PROJEKTI: OMA HIUSVÄRI

27. toukokuuta 2016

Muistatteko, kun skidinä sukuloidessa aina joku täti tuli taivastelemaan, että oletpas sinä kasvanut! Ja siinä samalla ihmettelit, että miten niin muka..? Omasta mielestä sitä oli sentilleen samanpituinen kuin mummon edellisilläkin syntymäpäivillä. Mä törmäsin tähän ilmiöön eilen, kun selailin blogia taaksepäin etsiessäni kuvia asuthrowbackia varten. Kyse ei kylläkään ollut kenenkään tai minkään pituudesta vaan mun hiusten väristä. Millanen muutos vaivaisessa vuodessa onkaan tapahtunut?!

Nimetön
Elokuu 2015 | Toukokuu 2016

Päätin viimekesänä, että ainainen kaljulta näyttäminen sai vihdoin riittää. Toisinsanoen kyllästyin jatkuvaan tyvikasvun värjäämiseen ja takaraivossa kutkutteli ajatus huomattavasti vaaleammasta hääkampauksesta. Olin siihen mennessä ollut brunetti jo aika kauan, piilotin kirkuvanpunaisen ariel-tukkani suklaan sävyillä loppusyksystä 2011 ja jäin sille tielle. Pari vuotta takaperin viehätyin ombresta, mutta sekin tuli lopulta napsittua pois ja muuten perusideana tämän lyylin reuhkassa oli pitkään ollut se iänikuinen tummanruskea.

Heinäkuun lopulla marssin luottokampaajani luo ja fleda täytettiin vaaleilla raidoilla. Siinä vaiheessa ero oli vielä aika olematon ja noh, eipä sillä tavalla loppukesästä voinut auringoltakaan enää mitään suuria ihmeitä odottaa. Mutta samalla, kun posotin uuden stailini kanssa kaupungin laidalta toiselle työvuoroa alottelemaan, lemppasin lopullisesti ajatuksen tummista hiusväreistä. Antaisin oman värin kasvaa kaikessa rauhassa. Seuraavat raidat mun päähän työstettiin vähän yli kuukausi sitten.

Nyt 10 kuukautta ensimmäisen kampaajakäynnin jälkeen havahduin lopulta vertailemaan ja tutkimaan, millainen muutos tässä onkaan tapahtunut. En mä peiliin katsoessa oo mitään suurta muutosta pistänyt merkille, kun kaikki on tapahtunut niin pirskutan hitaasti ja pitkällä aikavälillä. Vaikka mussa on vähän sellasta mullekaikkihetinyt-mankujan vikaa, oon hiusten kanssa tykännyt olla kärsivällinen ja niiden värjäyksen kanssa varovainen. Useimmilla kerroilla se kärsivällisyys ei kuitenkaan oo riittänyt loppuun saakka ja sen takia oon kerta toisensa jälkeen napannut Tokmannin kosmetiikkaosastolta milloin minkäkin ruskean hiusvärin mukaani. Eilisiltana meinasinkin sit lentää selälleni, en oo missään vaiheessa tajunnut olevani ihan näin vaalea jo nyt!

Eipä mun hiusväri tällä hetkellä mikään upeuden multihuipentuma ole  tommonen sekalainen surffitukka. Mutta tavoite omasta väristä alkaa olla hyppysissä ihan näillä näppäimillä ja sen jälkeen oliskin tarkoitus tehdä tästä pehkosta salonkikelpoinen. Vaaleissa sävyissä pysyen, tietysti.

28 kommenttia

  1. Itse kampaajana mulla häiritsee toi tummempi latva, joka kirkuu lämpöisiä sävyjä vaikka sun luonnollinen väri on kylmä :D seuraavalla kampaajareissulla olisi varmaan syytä mainita asiasta, esim sävyttäminen olisi hyvä keino.. tasaisemman värin saamiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Njaah, itseä se ei niin oo häirinnyt. Tällä hetkellä tykkään tästä sekasotkusta aika paljon :-D Ja tummien latvojen jämät on joka tapauksessa tarkoitus napsaista jossain vaiheessa ennen häitä pois! Mun luonnollinen hiusväri on oikeasti todella punapigmenttinen, mutta hopeashampoo on tahtonut tarrata tyveen paljon hanakammin kuin latvaan :-(

      Poista
  2. Musta toi näyttää vähän samalta ku oisit laittanu vaan tummaan tukkaan värinpoiston. Latvoista tumma ja juuresta vaalea, aka tiikerikakku look

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sit se näyttää sun mielestä siltä :-)

      Poista
    2. No jopas on kommentti, kyllä tuota on tullu nähtyä rutkasti pahempia "oma väri takaisin"-lookeja vuosien varrella. Mun mielestä näyttää ihan kivalta ja aurinkokin taas tulee kesällä vaalentamaan lisää.

      Mä oon itse kans nyt reilun vuoden ollut vääjäämättä kun päänahka ei enää kestänyt väriä. Kyllähän se välillä vähän houkuttelee tarttua väripurkkiin kun koen et se tummempaakin tummempi ruskea on se ns. omin väri, mut on se tää luonnollinen värikin ihan kiva (ja halpa!)

      Poista
    3. No siis joo, kyllä mullakin tulee pelkän värinpoiston kohdanneesta fledasta jotain ihan muuta mieleen, kuin tämä oma reuhka :-D Välivaiheet on aina ikäviä, mutta omasta mielestä oon onnistunut saavuttamaan aika "säyseän" sellaisen. Ja ennen kaikkea päänahka kiittää täälläkin!

      Toivottavasti aurinko tekee tehtävänsä! :)

      Poista
  3. Mun mielestä näyttää taas tosi kivalta! Jotenkin niin eläväisen näköiset hiukset kun on vähän "sekasotkua" :)

    VastaaPoista
  4. sun oma hiusväri on kyl tosi nätti :) eikä toi mun mielestä ainakaan pahalta näytä, vaikka latva tummempi ja lämpöisempi onkin tyveen verrattuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Alkuperäistä väriäni tuskin saavutan enää koskaan ilman avuja, mutta parempi tää vähän "värittömämpikin" vaalea on kuin kalpeuden mukanaan tuova brunette.

      Eihän tilanne tässä vaiheessa vielä mikään ideaali oo, mutta kun ei tuo ero oo livenä mitenkään hirvittävän räikeä, niin en oo itse siitä häiriintynyt :-D Pääasia, ettei loista kilometrien päähän, että täällä kasvatetaan omaa väriä takaisin...

      Poista
  5. Mä lopetin myös hiusten värjäämisen kokonaan joskus pari vuotta sitte. Päänahka ei oikee enää kestäny jatkuvaa värjäämistä ja jotenki se vaaleenruskee tukka alko tuntuu omalta. Mulla on vähän tummemmat latvat mut juurikasvua ei kuitenkaa kunnolla erota, joten oman värin kasvattaminen on aika helppoa. Mä uskon et suurimmalle osalle sopii se oma luonnollinen hiusväri, tietty monilla suomalaisilla on maantienharmaa tukka, mut eiks harmaa oo ollu pinnalla muutenki? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kans päänahassa ilmennyt selkeä muutos parempaan sen jälkeen kun jätin tummat hiusvärit :) Ja onhan se kiva edes tällä saralla jättää ne turhat kemikaalit ainakin hetkeksi veks omasta kehosta!

      Ja suomalaisten sellanen vaaleampi maantienharmaa ainakin on ihana, kun siitä tulee etenkin kesäisin niin monivivahteinen auringon ansiosta :-)

      Poista
  6. Mulla oli vähän päin vastoin eli projektina vitivalkoisesta puhkiblondatusta pehkosta omaan luonnolliseen väriin. Muistoissa oma hiusväri oli sellainen nätti harmahtavan vaalea kultaisin vivahtein, mutta niin monen vuoden jälkeen ei se ollutkaan enää niin vaalea tuo oma väri näin aikuisena kuin mitä lapsena/nuorena. Lähemmäs vuoden hiuksia kasvattelin ja sit totesin, että maantienharmaa ei vaan oo oma juttu... Ja sitten kun latvat, pituudet ja tyvi oli kaikki jotain niin eri sävyjä että huh. Ja latva vielä ihan kuiva hamppu ja muut hiukset liukkaat ja terveet, kontrasti oli niin järkyttävä! :D Nyt on taas vaaleata ollut hetken aikaa ja ah, tunnen taas olevani oma itseni. Tällä kertaa tosin luonnollisempana blondina ja kampaajan hellässä huomassa käsitellen saadulla lopputuloksella. Olen niin kateellinen kun jollakin on luonnostaan noin vaalea kuontalo kuin sulla, haha! :D Propsit siis kasvatusprojektin suhteen, monesti noi "välivaiheet" on niitä raskaimpia, mutta sekin on vaan yks vaihe koko hiusprosessissa. :) Ja kärsivällisyys palkitaan, häissä on varmasti kivan näköiset ja terveet hiukset sulla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut sehän on pääasia, et mikä tuntuu omimmalta! :) Mä tykkäsin hirveen paljon mun kinuskitukasta, joka mulla oli lukion tokalla ja jonka sit päädyin hautaamaan sen ariel-tukan alle. Katumus on tänäkin päivänä ihan mieletön!

      Kiitos paljon :-) Tottahan se on, että lopputulokseen nähden se ikuisuudelta kestävä välivaihe on ihan mitättömän pituinen hetki. Toivottavasti nää tästä nyt turhan käsittelemättömyyden myötä kasvais vieläkin nopeampaan, jotta saisin latvaan itsepäisesti kertyneet tummat jämät pois saksien avulla :-)

      Poista
  7. Sun hiukset on hyvän näköset jo nyt ja vaaleempi väri sopii tosi hyvin :) kiität ittees myöhemmin kärsivällisyydestä kun hiukset on vaaleet ja kaiken lisäks hyvässä kunnossa (Terkuin maailman kärsimättömin värien poistoilla läträäjä...) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :-) Ja joo, sitä tässä on koitettu miettiä, että lopputulos on sit kaiken odottelun arvoinen :-D Mut onneks sen hiustenvärjäämisen tavallaan unohtaa, kun sitä ilman on tarpeeks kauan. Mä oon aina pelännyt värinpoistoja ja vältellyt viimeseen saakka :-D

      Poista
  8. Mä diggaan kanssa tosta sun omasta väristä! Sulle kyllä sopii monet sävyt, mikä on tullu tässä vuosien varrella havaittua! :> ps. kivat nuo megasuuret arskat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Oon kyllä kampaajilta kuullut tota, että tähän päähän kävis kaikki sävyt.. Ehkä sitä joskus uskaltautuu kokeilemaan :-D

      Poista
  9. Hei mul ois kyssäri tohon punasesta poispääsemiseen liittyen! Mul on siis kans semomone punanen ariel-tukka (tällä hetkellä kyllä aika haalistunu) ja haluisin päästä siitä eroon ja pikkuhiljaa kans omaan väriin. Kysymys siis, eli värjäsitkö vaan suoraan ruskeella päälle vai teitkö ensin värinpoiston? Musta nimittäin tuntuu että jos nyt tähän päälle heittäisin ruskeen, alkais toi punanen väri heti puskee läpi, on meinaan sen verran voimakas pigmentti punasessa...

    Näyttää muuten tosi hyvältä toi sun oma tukka, ihana kylmän vaalee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vedin vaan siihen punasen päälle niin kylmällä ruskeella, ku mitä kaupasta vaan löysin :) Kyllähän se punanen sieltä alkuun vähän puski läpi, mutta ei niin pahasti. Tokan värjäyksen jälkeen oli jo ihan normiruskee :-D Vaalennushommiin (ombre) en tosin sit uskaltanu ryhtyä ennen ku olin satavarma, et se punasen värin kohdannu hius oli kasvanu pois.

      Kiitos! :)

      Poista
  10. Itsekin 1,5 vuotta sitten värjäsin viimeisen kerran. Tuli sellainen olo ettei vaan jaksa ja voi sitä rahaa johonkin järkevämpäänkin laittaa. Latvoista kirkkaassa valossa huomaa vielä n. 8cm värjätyn pätkän. Kohta voin sanoa olevani taas täysin luomu(ei ole silikoneja, ei ripsien tai hiustenpidennyksiä, ei tatuoituja kulmakarvoja, en edes nypi niitä kun ovat niin kivan malliset) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta! Parikymppiä parin kuukauden välein tuottaa loppujenlopuks aika ison summan vuodessa, puhummattakaan sit jos käy kampaajalla värissä. Ja voi juma miten paljon elämä helpottuu - mä nimittäin inhoon hiustenvärjäämistä yli kaiken :-D

      Poista
  11. Omg onko siitä jo 4,5v ku värjäsit sun punatukan piiloon.. Oon lukenu sun blogia jo mpdl:n aikoihin ja jotenki yhtäkkiä iski tajuntaan kuinka aika on vierähtäny :D oli pakko lukea tän blogin eka postaus ja kriiseillä sitä kuin ''vanhoja'' jo ollaan..:D en yleensä oo kovin paljo sun postauksia kommentoinu mutta täällä ruudun toisella puolella oon mukana ollu vuodesta toiseen, ja mukana tuun pysymään niin kauan ku tekstiä riittää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooh, kyllä sitä piti itekkin ottaa sormet avuks ja laskea vuosia taaksepäin vielä varmistukseksi, että punapäävuosista on oikeesti niin kauan aikaa! :-D

      Ihan superia aina kuulla teistä pidemmän kaavan lukijoista, vähän ku vanhoja tuttuja :')

      Poista
  12. Hee täällä kans yks oman värin kasvattelija.. :) Vähän vahingossa oon päätynyt tähän, huomasin vaan tässä vähän aikaa sitten, että hups oonpas värjännyt viimeks ehkä viime kesänä :DD Aika pieni ero mulla on kyllä omassa ja värjätyssä värissä, onneks! Musta toi sun välivaihe on oikeastaan aika veikee! :D

    Mä en vielä ollut kuvioissa sun ariel-tukan aikaan, aloin lukemaan tätä varmaan just sun abivuoden alussa..? Muistan ainakin, että oli hauska lukea juttuja ylppäreistä yms. abivuoden jutuista ja odottaa että itellä alkaa sama hulina vuoden päästä. Aloin yks päivä miettimään, että milloin oikein aloin lukijaks :D On tullut sen verran kauan seurattua ettei enää edes muista.. Oot kyllä ollut mulla aina ihan top5 lemppari bloggaajalistalla :) Monesti suosikit vaihtelee, mutta sä et oo koskaan pettänyt, teet siis jotakin oikein bloggauksen suhteen! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi että, kiitos paljon! :) Kyllä sitä saa välillä itekki miettiä tovin, et kuinka kauan blogihommissa on jo oikein tullut pyörittyä...

      Ja elämä on niin monin tavoin mukavampaa ilman hiustenvärjäämistä :-D Vaikka nää välivaiheet sopis ehkä paremmin johonkin "Before"-kuvaan, niin kyllä mä vaan nautin tästä!

      Poista
  13. Mulla viime vuosi meni siirtyessä punaiseen! Tiedän tuskan kun halutaan jo päästä lopputulokseen, mutta se ei ilman hiusten tuhoamista ole vaihtoehto :D Jossain vaiheessa mullakin tekee varmasti mieli vielä siirtyä siihen omaan maantienharmaaseen, mutta sen aika ei oo vielä. Sitten joskus :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punanen on kyllä kans yks murheenkryyni, ainakin mitä sen ylläpitoon tulee :-D Yks mun kaasoista vaalii punasta tukkaansa ja aina kauhulla muistelen menneitä, kun se kertoo pistäneensä taas summan x colormaskeihin. Mut voi että se on nätti hiusväri!

      Poista

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne