LUKUTOUKAN LOIKKAUS NYKYAIKAAN

23. kesäkuuta 2017

*Kaupallinen yhteistyö BookBeatin kanssa

Mä rakastan lukemista. Oli kyseessä sitten klassikkoromaanin ahminta kesämökillä tai suihkusaippuaputelin kyljen silmäily hoitoaineen vaikuttaessa, nautin siitä. Ensimmäisen täysin kuvattoman romaanin luin 9-vuotiaana ja sen jälkeen kirjat ovat olleet suuri osa elämääni. Se epävirallinen harrastukseni, jonka parissa olen viihtynyt miltei 17 vuotta, mutta jota en koskaan mainitse, kun kysytään harrastuksista.

Nuorempana luin kirjoja, koska se oli keino paeta sen hetkistä nykyisyyttä. Saatoin uppoutua jonkun fiktiivisen romaanin miljööseen ja kiintyä sen hahmoihin niin lujasti, että kirjan loputtua koin pienen romahduksen. Loin kirjojen tapahtumapaikoista ja henkilöistä omanlaisiaan mielikuvia, itkin ja nauroin tarinan edetessä. Teen tätä edelleen, mutta vanhemmiten olen ottanut lukemisen myös oppimisen kannalta. Ollessani 9. luokalla äidinkielen opettajani totesi, että kiinnostukseni kirjallisuutta kohtaan huomasi. Sen kuulemma tietää toisen kirjoittamasta tekstistä, lukeeko hän ja kuinka paljon – mieluisesta tyylilajistakin voi saada sitä kautta vähän osviittaa. Olen sittemmin ollut hyvin tietoinen omasta kirjoitustyylistäni ja joistain tyylikeinoista tunnistan ne kirjat, joista olen keinot omaksunut. Blogiaikoina erityisesti minä-muotoiset romaanit ovat olleet niitä suurimpia influencereita. Luen omaa tekstiäni tietyllä painolla ja toivon sen välittyvän myös joillekin lukijoistani.

IMG_0168

Äänikirjat eivät ole mulle mikään hirvittävän uusi juttu. Valtaosa ysärilapsista on aivan varmasti kuunnellut niitä pienenä, ”kun kuulet tämän äänen, on aika kääntää sivua”. Ääniromaanit ovat itselleni kuitenkin suhteellisen vieras konsepti ja olenkin pitänyt yhden naisen vastarintaa yllä jo ihan kiitettävän pitkään. Tähän tuli kuitenkin muutos, kun BookBeatilta* otettiin muhun keväällä yhteyttä ja tiedusteltiin, haluaisinko kokeilla heidän palveluaan, jossa voi lukemisen lisäksi myös kuunnella joitakin kirjoja. No totta munassa, ainakin lukemisen vuoksi. Siitä kuuntelusta en vielä niin tiennyt, mutta ehkä munkin olisi hyvä pompata hyllyssä pölyttyvien kirjojeni keskeltä nykyaikaan.
  Kirjojen lukeminen älylaitteilta on myös vähän sellainen asia, jolle en ole osannut antaa arvoa. En vieläkään oikein handlaa kyseistä hommaa, jos jotain pitää oikeasti sisäistää ja nykyaikaisessa koulumeiningissä inhoan yli kaiken, jos opiskelumateriaalia ei ole mahdollista saada ”perinteisessä” tiiliskiven muodossa, sillä yhdistän tietokoneet ja älylaitteet herkästi työkalujen sijasta huvitteluun.  Olen harjaantunut hommassa, mutta tällaisena itsepäisenä muinaisjäänteenä luen BookBeatin kirjoja kaikista mieluiten tabletin näytöltä, sillä se on kokonsa puolesta lähimpänä kirjaa. Homman nimi on kuitenkin suurimmilta osin se, että tabletti on mulla aivan luvattoman harvoin mukana ja tässä kolmen viikon BookBeat-jäsenyyteni aikana olen tehnyt lähempää tuttavuutta nimenomaan niiden äänikirjojen kanssa. Ajatella!

IMG_0185
Äänikirjojen kuuntelu ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista kaltaiselleni mielikuvamaalarille. Lukijan ääni voi olla hyvin erilainen kuin miten itse sen mielessäni kuvittelisin ja se voi pelkillä painotustavoillaan tai murtavalla aksentillaan tuoda tarinaan jotain sellaista, mistä en pidä. Toisaalta lukija voi myös sopia juuri kyseisen tarinan kerrontaan kuin nenä päähän ja silloin kokemus on enemmän kuin miellyttävä. Onneksi harva BookBeatista löytyvä kirja on pelkästään äänikirjana, jolloin mulla on mahdollisuus lukea se itse ja uppoutua just sellaiseen maailmaan, kuin millaisena kirja sen mulle viestii.

Ajatus siitä, että mulla on jatkuvasti mukanani kokonainen kirjasto, on todella kutkuttava. Nykyaika on muutenkin hurjaa aikaa, kun miettii, että aikaisemmin tällä viikolla matkustaessani työasioissa pohjoiseen mulla oli ihan oikeasti vähän kaikenlaista mistä valita. Musiikin sekä leffojen ja tv-sarjojen suoratoistopalvelujen lisäksi mukana kulki myös vino pino kirjoja. Kaikki tuossa pienen karkkipussin painoisessa Huaweissani.
Multa on pyydelty säännöllisen epäsäännöllisesti kirjavinkkejä, mutta kirjastossa käynti on osaltani ollut vähän kortilla. Yhteistyömahdollisuus BookBeatin kanssa osui kohdalleni siis kuin tilauksesta. Mä tulen jakamaan teille seuraavan vuoden aikana omia poimintojani BookBeatista aina silloin tällöin. Tietysti samat kirjat löytyvät joko kirjakaupasta tai kirjastosta, mutta mikäli palvelua mielii kokeilla, kustantaa se 16,90€ kuukaudessa ja kun rekisteröidyt BookBeatiin tässä osoitteessa, saat kuukauden mittaisen kokeilujakson ilmaiseksi. Tilauksen voi lopettaa koska vain, eikä siihen tarvitse sitoutua määräaikaisesti. Onko e- ja äänikirjoille sun elämässä sijaa?

Kesäkuun TOP 3

JUST A REGULAR MONDAY

19. kesäkuuta 2017

mon1

6.50 Tosissaanko mä olen nukkunut koko yön heräilemättä? Ja silti mua väsyttää? Ei musta vaan saa aamuihmistä, ei edes hännästä veivaamalla
6.56 Tänään on ilmeisesti vähän sellainen all black everything -tyyppinen päivä. Työ design-kansan keskellä on tehnyt tehtävänsä, kun aiemmin käytin vielä edes jonkun verran värejä melkein joka päivä.
6.58 Oho, onpas tässä paidassa leveä pääntie. Jonkun mielestä mulla pitäis kai olla olkaimettomat liivit, mutta nyt en vaan jaksa vaihtaa.
7.01 Hmm, ajattelin olla nyt viikon ilman meikkivoidetta, mutta voisin kokeilla tota Lumenen sävyseerumia, josta sain testerin...
7.03 .. nope, ei, inte, nein, abort the mission! Näytän ku mun nenän edessä ois räjähtänyt todella kamalanvärinen itseruskettava!! Eikä tää edes meinaa irrota mun pärstästä, voi nyt helkkari soikoon. Mitä mä meninkään tekemään...
7.09 Mennään siis pelkällä ripsivärillä ja kulmameikillä tänäänkin. Pidänpähän haasteestani kiinni!
7.13 Hups, melkein unohdin harjata kulmat järjestykseen kulmageelin jäljiltä. Mulla on tapana harjata kulmakarvat pystyyn geelin avulla, antaa niiden hetki jähmettyä ja sitten tasoittaa kulmakarvojen yläreuna puhtaalla harjalla. Nyt ne sitten meinasi unohtua tällä tavalla seksikkäästi sojoon.

mon27.18 Olispa auto. Tai maksaispa kunnanrajan yli matkustamisen mahdollistava bussikortti vähän vähemmän. Mua ei just nyt huvita niinku yhtään käppäillä tota mettäpätkää bussipysäkille. En vaan jaksa, ääh.
7.24 Radiosta tulee Vain Elämää -konsertin mainos. Mua harmittaa NIIN paljon, että se osuu just meidän hääpäivälle.
7.26 Iloitsen tästä, ettei koti-pysäkki -väliseen matkaan mee kuin seitsemisen minuuttia. Talvella jäisiä rinteitä pitkin sladitellessa meni pahimmillaan vartista kahteenkymmeneen minuuttiin.
7.35 En tiedä kummin päin olisi parempi - asua keskustassa, nukkua pitkään ja mennä töihin yhdellä bussilla vai asua täällä hornantuutissa ja möllöttää julkisissa melkein 45 minuuttia joka aamu. Jollekin päätös olis ehkä selvä, mutta mä tykkään asua hornantuutissa ja istua aamuruuhkabussissa. Kiva vähän rentoutua ennen päivän velvollisuuksia.
7.50 Toivottavasti mun seuraavaksi tarvitsema bussi on vähän myöhässä. Tää vaihto on aina ihan holtitonta kilpajuoksua, koska mun kotipysäkiltä lähtevän bussin pitäisi olla torilla samaan aikaan, kun työpaikalle vievän bussin pitäisi sieltä lähteä. En millään haluais odottaa varttia, että seuraava bussi tulee.
7.53 JES! 31 näkyy jumahtaneen valoihin ja mä ehdin aivan loistavasti torille ennen sitä!
7.56 Treffaan torilla päivän ensimmäisen työkaverin, kuten tavallista. Ehditään vielä vaihtamaan vähän viikonlopun kuulumisia ennen kuin työpaikalle vievä auto kurvaa pysäkille.
8.09 Bussikuski oli oman elämänsä Kimi Räikkönen, kun päästiin näinkin aikasin toimistolle.

mon38.11 Heti kasiksi töihin tulemisessa on etunsa, kun täällä on niin rauhallista ensimmäisen tunnin ajan ja voi hyvillä mielin lähteä iltapäivällä vähän aikaisemmin töistä. Toisaalta, harvoinpa mä sen ensimmäisen tunnin aikana saan tehtyä mitään järkevää. Pelkät sähköpostit vie jo kymmenestä kolmeenkymmentä minuuttia.
8.13 Talven väistyttyä oon tottunut nappaamaan läppärin kainaloon ja painumaan materiaalivarastoon tekemään hommia aamupäivän ajaksi. Mun omalle työpisteelle paistaa niin pahasti aurinko, että työsuojelupäällikkökin on mut häätänyt siitä aamuisin pois.
8.18 Työsähköposti, oma sähköposti, blogisähköposti... Merkkaan kahdesta jälkimmäisestä pari sellaista muistiin, joihin koitan ehtiä vastaamaan ekalla kahvitauolla.
8.30 Voisin varmaan aloittaa mun päivän tuosta yhdestä Powerpointista, kun esimies on tänään tulossa Lahteen ja haluu varmasti jonkinlaisen selkeän esityksen siitä, mitä oon suunnitelut erästä tapahtumaa varten.
9.03 Oho! Joko se on kahvitauon paikka? Mulla olikin nälkä, toivottavasti ruokalassa on vielä sämpylöitä jäljellä...
9.08 Onneks menin nyt enkä vartin päästä, onnistuin nappaamaan vikan täytetyn sämpylän.
9.11-9.18 Omiin sähköposteihin vastailua ja uutisten selaamista. En saanut väännettyä hupia irti Google Kääntäjästä nimeni kanssa, höh.
9.36 Suunnittelen tällä hetkellä ohjelmaa erääseen lastentapahtumaan ja vaikka en niin vieraista lapsista välitäkään, on tää olllut ihan huisi työtehtävä keksiä ilahdutusta ja ohjelmaa pienille!
9.46 Voi luoja mä näytän ihan perseelle. Nyt kun oon haastanut itseni olemaan viikon ilman meikkivoidetta, voisin edes yrittää käyttää meikkauksen poisjättämisessä voitetun ajan hiusten väkertämiseen.

mon410.06 Meillä on J:n kanssa tapana lähetellä toisillemme söpöjä koirakuvia ja -videoita Instagramissa. Tiedän siitä, että J on herännyt, kun puhelin piippaa ja ilmoituksiin ilmestyy rivi "... lähetti sinulle henkilön myfavcorgi julkaisun".
10.52 Ehkä mä voisin pikkuhiljaa siirtyä takaisin omalle paikalle, jos se aurinko olisi ehtinyt jo väistyä nurkan taakse. Mulla alkaa läppäristä hiipua akku ja iso näyttö ois just nyt tosi jees.
11.08 Powerpointien väsääminen on niin mukavaa hommaa. Oon saanut myös paljon kiitosta mun tuottamien office-dokkareiden ulkonäöstä ja Dubain toimipiste uhkas jo palkata mut heille. Nyt voisin kuitenkin hypätä hetkeksi Excelin puolelle vielä ennen lounasta.
11.27 Lounasaika. Vähän on kyllä sellanen olo, ettei olisi edes nälkä, mutta täällä syödään vähän samaan tapaan kuin riparilla aikoinaan. Ihan hemmetin monta kertaa päivässä.
11.28 Nakkeja ja muusia, hmm... Yleensä muussi on hyvää, mutta tän talon versiosta en niin välitä. Mennään peruspotuilla!
11.34 Koulusähköpostiin on vihdoin tullut tieto, että oon saanut arvosanan yhdestä viime syksynä käymästäni 10 pojon markkinointikurssista. Ehkä mä sittenkin valmistun jouluksi!
11.47 Vaikka mä työkavereistani kovasti pidänkin, on lounaalla niin jees rauhottua ihan yksinään ja katsoa Netflixistä jonkun sitcomin 20-minuuttinen jakso syömisen lomassa. Tänään vuorossa Full House!

mon511.56 Esimiehen esimies heittää hyvää läppää käytävällä vastaantullessaan, eikä sitä tälleen harjottelijanplanttuna ihan taas tiedä, mitä siihen vastaisi. "Heh heh, oon oikeesti ihan hauska, mutta pahnanpohjimmaisena en uskalla laukoa omia vitsejäni tähän väliin"?
12.10 Pakkasin meidän hääkutsut viikonloppuna omiin kuoriinsa ja sama teema jatkuu töissä, mutta vaan firman Suomi100-aiheisen kutsuvierastilaisuuden kutsuja pläräämällä.
12.31 Tää oli nyt kyllä virhe. Olis varmaan voinut kysyä, onko meillä mitään muuta pahista sulkea näitä kuoria kuin mun kieli. Tää liima maistuu mun suussa vielä joulunakin...
13.11 Aaaaaand done! Tiedänpähän jatkossa, miten kauan sadan kutsukortin kuoriin änkeminen vie aikaa.
13.20 Voi ei, mulla on tänään tapaaminen meidän kukkatoimittajan kanssa enkä oo yhtään ehtinyt miettiä, millaisia juttuja haluaisin blogissa esitellä. Pitäisiköhän vaan mennä samantyyppisellä idealla kuin mitä olen meidänkin häihin ajatellut...
13.29 Spookya, meidän tiedottaja varmistaa multa sähköpostitse, että valokuvaan yhdessä tapahtumassa tällä viikolla ja samalla perhetuttava kyselee, olisinko kiinnostunut kuvaamaan yhdet yo-kuvat tänä keväänä. Niin jees!
13.55 Päivän ensimmäinen hiljainen hetki.. Hmm, voisin lähteä tauolle vähän aikaisemmin tai aloittaa yhden vanhan presiksen muokkaamisen ajantasalle...
14.02 Njah, kahvipaussi. Nyt on kyllä nihkiä pulla, mutta ehkä ihan hyvä vaan, ettei maistu.

mon6


14.36 Eihän se esimies ehtinytkään Lahden päähän tänään, joten vaihdettiin vain pikaiset kuulumiset puhelimessa. Eräs tammikuussa alkanut ikuisuusprojekti olisi meidän osalta valmis, mutta sen täydellisessä loppuunsaattamisessa tarvittava ulkoinen taho on tämän viikon lomalla. Homma venyy siis ainakin viikolla. Ääh!
14.44 Nyt alkaa kone hyytymään tämän päivän osalta. Pitää kuitenkin jatkaa vielä hetki tuota excelin hakkaamista, se on ihan paras tapa kuluttaa aikaa ilman sen kummempaa aivotyötä.
15.50 Jaaha, alkaiskohan tää päivä olemaan pikkuhiljaa pulkassa. Jos mä teen vielä tän sivun loppuun, ettei huomenna tarvii jatkaa keskeltä ajatusta.
15.55 Uhh, mua kaduttaa tää kokomusta asuvalinta jo nyt, tuollahan on ihan helle, vaikka piti olla kylmä ja sataa lunta.
15.57 Okei, perun puheeni, on täällä kylmä. Facebookin muistojen mukaan oon neljä vuotta sitten tänä päivänä korkannut shortsi- ja jätskikelin, ettääääh..
16.09 Mulla on tässä vielä hetki aikaa, ennen kuin olin sopinut käyväni kukkatoimittajan luona. Pitäisiköhän piipahtaa Kicksissä, jos sinne olisi tullut niitä Anastasia Beverly Hillsin irtoluomivärejä sunmuita ihanuuksia, kuten NSB:ssä viime viikolla hehkutettiin...
16.14 No eipä tietenkään ollut. Mitä mä oikein kuvittelin?

mon716.25 Kukkatilaus seuraavaa hääblogin kukkapostausta varten tehty. Tämähän olikin kivuton homma. Mahtavaa päästä työskentelemään lapsuudesta tuttujen ihmisten kanssa, kaikki tuntuu sujuvan niin paljon helpommin ja yhteiset sävelet löytyy huomattavasti nopeammin.
16.28 Nyt meen kattomaan Sokkarilta, jos löytäisin jotain järkevää paperia kutsujen infolappusia vart... VOI EI MITEN SÖPÖJÄ ANANASPURKKEJA!!!
16.36 Mä niiiiin rakastan tätä Sokoksen sisustuskerrosta. Miten mä aina päädyn tänne...
16.40 Ei löytynyt paperia ei, mutta nytpä mulla on oma kestopeikonlehti työpöytää koristamaan.
16.43 Oikeestikko täällä tulee nyt lunta?
16.53 Ah, sentäs Suomalaisesta löytyi oikeanlaista paperia, mutta vaan A3- ja A5-kokosena. Eikä iskä tietenkään vastaa puhelimeen. No, mä otan tätä A5-kokosena ja toivon, että porukoiden tulostimella tämmösen printtaaminen onnistuu t. printtausepämasteri
17.01 Voihan liikenneruuhka. Ja poukkoilevat jalankulkijat.
17.32 Hyi, kun on kuuma ja kylmä yhtä aikaa!

mon8


17.45 Vooooi helkkari, miksi mä ikinä pistin J:n tummansiniset farkut samaan koneelliseen vessan mustavalkoraidallisen maton kanssa. Nyt on valkoset raidat vaaleensinisiä.
17.52 Ihanaa, jääkaapissa on vielä kanakeittoa!!
17.59 Vähänkö tekis mieli ottaa nokoset. Tuskastuttaa, kun kämppään paistaa koko päivän aurinko ja täällä on ihan tajuttoman unettava ilmapiiri kaikkina muina aikoina päivästä paitsi yöllä.
18.20 J tulee viereen kiukuttelemaan. Sitä kuulemma väsyttää. Niin väsyttää kyllä muakin, silmät lupsuu jo. Pakko kuitenkin edes yrittää pysyä hereillä vielä pari tuntia!
18.44 Voi tätä koomauksen määrää. Voisin olla hyödyllinen ja tehdä jotain järkevää, mut sängyssä makaaminen ja Facebookin selaaminen on niiiiiin paljon kivempaa. Sitä paitsi mä ripustin jo pyykit.
19.26 Ai nyt J tulee kinuamaan hipsutuksia.. Jos en suostu, tulee kuulemma kutitusmonsteri mun kimppuun ja elämä on maailman huonointa, eikä kukaan rakasta. Hipsutan siis ehkä ihan vähän. Senkin draamakuningas.
19.56 Meidän amk-tyttöporukan Whatsappiin tulee viestiä, että pitäiskö mennä joku päivä yhdessä syömään. Sovitaan alustavasti brunssi tulevalle lauantaille, enkä nyt millään malttais odottaa! Maistan ne seuriksen itetehtävän vohvelit jo nyt.
20.26 Päätetään lähteä vielä pikaisesti käymään kaupassa. Ollaan laiskistuttu kauppakäyntien suhteen ihan hirveesti, kun aiemmin käytiin vaan kerran viikossa. Nyt rampataan kaupassa parin päivän välein.
20.47 En nyt osaa päättää, mitä mä haluun, mut jotain tekee mieli.
20.55 Ingmariinia, Kinder Maxi -patukoita, juustomakkaraa ja mansikoita. Oli taas sen sortin kauppareissu, että olis voinut jättää välistäkin.

mon10

21.13 Ynnnggghhh, pitäis vaihtaa vielä lakanat, vaihdokit on hengannu sohvan nojalla kolmatta päivää. Koko touhu ois niin paljon kivempaa jos A) J ei omistais yksinään tuplatäkkiä B) Olis joku fiksu ja helppo paikka, missä kuivattaa pestyt lakanat. Nyt nää vanhat jää taas kuleksii kylppärin nurkkaan, kun mä en saa aikaseks pestä niitä koko touhun vaivalloisuuden takia. Oonko mä muka joskus ollut kotitalousnatsi?
21.18 Voi perse. Tää aluslakana on kutistunu pesussa ja nyt toi petari menee tolla tavalla tyhmästi kurtulle.
21.35 Lakanat vaihdettu. Nyt vaan ikkuna hetkeks auki, että täällä vähän tuulettuu ja äkkiä suihkuun ennen kuin kello lyö 10!
21.48 Hmm, voisin tehdä pari herkkuvoikkaria ja kattoa Full Housea. En nyt millään jaksais kattoa mitään, minkä kärryillä pysyminen vaatis pienintäkään aivotyötä.
22.05 Hups, jumahdin taas Youtubeen kattomaan REACT-kanavan videoita. Oon ihan koukussa.
23.12 Ehkä tässä pitäis käydä nukkumaan. Tää on niin omituista, et vaikka kuinka väsyttää, ni silti aina on pakko riekkua puolille öin ku mikäki ellun kana.
23.15 Selaan vielä vään Instagramia...

mon11

02.13 Havahdun siihen, kun kännykän päälle jäänyt näyttö häikäisee. Instagramin "Videot, joista saattaisit tykätä" -osio rullaa eteenpäin edelleen. Tarkistan herätyksen, sammutan luurin näytön ja laitan kapistuksen laturiin. Käännän kylkeä ja vedän peiton korviin.

DIY HIGHLIGHTER PALETTE

16. kesäkuuta 2017

Jos mun pitäisi jotain meikkimaneereissani hillitä, olisi se ehdottomasti highlighterin käyttö. Kaltaisen harakka kuitenkin tykkää (melkein) kaikesta kiiltävästä ja siinä missä suosin silmämeikin teossa suurimmilta osin mattasävyjä, näyttää meikäläisen amorinkaari välillä siltä kuin olisin hörppinyt maitoa tai peräti piimää tavallista huomattavasti suuremmalla innolla. Tykkään siis kimmeltää kuuhun saakka, vaikka se kuinka epäluonnolliselta jonkun mielestä näyttäisikin.

IMG_9950

On varmaan sanomattakin selvää, että tutkin niin kivijalka- kuin verkkokauppojenkin highlighter-tarjontaa alituiseen enkä jätä hyviä dupeja välistä, jos sellainen kohdalle sattuu. Ja voi pojat sitä fiilistä, kun Essencen hyllyä jälleen kerran tutkaillessani älysin uusista irrallisista luomiväripannuista löytyvän myös potentiaalisia korostussävyjä. Edellisessä Essence-aiheisessa postauksessa kerroinkin vähän näistä irtopannuista ja niistähän ei toistaiseksi ole löytynyt sen enempää mieleisiä käyttissävyjä silmiin. Kokeilin kuitenkin vielä kertaalleen onneani, vähän samanlainen käyttäytymismalli kuin jääkaapin kanssa. Sinne tulee kurkattua vähän väliä, vaikka tietää varsin hyvin, että mitään uutta kaappiin ei ole viime vilkaisun jälkeen tullut. 

IMG_9936

Pannuille ja tyhjälle paletille tulee hintaa yhteensä hieman alle 10 euroa ja tuotetta saa yhteensä noin 7 gramman verran. Diili ei todellakaan ole huono, mutta se jää täysin ostajan päätettäväksi, onko tämä kannattava ostos vai ei, mutta näistä valitsemistani sävyistä löytyy varteenotettavat dupet mm. The Balmin Mary-Lou Manizerille sekä MUGin Shimma Shimma -sävylle alle kahdella eurolla kappale. Molemmat ovat tuotteita, joita Suomesta käsin ei pääse swatchaamaan, joten tässä on samalla loistava tilaisuus kokeilla "jotain vastaavaa" ennen kuin satsaa niihin real dealeihin.
  Keräsin palettiini sävyt 05 Cotton Candy, 01 Go Goldie, 10 Apricotta ja 08 Peach-party. Tuo Go Goldie taisi tosin jostain syystä vaihtaa nimeään, mutta ymmärtääkseni sävy on silti sama. Väriskaala on suhteellisen monikäyttöinen ja ensimmäiset kolme käyvät vaalealle talvihipiälleni aivan loistavasti, mutta tänä highlightereiden villinä kulta-aikana on syntynyt onneksi sekin trendi, että highlighterin ei tarvitse sulautua omaan ihonsävyyn. Se voi olla kaikkea mustasta neonväreihin. 08 Peach Party on tästä nelikosta selkeästi tummin sävy ja suunnittelinkin sitä enempi luonnollisen kesälookin kruunuksi, kunhan tässä nyt pääsisin taas kunnolla itseruskettavien makuun.

IMG_9945

Essencen shimmeriset ja hohtavat irtoluomivärit ovat vähän sellainen "hit or miss" ja nämä neljä valikoituivat palettiini juuri sen takia, että niissä oli paras mahdollinen pigmentti tarjolla olevista hehkusävyistä. Kahden euron luomivärinapeilta ei voi odottaa liikoja eikä näiden variseminen sen vuoksi yllättänytkään, mutta koostumuksen käyttäytyminen kasvoilla on oikein hyvä ja lopputulos sellaisella sopivalla tavalla hehkuva - ei liian glitterinen eikä liian lattea.

Mulle tämä paletti on ollut ihan ehdoton lemppari vapusta saakka. Napeissa kärsii pyöritellä sivellintä vähän tavallista enemmänkin eikä ylimääräisen tuotteen irti kopauttaminen siveltimestä tunnu ihan yhtä haljulta kuin kolmenkympin high end -highlighteria pitkin permantoa pölistäessä. In action -kuvan näistä highlightereista voi käydä kurkkaamassa täältä. Melkoinen hohde halppismarkettiluomiväriltä, eikö? Pysyvyyskin on hintalaatu-suhteen huomioon ottaen aivan loistava!

Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla voi saavuttaa unelmia

12. kesäkuuta 2017


Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä 

LähiTapiola Vellamon kanssa


Otsikon lausahdus on aika raflaava ja saattaa jopa ärsyttää jotakuta. Mun mielestä se kuitenkin pitää paikkansa, vaikkakin sen taustalla on muutamia edellytyksiä, joiden pitäisi mielestäni olla kunnossa ennen rahalla hankittavan onnen ja saavutettavien unelmien tulemista kuvioihin. Läheisten ihmisten tarjoama rakkaus, hyvä itsetunto ja terveys ovat loistava lähtökohta onnelle ja jo ne riittävät. Työ, jossa viihtyy ja harrastukset, jotka pitävät mielen virkeänä auttavat myös oman onnen rakentamisessa. Mutta entäs sitten kun nämä kaikki on reilassa? Onko mahdollista olla vieläkin onnellisempi?

Unelmia on niin monta erilaista kuin maailmassa on ihmisiäkin. Toisten unelmat kulkevat jossain määrin rinnakkain, toisten unelmat ovat aivan eri maailmoista. Joku keskittyy unelmissaan omaan itseensä, jonkun toisen unelmaan sisältyy kasapäin muitakin ihmisiä. Unelmat eivät välttämättä kerro ihmisestä juuri mitään, eivätkä ne oikeastaan edes kuulu kenellekään muulle kuin ihmiselle itselleen. Mikään ei estä ihmistä tavoittelemasta unelmiaan, mutta se on varmasti mielekkäämpää, kun ihmisen perustarpeista on huolehdittu ja hän kokee olevansa onnellinen - käsitti se onni mitä tahansa. Työ ja siitä saatava palkka tekevät materialististen unelmien saavuttamisen mahdolliseksi, rakastava kumppani helpottaa perheen perustamista ja itseensä terveellä tasolla tyytyväisen ihmisen on helpompi auttaa muita.

Mun unelmat ovat jossain määrin materialistisia, enkä paatuneena realistina niinkään häpeä myöntää sitä. Niistä on myös vuosien varrella tullut hiljalleen meidän unelmia, sillä ollaanhan me J:n kanssa rakennettu yhteistä elämää jo jonkin aikaa ja samalla sisäistetty se, että toinen tulee olemaan todella suuri osa omaa tulevaisuutta. Meillä on molemmilla omat unelmamme, joita toisen läsnäolo omassa elämässä ei millään tapaa torppaa, mutta tolkun ihmisenä haaveillaan ensisijaisesti asioista, jotka halutaan toteuttaa yhdessä. LähiTapiola Vellamo haastoi mut pohtimaan omia unelmiani ja kävinkin keväällä juttelemassa niistä LähiTapiolan Lahden Aleksanterinkadun toimipisteellä. Tapaamisissa käytiin ensin läpi vakuutusasioita, kuten aiemmin jo kerroinkin, mutta niiden ohella olin myös kiinnostunut tietämään, miten me J:n kanssa voitaisiin saavuttaa unelmamme ensimmäisestä omasta kodista ja missä ajassa sen olisi realistista odottaa toteutuvaksi. LähiTapiolan vastaus meidän pohdintoihin oli rahastosäästäminen*.

Mä en ole koskaan säästänyt sillä tavalla, miten "aikuiset säästää" eli siirtämällä rahaa ihan oikealle säästötilille tai rahastoon. Meillä molemmilla on kortittomat käyttötilit, joista on kuitenkin niin surullisen helppoa vain siirtää niitä säästöjä kortilliselle tilille. Tähän mennessä mun säästökohteet ovat muutenkin olleet huomattavasti pienempiä ja vähäpätöisempiä asioita, joihin ei ole tarvittu rahaa mitenkään ihan hirveästi. Sellaisia asioita, jotka voi vielä ostaa kuukausipalkasta tai opintolainasta. Vasta häitä suunnitellessa huomattavasti suurempien summien säästäminen on tullut meille kummallekin ajankohtaiseksi ja nyt kun häät ovat ihan nurkan takana, on meillä kotona herännyt entistä useammin keskustelu oman asunnon ostamisesta ja siihen säästämisestä.

Pankkien lainavaatimukset ovat tällä hetkellä aikamoisia, eikä esimerkiksi vanhempien oleminen takaajina enää riitä samalla tavalla kuin 10 vuotta sitten. Pitää olla omaisuutta ja sen omaisuuden eteen pitää tehdä töitä. Vielä opiskelijaelämän tomuja lahkeistaan pyyhkivällä tuoreella avioparilla omaisuuden taso ei arvatenkaan ole sieltä kaikista hulppeimmasta päästä, kun kaikki säästöt viimeisen parin vuoden ajalta on upotettu siihen tähän astisen elämän parhaaseen päivään. Avasimme mulle kuitenkin rahaston ja lupasin itselleni säästää sinne vähintään 50 euroa kuussa tämän vuoden loppuun saakka. Keltanokkaisuuttani valitsimme rahastolle varovaisen tuotto- ja riskitason, sillä tarkoituksenamme on ensin kokeilla, miten tämänkaltainen säästöväylä kohdallamme toimii sekä tutustua rahastosäästämiseen yleisellä tasolla. Pelkällä viidelläkympillä kuussa ei osteta asuntoa vielä moneen vuoteen, mutta mun opinnot ovat ihan loppusuoralla ja tulevaisuus työllistymisen suhteen näyttää valoisalta. Eihän sitä siis millään tiedä, jos vaikka onnistuttaisiinkin kerryttämään tarvittava summa ensimmäistä asuntolainaa varten jo ensi vuoden aikana ja sen myötä päästäisiin sinne omaan kotiin vielä tämän vuosikymmenen puolella!

Kuvat: 1, 2, 3

JUURI SULLE KUSTOMOITU KAUNEUSBOKSI?

2. kesäkuuta 2017

Yhteistyössä Glamlin
Postauksessa esiintyvät tuotteet saatu*

IMG_9301

Kaikenlaiset kauneusboksit (ja vähän muutkin boksit) ovat lisääntyneet markkinoilla aivan valtavasti viimeisen parin vuoden aikana. Meillä täällä Suomessa oli ensin Liv Box, joka tunnetaan nykyisin nimellä Bette Box. Sitten tuli kuvioihin ulkomailta tilattavat vaihtoehdot kuten LookFantasticin oma versio sekä Glossybox. Lopputulemana aivan valtaisa valikoima sekä sekalaista että huomattavsti kohdistetumpaa kosmetiikkaa sisältäviä ylläribokseja. Bette Boxin takana häärivä porukka on kuitenkin vienyt tämän idean ihan uudelle tasolle, sillä he lanseerasivat tänä keväänä Glamlin-nimisen palvelun, joka tarjoaa asiakkailleen ammattitaitoista kauneuskonsultaatiota ja sen kautta juuri tilaajalleen yksilöllisesti valittuja tuotteita.
  Palvelu toimii yhteydessä Facebookin kanssa. Ensin kirjaudut Glamliniin Facebook-tunnuksin, jonka jälkeen pääset täyttämään oman kauneusprofiilisi. Voit kartoittaa, haluatko apua erityisesti ihonhoidossa, meikkauksessa, hiustenhoidossa vai näissä kaikissa kolmessa. Profiiliin täyteään tietoja esimerkiksi ihotyypistä ja ihon pohjasävystä, kerrot millaisia toiveita sinulla on konsultaation ja tuotteiden suhteen sekä millaisia tuotteita et missään nimessä halua vastaanottaa. Profiilin loppupuolelta löytyy vielä omat kohtansa yhteystiedoille sekä pyyntö maksimisummasta, jonka olet valmis tuotteisiin käyttämään.

IMG_9292

Profiilin täyttämisen jälkeen siirrytään Facebookin chatiin keskustelemaan koulutetun kauneuden ammattilaisen kanssa ja vaihdetaan lisäajatuksia sekä yksityiskohtaisempia toivomuksia boksin sisällön suhteen. Boksi tulee sisältämään 4-5 tuotetta, joiden yhteisarvo on maksimissaan 140 euroa. Tilaajalle ei kuitenkaan missään vaiheessa paljasteta, mitä tuotteita kauneuskonsultti boksiin kaavailee ja valitsee. Keskustelun aikana kannattaa olla ehdottomasti rehellinen, jotta Glamlinin päässä tiedetään valita sisällöksi juuri oikeita tuotteita ja olla tuottamatta pettymystä.
  Boksin kokoamisessa ja toimituksessa kestää kokonaisuudessaan noin viikon verran ja paketti tulee lähipostiin. Tilaaja näkee kotona ensimmäisen kerran, mitä tuotteita hänelle on valittu, maksaa tuotteet, jotka haluaa pitää ja palauttaa (ilmaiseksi) ne avaamattomat tuotteet, joita ei koe tarpeellisiksi. Mikäli taas haluaa pitää jokaisen boksista löytyneen tuotteen, saa niiden kokonaissummasta 10% alennusta. Paketin mukana tulee henkilökohtaisesti tilaajalle osoitettu lehtinen, jossa vielä kerrotaan tuotteista ja miksi juuri kyseiset tuotteet voisivat olla tilaajalle avuksi.

IMG_9310

Mä rakastan täytellä kaikenlaisia profiileja ja vastailla erilaisiin gallupeihin. Olin Glamlinin ensimmäisen yhteydenoton jälkeen hieman epäröivä ja skeptinen palvelua kohtaan, mutta uteliaisuus voitti ja "kiireisenä uranaisena" sovin hyvin palvelun kohderyhmään  meikkejä on kiva ja suhteellisen helppo ostaa, mutta ihonhoitotuotteiden kanssa joutuu aina vähän pähkäilemään. Mikäli kosmetiikka siis tuottaa haasteita joko ajallisesti tai tiedollisesti, Glamlinista on ihan huikea apu! Facebookissa käyty keskustelu oli osaltani todella ammattimainen, mutta silti lämmin ja tuttavallinen. Kun oma pakettini oli annettu Postin huomaan, sain vielä Facebookin kautta seurantakoodin sille. Paria päivää myöhemmin pääsin hämmästelemään seuraavia tuotteita:

Konjac Sponge Premium Facial Puff with Green Clay -puhdistussieni (14,90€) 
Mä rakastan konjac-sieniä ja tämä jäi ehdottomasti omaan käyttöön. Olen viimeisen vuoden aikana käyttänyt lähinnä knockoffeja, joten aito ja alkuperäinen konjac oli todella mieluisa yllätys.

Clarins Pore Minimizing -seerumi (35,10€)
Seerumit on mulle aivan vieras juttu enkä voi väittää Clarinsin tuotteiden olleen mun kosmetiikkavarastojen vakiovalikoimaa muutenkaan. Tämä seerumi on nyt kuitenkin ollut mulla käytössä noin viikon ajan ja eron ihohuokosissa ihan oikeasti huomaa! Tuoksu on fressi ja koostumus sillä tavalla kevyt, ettei se jätä ihon pinnalle sellaista inhaa mähmäistä tunnetta, kuten jotkut kokeilemani seerumit ovat tehneet.

Clarins Daily Energizer Wake-up Booster -aamukasvovesi (22,90€)
Jälleen Clarinsin tuote, joka ei tämäkään harmittanut. Maailman huonoimpana kasvovesien käyttäjänä ne osuvat mun ihonhoitorutiineihin vain silloin, kun joku ulkopuolinen ne sinne pakottaa, mutta tällä kertaa osasin itse toivoa nimenomaan raikastavaa kasvovettä. Tämä herättää kasvot mukavasti mutta myös viimeistelee meikinpoiston ilman kiristävää tunnetta. Tuoksu muistuttaa minua jostain, mutten millään muista mistä.

Malu Wilz Shine Control Paper -kasvopaperi (8,90€)
Jälleen täysin vieras brändi ja tuoteryhmä. Kasvopaperit ovat houkutelleet mua jo useamman vuoden, mutta en ole kokenut niitä niiiiiin tarpeellisiksi, että olisin viitsinyt niitä ostaa. Sen sijaan olen mukamaspihinä painellut kasvojani hikisinä päivinä milloin milläkin nenäliinalla tai kassakuitilla. Nämä siis päätyivät suorilta käsin työlaukkuun ja päivittäin tulee käytettyä ainakin yksi!

Urban Decay Complexion Primer -pohjustusvoide (34,90€)
Primerit ovat mulle nimenomaan niitä tuotteita, joiden vuoksi mun täytyy aina tehdä ihan hillitön taustatyö, sillä tämä pärstä kaipaisi yhtä aikaa niin kosteutusta, mattapintaisuutta kuin huokosia supistavia ominaisuuksiakin eikä yksikään brändi ole tietääkseni näitä kolmea vielä osannut yhdistää yhteen primeriin. Otin tämän siis suurella mielenkiinnolla vastaan ja tuote osoittautuikin hyväksi perusprimeriksi, jonka käytän mielelläni loppuun.

IMG_9328

Oon nyt noin viikon ajan käyttänyt omassa boksissani mukana tulleita tuotteita osana päivittäisiä rutiinejani. Annoin ongelmakseni suuret ihohuokoset ja meikkipohjan karkaamisen T-alueelta. Henkilökohtasesti oon todella tyytyväinen ihan jokaiseen tuotteeseen, jotka tuosta älyttömän kauniista laatikosta paljastuivat ja olisin aivan varmasti pitänyt ne itselläni ja maksanut ne myös ilman blogiyhteistyötä. Vain konjac-sieni oli ennestään tuttu, mutta se oli myös yksi ehdottomista suosikeistani. Glamlin tulee myös olemaan palvelu, jota aion hyödyntää jatkossakin täysin omakustanteisesti. Ennaltamäärätyt valmisboksit ovat aina epäilyttäneet mua, koska ostan niin paljon kosmetiikkaa itseksenikin, että niistä varmasti jäisi aina joku käyttämättä tai menisi kiertoon, mutta ajatus juuri mulle räätälöidystä tuotekokonaisuudesta on tasan niin helppo ja silti tarkkaan mietitty kuin miltä se kuulostaakin. Säästyy hutituotteiden kokeilemisen ja irl-kommunikoimisen vaikeudelta.

Miltä tämä konsepti teidän mielestänne vaikuttaa? Millä kauneudenhoidon osa-alueella te haluaisitte hyödyntää virtuaaliapua?

Millaista elämä olisi ilman blogia?

26. toukokuuta 2017

Mä olen tänä vuonna viihtynyt blogimaailmassa seitsemän vuotta, kahdeksas mokoma käynnistyi maaliskuussa. Ensimmäinen blogiväkerrykseni, joka tunnettiin myöhemmin myös nimellä Myponydoeslsd (kyllä, kaikki yhteen pötköön kirjoitettuna), näki päivänvalon helmi-maaliskuussa 2010. En nyt aloita paasaamista siitä, miten blogimaailma on muuttunut, sillä tarkoitukseni on keskittyä tällä kertaa vain omaan itseeni. Omaan käyttäytymiseeni, ajatusmaailmaani ja tottumuksiini. Mitä jos en olisi koskaan aloittanut blogia? Mitä jos olisin aloittanut sen vasta huomattavasti vanhempana? Blogit ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, kuka mä olen tänä päivänä, sillä mä olen kasvanut aikuiseksi niiden ympäröimänä. Mä olin kuitenkin vasta 15-vuotias, kun kirjauduin Bloggeriin ensimmäisen kerran. Ihan jumalattoman herkässä iässä, jolloin ympärillä vellovat vaikutteet voivat juurtua omaan sisimpään hyvinkin tiukasti.

Valokuvauksen aloitin paljon aikaisemmin. Samaten kirjoittamisesta olen aina pitänyt. Voisi ehkä kuvitella, että mun blogimaailmaan eksymiseni oli väistämätöntä. Tarve ja mielenkiinto tuottaa omaa materiaalia myös muiden tarkasteltavaksi olisi syntynyt aivan varmasti vielä myöhemmässäkin vaiheessa. Nyt mä olen kuitenkin harrastanut bloggaamista yhtäjaksoisesti pidempään kuin mitään muuta koskaan ennen – puhutaan jo miltei vuosikymmenestä. Miten se on vaikuttanut arkeen? Onko se muovannut mun ajattelumalleja jollain tavalla? Olenko oppinut bloggaamisesta mitään? Monet tuntuvat edelleen epäilevän, etteikö tämä touhu menisi kokopäivätyöstä ja ettei tässä opi mitään tähdellistä. 


Vastarannalla ihan puhdasta piruuttaan rääkyvä kiiski mä olen ollut aina. Jos joku tarpeeksi kettumaisella tavalla sanoo mulle taivaan olevan sininen, voisin väittää ihan kiusallani sen olevan punainen, vaikka varsin hyvin tiedän toisen olevan oikeassa. Mun on aina ollut ihan hirvittävän vaikea myöntää omia virheitäni ja etenkin lukioiässä mua oli tästä syystä äärimmäisen helppo provosoida. Vaikka pahin pään aukominen on jäänyt jo jonnekin historian lehdille, on silti ollut todella huvittavaa nyt vuosia myöhemmin huomata, miten jotkut yrittävät vieläkin päästä mun ihon alle mitä naurettavimmilla kommenteilla.
  Nykypäivänä kun bloggaajia kohdellaan kuin mitä tahansa seiskajulkimoita, on itselleni ollut tärkeää opetella kääntämään toinen poski ja oppia olemaan se fiksumpi osapuoli. Helppoa se ei ole ollut, mutta se on ultimaattisen puhtaasti sellainen ajattelutapa, jonka olen kallooni väkisin vuosien aikana takonut. Inhottavat kommentit ja kädenvääntö kommenttiboksissa kasvattavat toki luonnetta, mutta ei ehkä sillä tavalla, että olisin jotenkin oppinut sietämään länkytystä ihan mistä tahansa. Ennemmin sanoisin oppineeni ymmärtämään, mitä se toinen sillä provosoinnillaan hakee ja miksei mun ole järkevää vastata siihen. Mun ei tarvitse alentua sellaisen ihmisen tasolle, enkä mä ole kenellekään tilivelvollinen sellaisista asioista, joista en yksinkertaisesti vain halua olla tilivelvollinen.

Mitä sitten tulee muuhun käyttäytymiseen, joka tapahtuu osittain blogin ulkopuolella, ovat omat kulutustottumukset vähintäänkin mielenkiintoiset. Saan jonkun verran ilmaista tavaraa, joo, mutta mä myös käytän ihan lohduttoman paljon aikaa sekä jonkun verran ihan kylmää käteistäkin postausten sisältöä suunnitellessani. En ole niin suuri starba, että jokainen PR-toimisto maailmassa lahjoisi mua mitä hulppeimmilla tuotepaketeilla, vaan ne Essencen tuotteet haetaan ihan itse omilla rahoilla lähitokmannilta ja meikkivoidetestauksia varten kierretään tavaratalojen kosmetiikkaosastoja joskus useampinakin päivinä peräkkäin keräämässä testereitä.
  Tietyllä tasolla mun mielenkiinto esimerkiksi kestävää muotia kohtaan on herännyt erityisesti viimeisen vuoden aikana, mutta ostan mielelläni myös sellaisia kosmetiikkatuotteita, jotka kestävät käytössä pitkään pilaantumatta. Mietin myös suurempia hankintoja tehdessäni, voisiko tämän nyt hankkia käytettynä ja olla sen osalta kuormittamatta ympäristöä. Blogatessa ei kuitenkaan aina ole kyse pelkästään mun mielenkiinnon kohteista vaan siitä, mitä luetaan eniten ja mikä myy. Mikä lukijoita viihdyttää. Pelkkä blogin taustalla pörräävä statistiikka kertoo sen, että muodossa tai toisessa toteutetut vinkit edullisemmista tuotteista ovat sitä ylivoimaista häkää tällä hetkellä.


Toinen hauska ilmiö on koti ja sen sisustus bloggaajan näkökulmasta. Varmaksihan mä en voi sanoa, sillä silloin rippikoulun jälkeen ennen blogin pystyyn pistämistä mä en kokenut sisustamista mitenkään hirvittävän krusiaalina asiana. Kauniista tavaroista mä olen pitänyt aina, mutta jos mä en olisi bloggaaja, en varmana miettisi asuntoa etsiessäni sen valaistusta ja ikkunoiden suuntaa samalla tavalla kuin mitä menneisyydessä kaikkien meidän tähän astisten kotiemme kohdalla olen miettinyt. En keskittyisi asuntonäytössä samoihin yksityiskohtiin eivätkä vaihtoehdot välttämättä olisi niin rajattuja uutta ruokapöytää etsiessä kuin mitä ne nyt ovat. Moni asia olisi mulle varmasti paljon vähäpätöisempi ja meillä kotona tapahtuvat sisustusmuutokset eivät ehkä tapahtuisi niin tiuhaan tahtiin. 

Tavallaan mä olen onnellinen siitä, että aloitin bloggaamisen jo teini-iässä. Leima on ollut mun otsassa suhteellisen pitkään ja lähipiirissä osataan jo varautua mun käyttäytymiseen esimerkiksi ulkona syödessä. Sellainen pikkuruinen bloggaajamentaliteetti oli jo olemassa, kun tapasin J:n ja voisin hyvin kuvitella, että jos blogi olisi tullut kuvioihin vasta esimerkiksi puolivälissä meidän tähänastista parisuhdetta, olisi se voinut tehdä meille jossain määrin hallaakin.
  Rehellisesti sanottunahan sitä voi vain arvailla, mihin elämässäni keskittyisin ilman blogia. Kun pari vuotta sitten tajusin voivani välillä pysähtyä nauttimaan elämästä ilman sosiaalista mediaa ja kameraa, olen sittemmin pohtinut millaista elämä olisi, jos blogia ei olisi koskaan ollutkaan. Se bloggaajan leima pysyy mun otsassa varmaan hamaan hautaan saakka tai ainakin ihan ruhtinaallisen pitkään vielä tämän lopettamisen jälkeenkin, mutta entä jos en koskaan olisi edes aloittanut? Millaista elämää viettäisin, mihin fokusoisin omat voimavarani, olisinko kenties parempi säästämään rahaa?
  Blogi ja sosiaalinen media ovat niin valtava osa bloggaajien elämää, ettei sitä kuka tahansa pysty välttämättä edes käsittämään – nyt niistä on tulossa jopa osa mun työnkuvaa, vaikkakin se tapahtuu tämän meidän tunteman viihteellisen blogimaailman ulkopuolella. Ne tulevat mukaan lomamatkalle ja lääkärin vastaanotolle. Kun otat vastaan työtarjouksen, saatat ensimmäisenä työpäivänä kuulla jonkun uudelta työpaikalta lukevan blogiasi.

Mä en vieläkään kadu mitään, mutta olisin kieltämättä äärimmäisen kiinnostunut tietämään, miten elämä olisi mua tähän mennessä johdattanut ilman bloggaajan titteliä. Se kun tahtoo luoda jonkun toisen korvien välissä myös stereotyyppisiä ennakkokäsityksiä ja epäluuloisia mielipiteitä meikäläistä kohtaan.
  Jokainen tässä postauksessa mainittu asia olisi helppo kääntää ylösalaisin ja lopettaa kuin seinään, mutta sitten mä en enää kirjoittaisi sellaista blogia, jota itse haluan kirjoittaa. 

TESTISSÄ LUMENE INVISIBLE ILLUMINATION SÄVYSEERUMIT

22. toukokuuta 2017


Postaus sisältää affiliate-linkkejä*
Tuotteet saatu, yhteistyössä Ellos 


Sain testiin Lumenen paljon kohuttuja Invisible Illumination -sävyseerumeita ja mä olenkin ottanut ne nyt osaksi päivittäisiä meikkirutiineja. Mulla oli omat ennakkoluuloni näitä tuotteita kohtaan, sillä Lumenen imago ei mun mieleni sopukoissa ole oikein koskaan ollut mikään häävi ja nyt kun Lumene brändimuutoksensa myötä toi markkinoille sikahintaisia uutuustuotteita, ajattelin niiden todella pitkään olevan vain sitä itteään kauniissa paketissa. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja nyt mokomat pipettipullot möllöttävät peilipöydän lipastossa muiden arkimeikkituotteiden rinnalla.

Kun joku sanoo sanan ”Lumene”, juolahtaa mieleeni ensimmäisenä muistikuva sinisen eri sävyissä hohkaavista muovipakkauksista. En usko olevani minkäänlaista vähemmistöä, kun kerron omistaneeni Lumenen tummansiniseen rasiaan pakatun kivipuuterin tai Blueberry-sarjan ripsivärin. Arktisuus ja kotimaiset sävyt ovat vahvoina uudistetuissakin pakkauksissa, mutta Invisible Illumination -seerumit erottuvat erityisesti edukseen paketointinsa ansiosta. Huurrelasista puhallettu pullo ja huurteisella pinnalla viimeistelty metallikorkki luovat tietyntyyppistä ylevyyden ja selektiivisyyden fiilistä näihin. Niin toki tekee hintalappukin, kuten jo mainitsin.

IMG_91622

Talvisin fiilaan vähän paksumpaa ja peittävämpää pakkelikerrosta, mutta nyt kevään myötä olen hurahtanut jo ties kuinka monetta vuotta peräkkäin kuulauteen ja luonnollisuuteen. En kärsi aknesta tai muutenkaan kovin näppyläisestä ihosta, mutta kyllä ne auringonsäteet parantavat kuivankin ihon ja tuovat siihen eloa. Lumenen sävyseerumien ansiosta mun ei kuitenkaan ole tarvinnut vaihtaa meikkivoidetta kevään aikana vaan olen voinut jatkaa samaisen Lumene Matt Controlin käyttöä Nordic Light Instant Illuminizer valopisaroiden* ansiosta. Pruuttaan meikkivoidetta kämmenselälle hieman aiempaa pienemmän määrän ja sekoitan tähän hyvin pienen herneen kokoiseen nökäreeseen pari tippaa valopisaroita. Lutrauksen lopputulos häivyttää kasvojeni punakkuutta ja muita värivirheitä, mutta se tuo myös kasvoille hehkua eikä peitä persoonallisia pigmenttiluomia allensa. Aikaansaannoksena on kevyt, kuulas ja tasainen meikkipohja, johon saan halutessani lisättyä vielä vähän ekstrahehkua töpöttelemällä kasvojen korkeimpiin kohtiin valopisaroita ihan sellaisenaan.

IMG_91683

Instant Glow Watercolour seerumeja käytän joko yhdessä tai erikseen. Joinain päivinä mieleni tekee lisätä kasvoille päivetyksenomaista hehkua ja joinain päivinä fiilistelen tyttömäistä punaa poskipäillä. Joskus tekee mieli heittää molempia päin pläsiä. Mä olen melko kalpea suomalaislikka ja tästä syystä pullossa hyvinkin oranssilta näyttävä Watercolor Bronzer* hirvitti. Kostealla meikkisienellä tuotetta levittäessä lopputulos on kuitenkin yhden kerroksen jälkeen niin hento ja luonnollinen, ettei ensinäkemältä välttämättä edes uskoisi, että otsassa ja poskiluiden alla on meikkiä. Käytännössä näytän siltä, kuin olisin oikeasti kerrankin onnistunut nappaamaan tervettä päivetystä kasvoilleni.
  Watercolor Blush* sen sijaan muistuttaa kirpeistä pakkastalvista, sillä näillä poskipunapisaroilla saa aikaan tismalleen samanlaisen sävyn kuin mitä pakkanen mun pärställe luonnostaan tekee. Ihan uskomatonta!

IMG_91662

Invisible Illumination -sarja on kaiken hehkutuksen arvoinen. Hinnat ovat tyyriit, mutta siihen nähden, ettei vastaavanlaisia tuotteita ole kotimaan markkinoilla mitenkään älyttömän hirveästi, ymmärrän markkinoinnin näkökulmasta, miksi purnukat on varustettu verrattain suurilla hintalapuilla. Mä olen aikaisemmin käyttänyt seerumimeikkejä todella harvakseltaan, mutta Lumene kyllä avasi mulle täysin uuden maailman näiden pisaratuotteiden myötä!

Joko te olette uskaltautuneet kokeilemaan tätä "täysin uudenlaista pohjoismaista innovaatiota" ja hankkineet sävyseerumin tai kenties useammankin testiin?

MILLAINEN ON AMK-TYÖHARJOITTELU?

21. toukokuuta 2017

Mun työharjoitteluni loppusuora häämöttää jo ihan nurkan takana ja mä lupasin silloin alkuvuodesta teistä muutamille kertoa vähän enemmän siitä, mitä ammattikorkeakoulun 30 opintopisteen laajuinen työharjoittelu pitää sisällään. Mä varjelin alkuun yksityiskohtia harkkapaikastani melko hartaasti, mutta nyt kun siitä on tullut suhteellisen suuri osa mun arkea, niin what the heck. Jos joku sitä ei muualta somesta ole vielä keksinyt, niin mä olen suorittanut työharjoitteluani osana Isku Interiorin vientitiimiä.


Mun päätyminen Iskun riveihin sattui ja tapahtui muutaman mutkan kautta, sillä en alunperin hakenut siihen positioon, jossa tällä hetkellä vaikutan. Mun amk-tausta on todella logistiikkapainoitteinen ja haaveilin pitkään sisäänostajan työstä. Hain syksyllä Iskun hankintaosastolle työharjoitteluun, mutta koska hakuprosessi ei tahtonut edetä siinä vauhdissa, kuin osaltani olisi ollut parasta, avauduin asiasta vastuuopettajalleni. Seuraavalla viikolla sain vastuuopettajaltani tekstiviestinä nykyisen esimieheni yhteystiedot ja kehoituksen ottaa yhteyttä häneen  LAMK oli saanut tiedon, että kyseinen henkilö hakee "itselleen" harjoittelijaa. Soitin tälle nykyiselle esimiehelleni, jonka jälkeen lähetin hänelle CV:n sekä vapaamuotoisen hakemuksen sähköpostitse. Kävin haastattelussa, joka käsitti lähinnä varmistuksen siitä, etten ole mikään totaalinen nutcase ja että aihe, jonka parissa pääsisin työskentelemään, kiinnostaisi minua edes jollain tasolla. Tammikuun yhdeksäntenä mä sitten astelin Iskun pääkonttorin ovista sisään ja aloitin urani iskulaisena.

Mainitsin jo, että olen mukana Iskun viennissä ja näin kerronkin, jos joku hyvän päivän tuttu kysyy, mitä mä tällä hetkellä teen elämälläni. Jos mennään syvemmälle terminologiaan, saatan kertoa työskenteleväni Isku Healthin parissa, jonka missiona on tarjota antimikrobisia kalusteita julkisiin tiloihin ja näiden kalusteiden avulla ehkäistä aivan järjettömiin mittoihin päässeen antibioottiresistenssin kasvua. Esimieheni vastaa Health-kokonaisuuden markkinoinnista ja myynnistä, mutta mukana on myös kehityspäällikkö, joka on koko konseptin aivot ja isä ja jonka kontolla ovat faktatieto ja teoria. Mä olen sitten se pahnanpohjimmainen, joka koittaa pysyä näiden kahden perässä.
  Vaikka tykkään pitää työasiat työasioina enkä esimerkiksi ole kutsumassa uusia työtovereitani häihimme, voisin silti luonnehtia tiimiämme silti todella tiiviiksi ja toimivaksi, miltei perheenomaiseksi. Työskentelen myös jossain määrin yhdessä Iskun markkinointitiimin kanssa, vaikken siihen suoranaisesti kuulukaan. Kun esimieheni on muualla, eikä ehdi vastata puhelimeen tai sähköpostiin juuri sillä punaisella sekunnilla kun apua tarvitsisin, käännyn yleensä ensimmäisenä markkinointipäällikön tai viestintäassistentin puoleen. Onneksi seurasin sydäntäni sekä perimmäistä mielenkiintoani viime syksyn kurssivalintoja tehdessäni, kun kaikki logistiikkakurssit oli jo käyty ja valkkasin harjoittelua edeltäneelle puolivuotiselle niin paljon markkinoinnin kursseja kuin vain mahdollista.


Mitä työharjoitteluni sitten on käytännössä pitänyt sisällään, niin hyvin paljon kaikenlaista. Olen suunnitellut messu- ja tapahtumaständejä, postannut juttuja firman sometileille, valokuvannut erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa, koostanut erilaisia esityksiä milloin mistäkin Healthiin liittyvästä sekä työstänyt erilaisia sisältöjätekstejä ja kääntänyt valmiita tekstejä joko suomesta englanniksi tai toisinpäin. Noin niinkuin pähkinänkuoressa. Olen myös mukana parissa myyntikeississä  olen etsinyt tuotevastaavuuksia tarjouspyynnöissä annettuihin spekseihin ja niin edelleen.
  Kun kesäkuun puolivälissä siirryn harjoittelijan pöksyistä kesätyöntekijän vermeisiin, tulee kontollani olemaan nykyisten työtehtävieni lisäksi Isku Health -aiheinen blogi ja tehtävänäni on koordinoida ja hallinnoida sitä. En tule tuottamaan sisältöä kyseiseen blogiin, vaan valvon ja aikataulutan muiden blogiin tuottamia materiaaleja sekä ylläpidän saittia. Työsopimuksessani työtehtävikseni on nimetty markkinointikoordinaattorin tehtävät ja tämä kuvaa työtä mielestäni oikein hyvin.

Mä olen tykännyt Iskulla työskentelystä ihan valtavasti ja mulle on suotu ihan huikeat työkaverit. Pääasiallisesti istua nökötän pääkonttorilla Lahdessa, mutta aina silloin tällöin piipahdan Helsingin toimistolla, jossa esimieheni istuu. Sen lisäksi olen reissannut ympäri Suomea eivätkä ulkomaille matkaamisetkaan mikään mahdottomuus ole, mutta jos jotain olen työharjoittelussani oppinut niin sen, ettei näissä hommissa voi koskaan olla varma siitä, mitä seuraava viikko tuo tullessaan. Kahdeksasta neljään työskentely antaa jonkinlaista osviittaa, mutta tämä duuni on valovuosien päässä yhden ja saman excelin näpyttämisestä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Health ja sen markkinointi ovat vieneet mut tyystin mennessään, enkä enää voi sanoa haluavani isona sisäänostajaksi. Teen isona sitä, mitä vastaan tulee, mutta just nyt mä viihdyn tämänhetkisisissä hommissani paremmin kuin voisin kuvitella missään muualla viihtyväni!

PIHISTÄ VS PANOSTA: LIQUID LIPSTICK

12. toukokuuta 2017

Nestemäiset huulipunat ovat ehdottomasti olleet se juttu parin viime vuoden ajan, multakin löytyy niitä jo ihan kivan kokoisen kokoelman verran. Koko buumin kuningattarena paistatteli todella pitkään Anastasia Beverly Hills ikonisine sävyineen, mutta sittemmin entistä useammat brändit ovat tuoneet markkinoille oman liquid lipstickinsä ja sen myötä, kun Anastasian huulipunat tulivat Kickseihin, on niistä tullut vain yksi tuote muiden vastaavien joukossa. Myös Sleek on parin viime vuoden aikana kasvattanut tietoisuuttaan kotimaisten kosmetiikkafriikkien keskuudessa ja mä tilasin omat ensimmäiset Sleek-meikkini toissa jouluna. Sittemmin en ole Sleek-varastoja kartuttanut, mutta ymmärrän mistä kaikessa hehkutuksessa on kyse.
  Tämän kertaisen Pihistä vs panosta -taistossa vastakkain ovat Anastasia Beverly Hillsin Liquid Lipstick sävyssä Crush ja Sleekin Ultra Smooth Matte Lip Cream sävyssä Birthday Suit. Suosittuja tuotteita suosituissa sävyissä, mutta mitä ekstraa 20 euroa kalliimmassa Anastasiassa  muka on Sleekin tuotteeseen verrattuna?

IMG_72032

Tällä kertaa valitsin keskenään hyvin samankaltaiset sävyt, jotta vertailu olisi mahdollisimman helppoa. Nestemäisten huulipunien osalta ei ole mitenkään erikoista, että yhden tuoteperheen sisällä koostumus tai pigmentti vaihtelisi todella radikaalistikin eri sävyjen välillä. Esimerkiksi mun toinen omistamani Sleek-huulipuna on todella vetinen Birthday Suitiin verrattuna.
  Vaaleaihoisella pohjalla Crush ja Birthday Suit edustavat kumpainenkin sitä sellaista täydellistä tummaa nudea, joka on arkisävynä äärimmäisen helppo. Tietysti sävyn lopullinen ulkonäkö huulilla vaihtelee aina oman ihon ja huulten pohjasävyn mukaisesti, mutta itselläni nämä molemmat ovat mattaisia "my lips but better" -sävyjä. Ainoastaan Anastasia näyttää hylsyssään (pettymyksekseni) hieman vaaleammalta ja kylmemmältä kuin miten se omaan kämmenselkään swatchattuna tai huulille levitettynä lopulta kuivuu.

Näiden huulipunien välinen hintaero on huima. En ole tarkistanut Kicksin hintoja Anastasian huulipunille vähään aikaan, mutta itse maksoin omastani vajaa vuosi sitten noin 30 euroa. Sleekin punan hinta vaihtelee ostopaikasta riippuen 7-10 euron välillä. Toki Kicksin hinnoissa on erityisesti Anastasian tuotteiden kohdalla surullisen kuuluisa suomilisä, mutta vaikka huulipunan tilaisi Anastasian omasta verkkokaupasta, tulisi hintaa toimituskulujen jälkeen melkein yhtä paljon. Näkyykö hinta sitten laadussa vai onko siitä puolet ilmaa?

IMG_72082
Anastasia Beverly Hills, Sleek

Suppusuisena pidän Anastasian pienestä aplikaattorista enemmän. Sleekin pitkä puikula on haastava käyttää, jos sitä levitysmaastoa ei ole mitenkään hirvittävästi, siinä on teräviä kulmia tai jos suupielet ovat todella syvät. Pieni ja jonkinlaista muotoa osakseen saanut Anastasian applikaattori on huomattavasti helppokäyttöisempi ja sillä täyttää vaivattomasti pienemmätkin huulet, vaikka toki ymmärrän, että suuret huulet omistava henkilö saattaisi ymmärtää paremmin Sleekin enemmän kerralla paikoilleen levittävän aplikaattorin päälle. En myöskään ole aivan varma, onko oma Anastasian hylsyni käyttäytynyt aina samalla tavalla, mutta tuotteen aplikaattori nappaa mukaansa aivan älyttömän määrän tuotetta kerrallaan ja saa epäilemään, onko hylsyn annostelija ihan reilassa...

Suurin ero tuotteiden välillä on varmastikin koostumuksessa ja sen käyttäytymisessä iholla. Viimeistään tässä kohtaa makeup junkie saattaa ymmärtää mistä on maksanut, vaikka toki Anastasian hinta on siitäkin huolimatta pöyristyttävä Suomen markkinoilla. Molempien levittäminen onnistuu ihan kiitettävästi ilman erillistä huultenrajausta, mutta Sleek lähtee helpommin liikkeelle ja murenee herkemmin pois, mikäli alla ei ole minkäänlaista pohjatyötä.

IMG_72092
Vasemmalta oikealle: Anastasia Beverly Hills, Sleek

Sleek on todella nestemäinen ja sitä on helppo levittää huulille liikaa. Ohut kerros kuivuu mataksi todella nopeasti, josta annan ehdottomasti kiitosta, mutta ohut kerros ei välttämättä takaa haluttua color payoffia ja kuten mainitsin, Sleek kaipaa alleen jonkinlaista pohjustusta. Muuten se pakenee huulilta ja murenee pelkän teekupin mukana pois  juustohampurilaisesta nyt puhumattakaan. Anastasia sen sijaan on valehtelematta ensimmäinen nestemäinen huulipuna, jota olen uskaltanut käyttää huoletta ilman rajauskyniä tai kummempia pohjustuksia ja johon luotan sellaisina arkipäivinä, kun ei välttämättä ole aikaa keskittyä omaan huulipunaan. Sleekin valitsen sellaisia tilaisuuksia varten, joissa ei ole ruokatarjoilua :-D
  Koostumukseltaan Anastasia on todella pehmeä, jostain voiteen ja moussen välimaastosta ja se kuivuu mattapintaiseksi ihan kohtuullisessa ajassa. Kun Sleekistä löytää sen optimin levitysmäärän, kuivuu sekin täysin mataksi, mutta tuo huulirypyt ja kuivuuden Anastasiaa herkemmin esiin.

Hintaansa nähden Sleekin Birthday Suit on toki hyvä. Pidän siitä enemmän kuin esimerkiksi NYXin Lingerie-sarjan punista, mutta yleisesti ottaen nestemäiset huulipunat ovat vähän sellaisia hit or miss -tuotteita ja jonkun luottohuulipuna voi olla toisen pahin painajainen. Sille on kuitenkin syynsä, miksen ole (toistaiseksi) ostanut lisää Anastasian huulipunia ja se on sen kova hinta. En ole koskaan nähnyt nestemäistä mattapunaa, joka olisi pysynyt huulilla ihan koko päivän ajan  kyllä ne menee muruksi ihan kaikki jossain vaiheessa päivää ja korjailu on tavallista huulipunaa paljon haastavampaa, oli merkki mikä hyvänsä. Suosittelisin ennemmin Anastasian nestemäisiä huulipunia, mutta vain henkilöille, joiden tiedän olevan valmiita maksamaan huulipunasta ja laadukkaasta pakkauksesta vähän ekstraa. Kyseessä ei kuitenkaan ole niin hulppea ja ylivoimainen tuote. Mikäli kosmetiikka ei ole niin lähellä sydäntä, luo Sleek aivan varmasti halutun lopputuloksen huomattavasti edullisemmin.

LIFE THROUGH HUAWEI

7. toukokuuta 2017

may5

Meininkejä parilta varsin erilaiselta aamulta. Nyt kun tekee koko muun normaalin yhteiskunnan mukaan menevää kokopäivätyötä toimistossa ja joutuu arkisin olemaan pystyssä jo kukon pierasun aikaan, tulee viikonlopun köllimisistä otettua entistä uutterammin kaikki irti. // Työpaikasta puheen ollen, mulle on siunaantunut ehkä kaikista inspiroivin sellainen. // Alkukevään asu, johon verhoutuminen vaatii aina silloin tällöin vähän rohkeutta. Tuo nahkahame on kuitenkin rakkautta!

may2

Meikkasin vappuna ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin ihan kunnolla ja testasin uutta highlighteria siinä samalla. Kyseisestä highlighterista lisää myöhemmin! // Mulla on aivan mahdoton guilty pleasure, enkä sen suuremmin edes häpeile näyttää sitä. Kanankoivet tai siivet ja maalaisranet on aivan mahdottoman hyvä perjantaisafka *sydänsilmäemoji* // Oskarin kahvila Lahden Hämeenkadulla, suosittelen erittäin lämpimästi! // Nyt kun mä olen löytänyt itselleni häämeikkivoiteen, on seuraavana tehtävälistalla ollut häähuulipunan metsästys. Tämä L'oréalin mattahuulipuna on yksi erittäin potentiaalinen vaihtoehto, mutta ajattelin tasapuolisuuden nimissä käydä hääblogin puolella lähiaikoina läpi kolme eri vaihtoehtoa kolmesta eri hintaluokasta.

may4

Kuukausi sitten ihana Veera laittoi mun eiminkäänvärisen reuhkan kuntoon Vesijärvenkadun Stoolissa ja mä olen rakastanut tätä tukkaa siitä lähtien suurella hartaudella. Ajattelin, jos kirjoittelisin vaihtelun vuoksi vähän mun hiusrutiineista, nyt kun mulla sellaisia on. Kiinnostaisiko se teitä? // Oma kehu haisee, mutta palvon tätä lähikuvaa. Lähinnä tuon täydellisen kulmakarvan takia, mutta silti! // Home sweet home, meillä vallitsee olkkarissa tällä hetkellä melko hempeä meininki ♥

may3

Jaoin alkuviikosta Instagramissa bloggaajasalaisuuden: verkkosukat on äärettömän epäkäytännölliset eikä mitenkään hirvittävän mukavat jalassa. // Mikäli kanasalaatti on sun mieleen, suosittelen ehdottomasti Lidlin kana-caesarsalaattia. Tää on ollut mun go to -eväs läpi kevään! // Pääsiäismeininkejä; onneksi en asu Yhdysvalloissa, koska Kinderit on elämä. // Rakkaustakki vilahtelee jälleen. Mustavalkonen meininki ja ripaus konjakinruskeeta päihittää about kaikki muut väriyhdistelmät ihan 6-0.

may1

Leopardipukuisen mamsellin herkullisen värinen perjantaipuska hyvin hyvin hyvin monen viikon takaa. // Toinen guilty pleasure on Pirkan pakasteminidonitsit. Kolme euroa, sulatusta 30 minuuttia huoneenlämmössä ja badumts, sulla on yhdeksän superia hiilariherkkua. //Hörhelöt ja röyhelöt on vieneet mutkin mennessään, vaikka röyhelölahkeet ja -helmat ovatkin mun kohdalla vielä vähän kyseenalainen valinta... // Hääkukkasuunnitelmia ja -kuvauksia. Huominen jatkuukin taas näissä meiningeissä, kun meen tapaamaan meidän kukkatoimittajaa töiden jälkeen.

Huh, puhelinkuvia ei olekaan tutkailtu blogissa taas vähään aikaan. Olin ihan tyystin unohtanut, miten kiva näitä on tehdä! Saatteko te näistä mitään irti? Vaikka tykkään tarinoida muuallekin someen, on näitä puhelinotoksia kiva aukasta blogissakin vähän enemmän aina välillä.

Jos tulevien puhelinräpsyjen tutkailu reaaliajassa kiinnostaa, niin mut löytää Instagramista nimimerkillä @jennahard ja Snapchatista nimimerkillä @tsenana. Rentouttavaa sunnuntain jatkoa! ♥

HOT OR NOT: Kevään 2017 uutuudet Essenceltä

5. toukokuuta 2017

IMG_88372

Essence tuli ja hurmasi kaikkien kosmetiikkafriikkien sydämet pari vuotta sitten. Siinä missä ennen sanottiin jonkin asian olevan halpaa kuin saippua, voisi saippua-sanan korvata nykypäivänä Essencellä. Joitakin vuosia sitten olisi ollut äärettömän vaikea uskoa, että joskus tulevaisuudessa mä olisin fiiliksissä kolmen euron ripsarista, mutta niin pääsi kuitenkin käymään ja syksyn 2015 jälkeen mun varastoihin on kertynyt ihan kiitettävä Essence-kokoelma. Jotkut tuotteista on olleet totaalisia floppeja, jotkut löytäneet loppuelämän kodin mun meikkifanaatikon edulliselle kosmetiikalle pamppailevasta sydämestä.
  Tänä keväänä Essence uudisti valikoimiaan jälleen todella radikaalisti ja mä olen vähän pakon sanelemana joutunut haalimaan uutuuksia kasaan pikkuhiljaa, sillä kaikkea ei todellakaan ole ollut aina saatavilla, kun Tokmannille tai Kärkkäiselle olen eksynyt. Brändillä on muutamia ikituotteita, mutta sitten on kausiluontaisia tuotekokonaisuuksia ja oliko se nyt kerran vai pari vuodessa valikoima pistetään miltei täysin uusiksi. Jos siis löydät Essenceltä jonkun huipputuotteen, kannattaa sitä varmuuden vuoksi hamstrata useampi kappale kerralla. Jossei tuotetta tai sävyä lopeteta jossain vaiheessa, voi se olla muutaman muunkin mielestä niin huikea, että saatavuus saattaa äityä todella hankalanpuoleiseksi.

IMG_87852

Tänä keväänä Essence-hyllyissä on pyörinyt Blossom Dreams -niminen tuoteperhe, johon kuuluu ensinnäkin todella söötteihin ja keväisiin purnukoihin pakattuja tuotteita sekä muutama todella mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen uutuus. On sateenkaari-highlighteria ja hologrammipinnan aikaansaavaa kynsipuuteria. Mä en sille sateenkaari-konseptille oo highlightereiden suhteen oikein koskaan syttynyt, mutta holokynnet ovat kiehtoneet jo pidempään. Essence tarjoaakin sangen edullisen vaihtoehdon, mikäli hehkuvaa kynsilookia mielii testata.

essence1

Kausikokoelmaan kuuluu myös "eyebrow lifter", mutta mä olen ihastunut kyseiseen tuotteeseen ihan vain nestemäisen highlighterin muodossa. Tuote toimii tosi hyvin poskipäillä ja hohtaa kivasti ainakin 8-tuntisen työpäivän ajan, vaikkakin puuterituotteisiin tottunelle tämän käyttö vaatii vähän totuttelua. Mitään hirvittävän puuterista pohjaa tämän alle ei voi tehdä, mutta kyllä kyseessä on silti ehdoton hot, etenkin nyt kun kevät kukoistaa ja kesä tekee tuloaan. Blossom Dreams Liquid Eyebrow Lifter 3,09€.
  Yksi ehdottomasti mielenkiintoisimmista tuotteista pääsi käyttöön vappuna ja tarkkasilmäisimmät saattoivat nähdäkin boomerang-pätkän mun pinkeistä hologrammikynsistä Instagramin tarinoissa viime viikonloppuna. Essencen suosittelema vesipohjainen päällyslakka ei sytyttänyt, sillä se kuivui kynsille todella kummallisesti sekä valui kynsinauhoille, joilta se sitten lopulta kuoriutui vähän samaan tapaan kuin kynsien ympärysten suojaksi tarkoitetut lateksitökötit kuoriutuvat. Pigmentti kuitenkin toimi kuin unelma ja saa multa ehdottomasti hottia osakseen, mutta päällyslakaksi on keksittävä jotain muuta. Kuvia lopputuloksesta voit käydä vilkasemassa esimerkiksi täältäBlossom Dreams Waterbased Topcoat (2,89€) ja Blossom Dreams Iridescent Effect Nail Pigment (2,45€*).

 *Hinta napattu kosmetik4less-verkkokaupasta, sillä suomalaisten puljujen sivuilta tätä ei enää löytynyt, enkä ole taas aivan 100-prosenttisen varma, noudattavatko kotimaiset jälleenmyyjät samoja hintoja.

IMG_87802 IMG_88102

Huultenrajauskynien suhteen Essence ei oo vielä kertaakaan onnistunut pettämään. Niihin "aitoihin ja alkuperäisiin" puisiin kyniin en tosin ole uskaltanut kajota, sillä vastaavanlainen kulmakynä oli aivan kamala, mutta rullattavat longlasting-kynät ja nyt nämä uudet teroitettavat kynät ovat olleet aivan pettämättömiä. Jos kuitenkin pitäisi valita edellämainittujen väliltä, päätyisin varmaankin niihin rullattaviin, sillä nämä Ultra Last -kynät ovat maailman eniten hanurista teroittaa. Tuote toimisi niiiiiiiin paljon paremmin rullattavassa muodossa, sillä itse värimassa on todella pehmeää ja mun jytky Anastasian terotin vain tuhoaa näiden kärjet. Liikuskellaan siis jossain meh-osastolla, sillä pigmentti ja pysyvyys ovat niin 5/5 kuin mikään parilla eurolla saatava meikkituote voi koskaan olla. Mutta teroittamisen kanssa menee hermo. Essence Ultra Last Lipliner (2,19€).

IMG_87772

Essencen pohjameikit eivät ole mitenkään suuremmin onnistuneet säväyttämään, eikä ne tee sitä oikein vieläkään. Erästä meikkivoidetta hypetetään tällä hetkellä aikalailla, mutta ainakin omalle kämmenelle se hapettui sen verta komeasti, etten uskalla tuoda sitä lähellekään kasvojani.
  Viimeisimmän valikoimapäivityksen yhteydessä Essence lähti mukaan colour correcting -buumiin ja toi markkinoille nestemäiset ihon sävy- ja värivirheitä korjaavat tuotteet. Vihreä tasoittaa punoitusta, keltainen puree tummiin silmänalusiin ja pinkin olisi tarkoitus kirkastaa kasvoja. Mä en kärsi niin tummista silmänalusista, että kokisin keltaista tököttiä tarpeelliseksi, mutta vihreää metsästin parisen kuukautta. Valitettavasti sain todeta, ettei se ole riittävä apu. Koostumus on melkoista lirua ja pigmentti köpönpuoleinen. Pinkki on ihan kiva lisä kasvoille aina silloin tällöin, mutta menee vähän samaan kastiin valokynien kanssa. Ilmankin pärjää. Nämä olivat siis valitettavasti not mulle itselleni. Essence Colour Correcting Liquid Concealer (3,09€).

Peitevoide sen sijaan pääsi yllättämään positiivisesti ja tämä onkin suunnitteilla Pihistä vs panosta -postaussarjan yhdeksi pihistä-vaihtoehdoksi. Vastustajaksi olen kaavaillut erästä hyvin suosittua kulttituotetta selektiivisemmän kosmetiikan puolelta, joten kannattaa pitää silmät auki tämän varalta. Camouflage Full Coverage Concealer (3,09€) saa multa ehdottoman hottipeukun, mutta ominaisuuksista kerron tarkemmin myöhemmin!

IMG_87832 IMG_87922
18 Black as a Berry, 07 Mauvie-time!, 02 Cosy Rosy, 09 Chilli Vanilli

Viimeiseksi jätin tämän kevään valikoimauutuuksien ehdottoman kuninkaan ja kohahduttajan. Essence nimittäin meni ja toi kotimaisen markettikosmetiikan pariin yksittäiset luomiväri-, puuteri- ja poskipunapannut paletteineen kaikkineen. Konsepti on itselle tuttu MUGin luomiväreistä, mutta nyt huidellaan niin alhaisissa hinnoissa, että Essence ansaitsee ehdottomasti oman kunniamainintansa tästä hyvästä. Toisin kuin MUGin irtonappeihin pakatut luomivärit, Essencen pannut napsautetaan palettiin magneettikiinnityksen sijasta.
  Sävyvalikoima on ihan pätevä, muttei järin shokeeraava. Löysin valikoimasta omat lempparini ensimmäisellä kertaa, eikä mikään kauppaan jäänyt pyöri holtittomasti mielessä. Tuo persikkaisen pinkihtävä sävy on oikeasti poskipuna, sillä luomivärivalikoimasta ei löytynyt täydellistä mätsiä kolmen muun sävyn rinnalle. Pigmentti on kuitenkin parin euron luomiväriksi loistava, vaikkakin olen ymmärtänyt, että tämä on jälleen tuote, jossa pigmentin syvyys ja puuterin koostumus on sävykohtaista. Mulla ei kuitenkaan ole mitään valitettavaa näistä sävyistä, jotka omasta kokoelmasta löytyy, joten täältä iskee hottia ainakin kahdeksankertasesti! Kuvassa näkyvä avonainen paletti on puhtaasti silmämeikkitarkoitukseen koottu, mutta kiinni oleva neljän napin kokonaisuus saanee oman postauksensa lähiaikoina ;-) Essence My Must Haves väripannut ja paletti (1,89€/kpl).


Joko te olette käyneet koluamassa Essencen hyllyjä vai onko brändi vielä täysin vieras?

Täytyykö kauneudenhoidosta somettavan henkilön olla poikkeuksellisen hyvännäköinen?

27. huhtikuuta 2017


Mä en mahdu tämän hetkisen "tyypillisen" kauneusihanteen muottiin, vaikka miten vääntelisi ja kääntelisi. Mulla on muutama kilo ylipainoa, terävää leukalinjaa en muutenkaan ole koskaan nähnyt, nenä on iso ja silmät pienet. Kaiken tämän lisäksi kärsin luonnostaan tavallista keltaisemmasta hammasluusta, jonka olen vuosien varrella todennut ilmeisesti yököttävän joitakin ihmisiä. Mutta mitä sitten? Eipä siihen muottiin mahdu valtaosa mun naispuolisista kavereistakaan ja silti kaikki heistä ovat aivan törkeän upeita ja vahvoja naisia.

Varmaksihan mä en tiedä, mutta voisin luulla kauneusbloggaajien, -vloggaajien ja muiden kauneudesta postaavien henkilöiden painivan jollain tasolla vahvempien tai ainakin huomattavasti erilaisempien ulkonäköpaineiden kanssa kuin vaikkapa ystävieni, jotka ovat vain Facebookissa tai jotka avaavat Instagramin joskus ja jouluna. Eihän sillä ole niin väliä, miltä jalkapalloa pelaavan kaverin joukkuetoveri näyttää, kun yleisesti ajatellaan, että ne on ne taidot ja tekniikka, jotka ratkaisevat. Sama pätee aikalailla kaikkiin muihinkin perinteisiin urheilulajeihin kuten myös esimerkiksi sisustamiseen tai hevosten hoitoon. Mutta mitäs sitten, kun ne omat taitonsa haluaa esittää omilla kasvoilla? Se luo aivan mielettömät paineet, mikäli henkilöllä itsellään on pienintäkään taipumusta epävarmuuteen tai jos hän tiedostaa omistavansa jonkin yleisesti epäviehättäväksi katsotun piirteen. Kaiken lisäksi ulkonäkökeskeinen harrastus on äärettömän helppo ymmärtää väärin ja edelleen on olemassa ihmisiä, joilla on omat ennakkoluulonsa 'meikkipellejä' kohtaan.


Kauneus ja kosmetiikka ovat viimeisen parin vuoden aikana muovautuneet mulle pahemman luokan intohimoksi. Samoin on käynyt myös monille muille suomalaisille, eikä kosmetiikan tilaaminen esimerkiksi Yhdysvalloista ole enää niin poikkeuksellista. Omasta kaveripiiristä purkit ja purnukat ovat vielä pysyneet jokseenkin kaukana ja sen vuoksi mulla on ystävien keskuudessa oma vahva "maineeni" purnukka-almana, joka omistaa hämmästyttävän suklaalta tuoksuvan luomiväripaletin ja jolle 60 euroa meikkivoiteesta ei ole pöyristyttävän kallis hinta.

Mulla on muutamia kavereita ja ystäviä, jotka jakavat mun intohimon meikkeihin ja jotka pakkeloivat tavallisena maanantaina enemmän kuin moni suomalaisnainen hääpäivänään. Suurimpana erona on kuitenkin se, että mä olen tuonut harrastukseni tietoisesti sosiaaliseen mediaan kaiken kansan ruodittavaksi ja arvosteltavaksi, sillä se on vuosien bloggaamisen jälkeen vain tuntunut luontevalta jatkumolta oman itseni kehittämisen suhteen. Vaikka mulla onkin pärstä, johon aseteltu nenä saattaisi jonkun mielestä oikeasti tarvitakin sitä contouria.

Voinko mä sitten kirjoittaa meikkivoiteista, kun mulle on syntymälahjana siunaantunut Kuun kraatteritkin kateellisiksi saavat ihohuokoset? Tai kuvata teille silmämeikkejä, jotka on tehty piskuisiin eriparisilmiin? Mun mielestä voin. Aivan hyvin. Kukas mua muka estäisi? "Vain sinä itse", no sepä se. Joka himputin kerta kauneusaiheista postausta tai videota tehdessäni mietin, että ottaakohan mua nyt kukaan edes tosissaan, kun en ole mitenkään häävin näköinen. Keskitytäänkö esimerkiksi mun meikkitutorial-videossa itse aiheeseen vai varastaako puhuessa alituiseen vilahteleva kolmoisleuka koko shown? Yleensä kuitenkin muistan lopulta sen, etten mä ole ainoa, joka taistelee laiskojen silmäluomien kanssa ja ehkä joku toinen kaltaiseni tavallinen ihminen voisi oikeasti hyötyä tästä mun jakamastani kikkakolmosesta.

Kauneuteen liittyvien aiheiden käsittely sosiaalisessa mediassa parhaimmillaan kasvattaa itsevarmuutta, mutta se voi myös romuttaa sen aivan totaalisesti hyvin lyhyessä ajassa. Henkilökohtaisesti olen huomannut omassa blogissani sellaisen turhanpäiväisen ulkonäköön liittyvän länkytyksen jääneen kokonaan pois parin viime vuoden varrella. Tämä ehkä siksi, ettei kommenttimääräni enää ole huima ja valtaosa seuraajistani on kasvanut aikuiseksi siinä missä minäkin. Tästä syystä olen uskaltanut lisätä blogiin lähikuvia meikittömistä kasvoista ihohuokosineen kaikkineen. Ikä tuo mukanaan itsevarmuutta ja tilannetajua; esimerkiksi ollessani vielä lukiossa saattoi meininki kommenttiboksissa äityä toisinaan todelliseksi villiksi länneksi.
  Oma luontainen vastarannankiiskeyteni ja historia koulukiusattuna kai auttoi jollain tasolla sietämään kaikenlaista sontaa ja kasvattamaan paksun somenahkan, vaikka inhat anonyymit pääsivätkin välillä ihon alle. Joku muu ei välttämättä olisi kääntänyt niitä voitoksi itselleen.



Nykyään sosiaalinen media on täynnä mitä persoonallisemman näköisiä kosmetiikkaharrastajia ja alan ammattilaisia. Enkä nyt sano, että kukaan olisi ruma, vaan koitan tuoda ilmi sen, että kauneudenhoidon parissa voi menestyä minkälainen ihminen tahansa ja se on mun mielestä aivan mahtavaa! Jos osaa asiansa ja ymmärtää somen tarjoamat mahdollisuudet sekä sen monimuotoisuuden, mikä vain on mahdollista. Kyllähän se vähän harmittaa, että näissä touhuissa se oma menestyminen riippuu taitojen lisäksi välillä myös siitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta tasan jokaisella meistä on silti oikeus tuntea olomme kauniiksi ja ehostaa omaa ulkonäköämme sekä samalla kirjoittaa tai kertoa videokameralle asiasta, jota rakastamme. Oli seuraajia sitten viisi tai 5000.

Kosmetiikka ei ole enää vain yksiselitteinen turhamaisuuteen rinnastettavissa oleva käsite, eikä meikin tarkoituksena läheskään aina ole peittää niitä luonnollisia ominaisuuksia, joista itsessään ei pidä. Kyse ei enää väistämättä ole mahdollisen kumppaniehdokkaan miellyttämisestä eikä hyväksynnän hakemisesta. Ulkonäöstään huolehtiminen todella voi kulkea rinta rinnan sisäisen kauneuden kanssa ja sen kautta voi vain vilpittömästi toteuttaa itseään. Ihonhoito, hiustuotteet, kynsitaide ja meikit voivat olla kevyt harrastus, intohimo tai jopa ammatti ihmiselle kuin ihmiselle sukupuolesta ja ulkonäöstä huolimatta. Samat henkilöt voivat tuoda itseilmaisunsa tuotokset sosiaaliseen mediaan muiden nähtäville. Mikä muka tekee Youtubeen kauneusvideoita lataavasta henkilöstä Instagramiin tuotoksiaan lisäävää valokuvaajaa huonomman?

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne