TOINEN ALKU

3. syyskuuta 2017

Kuvat ovat viikonloppuna Lahden matkustajasatamassa järjestetystä Sataman yöt -tapahtumasta, johon meillä on kaveriporukalla ollut tapana päättää kesämme jo muutamana peräkkäisenä vuotena. Tällä kertaa kyseiseen tapahtumaan päättyi myös vahvasti häihin keskittynyt aikakausi. Syksy tuo mukanaan täysin uudet haasteet, yllätykset ja ilon aiheet.

Ollaan usein kotona pohdittu sitä, miten ollaan oman kaveripiirin vanha pari, mutta miten ei siitä huolimatta olla "saavutettu" niitä tiettyjä virstanpylväitä, joita jokaiseen aikuiseen parisuhteeseen yleensä kuuluu. Ei ole lapsia tai lemmikkejä, ei ole autoa eikä asuntolainaa. Molemmilla on omat tilit, tulot ja menot. Vaikka luottamus toiseen ja usko tulevaan ovat läpi yhteisten vuosien pysyneet vahvoina elementteinä, on sitä omaisuuden haalimista alitajuntaisesti lykätty avioliiton solmimisen paremmalle puolelle. Omalta osaltaan myös ikä ja sen myötä tietyt elämänvaiheet ovat vaikuttaneet asiaan  vastavalmistuneena ylioppilaana ei olisi tullut mieleenkään tehdä lapsia tai ostaa yhteistä asuntoa, vaikka takana olikin silloin jo kolme yhteistä vuotta.

Meidän elämä on kuitenkin rullannut eteenpäin oikein mainiosti ja ollaan myös kaveripiirimme ensimmäinen naimisiin ehtinyt pariskunta. Hääblogin puolella jo kirjoittelinkin, että tavallaan avioliitto on toiminut meidän perheen kivijalkana ja sysännyt liikkeelle monta sellaista projektia, joilla on suuri vaikutus meidän elämään tulevaisuudessa. Vaikka avioliitossa onkin nykyisin kyse vain helposti revittävissä olevasta sopimuspaperista ja se edustaa monelle täysin turhaa instituutiota, on se meille silti iso loikka kohti aikuisuutta sekä siinä samalla omanlaisensa vakuutus parisuhteen jatkumiselle. Jonkun mielestä ajattelutapa voi olla naiivi, mutta kun tässä nyt on silmät kirkkaina papin edessä väitetty rakastavamme toisiamme elämämme loppuun saakka, sitä tavallaan uskaltaa pistää paljon enemmän peliin. 

Luvassa on siis aika huikeita juttuja. Muutetaan uuteen asuntoon, joka ei vielä tässä elämänvaiheessa valitettavasti ole oma, mutta joka mahdollistaa monia kivoja aikuisten juttuja. Asunto on aivan uusi, talo itsessään on vielä tällä hetkellä viimeistelyvaiheessa. Mä rakastan symboliikkaa ja tämä täysin bränikkä asunto toimii meille toisena alkuna, kun se teini-iässä solmittu kahden opiskelijan suhde on muuttunut lainvoimaiseksi kahden aikuisen väliseksi liitoksi. Uusi asunto tulee olemaan se asunto, jossa perustetaan meidän perhe kenties vielä tämän vuoden puolella. Vauvanvaatteita tai lastenvaunuvertailuja mun blogiin on turha odottaa vielä vuosiin, mutta uutta kotia etsiessä lähtökohtana oli vuokranantajan lemmikkimyönteisyys. Mikäli kaikki menee hyvin, tulee joulukuusen alla tänä vuonna olemaan ainakin muutama vinkulelu ja puruluu. 

Meillä menee tällä hetkellä ihan hitsin hyvin ja me ollaan aivan älyttömän onnellisia. Mulla on henkilökohtaisesti edessäni yksi koko elämäni kiireisimmistä syksyistä, kun näiden kotona tapahtuvien projektien lisäksi olisi vielä osa-aikatyö ja reissun ulkomaille vaativa opparikin huolehdittavana, mutta omalla tavallaan en ole osannut niitä murehtia. Tämän pesunkestävän realistin takaraivossa on toki jatkuvasti ajatus siitä, miten täältä tämänhetkisistä pilvilinnoista voi pudota rysähdyksellä ihan muutamassa hetkessä pohjamutienkin läpi todella syvälle jonnekin, mutta mä olen tällä kertaa päättänyt edes yrittää keskittyä niihin pieniin ja vähän suurempiinkin valonpilkahduksiin elämässä. Mulla ei ole tällä hetkellä pienintäkään syytä murehtia ♥

10 kommenttia

  1. Hellyttävää miten luulet olevasi aikuinen tuon ikäisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tää blogeissa anonyyminä vittuilukaan kovin aikuista kuvaa anna, but if that rocks your boat... 🙄

      Poista
    2. Minkähän ikäisenä sitä sitten saa tuntea olevansa aikuinen? Saisinko mä jonkun kriteeristön, osaisi sitten itekin vähän katsoa, että missä vaiheessa tähän salaseuraan pääsee! T. 25v

      Poista
    3. Itse koen olevani aikuinen näin 25 vuotiaana, mutta todennäköisyys on suuri että kymmenen vuoden päästä mietin, että miten ihmeessä luulin silloin olevani aikuinen kun olin niin naiivi vaikka niitä vuosia oli jo mittarissa. Tämä sama ilmiö on tapahtunut hiljattain kun muistelin lukiosta valmistumista ja silloin luulin 18-vuotiaana täysi-ikäisenä olevani aikuinen�� ei herrajestas. Todellinen aikuisuus tulee varmasti joskus lähemmäs nelikymppisenä.

      Poista
    4. Aikuinen on sillon kun käytös on aikuismaista. Ei siihen mitään numeroa ole. Ja Jenna vaikuttaa ainakin näin tuntemattoman silmiin, somesta seuranneena riittävän aikuismaiselta kutsuakseen itseään aikuiseksi. Hellyyttävää, että edelleen on netti pullollaan arkajalkoja, jotka ei uskalla kommentoida muuta kuin anonyymin takaa.

      Poista
    5. Sepä se, Tatti. Se, että koen parisuhteeni hypänneen juuri uudelle tasolle ja huomattavasti aikuisempaan suuntaan (lapset kun eivät ainakaan tietääkseni voi Suomessa avioitua), ei se missään määrin meinaa sitä, ettäkö tässä oltaisiin nyt kaikesta kaiken tietävä kypsä aikuinen ihminen. Saan ostaa viinaa, käyn töissä maksaakseni omat laskuni, enkä ole enää samanniminen vanhempieni kanssa, mutta verojutuissa pyydän edelleen isältäni apua ja kaupassa käydessä voin hyvinkin ostaa niitä suussa kuplivia valkosuklaisia Smurffi-tikkuja, koska mä voin.

      Mä mietin jatkuvasti, että milloin se aikuisuus nyt mahtaa tulla ja iskeä päin näköä, enkä yllättyisi, vaikka pohtisin tätä samaa vielä kuolinvuoteellanikin! Ja mikä siinä aikuisuudessa muka on niin hienoa ja tavoittelemisen arvoista, että siitä voi keksiä tällaisen onnettoman herjan? Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, jotkut joutuvat pakon edessä ottamaan aikuisen roolin jo ennen täysi-ikäisyyttä. Vaikeahan sitä on tarkkaan määrittää, milloin kukakin on täysin aikuinen. Ikä kun sitä ei ainakaan kerro.

      Poista
  2. En oo tainnut koskaan kommentoida sun blogia, vaikka oon seurannut jo mpdlsd-ajoista asti. Pakko oli vain sanoa, että ihanalta kuulostaa ja unohda inhottavat anot! On ollut mahtavaa seurata sun kasvua vuosien aikana (niin kuin joku kommentoi jossain aiemmassa boksissa, tuntui kuin olisi seurannut ystävää!), ja oon tosi iloinen että oot noin onnellinen! Varmasti on myös muita meitä hiljaisia seuraajia. Pitäisi muistaa aktivoitua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein mukava kuulla teistä hiljaisemmistakin lukijoista aina välillä ja hykerryttää ajatella, että mun horinani olisivat voineet sillä tavalla viihdyttää vuosikausien ajan! Kiitos paljon kommentista ja ihanaa syksyn alkua :-)

      Poista
  3. Ihana kuulumis-postaus! Tällaisia lisää. Kiva kuulla, että elämä tullaa hyvin eteenpäin :)

    https://heidi-karoliina-a.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Aina kun on kerrottavaa, mä koitan ehtiä kertomaan juttuja myös blogin puolelle :-)

      Poista

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne