ENSIMMÄINEN LUKSUSVESKA?

31. heinäkuuta 2016

Merkkilaukut ei oo oikein ikinä olleet mun pala kakkua. Teini-iässä suosin kangaskasseja, sittemmin oon tukeutunut menkkahaukan ja Ebayn ihmeisiin. Näillä sanoilla on varmaan melkoisen selvää, että kymmenessä vuodessa on tullut kulutettua melkoisen monta pilipaliveskaa ihan piippuun saakka. Mutta nyt on sitten tullut joku vähintäänkin erikoisempi muutos tähän tilanteeseen ja oon alkanut suunnitella laatulaukkuun sijoittamista.
  Juttuhan juontaa juurensa siitä, että oon huomannut vakiinnuttaneeni ne tietyt kantohommelit omassa käytössä. Jos näin voi sanoa. Ja kun saman selittää suomeksi, niin mulla on tasan kolme eri tyyppistä nyssäkkää, joissa tavaroitani kuljetan: reppu, crossbody ja tote. Loput olla möllöttää ja vie tilaa varaston perukoilla tai eteiskaapissa jo ties kuinka monetta kuukautta. Aikaisemmin en oo siis uskaltanut pistää kolminumeroista summaa laukkuun, koska pelkäsin kyllästyväni. Nyt se ominaisuus on hiljalleen poistunut oman kulutuskäyttäytymisen kyljestä ja tavallaan kaipaan rinnalle sitä sellaista täydellistä luottolaukkua, joka olisi tyylikäs, ajaton ja kestävä.

Bag dreams

Tässä elämäntilanteessa (ja häiden aiheuttamassa konkurssissa) on kuitenkin ollut pakko vetää tiettyjä rajoja. Vaikka YSL:n shopperi olisi kuinka ihana tahansa, ei mulla ole juuri nyt varaa laittaa miltei kahdeksaasataa euroa yhtään mihinkään muuhun kuin hääsäästöön. Budjetti huitelee 300 euron hujakoilla ja jotta tämä täydellisen laukun metsästys olisi vielä kivempaa, päätin rajata heti alkutekijöiksi Michael Korsin ja Guessin pois laskuista. 
  Facebookin Laatulaukkuforumilla sain todella hyviä ehdotuksia muilta merkeiltä ja ehdottomaksi lemppariksi onkin nyt noussut tuo Ralph Lauren. Haluan laukun olevan aitoa nahkaa ja miellyttävä roudata mukana, mutta vaadin arkikäyttöön valitsemaltani laukulta tietynlaista jämäkkyyttä. Lössönyssäkät ovat siis poissa laskuista tällä kertaa - vaikka mun lempparein laukku koskaan onkin ollut Zaran jättiläismäinen, pehmeä tekonahkanyssäkkä, inhoan sitä, jos "muodottomaan" laukkuun heittää jonkun paperinivaskan ja se valahtaa laukun pohjalle. Jos taas värivalintaa mietitään, niin Ralph Laurenit miellyttävät poikkeuksetta mustina, mutta esimerkiksi Furlalla on muutamia ihan todella värikkäitäkin laukkuja, jotka miellyttävät meikäläisen silmää! 

Se aiemmin mainitsemani laukkuforum Facebookissa on muuten petollinen. Liityin sinne vasta tällä viikolla ja mulla on jo nyt mielessä sen seitsemän erilaista nyssäkkää, jotka haluaisin niin arkea kuin juhlaakin sulostuttamaan. 

Keltanokka kaipaakin nyt tärppejä laukun ostoon... Mitä tulisi ottaa huomioon ensimmäistä merkkilaukkua ostaessaan? Kannattaako aloittelijan ostaa käytettyä/suosia verkkokauppoja vai onko ainoa oikea tapa marssia liikkeeseen? Tietääkö kukaan, millaiset laukkumarkkinat lentokentillä tai Budapestissa vallitsee? Kiitos ja kaunis vastaajille, palaillaan tähän ajatukseen seuraavan kerran ehkä joskus joulun tienoilla!

LÖLLÖREIDEN PÄIVÄUNI

29. heinäkuuta 2016

Täydelliset mustat pillifarkut, jotka ei haalistu eikä ratkea puolen vuoden käytön jälkeen. Yhtälailla sitä voisi uskoa yksisarvisiin kuin edellä mainitun vaatekappaleen olemassaoloon, eikö? Mä ostin ensimmäiset mustat pillifarkkuni joskus lukiossa, siihen mennessä olin käyttänyt lähinnä tummansinistä denimiä. Ne oli Gina Tricotin Silviat. Aivan kamalat housut, lahje oli lähempänä suoraa kuin nilkkaa nuolevaa pilliä ja etumukseen tuli se sellainen ärsyttävä kurttu istuessa. Materiaali oli kestävää, mutta malli kehno. Ja nää kintut kaipas jotain huomattavasti venyvämpää rihmaa ympärilleen. 

IMG_54282

Tässä on tullut kokeiltua henkkamaukan farkkuja ja Dr. Denimin jeggareita useammalla eri korkuisella vyötäröllä. Pari vuotta sitten löysin Gina Tricotin Alex-mallin ja vuotta myöhemmin ihastuin korkeavyötäröisiin Mollyihin. Kaikissa on kuitenkin ollut se joku vika. Sitä sanotaan, ettei vian tarvitse olla iso, jos se on päässä ja tämä sama pätee mun mielestä farkkuihin. Pienikin ominaisuus, joka huonontaa käyttömukavuutta, saa vaihtamaan merkkiä ja mallia hyvin nopeaan. Siinä vaiheessa, kun tajusin Mollyjenkin olevan liian haurasta kamaa mun kävellessä yhteen hinkkaaville sisäreisilleni, marssin Bik Bokiin.

IMG_54332

Never Denimit tuli ostettua tavallaan vahingossa. Todellisuudessa houkutuin liikkeen silloisesta farkkualesta ja pengoin farkkupinoista notkuvaa sekä %-merkillä varustettua pöytää jonkin tovin, kunnes myyjä ennätti mut aikeistani. Kerroin haluavani mustat pillifarkut, niin tavalliset kuin suinkin. Napaan asti yltävällä vyötäröllä. On varmaan sanomattakin selvää, että poistuttiin siitä alepöydän luota ja myyjä passitti mut sovituskoppiin vähän tyyrimpien pöksyjen kanssa. Ne olivat kuitenkin rakkautta ensisilmäyksellä, joten ei siinä auttanut muuta kuin niellä oma piheys, toivoa ettei lähiaikoina tule mitään yllärilaskuja ja marssia kassalle Superflex-parin kanssa.

IMG_54452

Nää housut on olleet mulla kohta kaksi kuukautta niin ahkerassa käytössä, kuin mustia farkkuja nyt kesällä voi käyttää. Puhutaan viikottaisesta. Housujen todellinen luonne ja kestäyys mitataan toki vasta syksyllä, mutta tähän mennessä en ole keksinyt mitään valitettavaa. Lahkeet voisi tietysti olla inasen verran kapeammat, mutta kyllä näilläkin selvitään oikein vallan mainiosti. Jos tähän loppuun kävisin vielä läpi sillä tavalla briiffisti ja simppelisti housujen plussat sekä miinukset läpi!

Never Denim: Super Flex
+ Venyy ja paukkuu kuin purukumi, istuvat siis monenlaiselle pyllylle
+ Tarjolla useampaa eri lahjepituutta
+ Takataskujen lisäksi myös etutaskut, poistaa sukkahousuvaikutelman
+ Ainakaan vielä tähän mennessä ei ole tarvinnut nykiä ylöspäin vyölenkeistä
- Hinta (54,95€)
- Vieläkin kapeammat lahkeet jos saisin...
- Olin näkevinäni jonkinlaista värinhaalistumista saumoissa

Nämä on kyllä melkoisen suositut pökät, mutta silti ihan pakko kysyä. löytyykö meikäläisen lukijalistoilta Never Denimien nimeen vannovia? Onko jotain tipsejä housujen hyvänä pitämiseen, siis jotain muuta kuin turhan pesemisen välttely?

MUSTAPÄILLE KYYTIÄ - THE INCREDIBLE FACE MASK

27. heinäkuuta 2016

*Postaus toteutettu yhteistyössä MayBeautyn kanssa

P72153462

Joku tovi sitten MayBeauty otti muhun yhteyttä ja tarjosi testaukseen heidän The Incredible Face Mask -nimistä kasvonaamiotaan. Kyseessä on jokaiselle ihotyypille soveltuva peel off -tyyppinen naamio, jonka tarkoituksena on mm. vähentää ihon epäpuhtauksia, pienentää ihohuokosia ja irrottaa kuivunutta ihoa. Mä itse kärsin pintakuivasta sekaihosta, joka heittäytyy aika-ajoin melkoiseksi herkkiseksi, joten lähdin mukaan aavistuksen verran varautuneena mutta silti äärimmäisen kiinnostuneena: peel off -naamioiden irrottaminen on niin himputin nautinnollista! Mulle erityisesti t-alue on se ongelma-alue, mitä talin kertymiseen ja hilseilevään ihoon tulee. Oon myös kärsinyt melko suurista ihohuokosista ihan yläasteajoista saakka ja erityisesti nenän seudun ihohuokoset tuppaavat keräämään sitä itseään.

P72153402 P72153432

Tuote itsessään on mustaa, valuvaa ja tahmeaa, mutta silti yllättävän helppo levittää mukana tulevan siveltimen avulla. Mä keskityin ihoni herkkyyden takia vain itse ongelmiin ja levitin naamion paikallisesti nenän seudulle, kulmakarvojen väliin ja leukaan. Paikkoihin, joissa niitä mustapäitä ja kuivia kohtia on kaikista eniten, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Välttelin kuitenkin sitä kaikista ohuinta silmänympärysihoa, huulia sekä kulmakarvoja. 
  Maskin annetaan kuivua 30-45 minuuttia ja kun naamio on täysin kuivunut, revitään se varovasti irti. Itsehän hengailin aamutuimaan vielä unessa olleen J:n vieressä ja säikäytin unihiekkojaan silmistä hierovan miehen pahan päiväisesti.

P72153512 P7215366

No miten tämän likan sitten kävi? Iho tietysti jäi punottamaan naamion irrottamisen jälkeen, mutta tuloksista saan nauttia edelleen päiviä myöhemmin. Nenänvarsi on pehmeä kuin vauvan pylly eikä otsa oo hilseillyt ensimmäisen käytön jälkeen ollenkaan. Isot ihohuokoset on edelleen vaivana eikä kehveli-ihon avuksi pelkät maskit riitä, mutta kuten ylläolevasta ällökuvasta voi päätellä, kyllä ainakin osa isohuokosista hellitti otettaan. Erityisesti ihon pehmeys ja naamion jälkeensä jättämä raikas sekä puhdas tunne iholla kuitenkin jäivät mieleen. 

P72454722 P72153692

Mikäli joku teistä jakaa tämän ihastuksen peel off -naamioihin mun kanssa, niin nyt teitä kuulkaas hemmotellaan: alekoodilla sgupmask saatte -30% alennuksen MayBeautylta! Kun klikkaat tästä*, saat alekoodiin automaattisesti käyttöösi :-) Hyviä ihonhellimishetkiä!

MARJATOASTIT

25. heinäkuuta 2016

Kuten varmasti monella muulla, myös mulla on se paha tapa selata sosiaalista mediaa ennen nukkumaanmenoa. Pari päivää sitten olin kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että ennen nukkumatin tuloa selasin Facebookin etusivua puhelimella, sillä kohdalle sattui Buzzfeedin oheissivu Proper Tasty ja heidän videonsa neljästä erilaisesta toastista
  Yksi neljästä versiosta jäi erityisesti mieleen ja kun tänään eräs kaasoista tuli tänne meille juoruamaan, oli mulla omaa mässäilyhimoa parempi syy testata tätä ohjetta!

IMG_54102

Kyseessähän on aikalailla sellanen "oman maun mukaan" -resepti, jota voi varioida mielensä mukaan ihan loputtomiin. Joku käyttää hasselpähkinälevitteen sijasta maapähkinävoita, joku ehkä hilloa. Marjoja on olemassa vaikka minkälaisia ja uskalias kokeilee sitrushedelmiä. Mä menin tällä kertaa vähän sen mukaan, mitä kaapeista löytyi ja valkkasin väliinpistettäviks halppisnutellaa, banaania, mansikoita ja pensasmustikoita. Nyt jälkikäteen kun miettii, niin korvaisin nuo pensasmustikat ihan perinteisillä metsämustikoilla tai vaikkapa mustaviinimarjoilla. Nutella ja banaani luo niin äitelän kombon, ettei pensasmustikoiden makeus enää omaan makuun oikein toimi. Pitäis olla jotain kirpeempää!

IMG_54182

Kun sinne leivän väliin on lapattu mitä mieli nyt ikinä onkaan sillä hetkellä halajannut, lyödään kansi kiinni ja voidellaan se ihan tavallisella voilla. Tai mitä rasvalevitettä kaapista nyt löytyykään. Mä en halunnut kiirehtiä tai sotkea paikkoja, joten voitelin leivän ylöspäin jäävän kannen, läväytin koko komeuden voideltu kansi alaspäin vohveliraudalle ja sit voitelin vielä toisen puolen. Tässä touhussa ei siltikään oo häpee olla nopee ja rasvaa kannattaa käyttää ihan reilulla kädellä, jotta leipä muodostais ältsimakeen sisustan ympärille sellasen ihanan rapeen ja suolasen kuoren.

   IMG_54192

Kauniitahan näistä ei missään tapauksessa tullut, kun en omista varsinaista toastien tekoon tarkoitettua rautaa, vaan vohveliraudan. Mutta olivat kuitenkin tosi hyviä ja hauskoja syödä, rahaa tai vaivaakaan ei mennyt mitenkään älyttömästi, kun banaania, leipää ja mansikoita oli jo omasta takaa.
  Viimeistelin vielä koko komeuden tomusokerilla ja muutamalla tuoreella mansikalla, mutta jos olisin ollut yksin, olisin varmaan jättänyt turhat krumeluurit pois. Tää on kuitenkin kahvipöydän pelastaja numero 1, jossei jauhopeukaloa oikein tahdo kutkuttaa ja vieraita on tulossa. Toasteja voi tehdä tarjolle vaikka kuinka montaa erilaista sorttia, jotta isommastakin porukasta jokaiselle löytyy mieluinen herkkupala!

SORRY NOT SORRY

16. heinäkuuta 2016

DSC07010

Höhö, täähän on ihan naurettavaa tää touhu jo. Mun osalta siis. Edellisen kerran taisin kirjoitella kesäkuussa. Mä en oikeastaan edes ole pahoillani, oon viettänyt oikein mukavaa blogitonta elämää. Välissä päivitellyt vähän hääblogia ja Instagramia.

Mä olen jälleen kerran evakossa mun vanhempien luona, kun arvon herrasväki ei millään malttais pysyä Suomen maankamaralla. Ovat siis reissussa ja mä pidän tiistaihin asti sekä talon pystyssä että koiran elosssa. Sairastin tuossa silmätulehduksenkin, joten se vei viimeisetkin mielenkiinnon rippeet istahtaa tietokoneen ääreen. Kamerasta nyt puhumattakaan. Tässä on kuitenkin sattunut ja tapahtunut ihan mielenkiintoisia asioita. Mä en vaan oo ihan varma, haluanko jakaa niitä teidän kanssa.

Vuosien varrella musta on tullut entistä arempi tiettyjen asioiden suhteen. Hyvänä esimerkkinä nyt on esimerkiksi avomiehen nimi. Sen selville saamista varten ei tarvitse olla mikään supersalapoliisi, mutta en vaan enää koe mieleiseksi hokea sitä joka välissä. Osittain päätös on omaa pähkäilyäni, osittain J:n suoranainen toivomus. Häistä kirjoittelu vielä menee, mutta tuo meidän talouden kolmijalkainen ei halua omia täysin henkilökohtaisia asioitaan tuntemattomien ruodittavaksi. Tämän lisäksi postaus tämän vuoden juhannuksesta kiteyttää hyvin mun fiilikset kavereiden kasvojen tai edes nimien julkaisemisesta. 

Viikko sitten tavattiin lukioaikasella tyttöporukalla ja voi veljet, että meillä olikin hauskaa! Osan kanssa ei olla nähty omien ylioppilasjuhliemme jälkeen ja catch upattavaa oli vaikka millä mitalla. Siinä missä 3-4 vuotta sitten olisin napannut kameran mukaan tällaisiin rientoihin, päätin tällä kertaa jättää sen kotiin. Olisihan siinä ollut hienot puitteet vaikka minkälaiselle postaukselle, mutta halusin nauttia elämästä ilman blogivelvoitteita.

DSC07011

Oon tässä viimepäivien aikana tullutkin miettineeksi, mihin suuntaan mun blogi tästä lähtee. Mulla on käynnistymässä pari ihan huikeeta yhteistyökuviota, mutten halua aloittaa sitä lopun alkua, jossa postataan vain silloin, kun se pakote tulee ulkopuoliselta taholta. Mä oon innoissani näistä yhteistyöpostauksista, mutta haluan mahduttaa sinne väliin vielä jotain muutakin materiaalia. Oon jopa miettinyt, että hölläisin mun keväällä vetämääni linjaa vähän ja toisin blogin puolelle myös kauneusjuttuja, kertoisin suosikeista ja uusista ostoksista. Ne on mulle tällä hetkellä sydämen asia; innostun uudesta geelilinerista huomattavasti enemmän kuin uusista farkuista. Vaatteita tulee ostettua enää lähinnä sen takia, että tuolla nyt ei vaan voi kulkea alastomana pitkin katuja ja toreja. Ja vaikka kodin sisustaminen on ikuisuusprojekti, koetaan J:n kanssa, että meidän koti on nyt valmis eikä meillä ole oikeasti tarvetta kuin ehkä uudelle TV-tasolle joskus hamassa tulevaisuudessa. Sisustusprojektejakaan ei siis tällä hetkellä ole näköpiirissä, ihan vaan koska laiskottaa, ei huvita ja meidän rahoille on tällä hetkellä muita kulutuskohteita.

Toinen mun intohimoistani on tällä hetkellä häiden järjestäminen. Se homma on lähtenyt täysin lapasesta ja allekirjoittaneen pääkoppa pursuaa ideoita vähän siihen tahtiin, etten tahdo saada niistä kiinni ennen kuin ne jo katoavat uusien tieltä. Hääblogin puolella on tällä hetkellä viisi luonnosta, jotka oon inspispuuskassa aloittanut ja sittemmin jättänyt kiireen takia kesken. Vuoden päästä ollaan kuitenkin jo aikamoisessa paniikissa, joten hääblogin suunnalla tullaan tässä lähiaikoina kärsimään kaikesta muusta kuin hiljaisuudesta.

Mut hei, halusin vaan rikkoa tän radiohiljasuuden ja kertoa vähän mun fiiliksistä. Mun kaaso tulee kohta käymään. Keitetään teetä ja ihastellaan mun mekkoa. Tästäkin saisi postauksen aikaiseksi, ihan heittämällä, mutta mä en halua kuvata tai kirjoittaa siitä teille. Nää on näitä mun omia onnen ja ilon hetkiä, jotka haluan jakaa vain ja ainoastaan rakkaiden ihmisten kanssa. Te siellä ruutujenne äärellä ootte myös ihan huikeita ja teidän ansiosta mä oon saavuttanu blogini kanssa aika huikeita juttuja, mutta te ette silti oo ihmisiä, joiden kanssa voisin mennä alasti saunaan tai jotka päästäisin jääkaapilleni ilman lupaa.

Ehkä mä jossain kohtaa keksin, mihin sen rajan voisi vetää. Siis että mitä täällä on mun mielestä sopiva kertoa. Tällä hetkellä se raja on aikalailla pelkkä veteen piirretty viiva ja oon ihan hukassa.

Kuvat: Inka P

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne