NETFLIX TOP 3: TEINISARJAT

30. toukokuuta 2016

1201



Mulle oli tosi positiivinen yllätys löytää The O.C. Netflixistä. Mä olin kova fani jo ala-asteella, kun tämä sarja näytettiin televisiossa. Toki ikuisena Frendit-fanina olin aluksi tosi katkera, kun joku tämmönen nolo teinisarja tuli maailman parhaan sitcomin tilalle, mutta hiljalleen aloin lämmetä juonelle ja yläasteella mä jo toivoin sarjan DVD-bokseja joululahjaksi. On ollut hauska huomata, miten nykyajan teineille tää sarja on ollut täysin uusi tuttavuus siinä missä itselle kyseessä on ihan legendaarinen lempparisarja! Pelkkä sarjan tunnari nostattaa ihan mielettömät fiilistelykyyneleet silmiin. The O.C.n biisimaailma on muutenkin yks parhaista ikinä!

Sarjan keskiössä on ensimmäisen kauden ajan Chinosta kotoisin oleva Ryan, joka jää veljensä kanssa kiinni autovarkaudesta. Ryan on joutua sosiaalitoimen käsiin, kun pojan alkoholistiäiti heittää tämän pihalle. Rikas asianajaja Sandy kuitenkin pelastaa Ryanin karulta kohtalolta ja tuo tämän kotiinsa Newport Beachille. Ryan tutustuu perheen teinin, sarjakuvia ja skeittausta rakastavan Sethin kanssa ja aiheuttaa "vaarallisena" nuorisorikollisena monenlaisia tunteita paikallisissa nuorissa.
  Ensimmäisellä tuotantokaudella Ryan tutustuu naapurissa asuvaan Marissaan ja sarjan edetessä he muodostavat yhdessä Sethin ja Marissan parhaan ystävän Summerin kanssa kaveriporukan, jonka elämää sarja seuraa. Henkilökohtasesti menetin fiiliksen sarjaan kolmannen tuotantokauden jälkeen, muut fanit varmasti ymmärtävät miksi. En kuitenkaan halua jakaa merkittäviä juonipaljastuksia, joten katsomalla selviää! Sarja on joka tapauksessa tullut katsottua alusta loppuun useita kertoja, luoja ties kuinka monta kertaa oon huokaillut Ryanin "whoever you want me to be" -lainille tai räkättänyt Sethin hummeri-imitaatiolle.

Mikäli perinteinen teinidraama on se juttu etkä The O.C.ta oo vielä jostain syystä katsonut, suosittelen sitä äärimmäisellä lämmöllä. Yhtäkään yhtä loistavaa jenkkilähtöistä teinidraamasarjaa en tän jälkeen oo kokenut!

Wp2-p1-1440



Me katottiin mun lapsuudenkodissa paljon brittisarjoja koko perheen kesken. Blogia yhtään pidempään seuranneet tietävät mun rakkauden Heartbeatia ja The Royalia kohtaan, se kumpuaa kotoa. Mutta samaten isä aikoinaan tutustutti mut brittisarjaan nimeltä Waterloo Road. Se eroaa edellä mainituista sen verran, ettei tapahtumat sijoitu selkeästi vuosikymmenien päähän vaan tapahtumapaikkana on ihan tavallinen 2000-luvun koulu. Sarjasta on tehty yhdeksän tuotantokautta ja sen henkilöt vaihtuvat melko realistisella tavalla - vanhat oppilaat valmistuvat tai jättävät sen kesken ja uusia tulee tilalle, joidenkin vanhojen oppilaiden elämää seurataan vielä koulusta lähdön jälkeenkin. Sarja seuraa tiiviisti myös opettajien ja rehtorin elämää, jotka hekin vaihtuvat tasaisissa sykleissä.

Sarja lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa Waterloo Roadin rehtori Jack Rimmer palkkaa Andrew Trenemanin tekemään koulusta toimivamman oppimisympäristön ja pelastamaan koulun sulkemisuhalta. Dropoutit ovat lisääntyneet, oppilaiden käytös on sanalla sanoen törkeää ja arvosanat pyörivät valtaosalla jossain D:n paikkeilla (vastaa muistaakseni meidän kutosta). Kyseessä on jälleen draamasarja, mutta tällä kertaa teinien ja heidän elämänsä lisäksi paneudutaan myös opettajien henkilökohtaisiin ongelmiin ja onnistumisiin. Teiniraskauksien ja oppimisvaikeuksien ohella sarja ottaa suurennuslasin alle aiheita myös aikuisten maailmasta, esimerkkinä nyt vaikka vanhemmuuskiistat sekä opettajan ja oppilaan väliset suhteet.

Waterloo Roadin käsittelemät aiheet eivät ole mitenkään hirvittävän keveitä ja kuolemakin otetaan tarkasteluun heti kättelyssä. Kyllä tätä sarjaa katsoessa saa välillä hörähdelläkin, mutta varsinainen viehätys on mun mielestä jossain aivan muualla.

1354346396_68589


Ja jotta tämä postaus ei koostuisi vain mun ikisuosikkidraamoista, ajattelin heittää sekaan vielä yhden vähän uudemman ja täysin komediapohjaisen tuttavuuden: Blue Mountain State. Toki tämäkin on siinä mielessä vanha lemppari, että ollaan J:n kanssa katsottu jaksot alusta loppuun useasti tässä vuosien varrella. Mutta sentään J:n kanssa viimeisen viiden vuoden aikana, en silloin joskus kymmenen vuotta sitten isäni kanssa :-D

Mistä BMS on sitten tehty? Räävittömästä opiskelijaelämästä, jenkkifutiksesta ja ehkä vähän alhaisestakin huumorista. Alkoholi, huumeet ja seksi on se juttu. Suoraan sanottuna ite kiinnostuin sarjasta sen päähenkilön Alexin vuoksi, siis voi vitjat mikä mieskarkki! En välttämättä heittäis tätä sarjaa teinikategoriaan, mutta eiköhän yliopistofuksit oo ihan tarpeeks lähellä.
  Sarja keskittyy kuvitteellisen Blue Mountain Staten yliopiston Mountain Goats -nimisen futisjoukkueen edesottamuksiin ja elämään kampuksella. Luvassa on kolmen tuotantokauden verran hulvattomuutta ja American Pie -tyyppistä kohellusta potenssiin kymmenen. Sarjasta on tehty myös elokuva, joka ilmestyi tämän vuoden puolella. Ite en oo sitä ehtinyt vielä katsoa, mutta se ei kuulemma vedä laisinkaan vertoja itse tv-sarjalle.

Kolme täysin erityyppistä nuorisosarjaa, jotka vetoaa meikäläiseen todennäköisesti vielä viiden tai jopa kymmenenkin vuoden päästä. Oliko kaikki teille entuudestaan tuttuja vai sattuiko joukkoon edes yksi tyystin tuntematon tv-sarja? Edellisiä sarjavinkkauksia voit tsekata täältä ja täältä. Ajattelin jatkossa listata samalla idealla muiden kategorioiden sarjoja ja ehkä elokuviakin Netflixistä. Oisko jees? Mun ainakin tulee otettua kaikki sarjavinkkaukset haaviin ja "tää täytyy kattoo" -lista kännykässä onkin ihan luokattoman pitkä...

PROJEKTI: OMA HIUSVÄRI

27. toukokuuta 2016

Muistatteko, kun skidinä sukuloidessa aina joku täti tuli taivastelemaan, että oletpas sinä kasvanut! Ja siinä samalla ihmettelit, että miten niin muka..? Omasta mielestä sitä oli sentilleen samanpituinen kuin mummon edellisilläkin syntymäpäivillä. Mä törmäsin tähän ilmiöön eilen, kun selailin blogia taaksepäin etsiessäni kuvia asuthrowbackia varten. Kyse ei kylläkään ollut kenenkään tai minkään pituudesta vaan mun hiusten väristä. Millanen muutos vaivaisessa vuodessa onkaan tapahtunut?!

Nimetön
Elokuu 2015 | Toukokuu 2016

Päätin viimekesänä, että ainainen kaljulta näyttäminen sai vihdoin riittää. Toisinsanoen kyllästyin jatkuvaan tyvikasvun värjäämiseen ja takaraivossa kutkutteli ajatus huomattavasti vaaleammasta hääkampauksesta. Olin siihen mennessä ollut brunetti jo aika kauan, piilotin kirkuvanpunaisen ariel-tukkani suklaan sävyillä loppusyksystä 2011 ja jäin sille tielle. Pari vuotta takaperin viehätyin ombresta, mutta sekin tuli lopulta napsittua pois ja muuten perusideana tämän lyylin reuhkassa oli pitkään ollut se iänikuinen tummanruskea.

Heinäkuun lopulla marssin luottokampaajani luo ja fleda täytettiin vaaleilla raidoilla. Siinä vaiheessa ero oli vielä aika olematon ja noh, eipä sillä tavalla loppukesästä voinut auringoltakaan enää mitään suuria ihmeitä odottaa. Mutta samalla, kun posotin uuden stailini kanssa kaupungin laidalta toiselle työvuoroa alottelemaan, lemppasin lopullisesti ajatuksen tummista hiusväreistä. Antaisin oman värin kasvaa kaikessa rauhassa. Seuraavat raidat mun päähän työstettiin vähän yli kuukausi sitten.

Nyt 10 kuukautta ensimmäisen kampaajakäynnin jälkeen havahduin lopulta vertailemaan ja tutkimaan, millainen muutos tässä onkaan tapahtunut. En mä peiliin katsoessa oo mitään suurta muutosta pistänyt merkille, kun kaikki on tapahtunut niin pirskutan hitaasti ja pitkällä aikavälillä. Vaikka mussa on vähän sellasta mullekaikkihetinyt-mankujan vikaa, oon hiusten kanssa tykännyt olla kärsivällinen ja niiden värjäyksen kanssa varovainen. Useimmilla kerroilla se kärsivällisyys ei kuitenkaan oo riittänyt loppuun saakka ja sen takia oon kerta toisensa jälkeen napannut Tokmannin kosmetiikkaosastolta milloin minkäkin ruskean hiusvärin mukaani. Eilisiltana meinasinkin sit lentää selälleni, en oo missään vaiheessa tajunnut olevani ihan näin vaalea jo nyt!

Eipä mun hiusväri tällä hetkellä mikään upeuden multihuipentuma ole  tommonen sekalainen surffitukka. Mutta tavoite omasta väristä alkaa olla hyppysissä ihan näillä näppäimillä ja sen jälkeen oliskin tarkoitus tehdä tästä pehkosta salonkikelpoinen. Vaaleissa sävyissä pysyen, tietysti.

POWDER & PLEATED

26. toukokuuta 2016

Postaus sisältää tuotelinkkejä*

DSC08752 DSC08789 DSC08835

Tästä hameesta on jo keretty kysellä jonkun verran, kun julkaisin siitä kuvan Instagramissa. Kyseessähän on tosiaan yksi monista Ebay-löydöistä, vaikka tarkoitus kyllä olisi tilata vastaava Asokselta. Näissä ebaykoltuissa on nimittäin vähän se vika, että kokoskaala päättyy johonkin S/M-tienoille ja vaikka mun hameen vyötäröllä kuminauha onkin, puristaa se aika ikävästi. Kuminauha on kaikenlisäks sellanen leveä ja irrallaan kankaan sisällä, joten se menee rullalle ja painaa sen myötä entistäkin ikävemmin. Mutta koska midipituus on epäilyttänyt mua ihan hitoikseen, päätin ensin tilata tällasen prototyypin ja kokeilla, miltä se mun päällä näyttäis. Pohkeet näyttää tavallista paksummilta ja ilman itseruskettavaa en tuota enää päälleni pue, sillä mun kintut näyttää olevan värimaailmaltaan tismalleen samat hameen kanssa.. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin yks mun lempiasuista viime aikoina ja toi House of Brandonilta* saatu Vero Modan rotsi kruunas koko komeuden!

DSC08770 DSC08760
Jacket House of Brandon*
T-shirt H&M
Skirt Ebay
Sneakers Nike/Zalando
Sunglasses & purse 2nd hand

DSC08774

Mulle on avautunut ihan uusi maailma bloggaamisen saralla, kun tavallaan sattuman kautta tutustuttiin Inkan kanssa. Hän pyys mua mukaan osaksi bloggaajista/blogeista kertovaa päättötyötään ja siinä jelpatessa tuli sit puheeks, et voisinko ottaa häneen yhteyttä myöhemminkin asukuvaamisen merkeissä. Noh, tässä sitä nyt sitten ollaan. Siinä missä J tai mun vanhempi pikkuveli kuvaa asuja eiks nää neljä kuvaa riitä ihan hyvin -mentaliteetilla, napsii itsekin blogia kirjoittava Inka kuvia vaikka minkälaisilta etäisyyksiltä ja minkälaisista kulmista.
  Vaikka Lahdessa jonkun verran bloggaajia onkin, on tää mulle ihan uutta tehä yhteistyötä jonkun sellaisen kanssa! Tavallisesti viihdyn hyvin pitkälti omissa oloissani ja oon blogin suhteen ehkä jopa vähän surullisen omavarainen, joten oon vähän hämmentynyt, miten normaalilta kaupungin keskustassa pönöttäminen tuntuu. Eilen olo oli tosin kaikkea muuta kuin luonnollinen, kun töissä venähti vähän pitkään ja myöhästyin meidän kuvaustreffeiltä. Taidan kieltämättä myös näyttää siltä, että oon juossut keskustan halki 25 asteen helteessä :-D

Miltä nää oikean ihmisen ottamat asukuvat teidän silmään vaikuttaa, ainakin omasta mielestä ero jalustan kanssa temppuiluun on huomattava! 

MEIKKIPÖYDÄN UUSI ILME

20. toukokuuta 2016

P52049672

Niin paljon kun mä omaa meikkausnurkkaani - tai no, puolikasta huonetta - rakastankin, on se tummanpuhuvuudellaan ärsyttänyt mua kevään ensimmäisistä auringonsäteistä lähtien. Kai se oikeesti vaati kunnon luonnonvalon, jotta mä tajuaisin, kuinka typerältä musta kokonaisuus näyttää muuten vaaleasävyisessä huoneessa. Siitä se ajatus sitten lähti.

P52049732

Alkuviikosta pyyhälettiin Ninnin kanssa Kärkkäiselle ja mä olin jo edellisenä iltana päättänyt, että tällä viikolla toi pöydän kehikko saa kyytiä. Meikkiostosten lomassa pyörähdettiin siis remppapuolella ja nappasin maalihyllystä mukaan yhden purkin valkoista spray-maalia. Se tietysti loppui kesken ja palasin eilen hakemaan sitä lisää, mutta jatketaan tarinaa. Sitä ennen oltiin käyty samaisen puljun sisustusosastolla, josta mukaan lähti rulla marmorikuvioista D-C-Fixiä (mä niin tykkään kun kaikki löytyy saman katon alta). Mitään muuta mä en sitten tarvinnutkaan, paitsi  ehkä määrätietoisen asenteen.

P52049992

Maalaaminen hoitui vanhempien pihamaalla. Siellä kun nurmikko odottaa muutenkin leikkuuta, niin ei pienet valkosiet ruohonkorsien latvat koituneet ongelmaksi. Tänään virittelin sit vielä ton marmorikuosin lasin ympärille (ei enää ikinä) ja loppupäivän oonkin yrittänyt vältellä pöytäni ihastelemista, sillä yksi jättimäinen koulutehtävä oli vielä hetki sitten kesken. Nyt on päivän velvollisuudet kuitenkin hoidettu ja mä voin ihastella aikaansaannostani loppuillan. Onneksi en vielä ehtinyt ostaa tolle pöydälle omaa tuolia, kauheeta jos oisin pistänyt useita kymppejä johonkin tuoliin, joka ois sopinut vaan siihen mustaan kokonaisuuteen... Seuraavaksi lähdetäänkin sit vissiin tuolikaupoille. Ja matto menee kans vaihtoon, onneks niitä löytyy jo omaa takaa melkein riesaks asti.

P52049972

Olipa muuten ihan pakko hakea pitkästä aikaa leikkokukkiakin, ne sopii tuohon pöydän kulmalle niin upeasti! Kuvat tuosta meikkauspisteestä alkuperäisessä kuosissaan voit käydä katsomassa >täältä<.

Melkonen muutos ja ihan hitsin pienellä vaivalla, eiks je?

SITRUUNAVIIPALEITA, NAHKALIIVEJÄ JA KADONNUT KIHLASORMUS

18. toukokuuta 2016

P51849222

Seikkailin tossa pari viikkoa sitten Ebayn ihmeellisessä maailmassa ja nyt niitä paketteja on alkanut hiljalleen tipahdella postiluukusta. Meikkejä en Kiinasta juurikaan tilaile, mutta kaikenlaista muuta kyllä. Kuten esimerkiksi tämän rannekellon, jolla postimies mua tänä aamuna ilahdutti. Ajattelin myös kuvata ensimmäisen youtube-videon Ebayhin liittyen ja ehkä avata siinä ostosten esittelyn ohessa myös jonnin verran itse tilaamisprosessia. Miltä kuulostais?

IMG_48988

Hullua ajatella, että mulla ei todella oo ollut kunnon yöpöytää sen jälkeen, kun muutin pois kotoa. Okei, eihän mulla vieläkään ole sellasta yöpöytää, joka niiden kategorian alle jossain Ikean nettikaupassa listattais, mutta Kärkkäiseltä löytyi huomattavasti parempi vaihtoehto mun iänikuiselle minijakkaralle. Jos vaikka jatkossa ei huitois pienelle pinta-alalle kohonneita kirja- ja juomalasivuoria unissaan pitkin permantoja.

IMG_49082

Mä tiiän, et mä lupasin, etten tuo kauneushömppää enää blogin puolelle. Mut pakkohan tätä nyt on hehkuttaa, kun alle kolmella eurolla löytää ihan tajuttoman hyvän ja samalla kivanvärisen kynsilakan. Ostin tälle kaveriks vielä Essencen Gel Look -päällyslakan, jolla saa aikaan kovan ja kiiltävän pinnan. Kynnet pysyi nättinä viidettä päivää ennen ensimmäistä lakkapinnan lohkeamista!

IMG_49156

Elämäntaparemppa etenee tällä hetkellä ihan miten sattuu. Vyötärön tilanne (-2cm) on jumahtanut paikoilleen ja reidet on edelleen massiiviset, mutta olo on kivempi. Mun suunnittelemani määrä liikuntaa ei oo toteutunut ja herkkujakin oon napostellut ihan hyvällä omalla tunnolla, mutta en tän takia jaksa potea huonoa omaatuntoa. Tällä viikolla alotetaan kaverin kanssa sulkkis, mä oon hurahtanut sitruunalla höystettyyn jääveteen, käppäilen paljon mieluummin rappusia kuin odottelen hissiä ja mummon mies korjasi mun polkupyörän. Pari päivää sitten nappasin Rontin auton kyytiin ja tultiin tohon meidän kämpän lähimettään köpöttelemään, siitäkin tuli ihan törkeen hyvä fiilis!

IMG_49044

Kirppareilta en oo malttanut pysyä poissa. Kuukausi sitten erittäin huonolta näyttänyt kesävaatetilanne on korjaantunut hiljalleen ja alan olla edes jollain tavalla valmis seuraavaan helleaaltoon. Mun jo esittelemien löytöjeni lisäks ostin toissapäivänä tämmösen valkosen nahkaliivin, joka yllättäen miellytti mun silmää paremmin kuin olin kuvitellut!

Elämä rullaa ja kouluhommiakin oon saanut kirittyä kiinni. Eilen istuin neljä tuntia kirjastolla rustaamassa yhtä englanninkielistä työtä, pesin vessan, vaihdoin lakanat ja viikonloppuna alotan projektin, johon liittyy meikkipöytä, spraymaali ja rulla dc-fixiä. Mut jostain hitsin syystä mua on vaivannut ihan älytön hajamielisyys viimeisen kuukauden ajan. Vapun jälkeen naureskelin "hävinneitä" avaimiani. Noh, eihän ne avaimet missään hukassa olleet, mutta bussikortti loisti poissaolollaan, kun sitä seuraavan kerran tarvitsin. Kameran linssinsuojus jäi auton katolle ja se on nyt luoja ties missä, mutta unohdinpa myös auton avaimet keskuslukkovikaisen auton virtalukkoon kaupan pihassa ja nyt mä oon kaiken huipuksi hukannut kihlasormukseni. Mä en tajua mikä mua vaivaa, onkohan se tää kun on niin törkeesti tekemistä ja muistamista, että jostain kohtaa oma mieli sit vähän antaa joustaen? J jo vitsaili, että sen hajamielisyys on siirtynyt muhun, kun yleensä se on tässä parisuhteessa toi kakslahkeinen, jolta on kaikki aina hukassa :-D 

Ehkä tää tästä, parempi varmaan keskittyä jäljellä oleviin koulujuttuihin, että sais ainakin ne pois mielen päältä pääkoppaa kuormittamasta!

POIKKEUSTILA

15. toukokuuta 2016

IMG_20160515_172229

Meidän arki on tällä hetkellä vähän erinäköistä kuin normaalisti. Pidetään veljen kanssa vuoroin vahtia kotopuolessa ja prioriteetti numero yksi on tuo meidän perheen oma maskotti, Rontti nimittäin. Porukat lähti reissuun (taas vaihteeks) enkä oo nyt viikkoon nukkunut omassa sängyssä. Tänään tehtiin veikan kanssa läpsystä vaihto ja mä tulin viikoks tänne omaan kerrostalokaksiooni punkkaamaan. Viikon päästä vaihdetaan vielä kerran, koska siivousnatsina tykkään huolehtia kotikodin sellaseen kuntoon, että äitin ja isin on kiva tulla kotiin kolmen viikon hotellirupeuman jälkeen.

Siitä huolimatta, että oon asunut maalla viikon verran, on tässä tapahtunut vaikka mitä ja miltei enemmän kuin normaalisti. Oon ollut jatkuvasti liikkeessä, kun oon toiminut vähän tämmösenä oman äitini korvikkeena myös isovanhemmille. Äitienpäivänä mummo vei meidät Siipiravintolaan syömään, eilen käytiin katsastamassa J:n ystävän bändin levyjulkkarit ja viikon päästä pitäis viedä auto määräaikaishuoltoon. Mulla lähti kesätyöt törkeen hyvin käyntiin ja oon viihtynyt uudessa paikassa muutenkin ihan mahtavasti - perjantaina tein elämäni ensimmäisen tilityksen ja sekin kuulemma meni ihan nappiin! Vähän ikävänpuoleistakin on sattunut, mulla on nimittäin nyt aikuisiällä puhjennut ilmeisesti jonkinsortin siitepölyallergia ja tänä aamuna vasen silmä näytti siltä, kuin mua ois tinttastu ihan huolella päin näköä.

Mä elän siis tällä hetkellä vähän tämmösessä poikkeustilassa, vaikka tulevan viikon ihan omalla kotosalla hengailenkin. Tää tietysti vaikuttaa jonkin verran myös blogiin, koska mä en halua hirveemmin tuoda vanhempieni kotia esille internetissä. Se ei enää virallisesti oo mun koti. Yritän kuitenkin tässä seuraavan viikon aikana kehitellä matskua niin paljon kuin kouluhommilta ja kahden talouden pyörittämiseltä kerkiän! Nyt mä kuitenkin keskityn pyykinpesuun ja tiskikonerumbaan, ihanaa olla kotona... Rentouttavaa ja aurinkoista helluntaita kaikille :-)

2ND HAND HAUL

10. toukokuuta 2016

Kulunut viikko ollaan saatu nauttia sen sortin helteistä, että heikompaa ihan hirvittää! Tai mua ainakin on hirvittänyt se, missä kunnossa mun kesägarderoobi on. Koska tässä nyt ainakin kovasti yritetään hoikistua, en mitenkään hirveemmin oo välittänyt maksaa täyttä hintaa tulevan kesän koltuista ja mistäs muualtakaan mä olen itseni tämän aatoksen myötä löytänytkään kuin kirpputorilta!

IMG_47832

Kukkapanta taitaa olla enempi viime kesän juttu, mutta mä en yksinkertaisesti voinut kävellä tämän ohi! Hintaa tällä oli noin 3 euron verran.

IMG_47512

Nää Mangon prässätyt pöksyt taitavat olla tällä kertaa se villi kortti. Ihan mielettömän väriset! Materiaali on miellyttävä ja venyy sen verran, että meikäläisen pohkeetkin mahtuu messiin kapeista lahkeista huolimatta. Voisin kuvitella nää yhdessä jonkun vähän siistimmän valkoisen lyhythihaisen puseron kanssa. Väljä puuvilla- tai pellavatoppi arkeen ja jonkinlaista nätisti laskeutuvaa matskua oleva pusero, kun tarttee tälläytyä. Hintaa näillä oli 2€.

IMG_47622

Tässä on nyt vaan toiset niistä kengistä, jotka oon kirpputorilta viime aikoina löytänyt. Sattuneesta syystä molemmat popolöydöt sopii paremmin syksyyn tai talveen, tietysti. Ekalta kirpparikierrokselta kiikutin kotiin nätskät saappaat (joissa riittää pohkeenympärys!!!) neljällä eurolla ja eilen bongasin vielä nämä nilkkurit, hintalapussa seisoi 3€. Onhan nämä aika maailmaa nähneen näköiset, mutta istuivat jalkaan niin uskomattoman hyvin, etten voinut jättää niitä sinne pöytään jonkun muun löydettäväksi.

P51047962

Meidän asunnossa on ovet asennettu hirvittävän matalalle. Eihän siinä muuten mitään, mutta meidän neliönkokoisessa eteisessä on kolme ovea, joita avataan alvariinsa ja ne ruttaa kaikki meidän jo omistamat matot. Matotta en halua tilaa jättää ja olikin yks jeevelin onni, että bongasin tän "lentävän maton" parilla eurolla! Tämä ei oo jatkuvasti (tai ihan yhtä pahasti) kurtussa, kuin edeltäjänsä.

IMG_47292

Hiihtelin tänään menemään tämä kolttu niskassa, joten pahoittelut itseruskettavarannuista. MUTTA EIKÖ OO KIVA? Ettekä ikinä arvaa, mikä tän mekon alkuperäinen ostopaikka on... Lidl?! Siis hitsit, enhän mä koskaan oo ollu mitenkään empiväinen kyseistä puljua kohtaan, mutta silti. Millon siellä on tämmösiä myyty? Jopa mun kirpparilta löytämäni trenssi on alunperin Lidlistä kotoisin.
Mekko on ihan hirvittävän nätti. Pinta on tommonen metka ja matsku vähän kollarimaista. Niskaa korostaa lapaluihin ylettävä kullanvärinen vetoketju. Ja hinta? Kaksi euroa.

IMG_48002

Mulla on ihan jäätävän paljon aurinkolaseja, enkä ihan oikeesti tarvitse enää yksiäkään uusia. Mut jumansviidu, et nää sopi tähän pärstään ihan hitsin hyvin eikä hintansakaan puolesta rokottaneet lompakkoa kuin parin euron verran! Tämmöset isot möhkölasit on kieltämättä enempi mun juttu, kun omistan mielettömän tuulenhalkojan.

IMG_47902

Mä en kuuna päivänä ois uskonut, että mun vaatekaapista löytyis joskus vaalea nahkatakki. Mut kuinkas kävikään? Maksoin takista huikeat 4€ ja se on kivaa vaihtelua mun jo omistamalle Bikbokin tummanruskealle oversized-rotsille. Pyylevänpuoleisena mamsellina oon alkanut vähän ikävöimään tämmösiä lyhyemmän mallisia takkeja. Näyttää jalat kivasti pidemmältä.

Miltä nää tän kerran kirppisostokset teidän silmään vaikutti? Musta tuntu, et olin ihan liekeissä, kun sylissä läpi Lanttilan kulkeneen vaatepinkan koko vaan kasvoi kasvamistaan. Edellisen kerran oon tehnyt näin paljon löytöjä yhdellä kertaa joskus lukioaikoina. Ootteko te tehneet kesälöytöjä kirpputoreilta viime aikoina?

PITKÄN PARISUHTEEN SALAISUUS?

8. toukokuuta 2016

Jaa mikäkö on pitkän parisuhteen salaisuus? Erään kotimaisen julkkiskiinteistövälittäjän mukaan kannattaa käydä kaksi kertaa viikossa kynttiläillallisella. Toinen parisuhteen osapuoli käy tiistaisin ja toinen torstaisin. Me ei kieltämättä käydä minkäänmoisilla kynttiläillallisilla, ei yhdessä eikä erikseen, mutta meidän parisuhteen ehdoton suola on huumori. Ja tuolle Rostedtin Jetin heitolle revettiin yhdessä aika pahasti. Ne, jotka on ne monet meidän tarina -aiheiset postaukset edes joten kuten lukeneet, muistavat varmaan mihin J:ssä silloin kuukautta vaille lukiolaisena ihastuin. Jep, huumorintajuun.
  Ensimmäisenä pitäis ehkä pohtia pitkän parisuhteen määritelmää. Tai missä se raja oikein menee, milloin pelkkään parisuhteeseen lisätään etuliite 'pitkä' ja miksi se pitää edes erikseen mainita? Rehellisesti sanottuna en tiedä, mutta sen osaan kuitenkin sanoa, että ikäisekseni olen verrattain pitkässä parisuhteessa. Hullua ajatella, että 22-kesäisenä aloittaa seitsemännen yhteisen vuoden toisen henkilön kanssa. Joku huomattavasti pidempään samassa parisuhteessa ollut henkilö saattaa katsoa meitä sillä sellaisella voi hellanlettas -tavalla, eihän alle 10 vuotta ole vielä mitään. Mutta kaikki on niin suhteellista. 

Me ollaan kuukauden päästä eletty saman katon alla kaksi ja puoli vuotta. Heinäkuussa tulee meidän kihlautumisesta kuluneeksi kolme vuotta. Elokuun lopussa vietetään kuudetta vuosipäiväämme. Vuoden päästä elokuussa tanssitaan häitä. Ajattelin ääneen tuossa yksi päivä, että on niin hassua, kun me ollaan oltu tämän ikäisiksi jo pieni ikuisuus yhdessä, mutta meidän kohdalle ei ole vielä sattunut niitä sellaisia "tavallisia" pitkän parisuhteen rajapyykkejä. Ei olla ostettu autoa, asuntoa tai lemmikkiä. Eikä meillä ole ollut vauvauutisia kerrottavaksi, ei tule olemaankaan vielä muutamaan vuoteen. Tulin tuolloin miettineeksi, että aikalailla kaikilla meidän kaveripariskunnilla on jotain edellämainituista. Monella on plakkarissa useampikin niistä. Ystävä siinä vieressä sitten totesi, että mitä merkitystä niillä tai niiden olemattomuudella on, jos kaikki on hyvin ilmankin? Totta. Lainataan autoa mun vanhemmilta tai isovanhemmilta, asutaan vuokralla asunnossa, johon lemmikkiä ei edes saisi asumaan ottaa eikä nähdä itseämme tai toisiamme vanhempina vielä tällä vuosikymmenellä. Ja silti meillä menee ihan v*tun loistavasti!

Ollaan läpi meidän parisuhteen edetty hitaasti ja harkiten, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Osittain olosuhteiden pakosta, osittain omasta vapaasta tahdosta. Parisuhteen ensimmäiset vuodet on vähän erilaisia reippaasti alaikäisenä kuin mitä ne näin päälle parikymppisenä voisi olla.
 Vaikka mä tykkään suunnitella asioita ihan älyttömän pitkien aikojen päähän, on J onnistunut toppuuttelemaan mua ja opettanut ottamaan askeleen kerrallaan. Meidän kodin seinien sisällä asiat tapahtuu omalla painollaan ja nyt esimerkiksi hääjärjestelyt tuntuvat ihan käsittämättömiltä, kun meillä kerrankin on tarkka päivämäärä jollekin elämää huomattavasti muuttavalle tapahtumalle. 

Mitä konkreettista mä sitten osaisin sanoa? Tärkeimpänä tulee ehkä mieleen se, ettei koskaan mennä vihaisina nukkumaan. Päivän aikana syntyneet känät pyritään setvimään saman vuorokauden aikana. Ja mitä sitä suotta ääntään korottamaan, kun keskustella voi kehittävästikin ja sillä tavalla, ettei menetä kuuloaan. Jos jotain hajoaa, sitä ei heitetä ensikädessä roskiin vaan se korjataan. Ollaan keskenämme tasavertaisia, mutta tiedostetaan silti omat vahvuutemme ja heikkoutemme parisuhteessa. Opetetaan toisiamme. Pyydetään anteeksi. Otetaan omaa aikaa aina silloin tällöin. Kunnioitetaan, kannustetaan ja kehutaan toisiamme. Nauretaan, itketään ja ollaan läsnä, puhutaan kun on puhuttavaa. Luotetaan kuin peruskallioon eikä valehdella. Sanotaan rakastavamme ja tarkoitetaan sitä, ihan joka ikinen päivä.

11500793333_67ee41f345_z

TAVALLISESTA ARJESTA KERTOMINEN: UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

3. toukokuuta 2016

IMG_46912 P50246702 IMG_47252 IMG_47022 IMG_47192

Nappailin eilen meillä kotona kuvia vähän kaikesta ja kaikkialta. Ideana oli ensin kirjoittaa viime aikoijen suosikeista, mutta koko hommahan lähti sit lopulta aivan lapasesta. Enkä enää halua tukahduttaa teitä täällä blogin puolella kymmenillä kosmetiikkatuotteilla :-D
  Siinä kuvia räpsiessä tulin miettineeksi, et miksen enää tee tätä? Siis kuvaa teille muutamaa random-kohtaa kotoa ja kerro kuulumisia ihan vaan yleisellä tasolla. Aikanaan sellaiset postaukset oli blogien suola. Ei ollut muotilehtien sivuille valmiita asukuvia tai viittätoista blogigaalaa kuukaudessa. Mulla ei edellämainitunkaltaista matskua oo edelleenkään tarjottavaksi, joten miksi hitsissä se ihan tavallisesta elämästä kirjoittaminen on jäänyt näin pahasti jalkoihin? Mun kohdalla nyt ainakin.

Musta oli kuitenkin todella virkistävää pyöriä kotona kameran kanssa ja napsia kuvia asioista, jotka on jollain tapaa vaikuttaneet mun elämiseen ja olemiseen viimeisen kuukauden aikana. Ostin maaliskuussa elämäni ensimmäisen huonekasvin, katsoin pitkästä aikaa kokonaisen tv-sarjan alusta ajantasalle alle viikossa, oon lukenut kasan romaaneja ja tykästyin erityisen paljon kahteen melko yllättäväänkin kosmetiikkatuotteeseen. Kävinpä tuossa muuten kampaajallakin, kouluttauduin mun kesäduuniin, jonka aloitan virallisesti huomenna ja hiffasin eilen, että kunhan saan tämän hetkiset kurssit suoritettua hyväksytysti, en työharjoittelun ja opinnäytetyön lisäksi tarvitse enää montakaan kurssia, jotta olisin valmis tradenomi.

Näin lueteltuna kuulostaa siltä, kuin mulla ois ollut päivät täynnä tekemistä. Enemmänhän mulle nykyään tapahtuu, kuin silloin joskus rämäpäisenä lukiolaisena tapahtui. Ja silti musta tuntuu, ettei mulla oo mitään kerrottavaa. 

VAPPUBRUNSSI

1. toukokuuta 2016

P5014668 P5014662 P5014658

Me ollaan täällä tässä vaiheessa vappua navat ihan ratkeemispisteessä, kun päätettiin kaveripariskunnan kanssa järjestää pieni vappubrunssi täällä meillä. Telkkarista pyörii törkeen hyvä leffa ja pöytä notkuu edelleen kaikenlaisesta mätöstä, vaikka niitä tässä on hyvän aikaa jo keretty mussuttaa. 

Eilinen vietettiin tän kevään juhlan luonteeseen kuuluvasti ulkoilmassa ja yöllä suunnattiin sit lopulta kuppilaan. Mun ilta meni vähän pilalle siinä vaiheessa, kun säikähdin hävittäneeni kotiavaimet, mutta aamuyöstä kotiin palatessa odotti mua iloinen ylläri, kun bongasin tutun avainnipun keittiönpöydältä. Harmittaa, että oma ilta meni murehtiessa - minä kun en ikinä hukkaa mitään (sitä kaveritkin mulle yritti toitottaa, että mitään en oo hukannut tälläkään kertaa) - mutta aina säikähdykseen saakka mulla oli ihan törkeen hauskaa! Koko meidän kööri oli pukeutunut jollain tavalla opiskelijahaalareista eläinpukuihin ja second skineihin, eikä pieni tihkusade haitannut menoa missään vaiheessa. Pääsin ekaa kertaa ylioppilasjuhlien jälkeen ulkoiluttamaan valkolakkiakin, kun se on tähän saakka aina unohtunut vanhempien vaatehuoneeseen.

Toivottavasti teidän vappuaatto sujui vähintään yhtä mukavissa merkeissä ja vältyitte säikähdyksiltä. Mä nappaan nyt ton mansikkakulhon kainaloon ja jatkan leffan parissa. Kivaa vappua kaikille!

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne