LITTLE-KNOWN FACTS ABOUT ME

30. kesäkuuta 2016

I Oon aikasemmin jo vissiin kertonutkin, että oon Snapchatin Discover-osion suurkuluttaja. Noh, samaan aiheeseen liittyen ois myös yks toinen juttu: mä nimittäin kerään ihan hullunlailla screenshotteja niistä ruoka-aiheisista seteistä. Tastemade ja Food Network on parasta ikinä ja tällä hetkellä puhelimen galleriasta löytyy 72 erilaista reseptikuvakaappausta.

IMG_20160630_184116

II Kun kirjotan viestejä whatsappissa tai facebookissa, lähetän niitä tyyliin lause - joskus jopa sana - kerrallaan. Välillä kieltämättä ihmettelen, miten hitossa oon selviytynyt saldoliittymien aikakaudesta? Miten. Tällä. Viestittelytavalla. Saa. 20 euroa. Riittämään. Koko. Kuukaudeks?

IMG_20160624_111441

III Viihdyn ihan luvattoman pitkiä aikoja oikotie.fissä ja etuovi.comissa. Se on ehkä myös osasyy siihen, miksi ollaan tähän mennessä muutettu vuoden välein. En osaa pysyä poissa asuntomarkkinoilta :-D Mut nyt kun päätettiin, ettei muuteta tästä nykyisestä asunnosta pois ennen kuin vasta joskus mun valmistumisen jälkeen, oon pysytellyt ainoastaan myytävien rivaripätkien ja omakotitalojen listauksissa. Tsekkailen kuitenkin Lahden seudun vuokratarjontaa oikein mielelläni muuttoa suunnittelevien kavereiden puolesta, toisinaan ehkä jopa ihan rasittavuuksiin asti...

IMG_20160629_013201

IV Kun mua käsketään katsomaan/menemään oikealle tai vasemmalle, pitää mun miettiä hetki. Ellen oo valmiiks auton ratissa. Muuten kuvittelen itseni siihen auton rattiin ja sen kautta muistelen, kumpi nyt olikaan vasen ja kumpi oikea. Sinänsä jännä, sillä kihlasormuksen vilkasu vasemmassa nimettömässä olis huomattavasti helpompi keino...

IMG_20160626_165517

V En syö laisinkaan nuudeleita, koska oon nuorempana meinannut tukehtua sellaseen. Ajatuskin ohuesta makaroninarusta kurkussa ahdistaa, vaikka se oliskin vaan läpikulkumatkalla. Spagettikin on siinä ja hilkulla, tagliatelle vielä menee. Meinasin kakarana tukehtua myös merkkarikarkkiin ja äiti kielsi multa niiden syömisen aika pitkälle teini-ikään saakka. Vichyn ja kokiksen juomistakin oon nyt aikuisiällä vähentänyt merkittävästi, sillä ne jää jostain syystä säännöllisin väliajoin kurkkuun poreilemaan ja taas ollaan tukehtumiskuoleman partaalla.

IMG_20160627_170622

VI Välttelen tv-sarjojen tuotantokausien päätösjaksojen kattomista. Mua inhottaa kattoa niitä, koska tiiän, että lopussa tapahtuu jotain yllättävää ja sit jatkoa pitää odotella vuoden verran. Tai ihan sama, vaikka kattosin Netflixistä jotain sarjaa maratonina, silti. Jos kauden päätösjakso kestää tunnin, mulla saattaa mennä kolme päivää sen kattomiseen, kun pätkäsen sen vähän väliä. Erityisesti olennaisten henkilöhahmojen uloskirjottaminen sarjasta tuotantokauden loppuun mennessä ärsyttää ja inhottaa. Ja vaikka oon kattonut Frendit alusta loppuun lukemattomia kertoja, on 10. tuotantokauden viimenen jakso tullut katsottua viimeks silloin, kun se tuli televisiosta vuonna 2004.

En kai oo ainoa omien, ehkä vähän hullunkuristenkin, ominaisuuksieni ja tapojeni kanssa?

MIDSUMMER 2016

27. kesäkuuta 2016

Jos joku on ihan parasta, niin mökkeily parhaassa seurassa. Etenkin jos edellisestä kerrasta on ehtinyt kulua kaksi kokonaista vuotta! Meidän hyvä ystävä palasi vuodenmittaiselta Australian reissultaan alkuvuodesta ja juhannuksen suunnitelmat lyötiin lukkoon miltei samalla sekunilla, kun kaiffarin lentokoneen laskeutumistelineet kosketti Helsinki-Vantaan maaperää. Perjantaina me sit startattiin neljä kappaletta automobiileja ja suunnattiin kymmenpäisellä porukalla kohti Kouvolaa!

P6255203 P6245167 P6245140 

Kuten arvata saattaa, meillä oli ihan yhtä hauskaa kuin aina ennenkin. Vaikka koti on maailman paras paikka, on tämä Kouvostoliiton liepeillä sijaitseva mökki yksi niistä harvoista paikoista, joissa koen voivani rentoutua ihan täysillä. Paikka on tuttu ties kuinka monelta edelliseltä juhannukselta ja vaikka mukaan lähtevä porukka vähän vaihtuiskin, ei olo oo kuuna päivänä tuntunut epämukavalta tai ulkopuoliselta. Ei sitä suotta sanota kavereiden olevan se perhe, jonka saa itse valita. 

P6245084 P6255290 P6255255

Perjantaina onnistuin nappaamaan jonkun ikävän vatsapöpön ja tipuin kelkasta jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Harmillisesti kokko meni multa ihan sivu suun ja tuskastelin sängyn omana aamuviiteen saakka, ennen kuin sain kunnolla unta, mutta lauantaina aamupäivästä olo oli jo huomattavasti parempi. Ja hyvä niin, sillä koko viikonlopun kohokohta oli mun mielestä lauantaina iltapäivästä vietetty koko köörin yhteinen safkaushetki. Perheenäitivibat on mussa vahvana tällasina hetkinä, mut mä vaan niin tykkään kokoontua isolla porukalla ruokapöydän ääreen, jubailla päivän tapahtumista ja lappaa navan täyteen herkullista ruokaa.

P6245132 P6255264 P6245147 

Lupailin teille vanhanaikaista mökkipostausta, mutta hiffaatte varmaan, etten enää vanhemmalla iällä välitä julkaista jokaista henkilökuvaa, joka kameraan taltioituu. Ne on nykyään enempi sellasia henkilökohtasia muistoja, ei niinkään koko kansan ruodittavaks jaettavia otoksia. Etenkin, kun jätkät hiihteli koko viikonlopun ilman paitaa, housuja ja/tai molempia. Me tytöt taas jätettiin meikit suosiolla kotiin ja mukaan lähtenyt kosmetiikka käsitti lähinnä deodorantin ja aurinkorasvan. Tää mun ja mun kaason yhteiskuvakin on perjantailta, kun molemmilla on vielä aamulla naamaan läntätyt meikinjämät poskilla. Jälleen yks asia, joka on mökillä ihan parasta: ei tarvii välittää omasta ulkonäöstä millään tavalla, vaan voi ihan kaikessa rauhassa hiihdellä hellemekossa ja ketuiks menneessä itseruskettavassa ilman meikkiä!

P6245113 P6255241 P6255193

Ehkä me palataan Kouvostoliittoon vielä tämän kesän aikana, ehkä seuraava kerta koittaa vasta ensi kesänä. Oli miten hyvänsä, tää reissu meni suurimmilta osin ihan nappiin ja palattiin J:n kanssa kotiin raukein ja tyytyväisin mielin (vaikkakin hyttysten syöminä ja väsyneinä)! Toivottavasti teidän juhannus oli myös antoisa ja ennen kaikkea rentouttava :-)

MARJAISAT JUUSTOKAKKUPALAT

24. kesäkuuta 2016

Mä oon aina tykännyt ihan kamalan paljon leipomisesta, vaikka mun jauhopeukalo tuppaakin viihtymään vähän keskemmällä kämmentä. Arkena ei tuu enää niinkään leivottua mitään ältsimakeaa  alle mopoikäsenä leipominen nyt vaan oli ainoa keino saada jotain hyvää, ellei halunnut vetää siirappia suoraan purkista. Sittemmin oon ollut ihan vaan kokeilunhaluinen ja leiponut herkkuja, jos kohdalle on sattunut joku mielenkiintoinen resepti. 
  Sikäli kun "olen omistaja," tulee mulle myös S-ryhmän Yhteishyvä-lehti. Oon J:n mielestä kamala mummo, kun hamstraan kaikenmaailan pirkkalehtiä ja ilmaisjakelussa olevia reseptivihkoja, mutta oon kokenut ne ihan parhaiksi reseptipankeiksi! Viimeiset kolme leipomusta taitaa olla jostain tällasesta kauppaketjun asiakaslehdestä. 

IMG_50792 IMG_50732

Ollaan tänään lähdössä kaveriporukalla mökille. Ruokaa ja juomaa meillä on jo ihan yllinkyllin, mutta päätin jo pari viikkoa sitten, että haluun leipoa tyypeille jotain! Viime vuonna vietettiin juhannus mun kotikotona kavereiden kanssa grillaillen ja silloin väkersin pavlovan. Jonka sitten lopulta söin kokonaan itse. Mutta niin. 
  Selailin yhtenä aamuna netistä erilaisia juustokakkureseptejä. Mitään kivaa ei tuntunut löytyvän, kunnes postiluukku kolahti. Yhteishyvän kansien välistä löytyikin sit tämä marjaisan juustokakkupiirakan ohje. Harmi, että J käytti samaista lehteä hämähäkin läiskintään, mutta onneksi onnistuin löytämään ohjeen vielä netistä.
  Piirakka on ihan älyttömän suussasulavaa ja koostumus silkkistä, etenkin vastaleivottuna. Sen kannattaa kuitenkin antaa jäähtyä ihan oikeasti todella hyvin ennen leikkaamista, pienen maistiaisen jälkeen törkkäsin koko helahoidon jääkaappiin odottamaan ja leikkasin sen paloiksi vasta tänä aamuna. Tytisevänä uunista ulos tulevaa piirakkaa on huomattavasti kivempi syödä, kun se on jähmettynyt kunnolla. 

Mulla olis tässä nyt tunti aikaa valmistautua ennen lähtöä. Oon puolialasti ja pyyhe päässä, eli so far so good. Viettäkää ihana juhannus ja pitäkää huolta sekä toisistanne että itsestänne! Palaillaan viikonlopun jälkeen  vieläkö täällä on jengiä, jota kiinnostais sellaset vanhanaikaset mökkipostaukset? 

SAMA MIES, ERI SORMUS

17. kesäkuuta 2016

Heräsin tähän vapaapäivään jo kahdeksan maissa, mutta pari tuntia sängyssä möllöteltyäni nukahdin uudelleen. Ja nukuin aina siihen asti, kun ovikello soi varttia yli yhdentoista. Se oli kypäräpäinen posteljooni: "Sulle ois paketti, ei mahtunu luukusta!" Siinä mä jökötin eteisessä keltaisen paperipussin kanssa. Aika tuhdissa tokkurassa. Tsekkasin, mistä paketti oli kotoisin. Bayside NY, United States.. Ja sit alkoi sydämen pamppailu sekä käsien tärinä.
  Olin aamulla tsekannut seurantakoodin avulla, että tämä kyseinen paketti on edelleen siirtymävaiheessa jossain päin Suomea ja sen jälkeen on vasta luvassa varsinainen kuljetus kotiovelle. Itseasiassa USPS väittää näin vieläkin. Luulin ovelle mennessäni, että kyseessä on vaan joku mun Ebay-tilaus. Mutta ei. Tämä oli Etsy-tilaus ja ero on vissi.

IMG_50352 IMG_50562 IMG_50402 

Tässä on siis mun uusi kihlasormus. Vanha katosi kuin tuhka tuuleen. Mies on kuitenkin edelleen sama, vaikka sormus nyt vaihtuukin. 

Tää oli tällanen vähän isompi hääjuttu, joten halusin jakaa ajatuksia myös tänne pääblogin puolelle. Jos hääjutut ja vain ja ainoastaan hääjutut kiinnostaa, niin hääblogiin pääset tästä.

ESITTELYSSÄ MAKUUHUONE: YLLÄTTÄJÄNÄ VAALEASSA ASUNNOSSA

14. kesäkuuta 2016

Viimeistä viedään ja aika kiva, että säästinkin tämän meidän konehuoneen viimeiseksi esiteltäväksi. Jonkin verran juttuja vielä puuttuu, sängynpäätyprojekti on vasta edessä ja sänkyä vastapäätä olisi tarkoitus hommata jossain vaiheessa senkki sekä TV. Yleisilme on kuitenkin valmis, sillä kotiutin eilen uudet pimentävät verhot ja yllätyksekseni ennen niin kovin vaaleasävytteisen makkarin kokonaisilme ja fiilis muuttui siinä samalla ihan täysin!

P61400342 IMG_50172 IMG_49992 hima2IMG_50072 hima1 P61400432

Vaikka nukutaankin J:n kanssa samassa kamarissa, on tämä meidän kaksion makuuhuone tavallaan "mun huone" - J:lle kun tehtiin oma työhuone/peliluola vaatehuoneeseen. Siinä missä ton yhen tyypin man cave sisältää skeittikamat, xboxin, tietokoneen ja aikalailla jätkän koko omaisuuden, on makkari pyhitetty mun meikeille ja härpättimille. Vaatteet säilytän olohuoneen/eteisen kaappikokonaisuuden syövereissä (jonka sivuseinä tuosta makuuhuoneen ovesta vähän lipastokuvassa kurkkaakin). Kolmilaatikkoisesta lipastosta löytyy mun koko meikkiarsenaali, alusvaatteet ja alimmalle laatikolle on pyhitetty se sellaisen yleisen roinalootan rooli. 
  Mun mielestä oli valehtelematta hullua, miten hyvältä tumma sisustus tässä huoneessa yhtäkkiä näyttikään. Mä oon jo pitkään ihaillut paljon vaaleampisävyisiä koteja, mutta nyt kun kesän ajaksi oli hommattava jonkinlaista pimentävää settiä eteläänpäin suunnatulle ikkunalle, meni tummien verhojen myötä vaihtoon myös matto. Ja sen myötä huoneessa vallitsee mun mielestä ihan huikeen kiva kontrasti!

Eihän tämä meidän kotikolomme mikään järin erikoinen ole, mutta parasta yli minkään sisustusratkaisun on se, että täällä tuntuu kodilta. Meidän eka yhteinen asunto pääsi melko likelle tätä fiilistä ja toisesta (tätä nykyistä edeltävästä) kämpästä ruvettiin suunnittelemaan pois muuttoa jo neljän kuukauden asumisen jälkeen. Tiedä sitten mikä tässä luukussa on se juttu, sijainti ja lähellä asuvat rakkaat ihmiset ehkä..? Lisää asuntopostauksia löydät täältä, täältä ja täältä!

IKÄVÄ HELTEITÄ

11. kesäkuuta 2016

Postaus sisältää tuotelinkkejä*

DSC071072
Coat Junkyard* | Dress 2nd hand/Lidl (i know, right?!) | Shoes Nike | Sunglasses 2nd hand

DSC071242 DSC071123 DSC070362 DSC0708422

Asukuvia kuukauden takaa! Voisin muuten ottaa näissä kuvissa vellovan helteen takas ihan hetkellä millä hyvänsä. Eilen nimittäin meinas sormet muuttua sinisiks, kun istuskeltiin kavereiden kanssa ulkosalla pieni tovi.

Mulla oli eilen ihan hirvittävän kiva päivä. Köllittiin J:n kanssa aamu ihan rauhassa, kun kummallakaan ei ollut kiire mihinkään. Iltapäivästä suunnattiinkin sit ystävättären kanssa Kisapuiston tennis- ja squashkeskukselle kirimään aikataulua vähän kiinni. Meillä on kahdenkeskinen sopimus, että käytäis vähintään kerran viikossa höntsäilemässä sulkapallon merkeissä. Viime viikolla ei vaan aikataulut natsanneet yhteen, niin päätettiin et korvataan se viimeviikkoinen sulistunti nyt ja sunnuntaina hoidetaan sit se tän viikon varsinainen kerta. 
  Mä en oo koskaan ollut mikään joukkuelajien ylin ystävä ja nuorempana harrastinkin pelkkiä yksilölajeja, mutta sulkapallosta tykkäsin jo pienenä ja se onkin osottautunut oikein kivaks kevyeks liikuntamuodoks. Tosin kyllä siinäkin saa hien pintaan, jos todella haluaa ja noh.. Onhan se ihan ookoota multitaskausta liikkua ja juoruta samalla, ennen tätä meidän harrastusta kun istuttiin aina jommankumman kotona teekuppien äärellä :-D

Suliksen jälkeen piipahdin kotona hoitelemassa kouluhommia ja sen jälkeen jatkettiin sit takit auki Lahen keskustaan, ajatuksena mennä johonkin kivaan paikkaan syömään. Palloteltiin muutaman vaihtoehdon välillä, kun sitten ajettiin vastikään avatun Hello Dinerin ohi ja huomattiin, ettei sinne ole samanlaista ryysisjonoa, kuin normaalisti. Päätettiin siis pistää "kaupungin parhaat burgerit" testiin! Ja olihan ne hyviä, palvelu oli ystävällistä ja Ranch-dippi taivaallista!

Tää päivä menee Riihimäen suunnilla valmistujaisjuhlissa. Ihan just pitäis olla jo menossa ja mä oon edelleen vähän hoomoilasena sen suhteen, mitä pukisin päälle... Toivottavasti keksin jotain, ettei tarvi alasti lähteä. Kivaa viikonloppua kaikille!

PAST WEEKS AT A GLANCE

10. kesäkuuta 2016

ig2

Kihlasormuksen hukkumisessa on ollut yksi hyvä puoli: oon voinut käyttää ihan kaikenlaisia rihkamasormuksia vasemmassa kädessä! | Mitä tuliaisten tuomiseen tulee, niin kyllä se on äiti kun tyttärensä parhaiten tuntee. | Ei oo varmaan olemassa yhtäkään sisustuselementtiä, joka voittais leikkokukat... | Viimeisimpien helteiden aikana viihdyin töissä aikalailla yhdessa ja samassa lookissa - noi housut on ihan ykköset kesäkeleillä, kun töitä varten pitää olla smartcasual, mutta lämpötilat huutaa pelkkää casualia!

ig1

Tän viikon viimenen työpäivä sujui kivasti Starbucksin siivittämänä. | Mä päätin vihdoin ja viimein sijoittaa näihin Bik Bokin farkkuihin. Vuoden verran näiden pitäisi kestää käytössä, jotta tää hankinta olisi kannattava! | Tavan tantta lähössä kattoon Antti Tuiskua. | Parsakaalista on tullut ihan mun lemppari!! Ehkä ihan hyvä vaan, että maistoin sitä ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä :-D

ig3

Tästä kaunottaresta ja meikäläisen meikkivarastoista on tulossa videota lähiaikoina.. | Mun ensimmäinen Snapple ikinä ja pakko kyllä myöntää, että ainakin tähän makuvaihtoehtoon petyin aika pahasti. | Pyörähdettiin pari viikkoa sitten kavereiden kanssa Hahmajärvellä grillauksen merkeissä ja voi vitsit millasella auringonlaskulla meitä hemmoteltiin! | Sanoinks mä kenties jotain jo noista housuista..? 

VÄÄRÄNLAISIA UNELMIAKO?

6. kesäkuuta 2016

Aikalailla tasan neljä vuotta sitten kirjoittelin mun vanhaan blogiin aatoksia aikuiseksi kasvamisesta ja siitä, mitä mä sitten joskus isona haluan tehdä. Postauksen sisältö oli melko lennokasta, tyypillistä 17-vuotiaan maailmallehamuamista ja älyttömistä urahaaveista kohkaamista, mutta teksti päättyi kappaleeseen, jossa kerroin kotiäitiyteen liittyvistä unelmistani.

P60650192

Haluan edelleen kokea kotiäitiyden - edes jossain vaiheessa elämääni. Mä ihan oikeasti haluan siivota ja sisustaa meidän perheen yhteistä kotia, kuskata lapsia harrastuksissa ja häärätä keittiössä milloin minkäkin leipomuksen parissa sekä tarjota sen illallisen miehelleni, kun tämä työpäivän jälkeen tulee kotiin. Melkoinen pilvilinnaskenaario, eikö? Todellisuushan voi olla mitä vain ja suunnitelmissa siintää myös jonkinlanen ura, mutta tuo on mulle se unelma.
  On jotenkin ihan käsittämätöntä, miten sille on naureskeltu niin netissä kuin kasvotustenkin - yleisestä mediamussutuksesta nyt puhumattakaan. Kehotettu ennemmin lähtemään maailmalle ja vihjailtu, että sieltä maailmalta vois löytyä rikas puoliso. Enhän minäkään roiku säännöllisesti maapallon toisella puolella viihtyvien ystävieni nilkoissa ja pakota heitä jäämään kotiin. Päinvastoin, musta on ihan tajuttoman mahtavaa kuunnella Australiassa, Thaimaassa, Kreikassa ja Kyproksella asuneiden kavereiden reissujuttuja. Mä vain itse tahdon reissata vasta vähän myöhemmässä vaiheessa elämääni.

P60650122

Tavallaan se on tosi harmillista, että tänä päivänä tupataan ajattelemaan, että nuorena on pakko "elää täysillä." Ei saa sitoutua toiseen ihmiseen liian nuorena, kun se rajoittaa. Ei saa ostaa omistusasuntoa liian nuorena, kun se rajoittaa. Ei saa tehdä lapsia liian nuorena, kun sekin rajoittaa. Mä tykkään ajatella vähän eri tavalla. Parisuhde on opettanut mulle monenlaisia sosiaalisia taitoja, kärsivällisyyttä ja se on tehnyt musta rennomman ihmisen sekä kasvattanut aika tavalla. Vuokra-asumisen taas koen hemmetin rajoittavana, kun syydetään vuodesta toiseen rahaa pois siinä missä omistusasuntoon laitettu raha päätyisi aina lopulta omaan taskuun. Eikä omistusasunnossa tarvitsisi olla yhteydessä yhtään kehenkään, jos haluaisin maalata olohuoneen seinän petroolinsiniseksi tai porata siihen ruuvit hyllyä varten. Mikäli meille suodaan kaikinpuolin perusterveitä lapsia, otetaan heidät mukaan maailmalle kokemaan, näkemään ja oppimaan. Mä haluan tehdä lapseni siinä iässä, kun itse vielä jaksan mennä ja touhottaa yhdessä heidän kanssaan.
  Ei se "tuttu ja turvallinen" tietenkään sovi kaikille, mutta ei se myöskään rajoita, jos sitä ei ajattele rajoittavana. Miksi ihmeessä pitäisi valita vain toisesta ääripäästä?

P60650172

Tällä tavalla 22-kesäsenä mä tiedän vain ja ainoastaan sen, että tahdon isona olla äiti, vaimo ja asuntovelallinen. Ilmoittauduin eilen ammattikorkeakoulun toistaiseksi viimeisille opintojaksoilleni, joiden jälkeen on vuorossa enää opinnäytetyö ja työharjoittelu ennen valmistumista. Musta tulee logistiikan ja markkinoinnin ammattilainen ja sisäänostajan työ on pysynyt kirkkaana mielessä hyväksymiskirjeen lukemisesta lähtien, mutta elämä on jännä tapaus. Just nyt mun on hyvä näin, mutta mitä vain voi tapahtua ja kaikella on tarkoituksensa tapahtua. 

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne