PIENI JA TEHOKAS MEIKKINURKKAUS

29. marraskuuta 2017

Meidän muutosta tulee tänään kuluneeksi kaksi kuukautta. Koko tuon kaksi kuukautta mä olen ollut ilman meikkipöytää. Ähertänyt pöytäpeilin kanssa pitkin olohuonetta, ravannut meikkilipaston ja vessan kaapin väliä aamuisin, todennut meikkaamisen maailman hankalimmaksi toimenpiteeksi ties kuinka monena aamuna peräkkäin. Kun johonkin ylellisyyteen tottuu, siitä on todella vaikeaa tottua pois. Se on vähän sama kuin tämä nykyisen asuntomme lattiamateriaaliksi valittu vinyylilankku – tähän totuttuani en enää ikinä halua laminaattia jalkojeni alle.

PB290053

Jouduin todella luopumaan meikkipöydästäni uuden asunnon myötä, tai ainakin luulin niin. Luulin, ettei uudessa kodissa olisi paikkaa mun omalle pienelle nurkkaukselleni, sillä makuuhuone on kokoluokaltaan for bed only ja tupakeittiössämme kaikelle sinne kuuluvalle on omat määritellyt paikkansa. Meikkipöytää harvoin mietitään pohjoismaalaisia kerrostaloasuntoja suunniteltaessa. Kaiken lisäksi mun pöytäni otti todella pahasti osumaa muuton aikana ja ehdin jopa suunnitella sen heittämistä roskalavalle, sillä viime vuonna maalaamani runko oli päässyt rapistumaan muutenkin. Ennen muuttoa mielen päällä kävi myös uuden suuremman pöydän hankinta. Onneksi jätin uusimishaaveet sikseen ja nakkasin vanhan pöydän muuton yhteydessä parvekkeelle odottamaan kohtaloaan..

PB290055

Keskiviikkoiltana sain kuitenkin yllättävän inspiraation. Muistelin, että pöytäni alla olevan lehtihyllyn saisi irrotettua ja että eteisen kaapista saattaisi vielä löytyä pieni purkki valkoista maalia. Voisin siistiä pöydän rungon ja yhdistää lipastoni sen kanssa. Onhan tuo Ikean Alex huomattavasti syvempi kuin Vittsjö-sarjan pöytä, mutta lipasto tuo nyt kivasti lisää laskutilaa ihan oikean käden ulottuville.
  Ryhdyin tuumasta toimeen joitain hetkiä kymppiuutisten jälkeen ja puolen yön tiimoilla mulla oli taas paikka, jossa aloittaa aamu. Olihan se täysi työ koittaa pitää emäntäänsä kiintynyt koiranpentu pois maalitörpön luota, kun se ei suostunut nukahtamaan mun ollessa aidan toisella puolen, mutta loppupeleissä pöydän entisöinti kävi näppärämmin kuin olin osannut edes odottaa ja päästiin koko perhe untenmaille.
  Tarkoituksena olisi vielä nostaa peili ja valot seinälle, missä niiden oikeasti kuuluisikin olla, mutta toistaiseksi peili nojaa seinää vasten ja valot sinnittelevät kaksipuoleisen teipin varassa. Porakonehan meiltä löytyisi kyllä, mutta tajusimme tänään, ettei koko huushollista löydy sopivia poranteriä.

PB290049

Naurettavaahan tämä on myöntää, mutta mun aamut on olleet sanalla sanoen kaoottisia ilman mun omaa pöytää. Tuo tuhannen auringon voimalla suoraan edestäpäin puskeva valo on sellainen elementti, johon tottuu yllättävän nopeasti ja jonka rinnalla vessan peilikaapin ylhäältäpäin loistava valo tuntuu olevan kelvineiltään samalla tasolla tulitikun kanssa. Puhumattakaan siitä, etten neuroottisuuksissani voi mitenkään säilyttää meikkejäni kylpyhuoneessa, sillä pelkään lämpimän ja kostean ilman aiheuttavan niiden totaalisen pilaantumisen. Luomisen into on päässyt tukahtumaan syksyn aikana, mutta toivottavasti siihen tulee nyt muutos.

Kaikki on siis yhdessä ja samassa paikassa, jolloin omat aamurutiinit sujuvat huomattavasti rivakammin. Oli positiivista huomata, että ennen puoli makuuhuonetta vaatinut kokonaisuus mahtui pienelle metrin pituiselle pätkälle eteisen nurkkaan. Pöytä istuu paikalleen kuin nakutettu!
  Vaikka mä olen alusta alkaen kokenut olevani kotona tässä uudessa asunnossa, on ne omat pynttäyshetket tuntuneet siltä kuin olisi yrittänyt räpiköidä jotenkuten jonkun ystävän keittiönpöydän ääressä vieraan ihmisen meikeillä. Nimimerkillä, entodellakaanmeikkaamuuallakuinkotona_94.

UUTTA PONTTA BLOGGAUKSEEN

25. marraskuuta 2017

Totesin jo kaksi vuotta sitten, että mun rakas, lukioajoista saakka uskollisesti mukana kulkenut Canonini on tulossa hyvää vauhtia tiensä päähän. Tilanne on käynyt sietämättömäksi siinä mielessä, että (hyvällä tuurilla) ottamastani sadasta kuvasta noin neljännes onnistuu. Enkä nyt tarkoita ilmeitä tai kuvakulmia, vaan yksinkertaisesti kuvien mekaniikkaa. Suosimallani "bloggaajalinssillä" (50mm f/1.8) on ihan oma sielunmaailmansa ja huonoon näköön yhdistettynä haluttu tarkennus on omanlaisensa mission impossible. Kameran runko on edelleen siedettävässä kunnossa, mutta vaatisi perusteellisen puhdistuksen sisuskalujaan myöten. Sekä rungon pölyisyys että lempilinssini huonokuntoisuus ilmentyvät konkreettisesti rakeisina ja sumuisina kuvina.

IMG_1093

Kaksi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi saamani Olympus PEN E-PL6 on kuitenkin jäänyt tyystin tuon järkäleen varjoon. Kyseisen sarjan kameroiden mukana yleisimmin tulevasta karvalakkiobjektiivista kun ei ole yhtään mihinkään. Se on valehtelematta aivan kamala ja todella kömpelö käyttää. Kuvittelin starttaavani upean uran Youtuben saralla kyseisen minijärkkärin myötä, mutta kissanviikset – objektiivi on äänekäs ja toistaa värejä todella kummallisella tavalla, enkä ihan yleisesti ottaen välitä pieniaukkoisista linsseistä ollenkaan. En edelleenkään aio hypätä videobloggaamisen kelkkaan, mutta torstaina hankin itselleni jotain, joka tulee varmasti auttamaan blogin puolella. En koe täysin uuden järjestelmäkameran ostamista ajankohtaiseksi juuri nyt, enkä halunnut ostaa uutta Canonin 50-millistä sen muovirunkoisuuden ja sen myötä kovassa käytössä nopeasti kuluvan raudan vuoksi. Siispä lähdin pohtimaan seuraavaa kalustohankintaani kaapin perukoille jääneen Olympukseni näkökulmasta...

IMG_1080

Olympus M.Zuiko 45mm f/1.8 on ollut ostoslistallani oman PENini kotiuttamisesta lähtien. Bloggaamisen murrosikää potiessani ja ruuhkaisimpia opiskeluvuosia viettäessäni sen hankinta on kuitenkin jäänyt ties kuinka monesti, vaikka olen koko tämän parivuotisen ajan ollut ihan vakioselaaja tiettyjen jälleenmyyjien verkkokaupoissa. Nyt kun olen töissä ja tulevaisuus näyttää taloudellisessa mielessä jokseenkin valoisalta, uskalsin vihdoin päivittää kamerakalustoani.

Mä en ole vielä päässyt kunnolla testaamaan kameraa, mutta lähdetään tänään ulkoilemaan Hertan kanssa ja kamera kera uuden linssinsä lähtee tietysti mukaan. En myöskään malta odottaa, että pääsen kuvaamaan teille päivän meikkilookeja. Se vuosia sitten turhakkeeksi kokemani kääntyvä näyttö on kyseisessä hommassa melko krusiaali ominaisuus olla olemassa. Canon joutaa tämän myötä eläkkeelle, sillä vaikka olen tällainen vanhan liiton kameroihin ensitilassa nojautuva mummeli, on mun tässä kohtaa pakko laittaa kuvien laatu oman käyttömukavuuden edelle. Olympus aiheuttaa mussa edelleen sellaisia mihinkään pystymättömän pokkarin fiboja, mutta toivottavasti tämä uusi hankinta saa mut vihdoin ajattelemaan toisin!

NÄTTI KOTI JA KOIRANPENTU - MAHDOTON KOMBO?

20. marraskuuta 2017

IMG_1034

Elämä koiranpennun kanssa voi äärimmillään olla hyvinkin askeettista. Sisäsiisteyttä opeteltaessa on ihan järkeenkäypää nakata matot varastoon, mutta samalla tulee piilotettua sähköjohdot ja nostettua herkullisina katonrajasta roikkuvat verhot helmoistaan naskalihampaiden ulottumattomiin. Mitä vähemmän tarttumapintaa, sen parempi!
  Vaikka pentu olisi äärimmäisen kiltti, tulee valtaisa uteliaisuus hyvin usein samassa paketissa eikä mistään mitään ymmärtämätön luontokappale sattuneesta syystä tiedä, mitä voi tapahtua, jos työntää kielen pistorasiaan. Toiset keksivät heti kättelyssä, miten uudessa kodissa tulee olla ja elää, toisilla tie yhteiskuntakelpoiseksi hurtaksi on vähän kivisempi.

IMG_0965

Meidän kämpästä on tehty "puppy proof" enemmänkin uteliaan ja uskaliaan pennun hengen pitimiksi, mutta olohuoneen paksun karvamaton ollessa varastossa turvassa, säästyy kieltämättä omakin mielenterveys. Hertta on suhteellisen helppo pentu ja oppii asioita todella nopesti, mutta arvon neidillä tahtoo aina toisinaan toimia vain yksi aisti kerrallaan ja monesti sen äkätessä jotain kiehtovaa, ollaan me miehen kanssa jo auttamatta liian myöhässä. Temperamenttiäkin olisi jaettavaksi vaikka kokonaiselle kylälle, eikä yhdessä välissä muuta tehtykään kuin käännelty selkiämme koiralle, kun se koetti haukkumalla saada haluamansa. Tarjolla on silloin parempi olla jotain luvallista viihdykettä verkkokaapelin tai myrkyllisen huonekasvin sijasta.

IMG_1040

Jouduin siis nostamaan meidän peikonlehden ylös lattialta sen myrkyllisyyden vuoksi. Mokoma on tällä hetkellä henkihievereissä, sillä se ei viihdy sille osoitetussa väliaikaisosoitteessa alkuunkaan, mutta ennemmin kukan henki kuin koiran. Alkuun meillä jemmattiin myös jokaikinen sähköjohto ja ekan pentuviikon jälkeen tultiin vielä siihen tulokseen, että esillä olevat pistorasiatkin on ainakin hetkeksi peitettävä. Eteisessä seinään nojaa luokattoman painava peili, josta päin pällistelevän heijastumansa Hertta huomasi jo ensimmäisenä iltana. Nämä kaikki ovat kuitenkin jo ns. "peruskauraa" Hertalle ja voidaan nukkua levollisin mielin sulkematta makuuhuoneen ovea siinä pelossa, että karvakakara onnistuisi kaatamaan eteisen peilin niskaansa yön aikana.

IMG_0995

Pentuaika on loppujen lopuksi melko lyhyt ajanjakso koiran koko elämästä. Säästää niin omia hermojaan kuin pennun vatsaakin, kun tuo naperon ensin koruttomaan kotiin ja totuttaa sen pikkuhiljaa erilaisiin, jokseenkin hyvin tavallisiin kodin tavaroihin. Hertta on ollut meillä nyt kuukauden ja mä olen jo voinut laskea verhot takaisin lattianrajaan eikä yöpöydän taakse kytkettävä puhelimen laturikaan herätä enää minkäänlaista mielenkiintoa, pistorasiatkin on niiiiin parin viikon takainen juttu jo. Parhaillaan totutellaan mattoihin yksi kerrallaan ja opitaan hyvää vauhtia, etteivät ne ole sama asia kuin pissapaperi, vaikka lattialla sepposen selällään köllöttävätkin.
  Systemaattisesta edistymisestä huolimatta päätettiin jättää tavallinen joulukuusi tänä vuonna välistä ja haettiin tv-tason nurkalle pieni huonekuusi. Se on helppo nostaa ylemmäs siinä vaiheessa, kun säkäkorkeus kasvaa ja Hertan maitohampaat alkavat tippua pysyvän purukaluston tieltä.

IMG_0976

Toisaalta on ollut positiivista huomata, miten lemmikkien tarvikkeet voivat tätä nykyä istua sisustukseen niin kovin saumattomasti. Vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla ja päätös täysin omistajan tehtävissä, sillä koiraa oman petinsä väri ei juurikaan kiinnosta. Meillä vallitsee valkoisen lisäksi niin musta ja harmaa kuin puun eri sävyt ja lehtivihreäkin. Sattumalta Kärkkäisellä silmään osunut harmaa tyyny sopii loistavasti yhteen meidän sohvan kanssa ja keittiön luona kököttävät ruoka- ja vesikuppi alustoineen näyttävät siltä kuin ne olisivat suunniteltumpikin sisustuselementti.

Turhamaistahan tämä on kuin mikä, mutta mulle siisti ja kaunis koti on tärkeä asia, enkä hirveämmin välitä siitä joustaa, olisi tekosyy mikä tahansa. Onneksi tätä ideologiaa voi toteuttaa myös ilman mattoja ja verhoja. Valehtelematta koti pääsi ihan tajuttoman hurjaan kuntoon, kun mies tuli kipeäksi ja mä tein pitkiä työpäiviä viisituntisten yöunien voimalla, mutta on mun onneni, ettei Hertta ole mopin suurin fani ja antaa mun luututa sen pissatassujen jättämiä jälkiä ihan kaikessa rauhassa. Palataan normaaliin sisustukseen yksi kielletty hedelmä kerrallaan ja vältetään niin ne hermoromahdukset kuin turhat eläinlääkärireissutkin.

TALVIKUIVAN IHON PELASTAJAT LUSHILTA

14. marraskuuta 2017

Postauksessa esiintyvät tuotteet saatu PR-lahjana

Kärsin lapsuudessani jonkintasoisesta atopiasta ja kehon yleinen kuivuus hankaloittaa elämääni joiltain osin edelleen. Sormenpääni ja kynsinauhani kuivahtavat erittäin helposti, välillä tekisi mieli repiä päänahka irti kallosta sen hirvittävän kutinan vuoksi ja erityisesti hartiaseudulle sekä käsivarsiin ilmestyy tasaisin väliajoin kuivia kutisevia läikkiä, jossen huolehdi välillä vähän ylimalkaisestakin kosteutuksesta. Myös kasvojeni ympärivuotinen, vaikkakin talvea kohden paheneva, pintakuivuus on tainnut blogissa tulla esille jo muutamaan otteeseen...

IMG_0841

Kuiva- ja herkkäihoisena tyyppinä olen vannonut tiettyjen LUSHin tuotteiden nimeen jo hetken. Onneni on, etteivät vahvat tuoksut ole koskaan käyneet pahasti nenääni, vaan voin huoletta tepastella firman liikkeeseen tuoksuttelemaan niin vanhoja suosikkeja kuin uusia tuttavuuksiakin. Tänä syksynä pääsin valitsemaan pari kiinnostavaa tuotetta uudesta Naked Christmas -kokoelmasta, jonka taustalla on ideologia pakkauksettomien tuotteiden vaihtoehdosta  noin 80% tuotteista on tarjolla myös pakkauksettomina/kiinteässä muodossa. Valitsemieni tuotteiden lisäksi pakettiin oli pistetty pari yllätystuotetta erityisesti päänahkani kuivuutta ajatellen ja mulla on nyt vähän sellanen fiilis, että näillä päästään alkutalven koittaessa pahimmasta hilseilystä ja kutinasta eroon.

IMG_0850

Bûche de Noël on savipohjainen puhdistustuote kasvoille. Joulujälkkärin mukaan nimetty putsari hellii ihoa satsumoiden, karpaloiden, kaakaovoin ja mantelin voimin. Sekaan mahtuu myös tujaus brandya sekä kosteuttavaa glyserolia. Pakko myöntää, ettei tämän tuoksu varsinaisesti ole mun mieleen, mutta onneksi mun iho tykkää tuotteesta noin muuten eikä mun tarvitse lutrata erillisten kuorintojen kanssa ihan joka viikko. Bûche De Noël on auttanut mua niiden kaikista tyypillisimpien talvi-iho-ongelmien kanssa ja mä olen päässyt eroon mm. pahimmasta pintakuivuudesta sekä kasvojen hilseilystä.

Snow Fairy edustaa osaltani pakkauksettoman tuotteen kokeilua. Mä olen aina pitänyt näitä ihan tajuttoman epäkäytännöllisinä, mutta tottahan se on, että kylppärissä leijailee aivan taivaallinen tuoksu, kun tämän jättää pyykinpesukoneen päälle kuivumaan käytön jälkeen. En välttämättä ole vielä täysin valmis täysin pakkauksettomien tuotteiden käyttöön, koska tietyntasoinen perfektionismi ylettyy myös kylpyhuoneen puolelle.
  Pinkki ja kiinteä voideklöntti kimaltelee aivan kuten nestemäinen sisaruksensakin ja jättää iholle huumaavan tuoksun lisäksi rahtusen hilettä. Kuka siitä sitten tykkää ja kuka ei, mutta itseäni se ei ole juuri haitannut. Tämä on ollut avuksi erityisesti käsivarsilleni ja hartioilleni, erityisesti olkavarret tuntuvat sametinpehmeiltä suihkun jälkeen eikä kosteusvoiteiden kanssa tarvitse lutrata ihan niin paljoa.

IMG_0847

Kiinteä shampoot on mulle aivan uusi juttu ja kieltämättä olin vähän skeptinen, kun bongasin Lushin laatikosta tämän Honey I Washed My Hair -shampoopalan. Yllättäen tästä tulikin mun ihan ehdoton lemppari, jota käytän huolella ja harkiten, sillä en koskaan tiedä, milloin pääsisin ostamaan uuden loppuneen tilalle.
  Hiukset tuntuvat palalla pesun jälkeen todella erilaisilta, mutten sano, että se olisi huono asia. Rasvoittuminen ei tapahdu samalla tavalla yhtäkkiä yhdessä yössä, kuten tavallisen shampoon kanssa mulle usein käy ja hiuksiin tulee sellaista mukavaa kuohkeutta. Erityisesti pipokauden alettua osaan arvostaa tuotetta, jolla välttää pipojen alla hikoilemisen myötä arkipäiväisiksi asioiksi muuttuvia lieveilmiöitä.

Hair Doctor -hiusnaamiota en ole vielä tohtinut käyttää, vaan säästelen sitä kuuriksi niille kaikista kamalimmille paukkupakkasille. Konsepti vaikuttaa kuitenkin todella hauskalta ja Lushin sivuilla tuotteelle annetaan paljon lunastettavaa, joista otan mielelläni selvää!

IMG_0845

Superbalm on tuote, jonka kanssa lemmen liekki ei roihahtanut ensisilmäyksellä. Mun päänahka todella on kuiva ympäri vuoden ja Superbalm toi helpotuksen siihen jäätävään kutinaan, joka takaraivossani aina silloin tällöin kutkuttaa, mutta ekalla käyttökerralla en meinannut saada hiuksiini jäänyttä voidetta millään veks. Seuraavana aamuna taiteiltiinkin sitten kuivashampoon ja hiuspuuterin kanssa, etten olisi mennyt töihin aivan jäätävänä liimalettinä.
  Tuote kuitenkin tekee sen, mitä lupaa. Käyttö vaan vaatii vähän harjoittelua. Ja luultavasti tujumman shampoon.

Miten ilmojen kylmeneminen näkyy teidän ihonhoitorutiineissanne? Onko teillä jotain luottotuotteita, joilla taistelette talvikuivuutta vastaan? LUSHin joulutuotteita voit käydä kurkkimassa lisää täältä!

I LOVE ME -OSTOKSET

3. marraskuuta 2017

iloveme1

Vihdoin ja viimein onnistuin haalimaan jo pitkin asuntoa ripotellut tämänvuotiset I Love Me -messuhankinnat yhteen pinoon pienimuotoista blogikatsausta varten. Tapahtumasta itsestäänhän tulee tänään kuluneeksi kaksi viikkoa, mutta tuo meidän nelijalkainen ystävämme on onnistunut pitämään meistä molemmat sen verta kiireisinä, ettei työpäivien jälkeen ole enää ollut mahdollisuutta paneutua blogin kirjoittamiseen. Myös bloggaajien ultimaattisesti lempparein vuodenaika (not) on täällä ja tuo omat haasteensa kuvamateriaalin tuottamiseen, jälleen kerran. Nyt kun saan nauttia vapaapäivästä, mies on kipeänä ja pissatassu päiväunilla, tuli mulle mahdollisuus keskittyä välillä vähän muuhunkin kuin pennun leikittämiseen tai kodin (onnettomaan) pyörittämiseen!

iloveme2

Biozell osallistui messuille näytteilleasettajana todella suurielkeisesti ja heidän ständinsä oli erittäin näyttävä. Biozellin porukka oli myös ihan ultimaattisen ihana tarjotessaan bloggaajille ilmaisen messukassin, johon oli koottu erinäisiä tuotteita testattavaksi. Omaan nyssäkkääni osuivat miehen käyttöön päätynyt kuituvaha, oman ikilempparin roolia näyttelevä suolasuihke, hopeasävyinen color mask sekä mielenkiintoisella tavalla pakattu lämpösuoja - ponnekaasu on itselleni tällä saralla suhteellisen tuntematon ilmiö. Ehdottomasti tuotteita, jotka tulevat tässä taloudessa käyttöön!

iloveme3

Mä olen tuskin ainoa laatuani, joka on hurahtanut Sokoksellakin myytävän Organic Shopin tuotteisiin. Huokeahintaiset mönjät tuoksuvat mitä huumaavimmilta ja ovat sen verta toimivia, että näistä maksaisi mielellään vähän enemmänkin. Inkivääriä ja kirsikkaa sisältävä kasvokuorinta on ollut mukava lisä omaan kasvojenpesurutiiniin nyt, kun lämpötilat ovat toistuvasti laskeneet pakkasen puolelle ja tehneet tehtävänsä kasvojeni iholle. Savipohjainen 'body polish' ja mansikkajogurttia epäilyttävän autenttisesti muistuttava 'body mousse' taasen ovat jelpanneet muun kropan kanssa. Näistäkin on ollut iloa niin itselle kuin kuivaihoiselle miehellenikin.

iloveme4

Niin huvittavalta kuin se kuulostaakin, ostin Dick Johnsonin Pallivahan vain ja ainoastaan itseäni varten. Toki tällä on alkuperäinen ja nimensämukainen käyttötarkoituskin, mutta nyt kun olen luopumassa rakennekynsistä, kaipaavat mun näpit tavallisten käsirasvojen lisäksi 'jotain ekstraa'. Messuilla mulle kehuttiin tämän soveltuvan loistavasti kuivien kynsinauhojen hoitoon, enkä todella ole joutunut pettymään! Tämän pitäisi soveltua myös after shave -käyttöön, mutta kyseistä väitettä en ole vielä ennättänyt todentamaan. Tuoksua tässä ei ole ja kiinteähkö vaha imeytyy todella nopeasti.

Tähän väliin sopii kai kertoa eräs fakta, jota kovinkaan moni ei varmaan tiedä: mä olen seurakuntanuoriaikoinani yöpynyt Pallivahan koulun liikuntasalissa!

iloveme5

Viimeisenä ostokset, joista iloitsen tässä taloudessa vain ja ainoastaan minä. Meinattiin meidän tyttököörin kanssa painella tyynen viileästi theBalmin meikkihyllyn ohi, mutta onneksi joku meistä äkkäsi tämän Suomessa niin kovin hankalasti saatavilla olevan brändin esillepanon hillittömän ihmismassan keskeltä. Valikoimaa ei ollut ihan hirveästi, mutta onnistuin nappaamaan mukaani kaksi jo pitkään hankintalistallani roikkunutta tuotetta. Pettymyksekseni Mary-Lou Manizer ei ole ollut niin huikea kuin millaiseksi sitä on ympärilläni hypetetty, mutta Bahama Mama sen sijaan on tarjonnut loistavan verrokin viimeisiä vetelevälle Benefitin Hoola -aurinkopuuterilleni.

Väkeä tapahtumassa oli aivan älyttömästi ja se vaikutti osaltani merkittävästi messukokemukseen. Viihdyimme Jeffree Star -huuman keskellä nelisen tuntia, josta ainakin puolikas kului milloin milläkin ständillä tai vaihtoehtoisesti Hesburgerissa jonottamiseen. Mä olen kuitenkin älyttömän tyytyväinen tekemiini hankintoihin ja taisin säästääkin muutaman euron! Miten teidän I Love Me -messut tänä vuonna meni?

MEIDÄN PERHEEN KOLMAS JÄSEN

21. lokakuuta 2017

Toistuvasti kumossa oleva vesikuppi. Pissalta, matolääkkeeltä ja pentunappuloilta haiseva asunto. Ihan jokaisessa arjen askareessa mukana oleva Anselmi Avulias. Sanomalehdet lattialla, tulilinjalla olevat puiset tuolien jalat ja olkkarin kahtia jako vanhalla vaahtomuovipatjalla. Pehmoisen pörröinen turkki ja ruskeat nappisilmät. Jännittävä kaksoisolento peilissä. Sammakkoasento. Tajuttoman sikeät välikuolemat pitkin päivää, hännän jahtaaminen ja hervottomat hepulit iltaruoan jälkeen. Sängyn alta läpi yön kuuluva tuhina, joka paikkaan seuraava tassujen teputus ja uusien asioiden oppimisesta iloitseminen.

IMG_0738 IMG_0755

Meidän kädet on tällä hetkellä täynnä tekemistä ja sydämet tulvillaan rakkautta. Syynä siihen on meidän Hertta

13 KYSYMYSTÄ IHONHOIDOSTA: Pintakuivan sekaihon tärpit

11. lokakuuta 2017

IMG_07001. Millainen ihotyyppi sinulla on?
– Ärsyttävän epäselvä. Mulla on siis sekaiho, joka on suurimmilta osin huomattavasti enempi kuivaan päin, mutta suuret ihohuokoset ja punoittava t-alue tuovat hommaan oman kettumaisen twistinsä. Mun iho havaitsee myös hormonimuutokset ja -häiriöt ja reagoi niihin ennen kuin ehdin sanoa ’couperosa’. 
2. Kuinka säilytät ihonhoitotuotteitasi?
– Kylpyhuoneen peilikaapissa, yöpöydän syövereissä tai tällä hetkellä eteisessä majaansa pitävässä lipastossa. En esimerkiksi koskaan levitä silmänympärysvoidetta kylpyhuoneessa, joten se löytyy yöpöydän laatikosta, mutta silmämeikinpoistoaine ja kasvovedet viihtyvät kylppärin peilikaapin vakiotyyppeinä. Tuorenaamiot säilytän tietenkin jääkaapissa.
3. Mikä on lempi-ainesosasi ihonhoitotuotteissa?
– Olen viime aikoina ihastunut kovasti luonnollisiin ainesosiin. Ruusupohjaiset tuotteet haisevat mun mielestä aivan kamalalle, mutta ainesosana ne ovat nannaa mun iholle ja selkeästi esillä mun ihonhoitorutiinissani tällä hetkellä.
4. Mikä on tuotteistasi se korkealaatuisin ja “luksukselta tuntuva”?
– Glamglown naamiot Thirstymud ja Powermud sekä Clarinsin ihohuokosia supistava seerumi. Multa löytyy myös ne sellaiset ”kultaiset” geelilaput silmänalusille, joita olen säästellyt jo hyvän tovin. Meinasin käyttää ne hääpäivän aattona, mutta unohtuivat mokomat kotiin kaiken tohinan keskellä.
IMG_0720

5. Missä tuotteessa on paras hinta-laatusuhde?
– Cliniquen Take the Day Off -silmämeikinpoistoaine. 125 ml pullon hinta pyörii 20-25 euron tietämillä ja se kestää päivittäisessä käytössä ikuisuuden. Ostin omani keväällä ja pullosta on vielä vain hieman alle puolet jäljellä – tässä ajassa olisin jo käyttänyt melkein kaksi pulloa aikaisemmin suosimaani markettiputsaria.
6. Käytätkö mitään välineitä ihonhoidossa?
– Elektroniikkaa, en. Konjac-sieni sen sijaan on ollut miltei päivittäisessä käytössä jo toista vuotta putkeen. Nyt rakennekynsien jännittävän maailman löydettyäni olisi erilaisille spatuloille käyttöä, kun ei tuo pitkän kynnen törkkääminen voidepurkkiin ihan houkuttele. 
7. Nimeä parhaat naamiot!
– Nyt taas talven kolkutellessa oveen on pakko antaa glooriaa seuraaville: LUSH Oatifix, Glamglow Thirsymud ja Madara AHA*. Myös LUSHin mustikkainen Catastrophe Cosmetic -tuorenaamio jäi kesän ajalta todella positiivisesti mieleen, mutta talvea vasten en sitä käyttäisi.
8. Paras monitoimituote?
– Olivia Klein Sensitive Spray Toner*. Se toimii sekä kasvojen puhdistuksen että valmiin meikin viimeistelyssä aivan loistavasti. Voit joko rauhoittaa ihon pesun jäljiltä tai sulauttaa meikin ihoon MAC Fix+:n tavoin.


9. Suosikkimerkkisi ihonhoidossa?
– Tällä hetkellä ehdottomasti LUSH sekä Olivia Klein, johon hääblogipiirit mut aiemmin tänä vuonna tutustutti. Myös Clinique on yleensä varma (vaikkakin ihan törkeen kallis) valinta. Niveaa en niin kokonaisvaltaisesti käytä, mutta Nivea Softista en aio luopua.
IMG_0712

10. Paras tuote näppylöiden hoitoon?
– Mä tykkään jättää ihon rauhaan ja mahdollisimman vähille tököteille silloin, kun se on herkillä. Ei ylimääräistä järkytystä tai mahdollista metsään menoa.
11. Mikä on suosikkivaiheesi ihonhoitorutiinissasi?
– Naamioiden levitys on ihan ehdottomasti juttu nro 1. Musta on myös ihan ältsin ihanaa heti sen jälkeen, kun nassu on puhdas ja sen voi painaa huoletta tyynyyn pelkäämättä tyynyliinan tai meikin sotkemista. 
12. Mitä tuotteita on ihonhoidollisella toivelistallasi?
– Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen käyttämiini tuotteisiin, mutta odotan vimmatusti nyt sitä sellaista hetkeä, kun mulla olisi arjessani aikaa kokeilla kaikkia erilaisia sheet maskeja. Sain kesällä eräästä sellaisesta todella rajun allergisen reaktion ja välttelin kaikkea vierasta häihin saakka, mutta nyt voisi taas ihan vapaasti testailla kaikkea mahdollista. Myös Farsálin seerumit ovat houkutelleet mua jo useamman kuukauden, mutta en ole osannut päättää, mihin niistä päätyisin, sillä kaikkiin kolmeen mulla ei todellakaan ole varaa.
 Joku aika sitten törmäsin Sokoksella naamioihin, jotka myydään puuterina ja joista luodaan itse tahna vettä niihin sekoittamalla. Niitä olisi hauska kokeilla!
13. Mikä on ollut ihonhoitotuotteissa suurin pettymyksesi?
– Kokeilin toukokuussa Skin Republicin kirkastavaa sheet maskia, tämä on siis se kyseinen maski, josta tuossa aiemmin mainitsin. Se on ensimmäinen tuote koskaan, joka on aihettanut mulle allergisen reaktion. Kasvojeni iho räjähti käsiin ja oli täynnä punaista pientä polttelevaa pistettä. Mulla olisi vielä toinen, tosin vähän erilainen saman brändin sheet mask varastossa, mutta en uskalla kokeilla sitä, vaikka vaikuttavat aineet ovatkin erit. 

---

Törmäsin tällaiseen hauskaan ihonhoito-aiheiseen kyselyyn jo joskus kesällä ja tämä on jäänyt luonnoksiini muhimaan. Oli äärimmäisen mielenkiintoista sukeltaa omien ihonhoitotuotteiden maailmaan ja vähän pohtia, miten ne toimivat yhdessä ja erikseen. Tuo ruusu(vesi)pohjaisten tuotteiden laaja kirjo omassa tököttirepertuaarissa kieltämättä vähän yllätti! Jos olisin tyhjästä lähtenyt kirjoittamaan, olisin varmasti jättänyt mainitsematta yhtä sun toista melko oleellistakin. 
Nappaa ihmeessä tämä samainen kysely itsellesikin, jos kasvojenhoito on viime aikoina jäänyt omissa some-kanavissa vähemmälle!


*Madaran ja Olivia Kleinin tuotteet saatu 

ERIPARITUOLIT RUOKAPÖYDÄN ÄÄRESSÄ, UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

8. lokakuuta 2017

IMG_0642 Muutettiin viikko sitten meidän uuteen asuntoon, mutta meidän viimeistä Lahden puolella sijainnutta kämppää varten hankittu ruokapöytä ei muuttanut meidän mukana. Suurimpana syynä pöydästä luopumiselle oli käytännöllisyys, sillä kahden hengen ruokapöytä ei vain toimi, kun haluaa kestitä ihmisiä. Tai kahden hengen taloudessa edes yhtä ihmistä. Myös mun maku on matkan varrella muuttunut siinä määrin, että vaikka edelleen haaveilen vanhaan kyläkouluun muuttamisesta ja sen henkiinherättämisestä talon ikää kunnioittaen, en nähnyt tuota umpipuista vintage-pöytää tai mitään muutakaan sen henkistä meidän uudessa ruokailutilassa.

Mummolta etukäteisperintönä saadut isäänikin vanhemmat pinnatuolit kuitenkin jäivät. Mietin ihan älyttömän pitkään, haluaisinko niiden rinnalle kaksi samanlaista pinnatuolia, kaksi erilaista pinnatuolia vai jotain aivan muuta. Kuten kuvistakin saattaa arvata, pään päällä uinunut lamppu välähti viimeisen vaihtoehdon kohdalla.

IMG_0625 IMG_0624

Etsiessäni "jotain aivan muuta" kävin läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Koska jouduin väliaikaisesti luopumaan meikkipöydästäni, löytyi meidän taloudesta jo valmiiksi Askon valkoinen Logan-tuoli vailla vakituista paikkaa. Toinen samanmoinen olisi kuitenkin aivan liian tyyris investointi siihen nähden, että kyseessä olisi yksi vaivainen tuoli. Harkitsin uuden Loganin ostamista pohtiessani myös pinnatuolien uudelleenmaalaamista valkoisiksi, mutta tuo kanssaeläjä torppasi ajatuksen ja tulin lopulta itsekin siihen tulokseen, että mustaa sisustusta ja kontrastia on oltava jossain muodossa – muttei liikaa.

Teimme ensimmäisen yhteisen reissun Ikeaan vähän yli viikko sitten. Pikavisiitti osoittautui odotettua hedelmällisemmäksi, kun suunniteltujen työpöydän ja tv-tason lisään matkaan lähti myös valkoinen Fanbyn-tuoli. Sen puiset jalat eivät ihan osu yhteen Loganin jalkojen sävyn kanssa ja on se istumakorkeudeltaankin aivan erilainen kuin muut pöydän ympärillä olevat tuolit, mutta juuri siksi se onkin niin täydellinen.

IMG_0632

Herättelin jokusen päivän ajatusta siitä, että kävisin ostamassa toisenkin Fanbynin tuon Loganin tilalle, mutta mitä enemmän olen uutta kaikenkarvaista ruokailuryhmäämme tuijottanut, sitä palavammin olen siihen ehkä vähän yllättäenkin ihastunut. Mut paremmin tunteva saattaisi kokeilla otsaa ja miettiä, että nytkö se tiptop-järjestyksestä elävä nainen on tullut hulluksi... Yhtä ja samaa kaavaa noudattaville ruokapöydän tuoleille on tietysti paikkansa, mutta ei meidän kodissa.

Mitä mieltä te olette eriparikalusteista sisustamisessa? Pitääkö sohvan ja nojatuolin olla samaa sarjaa vai onko ihan ok leikitellä väreillä - kenties jopa materiaaleilla? Missä menee eriparisisustamisen ja suunnittelemattoman sekamelskan raja?

PIHISTÄ VS PANOSTA: RIPSIVÄRIT

7. lokakuuta 2017

L'Oréal toi tänä vuonna markkinoille yhden merkittävimmistä dupe-tuotteista. Eurooppaan asti keväällä lanseerattu Lash Paradise ei sellaisenaan yltänyt, mutta loppukesästä kauppojen hyllyyn ilmestyi täällä Suomessakin Paradise Extatic -maskara, jonka sanotaan olevan L'Oréalin Euroopan markkinoita varten luoma vastine Lash Paradiselle. Tiedä sitten, mikä oli syynä tälle uudelleenverhoilulle, kun sisältö on mitä ilmeisimmin täysin sama...

IMG_0653

Mitä Lorkun Lash Paradise ja Paradise Extatic sitten koittavat dupettaa on kosmetiikkapiireissä kulttimainetta nauttiva Too Facedin Better Than Sex -ripsiväri. Aidon ja alkuperäisen nimi on aika raflaava, mutta kieltämättä houkutteleva. Onnistuin saamaan tämän vaaleanpunaisen hylsyn kätösiini häidemme jälkeen, mutta korkkasin sen vasta paljon myöhemmin ripsienpidennysten vuoksi. Myöskään huhupuheet herkästi kuivahtavasta koostumuksesta eivät innostaneet aukomaan hylsyä. Miten tuo Paradise Extatic sitten pärjää ripsivärimaailman legendalle?

Too Faced Better Than Sex (n. 22€ /Selfridges)
L'Oréal Paradise Extatic (14,90€ /Sokos)


Hintaero ei ole huima, mutta ottaen huomioon Paradise Extaticin huomattavasti helpomman saatavuuden voidaan Suomen markkinoilta tyystin puuttuvasta Better Than Sexistä puhua panostus-tuotteena. Euroopan Sephoroissa Better Than Sexin hinta on myös paljon korkeampi (esim. 260 SEK / 750 Kč) kuin esimerkiksi Selfridgesillä tai jenkkisephorassa.

IMG_0657

Tutkiskellessani paketteja saatoin ehkä saada pienen käsityksen siitä, miksi tuote verhoiltiin uudelleen Euroopan markkinoita varten. Mun mielestä on mahtavaa, kun markettikosmetiikan parista löytyy kauniita pakkauksia, mutta onhan kyseessä nyt aika räikeä kopio verrokkiinsa nähden. Alkuperäinen Lash Paradise ei olisi millään ilveellä selvinnyt Euroopan markkinoilla ilman kopiosyytöksiä.

Vaikka tuotteiden muotokieli pahvipakkausta myöden on todella samanlainen, löytyy myös suurin ero mielestäni tuotteiden ulkonäöstä ja käsituntumasta. Better Than Sexiä kädessä pidellessään voi tietämättömämpikin veikata sen kalliimmanpuoleiseksi vaihtoehdoksi (mies oli mun koekaniinina tässä testissä). Too Faced on pakannut ripsivärinsä huomattavasti viimeistellympään ja painavampaan hylsyyn siinä missä Paradise Extatic on kevyessä muovihylsyssä.

IMG_0658

Mikä sitten tekee Paradise Extaticista täydellisen dupen Better Than Sexille, on harja. Ikoninen tiimalasimainen harja on Better Than Sexin "tavaramerkki" ja L'Oréal on selkeästi lähtenyt tavoittelemaan hyvin samankaltaista lopputulosta oman harjansa kanssa. Yhtä selkeitä kurveja Paradise Extaticista ei löydy, mutta kyllä ne kurvit on silti olemassa. En huomannut, että kumpikaan näistä harjoista olisi ylivoimaisesti ylitse toisen, mutta siihen vaikuttanevat omat henkilökohtaiset mielipiteeni. Niiden varjolla voinen jo tässä kohtaa paljastaa, etten aio ostaa näistä kumpaakaan uudelleen, sillä en ole perinteisten ripsiväriharjojen suurin ystävä. Pienisilmäisenä ja kihararipsisenä suosin pienempiä muoviharjoja.

Sekä Better Than Sex että Paradise Extatic kumpikin edustavat koostumukseltaan hyvin voidemaisia ja pehmeitä ripsivärejä. Valumattoman koostumuksen ansiosta kummallakin saa suhteellisen vaivattomasti siistiä jälkeä aikaiseksi, mutta jostain syystä Paradise Extatic pakkaa ripsiin enemmän tavaraa ensimmäisellä vedolla. Täysin looginen syy voi löytyä harjasta, jonka tiimalasimaisuus ei ole yhtä syväänuurrettua kuin Better Than Sexissä ja näin ollen ripsien ja harjan välillä on enemmän yhteistä kosketuspintaa, mutta täysin varmaksi en päättelyäni uskalla mennä sanomaan. Paradise Extatic on tästä syystä mielestäni ehdottomasti enemmän sellaiselle henkilölle, joka hakee ripsiväriltä volyymia ja tuuheutta. Lopputuloksensa vuoksi ymmärrän myös sen hypetyksen kosmetiikkamaailmassa.

IMG_0684

Ylempää kuvaa katsoessani Better Than Sexin (vas.) aikaansaama lopputulos miellyttää itseäni enemmän. Haluan ripsivärini erottelevan yhteen klimppiin herkästi ajautuvia kikkuraripsiäni sekä pidentävän niitä jossain määrin. Viikon mittaisen "side by side" testailun tuloksena pysyn kuitenkin edelleen kannassani sen suhteen, etten aio ostaa tätä kulttituotetta uudelleen. Vuosia parin tietyn Maybellinen ripsivärin parissa pysyneenä sain nimittäin pitkästä aikaa kokea sen tunteen, kun töistä kotiin tullessani säikähdän omaa peilikuvaani peilistä. Better Than Sex ei pysy (ainakaan allekirjoittaneen) ripsissä vaan leviää ja tuhrii sekä ala- että yläluomen. Tiedän, että tuotteella on vedenkestävä sisarus, mutta muut olosuhteet ja omat mieltymykseni huomioon ottaen ei sekään tule löytämään tietään meikkilipastoni uumeniin.

Better Than Sex ja Paradise Extatic ovat siis hyviä perusripsareita, jotka ovat tavallaan hyvin samankaltaisia, mutta lopputulemana kuitenkin jonninverran erilaisia. Better Than Sexin tuoma lopputulos on parilla harjan vedolla paljon "hienotunteisempi" ja kevyempi, mutta hentoripsiset suomalaiset löytävät tuuheuttavasta Paradise Extaticista itselleen varmasti uuden luottotuotteen. Mä aion pysytellä niissä Maybellineissäni edelleen. Tai ainakin heti sen jälkeen, kun olen saanut nämä kilpasiskokset käytettyä loppuun!

PROJEKTI OMA HIUSVÄRI: RIITTIKÖ KÄRSIVÄLLISYYS?

28. syyskuuta 2017

Kirjoittelin viime kesänä suunnitelmistani kasvattaa oma hiusväri takaisin. Sen jälkeen edistystä on tapahtunut ja hiustenhoitorutiinitkin ovat muuttuneet merkittävästi pelkästään menneen kevään ja kesän aikana. Tällä hetkellä hiusväriäni voisi kai kuvailla tummanvaaleaksi tai vaaleanruskeaksi, josta tietyssä valossa hohkaa geenilotossa kohdalleni osunut punapigmentti enemmän ja vähemmän läpi. Jossain toisessa valossa näytän ihan kinkeriltä, toisessa valossa taas tämän pehkon seasta voi erottaa montaa vaaleanruskean ja blondin sävyä. Jos joku kysyy hiustenväriä, en siihen osaa välttämättä ihan kauhean yksioikoisesti vastata.
  Oma hiusväri ei siis ole hirvittävän kaukana, kun ottaa huomioon, miten kauas tummanruskeasta on vihdoin päästy. Mä en ole nähnyt omaa väriäni yli 10 vuoteen muuten kuin tummanvaaleanharmaan juurikasvun muodossa. Pituuttakin on tähän lettiin tullut ihan kivasti, mutta rehellisesti sanoen en millään malttaisi odottaa sitä, että pääsisin kaiken meneillään olevan härdellin keskeltä kampaajan penkkiin hakemaan kotoisen polkkatukan takaisin.

IMG_0459

Vaikka vaalennuksia ei ole tehty mitenkään ihan hirveästi, vaan luonnon ja kulutuksen on annettu tehdä tehtävänsä, oon tarrautunut entistä tiukemmin kosteuttaviin ja silottaviin tuotteisiin. Jostain kumman syystä ajoittainen hamppuisuus tulee esiin erityisesti tyvessä, eli siinä täysin käsittelemättömässä hiuksessa. Hämmästelin tätä aika pitkään, että miten voi muka olla mahdollista omistaa samalla sekä jäätävä pörrö että suomalainen lasitukka, jossa letit eivät pysy, kunnes äiti muistutti mua lapsuusajan kauhusta: niskaan yön aikana ilmestyneet takkupesät, joita äiti uhkaili useamman kerran keittiösaksilla, kun olin pieni. Siitä sitten kai tietää olevansa saamassa omat hiuksensa takaisin, kun ne ovat alkaneet käyttäytyä samoin kuin silloin ennen hiusvärikierrettä.

Mä muotoilen ja laitan mun tukkaa ihan todella vähän. Alkuvuodesta jaksoin vielä letittää ja ähertää peilin ääressä melkein joka aamu, mutta kesän korvalla meidän asunto muuttui 50-neliöiseksi saunaksi eikä ranskanlettien väkertäminen ja pyörteiden taltuttaminen sen vuoksi napannut. Siirryttyäni aamusuihkuttelijasta iltasuihkuttelijaksi myös päivittäinen föönaus on jäänyt pois päiväjärjestyksestä kaiken muun lämpökäsittelyn ohella. Vaivaudun napsauttamaan suoristusraudan päälle vain juhlaa varten tai jos kaikki mun päänahasta löytyvät pyörteet ovat yön aikana heittäneet häränpyllyä. Musta on tullut myös entistä tunnollisempi lämpösuojan käyttäjä.
  Enhän mä oikein koskaan ole ollut mikään kummoinen hiusten kanssa pelaaja, naamakosmetiikka on aina viehättänyt enemmän. Jotkut varmaan muistavatkin sen mun MPDL-aikojen kuparisen reuhkan, jota silloinkin kiharsin vain joskus ja jouluna. Nutturabuumikin meni osaltani aika nopeasti ohi. Ihastelen monesti kaupungilla vastaantulevia lettikampauksia, mutta mun kärsivällisyys (saati notkeus, tai lähinnä sen puute) ei riitä niiden tekemiseen. Tämä oman hiusvärin kasvattaminen onneksi tukee tätä mun hiusfilosofiaa, sillä mun ei ole enää hetkeen tarvinnut murehtia juurikasvuakaan!

Onko joku teistä lukijoista aloittanut tai kenties jo saavuttanut projekti oma hiusvärin? Mikä oli se kaikista tuskallisin hetki ja kuinka kauan kasvatusprosessissa kesti? Mikäli homma on vielä kesken, niin tsemppiä siihen! Lopputulos palkitsee ja se on kaikkien niiden hiuskriisien arvoista ♥

BLOGIN UUSI SUUNTA

24. syyskuuta 2017

Kun on 7,5 vuoden ajan pitänyt yllä hallittua kaaosta, alkaa meno väkisinkin jossain vaiheessa ottamaan päähän. Etenkin, kun sen hallitun kaaoksen aloittaneen teinitytön käsitys yksityisyydensuojasta ja huomion tarpeesta oli tyystin erilainen kuin mitä se nykyisin on.
  Mä piilotin keskiviikkona postauksia miltei kolmen vuoden edestä. Siellä meni 18-vuotissynttärit, ylioppilasjuhlat, kihlautumisuutiset ja ensimmäinen oma koti. Millainen ensimmäinen vuosi ammattikorkeakoulussa oli ja kuinka me aviomieheni kanssa aikoinaan tavattiin. Nämä kaikki edellä mainitut vaiheet mun elämästä ovat sellaisia asioita, joita en enää nykyisellään jakaisi samassa mittakaavassa tuhansien vieraiden silmäparien katseltavaksi.


Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun eräänä iltana kuumassa suihkussa istuskellessani mietin syntyjä syviä. Tulin ajatelleeksi, että mitä jos mun blogitaipaleeni tulisi päätökseensä ensi kesänä. Jos pitäisin seuraavaa 9-kuukautista eräänlaisena koeaikana sille, jatkaako vai ei? Mulla on tietynlainen kunnianhimo ja kiihko tätä touhua kohtaan, koska rakastan sekä kirjoittamista että valokuvausta, mutta resurssit eivät riitä. Aina joku on kortilla, useimmiten oma jaksaminen.
  Palloteltiin ihanan Helmin kanssa ajatuksiamme nykyisestä blogimaailmasta ja omasta sopeutumisesta siihen old school lifestyle -bloggaajien näkökulmasta. Onhan se nyt tiedetty jo maailman sivu, ettei termi 'lifestyle' enää käsitä sitä sellaista sillisalaattia, mitä se vaikkapa viisi vuotta sitten vielä oli. Mä olen blogini tulevaisuutta miettiessä kohdannut dilemman, jonka toisessa päässä on ajatus siitä, että mulla on oikeus kirjoittaa itselleni ja omaksi ilokseni asioista, jotka mua viihdyttävät ja kiinnostavat. Blogimaailma nykyisellään on kuitenkin todella vauhdikas ja kilpailu on kovaa, jolloin on myös mietittävä sitä toista ääripäätä: mitä lukijat haluavat ja mikä vetää väkeä. Etenkin, kun ilmeisen valtaosa nykyisistä seuraajista on eksynyt kelkkaan silloin joskus, kun suurimpia kriisejä aiheuttivat koeviikko ja kuukausirahan pienuus. Lopputulemana rakastamani suomalainen sanonta kumartamisesta ja pyllistämisestä.

Saavutin jonkintasoisen valaistumisen, kun pohdin omaa käyttäytymistäni blogeja lukevana yksilönä. Mä en enää lue yhtäkään blogia sen takia, että saisin tietää, mitä jollekin bloggaajalle kuuluu. En ylipäätään lue tiettyjä lukulistalle tai kirjanmerkkeihin klikattuja nettipäiväkirjoja, vaan etsin mielenkiintoisia artikkeleita suuremmista blogiportaaleista ja -listauksista pelkkien otsikoiden perusteella. Blogit ovat mulle ihan konkreettisesti aikakausilehtien korvike ja tarve kurkkia tuntemattomien ihmisten yksityiselämään on niinikään kaikonnut.
  Mikä tässä sitten on painanut jarrua niin holtittomasti on kaikki se palaute, jota olen vuosien varrella saanut. Pitkään nautin arvostusta siitä, etten kaupallistanut blogia millään tavalla ja taisin tosissani olla viimeisiä yli tuhannen Blogger-lukijan suomalaisbloggaajia, jolla ei vielä pari vuotta sitten ollut vakituisia yhteistyökumppaneita. Ohella saan myös kuukausittaista kiitosta teiltä lukijoilta siitä, miten muhun on helppo samaistua, koska olen niin kovin tavallinen ja blogissa on tietyn tyyppistä elämänmakuisuutta. Kun on saanut leiman tietynlaisena tyyppinä omassa harrastuksessaan, on niistä tutuista raameista todella vaikea kurottaa ulkopuolelle ja olla se, joka haluaa olla. Mä en halua olla enää sellainen bloggaaja, jollainen olen tottunut olemaan.


Läheisteni (ja BK:n Chili Cheese Bitesien) lisäksi maailmassa on kaksi asiaa, joita mä rakastan yli kaiken. Ne ovat kosmetiikka ja kodinsisustus. Kosmetiikasta olen kehittänyt itselleni äärimmäisen tärkeän harrastuksen, sisustaminen taas kulkee käsikädessä mun päivätyön kanssa. Jatkossa kosmetiikka ja sisustaminen tulevat olemaan tämän blogin kaksi päälinjaa. Kaikkea muuta sisältöä varten mulla on kuitenkin mun muut sosiaalisen median kanavani, joissa jakaminen on ajantasaisempaa ja sisällöntuottaminen vapaampaa. Blogissa aion keskittyä lähinnä kotiin, kehoon ja niiden ehostamiseen. En aio olla postausaiheideni kanssa ehdoton, mutta jonkinlainen selkeä linja tässä touhussa on mun mielestä oltava.

Toivottavasti mä en tällä uudella linjauksellani nyt hyppää hirveän kivuliaasti kenenkään varpaille. Mä kuitenkin tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on sen verran huikeita tyyppejä, että uskon teidän ymmärtävän, kun sanon toimivani näin oman itseni takia ja oman mielenkiintoni säilyttämiseksi - bloggaaminen on kuitenkin iso osa mua ja tiedän, etten kuitenkaan osaisi lopettaa tätä kokonaan. Selkeää sisältöä on helpompi pitää hallinnassa silloinkin, kun aika on kortilla ja se edistää myös mun omaa kehittymistä blogin parissa. Mulla ei ole enää tarvetta kirjoittaa blogiin jotain sen takia, että siellä nyt vaan olis jotain, johon saada kommentteja. Mulla on tarve edistyä siinä, missä tiedän olevani taitava, mutta jonka parissa tunnistan laiskistuneeni aivan valtavasti sen sekalaisuuden ja hallitsemattomuuden vuoksi.

Paljon rakkautta ja kauniita asioita ♥

3 LUOMIVÄRIPALETTIA, JOTKA EHDOTTOMASTI HALUAISIN

18. syyskuuta 2017

Mikäs sen parempi päivä pohtia tulevia meikkihankintoja kuin yhden sellaisen virallinen julkaisupäivä? Kaikki kolme palettia eriävät siitä normista, jota tavallisesti luomivärihankinnoissani noudatan ja listalta löytyy tuttujen ja turvallisten sävyjen lisäksi muutamia kunnon väripilkkujakin!


Untitled #33
Kat Von D Saint and Sinner (62 $)
KVD:n uusin lempilapsi on sanalla sanoen mahtipontinen. Jättiläismäinen paletti sisältää 24 kirkoissa ja katedraaleissa nähtyjen lasimaalausten inspiroimaa sävyä, jotka ovat mun tyypilliseen repertuaariin verrattuna hyvin erikoisia, mutta se oli silti menoa, kun näin tämän ensimmäisen kerran eräällä Katin Youtube-videolla. Ollaan jo niin erikoisella levelillä, että se on jo hemmetin siistiä, vaikkakin tiedostan sen tosiasian, ettei tästä olisi alekirjoittaneelle everyday-paletiksi. Paletin viehätysvoima on kuitenkin valtaisa ja Kat mitä ilmeisimmin osaa asiansa, mikäli kokemuksia hänen tuotteistaan on uskominen.
  Mulla ei ole minkäänlaista kokemusta KVD:n meikeistä ja voi olla, että kokemukseni juuri Saint and Sinner -paletista jäävät myös olemattomiksi. En siis todellakaan tiedä, millaisia poppamieskonsteja mun on heitettävä kehiin, jotta mä pääsisin käsiksi tähän palettiin. Kat Von D aloitti kyllä kansainväliset toimitukset, eivätkä hänen tuotteensa ole enää eksklusiivisesti for Sephora only, mutta toimitukset jatkuvat edelleen vain valikoituihin maihin. Yksikään Pohjoismaista ei siis onnistunut luovimaan tietään tuolle harvojen ja valittujen maiden listalle.

Huda Beauty Desert Dusk (£ 56)
Heräsin tänään sähköpostiin, joka rinkutti iloisena tämän paletin launchaamisesta. Meillä on tällä hetkellä (valitettavasti?) niin paljon muita rahareikiä tiedossa, että olen karsinut meikkiostokseni minimiin ja samasta syystä joudun jättämään Desert Duskin vielä toistaiseksi kaupan hyllylle, mutta tuskin kovin pitkäksi aikaa. 
  Desert Duskin taustalla oleva inspiraatio on lähtöisin auringonlaskun säteissä kylpevältä aavikolta. Siinä yhdistyvät niin aavikolta tutut lämpöiset sävyt kuin leiskuvalta taivaalta napatut violetin vivahteetkin. Syksyn tullen viininpunaiset ja violetit inspiroivat itseäni valtavasti, mutta Huda-neitsyenä myös kokemus houkuttelee. Desert Duskin sisarpaletti  Rose Gold ei ole koskaan herättänyt mussa mitään erikoisempia tuntemuksia, mutta Desert Dusk pomppasi värimaailmansa ansiosta ostoslistalle miltei heti lävähdettyään mun nenän eteen Instagramissa. Paletti eroaa ainesosallisesti/koostumuksellisesti jonkin verran edeltäjästään, mutta katsomani arvostelut ja mielipiteet ovat jakautuneet tämän suhteen niin fifty-fifty, etten oikein voi muuta kuin kokeilla itse ja olla viisaampi vasta sitten.

Morphe x Jaclyn Hill (38 $)
Ah, legenda jo syntyessään. Kahdestä edellisestä paletista poiketen Morphe on brändi, jonka luomiväreistä mulla on jo kokemusta, mutta Jaclynin paletissa koostumus on ilmeisesti viety jollain tekniikalla (sävyt painettu palettiin eri tavalla kuin normaalisti?) aivan uudelle tasolle, joka onkin juuri pääsyy sille, miksi kyseinen paletti niin kovasti ainakin meikäläistä houkuttelee. Sävyt eivät sen suuremmin eroa siitä, mitä multa omastakin takaa jo löytyisi, sillä etenkin paletin oikea laita on nähty jo useaan otteeseen. Myöskään Jaclyn itse ei kuulu fanitukseni kohteisiin ja pidän hänen videoitaan lähinnä rasittavana katsottavana, mutta pakkohan se on myöntää, että kyseessä on taidokas meikkiartisti.
  Tämä on jälleen paletti, jonka hankkimista saan odottaa, sillä toimitus- ja huolintakuluineen paletin hinta kohoaa niin poskettomiin lukemiin, etten ikipäivänä suostuisi sitä maksamaan. Kyseessä on kuitenkin vain Morphen paletti. Toistaiseksi Jaclynin paletin voi hankkia itselleen vain ja ainoastaan suoraan Morphelta, mutta Beautybay on jo hetken pedannut tämän saapumista valikoimiinsa. Jonotuslistalla siis ollaan ja meikkifriikin näpit jatkuvassa valmiudessa klikkaamaan paletin ostoskorin kautta kotiin.

Lähtökohtaisesti tykkään paleteista, joissa on joku katseenvangitsija ja joissa värit on aseteltu silmäämiellyttävällä tavalla/paletin layoutin taustalla on joku syvempi ajatus, kuten Saint and Sinnerissä. Näissä kolmessa paletissa on yllättävän paljon shimmereitä tai muuten hohtavia sävyjä, joita en yleisesti niin kovin välitä meikissäni käyttää, mutta iänikuisia mattasävyjä pitkään kuluttaneena taitaa se raja niidenkin käyttämiselle olla piakkoin vastassa...

Jaetaanko kenties samoja ajatuksia vai meneekö joku näistä kolmesta ihan ehdottomasti teidän nope-listalle?

KERMAISTA, TULISTA JA TOMAATTISTA: Maailman paras lohturuoka

6. syyskuuta 2017

Vaikka mun mielenkiinto on aina vain entistä vahvemmin kosmetiikassa, en suostu päästämään irti lifestyle-bloggaajan leimasta, vaan jaan itsepäisesti mielireseptejäni aina kun ylivoimainen sellainen osuu kohdalle! Tämä tomaattisen tulisen kermainen katkarapupasta juontaa juurensa toissakesään, kun vietettiin meidän lukion tyttöporukan kesken epävirallista luokkakokousta ja käytiin Lahdessa Mamma Mariassa syömässä. Otin silloin ensimmäistä kertaa katkarapupastaa kermaisessa tomaattikastikkeessa ja ihastuin siihen ikihyviksi. Pöperön sulot jäivät kuitenkin uinumaan mieleni sopukoihin, kunnes mut viime heinäkuisissa polttareissani vietiin Tallinnassa italialaiseen ravintolaan, jonka menusta löytyi jälleen katkarapupasta, tällä kertaa tulisessa tomaattikermakastikkeessa.

IMG_0413

Polttareista mitenkuten kotiin selviydyttyäni aloin etsimään ohjetta pastakastikkeelle, jossa oli katkarapuja, kermaa, tomaattia ja ihan hiven chiliä. Olo oli vähintäänkin pöllämystynyt, kun Ilta-Sanomien ruokaosio tarjosi mulle kaikista parhaimman reseptirungon, jota lähteä muokkaamaan oman maun mukaiseksi. Olen kokannut katkarapupastaa nyt muutamasti ja se paranee kerta kerralta. Viikottaiseksi opiskelijapöperöksi tästä ei ole, sillä katkaravut ovat aivan mielettömän kallis (ja kyseenalainen) raaka-aine, mutta kun tahdon hemmotella itseäni, tämä on ehdottomasti helpoin tapa tehdä se!

IMG_0418

n. 8 rullaa tagliatelle-pastaa
½ sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
½-1 punainen chili
1 rkl ruokaöljyä
2,5 dl ruokakermaa
150 g ranskankermaa
150 g kirsikkatomaatteja
300 g jättikatkaravunpyrstöjä
suolaa

Keitä pasta. Mä laitan keitinveteen yleensä pari teelusikallista suolaa, jottei pasta ole itsessään täysin mautonta, mutta jotta suolaa voi halutessa lisätä valmiin annoksen päälle lisää.

Pilko sipulit ja chili mahdollisimman pieneksi silpuksi ja kuullota niitä öljyssä hetki. Mä käytän jättiläismäistä wokkipannua, mutta kasari tai tavan paistinpannu käy myös oikein loistavasti.

Lisää sipulien ja chilin joukkoon kermat ja sekoita. Kun ranskankerma on sulanut kastikkeeseen, lisää halkaistut kirsikkatomaatit ja suola. Anna kastikkeen porista minuuttia.

Helpointahan tämä olisi, jos katkarapuina käyttäisi niitä pieniä ja valmiiksi kuorittuja, mutta mun mielestä juju piilee nimenomaan jättiläismäisissä pyrstöissä, joissa on vähän suutuntumaa. (Sulata katkaravut ja) poista katkaravuista kovat pyrstöosat heti aluksi, jotta ne on tässä vaiheessa helppo lisätä kastikkeeseen. Pidä kastiketta liedellä vielä hetki, jotteivat katkaravut jää kylmiksi.

Lisää keitetty pasta kastikkeen joukkoon ja sekoita. Pihdit on tässä vaiheessa ihan huikea vaihtoehto, jos suosii spagettia tai tagliatelleä.

Tarjoile sellaisenaan tai hienon juustomurun kera. Mikäli olet täysi-ikäinen, valkoviini käy ruokajuomaksi aivan loistavasti, mutta chilin tuoman pienen potkun vuoksi maitokaan ei ole pöllömpi vaihtoehto.

IMG_0427

Parastahan tässä pöperössä on mun mielestä se, että saan syödä kaiken yksin, sillä J ei pidä katkaravuista, chilistä eikä sipulista. Mä taas en välitä sitruunasta tahi pippurista, joten olen jättänyt ne kokonaan pois omasta reseptivedoksestani. Tuo mun resepti tuottaa 4-5 annosta, mutta pelkkää pastaa ja kermaa lisäämällä saa annosmäärää lisättyä yhdellä tai kahdella annoksella. Kyseinen pasta on myös ihan älyttömän helppo ja nopea tehdä uuvuttavimmankin työpäivän jälkeen, eikä siinä oikein voi mennä vikaan, kunhan tekee alkuvalmistelut kunnolla eikä rupea perkaamaan katkaravunpyrstöjä kesken ruoanlaiton.

Oletteko te kokeilleet jonkun ravintolassa ihastuksenne herättäneen annoksen luomista kotona? Miten siinä kävi?

TOINEN ALKU

3. syyskuuta 2017

Kuvat ovat viikonloppuna Lahden matkustajasatamassa järjestetystä Sataman yöt -tapahtumasta, johon meillä on kaveriporukalla ollut tapana päättää kesämme jo muutamana peräkkäisenä vuotena. Tällä kertaa kyseiseen tapahtumaan päättyi myös vahvasti häihin keskittynyt aikakausi. Syksy tuo mukanaan täysin uudet haasteet, yllätykset ja ilon aiheet.

Ollaan usein kotona pohdittu sitä, miten ollaan oman kaveripiirin vanha pari, mutta miten ei siitä huolimatta olla "saavutettu" niitä tiettyjä virstanpylväitä, joita jokaiseen aikuiseen parisuhteeseen yleensä kuuluu. Ei ole lapsia tai lemmikkejä, ei ole autoa eikä asuntolainaa. Molemmilla on omat tilit, tulot ja menot. Vaikka luottamus toiseen ja usko tulevaan ovat läpi yhteisten vuosien pysyneet vahvoina elementteinä, on sitä omaisuuden haalimista alitajuntaisesti lykätty avioliiton solmimisen paremmalle puolelle. Omalta osaltaan myös ikä ja sen myötä tietyt elämänvaiheet ovat vaikuttaneet asiaan  vastavalmistuneena ylioppilaana ei olisi tullut mieleenkään tehdä lapsia tai ostaa yhteistä asuntoa, vaikka takana olikin silloin jo kolme yhteistä vuotta.

Meidän elämä on kuitenkin rullannut eteenpäin oikein mainiosti ja ollaan myös kaveripiirimme ensimmäinen naimisiin ehtinyt pariskunta. Hääblogin puolella jo kirjoittelinkin, että tavallaan avioliitto on toiminut meidän perheen kivijalkana ja sysännyt liikkeelle monta sellaista projektia, joilla on suuri vaikutus meidän elämään tulevaisuudessa. Vaikka avioliitossa onkin nykyisin kyse vain helposti revittävissä olevasta sopimuspaperista ja se edustaa monelle täysin turhaa instituutiota, on se meille silti iso loikka kohti aikuisuutta sekä siinä samalla omanlaisensa vakuutus parisuhteen jatkumiselle. Jonkun mielestä ajattelutapa voi olla naiivi, mutta kun tässä nyt on silmät kirkkaina papin edessä väitetty rakastavamme toisiamme elämämme loppuun saakka, sitä tavallaan uskaltaa pistää paljon enemmän peliin. 

Luvassa on siis aika huikeita juttuja. Muutetaan uuteen asuntoon, joka ei vielä tässä elämänvaiheessa valitettavasti ole oma, mutta joka mahdollistaa monia kivoja aikuisten juttuja. Asunto on aivan uusi, talo itsessään on vielä tällä hetkellä viimeistelyvaiheessa. Mä rakastan symboliikkaa ja tämä täysin bränikkä asunto toimii meille toisena alkuna, kun se teini-iässä solmittu kahden opiskelijan suhde on muuttunut lainvoimaiseksi kahden aikuisen väliseksi liitoksi. Uusi asunto tulee olemaan se asunto, jossa perustetaan meidän perhe kenties vielä tämän vuoden puolella. Vauvanvaatteita tai lastenvaunuvertailuja mun blogiin on turha odottaa vielä vuosiin, mutta uutta kotia etsiessä lähtökohtana oli vuokranantajan lemmikkimyönteisyys. Mikäli kaikki menee hyvin, tulee joulukuusen alla tänä vuonna olemaan ainakin muutama vinkulelu ja puruluu. 

Meillä menee tällä hetkellä ihan hitsin hyvin ja me ollaan aivan älyttömän onnellisia. Mulla on henkilökohtaisesti edessäni yksi koko elämäni kiireisimmistä syksyistä, kun näiden kotona tapahtuvien projektien lisäksi olisi vielä osa-aikatyö ja reissun ulkomaille vaativa opparikin huolehdittavana, mutta omalla tavallaan en ole osannut niitä murehtia. Tämän pesunkestävän realistin takaraivossa on toki jatkuvasti ajatus siitä, miten täältä tämänhetkisistä pilvilinnoista voi pudota rysähdyksellä ihan muutamassa hetkessä pohjamutienkin läpi todella syvälle jonnekin, mutta mä olen tällä kertaa päättänyt edes yrittää keskittyä niihin pieniin ja vähän suurempiinkin valonpilkahduksiin elämässä. Mulla ei ole tällä hetkellä pienintäkään syytä murehtia ♥

BRIDAL ESSENTIALS

28. elokuuta 2017

Ymmärsin hääpäivän aikana stressanneeni meikkiäni aivan turhaan. Olin miettinyt pääni puhki meikkivoidesävyjen ja huulipunien vuoksi vain kirkon asehuoneessa täristessä tajutakseni, että mulla olisi ollu niin paljon tähdellisempiäkin asioita hysterisoitavaksi. Mulla oli kuitenkin muutamia avaintuotteita, jotka tekivät hääpäivän laittautumisesta huomattavasti tavallista miellyttävämpää ja jotka ovat jääneet mun vakituiseen käyttöön myös arjen koitettua.
  Toki esimerkiksi hääpuku ja meidän yhteinen jotain sinistä ollut hääautommekin olivat tärkeitä päivän kannalta, mutta hypätään kuitenkin nyt hetkeksi tämän pääblogini merkittävimpään aihepiiriin.

IMG_0389

beautyblender® Bubble Aiemmin tänä vuonna totesin RealTechniquesin sienen vievän beautyblenderiä ihan kuusnolla, mutta kyllä tää Bubble-versio vaan on ollut käänteentekevä kapistus siihen mielipiteeseen. Materiaali on todella paljon pehmeämpää kuin orkkisblenderissä ja ilmeisesti myös sen takia toimii monin verroin paremmin mun pintakuivalla iholla. Miinusta arasta hempeän vaaleanpunaisesta väristä, mutta se nyt on sivuseikka.

Olivia Klein Oil wash & care Sain tämän keväällä testiin hääblogini kautta, enkä ole kuuna päivänä kokenut ihoani vasten mitään vastaavaa! Kyseessä on siis hellävarainen pesuöljy, joka poistaa meikin ja puhdistaa kasvot hellävaraisesti jättämättä jälkeensä öklöä limapintaa saati kuivuutta. Pesin tällä kasvot muutamana päivänä ennen häitä ja eron todellakin näki. Kyseessä ei siis ole vain kätevä putsari vaan ihan sanoinkuvaamattoman miellyttävä ripaus arjen luksusta. Plussaa luonnonmukaisista ainesosista!

Smashbox Photo Finish Light primer Kaiken maailman pohjustustuotteet kokeilleena painelin (lyötynä ja luovuttaneena) vielä paria päivää ennen häitä Kicksiin ja annoin perisuomalaiselle kysymisen vaikeudelle periksi. Tämä lyötiin mun kouraan kuin apteekin hyllyltä ja kotiin lähdin vähän empivin mielin, mutta testikierros kertoi epäilyn olevan täysin turha. Meikkipohja pysyi paikoillaan aivan loistavasti niin kyynelten kuin pienen tihkusateenkin sitä vismoessa, eikä jämäkähkö voide lähde levitettäessä rullautumaan, kuten ihon pintaa siloittavat primerit omilla kasvoillani yleensä tekevät.

IMG_0393

Hugo Boss The Scent for her Asia, josta kehitin itselleni maailman luokan ongelman, ratkesi, kun primerinhakureissullani erehdyin nuuskuttelemaan tätä kaikkien niin kovin hypettämää uutuustuoksua vielä ties kuinka monennen kerran. En ollut alkujaan ihastunut tuoksuun alkuunkaan, kun sitä miltei heti lanseerauksen jälkeen kävin Sokoksella nuuhkimassa, mutta parin viikon takaisen tuoksuttelun lopputulemana viestitin sillä hetkellä Tukholmassa lomailleelle äidilleni asiasta, joka sitten ilmoitti tuovansa samaisen tuoksun minulle lahjaksi. Tämä oli myös ensimmäinen kokeilemani tuoksu, jonka J herkän nenänsä kanssa kelpuutti.

Hourglass Ambient Lighting Powder En tämän rinnalla ihan äkkiseltään keksi toista selektiivistä meikkituotetta, joka olisi 120-prosenttisesti hintansa veroinen. Olin lueskellut kyseisestä puuterista pelkkää hehkutusta jo parin vuoden ajan, mutta hankalan saatavuuden ja korkeiden toimituskulujen vuoksi jättänyt sen toistuvasti tilaamatta. Intohimoni kosmetiikkaan jakava koulukaverini kuitenkin muistutti keväällä lähtevänsä kesällä heittämään kuuluisan Route 66 -reissun Yhdysvaltoihin ja että hän voisi toimittaa mulle jotain sellaisia meikkejä, joita Suomesta tai edes Euroopasta ei noin vain saa. Ambient Lighting Powder oli ensimmäisenä listalla, enkä todellakaan kadu sitä vajaata viisikymppistä, jonka tähän käytin. Lopputulos on äärettömän blurratun, mutta silti luonnollisen näköinen ja puuteri pysyy paikoillaan jopa tavallisen suihkukäynnin ajan.

IMG_0396

Parastahan näissä tuotteissa on se, että kun jokainen on otettu käyttöön pelkästään hääpäivää silmällä pitäen, vievät nämä päivittäisessä käytössä minut toistuvasti takaisin niihin hääviikon tunteisiin ja tuntemuksiin. Mä en ollut kovin ankara jännittämään, mutta fiilistelin jokaista hetkeä ihan täysillä ja painoin mieleen makuja, koostumuksia ja tuoksuja. Pieniä ja jollekin jopa mitättömiä asioita, mutta silti juurikin niitä krusiaalimpia elementtejä, jotka mahdollistavat mulle niihin tiettyihin hetkiin palaamisen tavallista huomattavasti elävämmin.


Häiden jälkeisellä viikolla koettuja fiiliksiä voit käydä lukaisemassa täältä!

ROUVA, VAIMO, MITÄ NÄITÄ NYT OLI

23. elokuuta 2017


Niin siinä vain kävi, että kaksi sai toisensa. Kommelluksilta ja harmailta hiuksilta ei todellakaan vältytty ja me ollaan onnellisia, että kauan odotettu päivä on vihdoin ohi, mutta samalla ollaan onnellisia myös siitä, että samainen päivä oli ja tapahtui. Ollaan onnellisia toisistamme sekä meidät lauantaina ympäröineistä rakkaista ihmisistä. Uskomatonta, että 19. elokuuta 2017 on nyt ohi. Uskomatonta, että kaikki meni niin loistavasti, etten toivo tehneeni yhtään mitään toisin.

Lisää hääfiilistelyjä myöhemmin, ajattelin nyt vain ilmoittaa, että naimisissa ollaan ja hyvin menee. Onnellisuuspilvissä leijuva rouva T kuittaa tältä erää!

HÄÄVIIKKO ON TÄÄLLÄ

15. elokuuta 2017

Vähän kieltämättä hankala uskoa, että menen muka lauantaina naimisiin. Tätä on odotettu ja suunniteltu niin jumalattoman kauan, mutta ei tämä ole meistä kummallekaan vieläkään millään tavalla konkreettista. Voi olla, että vielä häiden jälkeenkin puhallellaan epäuskoamme.

IMG_0368

Jään huomenna töistä vapaalle. Pomo sanoi, että ehkä ihan hyvä vaan, etten ole häähuuruissani toimistolla, en saisi varmaan mitään järkevää aikaiseksi. Hiljalleen tekeminen tuntuu nyt, kun jäljellä on enää muutama hassu päivä. Kaikki isot jutut on kondiksessa ja pienissäkin vain jonkinlaista hienosäätöä. Harmikseni ne pienet jutut ovat niitä kaikista ärsyttävimpiä ja mun stressileveli on lähtökuopissa valmiina ponkaisemaan taivaisiin. Ei tarvita kuin pieni ärsyke, tyyliin päin helvettiä repeytyvä kermaviilipurkin kansi, ja mä olisin ihan varmana täysin kypsä.

IMG_0372

Me ei oikein tiedetä, miten menetellään sitten häiden jälkeen. Näin niinkun blogin kannalta. Suunnittelimme ihanan Joannan kanssa, että hääpotrettien sekaan mahdutettaisiin muutama sellainen kuva, joissa J:n kasvot eivät näy – just for blog's sake. Toisaalta tuleva lauantai tulee olemaan mun tähän astisen elämäni ihanin päivä ja niin henkilökohtainen juttu meille molemmille, etten mä oikein enää tiedä, että miten päin tässä olisi. Parisuhteilijat, joissa toinen osapuoli ei juuri somesta välitä, ymmärtävät varmaan.

IMG_0383

Oli miten oli ja päädyttiin me sitten mihin tahansa ratkaisuun, saatte nyt ainakin toistaiseksi fiilistellä kuvia meidän häähumuisesta himasta. Häähumuinen tarkoittaa tässä tapauksessa Ikea-kasseja ja pahvilaatikoita tursuavaa hävityksen kauhistusta, kun mm. 32 tuikkukippoa, 30 kynttilänjalkaa, 100 servettiä, 22 pöytäliinaa, 150 pilliä, vieraskirja ja 72 saippuakuplapulloa odottavat juhlapaikalle siirtymistä. Alakerran häkkivarastossa olisi vielä 100 tuolihuppua ja 66 metriä hallaharsoa. Vaikka häiden järjestäminen on kokonaisuudessaan ollut ihan mukavaa puuhaa ja odotan lauantaita innolla, on vielä mukavempaa, kun pääsen tästä roinamäärästä eroon.
  Loppuviikko on mulle blogivapaata aikaa, mitä nyt hääblogia vielä vähän päivittelen, kun luonnoksiin on kertynyt pari oleellista postausta. Huominen kynsihuolto on mulle kuitenkin portti häävapaille!

PIHISTÄ VS PANOSTA: PEITEVOITEET

12. elokuuta 2017

Peitevoiteet on aina olleet mulle yksi hankalimmista tuotteista hankkia. Oli aika, kun mä en käyttänyt niitä ollenkaan, mutta nykyisin kyseessä on kategoria, joka on vahvasti läsnä mun päivittäisissä meikkirutiineissa – jos en millään jaksa kammata naamaani, mutta näytän haudasta ylös kavunneelta, kulmakynän ohella peitevoide on tuote, johon nojaudun. Niiden moninainen maailma on kuitenkin avautunut mulle vasta parin viime vuoden aikana ja tässä ajassa mä olen ehtinyt kokeilla vähän kaikkea vähän kaikenlaisista hintaluokista.
  Tieto lisää tunnetusti tuskaa ja sama sananparsi on lausuttavissa myös meikkiostoksilla käydessä. Kun on kerran saanut sivellä itseensä miltei nestemäisestä kullasta seuraavaa värivoidetta, on halppiksiin todella vaikea palata. Saati uskoa. Mä olen kuitenkin uutterasti pyrkinyt etsimään ja testailemaan peitetuotteita, joihin nojautua, kun MACin Pro Longwear loppuu eikä matkaa Helsinkiin ole tiedossa ihan lähitulevaisuudessa. High end -brändien tuotteissa on kuitenkin se onni, että niissä käytetyn pigmentin määrä on usein suoraan verrannollinen hintaan, eikä nyt vaikka siellä Stockmannin MAC-pisteellä tarvitse vierailla kuin ehkä kerran tai pari vuodessa.

IMG_0319

Onnekseni mä olen kuitenkin löytänyt loistavan hätävaraputkilon. Tosin miltei samaan hengenvetoon menin ja pyysin Yhdysvalloissa vieraillutta ystävääni toimimaan minulle vielä Pro Longweariakin monin verroin hankalammin saatavilla olevan peitevoiteen välikätenä. Tiedän jo, että Essencen Camouflage toimii loistavasti Pro Longwearin hätävarakorvaajana, mutta miten se toimii uuden ihastukseni – Tarte Shape Tapen – rinnalla?
  Se kaikista selkein ja samalla ärsyttävin ero lienee saatavuudessa. Shape Tapella lutratakseen on matkustettava joko Yhdysvaltoihin tai sitten tehtävä järjettömät toimituskulut ja mahdolliset huolintakulut sisältävä tilaus Tarten omaan verkkokauppaan. Koska Shape Tape on toistaiseksi "Ulta Only", ei sitä ole mahdollista löytää edes Euroopan Sephoroista. Essencen Camouflagea kattelin viimeksi tänään paikallisen Tokmannin kempparissa.

IMG_0327

Tuotteiden koostumus kämmenselälle testatessa ei poikkea toisistaan ihan niin hirveästi. Camouflage on ehkä himpun verran kuivempaa, mutta sekin voinee taas johtua siitä, että oma tuubini on asuttanut meikkivarastojani jo ihan hyvän aikaa. Mainitsemisen arvoista lienee kuitenkin se, että Camouflage voi hapettua iholla, jos sellaiseen on yhtään taipumusta. Kasvoilla ero ei niinkään näy, mutta ylläoleva kuva on otettu joitain minuutteja swatchauksesta, eikä Camouflage todellakaan ollut noin paljon Shape Tapea tummempi heti swatchauksen jälkeen. Tässä kohtaa sovinnee kai myös valottaa tuotteiden sävyvalikoimaa; Essence Camouflage 2, Tarte Shape Tape 14. Itselläni on käytössä Camouflagesta sävy 05 Ivory sekä Shape Tapesta sävy Fair Neutral.

P1010339

Ylemmässä kuvassa mulla on kasvoillani pelkkä Armani Luminessence BB-voide sekä vähän highlighter-kynää sharppaamassa kulmia. Alemmassa kuvassa kasvoille on peitevoiteen lisäksi lisätty Hourglassin Ambient Lighting Powder kiinnittämisen merkeissä sekä poskipuna ja highlighter. Mä kärsin todella kummallisista silmänympäryksistä, sillä ne eivät ole niinkään tummat vaan enemmänkin purppurat ja herkästi punehtuvat. Myrskyn silmä on ennemminkin aivan silmän sisänurkan tuntumassa sekä yläluomilla, kun taas varsinainen silmänalunen on suhteellisen neutraali muualle kasvojen ihoon verrattuna.
  Essence Camouflage tekee sen, mitä pitää ja on aivan älyttömän budjettiystävällinen tuote. Käytin sitä todella pitkään korvaavana tuotteena MACin Pro Longwear Concealerille, kun asiaa Stockmannille ei hetkeen ollut. Tuote ei ole hirvittävän riittoisaa, sillä tummemmat silmänympärykset omaava henkilö voi joutua lutraamaan sen kanssa aika tavalla ja yksi putilo hupenee arviolta 2-3 kuukaudessa.
  Tarte Shape Tape on juuri sellainen kuin sen odotinkin olevan. Riittoisa, armelias kuivalle iholle ja äärimmäisen peittävä. Eräänä iltana suihkusta tultuani ihmettelin kylppärin huuruisesta peilistä vaaleina hehkuvia silmänalusiani – se oli Shape Tape. Jos jotain tympeää tuotteessa on, on se pakkaukseen valittu jättiläismäinen applikaattori. Mun silmät on suhteellisen syvällä päässä ja nyt kun on nämä ripsienpidennyksetkin, on Shape Tapen möykyllä vaikea päästä silmän sisänurkkaan käsiksi. Myös tuotteen annostelu tuotti aluksi haasteita juurikin suuren applikaattorin vuoksi.

Essence tulee tarjoamaan jälleen hyvän korvikkeen loistavalle high end -tuotteelle, kun Shape Tape tältä erää menee ja loppuu. Myös 20 vuotta itseäni vanhempi äiti ihastui Camouflageen, joka sekin kielii siitä, ettei kyse todellakaan ole ihan sudesta tuotteesta!

PS Häihin on tänään tasan viikko, iik!

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne