Q&A: Opiskelijabileet, kasvatusmetodit ja isän mielipide anonyymikommentista

20. huhtikuuta 2017


KOULU & OPINNOT

Ootko käynyt paljon opiskelijabileissä ja ulkoiluttanut haalareitasi?
Höhö, en käynyt 2015-2016 lukuvuonna yksissäkään opiskelijabileissä ja ekana opiskelijavuotenakin kerätyt merkit pölyttyy valtaosa jossain lipaston laatikossa sen sijaan, että ne olisi ommeltu kiinni haalariin. Viime syksynä mun oli tarkoitus petrata, mutta ilmeisesti mun sisälläni ei asu niin valtaisaa partyanimalia, ettäkö olisin jaksanut vaivautua. Haalarit siis saavat jatkaa pölyttymistään ainakin tämän kevään vielä, kun torstaiaamuisin on oltava skarppina pystyssä jo puoli seitsemältä. Onhan mulla sitten se opparisyksy aikaa, hah.

Mikä on parasta korkeakouluopiskelijana?
Vapaus ja se, että sua kohdellaan opettajien toimesta kuin aikuista ihmistä. Tietty sellasta perseelle potkimista kaipaa aina silloin tällöin ja jos antaa itsensä tipahtaa kaiken ulkopuolelle, niin sitten ollaan ihan tosissaan pihalla. Pääsääntösesti mä kuitenkin nautin siitä, että oon itse vastuussa itseni valmistuttamisesta tavoiteajassa eikä kukaan oo konkreettisesti mäkättämässä korvanjuuressa.

Millainen kielitaito sulla on?
Mulla on aina ollut hyvä kielipää, mutta mua harmittaa ylläpitämäni suomalainen tapa, että olen ennemmin hiljaa, josseivat täydellinen lauserakenne ja edistyneemmät sanavalinnat muistu just sillä hetkellä mieleen, kun suu pitäis avata. Siitä on yllättävän vaikeaa päästä eroon.
  Oon kouluvuosieni aikana opiskellut englannin ja ruotsin lisäksi myös ranskaa, espanjaa ja saksaa. Ranskaa osaan enää vain rahtusen, kun en oo pitänyt sitä taitoa yllä ylästeen jälkeen, espanjaa ja saksaa ymmärrän kirjoitettuna paremmin kuin mitä osaan itse puhua. Ajatuksena on vielä jonain päivänä mennä jonkinlaiselle venäjän kurssille, mutta oon ajatellut tekeväni sen vasta joskus valmistumisen jälkeen, jos sille todella tulee tarvetta.

Miks päätit hakea just ammattikorkeeseen tradenomiksi?
Se tavallinen tarina – kunhan on jotain mitä opiskella. En tiennyt yhtään, mikä haluan isona olla, mutta onneksi sekin ajatus on tässä opiskelujen ohella hiljalleen kehkeytynyt ja nyt harjottelussa vielä paremmin. Mä hain samaan aikaan varmuuden vuoksi myös yo-pohjaselle merkonomilinjalle ja otinkin sen paikan varmuuden vuoksi vastaan, mutta onneksi nakki napsahti lopulta myös ammattikorkeaan. Ammattikoulu ei olisi avannut mulle samanlaisia ovia ja tarjonnut tällaisia mahdollisuuksia, jotka mulla tulevanakin kesänä on vastassa.

Mitkä sun haaveammatteja oli nuorempana?
Olin 10-vuotiaana ihan sitä mieltä, että musta tulee isona seuraava Britney Spears. Laulajaa musta ei tullut, mutta ymmärrän vuosi vuodelta paremmin, miksi Briitu ajoi päänsä kaljuksi silloin 10 vuotta sitten… Kahdeksannella luokalla haaveilin sisustussuunnittelijan ammatista ja oli todella yllättävää tajuta jokunen viikko sitten, etten mä tämän hetkistä duunia tehdessäni mitenkään hirvittävän kaukana tuosta 14-vuotiaan Jennan haaveesta ole!

Ootko aatellu opiskella vielä lisää jossain vaiheessa?
Helkutan moisen koulurupeuman jälkeen haluun ainakin hetken tehdä töitä ja päästä työn sarkaan kunnolla kiinni. Suomen hallituksella on oma osansa siihen, miksi ainakaan mua ei just tällä hetkellä kiinnosta jatkaa opintoja. YAMK ei oo ihan täysi mahdottomuus, mutta onneksi se vaatii alleen sen muutaman vuoden työelämässä.

Oliko välivuosi sulle sillon pari vuotta sitten enemmän hyvä vai huono juttu?
Kyllä se oli enempi hyvä juttu. Aluksihan se oli ihan maailmanloppu, mutta jälkikäteen tarkasteltuna se oli mun tähänastisen elämäni tapahtumarikkain vuosi. Menin kihloihin, muutin pois kotoa ja sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan. Veikkaan, että jos olisin päässyt opiskelemaan suoraan lukiosta, en välttämättä olisi aikuistunut samalla tavalla samassa ajassa enkä olisi se sama henkilö, joka nyt olen.

Kuvaile sun lukioaikaa, mitä on jäänyt päälimmäisenä mieleen?
Ne oli kyllä sen sortin soppa ne vuodet, että ihan hävettää ajatellakin. Olihan mulla ihan mielettömän hauskaa läpi lukion, päällimmäisenä mieleen on jäänyt meidän ultimatesuperjees tyttöporukka, jonka kanssa tavattiin viime kesänä ensimmäistä kertaa lukiosta valmistumisen jälkeen! Pidin myös meidän ryhmänohjaajasta ihan todella paljon, niin herttanen mies ja aivan loistava opettaja. Kaikkien oletusten mukaisesti lukiovuosien kohokohdat  vanhat ja penkkarit  on vähän jääneet jonnekkin mielen perimmäisiin sopukoihin. 


HISTORIAN HAVINAA

Miten vietit sun 18-vuotissynttäreitä?
Mä en ollut vielä koskaan järjestänyt kotibileitä ja niin leimiltä kuin se kuulostaakin, mun vanhemmat halusivat järkätä mulle kunnon 18-vuotiskekkerit! Kemut pidettiin varsinaista syntymäpäivää seuraavana päivänä mun lapsuudenkodissa, kun siellä vielä silloin asuin. Juhlissa oli mukana mun rakkaimpien ystävien ja J:n lisäksi myös mun vanhemmat, mun toinen pikkuveli sekä meidän perhetuttavia ja nuorempia sukulaisia. Kaikki oltiin sulassa sovussa keskenään, teineistä keski-ikäisiin :-D Ja ne oli ihan jumalattoman hauskat pippalot!
  Myöhempää iltaa kohden siirryttiin lopulta kavereiden kanssa Lahden yöhön ja juhlittiin pilkkuun saakka. Ehdottomasti yksi mun tähän astisen elämäni parhaista illoista!

Olisitko uskonut 15-kesäsenä olevasi siinä elämäntilanteessa, jossa nyt olet? Mitä kuvittelit silloin?
No en todellakaan. Se pahin teini-ikä on ollut mun elämästä ihan heittämällä sitä kaikista sekavinta aikaa, kuten varmaan monilla muillakin. Maanantaina halusin tehdä koulutyöt tunnollisesti, olla mukana kaikessa koulun toiminnassa ja päästä kaupungin parhaaseen lukioon. Tiistaina kaikki oli ihan v*tun sama, iskä oli tyhmä ja teki mieli istua kaikki illat autotallin takana tupakalla. Keskiviikkona halusin löytää itselleni Oliver Sykesin kaksoisolennon poikaystäväksi ja torstaina olisin ollut ihan tyytyväinen sellaiseen tavalliseen suomipoikaan ja kotiäitiyteen. Viikonloppuisin saatoin joko kapinoida pitkin kaupungin katuja tai istua kotona lukemassa kirjaa.
  Jos joku olisi mulle kesken rippikoulun tullut kertomaan, että mä olen kahdeksan vuoden päästä menossa naimisiin huonosti istuviin farkkuihin pukeutuvan miehen kanssa, jonka tapaan ensi kesänä ja jonka kanssa paluumuutettaisiin Hollolaan, olisin varmasti nauranut päin näköä.

Mikä juttu jäi päällimmäisenä mieleen viime kesältä?
Kyllä se taitaa olla juhannus, ihan ehdottomasti! Oli ihanaa viettää mökkijuhannusta pienen tauon jälkeen parhaimpien ystävien kanssa, vaikka multa kokko äkillisen vatsavammaisuuden vuoksi menikin ohi. 
  Viime kesä oli mun pakohuonepeliduunin takia myös ihanan rento ja hyvä paussi, kun ottaa huomioon, että seuraavan kerran kesälomailen varmaankin vasta 2018. Kyllähän se keikkatyöläisen arki aina silloin tällöin sai rusinat rasahtelemaan, mutta pääsääntöisesti viihdyin viime kesänä omissa housuissani oikein hyvin. 

Miten sun tyyli on muuttunut lukioajoista?
Mä itseasiassa just yks päivä taas mietin, että missä ihmeen lumpuissa mä silloin lukiossa kuljin :-D Sen on sinällään jättänyt taakseen, mutta jotenkin hirvittävän absurdia ajatella, että se todella oli aikaa, jolloin mun tilillä ei kulkenut tasaista rahavirtaa, enkä voinut mennä trendien mukana miten itse halusin. 
  Olin lukiossa huomattavasti enemmän sellaista tein itse ja säästin -sorttia ja vaikka kirpparit on mulle edelleen kova juttu, oon nykyisin paljon harkitsevaisempi myös kirppisostoksia tehdessäni. Suurin muutos on varmaan se, etten enää nykyisin ajattele kesken päivän, että mitä hittoa mä oon pukenut päälleni. Mun tyyli on huomattavasti hillitympi ja mä olen paljon itsevarmempi vaatetukseni suhteen. Käytän myös hameita ja mekkoja ihan arjessakin, se jos mikä on radikaali muutos!

Mikä on tärkein muistosi? Entä kamalin?
Molemmat liittyy lapsuuteen. Kamalinta en halua sen koommin avata, koska siihen liittyy niin läheisiä kuin vähän vieraampiakin sukulaisia. Sukuaan ei voi valita ja välillä siinä ihan lähellä voi olla vaikka minkälaisia hulluja, jotka jää pienenkin lapsen mieleen ikuisiksi ajoiksi. Vaalin kuitenkin kaikkia niitä onnellisia lapsuuden muistoja, jotka on syntyneet ennen kouluikää ja jotka oon mielessäni onnistunut säilyttämään. 
  Lapsuusmuistojen lisäksi on olemassa sellaisia "ilmeisiä" muistoja, kuten kihlaus ja oma lakkiaispäivä, jotka nekin on mulle tärkeitä, mutta eivät vielä sellaisia varsinaisen muistelemisen arvoisia juttuja.

Jos voisit muuttaa jotain kohtaa siinä, miten sinut on kasvatettu, mikä se olisi?
Läheisyys ja tunteiden osoittaminen on ollut mulle aina todella hankalaa. Se ei ole mun perheessä eikä oikein lähisuvussakaan hirvittävän yleistä, että halaillaan muuten vaan. Tai edes syystä. Äiti kyllä halasi, paijasi ja pussasi, kun olin pieni, mutta isällä oli sitten omat jäyhät tapansa osoittaa rakkautensa ja mä olen tullut vähän enempi isääni. En sano, ettäkö se olisi huono juttu, sillä mä olen ihan fine oman hellyydenosoittamattomuuteni kanssa, mutta musta saattaa saada todella etäisen ja kylmän ensivaikutelman sen takia, että tutunkin ihmisen halaaminen on mulle epämukava tilanne. 
  En tiedä, johtuuko mun halivieroksunta kasvatuksesta vai perimmäisestä luonteesta, mutta olisihan se nyt ihan kiva, jos monelle niin luontainen tapa olisi itsellekin mukava juttu. Etenkin, kun tapaa muiden maiden kansalaisia, joiden tervehtimistavat poikkeavat merkittävästi Pohjoismaisesta tervehtimisestä.



BLOGGAAMINEN

Mistä saat ideoita postauksiin?
Postausideat tulee elävästä elämästä, inspiroivista asioista ja esineistä, muilta bloggaajilta tai somepersoonilta ja osittain tietysti joiltain yhteistyökumppaneilta. Mulla on puhelimen muistiossa lista, johon kerään ajatuksia ja mietteitä päivieni varrelta. Sellaisia juttuja, joista voisin kirjoittaa blogiinkin. Mut saattaa tavata puhumasta itsekseni, kun luonnostelen jonkun postauksen alotuskappaletta tai muuta lauserakennetta mielessäni.
  Tykkään kehitellä tekstejä itseä pähkäilyttävistä asioista, mutta harmillisesti monet ehtii unohtua ennen kuin ehdin edes avata sitä puhelimen muistiota ja sen vuoksi nykyisin tulee kirjoiteltua enemmän tuotearvosteluja tai muuta vastaavaa sisältöä, jota on helppo tuottaa, kun mielen päällä on tärkeämpiä asioita muistettavana. Oon myös huomannut, että blogien lukemisen vähentäminen on vähentänyt samalla mun sanavalmiutta. En enää oo samalla tavalla ajan hermolla kuin muutama vuosi sitten, kun vielä ehdin päivittäin lukea kymmeniä eri blogeja.

Saatko paljon palautetta tutuilta/sukulaisilta bloggaamisesta? 
Mun isä on hirvittävän ylpeä tästä mun blogihommasta, vaikka ei se sitä mulle hirveän usein sano. Toteaa aina silloin tällöin, että kun hän ei oo koskaan osannut kirjoittaa, niin arvostaa todella korkealle sitä, että mä osaan. Mun bloggaaminen on porukoille ja lähimmälle perheelle jossain määrin melko arkipäiväistä jo, joten siltä suunnalta harvoin tulee mitään erikoisempaa palautetta. Kerran isä kommentoi jotain typerää anonyymikommenttia mulle kasvotusten, että mistä kolosta mokoma törttö oli mahtanut mönkiä :-D
  Harvoin tuon ilmi omaa blogitaustaa sukulaisten tai uusien tuttavien keskuudessa, vaikka ainakin lähisuvusta kaikki tietävät tän saitin olemassaolosta ja mummo on hirveän innoissaan esimerkiksi mun hääblogin luomista mahdollisuuksista. Mun blogi ei kuitenkaan ole mikään yleinen kahvipöytäkeskustelun aihe. Kavereiden kanssa sen sijaan tulee blogista ja somesta yleensäkin keskusteluta jonkin verran enemmän, joten mun "bloggaajatavat" ei enää kummaksuta vanhoja ystäviä.
  Mun työnkuva kesän ajalle liittyy todella keskeisesti blogiin, mun yrityksen someen ja niiden ylläpitoon ja esimerkiksi mun työharjoittelu alkoi sillä, että tein yritykselle Instagram-ohjeistuksen, joten myös mun esimies tietää mun bloggaaja/sometaustasta. Palautetta en näistä omista hengentuotoksistani kuitenkaan ole saanut.

2 kommenttia

  1. Nyt on kyllä pakko kommentoida että miten hyviä kuvia sun blogissa on, tykkään ihan hirveästi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tosi kiva kuulla, kun tässä on just potenut pahemman luokan kriisiä omien blogikuvien suhteen :-D

      Poista

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne