BRIDAL ESSENTIALS

28. elokuuta 2017

Ymmärsin hääpäivän aikana stressanneeni meikkiäni aivan turhaan. Olin miettinyt pääni puhki meikkivoidesävyjen ja huulipunien vuoksi vain kirkon asehuoneessa täristessä tajutakseni, että mulla olisi ollu niin paljon tähdellisempiäkin asioita hysterisoitavaksi. Mulla oli kuitenkin muutamia avaintuotteita, jotka tekivät hääpäivän laittautumisesta huomattavasti tavallista miellyttävämpää ja jotka ovat jääneet mun vakituiseen käyttöön myös arjen koitettua.
  Toki esimerkiksi hääpuku ja meidän yhteinen jotain sinistä ollut hääautommekin olivat tärkeitä päivän kannalta, mutta hypätään kuitenkin nyt hetkeksi tämän pääblogini merkittävimpään aihepiiriin.

IMG_0389

beautyblender® Bubble Aiemmin tänä vuonna totesin RealTechniquesin sienen vievän beautyblenderiä ihan kuusnolla, mutta kyllä tää Bubble-versio vaan on ollut käänteentekevä kapistus siihen mielipiteeseen. Materiaali on todella paljon pehmeämpää kuin orkkisblenderissä ja ilmeisesti myös sen takia toimii monin verroin paremmin mun pintakuivalla iholla. Miinusta arasta hempeän vaaleanpunaisesta väristä, mutta se nyt on sivuseikka.

Olivia Klein Oil wash & care Sain tämän keväällä testiin hääblogini kautta, enkä ole kuuna päivänä kokenut ihoani vasten mitään vastaavaa! Kyseessä on siis hellävarainen pesuöljy, joka poistaa meikin ja puhdistaa kasvot hellävaraisesti jättämättä jälkeensä öklöä limapintaa saati kuivuutta. Pesin tällä kasvot muutamana päivänä ennen häitä ja eron todellakin näki. Kyseessä ei siis ole vain kätevä putsari vaan ihan sanoinkuvaamattoman miellyttävä ripaus arjen luksusta. Plussaa luonnonmukaisista ainesosista!

Smashbox Photo Finish Light primer Kaiken maailman pohjustustuotteet kokeilleena painelin (lyötynä ja luovuttaneena) vielä paria päivää ennen häitä Kicksiin ja annoin perisuomalaiselle kysymisen vaikeudelle periksi. Tämä lyötiin mun kouraan kuin apteekin hyllyltä ja kotiin lähdin vähän empivin mielin, mutta testikierros kertoi epäilyn olevan täysin turha. Meikkipohja pysyi paikoillaan aivan loistavasti niin kyynelten kuin pienen tihkusateenkin sitä vismoessa, eikä jämäkähkö voide lähde levitettäessä rullautumaan, kuten ihon pintaa siloittavat primerit omilla kasvoillani yleensä tekevät.

IMG_0393

Hugo Boss The Scent for her Asia, josta kehitin itselleni maailman luokan ongelman, ratkesi, kun primerinhakureissullani erehdyin nuuskuttelemaan tätä kaikkien niin kovin hypettämää uutuustuoksua vielä ties kuinka monennen kerran. En ollut alkujaan ihastunut tuoksuun alkuunkaan, kun sitä miltei heti lanseerauksen jälkeen kävin Sokoksella nuuhkimassa, mutta parin viikon takaisen tuoksuttelun lopputulemana viestitin sillä hetkellä Tukholmassa lomailleelle äidilleni asiasta, joka sitten ilmoitti tuovansa samaisen tuoksun minulle lahjaksi. Tämä oli myös ensimmäinen kokeilemani tuoksu, jonka J herkän nenänsä kanssa kelpuutti.

Hourglass Ambient Lighting Powder En tämän rinnalla ihan äkkiseltään keksi toista selektiivistä meikkituotetta, joka olisi 120-prosenttisesti hintansa veroinen. Olin lueskellut kyseisestä puuterista pelkkää hehkutusta jo parin vuoden ajan, mutta hankalan saatavuuden ja korkeiden toimituskulujen vuoksi jättänyt sen toistuvasti tilaamatta. Intohimoni kosmetiikkaan jakava koulukaverini kuitenkin muistutti keväällä lähtevänsä kesällä heittämään kuuluisan Route 66 -reissun Yhdysvaltoihin ja että hän voisi toimittaa mulle jotain sellaisia meikkejä, joita Suomesta tai edes Euroopasta ei noin vain saa. Ambient Lighting Powder oli ensimmäisenä listalla, enkä todellakaan kadu sitä vajaata viisikymppistä, jonka tähän käytin. Lopputulos on äärettömän blurratun, mutta silti luonnollisen näköinen ja puuteri pysyy paikoillaan jopa tavallisen suihkukäynnin ajan.

IMG_0396

Parastahan näissä tuotteissa on se, että kun jokainen on otettu käyttöön pelkästään hääpäivää silmällä pitäen, vievät nämä päivittäisessä käytössä minut toistuvasti takaisin niihin hääviikon tunteisiin ja tuntemuksiin. Mä en ollut kovin ankara jännittämään, mutta fiilistelin jokaista hetkeä ihan täysillä ja painoin mieleen makuja, koostumuksia ja tuoksuja. Pieniä ja jollekin jopa mitättömiä asioita, mutta silti juurikin niitä krusiaalimpia elementtejä, jotka mahdollistavat mulle niihin tiettyihin hetkiin palaamisen tavallista huomattavasti elävämmin.


Häiden jälkeisellä viikolla koettuja fiiliksiä voit käydä lukaisemassa täältä!

ROUVA, VAIMO, MITÄ NÄITÄ NYT OLI

23. elokuuta 2017


Niin siinä vain kävi, että kaksi sai toisensa. Kommelluksilta ja harmailta hiuksilta ei todellakaan vältytty ja me ollaan onnellisia, että kauan odotettu päivä on vihdoin ohi, mutta samalla ollaan onnellisia myös siitä, että samainen päivä oli ja tapahtui. Ollaan onnellisia toisistamme sekä meidät lauantaina ympäröineistä rakkaista ihmisistä. Uskomatonta, että 19. elokuuta 2017 on nyt ohi. Uskomatonta, että kaikki meni niin loistavasti, etten toivo tehneeni yhtään mitään toisin.

Lisää hääfiilistelyjä myöhemmin, ajattelin nyt vain ilmoittaa, että naimisissa ollaan ja hyvin menee. Onnellisuuspilvissä leijuva rouva T kuittaa tältä erää!

HÄÄVIIKKO ON TÄÄLLÄ

15. elokuuta 2017

Vähän kieltämättä hankala uskoa, että menen muka lauantaina naimisiin. Tätä on odotettu ja suunniteltu niin jumalattoman kauan, mutta ei tämä ole meistä kummallekaan vieläkään millään tavalla konkreettista. Voi olla, että vielä häiden jälkeenkin puhallellaan epäuskoamme.

IMG_0368

Jään huomenna töistä vapaalle. Pomo sanoi, että ehkä ihan hyvä vaan, etten ole häähuuruissani toimistolla, en saisi varmaan mitään järkevää aikaiseksi. Hiljalleen tekeminen tuntuu nyt, kun jäljellä on enää muutama hassu päivä. Kaikki isot jutut on kondiksessa ja pienissäkin vain jonkinlaista hienosäätöä. Harmikseni ne pienet jutut ovat niitä kaikista ärsyttävimpiä ja mun stressileveli on lähtökuopissa valmiina ponkaisemaan taivaisiin. Ei tarvita kuin pieni ärsyke, tyyliin päin helvettiä repeytyvä kermaviilipurkin kansi, ja mä olisin ihan varmana täysin kypsä.

IMG_0372

Me ei oikein tiedetä, miten menetellään sitten häiden jälkeen. Näin niinkun blogin kannalta. Suunnittelimme ihanan Joannan kanssa, että hääpotrettien sekaan mahdutettaisiin muutama sellainen kuva, joissa J:n kasvot eivät näy – just for blog's sake. Toisaalta tuleva lauantai tulee olemaan mun tähän astisen elämäni ihanin päivä ja niin henkilökohtainen juttu meille molemmille, etten mä oikein enää tiedä, että miten päin tässä olisi. Parisuhteilijat, joissa toinen osapuoli ei juuri somesta välitä, ymmärtävät varmaan.

IMG_0383

Oli miten oli ja päädyttiin me sitten mihin tahansa ratkaisuun, saatte nyt ainakin toistaiseksi fiilistellä kuvia meidän häähumuisesta himasta. Häähumuinen tarkoittaa tässä tapauksessa Ikea-kasseja ja pahvilaatikoita tursuavaa hävityksen kauhistusta, kun mm. 32 tuikkukippoa, 30 kynttilänjalkaa, 100 servettiä, 22 pöytäliinaa, 150 pilliä, vieraskirja ja 72 saippuakuplapulloa odottavat juhlapaikalle siirtymistä. Alakerran häkkivarastossa olisi vielä 100 tuolihuppua ja 66 metriä hallaharsoa. Vaikka häiden järjestäminen on kokonaisuudessaan ollut ihan mukavaa puuhaa ja odotan lauantaita innolla, on vielä mukavempaa, kun pääsen tästä roinamäärästä eroon.
  Loppuviikko on mulle blogivapaata aikaa, mitä nyt hääblogia vielä vähän päivittelen, kun luonnoksiin on kertynyt pari oleellista postausta. Huominen kynsihuolto on mulle kuitenkin portti häävapaille!

PIHISTÄ VS PANOSTA: PEITEVOITEET

12. elokuuta 2017

Peitevoiteet on aina olleet mulle yksi hankalimmista tuotteista hankkia. Oli aika, kun mä en käyttänyt niitä ollenkaan, mutta nykyisin kyseessä on kategoria, joka on vahvasti läsnä mun päivittäisissä meikkirutiineissa – jos en millään jaksa kammata naamaani, mutta näytän haudasta ylös kavunneelta, kulmakynän ohella peitevoide on tuote, johon nojaudun. Niiden moninainen maailma on kuitenkin avautunut mulle vasta parin viime vuoden aikana ja tässä ajassa mä olen ehtinyt kokeilla vähän kaikkea vähän kaikenlaisista hintaluokista.
  Tieto lisää tunnetusti tuskaa ja sama sananparsi on lausuttavissa myös meikkiostoksilla käydessä. Kun on kerran saanut sivellä itseensä miltei nestemäisestä kullasta seuraavaa värivoidetta, on halppiksiin todella vaikea palata. Saati uskoa. Mä olen kuitenkin uutterasti pyrkinyt etsimään ja testailemaan peitetuotteita, joihin nojautua, kun MACin Pro Longwear loppuu eikä matkaa Helsinkiin ole tiedossa ihan lähitulevaisuudessa. High end -brändien tuotteissa on kuitenkin se onni, että niissä käytetyn pigmentin määrä on usein suoraan verrannollinen hintaan, eikä nyt vaikka siellä Stockmannin MAC-pisteellä tarvitse vierailla kuin ehkä kerran tai pari vuodessa.

IMG_0319

Onnekseni mä olen kuitenkin löytänyt loistavan hätävaraputkilon. Tosin miltei samaan hengenvetoon menin ja pyysin Yhdysvalloissa vieraillutta ystävääni toimimaan minulle vielä Pro Longweariakin monin verroin hankalammin saatavilla olevan peitevoiteen välikätenä. Tiedän jo, että Essencen Camouflage toimii loistavasti Pro Longwearin hätävarakorvaajana, mutta miten se toimii uuden ihastukseni – Tarte Shape Tapen – rinnalla?
  Se kaikista selkein ja samalla ärsyttävin ero lienee saatavuudessa. Shape Tapella lutratakseen on matkustettava joko Yhdysvaltoihin tai sitten tehtävä järjettömät toimituskulut ja mahdolliset huolintakulut sisältävä tilaus Tarten omaan verkkokauppaan. Koska Shape Tape on toistaiseksi "Ulta Only", ei sitä ole mahdollista löytää edes Euroopan Sephoroista. Essencen Camouflagea kattelin viimeksi tänään paikallisen Tokmannin kempparissa.

IMG_0327

Tuotteiden koostumus kämmenselälle testatessa ei poikkea toisistaan ihan niin hirveästi. Camouflage on ehkä himpun verran kuivempaa, mutta sekin voinee taas johtua siitä, että oma tuubini on asuttanut meikkivarastojani jo ihan hyvän aikaa. Mainitsemisen arvoista lienee kuitenkin se, että Camouflage voi hapettua iholla, jos sellaiseen on yhtään taipumusta. Kasvoilla ero ei niinkään näy, mutta ylläoleva kuva on otettu joitain minuutteja swatchauksesta, eikä Camouflage todellakaan ollut noin paljon Shape Tapea tummempi heti swatchauksen jälkeen. Tässä kohtaa sovinnee kai myös valottaa tuotteiden sävyvalikoimaa; Essence Camouflage 2, Tarte Shape Tape 14. Itselläni on käytössä Camouflagesta sävy 05 Ivory sekä Shape Tapesta sävy Fair Neutral.

P1010339

Ylemmässä kuvassa mulla on kasvoillani pelkkä Armani Luminessence BB-voide sekä vähän highlighter-kynää sharppaamassa kulmia. Alemmassa kuvassa kasvoille on peitevoiteen lisäksi lisätty Hourglassin Ambient Lighting Powder kiinnittämisen merkeissä sekä poskipuna ja highlighter. Mä kärsin todella kummallisista silmänympäryksistä, sillä ne eivät ole niinkään tummat vaan enemmänkin purppurat ja herkästi punehtuvat. Myrskyn silmä on ennemminkin aivan silmän sisänurkan tuntumassa sekä yläluomilla, kun taas varsinainen silmänalunen on suhteellisen neutraali muualle kasvojen ihoon verrattuna.
  Essence Camouflage tekee sen, mitä pitää ja on aivan älyttömän budjettiystävällinen tuote. Käytin sitä todella pitkään korvaavana tuotteena MACin Pro Longwear Concealerille, kun asiaa Stockmannille ei hetkeen ollut. Tuote ei ole hirvittävän riittoisaa, sillä tummemmat silmänympärykset omaava henkilö voi joutua lutraamaan sen kanssa aika tavalla ja yksi putilo hupenee arviolta 2-3 kuukaudessa.
  Tarte Shape Tape on juuri sellainen kuin sen odotinkin olevan. Riittoisa, armelias kuivalle iholle ja äärimmäisen peittävä. Eräänä iltana suihkusta tultuani ihmettelin kylppärin huuruisesta peilistä vaaleina hehkuvia silmänalusiani – se oli Shape Tape. Jos jotain tympeää tuotteessa on, on se pakkaukseen valittu jättiläismäinen applikaattori. Mun silmät on suhteellisen syvällä päässä ja nyt kun on nämä ripsienpidennyksetkin, on Shape Tapen möykyllä vaikea päästä silmän sisänurkkaan käsiksi. Myös tuotteen annostelu tuotti aluksi haasteita juurikin suuren applikaattorin vuoksi.

Essence tulee tarjoamaan jälleen hyvän korvikkeen loistavalle high end -tuotteelle, kun Shape Tape tältä erää menee ja loppuu. Myös 20 vuotta itseäni vanhempi äiti ihastui Camouflageen, joka sekin kielii siitä, ettei kyse todellakaan ole ihan sudesta tuotteesta!

PS Häihin on tänään tasan viikko, iik!

HOME IS A FEELING

6. elokuuta 2017

Yhteistyössä LähiTapiola Vellamo*

IMG_0306

Elämä on hullu juttu. Sitä päättää toista ja päätyy tekemään lopulta aivan toisella tavalla. Pari vuotta sitten me päätettiin, että tästä nykyisestä asunnostamme muutetaan vasta sitten, kun meillä on varaa omaan. Muuttaminen on aivan hirveä homma ja häätkin oli tulossa. Noh, ne häät on alle kahden viikon päässä ja me ollaan taas vuokra-asuntomarkkinoilla.

IMG_0315

Lähdin keväällä Lähi-Tapiolan* yhteistyökamppikseen, jossa meidät bloggaajat haastettiin pohtimaan omaa nykyisyyttä, tulevaisuutta, unelmia ja keinoja, joilla toteuttaa sekä turvata ne. Me haaveillaan omasta kodista, yhteisestä vakaasta tulevaisuudesta. Mutta se sellainen aikuisten elämä tuntuu edelleen olevan niin hitsin kaukana, ettei sitä osaa pitää missään määrin konkreettisena asiana ainakaan vielä. Mulla on mahdollisuus työllistyä heti valmistuttuani, mutta koskaan ei tiedä, miten ensi viikolla alkuun pantava opinnäytetyöprosessini etenee. Valmistunko jouluna? Entäs jos mokaan töissä todella pahasti ja mun työsopimusta ei jatketa opinnäytetyön valmistuttua?
  Lähi-Tapiolan kanssa käyntiin pistämäni rahastosäästäminen* on nyt hyvässä vauhdissa ja odottelen parhaillaan seuraavaa tilipäivää, jolloin voin jälleen kartuttaa rahastoa pienellä summalla. Tässä on kuitenkin jo niin monen monituiseen kertaan todettu, että vaikka elämäänsä kuinka suunnittelisi, ei se koskaan tule menemään tasan niin kuin on suunniteltu. Voisiko rahastolle olla joku muukin kohde, jos sen kanssa ei parin vuoden päästä lähdetäkkään omakotitalometsälle?

IMG_0300

Miksi me sitten ollaan lähdetty hakemaan taas uutta vuokra-asuntoa? Suoraan sanottuna mua ensimmäisen kerran ihan oikeasti harmittaa muuttaa pois nykyisestä kodistamme. Tätä paikkaa mä en ole koskaan kutsunut kämpäksi, tämä on aina ollut koti. Ollaan asuttu tässä suhteellisen kauan edellisiin asuntoihimme verrattuna ja tässä 60-luvun epäkäytännöllisyyksin varustetussa kerrostalokaksiossa on pitkään leijunut se kotifiilis, jota edellisessä asunnossa ei koskaan ollut. Mutta meidän kotiin kuuluu myös karvaiset ja nelijalkaiset otukset, joita nykyiseen kotiimme ei saa ottaa. Harkitsimme jopa muuttoa saman taloyhtiön sisällä, koska naapuritalossa olisi tarjolla tismalleen samanlainen asunto, jonka omistaja taas sallii lemmikkieläimet asunnossa pidettäviksi. Odotellaan tällä hetkellä vastausta muutamasta muustakin lemmikkivapaasta asunnosta ja samalla mä olen täällä sormet ristissä, että löydetään uusi samanlainen fiilis. Mun kaltaiselle kotihiirelle kotona viihtyminen on ihan älyttömän tärkeää ja erityisesti edellisessä asunnossa inhosin sitä, miten sinne mennessä ei koskaan oikein tuntunut siltä, että olisi mennyt kotiin.

IMG_0317

Lähitulevaisuudessa koti- ja tapaturmavakuutusten lisäksi myös lemmikkivakuutus* tulee olemaan ajankohtainen. Netin koirafoorumeita jo vuosia seurattuani olen toistamiseen kauhistellut joidenkin eläinlääkärikustannusten mittasuhteita ja vaikka koira on perheenjäsen, on sitä tässä tilanteessa kai ihan hyvä ajatella konkreettisena hyödykkeenä - kuka muka ei vakuuttaisi asiaa tai esinettä, josta aikoo maksaa nelinumeroisen summan? Karttuessaan ne rahastosäästötkin voivat olla pika-apu odottamattoman eläinlääkärikeissin osuessa kohdalle. Se tietysti tarkoittaa koko asuntosäästörumban aloittamista uudelleen, mutta ollaan tultu vuosien varrella siihen tulokseen, että ihan sama missä me asutaan, kunhan meillä on toisemme. Ja se pörröinen hännänheiluttaja.

3 LUOMIVÄRIPALETTIA, JOITA EN HALUA

2. elokuuta 2017

Anastasia Beverly Hills Subculture
En ollut tästä millään tasolla kiinnostunut, kun ensimmäinen kuva vuoti someen. En kiinnostunut vielä silloinkaan, kun ABH julkaisi paletin viralliset kuvat heinäkuun puolivälin jälkeen. Nyt olen seurannut paletin kulkua meikkimarkkinoilla, katsonut lukuisia arvosteluja Youtubesta ja tullut yksinkertaisesti siihen tulokseen, että ei tämä vaan toimi.
  Mä en ole keltaisten ja vihreiden ystävä. Petroolia multa löytyy jonkun verran jo irtopannujen muodossa, eikä sinisille ole mun meikkiarsenaalissani sellaista sijaa, että haalisin niitä lisää. Loput neutraalimmat sävyt ovat sellaisia, että ne löytyvät jokaisen lämpimien ja neutraalien luomivärien ystävältä jo valmiiksi. Omaan makuuni kummallisen väriskaalan lisäksi deal breakerina on toiminut koostumuksen ympärillä käynyt kuhina, joka on jättänyt vähän nahkean fiiliksen Anastasian toiminnasta ja reagoinnista kritiikkiin. RawBeautyKristi teki mun mielestä aivan loistavan vertailun Subculturen ja jonkun toisen – muistaakseni Sephoran – luomivärin kesken, jossa hän blendasi värejä käsivarteensa. Sephora vei Anastasiaa tällä kertaa ihan kuusnolla ja mun mielipide paletin kauppaan jättämisestä vahvistui entisestään.

Urban Decay Naked Heat
Mitä muut edellä, sitä UD perässä. Aikoinaan vahvasti trendien aallonharjalla surfannut brändi on muuttunut perässähiihtäjäksi eikä Heat näin ollen herättänyt mussa mitään tunteita. Aivan kuten eivät muutkaan Urban Decayn paletit sen jälkeen, kun sain tietää paremmasta. 
  Don’t get me wrong, I love my warm tones, mutta eiköhän tässä olisi jo hiljalleen aika kehitellä jotain uutta. Modern Renaissance räjäytti leiskuvan lämpöisen pankin hieman yli vuosi sitten ja rakastan omaa samettikantista palettiani edelleen syvästi, mutta meikkimaailma on sittemmin jäänyt ikävästi junnaamaan paikoilleen ja itsekin olen sortunut kerta toisensa jälkeen samoihin sävyihin.
  Mielenkiinnolla ottaisin vastaan jo jonkun uuden innovaation, joko värien tai tekniikoiden puolesta. Urban Decay ei nyt ainakaan ollut se taho, joka tämän olisi toteuttanut ja Urban Decayn luomivärien yleisesti huono hintalaatusuhde yhdistettynä jo niin nähtyyn värimaailmaan luultavasti oli vihdoin se tekijä, joka mun kohdallani tämän ähkyn lämminsävyisiä paletteja kohtaan aiheutti. Anastasialla oli uuden palettinsa taustalla ihan hyvä ajatus ja idea, mutta toteutuksessa mentiin metsään ja pahasti.

Kat Von D Shade + Light Glimmer
Niin kauan kuin olenkin haaveillut KVD:n muista Shade + Light -paleteista, ei Glimmer-versio pääse tähän samaiseen haavekuvaan, vaikka kuinka pinnistäisin. Paletin layout on sama kuin Shade + Light Eye -paletissa, mutta 12 mattasävyn sijasta kyseessä on kunnon glitterioksennus. Glitter-, foiled- ja duochrome-sävyt ovat mielestäni kivoja, kun niitä on parin hassun namiskan verran 10-14 sävyn paletissa, mutta pelkkää hehkua ja kimallusta sisältävät paletit ovat sellaisia, joista pysyttelen kurttuisten silmäluomieni kanssa kaukana. Alkuperäinen Shade + Light Eye on loistava esimerkki täydellisestä, jokameikkaajan perussävyt sisältävästä kokonaisuudesta. Kimmeltävänä versiona tuo sama värimaailma taas näyttää vähän kummalliselta ja mieleen tulee vain jättiversio niistä neljän sävyn markettipaleteista, joita äitini käytti 15 vuotta sitten. Niistä, joissa mattasävyjä ei koskaan nähty.
   Sitä en kuitenkaan tiedä, muuttuuko mielipiteeni millä tavalla sen jälkeen, kun saan alkuperäisen Shade + Light Eye -paletin komistuttamaan palettikokoelmaani. Voisiko tämä täydentää sitä? Ensimmäisen Kat Von D:ni kunniaa Glimmer ei kuitenkaan saa.








Jaetaanko samoja ajatuksia vai oonko mä nyt ihan pähkähullu mukameikkifriikki, kun en edellä mainittuihin aio kajota?

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne