Täytyykö kauneudenhoidosta somettavan henkilön olla poikkeuksellisen hyvännäköinen?

27. huhtikuuta 2017


Mä en mahdu tämän hetkisen "tyypillisen" kauneusihanteen muottiin, vaikka miten vääntelisi ja kääntelisi. Mulla on muutama kilo ylipainoa, terävää leukalinjaa en muutenkaan ole koskaan nähnyt, nenä on iso ja silmät pienet. Kaiken tämän lisäksi kärsin luonnostaan tavallista keltaisemmasta hammasluusta, jonka olen vuosien varrella todennut ilmeisesti yököttävän joitakin ihmisiä. Mutta mitä sitten? Eipä siihen muottiin mahdu valtaosa mun naispuolisista kavereistakaan ja silti kaikki heistä ovat aivan törkeän upeita ja vahvoja naisia.

Varmaksihan mä en tiedä, mutta voisin luulla kauneusbloggaajien, -vloggaajien ja muiden kauneudesta postaavien henkilöiden painivan jollain tasolla vahvempien tai ainakin huomattavasti erilaisempien ulkonäköpaineiden kanssa kuin vaikkapa ystävieni, jotka ovat vain Facebookissa tai jotka avaavat Instagramin joskus ja jouluna. Eihän sillä ole niin väliä, miltä jalkapalloa pelaavan kaverin joukkuetoveri näyttää, kun yleisesti ajatellaan, että ne on ne taidot ja tekniikka, jotka ratkaisevat. Sama pätee aikalailla kaikkiin muihinkin perinteisiin urheilulajeihin kuten myös esimerkiksi sisustamiseen tai hevosten hoitoon. Mutta mitäs sitten, kun ne omat taitonsa haluaa esittää omilla kasvoilla? Se luo aivan mielettömät paineet, mikäli henkilöllä itsellään on pienintäkään taipumusta epävarmuuteen tai jos hän tiedostaa omistavansa jonkin yleisesti epäviehättäväksi katsotun piirteen. Kaiken lisäksi ulkonäkökeskeinen harrastus on äärettömän helppo ymmärtää väärin ja edelleen on olemassa ihmisiä, joilla on omat ennakkoluulonsa 'meikkipellejä' kohtaan.


Kauneus ja kosmetiikka ovat viimeisen parin vuoden aikana muovautuneet mulle pahemman luokan intohimoksi. Samoin on käynyt myös monille muille suomalaisille, eikä kosmetiikan tilaaminen esimerkiksi Yhdysvalloista ole enää niin poikkeuksellista. Omasta kaveripiiristä purkit ja purnukat ovat vielä pysyneet jokseenkin kaukana ja sen vuoksi mulla on ystävien keskuudessa oma vahva "maineeni" purnukka-almana, joka omistaa hämmästyttävän suklaalta tuoksuvan luomiväripaletin ja jolle 60 euroa meikkivoiteesta ei ole pöyristyttävän kallis hinta.

Mulla on muutamia kavereita ja ystäviä, jotka jakavat mun intohimon meikkeihin ja jotka pakkeloivat tavallisena maanantaina enemmän kuin moni suomalaisnainen hääpäivänään. Suurimpana erona on kuitenkin se, että mä olen tuonut harrastukseni tietoisesti sosiaaliseen mediaan kaiken kansan ruodittavaksi ja arvosteltavaksi, sillä se on vuosien bloggaamisen jälkeen vain tuntunut luontevalta jatkumolta oman itseni kehittämisen suhteen. Vaikka mulla onkin pärstä, johon aseteltu nenä saattaisi jonkun mielestä oikeasti tarvitakin sitä contouria.

Voinko mä sitten kirjoittaa meikkivoiteista, kun mulle on syntymälahjana siunaantunut Kuun kraatteritkin kateellisiksi saavat ihohuokoset? Tai kuvata teille silmämeikkejä, jotka on tehty piskuisiin eriparisilmiin? Mun mielestä voin. Aivan hyvin. Kukas mua muka estäisi? "Vain sinä itse", no sepä se. Joka himputin kerta kauneusaiheista postausta tai videota tehdessäni mietin, että ottaakohan mua nyt kukaan edes tosissaan, kun en ole mitenkään häävin näköinen. Keskitytäänkö esimerkiksi mun meikkitutorial-videossa itse aiheeseen vai varastaako puhuessa alituiseen vilahteleva kolmoisleuka koko shown? Yleensä kuitenkin muistan lopulta sen, etten mä ole ainoa, joka taistelee laiskojen silmäluomien kanssa ja ehkä joku toinen kaltaiseni tavallinen ihminen voisi oikeasti hyötyä tästä mun jakamastani kikkakolmosesta.

Kauneuteen liittyvien aiheiden käsittely sosiaalisessa mediassa parhaimmillaan kasvattaa itsevarmuutta, mutta se voi myös romuttaa sen aivan totaalisesti hyvin lyhyessä ajassa. Henkilökohtaisesti olen huomannut omassa blogissani sellaisen turhanpäiväisen ulkonäköön liittyvän länkytyksen jääneen kokonaan pois parin viime vuoden varrella. Tämä ehkä siksi, ettei kommenttimääräni enää ole huima ja valtaosa seuraajistani on kasvanut aikuiseksi siinä missä minäkin. Tästä syystä olen uskaltanut lisätä blogiin lähikuvia meikittömistä kasvoista ihohuokosineen kaikkineen. Ikä tuo mukanaan itsevarmuutta ja tilannetajua; esimerkiksi ollessani vielä lukiossa saattoi meininki kommenttiboksissa äityä toisinaan todelliseksi villiksi länneksi.
  Oma luontainen vastarannankiiskeyteni ja historia koulukiusattuna kai auttoi jollain tasolla sietämään kaikenlaista sontaa ja kasvattamaan paksun somenahkan, vaikka inhat anonyymit pääsivätkin välillä ihon alle. Joku muu ei välttämättä olisi kääntänyt niitä voitoksi itselleen.



Nykyään sosiaalinen media on täynnä mitä persoonallisemman näköisiä kosmetiikkaharrastajia ja alan ammattilaisia. Enkä nyt sano, että kukaan olisi ruma, vaan koitan tuoda ilmi sen, että kauneudenhoidon parissa voi menestyä minkälainen ihminen tahansa ja se on mun mielestä aivan mahtavaa! Jos osaa asiansa ja ymmärtää somen tarjoamat mahdollisuudet sekä sen monimuotoisuuden, mikä vain on mahdollista. Kyllähän se vähän harmittaa, että näissä touhuissa se oma menestyminen riippuu taitojen lisäksi välillä myös siitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta tasan jokaisella meistä on silti oikeus tuntea olomme kauniiksi ja ehostaa omaa ulkonäköämme sekä samalla kirjoittaa tai kertoa videokameralle asiasta, jota rakastamme. Oli seuraajia sitten viisi tai 5000.

Kosmetiikka ei ole enää vain yksiselitteinen turhamaisuuteen rinnastettavissa oleva käsite, eikä meikin tarkoituksena läheskään aina ole peittää niitä luonnollisia ominaisuuksia, joista itsessään ei pidä. Kyse ei enää väistämättä ole mahdollisen kumppaniehdokkaan miellyttämisestä eikä hyväksynnän hakemisesta. Ulkonäöstään huolehtiminen todella voi kulkea rinta rinnan sisäisen kauneuden kanssa ja sen kautta voi vain vilpittömästi toteuttaa itseään. Ihonhoito, hiustuotteet, kynsitaide ja meikit voivat olla kevyt harrastus, intohimo tai jopa ammatti ihmiselle kuin ihmiselle sukupuolesta ja ulkonäöstä huolimatta. Samat henkilöt voivat tuoda itseilmaisunsa tuotokset sosiaaliseen mediaan muiden nähtäville. Mikä muka tekee Youtubeen kauneusvideoita lataavasta henkilöstä Instagramiin tuotoksiaan lisäävää valokuvaajaa huonomman?

Q&A: Opiskelijabileet, kasvatusmetodit ja isän mielipide anonyymikommentista

20. huhtikuuta 2017


KOULU & OPINNOT

Ootko käynyt paljon opiskelijabileissä ja ulkoiluttanut haalareitasi?
Höhö, en käynyt 2015-2016 lukuvuonna yksissäkään opiskelijabileissä ja ekana opiskelijavuotenakin kerätyt merkit pölyttyy valtaosa jossain lipaston laatikossa sen sijaan, että ne olisi ommeltu kiinni haalariin. Viime syksynä mun oli tarkoitus petrata, mutta ilmeisesti mun sisälläni ei asu niin valtaisaa partyanimalia, ettäkö olisin jaksanut vaivautua. Haalarit siis saavat jatkaa pölyttymistään ainakin tämän kevään vielä, kun torstaiaamuisin on oltava skarppina pystyssä jo puoli seitsemältä. Onhan mulla sitten se opparisyksy aikaa, hah.

Mikä on parasta korkeakouluopiskelijana?
Vapaus ja se, että sua kohdellaan opettajien toimesta kuin aikuista ihmistä. Tietty sellasta perseelle potkimista kaipaa aina silloin tällöin ja jos antaa itsensä tipahtaa kaiken ulkopuolelle, niin sitten ollaan ihan tosissaan pihalla. Pääsääntösesti mä kuitenkin nautin siitä, että oon itse vastuussa itseni valmistuttamisesta tavoiteajassa eikä kukaan oo konkreettisesti mäkättämässä korvanjuuressa.

Millainen kielitaito sulla on?
Mulla on aina ollut hyvä kielipää, mutta mua harmittaa ylläpitämäni suomalainen tapa, että olen ennemmin hiljaa, josseivat täydellinen lauserakenne ja edistyneemmät sanavalinnat muistu just sillä hetkellä mieleen, kun suu pitäis avata. Siitä on yllättävän vaikeaa päästä eroon.
  Oon kouluvuosieni aikana opiskellut englannin ja ruotsin lisäksi myös ranskaa, espanjaa ja saksaa. Ranskaa osaan enää vain rahtusen, kun en oo pitänyt sitä taitoa yllä ylästeen jälkeen, espanjaa ja saksaa ymmärrän kirjoitettuna paremmin kuin mitä osaan itse puhua. Ajatuksena on vielä jonain päivänä mennä jonkinlaiselle venäjän kurssille, mutta oon ajatellut tekeväni sen vasta joskus valmistumisen jälkeen, jos sille todella tulee tarvetta.

Miks päätit hakea just ammattikorkeeseen tradenomiksi?
Se tavallinen tarina – kunhan on jotain mitä opiskella. En tiennyt yhtään, mikä haluan isona olla, mutta onneksi sekin ajatus on tässä opiskelujen ohella hiljalleen kehkeytynyt ja nyt harjottelussa vielä paremmin. Mä hain samaan aikaan varmuuden vuoksi myös yo-pohjaselle merkonomilinjalle ja otinkin sen paikan varmuuden vuoksi vastaan, mutta onneksi nakki napsahti lopulta myös ammattikorkeaan. Ammattikoulu ei olisi avannut mulle samanlaisia ovia ja tarjonnut tällaisia mahdollisuuksia, jotka mulla tulevanakin kesänä on vastassa.

Mitkä sun haaveammatteja oli nuorempana?
Olin 10-vuotiaana ihan sitä mieltä, että musta tulee isona seuraava Britney Spears. Laulajaa musta ei tullut, mutta ymmärrän vuosi vuodelta paremmin, miksi Briitu ajoi päänsä kaljuksi silloin 10 vuotta sitten… Kahdeksannella luokalla haaveilin sisustussuunnittelijan ammatista ja oli todella yllättävää tajuta jokunen viikko sitten, etten mä tämän hetkistä duunia tehdessäni mitenkään hirvittävän kaukana tuosta 14-vuotiaan Jennan haaveesta ole!

Ootko aatellu opiskella vielä lisää jossain vaiheessa?
Helkutan moisen koulurupeuman jälkeen haluun ainakin hetken tehdä töitä ja päästä työn sarkaan kunnolla kiinni. Suomen hallituksella on oma osansa siihen, miksi ainakaan mua ei just tällä hetkellä kiinnosta jatkaa opintoja. YAMK ei oo ihan täysi mahdottomuus, mutta onneksi se vaatii alleen sen muutaman vuoden työelämässä.

Oliko välivuosi sulle sillon pari vuotta sitten enemmän hyvä vai huono juttu?
Kyllä se oli enempi hyvä juttu. Aluksihan se oli ihan maailmanloppu, mutta jälkikäteen tarkasteltuna se oli mun tähänastisen elämäni tapahtumarikkain vuosi. Menin kihloihin, muutin pois kotoa ja sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan. Veikkaan, että jos olisin päässyt opiskelemaan suoraan lukiosta, en välttämättä olisi aikuistunut samalla tavalla samassa ajassa enkä olisi se sama henkilö, joka nyt olen.

Kuvaile sun lukioaikaa, mitä on jäänyt päälimmäisenä mieleen?
Ne oli kyllä sen sortin soppa ne vuodet, että ihan hävettää ajatellakin. Olihan mulla ihan mielettömän hauskaa läpi lukion, päällimmäisenä mieleen on jäänyt meidän ultimatesuperjees tyttöporukka, jonka kanssa tavattiin viime kesänä ensimmäistä kertaa lukiosta valmistumisen jälkeen! Pidin myös meidän ryhmänohjaajasta ihan todella paljon, niin herttanen mies ja aivan loistava opettaja. Kaikkien oletusten mukaisesti lukiovuosien kohokohdat  vanhat ja penkkarit  on vähän jääneet jonnekkin mielen perimmäisiin sopukoihin. 


HISTORIAN HAVINAA

Miten vietit sun 18-vuotissynttäreitä?
Mä en ollut vielä koskaan järjestänyt kotibileitä ja niin leimiltä kuin se kuulostaakin, mun vanhemmat halusivat järkätä mulle kunnon 18-vuotiskekkerit! Kemut pidettiin varsinaista syntymäpäivää seuraavana päivänä mun lapsuudenkodissa, kun siellä vielä silloin asuin. Juhlissa oli mukana mun rakkaimpien ystävien ja J:n lisäksi myös mun vanhemmat, mun toinen pikkuveli sekä meidän perhetuttavia ja nuorempia sukulaisia. Kaikki oltiin sulassa sovussa keskenään, teineistä keski-ikäisiin :-D Ja ne oli ihan jumalattoman hauskat pippalot!
  Myöhempää iltaa kohden siirryttiin lopulta kavereiden kanssa Lahden yöhön ja juhlittiin pilkkuun saakka. Ehdottomasti yksi mun tähän astisen elämäni parhaista illoista!

Olisitko uskonut 15-kesäsenä olevasi siinä elämäntilanteessa, jossa nyt olet? Mitä kuvittelit silloin?
No en todellakaan. Se pahin teini-ikä on ollut mun elämästä ihan heittämällä sitä kaikista sekavinta aikaa, kuten varmaan monilla muillakin. Maanantaina halusin tehdä koulutyöt tunnollisesti, olla mukana kaikessa koulun toiminnassa ja päästä kaupungin parhaaseen lukioon. Tiistaina kaikki oli ihan v*tun sama, iskä oli tyhmä ja teki mieli istua kaikki illat autotallin takana tupakalla. Keskiviikkona halusin löytää itselleni Oliver Sykesin kaksoisolennon poikaystäväksi ja torstaina olisin ollut ihan tyytyväinen sellaiseen tavalliseen suomipoikaan ja kotiäitiyteen. Viikonloppuisin saatoin joko kapinoida pitkin kaupungin katuja tai istua kotona lukemassa kirjaa.
  Jos joku olisi mulle kesken rippikoulun tullut kertomaan, että mä olen kahdeksan vuoden päästä menossa naimisiin huonosti istuviin farkkuihin pukeutuvan miehen kanssa, jonka tapaan ensi kesänä ja jonka kanssa paluumuutettaisiin Hollolaan, olisin varmasti nauranut päin näköä.

Mikä juttu jäi päällimmäisenä mieleen viime kesältä?
Kyllä se taitaa olla juhannus, ihan ehdottomasti! Oli ihanaa viettää mökkijuhannusta pienen tauon jälkeen parhaimpien ystävien kanssa, vaikka multa kokko äkillisen vatsavammaisuuden vuoksi menikin ohi. 
  Viime kesä oli mun pakohuonepeliduunin takia myös ihanan rento ja hyvä paussi, kun ottaa huomioon, että seuraavan kerran kesälomailen varmaankin vasta 2018. Kyllähän se keikkatyöläisen arki aina silloin tällöin sai rusinat rasahtelemaan, mutta pääsääntöisesti viihdyin viime kesänä omissa housuissani oikein hyvin. 

Miten sun tyyli on muuttunut lukioajoista?
Mä itseasiassa just yks päivä taas mietin, että missä ihmeen lumpuissa mä silloin lukiossa kuljin :-D Sen on sinällään jättänyt taakseen, mutta jotenkin hirvittävän absurdia ajatella, että se todella oli aikaa, jolloin mun tilillä ei kulkenut tasaista rahavirtaa, enkä voinut mennä trendien mukana miten itse halusin. 
  Olin lukiossa huomattavasti enemmän sellaista tein itse ja säästin -sorttia ja vaikka kirpparit on mulle edelleen kova juttu, oon nykyisin paljon harkitsevaisempi myös kirppisostoksia tehdessäni. Suurin muutos on varmaan se, etten enää nykyisin ajattele kesken päivän, että mitä hittoa mä oon pukenut päälleni. Mun tyyli on huomattavasti hillitympi ja mä olen paljon itsevarmempi vaatetukseni suhteen. Käytän myös hameita ja mekkoja ihan arjessakin, se jos mikä on radikaali muutos!

Mikä on tärkein muistosi? Entä kamalin?
Molemmat liittyy lapsuuteen. Kamalinta en halua sen koommin avata, koska siihen liittyy niin läheisiä kuin vähän vieraampiakin sukulaisia. Sukuaan ei voi valita ja välillä siinä ihan lähellä voi olla vaikka minkälaisia hulluja, jotka jää pienenkin lapsen mieleen ikuisiksi ajoiksi. Vaalin kuitenkin kaikkia niitä onnellisia lapsuuden muistoja, jotka on syntyneet ennen kouluikää ja jotka oon mielessäni onnistunut säilyttämään. 
  Lapsuusmuistojen lisäksi on olemassa sellaisia "ilmeisiä" muistoja, kuten kihlaus ja oma lakkiaispäivä, jotka nekin on mulle tärkeitä, mutta eivät vielä sellaisia varsinaisen muistelemisen arvoisia juttuja.

Jos voisit muuttaa jotain kohtaa siinä, miten sinut on kasvatettu, mikä se olisi?
Läheisyys ja tunteiden osoittaminen on ollut mulle aina todella hankalaa. Se ei ole mun perheessä eikä oikein lähisuvussakaan hirvittävän yleistä, että halaillaan muuten vaan. Tai edes syystä. Äiti kyllä halasi, paijasi ja pussasi, kun olin pieni, mutta isällä oli sitten omat jäyhät tapansa osoittaa rakkautensa ja mä olen tullut vähän enempi isääni. En sano, ettäkö se olisi huono juttu, sillä mä olen ihan fine oman hellyydenosoittamattomuuteni kanssa, mutta musta saattaa saada todella etäisen ja kylmän ensivaikutelman sen takia, että tutunkin ihmisen halaaminen on mulle epämukava tilanne. 
  En tiedä, johtuuko mun halivieroksunta kasvatuksesta vai perimmäisestä luonteesta, mutta olisihan se nyt ihan kiva, jos monelle niin luontainen tapa olisi itsellekin mukava juttu. Etenkin, kun tapaa muiden maiden kansalaisia, joiden tervehtimistavat poikkeavat merkittävästi Pohjoismaisesta tervehtimisestä.



BLOGGAAMINEN

Mistä saat ideoita postauksiin?
Postausideat tulee elävästä elämästä, inspiroivista asioista ja esineistä, muilta bloggaajilta tai somepersoonilta ja osittain tietysti joiltain yhteistyökumppaneilta. Mulla on puhelimen muistiossa lista, johon kerään ajatuksia ja mietteitä päivieni varrelta. Sellaisia juttuja, joista voisin kirjoittaa blogiinkin. Mut saattaa tavata puhumasta itsekseni, kun luonnostelen jonkun postauksen alotuskappaletta tai muuta lauserakennetta mielessäni.
  Tykkään kehitellä tekstejä itseä pähkäilyttävistä asioista, mutta harmillisesti monet ehtii unohtua ennen kuin ehdin edes avata sitä puhelimen muistiota ja sen vuoksi nykyisin tulee kirjoiteltua enemmän tuotearvosteluja tai muuta vastaavaa sisältöä, jota on helppo tuottaa, kun mielen päällä on tärkeämpiä asioita muistettavana. Oon myös huomannut, että blogien lukemisen vähentäminen on vähentänyt samalla mun sanavalmiutta. En enää oo samalla tavalla ajan hermolla kuin muutama vuosi sitten, kun vielä ehdin päivittäin lukea kymmeniä eri blogeja.

Saatko paljon palautetta tutuilta/sukulaisilta bloggaamisesta? 
Mun isä on hirvittävän ylpeä tästä mun blogihommasta, vaikka ei se sitä mulle hirveän usein sano. Toteaa aina silloin tällöin, että kun hän ei oo koskaan osannut kirjoittaa, niin arvostaa todella korkealle sitä, että mä osaan. Mun bloggaaminen on porukoille ja lähimmälle perheelle jossain määrin melko arkipäiväistä jo, joten siltä suunnalta harvoin tulee mitään erikoisempaa palautetta. Kerran isä kommentoi jotain typerää anonyymikommenttia mulle kasvotusten, että mistä kolosta mokoma törttö oli mahtanut mönkiä :-D
  Harvoin tuon ilmi omaa blogitaustaa sukulaisten tai uusien tuttavien keskuudessa, vaikka ainakin lähisuvusta kaikki tietävät tän saitin olemassaolosta ja mummo on hirveän innoissaan esimerkiksi mun hääblogin luomista mahdollisuuksista. Mun blogi ei kuitenkaan ole mikään yleinen kahvipöytäkeskustelun aihe. Kavereiden kanssa sen sijaan tulee blogista ja somesta yleensäkin keskusteluta jonkin verran enemmän, joten mun "bloggaajatavat" ei enää kummaksuta vanhoja ystäviä.
  Mun työnkuva kesän ajalle liittyy todella keskeisesti blogiin, mun yrityksen someen ja niiden ylläpitoon ja esimerkiksi mun työharjoittelu alkoi sillä, että tein yritykselle Instagram-ohjeistuksen, joten myös mun esimies tietää mun bloggaaja/sometaustasta. Palautetta en näistä omista hengentuotoksistani kuitenkaan ole saanut.

MILLOIN VIIMEKSI PÄIVITIT VAKUUTUKSESI?

19. huhtikuuta 2017

Postaus toteutettu yhteistyössä LähiTapiola Vellamon kanssa

Mä olen mukana Indiedaysin ja LähiTapiola Vellamon yhdessä toteuttamassa kampanjassa, jossa meidän bloggaajien tarkoituksena on pohtia ja kartoittaa nykyistä elämäntilannetta sekä tulevaisuutta vakuutusyhtiön näkökulmasta  miten LähiTapiola voisi auttaa meitä saavuttamaan unelmiamme ja mistä palveluista olisi meille kaikista eniten apua.
  Lähdin tähän kampanjaan mukaan, koska mä en oikeastaan koskaan ole kovin kummoisella tavalla perehtynyt vakuutusasioihin ja nyt parin käyntikerran jälkeen oon tullut siihen lopputulokseen, että ne jos mitkä tässä meidän taloudessamme kaipasivat hieman päivittämistä. Puhumattakaan nyt siitä, että tässä oltaisiin tasan neljän kuukauden päästä menossa naimisiin. Selkein muutos näkynee silloin meikäläisen sukunimessä, mutta samalla moni näkymätön asia muuttuu perimysjärjestyksestä lähtien.

IMG_87302

En usko olevani ainoa nuori aikuinen, joka on aikoinaan ensimmäistä kotivakuutusta hommatessaan ottanut sen halvimman mahdollisen ja vielä samasta yhtiöstä kuin omilla vanhemmilla. Koska niin nyt vain kuuluu tehdä. Kun siinä ensimmäisessä omassa kämpässä on enemmän huoneita kuin huonekaluja, ei sillä oikein tunnu olevan mitään väliäkään, millaisen summan edestä kotinsa vakuuttaa tai millainen omavastuu vakuutukseen sisältyy. Kunhan kolmen kuukauden välein ei ihan hillittömiä summia tarvitse maksaa.
  Me muutettiin J:n kanssa molemmat vanhempiemme luota ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme ja ensimmäiset kolme kuukautta meidän olohuoneessa oikeasti oli pelkät verhot. Sitten tuli kaksi sohvaa, toinen mummolasta ja toinen löytyi parillakympillä torista. Meidän nykyisen TV-tason edeltäjä oli kyhätty muuttolaatikoista ja Ikean Lack-seinähyllystä. Kummallakin oli oma puhelin ja oma tietokone, kaikki kodinkoneet olivat käytettyjä ja/tai sukulaisilta saatuja. Ei koettu, että meidän omaisuus millänsäkään ylittäisi 5000 euroa saati että kotivakuutukseen mitenkään hirveämmin tarvitsisi panostaa  kunhan sellainen nyt vain olisi olemassa, kun vuokranantaja niin vaatii.
  Vuosi kului, tavaraa kertyi ja tuli muutto uuteen asuntoon lähemmäs keskustaa. Kotivakuutus pysyi kuitenkin samana. Pienemmässä asunnossa meidän omat kodinkoneet koostuivat mikrosta ja kahvinkeittimestä, joten ei tarvinnut murehtia isojen pesukoneiden levähtämisestä. Koettiin omaisuutemme edelleen suhteellisen minimaaliseksi vakuuttaa suuremmasta summasta kuin mitä jo valmiiksi oli sovittu. Olisihan siinä ihan hirveä homma ja voisi siinä nousta hintakin.
  Jouluna 2015 purimme muuttolaatikoita nykyisessä asunnossamme Hollolassa. Jälleen kotivakuutus oli viimeinen asia mielen päällä ja ilmoitimme vakuutusyhtiöön jälleen pelkät vaaditut tiedot asunnosta, joiden mukaan vakuutuksen hinta laskettaisiin uudelleen. Reilun vuoden ajan elimme autuaasti uudessa kodissamme, ennen kuin viime jouluna mun puhelin kohtasi vertaisensa ja tulin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin miettineeksi, voisiko kotivakuutuksesta olla mitään apua?

IMG_87122

Kävin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa LähiTapiolan Aleksanterinkadun toimipisteessä Lahdessa tapaamassa Emiliaa. Tarkoituksenamme oli hieman valottaa mun ja J:n elämäntilannetta ja pohtia, ovatko vakuutukset siihen nähden ajantasalla. Eihän ne olleet. Pelkästään tämän postauksen kuvissa esiintyvä elektroniikka kattaa noin puolet siitä summasta, josta meidän koti vakuutettiin silloin, kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Ja toiseen. Ja tähän kolmanteen, jossa tällä hetkellä asumme.
  Kuvassa on pelkästään mun viikottain käyttämäni elektroniikka pois lukien järjestelmäkamera, jolla nämä kuvat on otettu. Puhumattakaan vasta datanomiksi valmistuneen J:n omistamista laitteista tai siitä viimesen päälle olevasta pyykinpesukoneesta, joka ostettiin vuosi sitten. Lisäksi vielä koko muun kodin irtaimisto ja pääsimme siihen lopputulokseen, ettei vanha kotivakuutus todellakaan ollut ajantasalla. Yleisellä tasolla käydyn keskustelun lisäksi Emilia valotti mulle LähiTapiolan kotivakuutuksia hieman tarkemmin ja erityisesti kaiken kattavaa Loisto-kotivakuutusta. Vanhaan vakuutukseen verrattuna Loiston luvut näyttivät kaikin puolin järkevämmiltä ilman sitä radikaalia hinnannousua, jonka pelossa vakuutusten päivittämistä olimme pitkittäneet.

IMG_87182

Juttelimme myös muista vakuutuksista ja Emilian kertoessa LähiTapiolan tapaturmavakuutuksesta tulin kironneeksi pariinkin otteeseen, miten sellaisesta olisi ollut hyötyä pari vuotta sitten sattuneen polvivahingon yhteydessä. Siinä jutellessa kävi lopulta ilmi, ettei me J:n kanssa todella olla mitenkään erikoinen pari tämän suhteen. Suomalaiset (nuoret) ovat yllättävänkin laiskoja päivittämään vakuutuksiaan, mikäli mitään radikaalia ei lyhyessä ajassa tapahdu. Rehellisesti sanottuna en olisi tullut ajatelleeksikaan, miten paljon mun ja J:n omaisuus on tässä nyt neljättä vuotta saman katon alla porskuttaessa kasvanut. Tarkemmin kun miettii, niin olisihan se ollut aika hullua, jos me olisimme pohtineet omaa kotivakuutustamme seuraavan kerran vasta asuntokauppoja hieroessamme.
  Juttutuokio Emilian kanssa sai mut myös pohtimaan asiaa sieltä avioliiton vinkkelistä päin, sillä sen myötä meidän olisi J:n kanssa hyvä tarkastella myös erilaisia henkilövakuutuksia tapaturmavakuutuksen lisäksi. Jos toinen kuolee tai sairastuu/vammautuu vakavasti tai kun tulee lapsia. Lemmikkieläimellekin voi ottaa vakuutuksen. Papin aamenen jälkeen ollaan molemmat syvällä suossa, jos toiselle sattuu jotain ja taustalla on asuntolaina, lapsiperhe ja kesämökki. Ne kolme asiaa, joihin elämässämme tähdätään.

IMG_87052

Aikuisuus on kieltämättä hullua meininkiä ja hankinnat kasvavat vuosi vuodelta. Asunnon tai auton ostaminen ei enää kahtaviittä hätyyteltäessä ole mikään hirvittävän kaukana tulevaisuudessa siintävä unelma vaan päivä päivältä entistä todellisempi tavoite, jonka vuoksi haluaa olla ainakin jossain määrin varautunut pahimpaan. Mulle jo ensimmäinen tapaaminen LähiTapiolan kanssa oli äärimmäisen valaiseva. Vielä kuukausi sitten kuvittelin, että senhetkinen vakuutustilanne on meidän taloudessa ihan riittävä.


Milloin sä olet viimeksi päivittänyt koti- ja henkilövakuutuksesi ajan tasalle?

SOIF DE VIVRE

17. huhtikuuta 2017

Yhteistyössä Ellos
Postaus sisältää affiliatelinkkejä*

Koska en työharjoittelun vuoksi päässyt viettämään hiihtolomaa, tuli pääsiäispyhien mukanaan tuoma pitkä viikonloppu enemmän kuin tarpeeseen. Seuraava loma on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, koska sain työharjoittelupaikastani myös kesätyöpaikan ja myös syksyllä osa-aikaisesti valmistumiseen saakka jatkamisesta on esimiehen kanssa ollut puhetta. Kesä tulee menemään siis markkinointikoordinaattorin hommia paiskiessa ja häitä järjestäessä, mutten voi väittää, ettenkö olisi tästä innoissani! Ensimmäinen kesä ihan oikeasti oman alan hommissa olisi varmasti kenelle tahansa mieleenpainuva.
  Pääsiäinen on mennyt osaltani erittäin rauhallisissa tunnelmissa. Pitkään viikonloppuun on mahtunut yksi työvuoro pakohuoneellakin, mutta muuten olen keskittynyt vain ja ainoastaan kotona olemiseen. Torstaina saapunut Elloksen* paketti innosti mua myös puunaamaan ja järjestelmään kotia sellaiseen kuntoon, että huomenna on taas mukava lähteä töihin!

IMG_86872

IMG_86782

IMG_86342

Paketista paljastui useampikin kiva juttu ja koska en nyt mitenkään hirveämmin tehnyt pääsiäistä tänne meille, oli mukava päästä edes jollain tapaa valmistelemaan niin olohuonetta kuin makkariakin lähestyvää kesää silmällä pitäen. Makuuhuoneesta tosin kerron vasta vähän myöhemmin lisää, kun sen kesäkondikseen muokkaaminen on vielä jokseenkin vaiheessa.
  Tämä Ellokselta saamani paketti täynnä piensisustusta oli tällä kertaa osaltaan myös J:n mieleen, sillä lightbox herätti 24-vuotiaassa tämän sisäisen eskarilaisen ja torstai-illan tyyppi pähkäilikin, mitä "hauskaa" saisi suhteellisen rajallisesta kirjainvalikoimasta aikaiseksi. Boksi tulee myös osaksi meidän hääkoristeluja, jonka päättäessämme J totesi, että täytyy varmaan viritellä joku kalvopatentti boksin etupuolelle, etteivät kirjaimet lähde tuosta noin vain kävelemään lasten tai lastenmielisten vieraiden mukana.

IMG_86652 IMG_86252

Siinä missä tuo valoboksi oli ihan ykkönen, ei J vieläkään oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä meidän olohuoneessa on paperipussi. Le Sacin ikoninen paperipussi on kiehtonut mua jo hyvän aikaa, mutta mun on pakko myöntää, ettei tuo meidän palmunrotjake oikein passaa sen kanssa. Hankkinen siis jossain vaiheessa vähän toisenlaisen viherkasvin olohuoneeseen pussin täytteeksi ja siirrän palmun takaisin makuuhuoneeseen. Oon kuitenkin ihan äärimmäisen hämmästynyt siitä, miten noinkin yksinkertainen sisustuselementti voi olla niin mielenkiintoinen?
  Ranskaa opiskelleena erityisesti ranskankielinen puolisko pussista on omaan mieleeni ja teemaa seuraten kyhäsin miehen lightboxiin kirjoittaman pieruläpän tilalle mukamas "ihan lässynlää-fraasin". Mulla on nyt kuitenkin ihan todella levännyt fiilis, enkä millään malttaisi odottaa tulevia viikkoja, joten Soif de vivre, Lust for life sopi mun mielestä tämän päivän sanomaksi paremmin kuin croissant ranskattaren aamupalapöytään!
 

BEST 5 UNDER 10€ - SKINCARE EDITION

13. huhtikuuta 2017

IMG_85692

Ihonhoito on kieltämättä sellainen asia, jossa olen vanhemmiten valveutunut ihan uudella tavalla. Aika harvassa ovat myös ne edulliset tuotteet, jotka helpottavat elämää talvikenkun ihon kanssa ja nautinkin suuresti esimerkiksi Cliniquen, Philosophyn ja Mia Höydön tuotteista. Opiskelijastatusta ylläpitäessä välillä on kuitenkin pakko pihistää jostain ja viime aikoina olen taas löytänyt muutamia aivan loistavia ihonhoitotuotteita. Kaikki alle kympillä kappale tietenkin!

IMG_86092

Garnier Moisture Bomb Tissue Mask (2€/kpl)
Nämä tällaiset sheet maskit rantautuivat Aasiasta länsimaisten kosmetiikkafriikkien laajempaan tietoisuuteen muistaakseni joskus viime vuonna ja netistä voi löytää videoita mitä ihmeellisimmistä lärpyttimistä. Garnierin versio on ehdottomasti yksi edullisimmista, sillä yksi naamio kustantaa kolikon verran ja sen vaikutuksesta on iloa pitkäksi aikaa.
  Naamio kosteuttaa ja raikastaa, jättäen ihon pehmeäksi. Ja te tiedätte mut - mä niin tykkään tuotteista, jotka helpottaa pohjameikin tekoa kuivalle iholle! Tietysti jos viikottain tätä käyttää, alkaa hintakin nousta suhteessa putelimaskeihin, mutta satunnaisena piristyksenä säännöllisten ihonhoitorutiinien lomassa tämä on aivan loistava.
  IMG_85742

Nivea Soft kosteutusvoide (2,80-3,20€/75ml)
Enhän mä voinut jättää tätä pois listauksesta. Tiedän, ettei niveamainen tuoksu ole kaikkien mieleen, mutta reilu kymmenen vuoden naistenlehtien lukemisen jälken uskallan väittää tämän löytyvän todella monelta ihoaan säännöllisesti kosteuttavalta suomalaiselta. Nivea Soft on nimittäin aivan loistava pitämään yllä sekaihon kosteustasapainoa ja sekaiho on ties kuinka monesti viimeisten vuosien varrella mainittu kaikista tavallisimmaksi ihotyypiksi suomalaisten keskuudessa.
  Nivea Soft pelittää omasta mielestäni kaikista parhaiten meikin alla. Yhteensopimattomat tuotteet ovat yhteensopimattomia tuotteita, mutta toistaiseksi tämä on överikalliin Cliniquen lisäksi ollut ainoa voide, joka imeytyy ihoon riittävän nopeasti. Ei mulla ole arkiaamuisin aikaa odotella yhtään minkään kuivumista, kun haluan nukkua niin pitkään kuin vain on mahdollista. Hieman paksummin levitettynä Soft toimii kevyempänä kosteuttajana hyvin myös yötä vasten.

IMG_85812

LUSH D'fluff, mansikantuoksuinen sheivaussaippua (9,90€/70g)
Mennään hinnan puolesta taas siellä äärirajoilla, mutta pysytellään silti alle kymmenessä eurossa. Mun sheivaushistoriaan mahtuu vaikka minkälaista tököttiä ja olenpa useasti sortunut pahoinpitelemään vartaloani höylällä ilman minkäänlaista avustavaa mönjää. Pidin pitkään EOSin sheivausvoiteita alansa ykkösinä, kunnes alkuvuodesta nappasin LUSHin alehyllystä mukaani purkillisen D'fluffia.
  Tuote on niin herkullisen näköistä ja tuoksuista, että sitä tekisi säärille lätkimisen sijasta mieli ennemminkin syödä, mutta ehkä tämä ei kuitenkaan mene samaan kategoriaan LUSHin huulikuorintojen kanssa. Tämän ulkonäkö ja tuoksu sulattivat jopa J:n sydämen, mutta sikäli kun herra on pienenä maistanut astianpesupulveria luultuaan sitä nonparelleiksi, en ihmettele asiaa yhtään.
  D'fluff jättää kintut silkkisen pehmeiksi ja hyvän tuoksuiksi, mutta ihan parasta kyseisessä tuotteessa on se, ettei se jätä jälkeensä niitä kamalia punaisia ja kutiavia pilkkuja.

IMG_86002

Sunkissed Dark Bronze Instant Self Tanning Mousse (7,90€/200ml)

Vita Liberatan Fabulous -vaahto on edelleen mun number one itseruskettava, mutta kolmenkymmenen euron suuruisen hintalapun vuoksi se jää kauppaan aina toisinaan, vaikka olisi kuinka suuri tarve purkkirusketukselle. Hassua ajatella, että vielä jokunen vuosi sitten olin ehdottomasti itseruskettavia vastaan, mutta ajan saatossa edullisetkin vaihtoehdot ovat onnistuneet näyttämään kyntensä ja oranssi katastrofi on vältettävissä suhteellisen helposti.
  St. Moriz ei ollut mun juttu enää viime kesänä, kun sitä kokeilin, vaikka aiemmin brändin tuotteet ovat toimineet ihollani loistavasti. Isojen kosmetiikkajättien markettitökötteihin en uskalla luottaa vieläkään ja Doven asteittain päivittävät voiteet ovat yhtä tyhjän kanssa. Sunkissed-päräytti viime vuonna kotimaan markkinoille melkoisella rytinällä ja siitä tuli myös yksi mun suosikeistani halppisrusketusmarkkinoilla. Rusketus ei ole mitenkään älyttömän pitkäkestoinen, mutta ainakin näistä mousseista löytyy tasan ne samat ominaisuudet, jonka vuoksi rakastan Fabulousia; intensiivinen karttaväri, nopea kuivumisaika ja helppo levittyvyys. Karttavärin pois pesemisen myötä iholle jää luonnollisen sävyinen tekorusketus, joka haalistuu suhteellisen huomaamattomasti pois noin viikossa.

IMG_85932

Organic Shop Raspberry Cream vartalokuorinta (4,90€/250ml)
Nyt kun päästiin tuon purkkiruskettamisen pariin, on mun tietysti mainittava myös aivan loistava kuorintatuote, jollaista jokainen itseruskettavien kanssa läträävä tarvitsee! Hehkutin tätä jo edellisessä postauksessa, eikä mieleni nyt muutamankaan käyttökerran jälkeen ole muuttunut mihinkään. Organic Shopin tuotteet yleensäkin tuoksuvat aivan jumalaisen herkullisilta, mutta erityisesti tämä kuorinta on mielestäni huippukamaa. Äärettömän rakeinen koostumus ei missään vaiheessa tunnu epämiellyttävältä ihoa vasten, mutta tekee kuitenkin hommansa. Lopputuloksena on silkinpehmeä iho, vaikka lähtökohtana olisi niinkin korppuiset talvikintut kuin meikäläisellä oli. Tuote on myös todella riittoisa eikä koko vartalon kuorintaan mene niin ylettömiä määriä kuorinta-ainetta, etteikö tämä naurettavan halpa tökötti maksaisi itseään useampaan kertaan takaisin!

Löytyikö tällä kertaa yhteisiä suosikkeja vai siirtyvätkö nämä kaikki ostoslistalle seuraavaa palkkapäivää odottamaan? Kuten mä jo aiemmin mainitsin, mä olen aika nirso ihonhoitotuotteiden suhteen, mutta edullinen ja toimiva tuote saa aina hymyn huulille!

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne