BLOGIN UUSI SUUNTA

24. syyskuuta 2017

Kun on 7,5 vuoden ajan pitänyt yllä hallittua kaaosta, alkaa meno väkisinkin jossain vaiheessa ottamaan päähän. Etenkin, kun sen hallitun kaaoksen aloittaneen teinitytön käsitys yksityisyydensuojasta ja huomion tarpeesta oli tyystin erilainen kuin mitä se nykyisin on.
  Mä piilotin keskiviikkona postauksia miltei kolmen vuoden edestä. Siellä meni 18-vuotissynttärit, ylioppilasjuhlat, kihlautumisuutiset ja ensimmäinen oma koti. Millainen ensimmäinen vuosi ammattikorkeakoulussa oli ja kuinka me aviomieheni kanssa aikoinaan tavattiin. Nämä kaikki edellä mainitut vaiheet mun elämästä ovat sellaisia asioita, joita en enää nykyisellään jakaisi samassa mittakaavassa tuhansien vieraiden silmäparien katseltavaksi.


Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun eräänä iltana kuumassa suihkussa istuskellessani mietin syntyjä syviä. Tulin ajatelleeksi, että mitä jos mun blogitaipaleeni tulisi päätökseensä ensi kesänä. Jos pitäisin seuraavaa 9-kuukautista eräänlaisena koeaikana sille, jatkaako vai ei? Mulla on tietynlainen kunnianhimo ja kiihko tätä touhua kohtaan, koska rakastan sekä kirjoittamista että valokuvausta, mutta resurssit eivät riitä. Aina joku on kortilla, useimmiten oma jaksaminen.
  Palloteltiin ihanan Helmin kanssa ajatuksiamme nykyisestä blogimaailmasta ja omasta sopeutumisesta siihen old school lifestyle -bloggaajien näkökulmasta. Onhan se nyt tiedetty jo maailman sivu, ettei termi 'lifestyle' enää käsitä sitä sellaista sillisalaattia, mitä se vaikkapa viisi vuotta sitten vielä oli. Mä olen blogini tulevaisuutta miettiessä kohdannut dilemman, jonka toisessa päässä on ajatus siitä, että mulla on oikeus kirjoittaa itselleni ja omaksi ilokseni asioista, jotka mua viihdyttävät ja kiinnostavat. Blogimaailma nykyisellään on kuitenkin todella vauhdikas ja kilpailu on kovaa, jolloin on myös mietittävä sitä toista ääripäätä: mitä lukijat haluavat ja mikä vetää väkeä. Etenkin, kun ilmeisen valtaosa nykyisistä seuraajista on eksynyt kelkkaan silloin joskus, kun suurimpia kriisejä aiheuttivat koeviikko ja kuukausirahan pienuus. Lopputulemana rakastamani suomalainen sanonta kumartamisesta ja pyllistämisestä.

Saavutin jonkintasoisen valaistumisen, kun pohdin omaa käyttäytymistäni blogeja lukevana yksilönä. Mä en enää lue yhtäkään blogia sen takia, että saisin tietää, mitä jollekin bloggaajalle kuuluu. En ylipäätään lue tiettyjä lukulistalle tai kirjanmerkkeihin klikattuja nettipäiväkirjoja, vaan etsin mielenkiintoisia artikkeleita suuremmista blogiportaaleista ja -listauksista pelkkien otsikoiden perusteella. Blogit ovat mulle ihan konkreettisesti aikakausilehtien korvike ja tarve kurkkia tuntemattomien ihmisten yksityiselämään on niinikään kaikonnut.
  Mikä tässä sitten on painanut jarrua niin holtittomasti on kaikki se palaute, jota olen vuosien varrella saanut. Pitkään nautin arvostusta siitä, etten kaupallistanut blogia millään tavalla ja taisin tosissani olla viimeisiä yli tuhannen Blogger-lukijan suomalaisbloggaajia, jolla ei vielä pari vuotta sitten ollut vakituisia yhteistyökumppaneita. Ohella saan myös kuukausittaista kiitosta teiltä lukijoilta siitä, miten muhun on helppo samaistua, koska olen niin kovin tavallinen ja blogissa on tietyn tyyppistä elämänmakuisuutta. Kun on saanut leiman tietynlaisena tyyppinä omassa harrastuksessaan, on niistä tutuista raameista todella vaikea kurottaa ulkopuolelle ja olla se, joka haluaa olla. Mä en halua olla enää sellainen bloggaaja, jollainen olen tottunut olemaan.


Läheisteni (ja BK:n Chili Cheese Bitesien) lisäksi maailmassa on kaksi asiaa, joita mä rakastan yli kaiken. Ne ovat kosmetiikka ja kodinsisustus. Kosmetiikasta olen kehittänyt itselleni äärimmäisen tärkeän harrastuksen, sisustaminen taas kulkee käsikädessä mun päivätyön kanssa. Jatkossa kosmetiikka ja sisustaminen tulevat olemaan tämän blogin kaksi päälinjaa. Kaikkea muuta sisältöä varten mulla on kuitenkin mun muut sosiaalisen median kanavani, joissa jakaminen on ajantasaisempaa ja sisällöntuottaminen vapaampaa. Blogissa aion keskittyä lähinnä kotiin, kehoon ja niiden ehostamiseen. En aio olla postausaiheideni kanssa ehdoton, mutta jonkinlainen selkeä linja tässä touhussa on mun mielestä oltava.

Toivottavasti mä en tällä uudella linjauksellani nyt hyppää hirveän kivuliaasti kenenkään varpaille. Mä kuitenkin tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on sen verran huikeita tyyppejä, että uskon teidän ymmärtävän, kun sanon toimivani näin oman itseni takia ja oman mielenkiintoni säilyttämiseksi - bloggaaminen on kuitenkin iso osa mua ja tiedän, etten kuitenkaan osaisi lopettaa tätä kokonaan. Selkeää sisältöä on helpompi pitää hallinnassa silloinkin, kun aika on kortilla ja se edistää myös mun omaa kehittymistä blogin parissa. Mulla ei ole enää tarvetta kirjoittaa blogiin jotain sen takia, että siellä nyt vaan olis jotain, johon saada kommentteja. Mulla on tarve edistyä siinä, missä tiedän olevani taitava, mutta jonka parissa tunnistan laiskistuneeni aivan valtavasti sen sekalaisuuden ja hallitsemattomuuden vuoksi.

Paljon rakkautta ja kauniita asioita ♥

3 LUOMIVÄRIPALETTIA, JOTKA EHDOTTOMASTI HALUAISIN

18. syyskuuta 2017

Mikäs sen parempi päivä pohtia tulevia meikkihankintoja kuin yhden sellaisen virallinen julkaisupäivä? Kaikki kolme palettia eriävät siitä normista, jota tavallisesti luomivärihankinnoissani noudatan ja listalta löytyy tuttujen ja turvallisten sävyjen lisäksi muutamia kunnon väripilkkujakin!


Untitled #33
Kat Von D Saint and Sinner (62 $)
KVD:n uusin lempilapsi on sanalla sanoen mahtipontinen. Jättiläismäinen paletti sisältää 24 kirkoissa ja katedraaleissa nähtyjen lasimaalausten inspiroimaa sävyä, jotka ovat mun tyypilliseen repertuaariin verrattuna hyvin erikoisia, mutta se oli silti menoa, kun näin tämän ensimmäisen kerran eräällä Katin Youtube-videolla. Ollaan jo niin erikoisella levelillä, että se on jo hemmetin siistiä, vaikkakin tiedostan sen tosiasian, ettei tästä olisi alekirjoittaneelle everyday-paletiksi. Paletin viehätysvoima on kuitenkin valtaisa ja Kat mitä ilmeisimmin osaa asiansa, mikäli kokemuksia hänen tuotteistaan on uskominen.
  Mulla ei ole minkäänlaista kokemusta KVD:n meikeistä ja voi olla, että kokemukseni juuri Saint and Sinner -paletista jäävät myös olemattomiksi. En siis todellakaan tiedä, millaisia poppamieskonsteja mun on heitettävä kehiin, jotta mä pääsisin käsiksi tähän palettiin. Kat Von D aloitti kyllä kansainväliset toimitukset, eivätkä hänen tuotteensa ole enää eksklusiivisesti for Sephora only, mutta toimitukset jatkuvat edelleen vain valikoituihin maihin. Yksikään Pohjoismaista ei siis onnistunut luovimaan tietään tuolle harvojen ja valittujen maiden listalle.

Huda Beauty Desert Dusk (£ 56)
Heräsin tänään sähköpostiin, joka rinkutti iloisena tämän paletin launchaamisesta. Meillä on tällä hetkellä (valitettavasti?) niin paljon muita rahareikiä tiedossa, että olen karsinut meikkiostokseni minimiin ja samasta syystä joudun jättämään Desert Duskin vielä toistaiseksi kaupan hyllylle, mutta tuskin kovin pitkäksi aikaa. 
  Desert Duskin taustalla oleva inspiraatio on lähtöisin auringonlaskun säteissä kylpevältä aavikolta. Siinä yhdistyvät niin aavikolta tutut lämpöiset sävyt kuin leiskuvalta taivaalta napatut violetin vivahteetkin. Syksyn tullen viininpunaiset ja violetit inspiroivat itseäni valtavasti, mutta Huda-neitsyenä myös kokemus houkuttelee. Desert Duskin sisarpaletti  Rose Gold ei ole koskaan herättänyt mussa mitään erikoisempia tuntemuksia, mutta Desert Dusk pomppasi värimaailmansa ansiosta ostoslistalle miltei heti lävähdettyään mun nenän eteen Instagramissa. Paletti eroaa ainesosallisesti/koostumuksellisesti jonkin verran edeltäjästään, mutta katsomani arvostelut ja mielipiteet ovat jakautuneet tämän suhteen niin fifty-fifty, etten oikein voi muuta kuin kokeilla itse ja olla viisaampi vasta sitten.

Morphe x Jaclyn Hill (38 $)
Ah, legenda jo syntyessään. Kahdestä edellisestä paletista poiketen Morphe on brändi, jonka luomiväreistä mulla on jo kokemusta, mutta Jaclynin paletissa koostumus on ilmeisesti viety jollain tekniikalla (sävyt painettu palettiin eri tavalla kuin normaalisti?) aivan uudelle tasolle, joka onkin juuri pääsyy sille, miksi kyseinen paletti niin kovasti ainakin meikäläistä houkuttelee. Sävyt eivät sen suuremmin eroa siitä, mitä multa omastakin takaa jo löytyisi, sillä etenkin paletin oikea laita on nähty jo useaan otteeseen. Myöskään Jaclyn itse ei kuulu fanitukseni kohteisiin ja pidän hänen videoitaan lähinnä rasittavana katsottavana, mutta pakkohan se on myöntää, että kyseessä on taidokas meikkiartisti.
  Tämä on jälleen paletti, jonka hankkimista saan odottaa, sillä toimitus- ja huolintakuluineen paletin hinta kohoaa niin poskettomiin lukemiin, etten ikipäivänä suostuisi sitä maksamaan. Kyseessä on kuitenkin vain Morphen paletti. Toistaiseksi Jaclynin paletin voi hankkia itselleen vain ja ainoastaan suoraan Morphelta, mutta Beautybay on jo hetken pedannut tämän saapumista valikoimiinsa. Jonotuslistalla siis ollaan ja meikkifriikin näpit jatkuvassa valmiudessa klikkaamaan paletin ostoskorin kautta kotiin.

Lähtökohtaisesti tykkään paleteista, joissa on joku katseenvangitsija ja joissa värit on aseteltu silmäämiellyttävällä tavalla/paletin layoutin taustalla on joku syvempi ajatus, kuten Saint and Sinnerissä. Näissä kolmessa paletissa on yllättävän paljon shimmereitä tai muuten hohtavia sävyjä, joita en yleisesti niin kovin välitä meikissäni käyttää, mutta iänikuisia mattasävyjä pitkään kuluttaneena taitaa se raja niidenkin käyttämiselle olla piakkoin vastassa...

Jaetaanko kenties samoja ajatuksia vai meneekö joku näistä kolmesta ihan ehdottomasti teidän nope-listalle?

KERMAISTA, TULISTA JA TOMAATTISTA: Maailman paras lohturuoka

6. syyskuuta 2017

Vaikka mun mielenkiinto on aina vain entistä vahvemmin kosmetiikassa, en suostu päästämään irti lifestyle-bloggaajan leimasta, vaan jaan itsepäisesti mielireseptejäni aina kun ylivoimainen sellainen osuu kohdalle! Tämä tomaattisen tulisen kermainen katkarapupasta juontaa juurensa toissakesään, kun vietettiin meidän lukion tyttöporukan kesken epävirallista luokkakokousta ja käytiin Lahdessa Mamma Mariassa syömässä. Otin silloin ensimmäistä kertaa katkarapupastaa kermaisessa tomaattikastikkeessa ja ihastuin siihen ikihyviksi. Pöperön sulot jäivät kuitenkin uinumaan mieleni sopukoihin, kunnes mut viime heinäkuisissa polttareissani vietiin Tallinnassa italialaiseen ravintolaan, jonka menusta löytyi jälleen katkarapupasta, tällä kertaa tulisessa tomaattikermakastikkeessa.

IMG_0413

Polttareista mitenkuten kotiin selviydyttyäni aloin etsimään ohjetta pastakastikkeelle, jossa oli katkarapuja, kermaa, tomaattia ja ihan hiven chiliä. Olo oli vähintäänkin pöllämystynyt, kun Ilta-Sanomien ruokaosio tarjosi mulle kaikista parhaimman reseptirungon, jota lähteä muokkaamaan oman maun mukaiseksi. Olen kokannut katkarapupastaa nyt muutamasti ja se paranee kerta kerralta. Viikottaiseksi opiskelijapöperöksi tästä ei ole, sillä katkaravut ovat aivan mielettömän kallis (ja kyseenalainen) raaka-aine, mutta kun tahdon hemmotella itseäni, tämä on ehdottomasti helpoin tapa tehdä se!

IMG_0418

n. 8 rullaa tagliatelle-pastaa
½ sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
½-1 punainen chili
1 rkl ruokaöljyä
2,5 dl ruokakermaa
150 g ranskankermaa
150 g kirsikkatomaatteja
300 g jättikatkaravunpyrstöjä
suolaa

Keitä pasta. Mä laitan keitinveteen yleensä pari teelusikallista suolaa, jottei pasta ole itsessään täysin mautonta, mutta jotta suolaa voi halutessa lisätä valmiin annoksen päälle lisää.

Pilko sipulit ja chili mahdollisimman pieneksi silpuksi ja kuullota niitä öljyssä hetki. Mä käytän jättiläismäistä wokkipannua, mutta kasari tai tavan paistinpannu käy myös oikein loistavasti.

Lisää sipulien ja chilin joukkoon kermat ja sekoita. Kun ranskankerma on sulanut kastikkeeseen, lisää halkaistut kirsikkatomaatit ja suola. Anna kastikkeen porista minuuttia.

Helpointahan tämä olisi, jos katkarapuina käyttäisi niitä pieniä ja valmiiksi kuorittuja, mutta mun mielestä juju piilee nimenomaan jättiläismäisissä pyrstöissä, joissa on vähän suutuntumaa. (Sulata katkaravut ja) poista katkaravuista kovat pyrstöosat heti aluksi, jotta ne on tässä vaiheessa helppo lisätä kastikkeeseen. Pidä kastiketta liedellä vielä hetki, jotteivat katkaravut jää kylmiksi.

Lisää keitetty pasta kastikkeen joukkoon ja sekoita. Pihdit on tässä vaiheessa ihan huikea vaihtoehto, jos suosii spagettia tai tagliatelleä.

Tarjoile sellaisenaan tai hienon juustomurun kera. Mikäli olet täysi-ikäinen, valkoviini käy ruokajuomaksi aivan loistavasti, mutta chilin tuoman pienen potkun vuoksi maitokaan ei ole pöllömpi vaihtoehto.

IMG_0427

Parastahan tässä pöperössä on mun mielestä se, että saan syödä kaiken yksin, sillä J ei pidä katkaravuista, chilistä eikä sipulista. Mä taas en välitä sitruunasta tahi pippurista, joten olen jättänyt ne kokonaan pois omasta reseptivedoksestani. Tuo mun resepti tuottaa 4-5 annosta, mutta pelkkää pastaa ja kermaa lisäämällä saa annosmäärää lisättyä yhdellä tai kahdella annoksella. Kyseinen pasta on myös ihan älyttömän helppo ja nopea tehdä uuvuttavimmankin työpäivän jälkeen, eikä siinä oikein voi mennä vikaan, kunhan tekee alkuvalmistelut kunnolla eikä rupea perkaamaan katkaravunpyrstöjä kesken ruoanlaiton.

Oletteko te kokeilleet jonkun ravintolassa ihastuksenne herättäneen annoksen luomista kotona? Miten siinä kävi?

TOINEN ALKU

3. syyskuuta 2017

Kuvat ovat viikonloppuna Lahden matkustajasatamassa järjestetystä Sataman yöt -tapahtumasta, johon meillä on kaveriporukalla ollut tapana päättää kesämme jo muutamana peräkkäisenä vuotena. Tällä kertaa kyseiseen tapahtumaan päättyi myös vahvasti häihin keskittynyt aikakausi. Syksy tuo mukanaan täysin uudet haasteet, yllätykset ja ilon aiheet.

Ollaan usein kotona pohdittu sitä, miten ollaan oman kaveripiirin vanha pari, mutta miten ei siitä huolimatta olla "saavutettu" niitä tiettyjä virstanpylväitä, joita jokaiseen aikuiseen parisuhteeseen yleensä kuuluu. Ei ole lapsia tai lemmikkejä, ei ole autoa eikä asuntolainaa. Molemmilla on omat tilit, tulot ja menot. Vaikka luottamus toiseen ja usko tulevaan ovat läpi yhteisten vuosien pysyneet vahvoina elementteinä, on sitä omaisuuden haalimista alitajuntaisesti lykätty avioliiton solmimisen paremmalle puolelle. Omalta osaltaan myös ikä ja sen myötä tietyt elämänvaiheet ovat vaikuttaneet asiaan  vastavalmistuneena ylioppilaana ei olisi tullut mieleenkään tehdä lapsia tai ostaa yhteistä asuntoa, vaikka takana olikin silloin jo kolme yhteistä vuotta.

Meidän elämä on kuitenkin rullannut eteenpäin oikein mainiosti ja ollaan myös kaveripiirimme ensimmäinen naimisiin ehtinyt pariskunta. Hääblogin puolella jo kirjoittelinkin, että tavallaan avioliitto on toiminut meidän perheen kivijalkana ja sysännyt liikkeelle monta sellaista projektia, joilla on suuri vaikutus meidän elämään tulevaisuudessa. Vaikka avioliitossa onkin nykyisin kyse vain helposti revittävissä olevasta sopimuspaperista ja se edustaa monelle täysin turhaa instituutiota, on se meille silti iso loikka kohti aikuisuutta sekä siinä samalla omanlaisensa vakuutus parisuhteen jatkumiselle. Jonkun mielestä ajattelutapa voi olla naiivi, mutta kun tässä nyt on silmät kirkkaina papin edessä väitetty rakastavamme toisiamme elämämme loppuun saakka, sitä tavallaan uskaltaa pistää paljon enemmän peliin. 

Luvassa on siis aika huikeita juttuja. Muutetaan uuteen asuntoon, joka ei vielä tässä elämänvaiheessa valitettavasti ole oma, mutta joka mahdollistaa monia kivoja aikuisten juttuja. Asunto on aivan uusi, talo itsessään on vielä tällä hetkellä viimeistelyvaiheessa. Mä rakastan symboliikkaa ja tämä täysin bränikkä asunto toimii meille toisena alkuna, kun se teini-iässä solmittu kahden opiskelijan suhde on muuttunut lainvoimaiseksi kahden aikuisen väliseksi liitoksi. Uusi asunto tulee olemaan se asunto, jossa perustetaan meidän perhe kenties vielä tämän vuoden puolella. Vauvanvaatteita tai lastenvaunuvertailuja mun blogiin on turha odottaa vielä vuosiin, mutta uutta kotia etsiessä lähtökohtana oli vuokranantajan lemmikkimyönteisyys. Mikäli kaikki menee hyvin, tulee joulukuusen alla tänä vuonna olemaan ainakin muutama vinkulelu ja puruluu. 

Meillä menee tällä hetkellä ihan hitsin hyvin ja me ollaan aivan älyttömän onnellisia. Mulla on henkilökohtaisesti edessäni yksi koko elämäni kiireisimmistä syksyistä, kun näiden kotona tapahtuvien projektien lisäksi olisi vielä osa-aikatyö ja reissun ulkomaille vaativa opparikin huolehdittavana, mutta omalla tavallaan en ole osannut niitä murehtia. Tämän pesunkestävän realistin takaraivossa on toki jatkuvasti ajatus siitä, miten täältä tämänhetkisistä pilvilinnoista voi pudota rysähdyksellä ihan muutamassa hetkessä pohjamutienkin läpi todella syvälle jonnekin, mutta mä olen tällä kertaa päättänyt edes yrittää keskittyä niihin pieniin ja vähän suurempiinkin valonpilkahduksiin elämässä. Mulla ei ole tällä hetkellä pienintäkään syytä murehtia ♥

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne