MIKSI BLOGGAAJAN PITÄISI SILOTELLA ELÄMÄÄNSÄ MUILLE?

29. tammikuuta 2017

Mä oon todella pitkään miettinyt, että miksi mua ei enää blogitututa. Siis ainakaan yhtä usein kuin ennen. Asia on hämmentänyt mua ihan hirveästi, sillä mun elämäni ei ole ollut normaalimpaa pitkiin aikoihin ja aivan varmasti ainakin puolet aktiivisista bloggaajista elää samanlaisessa rytmissä kuin minä tällä hetkellä. Jos vertaa vaikka siihen, miten mä välivuotenani tein iltatöitä siivoojana ja vapaat hetket sijoittuivat pelkkiin viikonloppuihin, ei blogissa koettu koskaan paria päivää pidempää hiljaisuutta. Mulla oli aina jokunen kuva jemmassa ja keksin asiaa vaikka tikusta, jossei omassa elämässä ollut tapahtunut erikoisempaa. Oli leikkokukin lavastettuja tuotekuvia ja meidän silloisen kotitalon parkkipaikalla kuvattuja asuja. No mut miksei enää ole?

IMG_7471

Havahduin tähän ihan äskettäin. Mua ei enää kiinnosta. Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö bloggaaminen olisi mun mielestä enää hauskaa tai ettenkö pitäisi valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta, mutta mun prioriteetit on muuttuneet todella rajusti. Kävin perjantaina ruokakaupassa ja ostin tämän kevään ekat mansikat. Ajattelin, että niistähän voisi kehitellä jotain hyvää niin makunsa kuin ulkonäkönsäkin puolesta  saisi kuvamateriaalia blogiin. Vaikka sitten vimpan päälle koristellun kaurapuuron muodossa. Lauantaina herätessäni totesin, että mitä suotta. Juuri sillä hetkellä mieleni halasi vain ja ainoastaan jääkaappiin ostettua Atrian roiskeläppää sekä perunasalaattia. Mansikoita päin en vilkaissutkaan. Kolme vuotta sitten asia olisi ollut toisin.

IMG_7461

Mä en enää mieti asioita samalla tavalla blogin kannalta kuin aiemmin. Mä mietin asioita mun itseni kannalta  "mikä näyttäisi kuvassa hyvältä ja mistä lukijat tykkäisivät" on muuttunut muotoon "mitä mä haluan ja mistä mulle tulee hyvä mieli". Näin jälkeenpäin kun miettii, on blogi säädellyt mun elämäntyyliä aika merkittävästikin ja pitänyt mua todella tiukassa otteessa, kunnes jossain vaiheessa viime vuonna kyllästyin siihen. Mun elämän prioriteettinä ei enää ole lavastaa elämääni silotellummaksi kuin mitä se oikeasti on.
  Mä olen muutamaan kertaan kuvannut teille, millaista meillä kotona on, kun mua on laiskottanut tai kun meillä molemmilla J:n kanssa on ollut kiireitä ja koti on jäänyt retuperälle. Se on ehkä noin 20 % todellisuudesta, koska mä olen siisti ihminen ja kaunis koti on mulle elämänehto, mutta samalla mä olen ihminen, joka syö ennemmin lihapiirakan ketsupilla kuin kulhollisen mantelimaitoon tehtyä chiapuuroa. 

IMG_7432

Mä olen tehnyt itselleni lupauksen, että pyhittäisin viikonloput blogihömpälle, koska silloin on mun ainut mahdollisuus kuvata teille materiaalia päivänvalossa. Oon onnistunutkin tässä ihan hyvin; juuri tyhjensin tupaten täynnä olleen muistikortin uuden läppärin uumeniin ja mä todella viihdyn blogitouhujen äärellä, aina kun niiden pariin ennätän. Siinä on kuitenkin lopulta oma haastavuutensa, kun kuvien tuottaminen vaatii ensin parin tunnin siivousurakan. Mä en pääse vanhoista tottumuksistani eroon ja vuosienkin kokemuksen jälkeen edelleen pelkään, että joku inhottava ihminen huomaa jonkun pölyhiukkasen jossakin kuvassa ja tulee inisemään mulle siitä. Bloggaamisessa täysin kokemattomat ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, miten raivostuttavaa voi bloggaajalle olla pelkästään se, että parin tunnin kuvaussessioiden jälkeen huomaat jossakin kuvasarjassa nurkkaan jääneen likaisen sukan tai jonkun tavaran päälle laskeutuneen koirankarvan, johon kamera on tietysti tarkentanut valtaosassa kuvia. Ajatuksena ihan todella naurettava ja luokkaa #firstworldproblems, mutta maneereihinsa tottuneelle bloggaajalle turhauttavaakin turhauttavampi maailmanloppu. 

IMG_74462

Mä olen viime aikoina siis kyseenalaistanut oman toimintani ja miettinyt ihan todella, miksi mun pitäisi kokea olevani suurennuslasin alla vain sen takia, että olen teininä päättänyt asettaa osan elämästäni julkiseksi nettiin? Mä olen kuitenkin ihan tavallinen ihminen ja blogi on mulle vain mukava harrastus. Eikö siis olisi ihan ok, että mä eläisin sen mukaan, minkä koen itselleni mukavaksi? En sen mukaan, minkä mä kuvittelen olevan muille mukavaa. Mä en vieläkään halua postata teille kuvia pelkistä mikropitsoista ja ruuhkabusseista, mutta mä haluan muistuttaa siitä, että täällä on ihan tavallinen ihminen kirjoittelemassa näitä juttuja

PIHISTÄ VS PANOSTA: HIGHLIGHTERIT

23. tammikuuta 2017

Ensimmäistä osaa pukkaa, vihdoinkin! Mä lupasin viime vuoden puolella vertailla muutamia kosmetiikkatuotteita, jotka tekevät jokseenkin saman homman, mutta ovat keskenään aivan päinvastaisista hintaluokista. Mulla on jo olemassa kuvamateriaalit muutamaakin tällaista postausta varten, mutta katsotaan nyt, miten ajatus ja idea ottaa tuulta alleen, että kannattaanko tätä postaussarjaa vastasuudessa jatkaa. Kerro siis ihmeessä, jos aihe kiinnostaa ja lukisit seuraavaksi oikein mielelläsi, miten kuuden euron nestemäinen huulipuna vetää vertoja Anastasia Beverly Hillsin vastaavalle!

IMG_7192

Ensimmäisenä syyniin pääsee tämän hetken kenties trendikkäin tuote, nimittäin highlighter eli korostuspuuteri. Vastakkain ovat MACin Mineralize Skin Finish kulttisävyssä Soft & Gentle ja Seppälän The Ultimate Bronzing Powder sävyssä 01 Rising Sun. Hintaeroa näillä on noin 25€ eikä kumpikaan ole perimmäiseltä käyttötarkoitukseltaan kasvojen korostamista varten, mutta mulla ei tulis pieneen mieleenkään sutia Mineralize Skinfinishiä juuri tässä sävyssä kaikkialle kasvoihin saati edes yrittää kasvojen "lämmittämistä" tuolla Seppälän puuterilla. Molemmat ovat siis äärimmäisen hohtavia ja omistamissani sävyissä ehkä vähän kummallisen värisiäkin. Ainakin siis tällaiselle kalkkilaivan kapteenille, ettäkö muka toimisvat alkuperäisen käyttötarkoituksensa mukaisesti.
  Jos mun silmät sidottaisiin ja mulle annettaisiin nämä kaksi pakkausta tunnusteltaviksi, en todennäköisesti osaisi antaa minkäänlaista hinta-arviota. MACin magneetilla lukittuva kansi luo ehkä hivenen kalliimman mielikuvan, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö Seppälän kokonaan peilipintainen rasia olisi lainkaan mieleeni. Kaikenlisäksi molemmat ottavat ihan yhtä paljon itseensä niin sormenjäljistä kuin ilmoille pöllyävästä puuteristakin.

IMG_7195

Jos jätetään sävyt sikseen, on olennaisimpana erona mun mielestä koostumus. MAC on baked-tyyppinen ja käsikopelolla tarkasteltuna todella kova puuteri, joka tahtoo sivellintä siinä pyöritellessä pöllytä pitkin poikin, jossei osaa olla varovainen.. Koostumuksen ehdoton plussapuoli on mielestäni se, että tuote on helposti kerrostettavissa. Joidenkin mieleen aavistuksen liian glitterimäistä puuteria on helppo tulevaa tilaisuutta silmällä pitäen lisätä ja sen saa toimimaan niin arjessa kuin juhlassakin - toisin sanoen voit valitessasi hohtaa kuuhun saakka tai sitten olla hohtamatta. Hienojakoinen koostumus ei myöskään näy kasvoilla juuri minkäänlaisena värinä ja omasta kalvakasta ihonsävystäni huolimatta voin sutia tätä viihteelle lähtiessäni ihan armottomasti pitkin poskipäitä ilman poskipunat-väärässä-paikassa -efektiä.
  Seppälän puuteriin sormi jättää selkeän jäljen ja puuterin pintatuntuma on aavistuksen verran voidemainen. Sormenpäähän jäävä väri ei kuitenkaan ole kovinkaan paljoa intensiivisempi kuin MACia hipelöineessä sormessa. Koska kyseessä kuitenkin on alunperin aurinkopuuteriksi tarkoitettu tuote, ei tämä vaaleinkaan sävy välttämättä ole se kaikista ideaalein valinta kalkkilaivan kapteenille ja sen takia tuote on itseltäkin jäänyt syksyn ja talven myötä käyttämättä. Objektiivisesti tarkastellen en kuitenkaan nää syytä, mikseikö Seppälän puuteri sopisi vähän tummemmalle hipiälle ihan vaan arkeakin silmälläpitäen - jos siis tykkää hohtaa sinne kuuhun saakka ihan tavallisena keskiviikkona. Tuotteen kerrostaminen on helppoa, mutta kuuluisat viimeiset sanat "ihan pikkusen vaan" kaikuu kuin kuuroille korville heti kättelyssä, eikä hennon hehkun aikaansaaminen välttämättä onnistu ensikertalaiselta. Tai siis, mä kimmelsin kuin diskopallo, kun ekan kerran kokeilin tätä. Varovaisuutta tulisi mun mielestä noudattaa myös häivyttämisen suhteen. Intensiivinen ja voidemainen koostumus jää paljon helpommin selkärajaisena viivana iholle kuin hienojakoinen glitteripöly.

IMG_7197

Lopuksi päästäänkin ihan vaan siihen, mistä kukakin tykkää. Yläpuolella nähtävät sormiswatchit koostuvat kahdesta vedosta. Nähtävästi kumpikaan ei kalpene toisen rinnalla, vaikka sävyt ovatkin aivan eri maailmoista. Missä kohtaa sitten niitä mielipiteitä täytyy huomioida, niin siinä, kun aletaan miettimään, halutaanko kasvoille vähän glitteriä vai pelkästään hehkua. Omalla kohdallani mielipide riippuu ihan puhtaasti pelkästä päivästä ja sen hetkisestä fiiliksestä, mutta jotkut eivät voi sietää glitteriä edes juhlameikkiä tehdessä siinä missä toiset miltei elävät siitä. 
  Onko MAC Mineralize Skinfinish hintansa ja kosmetiikkapiireissä kerryttämänsä maineen veroinen? On. Mutta se ei silti tarkoita, ettäkö femmalla ympäri Suomen saatava aurinkopuuteriksi tarkoitettu hohtopaukku kalpenisi sen rinnalla.

RYYSYISTÄ RIKKAUKSIIN — TAI AINAKIN TOIMISTOVAATTEISIIN

17. tammikuuta 2017

*Yhteistyössä Ellos
Postaus sisältää affiliate-linkkejä
IMG_7163
Vaaterekki Ellos*
IMG_7125
Harmaa neuletakki Ellos*
Mulla on takanani aivan hullu viikko. Sunnuntai oli ensimmäinen päivä viime viikolla, kun olin kotona valosan aikaan eikä mun tarvinnut mennä mihinkään. Otin siitä siis kaiken irti ja hoidin muutamat kotona odottaneet rästihommat pois alta ja iltaa kohden hemmottelin itseäni suklaajäätelöllä sekä lauantaina Helsingistä ostamallani Lushin tuorenaamiolla. En tosin osannut nukkua pitkään, jota odotin ehkä kaikista eniten kuuden aikasen herätyksen jälkeen, mutta eipä se mitään. Ainakin sain jotain työharjoittelun ulkopuolisia juttuja aikaiseksi.
  Mennyt viikko oli käänteentekevä myös siinä mielessä, että sain vihdoin järjestykseen yhden tämän kämpän jäätävimmistä hyrskynmyrskyistä, jota vaatekaapiksikin kutsutaan. Koska J hengailee meidän vaatehuoneessa nörttiromujensa kanssa, jäi mulle tähän asuntoon muuttaessa vaatteiden säilytystä varten kämpän ainoa ja melkolailla piskuinen vaatekaappi ja kun mä nyt ostin uusia, vähän toimistokelpoisempia vaateparsia työharjoittelua varten, en oikein välittänyt survoa niitä tuon hävityksen kauhistuksen uumeniin. Tilasin siis yhteistyön merkeissä Ellokselta aivan tajuttoman siistin vaaterekin*, joka sopii meidän makuuhuoneen nurkkaan kuin nakutettu!

IMG_7186 IMG_7135

Mä en tiedä, kuinka moni muistaa yhtään mitään mun lukioaikaisesta pukeutumisesta, mutta etenkin ko. opinahjon loppupuolella ja heti lukion jälkeen bleiserit sekä muut sellaiset smartkasuaalit vaatekappaleet oli ihan mun juttu. Vielä ammattikorkean alkupuolella omistin jos jonkinnäköistä kauluspaitaa ja viihdyin sellasessa stereotyyppisen liiketalouden opiskelijan univormussa, mutta pikkuhiljaa se sitten jäi. Tilalle tulivat jättiläismäiset neuleet, reikäset farkut ja toisinaan näytin jopa vähän kodittomalta, kun ei enää jaksanut panostaa pelkkiä luentoja varten. Myös uuden kuntosaliharrastuksen myötä sporttisuus nosti päätänsä meikäläisen vaatevalinnoissa. Ei ollut eka eikä toinen kerta, kun Niemen kampuksen vieressä asuessa heräsin varttia ennen lähitunnin alkua ja mun aamurutiinit sisälsi vain hammaspesun ja pipon kiskomisen syvälle päähän.
  Kyllähän siitä sit pikkuhiljaa edettiin taas kohti sitä bisnesopiskelijaa ja erityisesti mun toisen opiskeluvuoden alkupuolella herännyt mielenkiinto kosmetiikkaa kohtaan teki paljon. Ei tuntunut oikealta tällätä naamaa viimesen päälle ja vetää vaatekaapista päälle ensimmäisiä käteen osuneita rytkyjä. Vielä kun osaisin laittaa tätä mun harakanpesää, joka on tällä hetkellä väriltään ei mikään.

IMG_7129 IMG_7155

Ei toi mun garderoobi edellenkään ole lähelläkään abivuoden meininkiä, mutta joulun jälkeisissä alennusmyynneissä kierrellessäni mulla oli kuitenkin selkeä tavoite ja värimaailma, jonka mukaan valkkasin vaatekappaleita sovitukseen. Löysin kuin löysinkin todella mukavat ja lahkeesta kapenevat suorat housut sekä nätisti istuvan, vähän rennomman kauluspaidan. Ainoastaan täydellinen neuletakki tuotti päänvaivaa, kun sellaista ei tahtonut löytyä mistään, mutta onneksi Ellos tuli tässäkin kohtaa apuun ja rekin kyljessä kotiin saapui myös pehmeä paketti*.
  Oon tässä nyt viimeisen vuoden päivät kartellut vaateshoppailua, koska mulla ei ole minkäänlaista käryä omasta vaatekoosta (Cubuksessa päälle menee heittämällä 38, henkkamaukalla 42-koon kauluspaidasta kiinni ylettyi ainoastaan ylin nappi) ja inhoan sovituskoppirumbaa. Etenkin talvella. Kun hiukset menee ihan sähkösiksi ja tulee vaan hiki, kun on useampi vaatekerros päällekkäin, mitä riisua ja pukea takaisin päälle. En kuitenkaan missään nimessä kadu sitä, että otin itseäni niskasta kiinni ja kokosin tuollaisen hyvän pohjan "toimistopukeutumiselle". Mä kuitenkin opiskelen liiketaloutta ja hyvin suurella todennäköisyydellä tulen tekemään elämäntyöni toimistossa, johon ei oo se kaikista loistavin idea mennä niissä reikäsissä farkuissa ja nuhjusissa tennareissa. Mulla ei vielä ole resursseja saati kiinnostusta satsata kestävää kehitystä puoltaviin valintoihin, kun oma tyyli on muutenkin vähän hakusessa, mutta tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Seuraava investointi taitaakin sitten keskittyä silityskamppeisiin.

Mites muut... Onko vaatekaappi ihan mahdoton pitää siistinä? Musta on sinänsä hullua, että oma pääsee siihen kuntoon, missä se tälläkin hetkellä on, koska käytän sen sisältöä niin vähän. Käytössä olevat vaatteet kiertää lähinnä pyykkikorista pesukoneeseen ja kuivausnarulta käyttöön, vaatekaapin seiniä koskaan näkemättäkään. Mutta ehkä meillä kaikilla on salaisuutemme, mun luurangot löytyy ihan kirjaimellisesti kaapista.

JÄÄTÄVÄÄ TYKITYSTÄ

8. tammikuuta 2017

Vuoden ensimmäinen viikko menikin sitten aika vauhdilla, vai mitä? Mä oon kyllä edelleen ihan viime vuodessa ja mun puheesta saattaa havaita "tänä vuonna" -tyyppisiä möläytyksiä, vaikka viittaisinkiin vuoteen 2016. 
  Loppiainen on nyt kuitenkin ohitse, joulukoristeet odottaa eteisen nurkassa pääsyä varastoon ja meillä alkaa huomenna arki, kun mä aloitan työharjoittelun klo 9. Mä en ihan oikeasti voi edes sanoin kuvailla, kuinka innoissani mä tästä työharjoittelumahdollisuudesta olen! Laitoin syksyllä hakemuksen kyseiseen yritykseen vähän toisenlaista työtä silmälläpitäen ja kun sieltä ei sitten kuukauden sisällä kuulunut mitään, mun harjoittelusta vastaava opettaja kehotti ottamaan yhteyttä erääseen toiseen saman yrityksen työntekijään, joka oli kysellyt Lahden ammattikorkeakoululta harjoittelijaa. Kävin vielä ennen joulua haastattelussa ja taisin pienen mutkan kautta päästä vähän parempiin hommiin kuin mihin olin ensimmäisellä kertaa yrityksessä hakenut. Haastattelutilanteessa teki nimittäin mieli vajota pöydän alle, kun multa kysyttiin, että onko matkustaminen tuttua ja oletuksena ajattelin heti jotain Lahti-Helsinki-välin suhaamista vastaten sitten vähän näitä ajatuksiani sivuten, että kyllä junat on tuttuja matkustusvälineitä. Kun mulle selvisi, että kyse oli ihan kunnon matkustamisesta Suomen rajojen ulkopuolelle, oli mun leuka tippua sieltä neljännestä kerroksesta lattioiden läpi pohjakerrokseen. Ja vetää mut nolostustani mukanaan  mulle tuli siinä kohtaa ihan sellanen olo kuin olisin pahempikin ummikko, vaikka oon elämäni aikana reissannut ulkomaillakin ihan mukavasti :-D
  Luvassa on siis kaikenkaikkiaan ihan hullu kevät, koska Lahden lisäksi mä tulen suorittamaan harjoitteluani niin siellä Helsingissä kuin varmaan sitten vähän ulkomaillakin. Se siitä kahvinkeittämisestä ja papereiden pyörittelystä, jota ekana opiskeluvuotena kuvittelin harjoitteluni ajan tekevän. 

 
Tykkäsin koota teille kollaasin viime viikkojen Instagram-kuvista, jotka vähän sivuais tulevia postausaiheita. En edelleenkään lupaa mitään, mutta suunnittelupöydältä ja luonnoksista löytyy postauksia niin sisustuksesta, vaatetuksesta kuin kosmetiikastakin. Kyselin loppuvuodesta Snapchatin (@tsenana) puolella, että olisiko siellä mua seuraavilla kiinnostusta high-end vs market -tyyppisiä postauksia kohtaan, joissa vertailisin kahta samankaltaista tuotetta täysin erilaisista hintaryhmistä ja se sai kyllä erittäin positiivisen vastaanoton. Aiheeseen liittyen mulla olisi ainekset myös meikkimunien showdowniin, jossa vertailuun pääsisivät Beautyblender ja neljä halvempaa, vastaavanlaista meikkimunaa. 
  Mitä muihin aihealueisiin tulee, niin mun vaatekaappi koki joulun jälkeisten alennusmyyntien myötä pienen kohennuksen, kun juurikin työharjoittelua varten oli pakko hommata jotain snadisti siistimpää neuleita tursuavan garderobin jatkoksi. Myös makuuhuone on kokenut ihan pienen muodonmuutoksen ja tässä alkuvuoden aikana olisi tarkoitus saattaa vihdoinkin projekti sängynpääty loppuun saakka. Myös ruokapostauksia on luvassa äärettömän pitkän tauon jälkeen, sillä kehittelin joku tovi takaperin aivan mielettömän hyvän ja simppelin lohipastan ihan vaan muutamasta hassusta aineksesta ja sen reseptiä kyseltiin myöskin Snapchatissa jonkin verran.

2017 tulee todella olemaan mun ja meidän vuosi. Jäätävää tykitystä seuraavat 12 kuukautta, kun on vielä häät ja valmistuminenkin edessä. Myös J saa ammattipaperit käsiin tässä ihan lähipäivinä, vaikka epävirallisesti valmistuikin jo joulukuussa. Siirtyypä mun hääblogikin vielä erään kotimaisen häälehden alle tässä ihan lähiaikoina, joka sekin on ihan hullua. Ja täällä mä oon vaan möllöttänyt ekan viikon sekä ottanut kaiken irti tästä, kun ei vielä tarvitse tehdä mitään, mutta huomennahan sekin sitten muuttuu. Musta ei ihan tuu 8-16 konttorirottaa, mutta satunnaisiin luentoihin ja osa-aikaseen, iltapainoitteiseen duuniin tottuneena mulla tulee näinkin järjestelmälliseksi ihmiseksi olemaan opettelemista oman elämän sovittamisessa täysin erilaiseen kaavaan. Se ei kuitenkaan oo missään tapauksessa huono asia!

Mitä teidän alkuvuosi pitää sisällään? Kertokaa myös ihmeessä, miltä nuo mun väläyttelemät postausideat kuulostaa! Rentouttavaa sunnuntaita jokaiselle ♥

BUCKET LIST FOR 2K16 - Miten meni noin niinku omasta mielestä?

4. tammikuuta 2017

20161


 En jätä mitään koulutehtäviä kesäksi roikkumaan. Haha, niin vissii. Mulla roikkuu edelleen yks etätehtävä syksyltä 2015, koska se on vaan niin hemmetin epämielenkiintonen työstää.

 Vietän enemmän aikaa perheen ja isovanhempieni kanssa. Tästä mä oon mielestäni onnistunut pitämään todella hyvin kiinni. Viimeisimpänä mieleen on jäänyt erityisesti joulu, joka vietettiin ihan kaikessa rauhassa perheen kesken. Myös mun papalle keväällä sattunut haaveri lisäsi isovanhempien luona vierailuja entisestään. 

 Keksin yhdessä Jn kanssa jotain meidän olohuoneen tyhjään nurkkaan. No kyseinen nurkka on kyllä täytetty, mutta toiselle puolelle olohuonetta ilmesty sen myötä uusi tyhjä kohta.

Pidän keittiön niin puhtaana kuin mahdollista enkä anna tiskien kerääntyä. Aika tiukkaa faktaa menneeltä vuodelta. Pari hassua lipsahdusta on päässyt käymään, mutta kyllä me ollaan silti otettu meidän tiskikoneesta ihan kaikki hyöty irti.

20163

♥♥ Hellin ja hemmottelen Ronttia niin paljon kuin eläköitynyttä karvakorvaa vaan voi helliä ja hemmotella. Vähän kuten ounastelinkin, kesä 2016 jäi meidän Rontin viimeiseksi, kun syyskuussa heitettiin rakkaalle perheenjäsenelle äärimmäisen vaikean, mutta silti oikean päätöksen myötä hyvästit. Hönttivönttinen sai kyllä niin paljon rakkautta ihan meidän koko perheeltä viimeisten 9 kuukautensa aikana, etten millään voi sanoa luvanneeni ihan päin mäntyjä.

♥ Kasvatan hiukset taas pitkiksi. Hiekkablondeja en saanut, kun menin ja värjäsin koko pään jollain kahvikaramellisävyllä, mutta kyllä näihin on ainakin 15 senttimetriä tullut lisää pituutta vuoden aikana!

Koitan vastustaa kiusausta suhata hissillä ees taas nyt kun meillä sellainen rappukäytävässä taas on. Mä olen kuitenkin suomalainen. Jos naapuri tulee mun kanssa yhtäaikaa alaovesta sisään ja menee hissiin, mä kävelen rappuset ihan mielelläni. Pidin tästä siis suhteellisen hyvin kiinni. Kerran meinattiin jäädä J:n kanssa jumiin meidän hissiin, joten se kirvoitti rappujen käyttöön entistä enemmän.

Oman alan kesätöihin heti vapun jälkeen! Ja kissanviikset! Pääsin tekemään etäisesti oman alan töitä, mutta kyllä toi mun nykyinen osa-aikanen taitaa olla enempi restonomin kuin logistiikkatradenomin hommia, vaikka työstäni tosi paljon pidänkin...

Processed with VSCO with hb2 preset
♥  Haluan kehitellä jonkinlaisen rytmin ja tietyn postaustahdin. Hemmetin hieno postaustahti Hermanni.

♥  Haluan tänä vuonna jakaa menojani myös teidän kanssa ja kantaa kameraa mukana humattavasti useammin. Vaikka multa löytyis se kilon kevyempi kamera tätä nykyä, on sen mukana kantaminen edelleen ihan luokattoman hankalaa. Mutta on se sentään ollut mukana vuoden merkittävimmissä riennoissa, mitä nyt unohdin Budapestiin lähtiessä laturin kotiin ja akku loppui ekan päivän aikana.


 Säästän tukuittain rahaa häitä varten yhdessä J:n kanssa. Success! Häähankinnoissa on muutenkin edetty ihan kivasti vuoden aikana, nyt ois vielä viimenen vajaan 8 kuukauden spurtti edessä.

Koitan kehittää tota mun vielä lapsenkengissä olevaa meikkivarastoani toimivaksi kokonaisuudeksi. Jooh... Tästä aiheestahan voi käydä lukemassa edellisen postauksen. Toimivasta en tiedä, mutta kattava se ainakin on.

Varaan ajan hammaslääkäriin ja hoidatan purukaluston kuntoon valkaisukokeiluja varten. Hammaslääkäripelko vei voiton tälläkin kertaa, onneks oon keskittynyt suustani huolehtimiseen kuitenkin sen verta hyvin, että mitään hälyyttävää ei vuoden aikana pitäisi olla tapahtunut.

 Ostan hääpuvun itselleni. VOI KYLLÄ JA SE ON TÄYDELLINEN!

20164
Juon paaaaaaljon enemmän vettä päivittäin. Itseasiassa saan juosta tätä nykyä vessassa ihan jatkuvasti, kun vettä menee ainakin se puolisentoista litraa päivittäin.

Alan todenteolla hakea harkkapaikkaa. Huomenna allekirjoittamaan harkkasopimus ja setvimään aloitusajankohtaa vähän tarkemmin, jaiks!

Pistän myös hääblogin käyntiin ihan tosissaan. No ainakin vähän paremmin kuin toissa vuonna.

♥Karsin vaatekaapista ihan kaiken turhan pois ja koitan työstää siitä huomattavasti toimivamman kokonaisuuden.  Kyllähän sitä tuli karsittua ja musta on muutenkin kuoriutunut hiljalleen maailman laiskin vaateshoppailija, mutta edelleen mun vaatekaapissa on liikaa niitä hiusvärin tahraamia reikäpaitoja.

♥ Herään ja käyn nukkumaan aikaisemmin. Myös vapaapäivinä. Oon sinänsä yllättynyt tässä kohtaa, sillä mä oikeasti herään myös vapaapäivinä 9-10 aikaan ihan automaattisesti. Mutta vasta ensimmäisen kerran. Ei ole nimittäin mikään uusi juttu, että nukahtaisin uudelleen ja heräisin seuraavan kerran kahdelta iltapäivällä.

20166

♥ Tutustutetaan mun ja J:n vanhemmat keskenään.
 Eeeeei onnistunut vielä tänäkään vuonna. Sen kerran kun meidän äidit olisi ensimmäisen kerran tavanneet, tuli mun äidille jotain muuta pakollista. Ehkä häissä sitten...

♥ Neulon mun vuosi sitten aloittamani viltin loppuun. Purkasin sen viltin ja aloitin semmoisen pallorahin väsäämisen samasta langasta. Rahi on edelleen keskeneräisenä eteiskaapin ylähyllyllä. 

♥ Katson kasan aloitettuja TV-sarjoja loppuun. Taaaaaai sitten aloitan kasan uusia sarjoja ja jätän myös ne kesken... Full house, Reign, Gilmore Girls, The Crown, Gotham nyt ainakin alkuunsa. Mutta kyllä mä sain sarjoja päätökseenkin, jotka tosin nekin on sellaisia, että uusia tuotantokausia on vielä tulossa ties kuinka monta.

♥ Opettelen tekemään mummon piimäjuustoa. Satuin muualle sillä hetkellä, kun mummo opetti piimäjuuston salat mun äidille ja pikkuveljelle, mutta oli se niin hemmetin hyvää, että tänä vuonna on ihan pakko koittaa saada aikaseks opetella!

Oon ihan hitoiksee onnellinen J:n puolesta, kun hän valmistuu unelma-ammattiinsa loppuvuodesta. Voi todellakin! Tietysti opintojen päättymisen ja työpaikan löytymisen välillä yleensä koettava ahdinko on todellinen tällä hetkellä, mutta ei sen niin väliä, kun toinen sai paperit kouraan omalta unelma-alalta.

Mitä mä sitten opin vuonna 2016, niin sen, ettei tämä vuosi sisällä yhden ainokaista lupausta tai tavoitetta. Häissä ja valmistumisessa on mulle ihan tarpeeksi ajateltavaa ilman sen suurempia ennestään tehtäviä liirumlaarumeitakin. 

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne