Millaista elämä olisi ilman blogia?

26. toukokuuta 2017

Mä olen tänä vuonna viihtynyt blogimaailmassa seitsemän vuotta, kahdeksas mokoma käynnistyi maaliskuussa. Ensimmäinen blogiväkerrykseni, joka tunnettiin myöhemmin myös nimellä Myponydoeslsd (kyllä, kaikki yhteen pötköön kirjoitettuna), näki päivänvalon helmi-maaliskuussa 2010. En nyt aloita paasaamista siitä, miten blogimaailma on muuttunut, sillä tarkoitukseni on keskittyä tällä kertaa vain omaan itseeni. Omaan käyttäytymiseeni, ajatusmaailmaani ja tottumuksiini. Mitä jos en olisi koskaan aloittanut blogia? Mitä jos olisin aloittanut sen vasta huomattavasti vanhempana? Blogit ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, kuka mä olen tänä päivänä, sillä mä olen kasvanut aikuiseksi niiden ympäröimänä. Mä olin kuitenkin vasta 15-vuotias, kun kirjauduin Bloggeriin ensimmäisen kerran. Ihan jumalattoman herkässä iässä, jolloin ympärillä vellovat vaikutteet voivat juurtua omaan sisimpään hyvinkin tiukasti.

Valokuvauksen aloitin paljon aikaisemmin. Samaten kirjoittamisesta olen aina pitänyt. Voisi ehkä kuvitella, että mun blogimaailmaan eksymiseni oli väistämätöntä. Tarve ja mielenkiinto tuottaa omaa materiaalia myös muiden tarkasteltavaksi olisi syntynyt aivan varmasti vielä myöhemmässäkin vaiheessa. Nyt mä olen kuitenkin harrastanut bloggaamista yhtäjaksoisesti pidempään kuin mitään muuta koskaan ennen – puhutaan jo miltei vuosikymmenestä. Miten se on vaikuttanut arkeen? Onko se muovannut mun ajattelumalleja jollain tavalla? Olenko oppinut bloggaamisesta mitään? Monet tuntuvat edelleen epäilevän, etteikö tämä touhu menisi kokopäivätyöstä ja ettei tässä opi mitään tähdellistä. 


Vastarannalla ihan puhdasta piruuttaan rääkyvä kiiski mä olen ollut aina. Jos joku tarpeeksi kettumaisella tavalla sanoo mulle taivaan olevan sininen, voisin väittää ihan kiusallani sen olevan punainen, vaikka varsin hyvin tiedän toisen olevan oikeassa. Mun on aina ollut ihan hirvittävän vaikea myöntää omia virheitäni ja etenkin lukioiässä mua oli tästä syystä äärimmäisen helppo provosoida. Vaikka pahin pään aukominen on jäänyt jo jonnekin historian lehdille, on silti ollut todella huvittavaa nyt vuosia myöhemmin huomata, miten jotkut yrittävät vieläkin päästä mun ihon alle mitä naurettavimmilla kommenteilla.
  Nykypäivänä kun bloggaajia kohdellaan kuin mitä tahansa seiskajulkimoita, on itselleni ollut tärkeää opetella kääntämään toinen poski ja oppia olemaan se fiksumpi osapuoli. Helppoa se ei ole ollut, mutta se on ultimaattisen puhtaasti sellainen ajattelutapa, jonka olen kallooni väkisin vuosien aikana takonut. Inhottavat kommentit ja kädenvääntö kommenttiboksissa kasvattavat toki luonnetta, mutta ei ehkä sillä tavalla, että olisin jotenkin oppinut sietämään länkytystä ihan mistä tahansa. Ennemmin sanoisin oppineeni ymmärtämään, mitä se toinen sillä provosoinnillaan hakee ja miksei mun ole järkevää vastata siihen. Mun ei tarvitse alentua sellaisen ihmisen tasolle, enkä mä ole kenellekään tilivelvollinen sellaisista asioista, joista en yksinkertaisesti vain halua olla tilivelvollinen.

Mitä sitten tulee muuhun käyttäytymiseen, joka tapahtuu osittain blogin ulkopuolella, ovat omat kulutustottumukset vähintäänkin mielenkiintoiset. Saan jonkun verran ilmaista tavaraa, joo, mutta mä myös käytän ihan lohduttoman paljon aikaa sekä jonkun verran ihan kylmää käteistäkin postausten sisältöä suunnitellessani. En ole niin suuri starba, että jokainen PR-toimisto maailmassa lahjoisi mua mitä hulppeimmilla tuotepaketeilla, vaan ne Essencen tuotteet haetaan ihan itse omilla rahoilla lähitokmannilta ja meikkivoidetestauksia varten kierretään tavaratalojen kosmetiikkaosastoja joskus useampinakin päivinä peräkkäin keräämässä testereitä.
  Tietyllä tasolla mun mielenkiinto esimerkiksi kestävää muotia kohtaan on herännyt erityisesti viimeisen vuoden aikana, mutta ostan mielelläni myös sellaisia kosmetiikkatuotteita, jotka kestävät käytössä pitkään pilaantumatta. Mietin myös suurempia hankintoja tehdessäni, voisiko tämän nyt hankkia käytettynä ja olla sen osalta kuormittamatta ympäristöä. Blogatessa ei kuitenkaan aina ole kyse pelkästään mun mielenkiinnon kohteista vaan siitä, mitä luetaan eniten ja mikä myy. Mikä lukijoita viihdyttää. Pelkkä blogin taustalla pörräävä statistiikka kertoo sen, että muodossa tai toisessa toteutetut vinkit edullisemmista tuotteista ovat sitä ylivoimaista häkää tällä hetkellä.


Toinen hauska ilmiö on koti ja sen sisustus bloggaajan näkökulmasta. Varmaksihan mä en voi sanoa, sillä silloin rippikoulun jälkeen ennen blogin pystyyn pistämistä mä en kokenut sisustamista mitenkään hirvittävän krusiaalina asiana. Kauniista tavaroista mä olen pitänyt aina, mutta jos mä en olisi bloggaaja, en varmana miettisi asuntoa etsiessäni sen valaistusta ja ikkunoiden suuntaa samalla tavalla kuin mitä menneisyydessä kaikkien meidän tähän astisten kotiemme kohdalla olen miettinyt. En keskittyisi asuntonäytössä samoihin yksityiskohtiin eivätkä vaihtoehdot välttämättä olisi niin rajattuja uutta ruokapöytää etsiessä kuin mitä ne nyt ovat. Moni asia olisi mulle varmasti paljon vähäpätöisempi ja meillä kotona tapahtuvat sisustusmuutokset eivät ehkä tapahtuisi niin tiuhaan tahtiin. 

Tavallaan mä olen onnellinen siitä, että aloitin bloggaamisen jo teini-iässä. Leima on ollut mun otsassa suhteellisen pitkään ja lähipiirissä osataan jo varautua mun käyttäytymiseen esimerkiksi ulkona syödessä. Sellainen pikkuruinen bloggaajamentaliteetti oli jo olemassa, kun tapasin J:n ja voisin hyvin kuvitella, että jos blogi olisi tullut kuvioihin vasta esimerkiksi puolivälissä meidän tähänastista parisuhdetta, olisi se voinut tehdä meille jossain määrin hallaakin.
  Rehellisesti sanottunahan sitä voi vain arvailla, mihin elämässäni keskittyisin ilman blogia. Kun pari vuotta sitten tajusin voivani välillä pysähtyä nauttimaan elämästä ilman sosiaalista mediaa ja kameraa, olen sittemmin pohtinut millaista elämä olisi, jos blogia ei olisi koskaan ollutkaan. Se bloggaajan leima pysyy mun otsassa varmaan hamaan hautaan saakka tai ainakin ihan ruhtinaallisen pitkään vielä tämän lopettamisen jälkeenkin, mutta entä jos en koskaan olisi edes aloittanut? Millaista elämää viettäisin, mihin fokusoisin omat voimavarani, olisinko kenties parempi säästämään rahaa?
  Blogi ja sosiaalinen media ovat niin valtava osa bloggaajien elämää, ettei sitä kuka tahansa pysty välttämättä edes käsittämään – nyt niistä on tulossa jopa osa mun työnkuvaa, vaikkakin se tapahtuu tämän meidän tunteman viihteellisen blogimaailman ulkopuolella. Ne tulevat mukaan lomamatkalle ja lääkärin vastaanotolle. Kun otat vastaan työtarjouksen, saatat ensimmäisenä työpäivänä kuulla jonkun uudelta työpaikalta lukevan blogiasi.

Mä en vieläkään kadu mitään, mutta olisin kieltämättä äärimmäisen kiinnostunut tietämään, miten elämä olisi mua tähän mennessä johdattanut ilman bloggaajan titteliä. Se kun tahtoo luoda jonkun toisen korvien välissä myös stereotyyppisiä ennakkokäsityksiä ja epäluuloisia mielipiteitä meikäläistä kohtaan.
  Jokainen tässä postauksessa mainittu asia olisi helppo kääntää ylösalaisin ja lopettaa kuin seinään, mutta sitten mä en enää kirjoittaisi sellaista blogia, jota itse haluan kirjoittaa. 

5 kommenttia

  1. Musta bloggaaminen on hienoa ja siinä pääsee toteuttamaan itseään itselleen halutulla tavalla. Mä joskus bloggasin, silloin kun oli fine laittaa heilahtaneita peili/ruokakuvia blogiin. Eihän se nytkään ei fine oo, mutta mä oon tyytynyt ruudun toiselle puolelle lukijan rooliin - ja tätä kaikkea kehittymistä niin sun, kuin muidenkin bloggaajien ja yleisesti blogimaailman ympärillä on ollut ilo seurata. Mietin myös usein että millainen mä olisin, ellen ois v. 2009 alkanut seuraamaan ensimmäisiä blogeja ja jäänyt sille tielle pysyvästi - täällä päivitetään eri blogejen sivuja pitkin päivää, josko olisi tullut uusi, inspiroiva postaus. Näin lukijan roolissa tuntuu, että monet asiat näkisi ja kokisi eri lailla ellei lukis blogeja - ja tää on vaan hyvä juttu. Elämässä kiinnittää ehkä enempi huomiota yksityiskohtiin. :-) Tää kommentti huokuu asennetta ELÄKÖÖN BLOGIMAAILMA!!!!! Mutta sitä mieltä mä myös olen :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten ihana näkökulma :-D Blogeilla on kieltämättä ollut ihan oma vaikutuksensa tähän maailmaan useammallakin osa-alueella. Enää ei tarvitse odottaa viimeisimpiä trendiuutisia siihen saakka, että uutinen kiirii ensin aiheen oman lehden toimitukseen ja siitä vielä eteenpäin valmiiseen lehteen :-D Ja esimerkiksi Instagram-kuviin kiinnitetään huomiota ja niiden eteen nähdään vaivaa muidenkin toimesta kuin bloggaajien!

      Poista
  2. Anteeks mut apua miks sun jalat on ton väriset, kiertääks sulla veri yhtään???!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sähän oleelliseen kiinnitit huomiota. Mulla on huono ääreisverenkierto, kyllä, mutta tässä tapauksessa kyse on ihan vain ikkunan edessä olevan lipaston luoman varjon ja kuvanmuokkauksen yhteisvaikutuksesta.

      Poista
    2. Niin voimakkaasti iski silmään vaan että ei voinut olla huomaamatta :-) ja jassoo, kannattaa varmaan jatkossa vähän kahtoo et miten muokkaa ja millaisia otoksia sitten julkasee!

      Poista


Pidetään meininki asiallisena ja rentona. Eri mieltä saa olla, mutta nokkavaksi ei tarvitse heittäytyä!
Kuviani saat toki käyttää, kunhan pyydät ensin luvan allekirjoittaneelta.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne