KUN KAIKKI ON OIKEESTI IHAN HYVIN

24. marraskuuta 2016

PB0363952
IMG_64392 PB0364012 PB200015 IMG_65182 

Meikäläisellä menee yleisellä tasolla ihan kivasti. Opiskelujen suhteen alkaa jo näkyä valoa tunnelin päässä, vaikka muutama luku- ja oppimispäiväkirja sekä vastausten odottaminen harkkapaikoista painaakin niskan päälle. Viikon päästä ajattelin vähän juhlistaa mun syntymäpäiviä kavereiden kesken, vaikkei seuraavassa ikävuodessa mitään erityistä sinänsä olekaan. Tajusin tuossa jokin tovi sitten, että mun kroppa on just nyt siinä pisteessä, että oon siihen todella tyytyväinen ja tästä innostuneena kiikutin hääpuvun J:n äidin tykö "palautettavaksi" alkuperäisiin mittoihinsa. Meidän kaveripiiriin syntyi ensimmäinen vauva aiemmin syksyllä ja mä pääsin viime viikonloppuna moikkaamassa pikkutyyppiä ensimmäistä kertaa nimiäisten merkeissä.
  Oon tilannut huomisen Black Fridayn varjolla muutamista pre-saleista sunmuista karnevaaleista ihan kiitettävän määrän sisältöä makkarin lipaston ylälaatikkoon ja tässä pitäisikin vielä pysyä hereillä parisen tuntia, jotta saisin puolenyön jälkeen klikattua viimeisen haalintani kassan kautta ja ennen kaikkea huikean alennusprosentin kera kotiin (//klo 00:34 Elikkäs mä tietenkin nukahdin ja himoitsemisen kohde meni sivu suun). Oon myös löytänyt pari uutta lempparia mun mummosarjojen joukkoon ja koitan viikottain muistaa katsoa Yle Areenasta uusimman Pokka pitää -jakson. Vaikka osasinkin hahmojen vuorosanat ulkoa jo 10 vuotta sitten.
  Mikään ei varsinaisesti paina mieltä, Suomen tän hetkiset sääolosuhteet vaan tuppaa iskemään ihan hillittömän väsymyksen päälle ja useana päivänä on tehnyt mieli käydä päikkäreille jo ennen lounasaikaa. Ainoa asia, joka mua tässä nyt on siepannut, niin Bloggerin uudistus (?!).

  Tässä tekstissähän ei oo päätä eikä häntää, mutta mun mielestä on kiva käyttää hyväks nämä hetket, kun mulle tulee ihan oikeesti sellanen kunnon tajunnanvirtahöpöttely-fiilis. Kerron arkipäivistäni tänne nykyään niin vähän, että ehkä tämän myötä edes joku käppäilee pitkin memorylanea menneisyyteen. Nämä vailla punaista lankaa etenevät papatukset ja sekalaiset kuvat viikkojen varrelta ovat nimittäin tätä nykyä aika harvassa. Ainakin allekirjoittaneella.

Q&A: Häät, parisuhde ja tulevaisuus

22. marraskuuta 2016

qa1

HÄÄT

Ajatuksia/mietteitä naimisiinmenosta? 
Onhan se nyt tietyllä tapaa ihan hullu juttu. Oon yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani, vaikkei se loppupeleissä näy vielä hetkeen muuten kuin nimenvaihdoksena. Oikeastaan se on juuri se sukunimen muuttuminen, joka mietityttää. Mun tyttönimi on ihana ja se on iso osa mun identiteettiä, mutta samalla oon niin perkuleen kyllästynyt siihen, miten hankalaa sen tavaaminen tuntuu suomalaisille olevan.
  Toinen ihan mieletön mutta samalla kauhistuttava asia on sit se, että oon lupautumassa toisen rinnalle koko loppuelämäkseni. 22-vuotiaana.

Miten muut (sukulaiset, ystävät) on suhtautunu siihen et meette naimisiin?
Toistaiseksi siihen on suhtauduttu vain ja ainoastaan positiivisesti. Negatiivisimmillaan kuultu vaan taivastelua siitä, miten ajoissa ollaan järjestelyjen kanssa. 

Onko tullu paljon sanomista nuoresta iästä tai aikaisesta kihlauksesta? 
Ei laisinkaan. Silloin kihlauksen aikaan anoppikokelas vaan varmisti, ettei hänestä oo vielä mummoa tulossa :-D
  Mun vanhemmat menivät naimisiin, kun olivat 18 ja 22 ja juhlistivat reilu viikko sitten 23. hääpäiväänsä, joten sillä on varmasti ollut vaikutusta ainakin mun lähisuvun asenteisiin meidän kihlausta ja naimisiinmenoa kohtaan. 

Millä viidellä sanalla kuvailisit itseäsi/tulevaa aviomiestäsi? 
Jaa yksilöinä vai? No pidän itseäni aika itsenäisenä, temperamenttisena ja järjestelmällisenä tyyppinä, mutta osaan olla myös todella herkkä ja koen itseni perhekeskeiseksi ihmiseksi. Äiti on aina naureskellut, miten mussa voi yhdistyä niin monta päinvastaista piirrettä. Miehestä taas löytyy kaikki ne piirteet, joita mulle ei ole suoraan suotu. J on todella sosiaalinen ja rento, mutta osaa heittäytyä aina välillä todella itsepäiseksi ja suorasanaiseksi. Parasta siinä on kuitenkin sen huumorintajuisuus

Mitä tapahtuu häiden jälkeen? 
Tullaan kotiin ja jatketaan elämää kuten ennenkin, vaihdetaan Facebookin parisuhdestatukset. Soitetaan huoltoyhtiöön, että ovesta tartteis tulla ottamaan toinen nimi pois. Mä keskityn omaan valmistumiseeni ja aletaan säästämään omaa kotia varten sekä suunnittelemaan perheenlisäystä.

Mikä on häämatkakohteenne, jos sinne matkaatte? 
Me lähdetään häämatkalle vasta paljon myöhemmin häiden jälkeen mun opiskelujen takia. Ehkä saatetaan piipahtaa jollain minilomalla Keski-Euroopassa, jos rahatilanne sen sallii, mutta varsinainen honeymoon jätetään keväälle/kesälle 2018. Yhdysvalloista ja muutamista tietyistä jenkkikohteista on puhuttu eniten!

Häiden suunnittelun positiivisimmat jutskat ja mitkä asiat tuottaa puolestaan haasteita? 
Tällaiselle suorituskeskeiselle ihmiselle parasta on varmaan se, kun saa jonkun asian pois päiväjärjestyksestä ja vedettyä yli tehtävälistalta. Introverttinä ihmisenä välttelen sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kanssa, mutta se tuntuu ihan superilta, kun saa napattua itseään niskasta ja soitettua erilaisille palveluntarjoajille tarjouspyyntöjen merkeissä, jolloin homma etenee. Musta on ollut myös ihan huikeeta huomata, miten täysillä meidän ystävät on tässä touhussa mukana!
  Haastavinta on tällä hetkellä saletisti istumajärjestyksen teko juhlapaikalle. Meillä molemmilla on sukulaisia, jotka ei tule toimeen keskenään, mutta jotka halutaan silti paikalle juhlistamaan meidän päivää. 

Montako kaasoa sulla on ja miten päädyit juuri heihin? 
Mulla on viisi kaasoa. Mulle ei oo suotu siskoja, oman ikäisiä naispuolisia sukulaisia eikä oikeastaan sellasia lapsuudenystäviäkään, joiden kanssa olisin ollut tekemisissä synnytysosastolta asti. Luulin sen vuoksi todella pitkään, että mulla tulisi olemaan korkeintaan yksi kaaso, mutta voi pojat kuinka väärässä olinkaan! Mun kaasot = mun kaikista rakkaimmat naispuoliset ystävät. 

qa2

PARISUHDE 

Mikä on teidän suurin syy, mistä riitelette? 
Varsinaista riitelyä harrastetaan niin harvoin, että ”suurimpia” tai edes yleisimpiä syitä on tosi vaikea lähteä listaamaan. Viimeks ollaan riidelty kunnolla toissakesänä ja syy riidalle oli se, kun mä olin aina niin hemmetin kiukkuinen töistä tultuani. No, ne työt loppui vuosi sitten elokuussa, eikä sen koommin olla riidelty. Mä kyllä känisen minkä kerkiän, mutta onneksi mies on oppinut päästämään mun kiukunpuuskat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Miltä se sun ukon peliluola oikein näyttää? Olisi mukava nähdä vaikka kuva, että miten muut pariskunnat sumplivat sisustukseen miehen tarpeet! 
Olipa hauska kysymys! J ei halua omaa luolaansa mun blogissa esitellä, mutta ehkä saat mun kuvailusta jotenkuten kiinni: se on yks hävityksen kauhistus suurimman osan ajasta. Kyseessä on siis ihan tavallinen kerrostalokaksion vaatehuone. Se on kooltaan ehkä maksimissaan 3-neliöinen eikä siellä ole pistorasioita. Muuton yhteydessä irrotettiin väliaikaisesti alimmat hyllyt, jotta saatiin miehen pöytä vaatehuoneen peräseinää vasten ja pistettiin hyllyt sen jälkeen takaisin säilytystilan takia. Sähköt huoneeseen on vedetty jalkalistoja pitkin jatkoroikalla olohuoneesta. Arozzin pelituoli mahtuu pyörimään ympäri keskellä huonetta, mutta ei siellä kyllä paljoa muuta tehdä. Säilytystilan puolesta huone on pyhitetty mun osalta ainoastaan kausivaatteille, muuten siellä on säilössä koko miehen omaisuus tietokoneroinasta vaatteisiin sekä lasku- ja skeittikamoihin.
  Se on todella pimeä ja tunkkainen kolo, mutta tuo ukko viihtyy siellä vallan mainiosti. Ei kuulemma ymmärrä, miks aina pitää olla niin valosaa, kun pimeessä on paljon mukavempaa.

Romanttisin asia mitä sinulle on tehty tai sanottu?
Onhan se näin nykynuoren silmin aika romanttista, että toinen polkee 10 kilometriä mun luo vesisateessa, kun tyypin autosta on bensa loppu. Enkä voi kieltää, etteikö mulla olisi sukat pyörineet jaloissa, kun J ekan kerran "varmisti", että menenhän mä sen kanssa isona naimisiin :'-) 

Mitä teet, jos kiinnostut toisesta ihmisestä? 
Sillon kesällä 2010 pyysin kiinnostuksen kohteeni ”Monttuun skeittaan” ja nyt ollaan menossa naimisiin, että kai se oli jonkin sortin success :-D En tiedä yhtään, mitä nykyään tekisin. Uskoisin olevani aika köpö solmimaan uutta parisuhdetta, eihän mulla ole aavistustakaan, miten aikuiset sen tekee!

qa3

TULEVAISUUS 

Missä haluaisit työskennellä valmistuttuasi? 
Haluaisin mukaan hankintabisnekseen. Olisi siis mahtavaa päästä vaikkapa sisäänostajaksi jollekin isommalle firmalle. Se on kuitenkin aika harvoissa tapauksissa mahdollista heti valmistumisen jälkeen, joten olisin ihan mielissäni, jos tammikuussa 2018 voisin sanoa työskenteleväni edes jossain hankintaan ja ostoihin liittyvissä hanttihommissa esimerkiksi Iskulla.
  Viikko sitten laitoin harkkahakemuksen erääseen täkäläiseen, melko maineikkaaseen firmaan. Kieltämättä olisin erittäin tyytyväinen, jos onnistuisin ensin nappaamaan harjoittelupaikan ja sitten saamaan myös työpaikan kyseisestä yrityksestä.

Aiotko asua Lahdessa tai lähiseudulla koko loppuelämäsi? 
Sitä ei koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä haaveillaan talon rakennuttamisesta Hollolan maaseudulle. Kyllä me yhdessä vaiheessa puhuttiin, että oltais sit jossain vaiheessa muutettu J:n työn perässä Hämeenlinnaan, jos hän ois päässyt harkkafirmaansa vakituiseksi työntekijäksi, mutta se ajatus lienee jo haudattu. 

Missä näet itsesi viiden/kymmenen/viidentoista vuoden kuluttua? 
Viiden vuoden päästä toivon viimeistään odottavani meidän ensimmäistä lasta. Kymmenen vuoden päästä niitä mukuloita voisi ollakin jo kaksin kappalein. Siitä viisi vuotta eteenpäin on sit aivan liian pitkä aika ajatella eteenpäin, jopa mulle. Toivon ja uskon kuitenkin, että kaikki menee omalla painollaan ja suotuisasti niin perheen kuin työelämänkin suhteen. 

Millainen vanhempi sä tahtoisit sun lapsille olla? Mitä sun avopuoliso ehkä tekisi lasten kanssa eri tavalla? 
Meidät on kasvatettu todella eri tavoin. Esikoistyttärenä mua on pidetty aika tiukassa liekassa, kun J taas on saanut rippikoulun jälkeen huidella ainakin omien sanojensa mukaan melko vapaasti. Tullaan siis ihan varmasti kohtaamaan lasten kasvatuksen suhteen jonkinmoisia konfliktitilanteita, sillä mä oon mielestäni saanut hyvän kasvatuksen ja haluaisin noudattaa valtaosaa vanhempieni kasvatusmetodeista omien lasteni kohdalla, mutta niin ajattelee myös J omista vanhemmistaan. Se aina vitsaileekin, et meillä tulee tulevaisuudessa vallitsemaan sellanen terve äidin pelko ja että hänestä tulee ”cool dad” :-D
  Rajoja ja rakkautta, mikä ihanan kliseinen sanonta, mutta sitä mä tahtoisin tulevaisuudessa lasteni kohdalla noudattaa. Halutaan kaksi lasta siitä syystä, ettei vahingossakaan onnistuttais kasvattamaan ainokaisesta pershedelmästämme lellipentua.

Minkälaisia nimiä voisit antaa lapsillesi?
En tietenkään mitään yksittäisiä nimiä halua tähän kirjoittaa, koska meillä on jo jonkinlainen ajatus sekä tytön etunimestä että pojan toisesta nimestä olemassa. Yleisesti ottaen ollaan mietitty sellasia nimiä, jotka sopii niin suomalaiseen kuin ulkomaalaiseenkin suuhun sekä suomalaiseen sukunimeen ja jotka on oikeinkirjoitettavissa heti ekalla kertomalla. Yessicaa tai Casimiria meille ei siis tule, eikä Kiiaa, Miiaa tai Tiiaakaan, yhdistelmänimistä puhumattakaan. Koko tähän astisen ikäni kun oon saanut "kärsiä" vaikeasta sukunimestä ja tiedän mitä helvettiä minkä tahansa ajanvarauksen teko puhelimitse on, en halua sysätä samaa kohtaloa lapsilleni etunimen muodossa. 

Onko sulla haaveena muuttaa joskus ulkomaille asumaan? 
En koskaan sano ei, mutta en oo erityisemmin enää yläasteen jälkeen haaveillut ainakaan pysyvästä ulkomaille muuttamisesta. Töitä voisin tehdä ja niiden perässä matkustaa, mut kyllä Suomi kaikkine ongelmineen on silti koti. 

Ootteko pohtinu J:n kanssa koiravauvanne rotua, jos sellaisen otatte perheeseenne? 
Tässä on jo muutama vuosi käyty kamppailua kultaisennoutajan ja corgin välillä. Toisinaan ajatuksissa on vilahtanut muutama kotimainenkin koirarotu ja ollaan me toisillemme seropikorttejakin vilauteltu aina välillä. Mutta kyllä se rotu on nyt lopulta päätetty! Jääkööt se kuitenkin yllätykseksi siihen saakka, että koiran hankinnasta tulee ajankohtaista.

IHANAN KAMALA JOULUSISUSTAMINEN

16. marraskuuta 2016

*Postaus sisältää affiliate-linkkejä
Yhteistyössä Ellos

IMG_64602
IMG_64652
Valoketju Ellos*

Sisustaminen, tuo iki-ihana ikiprojekti. Sitä luulee työstäneensä jonkun tilan tai huoneen ihan viimesen päälle, kunnes kellot siirtyy talviaikaan ja kesän valoisia öitä varten hankitut pimennysverhot ei olekaan enää ihan niin jees kuin mitä kesäkuussa kuvittelit. Sulla ei just nyt ole varaa kivoihin verhoihin, joten vaihdat vaan makuuhuoneen järjestystä ja ripottelet jouluvaloja sekä kynttilöitä vähän sinne tänne. Heti paljon parempi! ... Ainakin hetkeksi.

Siitä huolimatta, että tykkään vaihdella kodin tekstiilejä vuodenaikojen vaihtuessa, mä olen aivan hillittömän huono joulusisustaja. Osittain ainakin siksi, etten liiemmin välitä joulunpunaisesta väristä sisustuksessa eikä nykyaikainen täysin väritön joulukaan oikein ole mun mieleen, osittain joulukoristeiden hillittömien hintojen vuoksi. Mahdoton miellyttää? Voi kyllä. Ajattelin kuitenkin lähteä etenemään ihan tosi miniaskelein kohti joulua, kun sain Ellokselta tämän Glödlampa-valoketjun. Virittelin siitä meille "sängynpäädyn" varsinaisen sängynpäätyprojektin ollessa jäissä ja nyt se toimiikin kivasti tunnelmanluojana makuuhuoneessa olematta kuitenkaan liian jouluinen ilmestys näin marraskuun puolivälissä.

Seuraava etappi voisi olla ne verhot. Edes viime aikoina satanut lumi ei riitä keskipäivälläkään valaisemaan meidän makuuhuonetta, kun ikkunassa on tummanruskeat ja paksut pimennysverhot. Hankinnan luulisi olevan helppo, kun makuuhuone on sävyiltään muutenkin todella neutraali, mutta niin mä vaan palloilin viime viikolla Ikean verho-osastolla melkein puoli tuntia sylissäni useampi verhopaketti. Lähtikö yhdetkään verhot mukaan? No ei tietenkään.

Millainen joulusisustuspolitiikka teillä vallitsee? Tehdäänkö ensin siivo, keskitytäänkö pelkästään ruokaan ja sen mukana tuomiin joulutuoksuihin vai alkaako jouluvalmistelut vasta sitten, kun kuusi on kannettu sisälle? Mun on pakko paljastaa, että mä vihaan joulukuusen koristelua ja tekisin joulun meille kotiin niin paljon mieluummin jollain muulla tavalla, mutta samalla joulukuusi merkitsee mulle joulusisustusta parhaimmillaan. Kunhan joku muu yhtä perfektionistinen henkilö koristelisi sen...

CHARLOTTE TILBURY: Magic Foundation

15. marraskuuta 2016

IMG_6514

Kesä vedeltiin armotta markettimeikkivoiteen turvin, kun yllättäen jumituin Anttilan tarjouslaarista löytämääni Lumenen Matt Controliin. Mulla on sitä kahdessa sävyssäkin, itserusketetulle ja kalmankalpealle hipiälle nimittäin. Mä en ole jaksanut lutrata itseruskettavalla mitenkään hirveämmin sen jälkeen, kun vaatekerrokset alkoi kesän loputtua taas lisääntyä ja koska en rusketu muutenkaan, on Lumenen 0-sävy ollut kovassa käytössä viimeiset kuukaudet. Ja nyt se sitten loppui.

Jokin aika sitten mulle tuli sähköpostia Cultbeauty-verkkokaupalta, että he ovat ottaneet valikoimiinsa Charlotte Tilbury -nimisen brändin. Charlotte Tilburyhan on brittiläinen meikkimoguli, jonka nimen alta löytyy niin silmänympärysvoiteita kuin huulipuniakin. Tähän mennessä Tilburyn tuotteiden saaminen Suomeen on kuitenkin ollut vähän kortilla, sillä vaikka mä pahemman luokan meikkihullu olenkin, en mä toimituksineen kaikkineen halua maksaa sokkona ostettavasta meikkivoiteesta melkein viittäkymmentä euroa. Ylistettäköön tässä välissä siis Cultbeautya, sillä heidän ansiostaan tämä mun ostamani Magic-meikkivoide on nyt meidänkin saatavilla noin 40 euron kokonaishintaan (tuote+toimitus). Selektiiviseksi kosmetiikaksi luokiteltava Charlotte Tilbury sijoittuu hintaluokaltaan jonnekkin MACin ja Diorin välimaastoon.
  Brändi on Suomessa vielä suhteellisen vieras, ehkä juuri sen hankalan saatavuuden takia. Mä olen  yllätys yllätys  tutustunut brändiin ja sen tuotteisiin Youtuben kautta. Monet brittiläiset kauneustubettajat ovat hehkuttaneet esimerkiksi Charlotten huulipunia, joiden hylsyn kaunis ulkonäkö mut alunperin saikin ottamaan brändistä vähän enemmän selvää. Huulipunat kuitenkin jäivät vielä verkkokaupan hyllylle, mutta meikkivoiteen klikkasin ostoskorin kautta kotiin saman tien, kun mun haluamani sävy restockattiin.

magictest

Magic-meikkivoide on saatavilla 15 sävyssä (mulla on vasta toiseksi vaalein sävy!!!) ja sen luvataan sopivan jokaiselle ihotyypille sekä kestävän iholla koko päivän. Sen koostumus on mun mielestä jotain geelin ja voiteen väliltä ja kyseessä on suhteellisen tönkkö jankki, mutta kämmenselälle pumpattu klöntti lähtee silti liukumaan eestaas, kun kättä liikuttelee.
  Mä en vielä osaa sanoa, mitä mieltä olisin meikkivoiteen koostumuksesta tai sen levittyvyydestä... Kuivalle iholle tämän levittäminen on nimittäin vähintäänkin turhauttavaa, mutta hyvän kosteutuksen ja primerin turvin tällä naamansa maalaaminen sujuu jo ihan joutuisasti  oli käytössä sitten meikkisieni tai sivellin. Omalla ihollani suosin kostutettua meikkisientä ja tällä hetkellä mulla on käytössä Real Techniquesin Miracle Complexion Sponge.

Tykkään todella kuulaasta vaikkakin peittävästä pohjasta, enkä oikein tiedä onko Magicin tarjoama demi-matte finish mulle ihan vähän liian matta vaiko just sopiva. Sekaiholla varustetun naisen tuskastelut... Lopputulosta on helppo kuitenkin muokata kostean meikkisienen lisäksi viimeistelysuihkeella ilman, että meikkivoiteen peittokyky tai asettuvuus kärsii. Täysin peittäväksi meikkivoiteeksi mä en Magicia kuitenkaan luonnehtisi, en edes sellaisenaan. Mun kasvoissa on talven tullen entistä enemmän punakkuutta ja pahimpien kriisialueiden peittämiseen vaadittiin pari meikkivoidekerrosta, joten ehkäpä kerrostettavissa oleva keskipeittävyys olisi lähempänä totuutta.
  Mun uutta nahkaa viikon välein luovan nenäni pelastukseksi tästä(kään) meikkivoiteesta ei ole ja ensimmäisen käyttökerran jälkeen olikin vähän meh-fiilis. Silmälasit verottaa oman osuutensa nenänvarresta ja pakkasten myötä mun nenä kuivuu muutenkin todella herkästi eikä oikein tahdo pitää mitään meikkituotetta itsensä peittona paria tuntia pidempään. Kasvojen suurempia alueita tarkastellessa oon kuitenkin joutunut myöntämään, ettei kansainväliset kauneustubettajat tästä turhaan oo reivannu ja mun rakkaus tätä meikkivoidetta kohtaan on kehittynyt hiljalleen tässä viikon aikana. Vastameikattu on vastameikattu, mutta jos mun aamuseitsemältä väsättyä meikkipohjaa kehutaan viideltä iltapäivästä, niin kyllä tämän meikkivoiteen on pakko jotain taikojakin tehdä!

JOS SAISIN VALITA, EN OLISI NIRSO

6. marraskuuta 2016

Tai enhän mä olekaan, jos vertailukohteeksi nirsoudessa otetaan tuo mun rakas avopuolisoni, jonka suusta tämän postauksen otsikkokin on peräisin, mutta mä en silti osaa enkä halua syödä niin kuin aikuisten "kuuluisi" syödä. Turha kuvitellakaan, että maistaisin raakakypsennettyä kalaa tai punaviinikastiketta. Kumpaakin olen kyllä maistanut, koska olen ryhmäpaineen alla koittanut käyttäytyä kypsästi ja aikuismaisesti, mutta toiste en sitä virhettä tee. Muutama kesä takaperin käytiin moikkaamassa kaverin isää toisella paikkakunnalla ja heillä oli grillisafkaa tarjolla. Pihvi oli ihan 5/5, mutta kylkeen kypsennetyt kasvikset hillosipuleineen kaikkineen hirvittivät mua. En kuitenkaan halunnut olla töykeä, vaan otin vastaan kaverin isän tarjoamat kasvikset. Ja kylässä kun oltiin, en myöskään kehdannut jättää ruokaa lautaselle, joten vetäsin huiviin lasillisen Jaffaa jokaisen hillosipulin kohdalla ja pidättelin oksennusrefleksiä.


Nirsous on yksi syy, miksi en välitä käydä kaikissa bloggaajatapahtumissakaan. Yleensä lähden tapahtumista nälkäisenä, sillä tarjolla on mitä todennäköisimmin jotain omaan makuun todella omituista, muiden mittapuulla tyylikästä ja gurmeeta. Useasti olen yrittänyt maistaa kaikkea, koska niin mulle on lapsena opetettu, mutta yhdeksänä kertana kymmenestä olen myös katunut päätöstäni heti ensimmäisellä puraisulla.
  Bloggaajatapahtumista voidaan tepsutella aasinsillan kautta tuttujen ja vähän tuntemattomampienkin illanistujaisiin. Omissa kekkereissä tykkään tarjoilla vaikka kuun taivaalta, mutta pidän silti huolen, että kyseessä on sellaisia ruoka- ja jälkkärilajeja, joissa on varmoja perusaineksia. Sellaisia pöperöitä, jotka varmasti maistuu kaikille eikä niissä ole "yleisesti" inhottuja aineksia. Meille J:n kanssa on siis nälkäkuoleman paikka, jos mennään illanistujaisiin tai kotibileisiin, joiden tarjoiluissa on käytetty esimerkiksi oliiveja, sieniä, kookosta ja/tai huomattava määrä sipulia. Joudutaan usein miettimään, että kenelle ollaan menossa, millaista ruokaa siellä todennäköisesti on tarjolla ja syödäänkö varmuuden vuoksi hyvin ennen lähtöä. J ei välttämättä halua syödä edes mun vanhempien luona, vaikka äiti on parhaimmillaan asunut neljän nirson kanssa ja onkin tässä kuuden vuoden aikana vielä koittanut kovasti petrata, ettei käyttäisi miehen inhoamaa paprikaa ruoissaan, jos ollaan menossa sinne syömään. Mun perheessä paprika on nimittäin herkkua.


Koska ollaan yhdessä nirsoja, toinen vähän enemmän ja toinen vähän vähemmän, oli häämenun laatiminen suhteellisen helppo taski. En halua paljastaa yksityiskohtia vielä sen enempää, mutta uskotte varmaan kun sanon, ettei meidän häissä tarjota kukkoa viinissä, sushia tai täytettyjä paprikoita. Monet varmasti pitävät junttina sitä, että häissä tarjoillaan lihapullia, mutta kun meidän häämenu on tullut puheeksi erinäisissä tapauksissa, on se usein saanut kiitosta nimenomaan tavallisuutensa takia.
  Menu koostuu ruokalajeista, joita tarjoillaan tai on ainakin joskus tarjoiltu ihan jokaisessa suomalaiskodissa. Haluttiin koota kattaus, jonka äärellä jokainen vieras vauvasta vaariin saisi varmasti kupunsa täyteen ja että siitä jäisi jokaiselle hyvä mieli. Mietittiin menua kootessa, millaista ruokaa omissa sukujuhlissa yleensä tarjoillaan ja lähdettiin sen pohjalta rakentamaan kokonaisuutta, jota miettiessä ainakin itselle tulee todella nopeasti nälkä!


Nirsous on yleisesti todella paheksuttu ominaisuus ihmisessä. Nirsoa ihmistä pidetään herkästi vain lapsellisena ja ennakkoluuloisena ruokaa kohtaan, mutta harva kaikkiruokainen ymmärtää, miten perseestä on olla nirso. Tai miten vaikeaa on pyörtää omia mielikuvia jostain ruoasta. Se rajoittaa ruoanlaittoa ihan äärettömästi ja kyllästyminen johonkin ruoka-aineeseen on arkipäivää. Meidän vihanneslokerosta ei tule ikinä löytymään esimerkiksi kesäkurpitsaa, sillä mä oon niin monta kertaa kouluaikoinani mennyt siihen temppuun, että salaatissa on ollut kesäkurpitsasuikaleita, joita oon luullut kurkuksi. Jostain syystä just tämä kyseinen toistunut pettymys on luonut mun korvien väliin vastenmielisyyden tunteen kyseistä vihannesta kohtaan.
  Ruokamielipiteistäni huolimatta koen olevani suhteellisen avoin erilaisille pöperöille, sillä en halua esimerkiksi kyläillessä vaikuttaa epäkohteliaalta, kuten aiemmin mainitussa hillosipuliesimerkissäni jo kävi ilmi. Vaikka monesta asiasta voi oppia tykkäämään, ovat jotkut maut ja koostumukset kaikesta huolimatta nirsolle ihan ylitsepääsemättömiä, jos niihin ei esimerkiksi ole lapsesta saakka tottunut. Toisia ruokia kohtaan taas on kasvanut inho juuri sen takia, että niitä on puputettu kakarana miltei navan poksahtamiseen saakka. Sanonta siitä, että kaikkea voi oppia syömään, jos sitä syö tarpeeksi monta kertaa, pistää kyseenalaistamaan sen, miksi hitossa mun edes pitäisi syödä jotain, mistä en pidä? Mitä se on keneltäkään pois jos mä en halua syödä etanoita tai tilliperunoita, kun en kuitenkaan tee siitä numeroa?
  Nirsous voi olla myös todella epäloogista, joka ainakin omien kokemusteni perusteella ruokkii ennestään ei-nirsojen tarvetta vitsailla nirsoudesta – meistä J:n kanssa kumpikaan ei välitä tavallisesta sipulista, mutta valkosipuli on parasta koskaan ja käytetään sitä todella paljon ruoanlaitossa. Nirsoudesta ei myöskään voi aina syyttää lapsuuden kotioloja tai vanhempia; meidän molempien äidit rakastavat sipulia.


Harva tulee ajatelleeksi, että nirsokin voi syödä hyvin ja monipuolisesti. Että nirsous =/= inho yleisesti tiedossa olevia ruoka-aineita kohtaan. Mä rakastan parsakaalia, J inhoaa sitä. J:n mielestä Nutella on ihan parasta paahtoleivän päällä, mä yökin jo silkasta ajatuksesta. Mä olen myös huomannut monen häpeävän nirsouttaan ja ihan suoraan välttelevän ruokailua muualla kuin kotona sen sijaan, että vaatisi itselleen paremmin sopivia safkoja. "Ei mulla oo nälkä, kiitos".
  En sano, että olisi veemäistä valittaa nirsolle tämän ruokailutottumusten takia, koska omalla tavallaan tiedossa oleva nirso voi hankaloittaa toisen elämää ilman terveydellistä syytä, mutta ei se nyt suoraan sanottuna ihan hirveän kivaakaan ole. Ei se valitus eikä nirsous.


Kuvat: @jennahard

BUDAPEST HAUL: Kosmetiikka

3. marraskuuta 2016

Ois vaan pitänyt pitää kiinni siitä lupauksesta, etten anna enää mitään blogilupauksia ikinä. Mun oli siis tarkoitus esitellä Budapestin ostoksia videoitse heti reissun jälkeen, mutta tässä sitä taas ollaan. Reissusta on palattu kotiin 1,5 kuukautta sitten ja koko tän ajan mä oon varjellut ostoksiani vähän siihen malliin, että josko mulla kohta ois sellanen fiilis, että haluaisin istua kameran eteen löpisemään. Sellaista fiilistä ei kuitenkaan oo näkynyt eikä kuulunut ja nyt kun mulla taas vaihteeksi heräsi mielenkiinto blogia kohtaan, ajattelin jakaa nämä mun ostokset kahteen osaan ja kertoa niistä kunnon vanhalla tavalla. Eli siis kuvin ja tekstein.

Mä kirjoittelin jo aiemmin itse reissusta täällä ja siellä avasin vähän Budapestin shoppailumahdollisuuksia. En siis suotta kerro samasta aiheesta toiseen kertaan, mutta sen mä kyllä tässä kohtaa vielä sanon, että Budapestissa on mitä shoppailla! Mua ei tällä kertaa kiinnostanut perinteiset matkamuistot tai paikalliset ruokatuomiset, joten onneksi kaupungissa oli vaikka ja mitä myös mun kaltaiselle kosmetiikkakahjolle. Hinnoista mulla ei ole enää tuon taivaallista käryä ja kuititkin viskoin menemään samalla kuin jäljelle jääneet forintin hilutkin, mutta hintataso oli vaihtelevasti eurosta useampaan edullisempi kuin täällä Suomessa.

PB0364042 
MAC (Helsinki-Vantaa ja WestEnd-ostoskeskus): Pro Longwear Concealer -peitevoide sävyssä NC15, mattahuulipuna sävyssä Pink Plaid, Mineralize Skinfinish -mineraalipuuteri sävyssä Soft & Gentle, huultenrajauskynä sävyssä Soar ja Fix+ -monitoimisuihke

Tuhlasin heti kättelyssä 75 euroa, kun päästiin lentokentällä turvatarkastuksen läpi. Tax free -myymälästä ulos päästyäni olin jo vähän sitä mieltä, että mun shoppailut on nyt tässä ja kaikki tarpeellinen on hankittu. Mutta noh, WestEnd-reissulla päädyin vielä piipahtamaan unkarilaisessa MAC-liikkeessä ja sieltä lähtikin mukaan tuo huultenrajauskynä. Toistaiseksi jokainen tuote on ollut ahkerassa käytössä!

IMG_64152 
Victoria's Secret (Budapestin lentokenttä): XO, Victoria -hajuvesi

Mä oon jo oikeastaan kasvanut yli Victoria's Secretistä. Brändistä meni tavallaan kaikki into, kun Suomeen avattiin myymälä. Sitä ennen se oli ollut se amerikkalainen unelmapulju, josta pyydettiin tuliaisia ja jossa oli pakko käydä, jos se tuli ulkomailla vastaan.
  Kotimatkalla eksyttiin veljen kanssa Budapestin lentokentän myymälään, kun tyyppi halusi ostaa tyttöystävälleen tuliaisia. Hommahan päättyi lopulta niin, että broidi venaili liikkeen ulkopuolella hyvän tovin, kun mä hajuvesihöyryissä koitin päättää, minkä tuoksun haluan arkipäiviäni sulostuttamaan. Ilmeisesti tein lopulta todella hyvän valinnan, sillä mä olen saanut tästä tuoksusta ihan älyttömästi kehuja vähän jokaisen ikäluokan edustajalta, vaikka J väittääkin kyseessä olevan ihan mummotuoksu...

IMG_64292 
Douglas & Müller: Cliniquen matkakokoinen ihonhoitosetti kuivalle sekaiholle ja Catricen Prime and Fine -pohjustusvoide

Petyin paikallisten Douglas-myymälöiden tarjontaan aika pahasti. Berliinissä samainen yritys myy mm. Benefitiä ja NYXiä, mutta Budapestissä löysin vain tylsiä sokkaribrändejä. Chanelia ja Dioria olisi ollut tarjolla ihan kyllästymiseen saakka, mutta mitään mielenkiintoista ei varsinaisesti löytynyt. Váci Utcan myymälässä törmäsin Cliniquen ihonhoitosettiin alennuksella varustettuna ja koska kyseiset tuotteet oli olleet mun ostoslistalla jo pitkään, lähti ne tietysti mukaan sen kummempia pähkäilemättä!
  Catrice on Essencen sisarmerkki ja vasta rantautumassa tänne Suomeen. Mä löysin hyllyjä Müllerin liikkeistä, mutta täyttöaste oli hyvin samanlainen kuin Suomessakin: hyllyt huusi eioota joka paikassa. Tuo primeri on kuitenkin ollut mun pintakuivalle iholle ihan todella hyvä ja tässä jo mietinkin, milloin Catricen hyllyt saataisi Lahteenkin...

IMG_64252 
Rossmann: Aussie Miracle Shine shampoo ja hoitoaine

Muuten oon todella tyytyväinen tekemiini kosmetiikkaostoksiin, mutta yksi asia jäi kotiin palattuani harmittamaan. Miksen ostanut enempää näitä Aussien tököttejä? 300ml pullot olivat nimittäin nelisen euroa kappale...

IMG_64182
LUSH (WestEnd): Whoosh-suihkujelly, Dream Cream -kosteusvoide ja Bubblegum-huulikuorinta

Näistä mun ostamistani LUSHin tuotteista kerroinkin ajatuksiani jo aikaisemmin. Ainoastaan tuo suihkujelly jäi käsittelemättä ja oon varjellut sitä tätä ostosten esittelyä silmällä pitäen. Ihanaa päästä vihdoinkin kokeilemaan, miten tuo niljakas hyytelölölliäinen toimii käytännössä!!!

♥♥♥

Mun kohteena reissussa oli erityisesti LUSH ja MAC. Kummassakaan en ollut ennen käynyt ja nyt kun tiesin, että vastassa on useampikin liike, tein budjetin ja ostoslistan jo etukäteen. Nämä kaksi olivat myös ylivoimaisesti mukavimmat liikkeet asioida, sillä myyjien englannintaito oli todella hyvä. Toki Lushissa meinasi mennä sormi suuhun, kun purkeissa tai hyllyissä ei lukenut sanaakaan englantia. Myyjä kyllä tarjoutui auttamaan, mutta jörönä suomalaisena passasin tarjouksen ja googlettelin vielä varmuudeksi tuotteiden nimiä puhelimella - Whoosh olikin täysi heräteostos. 

Jatko-osa tälle postaukselle onkin sitten vain ja ainoastaan vaatteista. Mä oon ihan hullun huono shoppailemaan uusia vaatteita tätä nykyä, mutta onnistuin silti tekemään muutaman ihan ykkösostoksen mm. Adidakselta ja Stradivariuksesta. Pysykää siis kuulolla!

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne