Täytyykö kauneudenhoidosta somettavan henkilön olla poikkeuksellisen hyvännäköinen?

27. huhtikuuta 2017


Mä en mahdu tämän hetkisen "tyypillisen" kauneusihanteen muottiin, vaikka miten vääntelisi ja kääntelisi. Mulla on muutama kilo ylipainoa, terävää leukalinjaa en muutenkaan ole koskaan nähnyt, nenä on iso ja silmät pienet. Kaiken tämän lisäksi kärsin luonnostaan tavallista keltaisemmasta hammasluusta, jonka olen vuosien varrella todennut ilmeisesti yököttävän joitakin ihmisiä. Mutta mitä sitten? Eipä siihen muottiin mahdu valtaosa mun naispuolisista kavereistakaan ja silti kaikki heistä ovat aivan törkeän upeita ja vahvoja naisia.

Varmaksihan mä en tiedä, mutta voisin luulla kauneusbloggaajien, -vloggaajien ja muiden kauneudesta postaavien henkilöiden painivan jollain tasolla vahvempien tai ainakin huomattavasti erilaisempien ulkonäköpaineiden kanssa kuin vaikkapa ystävieni, jotka ovat vain Facebookissa tai jotka avaavat Instagramin joskus ja jouluna. Eihän sillä ole niin väliä, miltä jalkapalloa pelaavan kaverin joukkuetoveri näyttää, kun yleisesti ajatellaan, että ne on ne taidot ja tekniikka, jotka ratkaisevat. Sama pätee aikalailla kaikkiin muihinkin perinteisiin urheilulajeihin kuten myös esimerkiksi sisustamiseen tai hevosten hoitoon. Mutta mitäs sitten, kun ne omat taitonsa haluaa esittää omilla kasvoilla? Se luo aivan mielettömät paineet, mikäli henkilöllä itsellään on pienintäkään taipumusta epävarmuuteen tai jos hän tiedostaa omistavansa jonkin yleisesti epäviehättäväksi katsotun piirteen. Kaiken lisäksi ulkonäkökeskeinen harrastus on äärettömän helppo ymmärtää väärin ja edelleen on olemassa ihmisiä, joilla on omat ennakkoluulonsa 'meikkipellejä' kohtaan.


Kauneus ja kosmetiikka ovat viimeisen parin vuoden aikana muovautuneet mulle pahemman luokan intohimoksi. Samoin on käynyt myös monille muille suomalaisille, eikä kosmetiikan tilaaminen esimerkiksi Yhdysvalloista ole enää niin poikkeuksellista. Omasta kaveripiiristä purkit ja purnukat ovat vielä pysyneet jokseenkin kaukana ja sen vuoksi mulla on ystävien keskuudessa oma vahva "maineeni" purnukka-almana, joka omistaa hämmästyttävän suklaalta tuoksuvan luomiväripaletin ja jolle 60 euroa meikkivoiteesta ei ole pöyristyttävän kallis hinta.

Mulla on muutamia kavereita ja ystäviä, jotka jakavat mun intohimon meikkeihin ja jotka pakkeloivat tavallisena maanantaina enemmän kuin moni suomalaisnainen hääpäivänään. Suurimpana erona on kuitenkin se, että mä olen tuonut harrastukseni tietoisesti sosiaaliseen mediaan kaiken kansan ruodittavaksi ja arvosteltavaksi, sillä se on vuosien bloggaamisen jälkeen vain tuntunut luontevalta jatkumolta oman itseni kehittämisen suhteen. Vaikka mulla onkin pärstä, johon aseteltu nenä saattaisi jonkun mielestä oikeasti tarvitakin sitä contouria.

Voinko mä sitten kirjoittaa meikkivoiteista, kun mulle on syntymälahjana siunaantunut Kuun kraatteritkin kateellisiksi saavat ihohuokoset? Tai kuvata teille silmämeikkejä, jotka on tehty piskuisiin eriparisilmiin? Mun mielestä voin. Aivan hyvin. Kukas mua muka estäisi? "Vain sinä itse", no sepä se. Joka himputin kerta kauneusaiheista postausta tai videota tehdessäni mietin, että ottaakohan mua nyt kukaan edes tosissaan, kun en ole mitenkään häävin näköinen. Keskitytäänkö esimerkiksi mun meikkitutorial-videossa itse aiheeseen vai varastaako puhuessa alituiseen vilahteleva kolmoisleuka koko shown? Yleensä kuitenkin muistan lopulta sen, etten mä ole ainoa, joka taistelee laiskojen silmäluomien kanssa ja ehkä joku toinen kaltaiseni tavallinen ihminen voisi oikeasti hyötyä tästä mun jakamastani kikkakolmosesta.

Kauneuteen liittyvien aiheiden käsittely sosiaalisessa mediassa parhaimmillaan kasvattaa itsevarmuutta, mutta se voi myös romuttaa sen aivan totaalisesti hyvin lyhyessä ajassa. Henkilökohtaisesti olen huomannut omassa blogissani sellaisen turhanpäiväisen ulkonäköön liittyvän länkytyksen jääneen kokonaan pois parin viime vuoden varrella. Tämä ehkä siksi, ettei kommenttimääräni enää ole huima ja valtaosa seuraajistani on kasvanut aikuiseksi siinä missä minäkin. Tästä syystä olen uskaltanut lisätä blogiin lähikuvia meikittömistä kasvoista ihohuokosineen kaikkineen. Ikä tuo mukanaan itsevarmuutta ja tilannetajua; esimerkiksi ollessani vielä lukiossa saattoi meininki kommenttiboksissa äityä toisinaan todelliseksi villiksi länneksi.
  Oma luontainen vastarannankiiskeyteni ja historia koulukiusattuna kai auttoi jollain tasolla sietämään kaikenlaista sontaa ja kasvattamaan paksun somenahkan, vaikka inhat anonyymit pääsivätkin välillä ihon alle. Joku muu ei välttämättä olisi kääntänyt niitä voitoksi itselleen.



Nykyään sosiaalinen media on täynnä mitä persoonallisemman näköisiä kosmetiikkaharrastajia ja alan ammattilaisia. Enkä nyt sano, että kukaan olisi ruma, vaan koitan tuoda ilmi sen, että kauneudenhoidon parissa voi menestyä minkälainen ihminen tahansa ja se on mun mielestä aivan mahtavaa! Jos osaa asiansa ja ymmärtää somen tarjoamat mahdollisuudet sekä sen monimuotoisuuden, mikä vain on mahdollista. Kyllähän se vähän harmittaa, että näissä touhuissa se oma menestyminen riippuu taitojen lisäksi välillä myös siitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta tasan jokaisella meistä on silti oikeus tuntea olomme kauniiksi ja ehostaa omaa ulkonäköämme sekä samalla kirjoittaa tai kertoa videokameralle asiasta, jota rakastamme. Oli seuraajia sitten viisi tai 5000.

Kosmetiikka ei ole enää vain yksiselitteinen turhamaisuuteen rinnastettavissa oleva käsite, eikä meikin tarkoituksena läheskään aina ole peittää niitä luonnollisia ominaisuuksia, joista itsessään ei pidä. Kyse ei enää väistämättä ole mahdollisen kumppaniehdokkaan miellyttämisestä eikä hyväksynnän hakemisesta. Ulkonäöstään huolehtiminen todella voi kulkea rinta rinnan sisäisen kauneuden kanssa ja sen kautta voi vain vilpittömästi toteuttaa itseään. Ihonhoito, hiustuotteet, kynsitaide ja meikit voivat olla kevyt harrastus, intohimo tai jopa ammatti ihmiselle kuin ihmiselle sukupuolesta ja ulkonäöstä huolimatta. Samat henkilöt voivat tuoda itseilmaisunsa tuotokset sosiaaliseen mediaan muiden nähtäville. Mikä muka tekee Youtubeen kauneusvideoita lataavasta henkilöstä Instagramiin tuotoksiaan lisäävää valokuvaajaa huonomman?

Q&A: Opiskelijabileet, kasvatusmetodit ja isän mielipide anonyymikommentista

20. huhtikuuta 2017


KOULU & OPINNOT

Ootko käynyt paljon opiskelijabileissä ja ulkoiluttanut haalareitasi?
Höhö, en käynyt 2015-2016 lukuvuonna yksissäkään opiskelijabileissä ja ekana opiskelijavuotenakin kerätyt merkit pölyttyy valtaosa jossain lipaston laatikossa sen sijaan, että ne olisi ommeltu kiinni haalariin. Viime syksynä mun oli tarkoitus petrata, mutta ilmeisesti mun sisälläni ei asu niin valtaisaa partyanimalia, ettäkö olisin jaksanut vaivautua. Haalarit siis saavat jatkaa pölyttymistään ainakin tämän kevään vielä, kun torstaiaamuisin on oltava skarppina pystyssä jo puoli seitsemältä. Onhan mulla sitten se opparisyksy aikaa, hah.

Mikä on parasta korkeakouluopiskelijana?
Vapaus ja se, että sua kohdellaan opettajien toimesta kuin aikuista ihmistä. Tietty sellasta perseelle potkimista kaipaa aina silloin tällöin ja jos antaa itsensä tipahtaa kaiken ulkopuolelle, niin sitten ollaan ihan tosissaan pihalla. Pääsääntösesti mä kuitenkin nautin siitä, että oon itse vastuussa itseni valmistuttamisesta tavoiteajassa eikä kukaan oo konkreettisesti mäkättämässä korvanjuuressa.

Millainen kielitaito sulla on?
Mulla on aina ollut hyvä kielipää, mutta mua harmittaa ylläpitämäni suomalainen tapa, että olen ennemmin hiljaa, josseivat täydellinen lauserakenne ja edistyneemmät sanavalinnat muistu just sillä hetkellä mieleen, kun suu pitäis avata. Siitä on yllättävän vaikeaa päästä eroon.
  Oon kouluvuosieni aikana opiskellut englannin ja ruotsin lisäksi myös ranskaa, espanjaa ja saksaa. Ranskaa osaan enää vain rahtusen, kun en oo pitänyt sitä taitoa yllä ylästeen jälkeen, espanjaa ja saksaa ymmärrän kirjoitettuna paremmin kuin mitä osaan itse puhua. Ajatuksena on vielä jonain päivänä mennä jonkinlaiselle venäjän kurssille, mutta oon ajatellut tekeväni sen vasta joskus valmistumisen jälkeen, jos sille todella tulee tarvetta.

Miks päätit hakea just ammattikorkeeseen tradenomiksi?
Se tavallinen tarina – kunhan on jotain mitä opiskella. En tiennyt yhtään, mikä haluan isona olla, mutta onneksi sekin ajatus on tässä opiskelujen ohella hiljalleen kehkeytynyt ja nyt harjottelussa vielä paremmin. Mä hain samaan aikaan varmuuden vuoksi myös yo-pohjaselle merkonomilinjalle ja otinkin sen paikan varmuuden vuoksi vastaan, mutta onneksi nakki napsahti lopulta myös ammattikorkeaan. Ammattikoulu ei olisi avannut mulle samanlaisia ovia ja tarjonnut tällaisia mahdollisuuksia, jotka mulla tulevanakin kesänä on vastassa.

Mitkä sun haaveammatteja oli nuorempana?
Olin 10-vuotiaana ihan sitä mieltä, että musta tulee isona seuraava Britney Spears. Laulajaa musta ei tullut, mutta ymmärrän vuosi vuodelta paremmin, miksi Briitu ajoi päänsä kaljuksi silloin 10 vuotta sitten… Kahdeksannella luokalla haaveilin sisustussuunnittelijan ammatista ja oli todella yllättävää tajuta jokunen viikko sitten, etten mä tämän hetkistä duunia tehdessäni mitenkään hirvittävän kaukana tuosta 14-vuotiaan Jennan haaveesta ole!

Ootko aatellu opiskella vielä lisää jossain vaiheessa?
Helkutan moisen koulurupeuman jälkeen haluun ainakin hetken tehdä töitä ja päästä työn sarkaan kunnolla kiinni. Suomen hallituksella on oma osansa siihen, miksi ainakaan mua ei just tällä hetkellä kiinnosta jatkaa opintoja. YAMK ei oo ihan täysi mahdottomuus, mutta onneksi se vaatii alleen sen muutaman vuoden työelämässä.

Oliko välivuosi sulle sillon pari vuotta sitten enemmän hyvä vai huono juttu?
Kyllä se oli enempi hyvä juttu. Aluksihan se oli ihan maailmanloppu, mutta jälkikäteen tarkasteltuna se oli mun tähänastisen elämäni tapahtumarikkain vuosi. Menin kihloihin, muutin pois kotoa ja sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan. Veikkaan, että jos olisin päässyt opiskelemaan suoraan lukiosta, en välttämättä olisi aikuistunut samalla tavalla samassa ajassa enkä olisi se sama henkilö, joka nyt olen.

Kuvaile sun lukioaikaa, mitä on jäänyt päälimmäisenä mieleen?
Ne oli kyllä sen sortin soppa ne vuodet, että ihan hävettää ajatellakin. Olihan mulla ihan mielettömän hauskaa läpi lukion, päällimmäisenä mieleen on jäänyt meidän ultimatesuperjees tyttöporukka, jonka kanssa tavattiin viime kesänä ensimmäistä kertaa lukiosta valmistumisen jälkeen! Pidin myös meidän ryhmänohjaajasta ihan todella paljon, niin herttanen mies ja aivan loistava opettaja. Kaikkien oletusten mukaisesti lukiovuosien kohokohdat  vanhat ja penkkarit  on vähän jääneet jonnekkin mielen perimmäisiin sopukoihin. 


HISTORIAN HAVINAA

Miten vietit sun 18-vuotissynttäreitä?
Mä en ollut vielä koskaan järjestänyt kotibileitä ja niin leimiltä kuin se kuulostaakin, mun vanhemmat halusivat järkätä mulle kunnon 18-vuotiskekkerit! Kemut pidettiin varsinaista syntymäpäivää seuraavana päivänä mun lapsuudenkodissa, kun siellä vielä silloin asuin. Juhlissa oli mukana mun rakkaimpien ystävien ja J:n lisäksi myös mun vanhemmat, mun toinen pikkuveli sekä meidän perhetuttavia ja nuorempia sukulaisia. Kaikki oltiin sulassa sovussa keskenään, teineistä keski-ikäisiin :-D Ja ne oli ihan jumalattoman hauskat pippalot!
  Myöhempää iltaa kohden siirryttiin lopulta kavereiden kanssa Lahden yöhön ja juhlittiin pilkkuun saakka. Ehdottomasti yksi mun tähän astisen elämäni parhaista illoista!

Olisitko uskonut 15-kesäsenä olevasi siinä elämäntilanteessa, jossa nyt olet? Mitä kuvittelit silloin?
No en todellakaan. Se pahin teini-ikä on ollut mun elämästä ihan heittämällä sitä kaikista sekavinta aikaa, kuten varmaan monilla muillakin. Maanantaina halusin tehdä koulutyöt tunnollisesti, olla mukana kaikessa koulun toiminnassa ja päästä kaupungin parhaaseen lukioon. Tiistaina kaikki oli ihan v*tun sama, iskä oli tyhmä ja teki mieli istua kaikki illat autotallin takana tupakalla. Keskiviikkona halusin löytää itselleni Oliver Sykesin kaksoisolennon poikaystäväksi ja torstaina olisin ollut ihan tyytyväinen sellaiseen tavalliseen suomipoikaan ja kotiäitiyteen. Viikonloppuisin saatoin joko kapinoida pitkin kaupungin katuja tai istua kotona lukemassa kirjaa.
  Jos joku olisi mulle kesken rippikoulun tullut kertomaan, että mä olen kahdeksan vuoden päästä menossa naimisiin huonosti istuviin farkkuihin pukeutuvan miehen kanssa, jonka tapaan ensi kesänä ja jonka kanssa paluumuutettaisiin Hollolaan, olisin varmasti nauranut päin näköä.

Mikä juttu jäi päällimmäisenä mieleen viime kesältä?
Kyllä se taitaa olla juhannus, ihan ehdottomasti! Oli ihanaa viettää mökkijuhannusta pienen tauon jälkeen parhaimpien ystävien kanssa, vaikka multa kokko äkillisen vatsavammaisuuden vuoksi menikin ohi. 
  Viime kesä oli mun pakohuonepeliduunin takia myös ihanan rento ja hyvä paussi, kun ottaa huomioon, että seuraavan kerran kesälomailen varmaankin vasta 2018. Kyllähän se keikkatyöläisen arki aina silloin tällöin sai rusinat rasahtelemaan, mutta pääsääntöisesti viihdyin viime kesänä omissa housuissani oikein hyvin. 

Miten sun tyyli on muuttunut lukioajoista?
Mä itseasiassa just yks päivä taas mietin, että missä ihmeen lumpuissa mä silloin lukiossa kuljin :-D Sen on sinällään jättänyt taakseen, mutta jotenkin hirvittävän absurdia ajatella, että se todella oli aikaa, jolloin mun tilillä ei kulkenut tasaista rahavirtaa, enkä voinut mennä trendien mukana miten itse halusin. 
  Olin lukiossa huomattavasti enemmän sellaista tein itse ja säästin -sorttia ja vaikka kirpparit on mulle edelleen kova juttu, oon nykyisin paljon harkitsevaisempi myös kirppisostoksia tehdessäni. Suurin muutos on varmaan se, etten enää nykyisin ajattele kesken päivän, että mitä hittoa mä oon pukenut päälleni. Mun tyyli on huomattavasti hillitympi ja mä olen paljon itsevarmempi vaatetukseni suhteen. Käytän myös hameita ja mekkoja ihan arjessakin, se jos mikä on radikaali muutos!

Mikä on tärkein muistosi? Entä kamalin?
Molemmat liittyy lapsuuteen. Kamalinta en halua sen koommin avata, koska siihen liittyy niin läheisiä kuin vähän vieraampiakin sukulaisia. Sukuaan ei voi valita ja välillä siinä ihan lähellä voi olla vaikka minkälaisia hulluja, jotka jää pienenkin lapsen mieleen ikuisiksi ajoiksi. Vaalin kuitenkin kaikkia niitä onnellisia lapsuuden muistoja, jotka on syntyneet ennen kouluikää ja jotka oon mielessäni onnistunut säilyttämään. 
  Lapsuusmuistojen lisäksi on olemassa sellaisia "ilmeisiä" muistoja, kuten kihlaus ja oma lakkiaispäivä, jotka nekin on mulle tärkeitä, mutta eivät vielä sellaisia varsinaisen muistelemisen arvoisia juttuja.

Jos voisit muuttaa jotain kohtaa siinä, miten sinut on kasvatettu, mikä se olisi?
Läheisyys ja tunteiden osoittaminen on ollut mulle aina todella hankalaa. Se ei ole mun perheessä eikä oikein lähisuvussakaan hirvittävän yleistä, että halaillaan muuten vaan. Tai edes syystä. Äiti kyllä halasi, paijasi ja pussasi, kun olin pieni, mutta isällä oli sitten omat jäyhät tapansa osoittaa rakkautensa ja mä olen tullut vähän enempi isääni. En sano, ettäkö se olisi huono juttu, sillä mä olen ihan fine oman hellyydenosoittamattomuuteni kanssa, mutta musta saattaa saada todella etäisen ja kylmän ensivaikutelman sen takia, että tutunkin ihmisen halaaminen on mulle epämukava tilanne. 
  En tiedä, johtuuko mun halivieroksunta kasvatuksesta vai perimmäisestä luonteesta, mutta olisihan se nyt ihan kiva, jos monelle niin luontainen tapa olisi itsellekin mukava juttu. Etenkin, kun tapaa muiden maiden kansalaisia, joiden tervehtimistavat poikkeavat merkittävästi Pohjoismaisesta tervehtimisestä.



BLOGGAAMINEN

Mistä saat ideoita postauksiin?
Postausideat tulee elävästä elämästä, inspiroivista asioista ja esineistä, muilta bloggaajilta tai somepersoonilta ja osittain tietysti joiltain yhteistyökumppaneilta. Mulla on puhelimen muistiossa lista, johon kerään ajatuksia ja mietteitä päivieni varrelta. Sellaisia juttuja, joista voisin kirjoittaa blogiinkin. Mut saattaa tavata puhumasta itsekseni, kun luonnostelen jonkun postauksen alotuskappaletta tai muuta lauserakennetta mielessäni.
  Tykkään kehitellä tekstejä itseä pähkäilyttävistä asioista, mutta harmillisesti monet ehtii unohtua ennen kuin ehdin edes avata sitä puhelimen muistiota ja sen vuoksi nykyisin tulee kirjoiteltua enemmän tuotearvosteluja tai muuta vastaavaa sisältöä, jota on helppo tuottaa, kun mielen päällä on tärkeämpiä asioita muistettavana. Oon myös huomannut, että blogien lukemisen vähentäminen on vähentänyt samalla mun sanavalmiutta. En enää oo samalla tavalla ajan hermolla kuin muutama vuosi sitten, kun vielä ehdin päivittäin lukea kymmeniä eri blogeja.

Saatko paljon palautetta tutuilta/sukulaisilta bloggaamisesta? 
Mun isä on hirvittävän ylpeä tästä mun blogihommasta, vaikka ei se sitä mulle hirveän usein sano. Toteaa aina silloin tällöin, että kun hän ei oo koskaan osannut kirjoittaa, niin arvostaa todella korkealle sitä, että mä osaan. Mun bloggaaminen on porukoille ja lähimmälle perheelle jossain määrin melko arkipäiväistä jo, joten siltä suunnalta harvoin tulee mitään erikoisempaa palautetta. Kerran isä kommentoi jotain typerää anonyymikommenttia mulle kasvotusten, että mistä kolosta mokoma törttö oli mahtanut mönkiä :-D
  Harvoin tuon ilmi omaa blogitaustaa sukulaisten tai uusien tuttavien keskuudessa, vaikka ainakin lähisuvusta kaikki tietävät tän saitin olemassaolosta ja mummo on hirveän innoissaan esimerkiksi mun hääblogin luomista mahdollisuuksista. Mun blogi ei kuitenkaan ole mikään yleinen kahvipöytäkeskustelun aihe. Kavereiden kanssa sen sijaan tulee blogista ja somesta yleensäkin keskusteluta jonkin verran enemmän, joten mun "bloggaajatavat" ei enää kummaksuta vanhoja ystäviä.
  Mun työnkuva kesän ajalle liittyy todella keskeisesti blogiin, mun yrityksen someen ja niiden ylläpitoon ja esimerkiksi mun työharjoittelu alkoi sillä, että tein yritykselle Instagram-ohjeistuksen, joten myös mun esimies tietää mun bloggaaja/sometaustasta. Palautetta en näistä omista hengentuotoksistani kuitenkaan ole saanut.

MILLOIN VIIMEKSI PÄIVITIT VAKUUTUKSESI?

19. huhtikuuta 2017

Postaus toteutettu yhteistyössä LähiTapiola Vellamon kanssa

Mä olen mukana Indiedaysin ja LähiTapiola Vellamon yhdessä toteuttamassa kampanjassa, jossa meidän bloggaajien tarkoituksena on pohtia ja kartoittaa nykyistä elämäntilannetta sekä tulevaisuutta vakuutusyhtiön näkökulmasta  miten LähiTapiola voisi auttaa meitä saavuttamaan unelmiamme ja mistä palveluista olisi meille kaikista eniten apua.
  Lähdin tähän kampanjaan mukaan, koska mä en oikeastaan koskaan ole kovin kummoisella tavalla perehtynyt vakuutusasioihin ja nyt parin käyntikerran jälkeen oon tullut siihen lopputulokseen, että ne jos mitkä tässä meidän taloudessamme kaipasivat hieman päivittämistä. Puhumattakaan nyt siitä, että tässä oltaisiin tasan neljän kuukauden päästä menossa naimisiin. Selkein muutos näkynee silloin meikäläisen sukunimessä, mutta samalla moni näkymätön asia muuttuu perimysjärjestyksestä lähtien.

IMG_87302

En usko olevani ainoa nuori aikuinen, joka on aikoinaan ensimmäistä kotivakuutusta hommatessaan ottanut sen halvimman mahdollisen ja vielä samasta yhtiöstä kuin omilla vanhemmilla. Koska niin nyt vain kuuluu tehdä. Kun siinä ensimmäisessä omassa kämpässä on enemmän huoneita kuin huonekaluja, ei sillä oikein tunnu olevan mitään väliäkään, millaisen summan edestä kotinsa vakuuttaa tai millainen omavastuu vakuutukseen sisältyy. Kunhan kolmen kuukauden välein ei ihan hillittömiä summia tarvitse maksaa.
  Me muutettiin J:n kanssa molemmat vanhempiemme luota ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme ja ensimmäiset kolme kuukautta meidän olohuoneessa oikeasti oli pelkät verhot. Sitten tuli kaksi sohvaa, toinen mummolasta ja toinen löytyi parillakympillä torista. Meidän nykyisen TV-tason edeltäjä oli kyhätty muuttolaatikoista ja Ikean Lack-seinähyllystä. Kummallakin oli oma puhelin ja oma tietokone, kaikki kodinkoneet olivat käytettyjä ja/tai sukulaisilta saatuja. Ei koettu, että meidän omaisuus millänsäkään ylittäisi 5000 euroa saati että kotivakuutukseen mitenkään hirveämmin tarvitsisi panostaa  kunhan sellainen nyt vain olisi olemassa, kun vuokranantaja niin vaatii.
  Vuosi kului, tavaraa kertyi ja tuli muutto uuteen asuntoon lähemmäs keskustaa. Kotivakuutus pysyi kuitenkin samana. Pienemmässä asunnossa meidän omat kodinkoneet koostuivat mikrosta ja kahvinkeittimestä, joten ei tarvinnut murehtia isojen pesukoneiden levähtämisestä. Koettiin omaisuutemme edelleen suhteellisen minimaaliseksi vakuuttaa suuremmasta summasta kuin mitä jo valmiiksi oli sovittu. Olisihan siinä ihan hirveä homma ja voisi siinä nousta hintakin.
  Jouluna 2015 purimme muuttolaatikoita nykyisessä asunnossamme Hollolassa. Jälleen kotivakuutus oli viimeinen asia mielen päällä ja ilmoitimme vakuutusyhtiöön jälleen pelkät vaaditut tiedot asunnosta, joiden mukaan vakuutuksen hinta laskettaisiin uudelleen. Reilun vuoden ajan elimme autuaasti uudessa kodissamme, ennen kuin viime jouluna mun puhelin kohtasi vertaisensa ja tulin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin miettineeksi, voisiko kotivakuutuksesta olla mitään apua?

IMG_87122

Kävin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa LähiTapiolan Aleksanterinkadun toimipisteessä Lahdessa tapaamassa Emiliaa. Tarkoituksenamme oli hieman valottaa mun ja J:n elämäntilannetta ja pohtia, ovatko vakuutukset siihen nähden ajantasalla. Eihän ne olleet. Pelkästään tämän postauksen kuvissa esiintyvä elektroniikka kattaa noin puolet siitä summasta, josta meidän koti vakuutettiin silloin, kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Ja toiseen. Ja tähän kolmanteen, jossa tällä hetkellä asumme.
  Kuvassa on pelkästään mun viikottain käyttämäni elektroniikka pois lukien järjestelmäkamera, jolla nämä kuvat on otettu. Puhumattakaan vasta datanomiksi valmistuneen J:n omistamista laitteista tai siitä viimesen päälle olevasta pyykinpesukoneesta, joka ostettiin vuosi sitten. Lisäksi vielä koko muun kodin irtaimisto ja pääsimme siihen lopputulokseen, ettei vanha kotivakuutus todellakaan ollut ajantasalla. Yleisellä tasolla käydyn keskustelun lisäksi Emilia valotti mulle LähiTapiolan kotivakuutuksia hieman tarkemmin ja erityisesti kaiken kattavaa Loisto-kotivakuutusta. Vanhaan vakuutukseen verrattuna Loiston luvut näyttivät kaikin puolin järkevämmiltä ilman sitä radikaalia hinnannousua, jonka pelossa vakuutusten päivittämistä olimme pitkittäneet.

IMG_87182

Juttelimme myös muista vakuutuksista ja Emilian kertoessa LähiTapiolan tapaturmavakuutuksesta tulin kironneeksi pariinkin otteeseen, miten sellaisesta olisi ollut hyötyä pari vuotta sitten sattuneen polvivahingon yhteydessä. Siinä jutellessa kävi lopulta ilmi, ettei me J:n kanssa todella olla mitenkään erikoinen pari tämän suhteen. Suomalaiset (nuoret) ovat yllättävänkin laiskoja päivittämään vakuutuksiaan, mikäli mitään radikaalia ei lyhyessä ajassa tapahdu. Rehellisesti sanottuna en olisi tullut ajatelleeksikaan, miten paljon mun ja J:n omaisuus on tässä nyt neljättä vuotta saman katon alla porskuttaessa kasvanut. Tarkemmin kun miettii, niin olisihan se ollut aika hullua, jos me olisimme pohtineet omaa kotivakuutustamme seuraavan kerran vasta asuntokauppoja hieroessamme.
  Juttutuokio Emilian kanssa sai mut myös pohtimaan asiaa sieltä avioliiton vinkkelistä päin, sillä sen myötä meidän olisi J:n kanssa hyvä tarkastella myös erilaisia henkilövakuutuksia tapaturmavakuutuksen lisäksi. Jos toinen kuolee tai sairastuu/vammautuu vakavasti tai kun tulee lapsia. Lemmikkieläimellekin voi ottaa vakuutuksen. Papin aamenen jälkeen ollaan molemmat syvällä suossa, jos toiselle sattuu jotain ja taustalla on asuntolaina, lapsiperhe ja kesämökki. Ne kolme asiaa, joihin elämässämme tähdätään.

IMG_87052

Aikuisuus on kieltämättä hullua meininkiä ja hankinnat kasvavat vuosi vuodelta. Asunnon tai auton ostaminen ei enää kahtaviittä hätyyteltäessä ole mikään hirvittävän kaukana tulevaisuudessa siintävä unelma vaan päivä päivältä entistä todellisempi tavoite, jonka vuoksi haluaa olla ainakin jossain määrin varautunut pahimpaan. Mulle jo ensimmäinen tapaaminen LähiTapiolan kanssa oli äärimmäisen valaiseva. Vielä kuukausi sitten kuvittelin, että senhetkinen vakuutustilanne on meidän taloudessa ihan riittävä.


Milloin sä olet viimeksi päivittänyt koti- ja henkilövakuutuksesi ajan tasalle?

SOIF DE VIVRE

17. huhtikuuta 2017

Yhteistyössä Ellos
Postaus sisältää affiliatelinkkejä*

Koska en työharjoittelun vuoksi päässyt viettämään hiihtolomaa, tuli pääsiäispyhien mukanaan tuoma pitkä viikonloppu enemmän kuin tarpeeseen. Seuraava loma on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, koska sain työharjoittelupaikastani myös kesätyöpaikan ja myös syksyllä osa-aikaisesti valmistumiseen saakka jatkamisesta on esimiehen kanssa ollut puhetta. Kesä tulee menemään siis markkinointikoordinaattorin hommia paiskiessa ja häitä järjestäessä, mutten voi väittää, ettenkö olisi tästä innoissani! Ensimmäinen kesä ihan oikeasti oman alan hommissa olisi varmasti kenelle tahansa mieleenpainuva.
  Pääsiäinen on mennyt osaltani erittäin rauhallisissa tunnelmissa. Pitkään viikonloppuun on mahtunut yksi työvuoro pakohuoneellakin, mutta muuten olen keskittynyt vain ja ainoastaan kotona olemiseen. Torstaina saapunut Elloksen* paketti innosti mua myös puunaamaan ja järjestelmään kotia sellaiseen kuntoon, että huomenna on taas mukava lähteä töihin!

IMG_86872

IMG_86782

IMG_86342

Paketista paljastui useampikin kiva juttu ja koska en nyt mitenkään hirveämmin tehnyt pääsiäistä tänne meille, oli mukava päästä edes jollain tapaa valmistelemaan niin olohuonetta kuin makkariakin lähestyvää kesää silmällä pitäen. Makuuhuoneesta tosin kerron vasta vähän myöhemmin lisää, kun sen kesäkondikseen muokkaaminen on vielä jokseenkin vaiheessa.
  Tämä Ellokselta saamani paketti täynnä piensisustusta oli tällä kertaa osaltaan myös J:n mieleen, sillä lightbox herätti 24-vuotiaassa tämän sisäisen eskarilaisen ja torstai-illan tyyppi pähkäilikin, mitä "hauskaa" saisi suhteellisen rajallisesta kirjainvalikoimasta aikaiseksi. Boksi tulee myös osaksi meidän hääkoristeluja, jonka päättäessämme J totesi, että täytyy varmaan viritellä joku kalvopatentti boksin etupuolelle, etteivät kirjaimet lähde tuosta noin vain kävelemään lasten tai lastenmielisten vieraiden mukana.

IMG_86652 IMG_86252

Siinä missä tuo valoboksi oli ihan ykkönen, ei J vieläkään oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä meidän olohuoneessa on paperipussi. Le Sacin ikoninen paperipussi on kiehtonut mua jo hyvän aikaa, mutta mun on pakko myöntää, ettei tuo meidän palmunrotjake oikein passaa sen kanssa. Hankkinen siis jossain vaiheessa vähän toisenlaisen viherkasvin olohuoneeseen pussin täytteeksi ja siirrän palmun takaisin makuuhuoneeseen. Oon kuitenkin ihan äärimmäisen hämmästynyt siitä, miten noinkin yksinkertainen sisustuselementti voi olla niin mielenkiintoinen?
  Ranskaa opiskelleena erityisesti ranskankielinen puolisko pussista on omaan mieleeni ja teemaa seuraten kyhäsin miehen lightboxiin kirjoittaman pieruläpän tilalle mukamas "ihan lässynlää-fraasin". Mulla on nyt kuitenkin ihan todella levännyt fiilis, enkä millään malttaisi odottaa tulevia viikkoja, joten Soif de vivre, Lust for life sopi mun mielestä tämän päivän sanomaksi paremmin kuin croissant ranskattaren aamupalapöytään!
 

BEST 5 UNDER 10€ - SKINCARE EDITION

13. huhtikuuta 2017

IMG_85692

Ihonhoito on kieltämättä sellainen asia, jossa olen vanhemmiten valveutunut ihan uudella tavalla. Aika harvassa ovat myös ne edulliset tuotteet, jotka helpottavat elämää talvikenkun ihon kanssa ja nautinkin suuresti esimerkiksi Cliniquen, Philosophyn ja Mia Höydön tuotteista. Opiskelijastatusta ylläpitäessä välillä on kuitenkin pakko pihistää jostain ja viime aikoina olen taas löytänyt muutamia aivan loistavia ihonhoitotuotteita. Kaikki alle kympillä kappale tietenkin!

IMG_86092

Garnier Moisture Bomb Tissue Mask (2€/kpl)
Nämä tällaiset sheet maskit rantautuivat Aasiasta länsimaisten kosmetiikkafriikkien laajempaan tietoisuuteen muistaakseni joskus viime vuonna ja netistä voi löytää videoita mitä ihmeellisimmistä lärpyttimistä. Garnierin versio on ehdottomasti yksi edullisimmista, sillä yksi naamio kustantaa kolikon verran ja sen vaikutuksesta on iloa pitkäksi aikaa.
  Naamio kosteuttaa ja raikastaa, jättäen ihon pehmeäksi. Ja te tiedätte mut - mä niin tykkään tuotteista, jotka helpottaa pohjameikin tekoa kuivalle iholle! Tietysti jos viikottain tätä käyttää, alkaa hintakin nousta suhteessa putelimaskeihin, mutta satunnaisena piristyksenä säännöllisten ihonhoitorutiinien lomassa tämä on aivan loistava.
  IMG_85742

Nivea Soft kosteutusvoide (2,80-3,20€/75ml)
Enhän mä voinut jättää tätä pois listauksesta. Tiedän, ettei niveamainen tuoksu ole kaikkien mieleen, mutta reilu kymmenen vuoden naistenlehtien lukemisen jälken uskallan väittää tämän löytyvän todella monelta ihoaan säännöllisesti kosteuttavalta suomalaiselta. Nivea Soft on nimittäin aivan loistava pitämään yllä sekaihon kosteustasapainoa ja sekaiho on ties kuinka monesti viimeisten vuosien varrella mainittu kaikista tavallisimmaksi ihotyypiksi suomalaisten keskuudessa.
  Nivea Soft pelittää omasta mielestäni kaikista parhaiten meikin alla. Yhteensopimattomat tuotteet ovat yhteensopimattomia tuotteita, mutta toistaiseksi tämä on överikalliin Cliniquen lisäksi ollut ainoa voide, joka imeytyy ihoon riittävän nopeasti. Ei mulla ole arkiaamuisin aikaa odotella yhtään minkään kuivumista, kun haluan nukkua niin pitkään kuin vain on mahdollista. Hieman paksummin levitettynä Soft toimii kevyempänä kosteuttajana hyvin myös yötä vasten.

IMG_85812

LUSH D'fluff, mansikantuoksuinen sheivaussaippua (9,90€/70g)
Mennään hinnan puolesta taas siellä äärirajoilla, mutta pysytellään silti alle kymmenessä eurossa. Mun sheivaushistoriaan mahtuu vaikka minkälaista tököttiä ja olenpa useasti sortunut pahoinpitelemään vartaloani höylällä ilman minkäänlaista avustavaa mönjää. Pidin pitkään EOSin sheivausvoiteita alansa ykkösinä, kunnes alkuvuodesta nappasin LUSHin alehyllystä mukaani purkillisen D'fluffia.
  Tuote on niin herkullisen näköistä ja tuoksuista, että sitä tekisi säärille lätkimisen sijasta mieli ennemminkin syödä, mutta ehkä tämä ei kuitenkaan mene samaan kategoriaan LUSHin huulikuorintojen kanssa. Tämän ulkonäkö ja tuoksu sulattivat jopa J:n sydämen, mutta sikäli kun herra on pienenä maistanut astianpesupulveria luultuaan sitä nonparelleiksi, en ihmettele asiaa yhtään.
  D'fluff jättää kintut silkkisen pehmeiksi ja hyvän tuoksuiksi, mutta ihan parasta kyseisessä tuotteessa on se, ettei se jätä jälkeensä niitä kamalia punaisia ja kutiavia pilkkuja.

IMG_86002

Sunkissed Dark Bronze Instant Self Tanning Mousse (7,90€/200ml)

Vita Liberatan Fabulous -vaahto on edelleen mun number one itseruskettava, mutta kolmenkymmenen euron suuruisen hintalapun vuoksi se jää kauppaan aina toisinaan, vaikka olisi kuinka suuri tarve purkkirusketukselle. Hassua ajatella, että vielä jokunen vuosi sitten olin ehdottomasti itseruskettavia vastaan, mutta ajan saatossa edullisetkin vaihtoehdot ovat onnistuneet näyttämään kyntensä ja oranssi katastrofi on vältettävissä suhteellisen helposti.
  St. Moriz ei ollut mun juttu enää viime kesänä, kun sitä kokeilin, vaikka aiemmin brändin tuotteet ovat toimineet ihollani loistavasti. Isojen kosmetiikkajättien markettitökötteihin en uskalla luottaa vieläkään ja Doven asteittain päivittävät voiteet ovat yhtä tyhjän kanssa. Sunkissed-päräytti viime vuonna kotimaan markkinoille melkoisella rytinällä ja siitä tuli myös yksi mun suosikeistani halppisrusketusmarkkinoilla. Rusketus ei ole mitenkään älyttömän pitkäkestoinen, mutta ainakin näistä mousseista löytyy tasan ne samat ominaisuudet, jonka vuoksi rakastan Fabulousia; intensiivinen karttaväri, nopea kuivumisaika ja helppo levittyvyys. Karttavärin pois pesemisen myötä iholle jää luonnollisen sävyinen tekorusketus, joka haalistuu suhteellisen huomaamattomasti pois noin viikossa.

IMG_85932

Organic Shop Raspberry Cream vartalokuorinta (4,90€/250ml)
Nyt kun päästiin tuon purkkiruskettamisen pariin, on mun tietysti mainittava myös aivan loistava kuorintatuote, jollaista jokainen itseruskettavien kanssa läträävä tarvitsee! Hehkutin tätä jo edellisessä postauksessa, eikä mieleni nyt muutamankaan käyttökerran jälkeen ole muuttunut mihinkään. Organic Shopin tuotteet yleensäkin tuoksuvat aivan jumalaisen herkullisilta, mutta erityisesti tämä kuorinta on mielestäni huippukamaa. Äärettömän rakeinen koostumus ei missään vaiheessa tunnu epämiellyttävältä ihoa vasten, mutta tekee kuitenkin hommansa. Lopputuloksena on silkinpehmeä iho, vaikka lähtökohtana olisi niinkin korppuiset talvikintut kuin meikäläisellä oli. Tuote on myös todella riittoisa eikä koko vartalon kuorintaan mene niin ylettömiä määriä kuorinta-ainetta, etteikö tämä naurettavan halpa tökötti maksaisi itseään useampaan kertaan takaisin!

Löytyikö tällä kertaa yhteisiä suosikkeja vai siirtyvätkö nämä kaikki ostoslistalle seuraavaa palkkapäivää odottamaan? Kuten mä jo aiemmin mainitsin, mä olen aika nirso ihonhoitotuotteiden suhteen, mutta edullinen ja toimiva tuote saa aina hymyn huulille!

LÄHTI TAAS VÄHÄN LAPASESTA: SOKOS 3+1 -LÖYDÖT

31. maaliskuuta 2017

Varasin aiemmin viikolla ajan kampaajalle ja lupasin samalla itelleni, että lähestyvillä Sokoksen 3+1 -päivillä on oikeesti otettava iisisti ja haettava vaan ne, mitä etukäteen lehtisestä katoin tarvitsevani. Noh, joo-o, hainhan mä ne, mitä mä alunperin suunnittelin ja budjetoin, mutta... Kävin Sokoksella myös eilen ja kävinpä vielä tänäänkin. Toki tänään tarkotuksena oli hakea jotain aivan muuta kuin mitä sitten lopulta lähti mukaan - ei missään nimessä olis pitänyt käppäillä sekopäisen ostoskansan joukkoon just siitä ovesta, joka vie heti ensimmäisenä kosmetiikkaosastolle...
  Mä olen kuitenkin todella tyytyväinen tämän kertaisiin ostoksiin, sillä parilla viime kerralla 3+1 -tarjoukset on mun mielestä olleet todella pliisuja. Nyt tein kuitenkin äärimmäisen hyviä löytöjä, joista osaan oon jo tässä vaiheessa aivan rakastunut!

IMG_84452 IMG_84502

Päällimmäinen tarkoituksenihan oli hakea pelkästään Nivea Softia (3,20€ 1,90€) ja Moroccanoilin hiuslakkaa (26,90€ 18,90€), koska edellinen tuubi Nivea Softia pääsi loppumaan viime viikolla ja mun tällä hetkellä käyttämä hiuslakkakin vetelee viimeisiään. Mutta sitten... Keskiviikkona heti ovella tuli vastaan ihanat Organic Shopin tuotteet, jotka ovat muutenkin jo aivan älyhalpoja ja ihastuin Rasberry & Sugar -vartalokuorinnan (4,90€ 3,90€) tuoksuun sekä koostumukseen. Kokeilin tätä eilen ja kyseessä on ehdottomasti sellainen body scrub, johon voisin mielelläni upottaa muutaman pennosen lisääkin! Lumenen Gel Effect -kynsilakka sävyssä 13 Hetken lumo (6,90€ 4,50€) taas lähti mukaan vain, koska jökötin jonossa hyvän tovin ja Lumenen kynsilakkalaari oli siinä ihan vieressä.

IMG_84542 IMG_84482

Mutta sitten! Eilen piti käydä ruokakaupassa ja Sokoksen S-market on sellainen, joka osuu kaikista kätevimmin tuohon mun työmatkan varrelle, kun se on ihan lähellä sitä pysäkkiä, jolta lähtee bussi kotiin. Mulla oli aikaa ja jälleen kipitin sisään siitä saatanallisesta ovesta, josta pölähdetään suoraan kosmetiikkaosastolle ja silmiin osui laarillinen pieniä Glamglow-purnukoita (19,90€ 13,90€). Hyvän aikaa mä siinä mietin, että otanko vai enkö ja jos otan, niin minkä. Lopulta löysin itseni kassalta kahden purnukan kanssa, sininen kosteuttaa ja vihreä kaksoispuhdistaa. Kosteuttava naamio meni testiin eilen ja kyllä se vain vetelee vertoja mun tän hetkiselle lempparille, LUSHin Oatifixille! Tänä aamuna kasvot olivat ihanan pehmeät ja kuulaat. Purnukat laukussani kipitin ruokakaupoille ja sieltä silmät ummessa kosmetiikkaosaston läpi bussiin.
  Tänään mä menin ostamaan lauantaiherkkuja. Seuraavan bussin lähtöön oli vain 10 minuuttia ja ajattelin piipahtaa nopeasti Sokoksen kioskissa, mutta sieltä ei sitten löytynytkään mitään muuta kuin konvehteja ja pääsiäisnamuja. Olin jo palaamassa takaisin bussipysäkille, kun ulko-oven tietämillä haukankatse nappasi legendaarisen Cliniquen Take the day off -silmämeikinpuhdistusaineen (48€ 24,90€) pinkistä muuttolaatikosta. Tätä metsin jo keskiviikkona, mutta en sitä silloin löytänyt ja kun nyt kerta olin lähdössä kotiin ilman namuja, niin pyörähdin vielä nopeasti silmämeikinputsarin kanssa kassan kautta.

Kyseessä on niin älyttömän petollinen kulutusjuhla, etten oikein tahdo itsekkään ymmärtää, miten se aina vie mukanaan. Mutta näistä kaikki tulevat kuitenkin säännölliseen käyttöön, tuon kokoisesta hiuslakasta on taas iloa ainakin vuodeksi ja säästin taas miltei 50 euroa, joten ei tässä ihan paskasti käynyt. Toivottavasti syksyn kolmeykkösillä on niin shitit tarjoukset, etten käy lähelläkään Sokosta.

Mitäs metkaa te ootte 3+1 -päiviltä löytäneet? Vai odotatteko suosiolla ensi viikolla starttaavia Stockmannin hullareita?

KENKÄKAAPIN KULMAKIVET

27. maaliskuuta 2017


*Yhteistyössä Ellos 
Postaus sisältää affiliate-linkkejä


Naureskelin eilisiltana Instagramissa, miten yksitoikkoiselta mun käytetyimpien kenkien arsenaali tällä hetkellä oikein näyttää. Muistan joskus teininä kokeilleeni niinkin villiä värivaihtoehtoa kuin vaaleanharmaata, mutta eihän siitä mitään tullut. Kyseessä oli Converset ja ne olivat olleet aivan tajuttoman kivannäköiset yhden mun tuttavan jalassa, mutta allekirjoittaneen räpylät eivät vaan jotenkin sopineet niihin. Enkä nyt tarkoita kokoa vaan sitä, että ne tuntuivat liian värikkäiltä tuttuihin valkoisiin Converseihin verrattuna.

IMG_83822 IMG_83572

Valkoiset Converset ovat siis kuuluneet mun kenkäkaapin vakiokalusteisiin jo vuosikaudet. Ensimmäiset taisin ostaa kymmenisen vuotta sitten enkä sittemmin ole kokenut hetkeä, etteikö mulla olisi noita legendaarisia koristossuja omasta takaa jalkaan pistettäväksi. Varrettomina tai varrellisina, vaikkakin tällä hetkellä omistan molemmat.
  Niinsanotut hienot kengät eivät ole koskaan sen suuremmin olleet mun juttu, pieni poikatyttömäisyys kun on varjostanut omaa tyyliä vuosikaudet. Lukion jälkeen löysin kuitenkin chelsea bootsit ja siinä missä kolme vuotta sitten omistin vain yhdet, jotka kulutin totaalisen loppuun parissa vuodessa, on mulla tätä nykyä jemmassa peräti kolmet erehdyttävästi toisiaan muistuttavat nilkkurit ja siihen päälle vielä samanlaista muotokieltä myötäilevät kumisaappaat. Tai siis kuminilkkurit. Pieniä eroja mun omistamissani nilkkureissa toki on ja niistäkin tietty pari on ylitse muiden arkikenkänä siinä missä toinen pari natsaa yhteen vähän fiinimpien asujen kanssa. Yksi pareista on varustettu puukorolla ja ne mä kiskon jalkaan aina kun haluan tuntea oloni tärkeäksi ja aikuiseksi, sillä korkojen kopina kovaa maata vasten saa mut tuntemaan oloni jotenkin hirvittävän naiselliseksi ja voimakkaaksi!

IMG_83712
Converse, Adidas Originals* (saatu), Nike

Pari vuotta sitten Conversejen rinnalle tulivat kaikenlaiset muut tennarit ja lenkkarit. Vielä vuosikymmenen alussa olin aivan varma, etten ikinä pistä 15 vuoden takaisesta muistuttavia sämpylöitä jalkaani, mutta niin vain Air Force -buumi vei mutkin mennessään.
  Mun pari vuotta sitten tilaamani Niken Air Forcet ovat valitettavasti päässeet vähän kulahtamaan, joten oli mun onneni, että pidempiaikaisen yhteistyökumppanini Elloksen* valikoimista löytyi kuin löytyikin pitkään hankintalistalla pyörineet Addun Superstarat. Kyseiset nostalgiapärinöiden nostattajat ovat päässeet ulos vasta muutamasti, sillä mun päivittäinen työmatka pitää sisällään melko märän, jäisen ja koirankakkaisen metsäpolun, mutta mä olen siitä huolimatta koonnut mielessäni jo ties vaikka kuinka monet asukokonaisuudet näiden tennareiden ympärille!
  Mun tennarivarasto on siis todella valkoinen ja pidän tällä hetkellä omistamiani nauhalenkkareita ja -tennareita oman kenkävarastoni kulmakivivnä. On kieltämättä hassua ajatella, miten paljon mun tyyli on muuttunut ja vaihdellut vuosien varrella, mutta valkoisista tennareista en ole luopunut missään vaiheessa. Ajaton ja tyylikäs valinta, ehdottomasti!

IMG_83542

Kaiken kaikkiaan tykkään hankkia kenkiä, joiden jalkaan kiskomista ei tarvitse sen suuremmin ihmetellä tai miettiä, että sopiiko ne nyt sen hetkisen asun kanssa vai ei. Mun tyyli on vuosien varrella ajautunut siihen pisteeseen, että tässäkin postauksessa esiintyvät kuusi kenkäparia sopivat melkeinpä minkä tahansa mun asun kanssa. Sisältyi siihen sitten hameenhelma ja sukkahousut tai repaleiset farkut ja kollari  näistä kuudesta kenkäparista löytyy varmasti sopiva vaihtoehto, ellei useampikin! Voinee olla, että mä olen edelleen tuhannen hukassa pukeutumiseni kanssa ja se tulee muuttumaan mun elinaikanani vielä ties kuinka moneen kertaan, mutta kenkien suhteen mä olen ehdottomasti löytänyt sen oman juttuni. Simppeliä ja väritöntä  ei ollenkaan niin huono juttu, kuin miltä kuulostaa!

Mites te? Iskeekö simppelimpi kenkälinja vai löytyykö jonkun kenkäkaapista kenties useammat Minna Parikan puputennarit?

KUIVUUTTAAN HILSEILEVÄN IHON PELASTUS

26. maaliskuuta 2017

*Postaus toteutettu yhteistyössä MayBeautyn kanssa

Talvi on mun iholle ehdottomasti sitä kaikista hirveintä aikaa vuodesta. Mun iho on kuulemma melko tyypillinen suomalainen sekaiho, mutta jostain syystä mä en vielä ole kohdannut sielunkumppania, joka kärsisi samanlaisista ärsytyksenaiheista nassunsa kanssa. En suoranaisesti koe, että mulla olisi mikään ongelmaiho, mutta haastavasta tapauksesta on silti kyse. Etenkin talvisin.
  MayBeauty otti muhun yhteyttä vuodenvaihteessa ja kysyi, olisinko kiinnostunut testaamaan heidän uutta The Incredible Face Gel -kasvogeeliä. Viime kesänä testaamani The Incredible Face Mask osoittautui todelliseksi hittituotteeksi omassa ihonhoidossa, joten ajattelin, että miksei. Pintakuivuuttaan hilseilevän ja talven jäljiltä erittäin karheapintaisen ihon kanssa on valmis kokeilemaan melko lailla mitä tahansa, jotta meikkivoiteen levitys olisi edes aavistuksen verran helpompaa.

IMG_83042

Tämä talvi on muutenkin ollut tuskallinen. Mä en ole koskaan ennen kokenut samanlaisia nenäverenvuotoja tai koppuraisia kynsinauhoja kuin viimeisen neljän kuukauden aikana. Muutamassa sormessa on jopa ihan sellaiset laattamaiset ihottuma-alueet, joista en todennäköisesti pääse eroon ennen kuin ilmat lämpenevät pysyvästi taas hetkeksi. Myös huulet ovat tänä vuonna saaneet osansa vuoristorataa huristavista talvikeleistä. Voitte siis vain kuvitella, missä kunnossa mun pärstäkerroin tällä hetkellä on. T-alue varisee pois kerran viikossa ja oon jo hetken ihmetellyt, miten mulla voi enää olla minkäänlaista ihoa jäljelläkään, kun kasvojen ihon hilseily on lähtenyt totaalisesti käsistä.
  Myös kiireisellä arjella on ollut oma osansa mun ihon huonoon kuntoon. Teen tällä hetkellä kahta työtä, suoritan muutamaa monimuoto-kurssia koulussa, kirjoitan blogia, järjestän häitä ja koitan siihen päälle vielä harrastaa sekä pitää yllä sosiaalisia suhteita perheen ja ystävien kanssa. Tälläkin viikolla pääsin kunnolla huilahtamaan ensimmäisen kerran vasta eilen illalla, mutta taas tänä aamuna heräsin puunaamaan pommin jäljiltä ollutta kotia ja työstämään blogijuttuja ensi viikolle. Ihon hoito jää väkisinkin retuperälle, kun töiden jälkeen on hyvässä lykyssä niin koulu- kuin blogiperusteisiakin tapaamisia ja kotiin päästessä ensimmäisenä mielessä on oma sänky. Ensimmäistä kertaa vuosiin oon kotiin tultuani nukahtanut useamman kerran meikit naamassa.

IMG_81002
IMG_83252

The Incredible Face Gel lupaa poistaa kuolleita ihosoluja, talia ja ylimääräistä rasvaa iholta sekä puhdistaa ihohuokosia ja tehdä kasvojen ihosta puhtaamman ja pehmeämmän. Mä en niinkään kiinnostunut noista ihohuokosiin kohdistuvista väitteistä, sillä omalla kohdallani ne ovat sellainen ongelma-alue, joihin ei tunnu purevan kuin alan ammattilainen, mutta kuolleesta ihosolukosta eroon pääseminen houkutteli suuresti. Kuten varmaan yllä näkyvää ennen-kuvaa katsoessa saattaa arvata.
  Tuote itsessään on hempeän vaaleanpunaista, ohutta geeliä. Tuoksu on miellyttävä ja raikas, ei mitenkään pistävä tai huomiota suuremmin herättävä. Hieman haastavaksi tuotteen käytön tekee mielestäni se, että tuote on yksittäispakattuna pieniin muovisiin bokseihin, joista geelin annostelu on jokseenkin hankalaa. Henkilökohtaisesti koin myös, että geeliä on annosteltu aivan liikaa per pakkaus, enkä mitenkään saanut käytettyä kokonaista pikkuboksia yhdellä kertaa. Kaltaiselleni Roope Ankalle ongelmaksi koituu lähinnä ylijäämägeelin varastoiminen seuraavaa käyttökertaa varten, sillä pakkaukset eivät ole uudelleen suljettavia ja seuraavaan kertaan mennessä geeli on jo käyttökelvotonta. Esimerkiksi pumppupullossa tämä voisi toimia aivan loistavasti!

gel1

1) Levitä geeliä kuivalle, puhtaalle iholle
(puhdista kasvot putsarilla ennen geelin levitystä)
2) Hiero geeliä pyörivin liikkein, kunnes ihosolukko alkaa irtoamaan
3) Pese kasvot lämpimällä vedellä
4) Viimeistele halutessasi kasvovedellä ja kasvovoiteella


Geeli todentotta levitetään kuivalle iholle. Tuotetta ei tarvitse käyttää ihan älytöntä määrää per pyörittely, ennen kuin jo alkaa tapahtua. Sormien alla todella tuntee sen, kun ihon pinnalla oleva kuollut ihosolukko lähtee liikkeelle. Mun oli pakko kokeilla tätä heti perään toisen kerran, että onko kyseessä oikeasti ihosolukko, kun irtoaa vai muodostaako geeli itsessään ihon pinnalle sen rakeisen ja nöyhtäisen töhnän. Kun geeli toisella kerralla alkoi muistuttaa vain puhdistusvaahtoa eikä mitään enää irronnut, oli mun pakko todeta, että the tuote mun talviongelmiin on löytynyt!

IMG_81552

Tuotteessa ei ole tarkkaa mainintaa siitä, mitä tehdään, kun ihon pinta on täynnä ihosolukkotöhnää, joten improvisoin ja puhdistin kasvot normaalistikin käyttämälläni kasvoputsarilla. Geelin jäljiltä kasvojen iho tuntuu kiristävän melko lailla ja kun kohdistin geelin hieromisen erityisesti tiettyihin kohtiin kasvoissa, jäivät ne punottamaan hetkeksi, mutta kasvot tuntuvat silti pehmeiltä ja olo oli fresh. Ennen kaikkea muuten hankalasti poistettavissa oleva kuollut ihosolukko on poissa.
  Kuivattavan ominaisuutensa vuoksi tykkään pistää ihon tehokosteutukseen heti geelikäsittelyn jälkeen. Suosikkeihini kuuluvat tällä hetkellä ehdottomasti LUSHin tuotteet. Ensin levitän kasvoille Oatifix-nimisen tuorenaamion, jonka pois pesemisen jälkeen sipaisen kevyesti Dream Creamia koko kasvoille ja annan sen imeytyä kaikessa rauhassa. Kuivaihoiselle kyseessä ei siis ole pikainen aamurutiineihin liittyvä vaihe vaan ennemminkin osa rauhallisen sunnuntai-iltapäivän hemmotteluhetkeä. Maanantaiaamuna on sitten ihana meikata, kun tuotteet liukuvat sileällä iholla vaivattomasti eikä meikki lähde päivän aikana rullautumaan pois paikoiltaan.

Mikäli tunnistit itsesi postauksen alkupäästä ja koet iho-ongelmiesi suhteen syvempää hengenheimolaisuutta allekirjoittaneen kanssa, suosittelen ehdottomasti testaamaan tätä geeliä! Koodilla jennagel te lukijat saatte käyttöönne -30 % alennuksen shoppaillessanne MayBeautyn verkkokaupassa. Alennuskoodi aktivoituu klikkaamalla tästä* :-)

BATTLE OF BLENDING SPONGES

18. maaliskuuta 2017

IMG_81842Alkuperäinen Beautyblender jaksaa edelleen hirvittää monia korkealla hinnallaan. Onhan se kieltämättä vähän hassua maksaa miltei toistakymmentä euroa (patentoidusta) vaahtomuovin palasesta. Useat alalla pörräävät brändit ovatkin nähneet tässä mainion markkinaraon ja kauppojen hyllyille on viimeisen parin vuoden aikana tupsahdellut tasaiseen tahtiin hyvin samankaltaisia, enemmän tai vähemmän kananmunan muotoisia meikkisieniä  pienemmällä hintalapulla varustettuna tietysti.
  Onko näistä halppisversioista sitten mihinkään? Mä hamstrasin viime kesänä muutaman helpoiten saatavilla olevan meikkisienen ja pistin ne testiin, vertailukohtena tietysti aito ja alkuperäinen Beautyblender. Voiko puolet tai jopa kolme neljännestä edullisempi meikkimuna päihittää legendaarisen markkinajohtajan? Listaan seuraavaksi nämä viisi meikkisientä paremmusjärjestyksessä huonoimmasta parhaaseen – pari jäi käyttämättä kokonaan, pari olen uusinut syksyn aikana vähän ahkeramman käytön myötä. Tässä kohtaa postausta on muuten hyvä haastaa itsensä Beautyblender-tietäjänä ja kokeilla tunnistaa ylemmästä kuvasta aito Beautyblender, oikea vastaus löytyy postauksen loppupuolelta!


IMG_81882

5. H&M Make up sponge (2,90€)
Menkkahaukan sienessä on ehdottomasti valitsemieni haastajien huokoisin ja karhein pinta. Yllätyksekseni tämä kuitenkin turposi todella näyttävästi ja kastelun myötä tuntumakin oli huomattavasti pehmeämpi. Kostealla sienellä voidemaisten tuotteiden häivyttäminen on helppoa, mutta samalla lopputuloksen peittävyys kärsii ja sieni imee itseensä kaikista eniten tuotetta tästä viisikosta.
  Sieni ei säväytä bakingissä mitenkään erityisemmin ja mitä sitten tulee sienen pesemiseen, niin sille on syynsä, miksi H&M:n sieni on jäänyt ensikokeilujen jälkeen käyttämättä; miltei vartin kestäneestä hinkkauksesta huolimatta sienen pohjaan jäi likainen läntti ja kuivumaan sieni piti kehnon pakkauksensa vuoksi asetella shottilasin päälle.

4. Donegal blending sponge, Tokmanni (5,90€)
Tämä on sillä tavalla jämäkkä mötikkä, etten missään nimessä suosittele käyttämään tätä kuivana. Kunnolla kasteltuna sienen tuntuma kuitenkin paranee ja koko kasvaa, mutta tietyntasoinen jämäkkyys säilyy ja tämän takia esimerkiksi meikkivoiteen paikoilleen tuputtaminen vie totuttua enemmän aikaa. Älyttömän tiivis materiaali ei ole se kaikista pomppivin ja joustavin vaihtoehto kasvojen herkälle iholle, enkä ihmettelisi, jos joku olisi joskus saanut tällä mustelmiakin aikaiseksi.
  Jämäkkyytensä ansiosta Donegalin sieni on kuitenkin ihan huikea bakingissa ja sen avulla esimerkiksi poskipunan saa töpöteltyä kasvoille todella intensiivisesti, vaikka pigmentti olisikin vähän köpömpi. Pesun yhteydessä en huomannut mitään muuta erikoista kuin sen, että sieni päästää aavistuksen verran väriä ensimmäisen pesun aikana.

3. We Care Icon Expert face blending sponge (4,90€)
Tämän ja seuraavan sienen kohdalla olen käynyt pientä tahtojen taistelua, sillä mieltymys vaihtelee ihan oman ihon kunnon mukaan. WCI:n sieni jäi kuitenkin alemmalle sijalle kehnon baking-kyvyn ja omiin sormiin kummallisen tuntuman vuoksi. Expert face blending sponge muistutti ulkonäöltään uutena ehkä kaikista eniten aitoa Beautyblenderiä ja toimii ihan hyvin myös kuivana, mutta kastelun myötä materiaali muuttuu hernepussimaiseksi ja todella veteläksi, jolloin sieni myös ottaa vähän itseensä lyhyemmistäkin kynsistä. Tulee mieleen enemmänkin joku stressilelu kuin meikkisieni. Tämäkään ei siis ole sieltä kaikkein pomppivimmasta päästä, mutta täysin päinvastaisista syistä kuin neljänneksi jäänyt Donegal  kostea WCI enemminkin lötsähtelee ihoa vasten, sillä sitä ei oikein tahdo saada sopivalla tavalla pyyhekuivaksi.
  Tällä sienellä on kuitenkin todella helppo saada aikaan peittävä lopputulos ja voidemaisten tuotteiden työstäminen kasvoille käy oikein näppärästi. Pehmeästä materiaalista tehty sieni on myös helpoimmasta ja nopeimmasta päästä pestä.

IMG_81942

2. Beautyblender (15,90-19,90€)
Yllätyitkö? Et välttämättä. Alkuperäisen Beautyblenderin kakkossijalle tipahtamisen suurin syy löytyy hinnasta. Investointi se on tämäkin, mutta parinkympin tuntumaan lätkäisty hintalappu on tällaisen pöpöpesän kohdalla snadisti liian kohtuuton.
  Beautyblender on kuitenkin täysin omaa laatuaan ja erottuu kilpakatraasta voimakkaasti edukseen. Muotokieli on laadukkaannäköinen ja sientä sormien välissä puristellessa ymmärtää, miksi materiaalia luonnehditaan ainutlaatuiseksi. Sieni ei ole liian kova eikä se ole liian pehmeä ja se pomppii iholla vaivattomanoloisesti. Mutta! Mä olen tässä vuosien varrella rekisteröinyt sellaisen ikävän pikkuseikan, että Beautyblender on kova siirtelemään etenkin voidemaisia ja nestemäisiä tuotteita kasvoilla paikasta toiseen ja meikkivoiteen paikoilleen saaminen on toisinaan melkoisen työn takana, ellei sienen kosteustaso ole tasan optimi. Lopputulos ei siis ole (aina) se kaikista peittävin mahdollinen  toki tämä on täysin mielipide- ja tarvepohjainen seikka.
  Pesun yhteydessä Beautyblenderistä irtoavan värin määrä ei tunnu koskaan vähenevän ja kun näitä pinkkejä yksilöitä on tullut ihan muutama kulutettua, tulee laadunvaihtelu etenkin pesemisen yhteydessä hyvin ilmi. Edellinen Beautyblender "katkesi" toisen pesun aikana noin puoli senttiä kärjestä, vaikka käsittelin sitä tismalleen samalla tavalla kuin useita aiemmin omistamiani meikkisieniä. Toisista lähtee väriä niin mahdottomasti, että sieni itsessään haalenee vaaleanpunaiseksi, osa omistamistani Beautyblendereistä on värjääntynyt meikkivoiteista todella herkästi ja sitten on ollut sellaisia kappaleita, joille ei ole tapahdu yhtään mitään.

1. Real Techniques Miracle Complexion Sponge (n. 10€)
Tämä peijooni tuli joukon jatkoksi vasta paljon myöhemmin, mutta siitä huolimatta mätkähdytti allekirjoittaneen pyllylleen hämmästyksestä. Ajattelin pitkään kaikkien muiden kuin munanmuotoisten sienien olevan ihan silkkaa humpuukia, mutta niin vain tämä yhdeltä sivulta tasainen ihmesieni löysi paikkansa mun jokapäiväisestä meikkirutiinista. RT on tuonut markkinoille myös uusia sieniä, mutta jostain syystä olen myös niitä kohtaan äärimmäisen skeptinen.
  Miracle Complexion Spongessa on mun mielestä parasta sen pinta. Materiaali on todella pehmeää ja vaikka sen pintatuntuma on todella lähellä Beautyblenderiä, menee se karvan verran ohi legendasta pehmeytensä vuoksi. Aavistuksen verran tiiviimpi pinta ei liikuttele jo kertaalleen paikoilleen saatua meikkivoidetta ympäriinsä ja full coverage -meikkivoiteetkin pysyvät full coverage -meikkivoiteina tätä meikkisientä käyttäessä, mutta bakingissa RT ja BB ovat hyvin lähellä toisiaan. Irtopuuterin levittäminen on helppoa eikä aiheuta hillittömiä aivastuskohtauksia itse meikkaajalle tai muille lähellä oleville eläville olennoille.
  Kyseessä on ehdottomasti viisikon suurin sieni ja kasvaa entisestään ollessaan kosketuksessa veden kanssa. Messevimmän miinuksen MCS multa saakin hienoisesta kömpelyydestään, sillä mulla on todella pienet kädet. Ei ole ensimmäinen eikä edes kymmenes kerta, kun kyseinen sieni on treffannut lattian tai lavuaarin pohjan kanssa lennettyään mun kädestä kuin itsestään. Pesun suhteen mulla ei ole sienestä mitään erikoisempaa mainittavaa, ainoastaan MACin Pro Longwear -peitevoide on ollut sellainen tuote, jonka poispesuun saa käyttää vähän enemmän aikaa ja saippuaa.

Lopputulemana voisin kertoa sen verran, että näistä mun kokeilemistani sienistä jokainen turposi todella paljon kastellessa ja se vähän yllätti. Mä olen aina luullut, etteivät feikkisienet sen kummemmin suurene ja sen takia hyvinkin snobimaisesti pelkkää Beautyblenderiä niin pitkään suosinkin. Sijoille 3.-5. jääneet sienet eivät aiheuttaneet mussa mitään älyttömän suurta wow-reaktiota ja häntäpäässä keikkuvat Donegalin ja H&M:n sienet ovatkin jääneet ihan täysin käyttämättä. Real Techniques on mulla melkolailla päivittäin käytössä, Beautyblenderiä käytän silloin tällöin ja We Care Iconin sieni toimii hyvin matkablenderinä.

Kaiken kaikkiaan mä olen kuitenkin tyytyväinen, että Beautyblenderille on olemassa runsaasti vaihtoehtoja. Tiedän ihmisiä, jotka eivät voi sietää Real Techniquesin kehittämää verrokkia sekä sellaisiakin kosmetiikkafriikkejä, jotka fanittavat henkkamaukan tammenterhoa ylitse muiden. Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan eri vaihtoehtoja, jos se 15-20€ meikkisienestä muutaman kuukauden välein tuntuu ylitsepääsemättömän mahdottomalta summalta!

MAAILMAN PARAS JAUHELIHAKASTIKE

15. maaliskuuta 2017

Mitä tulee yleisesti ruokaan, niin mä rakastan valkosipulia ja juustoa yli kaiken muun. Oltiin J:n kanssa jo pitkään mietitty jotain uutta siihen, ah, niin ihanan tavalliseen jauhelihakastikkeeseen, johon ainakin meidän kotona turvaudutaan huomattavasti useammin kuin mihinkään muuhun ruokalajiin. Oltiin kokeiltu ruskeakastiketta, kermakastiketta, näiden kahden välimuotoa, viittätoista erilaista maustetta, ketsupilla ja ilman. Aina se vaan tökki. Kunnes mä sitten menin ja ostin eräänä päivänä paketin valkosipulilla maustettua tomaattimurskaa - ihan vaan, koska se vaikutti mielenkiintoiselta ruoka-aineelta.

IMG_81662

Tämä tapahtui joskus viime keväänä, kun mulla oli hirveä hinku tehdä kanakastikkeet kolmen juuston ruokakermaan. Jostain syystä jääkaappiin oli sitten erään kerran jäänyt yksi juustokermapurnukka, muttei minkään maailmanluokan kanaa. Jauhelihaa sen sijaan oli ja ajattelin, että no kerrankos sitä kokeilee, nyt kun oli sitä tomaattimurskaakin. Jauheliha, valkosipuli ja kolme juustoa ei vaan voi olla huono yhdistelmä. Indeed my friend, siitä syntyi meidän perheen ehdoton lempparisafka ja mä nyt nimenomaan painotan tuota perhe-sanaa, sillä tämän reseptin kohdalla mentiin tyttäreltä äidille eikä toisinpäin. Kyseinen soossi oli menestys jopa mun äärimmäisen nirsossa kotopuolessa.
  IMG_81812

Kuluneen vuoden varrella ollaan tietyst kokeiltu kaikenlaisia variaatioita ja eri merkkien tarjoamia ruoka-aineita, kun aina sitä Pirkkaa tai Valiota ei vain ole saatavilla. Tässä kohtaa painotan, että seuraavaksi mainittavien tarpeiden kuuluu olla just eikä melkein niitä, joista mä puhun. Esimerkiksi Rainbown vastaava tomaattimurska on aivan hirveää kuraa eikä Lidlin juustokerma tuo kastikkeeseen sitä jotain. Selkein sävelin rustatun reseptin myötä ajattelin tässä vielä nyt mainita, että kyseessä on myös maailman helpoin jauhelihakastike.

MAAILMAN PARAS JAUHELIHAKASTIKE
4 annosta

400g naudan jauhelihaa
1 pkt Pirkka valkosipulilla maustettua tomaattimurskaa
1 prk Valio kolmen juuston ruokakermaa
Ripaus suolaa

Ruskista jauheliha, lisää joukkoon tomaattimurska ja sekoita ne keskenään. Lorauta joukkoon koko 2,5 dl -purkillinen ruokakermaa, sötköttele soossi tasaisen väriseksi, maista ja lisää joukkoon hieman suolaa, jos sitä sun mielestä tarvitaan. Kylkiäiseksi suosittelen tagliatelleä tai spagettia sekä täysjyväpatonkia ja mozzarellaraastetta.

Tämän helpommaksi ja herkullisemmaksi ei jauhelihakastiket voi enää mennä!

LATEST FAVES

12. maaliskuuta 2017

IMG_80632

Mä löysin viimeistelysuihkeiden jännän maailman noin vuosi sitten, kun NYX suuntasi tiensä Suomeen ja brändin Dewy-suihkeesta tuli osa mun meikkivalikoiman vakiokalustoa. Siitä on tultu jonkin verran eteenpäin ja kokeilussa onkin ollut vaikka minkälaisia suihkeita. MACin Fix+ on edelleen voittamaton monikäyttöisyytensä vuoksi mutta ehdottoman ykkössijan kiinnityksen suhteen on itselleen kaapannut Urban Decayn Chill-suihke.
  Erityisesti kuivalle iholle suunnattu suihke lupaa viilentää meikin pintaa ja pitää sen vastalaitetun näköisenä seuraavat 12 tuntia. En tuosta viilentävästä vaikutuksesta niin tiedä, ainakaan pitkässä juoksussa, mutta meikki todellakin pysyy paikallaan koko päivän. Tai ainakin tarvitun työpäivän ajan, mä kun tykkään pestä kasvot mahdollisimman pian kotiin päästyäni. Urban Decay koki myös pienen faceliftin tuossa jokunen kuukausi takaperin ja vaikka tuote pysyy edelleen mun mukana kuin peräpukama, on mun pakko myöntää, että uudistuneen tuotteen haju on jollain tavalla tosi etova vanhaan valkoiseen puteliin verrattuna.

IMG_80602

Jatketaan kuivaihoisen kosmetiikkafriikin rakkaudentunnustuksia. Oatifix lähti mukaan Helsingin reissulta tammikuussa ja tästä on tullut osa mun sunnuntairutiineja  tälläkin hetkellä istun sohvalla kaurapuurot naamalla. Mannerheiminkadun liikkeen miesmyyjä puhui mut niin ympäri tämän suhteen, etten millään voinut jättää viimeistä purkkia sinne jäävuoren päälle odottamaan seuraavaa kuivaihoista ottajaansa.
  Kyseessä on siis puuromainen tuorenaamio, joka sisältää kauran lisäksi tuoretta banaania, illipe-puun voita, vaniljaa, mantelia sekä kaoliinisavea ja lupaa rauhoittaa ja kosteuttaa herkän ihon talven armottomien pakkasten jäljiltä. Tuoksu on suorastaan huumaava, koostumuksesta tulee mieleen mun mummon itsetekemä piparkakkutaikina. Levitys on vähän hassua, kun kyseessä tosiaan on jääkaappikylmä tuorenaamio, mutta kyse ei kuitenkaan ole mitenkään ylitsepääsemättömästä toimenpiteestä. Naamio todella rauhoittaa ihon ja kosteuttaa sitä ihan todella syvältä käsin. Mä myös uskallan väittää maanantaiaamujen meikkioperaatioiden helpottuneen tämän ansiosta aivan mielettömästi!

IMG_80762

Mä olen metsästänyt täydellistä kasvoputsaria koko teini- ja aikuisikäni. Kuivan sekaihon kanssa se ei ole ihan niin helppoa ja kun syksyllä löysin Cliniquen 3-vaiheiset putsarisetit, tulin niiden loputtua todenneeksi, ettei mulla juuri sillä hetkellä ollut varaa investoida täysikokoisiin pakkauksiin. Sitten joskus palkansaajana ajattelin ehdottomasti tukeutua jälleen Cliniquen tuotteisiin, mutta vielä ainakin vähän reilut puoli vuotta opiskelevana nuorena naisena oli löydettävä jotain lompakkoystävällisempää. Philosophyn Purity osoittautui juuri sellaiseksi! 240 ml puteli löytyy ainakin Sokokselta ja Kicksistä vähän päälle parillakympillä ja tämä on kestänyt mulla nyt kaksi kuukautta, eikä tuotetta ole kulunut vasta kuin neljännes.
  Purity puhdistaa kasvot tehokkaasti eikä tämä emulsiomaisuutensa vuoksi jätä ihan niin hirvittävän kuivaa tunnetta jälkeensä kuin mitä joidenkin brändien putsareiden kanssa olen tullut vuosien varrella kokeneeksi. Tökötin haju on inhottava, mutta teho kuitenkin niin uskomaton, etten ihan lähiaikoina ole tästä luopumassa.

IMG_80792

Sain Too Facedin Chocolate Barin vanhemmiltani tuliaisiksi viime syksynä, mutta koska olin vasta ostanut Anastasian Modern Renaissancen, jäi suklaantuoksuinen kulttipaletti joksikin aikaa huomioitta. MR on edelleen rakas, mutta kun tammikuussa aloitin sangen rutiininomaisen toimistotyöläisen arjen, eikä laittautumiseen arkiaamuisin ole ihan mielettömiä määriä aikaa, löysin Chocolate Barin uudelleen ja se on ottanut paikkansa mun arkimeikissä käyttämieni tuotteiden joukosta.
  Erityisesti Salted Caramel, Milk Chocolate ja Semi-Sweet ovat kovassa käytössä, sillä niillä saa silmiin sopivasti syvyyttä ilman vahinkoöverimeikkausta. Levittyvyys on mahtava, pigmentti samaten ja kyllähän se ihan tavallinen keskiviikkoaamukin alkaa suklaan tuoksun ansiosta ihan eri fiiliksellä kuin että jos meikkaisi "ihan tavalliselta" tuoksuvilla luomiväreillä!

IMG_80682

Tämän kertainen suosikkipostaus todella keskittyi kosteuttamiseen, sillä viimeisenä kunniamaininnan saa ehdottomasti Klippoteketin Argan Oil -hoitoaine sekä koko muu Argan Oil -sarja. Mun vajaat pari vuotta sitten aloittamani vaalennusprojekti ei tehnyt hyvää mun ennestään niin jumalattoman liukkaalle ja liian hyväkuntoiselle hiuslaadulle, sillä vaikka pieni karheus oli mun tilanteeseen ihan tervetullutta, katsoo peilistä joinain aamuina sellainen pörröpää, että herkkämielisempi saattais säikähtää.
  Klippoteketin hoitoaine yhdessä saman sarjan hoitosuihkeen kanssa on tehnyt mun hiuselämästä hitusen verran helpompaa ja tuoksuu kaiken lisäksi aivan mielettömän hyvältä. Pesun jälkeen kuivuttuaan hiukset on pehmeät ja kiiltävät, mutta silti sen verran taipuisat, ettei letit liu'u ja valu olemattomiin tyystin omia aikojaan.

Erikoismaininnan saa Sibyllan valkosipulimajoneesi. Eilen Citymarketissa käydessäni kirosin hiljaa mielessäni, että pitikin sitten mennä ihastumaan siihen majoneesihyllyn kalleimpaan ja kaikista hankalimmin saatavilla olevaan purnukkaan, mutta ei mahda mitään, kun Lidlin Grillimaisteri-tuotteet ja sen myötä maailman paras valkosipulimajoneesi on talvikuukausien ajan jäähyllä. Mikäli siis olet valkosipulimajoneesin ystävä, suosittelen ehdottomasti kärsimään sen kuuden euron verran ja kokeilemaan Sibyllan majoa vaikkapa wingsien ja ranskalaisten kyljessä. Pala  tai, no, epämääräinen läjä  taivasta!

AIKUISTEN KAVERIKIRJA

5. maaliskuuta 2017

IMG_80242 
Nimeni on Jenna Kaarina
Jotkut tosin kutsuvat minua Tsenaksi, mutta yleensä tätä lempinimeä käyttävä tyyppi on sellanen, jonka kanssa en oo pitänyt hirveemmin yhteyttä yläasteaikojen jälkeen
Olen syntynyt vuonna 1994
Lapsuuskotini langallinen numero on ihan hämärän peitossa, sillä mun vanhemmat luopuivat lankapuhelimesta jo joskus vuosituhannen vaihteessa ja mä sain ensimmäisen oman kännykkäni 16 vuotta sitten
Pienenä olin varma, että minusta tulee isona seuraava Britney Spears
Mutta isona minusta tulikin konttorirotta, joka ei uskalla laulaa edes lähipubin karaokessa

IMG_80302

Täydellinen puoliso kököttää tällä hetkellä omassa kopissaan ja antaa mun tehdä omia juttujani kaikessa rauhassa, mutta osaa myös hipsuttaa ja näyttää rakkautensa, kun sellainen hetki tulee
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen, panostaisin ehdottomasti enemmän blogiin ja keskittyisin paremmin omaan hyvinvointiini
Harrastan nyt sohvalla röhnöttämistä, facebook-ryhmien selaamista sekä häiden ja valmistumisen vuoksi panikoimista
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä biisejä, jotka saa nostalgiamittarin värähtämään Noloin tv-ohjelma, josta pidän on saletisti Keeping up with the Kardashian, mutta kaikki Ylen mummosairaalaetsiväsarjat (J:n keksimä termi) tulee hyvinä kakkosina
Bravuurini keittiössä on kermainen kanakeitto, jonka reseptin rungon sain äidiltäni ja jota oon sittemmin muokannut ihan kunnon soulfood-reseptiksi

IMG_80042

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun... Tai emmä tiedä, ei itkemistä pidä hävetä. Se yleensä vain helpottaa oloa.
Lapsuuteni lempileluja olivat Maa aikojen alussa -muovifiguurit. Muut tytöt kantoivat tarhaan lelupäivänä milloin mitäkin nukkeja ja pehmoleluja, kun mä kuskasin mukanani vähintään Pikkutassua ja Seraa, kun ne kaikki ei mahtuneet tarhareppuun. Ihmekös tuo, jos mua vähän kiusattiin...
Nykyinen lempileluni on tuo mun Samsungin tablettitietokone - se on oikeesti vaan täynnä pelejä ja suoratoistopalvelujen sovelluksia, kun taas kaikella muulla elektroniikalla on joku syvempi tarkoitus olla olemassa.
Salainen paheeni on yösyöpöttely, vaikka siitä tulee aina vaan huono olo
Eikun se ihan oikea salainen paheeni on säärissä sisäänpäin kasvavien ihokarvojen etsiminen ja nyppiminen kynsin tai pinsetein
Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut, on peräisin mun äidinäidiltä, joka opetti mulle mun ollessa vielä pieni, että kaikelle tässä elämässä tapahtuvalle on tarkoituksensa

PIHISTÄ VS PANOSTA: KULMAKYNÄT

27. helmikuuta 2017

Voihan kulmakarvat... Miten jostain kehonosasta voikin saada niin paljon lokaa niskaansa kuin mä olen aikoinani kulmakarvoistani saanut. Olivathan ne nyt aivan hirveät ikävuosien 14-19 aikana, mutta we've all been there and done that. On kieltämättä ollut täysin oma onneni, ettei mulla ollut silloin teininä pokkaa nyppiä kulmakarvojani, kun se sattui muka niin vietävästi. Jos voisin, taputtaisin sitä karvamadoilla varustettua 16-vuotiasta itseäni olalle... Ei, mä rutistaisin sen onnesta ihan lyttyyn!
  Kuten varmasti monelle muullekin, on kulmakarvat mulle itselleni tärkein osa meikkiä eikä mulla tulis mieleenkään painella tuolla pitkin poikin menemään muuten täydessä tällingissä, mutta ilman kulmakarvojen ehostusta. Vaikka en muuten meikkais ollenkaan, saatan kauppaan lähtiessä vähän sukia kulmakarvoja ojoon tai edes snadisti nyppiä yhden yön aikana ilmestynyttä hajakarva-armeijaa. Mikä sitten on pelastanut mun arkeni ja ne hetket, kun ei jaksa meikata, mutta olo on ulkonäöllisesti kuin perunalla, niin ne on nämä kapoiset ja rullattavat pienikärkiset kulmakynät. Tässäkin asiassa markettibrändeiltä meni ihan luvattoman kauan juosta high end -brändit kiinni.

IMG_78672

Vertailussa ovat tällä kertaa siis Anastasia Beverly Hillsin Brow Wiz (sävy Taupe) sekä Maybellinen Brow Precise Micro Pencil (sävy Blonde). Hintaero kynien välillä on huima, sillä kotimaassa Kicksillä on yksinoikeus myydä Anastasian tuotteita ja heidän hintansa ovat suorastaan sikamaisia. Brow Wizin hinta taitaa tällä hetkellä pyöriä liki 30 euron tuntumassa (27-28€), kun taas Maybellinen kynä lohkeaa jopa Sokokselta huokeaan 7,50 euron hintaan! Näkyykö tämä sitten laadussa jotenkin, käydään sitä läpi ihan kohta. Micro Pencilissä on ainakin enemmän tuotetta kuin Brow Wizissä.
  Mä olen luottanut Anastasian kynään jo yli vuoden päivät, koska vastaavaa ei markkinoilla ole ollut ja MACin klassikkokynien saatavuus on Stockmann-kaupunkien ulkopuolella äärimmäisen heikko, jos mielii testailla sävyjä kämmenselkään ennen ostopäätöstä. Dipbrow Pomadeen kallistun enää lähinnä erikois- ja juhlatapauksissa, sillä se ei uutterankaan harjoittelun myötä ole aina se tuote, jonka käyttöön riittää kärsivällisyyttä puoli seitsemältä arkiaamuisin. Anastasialla on toki sellainen tietyntyyppinen kulttimaine huikeiden kulmatuotteiden äitinä ja siihen luottavana en pitkään aikaan nähnyt asiakseni edes kokeilla mitään muuta. Kunnes sitten vastaavanlaisia kyniä alkoi tipahdella markkinoille vähän helpommin saatavilla olevilta brändeiltä. Tällä hetkellä kyniä löytyy MACin, Anastasian ja Maybellinen lisäksi myös ainakin Isadoralta ja H&M:ltä.

IMG_78792

Anastasia edustaa high end -brändinä heti kättelyssä sillä, että kymmenen sävyn valikoimasta löytyy suuremmalla todennäköisyydellä jokaiselle hipiälle jotakin. Marketti-Maybellinen valikoimiin sävyjä kuuluu vaivaiset kolme kappaletta. Maybelline kirii Anastasian hännille kuitenkin sillä, että kaikki kolme sävyä ovat pohjasävyltään suhteellisen kylmiä.
  Suurin ero kynien välillä on koostumuksessa  Brow Wiz (oik.) on todella kova ja sen kanssa on huomattavasti vaikeampaa mennä totaalisen metsään, kun vahinkoviivoja ei synny yhtä herkästi, vaikka vahingossa vähän vihkoon sohisikin. Maybelline (vas.) sen sijaan on koostumukseltaan pehmeä ja runsas, joka voi osaamattomissa käsissä johtaa melkoisiin karvamadon kaukaisiin sukulaisiin. Kynän pehmeyden sivutuotteena voi syntyä myös satunnaisia paakkuja ja kökköjä ennen kuin käsi löytää kynälle oikean painopisteen.

IMG_78742
IMG_78862

Kynät eroavat toisistaan huomattavasti myös viimeistelynsä puolesta. Vaikka molemmat ovat yleisesti ottaen muotokieleltään hyvin samankaltaisia, antaa Maybellinen harjan päälle suojaksi asetettu läpinäkyvä korkki oitis halvan vaikutelman. Myös Maybellinen rakenne on vähän kiikunkaakun, sillä toisiinsa liitettyjen muoviosien rajamailla on nähtävissä selkeitä rakoja ja rullausmekanismi on huomattavasti Anastasian kynää löysempi. Käytännöllisyyden kannalta Maybellinen pakkaus on kuitenkin parempi; ties kuinka monta kertaa olen avannut Anastasian kokomustasta kynästä harjapuolen korkin, kun on pitänyt avata kynäpää ja toisinpäin.
  Kynän terän suhteen en ole huomannut minkäänlaisia eroavaisuuksia, mutta Maybellinen kynässä on yksi asia, jossa se jää nielemään kalliimman toverinsa jälkeen jättämiä pölyjä — nimittäin harja! Yksi Brow Wizin mahtavuuksista on aina ollut mun mielestä sen harja, jollaista en ole löytänyt mistään toisesta kulmakynästä tai edes erikseen myytynä. Maybellinen harjaspää ajaa toki asiansa, mutta se ei millään vedä vertoja Anastasian tiivisharjaksiselle puikulalle.

22

Mitä sitten tulee lopputulokseen, on sille syynsä, miksi Maybelline on korvannut Anastasian tämän mimmin arkikäytössä ihan tyystin. Pehmeytensä ansiosta Maybelline on äärettömän helppo häivyttää siinä missä Anastasialla saan vielä vuoden harjoittelunkin jälkeen aikaan todella terävät ja tönköt kulmat, jossen keskity tai jos kulmien kanssa on kiire. Mun kasvoissa on myös niin tajuttoman suuri määrä ihoa, ettei kova Brow Wiz liu'u mun äärimmäisen ryppyistä tulevaisuuttaan odottavalla silmänympärysiholla yhtä vaivattomasti kuin kilpakumppaninsa ja kun kynää täytyy painaa, syntyy ihopoimuja ja poimujen myötä tulee tehtyä virhevetoja, kun täydellinen kontrolli kynään katoaa. Brow Wizillä on todella helppo tehdä karvamaisia vetoja, mutta Anastasia Beverly Hillsin sivuilla mainittu "smudge-proof formula" on nyt paremmasta tietäessäni osoittautunut vähän liiankin ässäksi. Hitusen saisi mun mielestä nimittäin smudgaantua.

Mitä olen lukenut arvosteluja, on Maybellinen kynä saanut aikamoisen murskavastaanoton ja sitä inhotaan ympäri Internetin arvostelupalstoja. Henkilökohtaisesti aion jatkossa kuitenkin pihistää ja luottaa Maybellinen Brow Precise Micro Penciliin. 

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne