BLOGIN UUSI SUUNTA

24. syyskuuta 2017

Kun on 7,5 vuoden ajan pitänyt yllä hallittua kaaosta, alkaa meno väkisinkin jossain vaiheessa ottamaan päähän. Etenkin, kun sen hallitun kaaoksen aloittaneen teinitytön käsitys yksityisyydensuojasta ja huomion tarpeesta oli tyystin erilainen kuin mitä se nykyisin on.
  Mä piilotin keskiviikkona postauksia miltei kolmen vuoden edestä. Siellä meni 18-vuotissynttärit, ylioppilasjuhlat, kihlautumisuutiset ja ensimmäinen oma koti. Millainen ensimmäinen vuosi ammattikorkeakoulussa oli ja kuinka me aviomieheni kanssa aikoinaan tavattiin. Nämä kaikki edellä mainitut vaiheet mun elämästä ovat sellaisia asioita, joita en enää nykyisellään jakaisi samassa mittakaavassa tuhansien vieraiden silmäparien katseltavaksi.


Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun eräänä iltana kuumassa suihkussa istuskellessani mietin syntyjä syviä. Tulin ajatelleeksi, että mitä jos mun blogitaipaleeni tulisi päätökseensä ensi kesänä. Jos pitäisin seuraavaa 9-kuukautista eräänlaisena koeaikana sille, jatkaako vai ei? Mulla on tietynlainen kunnianhimo ja kiihko tätä touhua kohtaan, koska rakastan sekä kirjoittamista että valokuvausta, mutta resurssit eivät riitä. Aina joku on kortilla, useimmiten oma jaksaminen.
  Palloteltiin ihanan Helmin kanssa ajatuksiamme nykyisestä blogimaailmasta ja omasta sopeutumisesta siihen old school lifestyle -bloggaajien näkökulmasta. Onhan se nyt tiedetty jo maailman sivu, ettei termi 'lifestyle' enää käsitä sitä sellaista sillisalaattia, mitä se vaikkapa viisi vuotta sitten vielä oli. Mä olen blogini tulevaisuutta miettiessä kohdannut dilemman, jonka toisessa päässä on ajatus siitä, että mulla on oikeus kirjoittaa itselleni ja omaksi ilokseni asioista, jotka mua viihdyttävät ja kiinnostavat. Blogimaailma nykyisellään on kuitenkin todella vauhdikas ja kilpailu on kovaa, jolloin on myös mietittävä sitä toista ääripäätä: mitä lukijat haluavat ja mikä vetää väkeä. Etenkin, kun ilmeisen valtaosa nykyisistä seuraajista on eksynyt kelkkaan silloin joskus, kun suurimpia kriisejä aiheuttivat koeviikko ja kuukausirahan pienuus. Lopputulemana rakastamani suomalainen sanonta kumartamisesta ja pyllistämisestä.

Saavutin jonkintasoisen valaistumisen, kun pohdin omaa käyttäytymistäni blogeja lukevana yksilönä. Mä en enää lue yhtäkään blogia sen takia, että saisin tietää, mitä jollekin bloggaajalle kuuluu. En ylipäätään lue tiettyjä lukulistalle tai kirjanmerkkeihin klikattuja nettipäiväkirjoja, vaan etsin mielenkiintoisia artikkeleita suuremmista blogiportaaleista ja -listauksista pelkkien otsikoiden perusteella. Blogit ovat mulle ihan konkreettisesti aikakausilehtien korvike ja tarve kurkkia tuntemattomien ihmisten yksityiselämään on niinikään kaikonnut.
  Mikä tässä sitten on painanut jarrua niin holtittomasti on kaikki se palaute, jota olen vuosien varrella saanut. Pitkään nautin arvostusta siitä, etten kaupallistanut blogia millään tavalla ja taisin tosissani olla viimeisiä yli tuhannen Blogger-lukijan suomalaisbloggaajia, jolla ei vielä pari vuotta sitten ollut vakituisia yhteistyökumppaneita. Ohella saan myös kuukausittaista kiitosta teiltä lukijoilta siitä, miten muhun on helppo samaistua, koska olen niin kovin tavallinen ja blogissa on tietyn tyyppistä elämänmakuisuutta. Kun on saanut leiman tietynlaisena tyyppinä omassa harrastuksessaan, on niistä tutuista raameista todella vaikea kurottaa ulkopuolelle ja olla se, joka haluaa olla. Mä en halua olla enää sellainen bloggaaja, jollainen olen tottunut olemaan.


Läheisteni (ja BK:n Chili Cheese Bitesien) lisäksi maailmassa on kaksi asiaa, joita mä rakastan yli kaiken. Ne ovat kosmetiikka ja kodinsisustus. Kosmetiikasta olen kehittänyt itselleni äärimmäisen tärkeän harrastuksen, sisustaminen taas kulkee käsikädessä mun päivätyön kanssa. Jatkossa kosmetiikka ja sisustaminen tulevat olemaan tämän blogin kaksi päälinjaa. Kaikkea muuta sisältöä varten mulla on kuitenkin mun muut sosiaalisen median kanavani, joissa jakaminen on ajantasaisempaa ja sisällöntuottaminen vapaampaa. Blogissa aion keskittyä lähinnä kotiin, kehoon ja niiden ehostamiseen. En aio olla postausaiheideni kanssa ehdoton, mutta jonkinlainen selkeä linja tässä touhussa on mun mielestä oltava.

Toivottavasti mä en tällä uudella linjauksellani nyt hyppää hirveän kivuliaasti kenenkään varpaille. Mä kuitenkin tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on sen verran huikeita tyyppejä, että uskon teidän ymmärtävän, kun sanon toimivani näin oman itseni takia ja oman mielenkiintoni säilyttämiseksi - bloggaaminen on kuitenkin iso osa mua ja tiedän, etten kuitenkaan osaisi lopettaa tätä kokonaan. Selkeää sisältöä on helpompi pitää hallinnassa silloinkin, kun aika on kortilla ja se edistää myös mun omaa kehittymistä blogin parissa. Mulla ei ole enää tarvetta kirjoittaa blogiin jotain sen takia, että siellä nyt vaan olis jotain, johon saada kommentteja. Mulla on tarve edistyä siinä, missä tiedän olevani taitava, mutta jonka parissa tunnistan laiskistuneeni aivan valtavasti sen sekalaisuuden ja hallitsemattomuuden vuoksi.

Paljon rakkautta ja kauniita asioita ♥

20 kommenttia

  1. "taisin tosissani olla viimeisiä yli tuhannen Blogger-lukijan suomalaisbloggaajia". Oletko miettinyt, että tuon seitsemän ja puolen vuoden jälkeen bloggerin lukijapalkin luku ei välttämättä ole enää kovinkaan konkreettinen? Suurinosa lukijoista on varmasti hypännyt messiin silloin kun tosiaan kirjoiteltiin sekasoppa lifestyleä koeviikoista ja kuukausirahoista -- ja kun lukijoita sai itselleen "lukija lukijasta" tyylillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän kyllä, etteivät nuo Bloggerin ja Bloglovinin lukijamäärät enää kerro juuri mitään. Käytän blogin trafiikin seurannassa Google Analyticsiä ja sen antamista tilastoista esimerkiksi nuo ensimmäisessäkin kappaleessa mainitut "tuhannet silmäparitkin" otin. Kysymykseen "kuinka monta lukijaa sun blogilla on?" on nykyisin aivan mahdoton vastata, sillä luvut vaihtelevat oman aktiivisuuden ja viitsimisen mukaan melko radikaalistikin.

      Silloin 2014-2015 Bloggerin ja Bloglovinin kautta lukijaksi kirjautuneiden määrällä oli vielä kuitenkin merkitystä, siksi sen tuossa toin esiin.

      Poista
  2. Ai hitsit, jää kyllä ikävä sitä "sekametelisoppaa". Oisko mahdotonta esimerkiks kerran kuukaudessa tehdä sellanen koontipostaus, missä sitten ois vähän muutakin kuin sitä blogin pääasiaa (eli sisustus ja kosmetiikka)? Ei tarvi mihinkään yksityiselämän yksityiskohtiin ja salaisuuksiin mennä, mut jotain pieniä vilauksia arjesta. Kyllä mua ainakin edelleen kiinnostaa, mitä mun lempibloggaajille kuuluu. (-:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo mikään mahdoton ajatus ole :-) Ja jos jotain ekstrajännittävää tapahtuu, niin voin olla 100-prosenttisen varma, etten osaa olla kertomatta siitä blogissa!

      Poista
  3. Damn, itse tykkään eniten lukea sitä sekametelisoppaa ja niitä päivän myday-tyylisiä postauksia missä 7.00 herätään ja 7.15 vedetään wc pönttö :-D itse olin hurahtanut meikkeihin reilu vuosi sitten, mutta koska vähensin kosmetiikan käyttöä - ei niitä tule enää seurattua netissäkään, koska meikkaan nykyään arkisin ripsarilla, kulmakynällä ja puuterilla.
    Mutta no, en mä ihan kokonaan poistu, saatan tulla kerran viikossa ohimennen tsekkaamaan mikä meno täällä on :) kaipaan suuresti niitä ennenvanhaan-postauksia, koska niissä oli se juttu. En seuraa mitään super tunnettuja blogeja, koska mua ei kiinnosta kiiltokuvat eikä ne superbrändätyt merkkituotteet. Tähän mennessä sun saitti ollut siis se yksi kivoimmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisen lukeminen voi olla viihdyttävää, mutta ylläpitäminen taas nykyisellään on todella haastavaa ja vähän ahdistavaakin. Mun elämässä ei enää hirveämmin tapahdu sellaisia asioita, joista voisin huoletta kirjoittaa viikottain ihan vaan hyvän mielen jargonia, koska mun lähipiiriin ei kuulu ihmisiä, jotka olisi someaktiiveja. Esimerkiksi tuo saman katon alla oleva kaksilahkeinen on aika oleellisesi mukana mun päivittäisessä elämässä, mutta hän ei halua olla mun blogissa millään tavalla esillä.

      Mutta blogimaailma muuttuu. Kuulumisista voi tietysti kirjoittaa aina silloin tällöin, mutta jos tässä touhussa haluaa edetä jollain tavalla, täytyy siitä sekametelisopasta tietyllä tapaa osata päästää irti :-)

      Poista
  4. Mä seuraan blogeja nimenomaan sen vuoksi, että haluan lukea bloggaajien kuulumisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teitäkin on ja tiedän sen, mutta pienimuotoisen empiirisen tutkimuksen kautta oon tullut siihen tulokseen, että sunkaltaiset lukijat on enää vähemmistö ja sen mukaan on kehityttävä. Ajatusten jakamista munkin bloggaaminen tulee jatkossa olemaan ja mun kirjoitustavan tuntien niitä kuulumisia löytyy sieltä kosmetiikkapostauksenkin rivien välistä kunhan vain malttaa lukea, mutta entistä harvempi bloggaaja enää edes kertoo lukijoilleen kuulumisia samalla tavalla kuin kertoisi niitä ystävilleen.

      Mä koen nyt ja oon kokenut jo aika pitkään, että haluan pitää omassa arjessa tapahtuvat käänteet poissa blogista sekä asettaa blogin jollekin selkeälle raiteelle kohti jotain selkeämpää päämäärää.

      Poista
    2. Eri anonyymi kuin yllä, mutta kyllä bloggaajat itseasiassa kertoo kuulumisistaan enemmän kuin koskaan. Iso osa näistä on vaan vbloggaajia.

      Poista
    3. Vloggaajat ja Youtube nyt on vähän eri meininkiä muutenkin kuin bloggaajat ja tekstiblogit.

      Edelleen pitää paikkaansa se "surullinen" tosi asia, josta moni bloggaajakin pitää kiinni: tekstiblogit on vain pintaraapaisu bloggaajan elämästä. Hyvän mielen ja kauniiden kuvien aiheblogit lisääntyy; harva omistaa blogiaan tai suo edes postausta mielenterveysongelmille, vanhempien erolle tai läheisen kuolemalle. Jotkut eivät tuo näitä lainkaan esiin ja bloggaajan näkökulmasta myös sen ymmärtää. Henkilökohtasesti aion jatkossa murehtia esimerkiksi yllä mainittuja murheita ystävieni ja läheisteni kanssa - en julkisessa blogissa.

      Poista
    4. Ehkä lisääntyy joo, mutta uskon ettei sellaisten blogien viehätysvoima kestä kovinkaan pitkään. Ihmisiä kiinnostaa lopulta enemmän ns.aidot tekstit ja bloggaajien ihan se tavallinen elämä. Ylipäätään tekstiblogien suosio tulee laskemaan. Tekstiblogit tulevat toimimaan enemmän videoblogien rinnala täydentävän osana. Ylipäätään tekstiblogeissa tietynlaisen tasapainon säilyttäminen on se kaiken a ja o. Siinä mielessä olen siis erimieltä kanssasi. Esimerkiksi Annika Ollila kirjoitti hiljattain postauksen mt-ongelmista ja taisi saada aika valtaisan suosion ja kommenttiryöpyn. Samalla kuitenkin tuo esille esimerkiksi muotiin liittyviä asioita.

      Poista
    5. Kai ymmärrät, että mulle on ihan yks hitsin haikee mitä ratkaisuja joku toinen bloggaaja on tehnyt tai kuinka monta kommenttia heidän postauksiinsa on tullut?

      Liika jakaminen ahdistaa mua. Henkilökohtaisilla ja aroilla aiheilla kommenttien hakeminen olis ihan hiton härö lähtökohta kirjoittaa edellämainitun kaltaisista aiheista. Mä haluan keskittyä asioihin, joista saan myös itselleni viihdykettä ja jotka ovat itselleni mieluisia, eikä mua kiinnosta, jos se laskee blogin "viehätysvoimaa", koska en ikinä aio elättää itseäni blogilla eikä mun onnellisuuteni ole suoraan verrannollinen seuraaja- ja kommenttimääriin.

      Mä en halua tuoda liikoja henkilökohtaisuuksia blogiini eikä mun lähipiirille ole okei olla esillä näinkin näkyvällä saitilla. Miksi sitä on nyt niin vaikea kunnioittaa?

      Poista
  5. Hyvä että pystyt tekemään päätöksiä oman hyvinvointisi kannalta :) Tämän kaltainen linjaus kuulostaa ainakin minusta tosi hyvältä ja olisi tosi sääli jos olisit joutunut lopettamaan bloggaamisen kokonaan sen takia, ettei aika ja jaksaminen sekametelisoppaan enää riitä.
    Mä jään ainakin seuraamaan, isot tsemppi halit sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatus tietynlaisten lukijoiden miellyttämisestä heräsi vasta taannoin. Olen niin suurella ylpeydellä ollut aina se vastarannalla räpättävä kiiski, joka lähtee uusiin hapatuksiin mukaan vain vaivoin, mutta nyt se sellainen ylt'ympäriinsä hapuileva päätön seilaaminen alkoi riittää.

      Musta on hirveen kiva napsia puhelinkuvia mun asuista Instagramiin, mutten viihdy kameran edessä kuten muotibloggaajat eikä mulla oo aikaa etsiä kuvausspotteja tai järjestää viikottaisia asukuvaussessioita. Kokkaaminen ja leipominen on ihan huisin hauskaa, mutta annosten kunnollinen kuvaaminen on jo pitkään ollut pakkopullaa. Kuvakeskeisen blogin kanssa olisi myös oleellista kantaa kameraa mukana joka paikkaan ja napsia kuvia vähän kaikesta, mutta en ole tehnyt niin enää vuosiin.

      Helpompaa näin, kun itselläkin on tietyt "säännöt" joiden mukaan mennä ja tuottaa sisältöä, ajatukset ei oo jatkuvasti niin levällään! Kiitos paljon :-)

      Poista
  6. Mää tykkään sekä kuulumispostauksista että "aihepostauksista" eli siis niistä meikkeihin, sisustukseen ja vaatteisiin keskittyvistä postauksista. Ymmärrän kyllä, miksi tällasen muutoksen teet mut jään kyllä kaipaamaan arkipostauksia ja kaikennäköisiä viikkopostauksia puhelimen kuvilla höystettynä :-D Mutta mahtava bloggaaja olet ja hyvä et teet juuri niin kuin susta tuntuu hyvältä! Ihanaa syksyä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks on nuo muut sometilit! Toissasyksynä kirjoittamassa postauksessani jo vähän petasinkin ajatusta siitä, miten muut somet ovat tavallaan osasyynä blogien selkeälinjaisuudelle, kun blogi ei ole enää ainoa kanava bloggaajan/vloggaajan terveisille ja kaiken ylimääräisen hömpänpömpän voi jakaa ajantasaisempana vaikka Snapchatiin :-)

      Kiitos paljon Meeri, ihanaa syksyä myös sulle!

      Poista
  7. Ymmärrän hyvin, että kaipaat jonkinnäköistä suuntaa blogillesi ja että asioiden selkeyttäminen tuo itsellekin selkeyttä. Sulta tulee niin ihania postauksia, että luen kaiken, oli ne mistä aiheesta tahansa. Sisustus ja meikkaus ovat kaksi myös itselle sydäntä lähellä olevaa asiaa, joten otan ne teemoina avosylin vastaan. Hyvä kun kuitenkin linjasit tuolla tekstissäsikin, ettet ole liian ankara postausten aiheiden suhteen. Esimerkiksi herkkureseptit ovat oikein tervetulleita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava saada tällaista palautetta :-) Sitä tuppaa ihmisenä kallistumaan vähän siihen suuntaan, että läpi mennään vaikka harmaan kiven ja 'ei' on sanana aivan mahdoton. Selkeä ajatus ja idea siitä, mitä itse haluaa tehdä, tuli siis varmaankin ihan hyvään väliin tässä kohtaa!

      Poista
  8. Melkeen missasin tän postauksen! Sori muuten kun mulla katkes meidän keskustelu, en enää kerennyt pysähtyä kirjottamaan vastausta ajatuksen kanssa. Sit lykkäsin sitä mut oli koko ajan liian kiire ja sit se jäi ja unohtu. :')

    Mut tosiaan, mullekin tulee ikävä sun "sillisalaattipostauksia". Niin hyvin kuin samojen ajatusten kanssa painineena ymmärränkin, miksi "lifestyle" ei enää tunnu susta sopivalle, oon tykännyt kovasti, miten oot osannut pukea sun arjen ja ajatuksen sanoiksi ja tekstiksi. Se oli syy minkä takia joskus aikoinaan aloin seuraamaan ja jäin seuraamaan, vaikka muuten oon tosi laiska blogien lukija. :D Mutta eipä tää muutos siihen vaikuta, ettenkö silti lukisi, kun samat aiheet kiinnostaa itseänikin (no rehellisesti sanottuna kosmetiikka ei oikein, mut sisustus kyllä). Ja tärkeintä (siis meille lukijoille ainakin) ettet ainakaan suoraan pistäny pillejä pussiin. :D

    Ja kyllä se helpottaa bloggaajan elämää – oli se sitten harrastus tai ammatti tai jotain siltä väliltä – kun on itsensä kanssa selvät sävelet sen suhteen, mistä haluaa kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ei mitään! Meillä oli siitä huolimatta hyvä juttutuokio :-)

      Toisinaan tuntuu, että ymmärrystä näihin fiiliksiin voi saada vain toiselta bloggaajalta. Kiitos siis niin kauniista sanoista kuin ymmärryksestäkin! Arvaahan sen, että radikaalimmat muutokset pitkän linjan blogissa harmittaa joitakin, mutta mä en koskaan odottanutkaan, että kaikki olisi mun ajatuksia kohtaan myötämielisiä. Välillä on kuitenkin ihan ok olla itsekäs ja tehdä niin kuin oma napa sanoo.

      Blogeja sisältöineen on kuitenkin miljoonia, joista löytää se itselle mieluisa kokonaisuus. Bloggaajilla sen sijaan on yleensä vain se yksi mieli, jonka mukaan on ainakin mun mielestä järkevintä mennä blogin suuntaa määritellessä. Pakkopullaa ei ole hauska tehdä eikä syödä :-)

      Poista

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne