PIHISTÄ VS PANOSTA: KULMAKYNÄT

27. helmikuuta 2017

Voihan kulmakarvat... Miten jostain kehonosasta voikin saada niin paljon lokaa niskaansa kuin mä olen aikoinani kulmakarvoistani saanut. Olivathan ne nyt aivan hirveät ikävuosien 14-19 aikana, mutta we've all been there and done that. On kieltämättä ollut täysin oma onneni, ettei mulla ollut silloin teininä pokkaa nyppiä kulmakarvojani, kun se sattui muka niin vietävästi. Jos voisin, taputtaisin sitä karvamadoilla varustettua 16-vuotiasta itseäni olalle... Ei, mä rutistaisin sen onnesta ihan lyttyyn!
  Kuten varmasti monelle muullekin, on kulmakarvat mulle itselleni tärkein osa meikkiä eikä mulla tulis mieleenkään painella tuolla pitkin poikin menemään muuten täydessä tällingissä, mutta ilman kulmakarvojen ehostusta. Vaikka en muuten meikkais ollenkaan, saatan kauppaan lähtiessä vähän sukia kulmakarvoja ojoon tai edes snadisti nyppiä yhden yön aikana ilmestynyttä hajakarva-armeijaa. Mikä sitten on pelastanut mun arkeni ja ne hetket, kun ei jaksa meikata, mutta olo on ulkonäöllisesti kuin perunalla, niin ne on nämä kapoiset ja rullattavat pienikärkiset kulmakynät. Tässäkin asiassa markettibrändeiltä meni ihan luvattoman kauan juosta high end -brändit kiinni.

IMG_78672

Vertailussa ovat tällä kertaa siis Anastasia Beverly Hillsin Brow Wiz (sävy Taupe) sekä Maybellinen Brow Precise Micro Pencil (sävy Blonde). Hintaero kynien välillä on huima, sillä kotimaassa Kicksillä on yksinoikeus myydä Anastasian tuotteita ja heidän hintansa ovat suorastaan sikamaisia. Brow Wizin hinta taitaa tällä hetkellä pyöriä liki 30 euron tuntumassa (27-28€), kun taas Maybellinen kynä lohkeaa jopa Sokokselta huokeaan 7,50 euron hintaan! Näkyykö tämä sitten laadussa jotenkin, käydään sitä läpi ihan kohta. Micro Pencilissä on ainakin enemmän tuotetta kuin Brow Wizissä.
  Mä olen luottanut Anastasian kynään jo yli vuoden päivät, koska vastaavaa ei markkinoilla ole ollut ja MACin klassikkokynien saatavuus on Stockmann-kaupunkien ulkopuolella äärimmäisen heikko, jos mielii testailla sävyjä kämmenselkään ennen ostopäätöstä. Dipbrow Pomadeen kallistun enää lähinnä erikois- ja juhlatapauksissa, sillä se ei uutterankaan harjoittelun myötä ole aina se tuote, jonka käyttöön riittää kärsivällisyyttä puoli seitsemältä arkiaamuisin. Anastasialla on toki sellainen tietyntyyppinen kulttimaine huikeiden kulmatuotteiden äitinä ja siihen luottavana en pitkään aikaan nähnyt asiakseni edes kokeilla mitään muuta. Kunnes sitten vastaavanlaisia kyniä alkoi tipahdella markkinoille vähän helpommin saatavilla olevilta brändeiltä. Tällä hetkellä kyniä löytyy MACin, Anastasian ja Maybellinen lisäksi myös ainakin Isadoralta ja H&M:ltä.

IMG_78792

Anastasia edustaa high end -brändinä heti kättelyssä sillä, että kymmenen sävyn valikoimasta löytyy suuremmalla todennäköisyydellä jokaiselle hipiälle jotakin. Marketti-Maybellinen valikoimiin sävyjä kuuluu vaivaiset kolme kappaletta. Maybelline kirii Anastasian hännille kuitenkin sillä, että kaikki kolme sävyä ovat pohjasävyltään suhteellisen kylmiä.
  Suurin ero kynien välillä on koostumuksessa  Brow Wiz (oik.) on todella kova ja sen kanssa on huomattavasti vaikeampaa mennä totaalisen metsään, kun vahinkoviivoja ei synny yhtä herkästi, vaikka vahingossa vähän vihkoon sohisikin. Maybelline (vas.) sen sijaan on koostumukseltaan pehmeä ja runsas, joka voi osaamattomissa käsissä johtaa melkoisiin karvamadon kaukaisiin sukulaisiin. Kynän pehmeyden sivutuotteena voi syntyä myös satunnaisia paakkuja ja kökköjä ennen kuin käsi löytää kynälle oikean painopisteen.

IMG_78742
IMG_78862

Kynät eroavat toisistaan huomattavasti myös viimeistelynsä puolesta. Vaikka molemmat ovat yleisesti ottaen muotokieleltään hyvin samankaltaisia, antaa Maybellinen harjan päälle suojaksi asetettu läpinäkyvä korkki oitis halvan vaikutelman. Myös Maybellinen rakenne on vähän kiikunkaakun, sillä toisiinsa liitettyjen muoviosien rajamailla on nähtävissä selkeitä rakoja ja rullausmekanismi on huomattavasti Anastasian kynää löysempi. Käytännöllisyyden kannalta Maybellinen pakkaus on kuitenkin parempi; ties kuinka monta kertaa olen avannut Anastasian kokomustasta kynästä harjapuolen korkin, kun on pitänyt avata kynäpää ja toisinpäin.
  Kynän terän suhteen en ole huomannut minkäänlaisia eroavaisuuksia, mutta Maybellinen kynässä on yksi asia, jossa se jää nielemään kalliimman toverinsa jälkeen jättämiä pölyjä — nimittäin harja! Yksi Brow Wizin mahtavuuksista on aina ollut mun mielestä sen harja, jollaista en ole löytänyt mistään toisesta kulmakynästä tai edes erikseen myytynä. Maybellinen harjaspää ajaa toki asiansa, mutta se ei millään vedä vertoja Anastasian tiivisharjaksiselle puikulalle.

22

Mitä sitten tulee lopputulokseen, on sille syynsä, miksi Maybelline on korvannut Anastasian tämän mimmin arkikäytössä ihan tyystin. Pehmeytensä ansiosta Maybelline on äärettömän helppo häivyttää siinä missä Anastasialla saan vielä vuoden harjoittelunkin jälkeen aikaan todella terävät ja tönköt kulmat, jossen keskity tai jos kulmien kanssa on kiire. Mun kasvoissa on myös niin tajuttoman suuri määrä ihoa, ettei kova Brow Wiz liu'u mun äärimmäisen ryppyistä tulevaisuuttaan odottavalla silmänympärysiholla yhtä vaivattomasti kuin kilpakumppaninsa ja kun kynää täytyy painaa, syntyy ihopoimuja ja poimujen myötä tulee tehtyä virhevetoja, kun täydellinen kontrolli kynään katoaa. Brow Wizillä on todella helppo tehdä karvamaisia vetoja, mutta Anastasia Beverly Hillsin sivuilla mainittu "smudge-proof formula" on nyt paremmasta tietäessäni osoittautunut vähän liiankin ässäksi. Hitusen saisi mun mielestä nimittäin smudgaantua.

Mitä olen lukenut arvosteluja, on Maybellinen kynä saanut aikamoisen murskavastaanoton ja sitä inhotaan ympäri Internetin arvostelupalstoja. Henkilökohtaisesti aion jatkossa kuitenkin pihistää ja luottaa Maybellinen Brow Precise Micro Penciliin. 

MITÄ ROUDAAN KAIKKI PÄIVÄT MUKANANI?

23. helmikuuta 2017

Aah, legendaarista! Mä olen jälleen päässyt sellaisen arjen kylkeen kiinni, johon oleellisena osana kuuluu jonkinlainen veska sisältöineen kaikkineen. Toisin kuin tavan koulua käydessä ja luennoilla juostessa, pysyy työharjoittelun aikana mukana kulkeva laukku jokseenkin samanlaisessa järjestyksessä joka arkipäivä - viikonloppuisin kun nautin sitten täydestä laukuttomuudesta ihan täysin rinnoin. Joku ehkä muistaakin, että olen joskus maininnut olevani just se ihminen, joka kantaa koko omaisuuttaan taskuissa jos se vain mitenkään on mahdollista. Eli vaikka edessä on varsin geneerinen postaus, on tämä mun kohdalta omanlaisensa erikoisuus. Viimeksihän mun laukkuun on kurkattu kolmisen vuotta sitten?!
  IMG_78932

Mä kirjoittelin kesän lopulla uuden merkkilaukun ostamisesta ja Ralph Laurenin City Tote siintää edelleen unelmissa, mutta nimenomaan vain ja ainoastaan unelmissa. Kun Rontti kuoli, päätin, että ylimääräiset sataset menevät ehdottomasti ennemmin muistotatuointiin kuin ensimmäisen oman koiran rinnalla melko mitättömältä tuntuvaan käsveskaan, mutta kellä häitä järjestävällä opiskelijapariskunnalla nyt olisi käyttää ylimääräisiä satasia häiden ulkopuolisiin hankintoihin? Ei niin kellään. Molemmat näistä ovat siis hyllyllä odottamassa täytäntöönpanoa sitten joskus. Sen sijaan tein pari viikkoa sitten aika huikean kirpputorilöydön, kun bongasin tämän mustan nahkarepun kirpputorilta kuudella eurolla.
  Mulla on tällä hetkellä kaksi tavallista laukkua, joista molemmista pidän erittäin paljon, mutta kun bussipysäkille on rämmittävä etenkin talvisaikaan haastavamaastoisen metsäpätkän poikki, ei intressejä parin kilon kiikuttamiseen käsikynkässä oikein tahdo löytyä. Tämä mun reppu on ihanan pehmeä selässä ja tää onkin säästänyt mut jo monilta niskahartiaseudun kivuilta, vaikka sisuksiin olisi ahtanut pienen omaisuuden edestä tavaraa. Taskuja on ihan kivasti niin repun sisä- kuin ulkopuolellakin.
  IMG_79242

Voitaisiin ensimmäisenä hyökätä ihan the taskuun. Vakiona sieltä löytyy kalenteri ja silmälasit koteloineen sekä jonkinlainen tekninen vimpain. Yleensä se on tabletti, mutta luentopäivinä ja Helsingissä käydessäni joudun kantamaan mukana joko omaa konetta tai työläppäriä. Tällöin se tabletti jää oletettavastikin pois kyydistä.
  Mä olen edelleen ihan neuroottinen taviskalenterin käyttäjä, ollut ihan lukiovuosista saakka. Mä en osaa enkä muista käyttää kännykän kalenteria, vaikka se synkronoituisi kuinka kivasti sähköpostin ja tietokoneen kanssa, vaan kuskaan kunnon vanhanaikaista paperikalenteria uskollisesti mukanani jo ties kuinka monetta vuotta putkeen. Yhden lukuvuoden kokeilin olla ilman: ei tullut mitään. Työharjoittelun takia vielä vaihdoin kalenteria kesken vuoden, sillä Clas Ohlsonilta alkusyksystä ostamani kalenterin viikko per aukeama -taitto ei oikein toiminut tässä hommassa. Uusi kalenteri on Tigerista ja siinä on jokaiselle päivälle oma sivunsa. Superhyvä!
  IMG_79072

Repun toisessa etutaskussa kannan naisasioita. Mä pidän ihan tavan käsirasvaa työpisteeni kaapissa ja mukana kulkee sitten milloin mikäkin perusrasva. Ne on mulle näin talvisaikaan ihan elinehto, nytkin on kolmessa sormessa jotain ihmeellistä kuivaihottumaa, kyynärpäiden iho on ihan putoamispisteessä ja huulet heittäytyy kettupäiksi vähintään kerran viikossa - kovilla pakkasilla sitäkin useammin. Mitä ihan meikkeihin tulee, en jaksa roudata mukanani mitään mieletöntä arsenaalia, koska oon aina ollut ihan jumalattoman huono freesaamaan omaa meikkiäni päivän aikana eikä se kolmen jälkeen iltapäivällä mun mielestä sitä enää tarvitsekkaan, kun ensimmäiset kulumisen merkit alkavat näkyä kasvoilla. Yleensä messissä on siis vaan päivän huulimeikit, mutta tämäkin kostautuu aina välillä, kun niitä kertyy reppuun siinä määrin, että joku saattais luulla mun kaupittelevan niitä ihmisille repustani käsin (en usko olevani ainoa).
  Oletuksena nainen tarvitsee kuukautissuojia vain kerran kuukaudessa ja näin on allekirjoittaneenkin kohdalla, mutta reilun 10 vuoden kokemuksen perusteella oon tullut näin siihen lopputulokseen, että niitä on hyvä olla aina mukana. Jossei itselle, niin sitten sille naispuoliselle ystävälle, joka ei ehkä ole ajatellut ihan loppuun saakka kotoa lähtiessään. Sama pätee ponnareihin ja pinneihin, niiden mukana roikkumisesta harvoin on mitään haittaa.
  IMG_79412

Jos pyörähdän töiden jälkeen kaupungilla tai muuten kaupassa, kulkee lompakko ennemmin takin taskussa tai kädessä, koska repun isointa loossia on niin tuskastuttavaa lähteä kaivelemaan kassajonossa. Muuten se hengaa repussa viitenä päivänä viikossa. Mulla on olemassa myös pienempi kolikkopussi, jossa kulkisi vain ne oleellisimmat kortit ja käteinen silloin harvoin, kun mulla sitä on, mutta kun pidin sitä lompakonkorvikkeena kuukauden ajan, meinasin hukata tai unohtaa sen johonkin ainakin viidesti. Puhumattakaan siitä, kuinka monen liikkeen kassalla jouduin toteamaan, että kantiskortti on kotona varsinaisessa lompakossa ja milloin mitkäkin pisteet jäivät siltä erää kerryttämättä. Mitä isompi lompsa, sen parempi.
  Marimekon penaaleja mä olen suosinut yläasteelta saakka. Parempia ei yksinkertaisesti ole ja niihin mahtuu oikein hyvin kaikki oleellinen. Mitä nyt lukiossa piirtelin korkkiruuvista seuraavaa muistuttavia viivoja, kun penaalia pidemmät viivottimet oli aina katki. Mutta kuulokkeet sinne mahtuu ja ne kulkeekin mukana yleensä joko lompakkoon tai penaaliin sujautettuna, jolloin ne löytyvät helposti eivätkä tarraa kiinni mihinkään.
  IMG_79532

Toisesta etutaskusta löytyvät bussikortti, työpuhelin ja avaimet. Näiden lisäksi kuljetan samaisessa taskussa harjoittelupaikan henkilökorttia/kulkulupaa, mutta halusin ihan tarkoituksella jättää sen pois blogiin jaettavasta kuvasta, koska erinäiset turvallisuussyyt.
Bussikorttia oon kantapään kautta oppinut kuljettamaan taskujen sijasta repussa tai lompakossa. Ei olisi ensimmäinen eikä edes kymmenes kerta, kun mä tiputtaisin sen jonnekkin matkan varrelle taskusta jotain muuta kaivaessani.

Mutta kuten ehkä huomaatte, oon tykännyt jakaa repun taskuja ikäänkuin osastoihin ja itsellä onkin hyvin mielessä se, kummalta puolelta ja mistä taskusta löytyy mitäkin. Helpottaa kummasti elämää, kun viidentoista asteen pakkasessa ei tarvitse kääntää koko reppua ympäri löytääkseen kotiavaimia. Järjestelmällisyys voi siis ulottua varsin monille eri elämän osa-alueille, vaatekaappiin se ei omalta osaltain tosin ole vielä yltänyt.
  Laukun ulkopuolelle jäävä roina kulkee sitten tietysti taskuissa tai käsissä, harvemmin sitä enää nykyään esimerkiksi omaa puhelinta laukkuun heittää koska se on miltei kasvanut käteen kiinni. Mun harkkapaikan työpisteellä on tilanjakajana toimiva kaappi, jonka uumeniin oon kätkenyt jos jonkinnäköistä juomapulloa, varasukkaa, hiusharjaa ja nenäliinaa. Mukana kulkee vain kaikista oleellisimmat jokapäiväiset tavarat!

BEST 5 UNDER 10€

18. helmikuuta 2017

IMG_78292

Vaikka mä nautinkin high end -kosmetiikasta ja tyyriimpien tuotteiden ostaminen on mun kaltaisen purnukkafriikin materiaalionnellisuustasolla aivan omassa skaalassaan verrattuna markettipoukkoiluun, löytyy mun kokoelmista muutamia aivan tajuttoman hyviä ja ennen kaikkea hinnoiltaan opiskelijaystävällisiäkin tuotteita. Ja kun me nyt on päästy tähän postaussarjojen makuun, niin ajattelin tuoda pihistä vs panosta -sarjan rinnalle tällasen pienen spinoffin, jossa listaan aina postauksittain viisi käytössä mahtavaksi todettua, arvoltaan alle 10 euron kosmetiikkatuotetta. Oli kyse sitten siveltimestä, huulipunasta tai kasvonaamiosta, aion suositella sitä teille, jos se on loistava ja jää kotimaan hinnoissa kympin alapuolelle.
  Ensimmäistä osaa varten valitsin vähän sekalaisen seurakunnan, koska en halunnut aloittaa tätä sarjaa mun jo ennestään useampaan otteeseen hehkuttamillani tuotteilla. Mitä hyötyä siitä muka olis, jos mä täällä hehkuttaisin Essencen kulmamaskaraa joka toisessa postauksessa? Meikkipuolelta valitsin kunniamaininnan arvoisiksi tuotteiksi GOSHin huultenrajauskynän (Nougat Crisp), Essencen silmämeikkiprimerin (Nude Rosé) sekä NYXin HD-poskipunan (Taupe), kun taas varsinaisten meikkien ulkopuolista osastoa edustavat tällä kertaa Real Techniquesin Setting brush -sivellin ja Ardellin Demi Wispies -tekoripset.

IMG_78492 IMG_78342

GOSH Velvet touch lipliner (6,90€)
Voidaan lähteä vaikka siitä liikenteeseen, että kyseessä on vedenkestävä tuote ja ensimmäinen huultenrajauskynä, jonka mä olen koskaan ostanut. Ja jonka olen sittemmin ostanut uudelleen ja uudelleen ja uudelleen... Koostumukseltaan sopivan pehmeä huultenrajauskynä jättää huulet nimensä mukaisesti samettisen pehmeiksi ja tuote pysyy paikoillaan läpi päivän pelastaen siinä samalla pahimmalta huulipunakatastrofilta, jos puolet varsinaisesta huulipunasta jää kahvikupin reunaan tai suutelukumppanin paidan kaulukseen. Saatavilla Sokoksista ainakin kahdeksassa eri sävyssä, mutta tämä 001 Nougat Crisp on ehdottomasti mun oma henkilökohtainen lempparini.

Pro tip: GOSHin huultenrajauskynä toimii erittäin hyvin myös huulipunan korvaajana! Se ei murustu huulilla syömisen myötä ja ainakin työpäivästä sen kanssa selviää hyvin vähäisillä korjauksilla.

Essence 2in1 Eyeshadow & Primer (3,49€)
Mä käytän tätä tällä hetkellä arkiprimerina säästellen vähän tyyriimpiä pohjustushelmiä tärkeämpiä tilaisuuksia varten ja mä olen ollut tähän ihan äärettömän tyytyväinen. Primerin koostumus on todella pehmeä ja sormea siinä pyörittäessä herää ensimmäisenä epäilys, voiko niin rasvaisenoloinen tuote todella pitää luomivärin paikoillaan läpi päivän, mutta niin se vain tekee. Kuin ihmeen kaupalla! Tästä on tarjolla kahta sävyä, tämä mun suosimani pinkihtävä 02 Nude Rosé sekä huomattavasti enempi keltaiseen taittava 01 Nude Beige. Kummatkin sävyt ovat todella vaaleita ja luovat luomiväreille tasaisen pohjan, josta värit miltei hyppii vastaantulijoiden silmille.

NYX High Definition Blush (8,50€)
Mun on tässä kohtaa pakko myöntää, etten ole koskaan käyttänyt mitään muita sävyjä NYXin poskipunista kuin tätä nimenomaista Taupe-sävyä, mutta sille on syynsä, miksi valitsin juuri tämän tämän nimenomaisen sävyn tähän postaukseen. Talvisin mä oon nimittäin kalpeuteni kanssa ruumiista seuraava ja mä niin tiedän, miten hankalaa tällaisen ihonsävyn kanssa on löytää the varjostussävy. Sellainen hailakan ruskea, joka ei ole liian lämmin, mutta joka ei myöskään näytä siltä, kuin olisin uittanut naamaani mutalammikossa. Ja tämä se on, NYXin Taupe-sävyinen HD-poskipuna. Toista samanlaista ei ole, ei niin yhtään missään. Päihittää Anastasiat, Smashboxit ja koostumuksensa ansiosta myös NYXin oman contour-paletin varjostussävyt mennen tullen. Tämän levittyvyyskin on siis ihan viiskauttaviis ja pysyvyys samaa luokkaa. 
  Kesällä on tietysti kiva tuoda lämpöä kasvoille enkä hevillä aio luopua Benefitin Hoola-puuterista kyseistä tarkoitusta silmällä pitäen, mutta punanenäisenä kalkkilaivankapteenina aavistuksenkaan verran lämpöiseen taittava sävy näyttää erityisesti talvisaikaan ainoastaan oranssilta. Tämän sävyn kanssa sitä ongelmaa en ole vielä onnistunut kohtaamaan.

IMG_78572

Ardell Natural Lashes - Demi Wispies (6-8€/pari)
Aah, nämä legendaripset. Kun totesin Ebay-ripset täysin hyödyttömiksi kapistuksiksi omilla sirrisilmilläni, hyökkäsin nettiin ja aloitin muutaman klikkauksen kautta äärimmäisen kauniin sekä pitkäkestoisen rakkaustarinan. Ardellin Demi Wispies -ripset ovat ainakin Lahden Kickseistä jatkuvalla syötöllä loppu, eikä syyttä. Kyseessä on aivan mielettömän kevyt ja kaunis malli, josta löytyy yhtä aikaa sekä näyttävyyttä että tietyntyyppistä luonnollisuutta. Minähän nyt joudun näitäkin vähän pätkimään ripsinauhasta, mutta toistaiseksi en ole löytänyt tekoripsiä, jotka löytäisi harmonian mun omien kikkuraripsieni kanssa ja joiden antama look ei olisi mun kasvoilla niin mielettömän väsynyt, kuten tekoripsien kanssa yleensä. Mä olen aivan mielettömän huono käyttämään tekoripsiä ja yleensä niiden kanssa tulee temppuiltua vain silloin, kun on pakko, mutta Demi Wispiesien ansiosta se temppuilu on edes asteen verran mukavempaa.

Pro tip: Näitä kannattaa metsästää ulkomaalaisita nettikaupoista ja Ebaysta. Itse löysin taannoin jenkkitoimittajan, jolta tuollaisen 4-packin saa kotiin toimitettuna alle kympillä, jolloin yhden ripsiparin hinnaksi jää vähän päälle pari euroa! Näitä on netti pullollaan, joten suosittelen ehdottomasti etsimään sen oman suosikkimyyjän tai -kaupan, jossei näitä kotimaisista hyllyistä tahdo löytyä.

IMG_78622

Real Techniques Setting Brush (9,90€)
Okei, tämä on jossain määrin vanha tuttu jo, mutta silti ehdottomasti paikkansa tässä listassa ansaitseva väline. Kyseessä on sivellin, joita totean joka ikinen aamu tarvitsevani ainakin kolme, sillä käyttötarkoituksia tälle on tullut keksittyä vaikka minkälaisia ja jokaisessa tehtävässään tämä suoriutuu loistavasti. Kärkeä kohden kapeneva ja muotokieleltään aavistuksen verran litistetty sivellin osuu niin poskiluun alle varjostuksia tehtäessä kuin siihen päällekin korostuspuuteria lisätessä. Suurpiirteisen ja luonnollisen silmämeikin teossa Setting Brush on myös ihan ykkönen, jos haluaa siirtymissävyn luomivakoon ja sen tienoille mahdollisimman pehmeästi. Kaiken huipuksi tämä jos joku toimii herkällä, silmien alle jäävällä iholla paremmin kuin mikään muu mun koskaan kokeilemani sivellin.
  Toistaiseksi mä olen halunnut pitää kiinni siitä agendasta, että mulla todella on 3-4 sivellintä yhdessä paketissa, mutta mun on ehkä pakko joku päivä hommata ainakin toinen samanlainen.

Löytyikö tämänkertaiselta listalta tuttuja suosikkeja? Onnistuiko järjettömät määrät opintotukiaan vuodessa meikkeihin tuhlaava naisihminen vakuuttamaan teidätkin siitä, että helmiä voi löytää myös pienellä budjetilla? Millaisia toivomuksia teillä olisi seuraavia osia varten?

KIHLASORMUKSEN KAVERIKSI

12. helmikuuta 2017

Ihana sunnuntai. Ulkona on just niin harmaata kuin Suomessa yleensä ja kirosin jo eilen, että miksi ihmeessä aurinkoisten päivien on osuttava just arkipäiville, jolloin itse ehtii nähdä auringon vain vilaukselta sen nousun ja laskun yhteydessä. Kämppä on ku pommin jäljiltä, eikä keittiön siivous huvittaisi just nyt niinku yhtään, mutta mulla on silti ihan äärettömän hyvä fiilis. Perjantaina sain hyppysiini nimittäin jotain, joka on ehkä kaikkein odotetuin hankinta sitten mun hääpuvun...

IMG_76762 IMG_769222

.. Mun vihkisormus nimittäin! Se on just tasan kaikkea sitä, mitä ajattelinkin ja niin mielettömän kaunis, että mulle todella tuottaa hankaluuksia pitää näppejäni erossa siitä. Perjantai-ilta menikin ihan mukavasti kimallusta killittäen ja oon joka välissä nykinyt J:täkin hihasta ja käskenyt katsomaan, miten ihana sormus on. 
  Tämä tuleva vihkisormus on samalta amerikkalaiselta hopeasepältä kuin mun kihlasormuskin ja tilasin sen Etsyn kautta. Tiesin siis jo etukäteen, että palvelu on ihan ykkösluokkaista ja toimitus nopea. Ainoastaan tulli pisti tällä kertaa kapuloita meidän rattaisiin ja panttasi sormusta itsellään pari päivää vielä tuontikustannusten hoitamisenkin jälkeen. Puhumattakaan siitä, miten Posti juoksutti mua ihan turhaan toimipisteellään, kun saapumisilmotuksessa ollut kellonaika ei pitänytkään paikkansa. 

Kerron sormuksen tilaamisesta ja muutenkin sormuksiin liittyvistä ajatuksistani enemmän hääblogin puolella ihan lähitulevaisuudessa, kunhan pääsen asettumaan uudelle blogialustalle, joten yksityiskohtia voi käydä lukemassa sitten sieltä. Huomenna nimittäin tapahtuu vihdoin se, jota mä olen syksystä saakka odottanut! She said yes löytyy huomisesta (13.2.) lähtien osoitteesta www.mennaannaimisiin.fi. Avaan vanhaa hääblogia jossain vaiheessa vielä sen verran, että saan pelkkää hääblogiakin seuraavat lukijat ohjattua oikeaan osoitteeseen, mutta muuten blogger-pohjainen hääblogi on nyt sitten sulki. Mikäli joltain kiinnostuneelta on mennyt koko asia täällä pääblogin puolella ohi, niin tietää sitten jatkossa, mistä mun kaikki häähömpät löytää. Tervetuloa seuraamaan siis sitäkin puolta mun elämästä! :-)

DAILY ESSENTIALS

11. helmikuuta 2017

Postaus sisältää affiliate-linkkejä*

IMG_78062

Mun arkiaamut on nykyään entistäkin kiireisempiä. Mä olen koko ikäni ollut enempi sellanen iltavirkku ihminen ja inhosin aikasia aamuherätyksiä jo tarhaikäisenä - sama meno jatkuu näin aikuisena ja nukun niin pitkään kuin vaan on mahdollista. Mun kohdallani se tarkoittaa kuudelta käyntiin pärähtävää herätyskelloa ja jokseenkin minuuttiaikataulutettua aamua. Vaikka mulla on 55 minuuttia aikaa valmistautua päivään, ennen kuin mun täytyy kipittää bussipysäkille, pilaa pienikin ylimääräinen toimi koko aamun. Tähän saakka meikkipöydän siivoaminen meikkaamisen jälkeen on ollut yksi näistä ylimääräiseksi laskettavista askareista ja arkisin oma pöytä onkin ollut yksi hävityksen kauhistus, kun ei meikkejä enää illalla kotiin tullessa kiinnosta jemmata takaisin lipastoon.
  Kävinpä aikaisemmin tällä viikolla siis Tigerissa. Mulla on noita muovisia säilytyssysteemejä muutenkin olemassa, mutta tuo minilipasto on ollut omasta mielestä niin vietävän ruma, että se on saanut pysyä kaupan hyllyllä. Nyt halusin kuitenkin mahdollisimman äkkiä ja mahdollisimman edullisesti jonkin systeemin, jolla päivittäisessä käytössä olevat meikit saisi pidettyä käden ulottuvilla ja järjestyksessä

IMG_77162

Lipaston ylimmässä laatikossa mä säilytän pääasiassa pohjameikkitarpeita. Kulmamaskara ja kulmapomade löytyvät samaiselta osastolta, kun ne eivät mahdu millään tavalla fiksusti alempaan laatikkoon ja haluan pitää laatikot määrällisesti edes jossain tasapainossa. Tällä hetkellä mulla on käytössä Smashboxin huokosia pienentävä Photo Finish -primeri, Make Up Foreverin Ultra HD -meikkivoide sekä viimeisiään vetelevä MACin Pro Longwear -peitevoide. Näiden lisäksi laatikosta löytyy Loracin silmämeikin pohjustaja sekä tuo Essencen holy grail kulmamaskara ja Anastasian Dipbrow Pomade. Mä en tällä hetkellä käytä laisinkaan poskipunaa, koska ulkona vallitseva pakkaskeli saa meikäläisen posket hehkumaan punaisena ihan ilman meikkiäkin.

IMG_77112

Alempi laatikko kätkee sisänsä vielä pohjameikkiin lukeutuvat Benefitin Hoola-aurinkopuuterin ja MACin Mineralize Skinfinish -puuterin, jota käytän tällä hetkellä highlighterina. Tästä laatikosta löytyy myös loput kulmatarpeet, meikkikynien teroitin sekä ripsiväri. Nuo kulmakynät - Anastasian Brow Wiz ja Maybellinen Brow Precise - ovat muuten seuraavina Pihistä vs panosta -tuotteina. Mä olen jo yli vuoden päivät ollut tunnollinen Brow Wiz -fani, mutta Maybelline on tässä kohtaa päässyt tekemään aikamoisen hattutempun, sillä käytän sitä tällä hetkellä huomattavasti useammin. Syy sille selviää seuraavasta Pihistä vs panosta -postauksesta!

IMG_77182

Hullua ajatella, että joskus on muka oikeasti selvinnyt elämästä ilman meikin viimeistelysuihkeita. Tällä hetkellä mun varastot tosin ovat ihan pisaraluokkaa, sillä mun molemmat suosikit - Urban Decayn Chill ja MACin Fix+ - ovat ihan finaalissa, eikä kumpaakaan saa lahtelaisista kivijalkakaupoista. Mä olen tällä hetkellä kaikenlisäksi niin tuhottoman kyllästynyt Postin toimintaan, ettei mua kiinnosta tilata näitä mistään. Pitänee siis toivoa, että harkkaesimiehellä olisi mulle töitä Helsingin päässä, niin pääsisin kertaheitolla uusimaan litkuvarastot. Onneksi makkarin lipastosta löytyy vielä Essencen suihke, joka sekin on ihan käypää kamaa, mutta noh.. Kun tottuu ajamaan Ferrarilla päivittäin, ei ole mitenkään hirvittävän helppoa palata tavallisen perheskodan puikkoihin.

IMG_77372

Huulipunista mä olen valinnut pöydällä säilytettäväksi ne tämän hetken kaikista lemppareimmat. Huultenrajauskynissä luotan MACin, GOSHin ja Essencen tarjontaan, mutta huulipunien suhteen en ole niin ronkeli. Anastasian nestemäinen huulipuna sävyssä Crush on ehdoton suosikki arkena käytettäväksi, mutta mun huulet ovat tällä hetkellä kosteustasapainoltansa niin ailahtelevaiset, että oon ihan suosiolla tukeutunut joko pelkkään huulirasvaan tai hyvinä päivinä NYXin Creamy Round -huulipunaan sävyssä 529 Thalia. Se näkyy tuossa ihan etualalla ja on mun ainoa huulipuna, jonka lopputulos ei ole missään määrin matta. Aivan ihana ja pakkasen pahoinpitelemätkin huulet tykkää.

IMG_77442

Luomivärien kanssa mä olen arkisin suhteellisen laiska, mutta mikäli pongahdan pystyyn tasan kello kuusi enkä jää vetelehtimään peiton alle, niin saatan väsätä jotain melko näyttävääkin omaa arkea piristämään. Tällä hetkellä sellainen kaikista tyypillisin silmämeikki sisältää omalla kohdalla melko lämpimiä ja/tai neutraaleja sävyjä, kuten esimerkiksi White, Cream, Taupe, Mauve ja Sable Lorac Pro -paletista, Salted caramel, White Chocolate ja Semi-sweet Too Facedin Chocolate Barista sekä Tempera, Raw Sienna, Buon Fresco ja Red Ochre Anastasian Modern Renaissancesta. Harvemmin väsään silmämeikkiä vain yhden paletin turvin, vaan haluan ottaa omistamastani kaiken mahdollisen irti ja yhdistellä palettien sisältöjä keskenään niin paljon kuin mahdollista!

IMG_77572

Mä en ole moneen vuoteen omistanut "kunnollista" hajuvettä, sillä Victoria's Secretin Fragrance mistit ovat ajaneet asiansa omasta mielestäni ihan hyvin ja syksyllä käytin Budapestin lentokentältä ostamaani, kätevästi laukussakin mukana kulkenutta VS:n Xo, Victoria -nimistä tuoksua roll on -muodossa. Tällä viikolla sain kuitenkin Ellokselta* jo pitkään haaveilemani tuoksun, jota olen viimeiset puoli vuotta kaavaillut myös häätuoksukseni. Kyseessä on siis Hugo Bossin Ma Vie* ja sain tämän blogiyhteistyönä arkeani sulostuttamaan - en ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi, että Ellokselta löytyisi hajuvesiäkin.
  Mä olen sellainen ihminen, jolle tuoksut ovat ihan äärettömän suuri osa muistijälkeä ja esimerkiksi Sokoksella joskus muinoin omistamiani hajuvesiä tuoksutellessani palaan toistuvasti niihin hetkiin, joina olen kyseisiä tuoksuja käyttänyt. Toivottavasti Ma Vie johdattaa mut vielä vuosienkin päästä takaisin tähän aikaan, kun hääsuunnittelut olivat kuumimmillaan. Eilen haistoin tämän samalla, kun näin vihkisormukseni ensimmäistä kertaa. Alku on siis ainakin aivan loistava!

IMG_77642

Enhän mä nyt tällaista pakkelimäärää naamaani ihan joka ikinen aamu tunge. Välillä mennään pelkällä pohjalla ja kulmilla, toisinaan vietän aamustani ainakin 45 minuuttia peilipöydän ääressä yrittäen mahduttaa siihen kaiken mahdollisen huolellisesta meikkipohjasta bomb diggity -silmämeikkiin. Mä olen vuosien aikana kasvanut vähän siihen suuntaan, että hyvin olevien hiusten sijasta hyvin oleva naama on huomattavasti tärkeämpi osa onnistunutta päivää. Tietysti sitä voi nykyisin lähteä ihmisten ilmoille hiihtelemään myös ihan täysin ilman meikkiä, mutta kyllähän se nyt vähän kasvattaa itsevarmuutta, kun kulmakarvat ei sojota jokaiseen ilmansuuntaan ja otsaan yön aikana ilmestynyt jättinäppy on piilossa meikkikerroksen alla. Mukanani mä sen sijaan kuljetan pelkästään huulituotteita, vaikkakin täydellinen kivipuuteri on tällä hetkellä hakusessa. Juurikin sen takia, ettei mun jättiläismäinen Grimasin irtopuuteripurnukkani löydä hyvää paikkaa edes tästä pöydältä vaan on säilytettävä muualla.

Mites teidän arkiaamut? Pipo päähän ja ovesta ulos vai tuntien laittautuminen, vaikka se vaatisi jo kauan ennen kukonlaulua heräämistä?

AJAN TASALLA

2. helmikuuta 2017

Mä olen jo pienenä oppinut sen, että elektroniikan on oltava viimesen päälle tai menee hermo, ensimmäinen tietokone meidän kodista taisi muistaakseni löytyä jo vuonna 1996. Mun isä on siis pahemman luokan tekniikkahullu ja isäni nörttisilmän alta siirryin kätevästi toisen samanmoisen nörtin käsikynkkään, kun rupesin teininä seurustelemaan taannoin datanomiksi valmistuneen J:n kanssa. Koen olevani todella onnekas, kun mun lähellä on ihmisiä, jotka ymmärtävät tekniikan päälle. Näiden ihmisten ansiosta oon oppinut myös sen, että elektroniikkaa hankkiessa sananparsi "köyhällä ei ole varaa halpaan" pitää paikkansa aika hyvin. Apple-mimmiksi musta ei ole enkä omalla käytölläni koe tarvitsevani useiden tonnien arvoista PC:täkään, mutta ajatus 399€ Acerista Facebookin selaamista raskaammassa käytössä pistää silti irvistämään. 

Tykkään käyttää mun elektroniikan myös loppuun. Ottaa siitä kaiken irti ennen kuin pakon sanelemana on marssittava kaupoille. Osittain asiaan saattaa vaikuttaa se, että kiinnyn tavaroihin todella kummallisella tavalla, mutta kyllä mulla on ihan periaatteitakin olemassa. Mä en esimerkiksi olisi halunnut vielä luopua mun Samsung Galaxy Note 3 -puhelimesta, koska se oli ikäisekseen erittäin hyvin pelaava luuri, mutta koska rähmäkäpälöin sen näytön ihan tuusannuuskaksi sillä tavalla, että sormiin jäi lasitikkuja eikä sen korjaaminen ollut taloudellisesti kannattavaa, painuin kuukauden mittaisen pähkäilyn jälkeen ja hammasta purren puhelinkaupoille. Ihan hillittömän taustatyön teon jälkeen tietenkin: tämän hetkiset lippulaivamallit on nyt spekseineen kaikkineen syvällä allekirjoittaneen selkärangassa. 

IMG_7479

Mun jo yli neljä vuotta vanha Acerini tippui äkillisesti hajonneen olkahihnan takia asfaltille, kun olin vasta aloittanut ammattikorkeakoulussa ja juoksin eräänä aamuna bussipysäkille. Koneen rungosta murtui yksi nurkka ja toinen näytön saranista meni pois paikoiltaan. Silloin parivuotias läppäri toimi kuitenkin kaikin muin tavoin moitteettomasti. Saranan korjaus olisi vaatinut ihan mielettömänmoisen työn, jota edes J ei suostunut tekemään, vaikka tietokoneiden parissa hyvin viihtyykin.
  Vuoden sinnittelyn jälkeen hankin tarjoushinnan houkuttelemana vähän kevyemmän Chromebookin koulussa kannettavaksi ja ratkeamispisteessä olevaa Aceria suojellakseni. Chromebook kulkee edelleen mun mukana kevyempiä välineitä vaativilla luennoilla, vaikkakin aavistuksen verran hidastuneena (kuten sanottua, parin huntin tietokone ei vaan voi olla mikään tykki saati pitkäikäinen vehje). Joulun alla mun rakas Acerini kuitenkin teki viimeisen temppunsa ja rikkinäinen sarana kampesi koneen virtapainikkeen pois paikoiltaan. Siinä vaiheessa päätin luovuttaa  tarvitsisin uuden koneen, jolla editoida kuvia ja videoita, kirjoittaa standardien mukaan aseteltuja koulutehtäviä sekä pelata. 2Gb RAM-muistilla varustettu Chromebook ei soveltuisi mihinkään noista.  

IMG_7521

Isä on aina huolehtinut mun elektroniikkaa koskevista tarpeista, koska asia on hänelle tärkeä. Muiden isät maksoivat lastensa harrastuskulut, meidän isä piti huolen, että meillä oli pikkuveljen kanssa ajanmukaiset puhelimet, tietokoneet ja pelikonsolit. Päälle parikymppisenä tuntuu hullulta, että vanhemmat antaisi mulle syntymäpäivä- ja joululahjaksi jotain näin suurta, mutta jos ollaan rehellisiä, niin kyllä mä olin asiasta erittäin onnellinen  olen edelleen. Kolminumeroiset luvut on opiskelijalle aina iso raha, oli se sitten maksettava yhdessä tai kahdessakymmenessäneljässä erässä. Tarkoitukseni kun oli ähertää vanhan läppärin kanssa läpi ammattikorkeakoulun ja ostaa sitten työelämään päästyäni ihan kunnollinen pöytäkone.
  Selailtiin yhdessä ja erikseen kaikenlaisia vaihtoehtoja peliläppäreistä zenbookeihin useamman viikon ajan, että olisi sitten varmasti pätevä valinta ja uusi kone kestäisi ainakin neljä vuotta, kuten edeltäjänsäkin. Koska halusin koneen lähinnä kotikäyttöön jo olemassa olevan Chromebookin takia, ei painolla tai akunkestolla ollut mulle niin väliä, kunhan Office, Simsit ja neljä eri editointiohjelmaa pyörisi moitteettomasti. 

IMG_7432

Vaihtoehtoja oli useampi vielä joulun välipäivinä, mutta pari viikkoa sitten Powerin tarjouslehtisessä ollut Asuksen läppäri kiinnitti huomioni. Kaivoin mallin Powerin verkkokaupasta, jossa se osottautui olevan vielä tarjouslehdenkin väittämää paremmassa tarjouksessa. Muutama päivä isän ja J:n kanssa tätä konetta makusteltiin ja vertailtiin niihin edellisiin vaihtoehtoihin, mutta koska jonkinlainen päätös oli tehtävä ja kaikissa edellisissä vaihtoehdoissa oli mun mielestä jotain pielessä, lähti kyseinen kone lopulta tilaukseen. Se on hyvin samankaltainen kuin edesmennyt Acerinikin, merkkikohtaisia eroja lukuunottamatta. Sanotaan vaikka näin, että uusi läppäri on spekseiltään nykyaikaan suhteutettuna samaa tasoa kuin vanha läppäri oli silloin neljä vuotta sitten. Ja kyllähän se kieltämättä hymyilyttää, kun Asus käynnistyy SSD-levyn ansiosta kolmessa sekunnissa ja on tähän mennessä pyörittänyt jokaista mun haluamaani ohjelmaa moitteettomasti. Harvanpuoleisessa laitteistonpäivittämisvälissä se etunsa, että uudet vempeleet tuntuu aina ihan supermahtavilta, kun kehitystä on vuosien aikana ehtinyt tapahtua niin paljon!

Jatkossa saan kuulemma synttäri- ja joululahjaksi ihan vaan sukkia ja suklaata, niin kuin muutkin aikuiset :-D Mutta tästä on hyvä jatkaa! Häiden jälkeen voisin ruveta säästämään uusia objektiivihankintoja varten, jotta olisi kaikki pelit ja vehkeet pitkästä aikaa ajan tasalla.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne