MEIKKIHIMOTUKSIA

28. maaliskuuta 2016

Blogeista saa hyvin usein tsekkailla tyyppien vaate- ja sisustushaaveita. Kosmetiikkahimotuksiin tulee törmättyä huomattavasti harvemmin. Myös mä oon harjottanut näitä tämmösiä kollaaseja, joiden ideana on ollut koti- ja pukeutumisinspiraatio, mut ajattelin, et kun tässä kerran ollaan hiljalleen muovautumassa pahemman luokan makeup junkieksi, miksen jakais teidän kanssa ajatuksiani tämän hetken haaveista koskien kosmetiikkaa? Tiedä sitten kuinka montaa lifestyle-blogia seuraavaa tämä tämmönen kiinnostaa, mutta ainakin mulla oli kollaasia kyhäillessä oikein mukavaa!

makeup
Charlotte Tilbury Magic Foundation (40€) | Zoeva Rose Golden complete set vol. 1 (130€) | NARS Radiant Creamy Concealer (28€) | Gerard Cosmetics Hydra Matte liquid lipstick (~12€) | MAC Velvet Teddy lipstick (~22€) | Anastasia Beverly Hills Riviera Illuminator (~35€) | Laura Mercier Invisible Loose Setting Powder (37€) | LORAC Pro Palette (42€)

Kuten hintoja katsoessa arvata saattaa, kaikki muut Gerard Cosmeticsin nestemäistä huulipunaa lukuunottamatta on todellisia unelmahimotuksia. Siis että mä en noita tule vielä pitkiin aikoihin näkemään yhtä aikaa livenä muualla kuin unissani. Osa on myös aika vaikeesti saavutettavissa tai hitonmoisten toimituskulujen päässä, kuten esimerkiksi toistaiseksi Suomen maalle tuntemattoman LORACin Pro-paletti.

Mitä meikkeihin tällä tavalla harrastuksena tulee, niin onhan kyseessä melko tyyris ajanviettotapa. 265 dollarin hintaisista meikkivoiteista lukeneena se rahan taju meikkejä ostaessa tavallaan katoaa. Vielä pari vuotta takaperin en ois kuuna päivänä maksanut kosmetiikkatuotteesta yli kahtakymmentä euroa, mutta nyt neljänkympin meikkivoide on ihan perushuttua siinä missä viiden euron huulikiiltokin. Jos kyseessä todella on meikkivoide. Se on sitten eri asia, maksaisinko niin paljon vaikka t-paidasta tai sisustustyynystä. Näin opiskelijana sitä rahan käyttöä tulee kuitenkin mietittyä tavallista pidemmälle, tällä hetkellä esimerkiks harkitsen yöpöytien ja Zoevan silmämeikkisivellinsetin välillä. Onhan se ihan älytöntä ajatella, että sama summa menee niin 12 siveltimen settiin kuin kahteen huonekaluun. Ja ne yöpöydät olisivat tällä hetkellä huomattavasti tarpeellisemmat hommata.
  Tietysti mä pyrin myös kuluttamaan meikkejä fiksusti, säilytän niitä niin nätisti kuin suinkin ja ainakin vielä toistaseksi pyrin olemaan hankkimatta miljoonaa nopeasti pilaantuvaa tuotetta (meikkivoiteet, ripsivärit) kuivumaan laatikoiden nurkkiin. Ettekä uskokaan, kuinka monta houkutusta oon mielessäni torjunut. Paras tapa on odottaa kuukausi sen innostumisen syntymisestä, tai miksei kaksikin. Jos parin kuukauden päästä se hinku tuotetta kohtaan on tallella, voinee se olla ihan fiksukin ostopäätös. Useat meikkipaletit ovat kuitenkin pähkäilyn ja odottamisen myötä unohtuneet - onneksi. Kaiken kaikkiaan musta on kuitenkin vähän hassua moralisoida mitä tahansa keräilyharrastusta. En mä usko, että se numismaatikkokaan niiden kolikoidensa kanssa mitään hirvittävän konkreettista aktiviteettia harrastaa tai että viehekalastajalla on jokaikinen höyhentupsu käytössä jokaisella kalastusreissulla. Meikit vaan tuntuu humpuukkina menevän monen ihon alle.

Yritin valita tähän kollaasiin tuotteita vähän kaikenlaisista kategorioista. Yleensä haaveilen tuotteista vähän kausittain. On olemassa peitevoide-kausi, huulipuna-kausi ja paletti-kausi. Nyt yritin kuitenkin koota ajatuksiani ja jättää ne viisi erilaista harkinnassa olevaa luomiväripalettia pois laskuista. Valita vähän niinkun ne ykköset kustakin kategoriasta! Ehkä mulla jonain päivänä on edes puolet näistä...

Mitä haaveita teillä on meikkipussin sisällön suhteen? Löytyykö samoja? Ja hei, jos teillä on kokemuksia joistain mun listaamista tuotteista, niin lukisin niistä ihan tosi mielelläni!

GETTING MY SH*T TOGETHER

27. maaliskuuta 2016

Tällä tavalla jälkikäteen ajateltuna, välivuosi oli suurin virhe ja pahin kompastuskivi, mitä mä oon koulumenestykseni suhteen tehnyt. Meillä nyt on suhteellisen helppo saada hyviä numeroita, senkun ilmestyy paikalle ja palauttaa tehtävät ennen seuraavaa lukuvuotta, mutta sellanen puolivillanen touhu sotii niin pahasti mun opiskelumoraalia vastaan. Mä olin aina se tunnollinen perseennuolija, joka muun muassa rupes 4. luokalla itkemään, kun sai ympäristötiedon kokeesta seiskan. Ja se, jolla ei ikinä mikään unohtunut kotiin tai palautunut opettajalle vasta palautuspäivän jälkeen. Miltei halveksin niitä oppilaita ja opiskelijoita, jotka oli aina myöhässä, niin tunneilta kuin tehtävänpalautuksistakin. Ja nyt mä olen itse sellainen.
  Välivuosi ajoi mut muutenkin vähän köpöön tilanteeseen, sillä elin melkein koko vuoden ihan erilaista päivärytmiä, kuin "normaalit ihmiset". Työskentelin iltapäivästä yömyöhälle, kotona olin arkisin vasta siinä puolen yön jälkeen. 12 vuotta kasista neljään eläneenä se pisti koko elämänhallinnan sekaisin ja kaikki muu aktiviteetti sijoittuikin sit viikonlopuille ja lomakausille. Ettekä muuten usko, kun mä opettelen tästä siivousvuoden jättämästä rytmistä vieläkin pois.

Suoraan sanottuna koko halvatun kontrolli tämän pienen - tai no, melko suuren - naisen elämästä on painellut hyvää vauhtia päin prinkkalaa ja ajattelin nyt tälleen kesäajan sekä auringonpaisteen innoittamana yrittää vähän stopata ja kääntää sitä. Kaivaa sen ahkeran ja huonojen koenumeroiden takia itkeneen Jennan tuolta jostain pääkoppani uumenista takas puikkoihin. Tää kuitenkin vaatii monen monituista muutosta monella muullakin saralla. Tää on vähän tällanen avoin kirje mulle itselleni. Tai sille perfektionistiselle nörttihikarille, joka lymyilee jossain mun mielen sopukoissa.

  IMG_45302

KOULUNKÄYNTI
Nyt perkele, mä sanon. Sä et pysy enää edes laskuissa mukana, kuinka monta rästitehtävää sulla on kontollas. Opintopisteet laahaa toooodella kaukana perässä ja pakenet sun tärkeintä vastuualuettas. Joku tolkku pitää olla hei, ei se oo niin vaikeeta tehä niitä tehtäviä ajallaan, muistat kyllä aivan varmasti sen. Et klikkaa itseäs Facebookiin, jos seuraavana päivänä pitää palauttaa essee tavarankuljetuksen tulevaisuudesta.
  Toisekseen voisit osallistua vähän enemmän. Läpi peruskoulun ja lukion halusit olla aina kaikessa mukana tutoroinnista isosteluun. Nyt sä et edes tiedä, millon seuraavat opiskelijabileet on. Niiden teemasta nyt puhumattakaan.

HYVINVOINTI
Mä en yhtään ihmettelis, vaikka sun vyötärönympärys ois kasvanut siitä, mitä hääblogin morsiusdieetistä kertovaan postaukseen mittasit. Paremmalla tolalla nyt ollaan, kuin viime syksynä, mut ei se suklaa ole oikeasti niin pettämätön koukku. Ja sä pystyt kyllä heräämään ihan joka päivä kahdeksalta vetämään edes pienen aamupalan, jotta saat päivän ateriarytmin pysymään raiteillaan.
  Tää kuukausi meni raha-asioiden suhteen plörinäks, mutta ens kuussa sä hommaat sen salikortin. Ja mitä helkuttia sä oikein seuraat Instagramissa kotijumppa-tilejä, kun et vaivaudu tekemään niitä liikkeitä? Tunti vuorokaudesta vaikka joka toinen päivä ei oo paha aika harjotella vatsarutistuksia tai vaikka edes venytellä olkkarin lattialla. 

IMG_45532

KOTI
Saitte pyykinpesukoneen. Miksi teillä on vielä yli laitojen tursuava pyykkikori? Sun myös ehkä kannattais ens kuussa mieluummin pistää 70 euroa yöpöytiin, kuin NARSin tilaukseen. Ja tiistaina soitat tai pistät J:n soittamaan heti alkuunsa siitä omiaan lorisevasta vessanpöntöstä.

TYÖNHAKU
Joo-o, viime kesän duunipaikasta tulikin kieltävä vastaus vähän turhan myöhäsessä vaiheessa tätä kevättä. Se tietää siis armotonta ansioluettelon päivittämistä ja hakemuksien kirjoittamista. Soitat tai menet käymään, et luota pelkkään nettihakuun. Sossun luukulle et ryömi.

IMG_45402

ULKONÄKÖ
Tolle sun kuontalolle vois tehdä jotain. Tiiän, että kasvatat omaa väriä takaisin, mut c'moon.. Tunnet niin pirun monta kampaajaa, ettei sun tarvi pelätä jonkun kalliin salongin riistohintoja. Sun iho on myös päässyt aika karseeseen kuntoon talven aikana, ties vaikka ois jo couperosaa. Ainiin, pitiks sun varata se hammaslääkäri ja hommata uudet rillit?

BLOGI & YOUTUBE
Sun mieli pursuaa ideoita, mikset toteuta niitä tai edes kirjota ylös, ennen kuin unohdat ne? Ajankäyttö vaatii suunnittelua, mutta eiköhän se oo sillä tavalla vähän meillä kaikilla. Kukaan ei odota päivittäistä postaamista tai videon lataamista, joten aiheesta ei tarvii kehitellä mitään maailmanluokan paineita. Älä pode huonoa omaatuntoa siitä, ettet oo päivitelly somekanavias, vaan tee asialle jotain!

IMG_45432

Mä saatan jonkun mielestä olla vähän turhan ankara itselleni aina toisinaan, mut hitto vie kun alkaa kyllästyttämään! En tiedä kuinka moni tällaista on kokenut, mut mikään ei oo yhtä paljon hanurista, kuin muuttuminen kaikeks sellaseks, jota on koko ikänsä ensin halveksunut. Ja kun sen hallinnan päästää hyppysistään ihan huomaamatta. Ensin et suorista rutussa olevaa sohvatyynyä ja sit KABUM puolikuntosena lykkäät lääkäriajan varaamista kerta toisensa jälkeen. 

Jotenkin tässä pitäis nyt saada taottua omaan kalloon se, et vaikka mulla ois kuinka vaan kaks luentoa viikossa, voi niinä vapaaks jäävinä päivinä tehdä jotain kehittävää. Meno ei oo sama ku sillon välivuonna, et työt jäi töihin ja kotona sai keskittyä vaan kaikkeen liibalaabaan. Suhteellisesti ajateltunahan kaikki on ihan hyvin, kun en oo alkoholisoitunut tai velkaanutnut opintolainaa kummemmin, mut jos oisin tiennyt, että mun välivuosi tekee näin pahasti hallaa mun viitsimiselle ja perusluonteelle, oisin heti lukion jälkeen änkenyt johonkin kouluun vaikka väkisin. Raivostuttaa, miten oon voinut päästää itseni tähän jamaan.

Muita, joilla oman pääkopan kontrollikeskus vähän prakaa tai on joskus prakannut?

ESITTELYSSÄ KEITTIÖ: MEIDÄN KODIN SYDÄN

25. maaliskuuta 2016

*Yhteistyössä Desenio

Vasta edellisen asunnon pieni läpikuljettava koppero - jota keittokomeroksikin kutsuttiin - sai mut havahtumaan siihen, miten tärkeä osa kotia keittiö mulle on. Meidän ensimmäisen yhteisen asunnon keittiötä kohtaan mulla taas oli sellainen viha-rakkaus -suhde: se oli valtava ja käytännöllinen, mutta ruma ja inhosin 70-luvulle tyypillistä T-mallista pohjaratkaisua, jossa keittiö oli toisella puolella eteistä ja olohuone toisella. Vieraiden kestitseminen oli ihan pirullista.

IMG_44402

Meidän nykyinen keittiö ei välttämättä ole viimeisimpien muotien mukainen, mutta se on silti kaunis, kodikas ja ennen kaikkea toimiva. Tarkkaa faktaa mulla ei remontointivuodesta ole, kun en ole tullut kysyneeksi, mutta mun vanhempien 2004 remontoidussa keittiössä on samanlaiset kaapit. Eri värisinä vain. Veikkaisin siis, että keittiö, kuten koko muukin asunto, on päivitetty tälle vuosituhannelle viime vuosikymmenen puolella. Uuni tosin taitaa olla vanhempi, kuin muu keittiö, mutta tiskikone on asennettu vasta viime vuonna. 

IMG_44372

Ainoa sellanen parannuskohde, jota meidän keittiöstä olen toistaiseksi keksinyt, on tuo hana. Onhan se kaunis ja toimii niin kuin kuuluu, mutta hitto vie, kun se on noin korkeella. Peseppä tuossa kädet - vettä on iiiihan joka paikassa. Tiskiallas on myös asennettu vähän sinne päin sillä sen alla ei ole minkäänlaista vahvikelevyä ja sen takia hanaa nytkyttämällä saa aikaan melkoisen liikeradan... 
  Yks remppamiestä kaipaava, mutta ei niinkään häiritsevä asia on toinen allaskaapin ovista: ylläolevasta kuvasta voineekin huomata, että se vähän roikkuu. Me ollaan itse koitettu kiristää ja löystää sitä saranoista milli kerrallaan, mutta täydellistä kohtaa ei tunnu löytyvän. Onneksi nämä "viat" eivät kuitenkaan vaikuta mitenkään oleellisesti keittiön toimivuuteen.

IMG_44432
Mojito-juliste täältä*

Myös keittiöstä löytyy yksi Desenion meille lahjoittamistaan julisteista. Kyseessä on klassinen mojito-ohje, joka pääsikin testiin viime viikonloppuna tupareissa. Ei yhtään pöllömpi resepti, täytyy myöntää!
  Isompi juliste on papan peruja ja se on kulkenut ensin mun vanhempien matkassa viitisentoista vuotta, kunnes mä sitten kotoa pois muuttaessani nappasin sen mukaani. Vaikka taulussa puhutaankin avioerosta, on tuo elämänohje mun mielestä silti aika nappi. Ollaan J:n kanssa puhuttukin, että jos se avioero sit joskus hamassa tulevaisuudessa sattuu koittamaan, yritetään pitää tämä fraasi mielessä.
  Tuo iso juliste on kuitenkin mun pikkuveljen lemppari ja ajattelin palauttaa sen kotiin, että veikka saa taulun huoneeseensa. Tilalle ajattelin ostaa jonkun kivan ruoka-aiheisen posterin juuri Desenion valikoimista. Mulla on tosin vähän semmoset fibat, että samaan tilaukseen lähtee muutama muukin sisustusprintti makuuhuonetta koristamaan!

IMG_44482

Meillä ei koskaan oo ollut seinäkalenteria. Tämän meidän kalenterin löysin Pinterestistä ja sen taustalla olevan kirjoituspohjan takana on magneetitkin, koska halusin laittaa sen jääkaapin oveen. Meidän uusi jääkaappi on pinnaltaan kuitenkin sen verta kaareva, ettei kalenteri tahdo pysyä sen pinnalla, kun osa magneeteista ei osu siihen jääkaapin pintaan mitenkään. Niimpä se nyt hengailee sitten tuossa tiskipöydällä.
  Kello siirrettiin makuuhuoneesta keittiöön, koska J ei sietänyt sen raksutusta. Itseä se lähinnä rauhoitti, mutta koska kello on keittiössä paljon hyödyllisempi (etenkin, kun ei omisteta munakelloa), niin sen paikan vaihtaminen ei aiheuttanut mitään hirveämpää parisuhdekriisiä!

IMG_44302

Ruokailuryhmä on alkanut epäilyttää mua. Vaihtoon se menee kuitenkin jossain vaiheessa, koska todennäköisesti ja toivottavasti asutaan tässä vielä, kun ensimmäinen muksu sit joskus tekee tuloaan. Nykyinen ruokailuryhmä on ihan törkeen upea ja riittävä meille kahdelle, mutta koska tykätään kestitä vieraita, ois isompi pöytä ja lisätuolit ihan tervetulleita. Nykyisistä tuoleista en kuitenkaan luovu, en millään.
  Ruokapöydän vaihtaminen ei kuitenkaan oo just nyt tämän hetken juttu, eikä meillä olisi sellaiseen varaakaan. Kyllä tuossa vielä tulee syötyä monen monituiset kaura- ja chiapuurot. Todennäköisesti tullaan lykkäämään ruokapöydän myymistä myös sen vuoksi, ettei meillä oo mitään hajua, mitä tosta voisi pyytää, kun sen kunnostamiseen käytettiin monta tuntia ja euroa.

Tällaiselta meidän kodin sydämessä näyttää. Siellä on ihana kokata ja leipoa, siellä on ihana istuskella aamukahvin kanssa ja katsella auringonnousua. Parasta on, että jääkaappiin mahtuu kahden viikon safkat, pakkasen voi täyttää marjoilla eikä astioita tarvitse enää tiskata käsin!

ARMY DUSTER COAT

21. maaliskuuta 2016

*Yhteistyössä Junkyardin kanssa, postaus sisältää affiliate-linkkejä

IMG_44232
Duster coat Junkyard XX-XY (click)* | Crop top Junkyard XX-XY by Madeleine Pedersen (click)* | Pants Gina Tricot | Sneakers Nike | Sunglasses Ebay
oufit2

Musta on hyvää vauhtia syntymässä hitonmoinen takkihamstraaja. Mä en yhtään osaa sanoa, mitä mun luomiväripaletti-harrastukseni tästä uudesta haalimisen kohteesta on mieltä... Pienet muoviset lärpättimet on niin paljon helpompi varastoida kuin kaappitilaa rohmuavat vaatekappaleet!
  Oon myös aavistuksen verran kiukuissani siitä, että saatiin takatalvi. Kuten kuvista voi huomata, tää olis ihan redi kevättä varten! Mut sen sijaan, että saisin käyskennellä kuivalla asfaltilla nilkat vilkkuen, osui mun katse aamulla ensimmäisenä lumiseen kotikatuun ja mielessä vilahti mielikuva untuvatakista... Noh, eipähän tarvii niiden kevätkelien vihdoin koittaessa surkutella, ettei oo mitään päällepantavaa. Täällä on nimittäin kehitelty vaikka minkämoisia +10 celsiukseen passaavia asuja jo hyvän aikaa ja tuli persuksen alla odotellaan, joko mä kohta pääsisin tonne pihalle näitä mun suunnitelmiani kuvailemaan.

Kuvailin tänään myös meikkituton ja sen takia viihdyn näissäkin kuvissa arskat nokalla - ettei mee yllätys pilalle. No okei paljastin sen jo Snapchatissa.. Mutta mistä on kyse, sen pääsette näkemään tarkemmin huomenna mun Youtube-kanavalla!

SUUNNITELMA A: ÄLÄ SUUNNITTELE

18. maaliskuuta 2016

iii

Terse, mitenkäs täällä jaksellaan? Mä en oo edes pahoillani tästä viikon mittasesta huilista, mielen päällä kun on ollut tässä viimepäivinä vähintään sata ja yks asiaa. Miltei hävettää kutsua itseään bloggaajaksi näillä meriiteillä. Näin käy, kun ottaa itelleen tavotteita asioiden suhteen ja lupailee juttuja. Pitäis antaa asioiden soljua vaan omalla painollaan, saisin niiiin paljon enemmän aikaan. Rehellisesti sanottuna mä en hiihtolomallakaan saanut yhtään mitään kaavailemaani asiaa tehtyä. Kuvittelin, että kun ei oo mitään erikoisempia suunnitelmia, mulla on aikaa möllötellä kotona ja duunailla omia juttuja. Oh boy, how wrong was I?

iiii

Huomenna juhlitaan meidän tupareita ja se nyt on ollutkin sellanen aikarohmu numero ykkönen. Halusin muunmuassa saada ton meidän uuden sohvapöydän valmiiksi ennen lauantaita ja kun kyseessä on homma, jota ei todellakaan voi toteuttaa kerrostalokaksiossa, on vanhemmilla käydessä pyörähtänyt sit aina kokonainen päivä. Tänään oon koittanut vielä vähän siivoilla, pyykätä ja hoitaa tota meidän talouden astiapuolta, ettei sit huomenna tarvi ihmetellä, miltä lautaselta tarjoillaan kinkkupiirakkaa ja missä hitossa boolikulho on. Piti leipoakin, mut päätin jättää sen suosiolla huomiselle.

iiiii

Tällasina viikkoina sitä todella pyörittelee blogin tulevaisuutta mielessään ja miettii, et kannattaako jatkaa? Etenkin, kun tätä puolivillasuutta on jatkunut nyt about vuoden päivät jo ja oma saamattomuus blogin suhteen tuppaa rasauttelemaan vähän väliä. Aina tuun kuitenkin siihen tulokseen, et niinä päivinä, kun mä Bloggerin viitsin avata, tykkään tästä hommasta ihan kybällä. Kai bloggaamistakin koskee sanonta "rakkaudesta lajiin"..? Saas vaan nähdä, milloin koittaa se päivä, kun en tunne enää samoin. Letkeetä viikonloppua!

ESITTELYSSÄ OLKKARI: SOHVAN UUDET VAATTEET

11. maaliskuuta 2016

Yhteistyössä Desenio*

Löydettiin meidän sohva torista heinäkuussa 2014. Sen sai ilmaiseksi, jos sen kävi hakemassa vanhan kerrostalon kuudennesta kerroksesta. Ja pojathan sen sitten haki. Kyseessä on Ikean kahden hengen Kivik-sohva kera divaaniosan ja mun mielestä kyseessä on yks meidän parhaista löydöistä ikinä! Ainoa asia, joka kyseisessä sohvassa on raastanut mun hermoja melkolailla aina, on ollut sen väri. Sohvan mukanahan tuli valkoiset päälliset.

IMG_4333
IMG_42732

Eilen sit hypättiin naapuriin vasta muuttaneen kaveripariskunnan kanssa autoon ja suunnattin kohti Vantaan Ikeaa. Oltiin J:n kanssa päätetty jo ennen tänne muuttoa, että sohvan valkoinen  ja vaikeasti siistinä pidettävä olemus saa luvan ottaa ja häipyä. Eikä siinä siiten mennyt aikaakaan, kun jo löysin Ikean verkkokaupasta oikein pätevät vaihdokkaat niin väriltä kuin materiaaliltaankin, mutta ennen kaikkea hinnaltaan. Kyseessä on siis vaaleanharmaa Orrsta-kangas ja tarkotus oli ensin tilata ne, mutta tää reissu ihan paikanpäälle osuikin oikein hyvään saumaan.
  Nyt maaliskuussa meillä oli vihdoin varaa pistää se 120 euroa sohvan uudelleenverhoiluun. Meillä on ollut täällä melkoinen työmaa tämän päivän ajan, kun päätin päällisten vaihtamisen lisäks vielä erottaa divaanin varsinaisesta sohvaosasta. Lopputuloksesta tuli mun mielestä ihan tosi kiva. Tarkoitus oli, että sohva olisi osissa tupareihin saakka, jotta saadaan lisää istumapaikkoja, mutta musta tuntuu, että meillä on tässä nyt pysyvä järjestys!

IMG_4281
P3114236
Desenio oli vähintäänkin ystävällinen, kun tarjosi mulle mahdollisuuden valita meille pari julistetta valikoimistaan! &-julisteeseen pääset tästä ja New York -julisteeseen tästä. Myös meidän keittiöstä löytyy yksi heidän sponssaamansa sisustustaulu, mutta siitä lisää myöhemmin, sillä ajattelin tilata sille vielä kaverin ihan omasta pussista!

IMG_4301 IMG_4250

Olkkari ei vielä oo ihan valmis. Mua Snapchatissa seuraavat ovat saattaneetkin jo nähdä, että sohvapöytä-projekti on edennyt sen verta pitkälle, että mulla on eurolava ja renkaat siihen valmiina. Huomisen lauantaipäivän ajattelinkin viettää vanhempien autotallissa hiomakoneen kanssa. Olohuonejuttuja luvassa siis lisää myöhemmin!

Mut miltäs teidän silmään toi harmaa sohva näyttää? Mä oon ollut ihan fiiliksissä eilisestä lähtien, kun aloitin homman sohvatyynyjen päällisten vaihtamisesta. Valkoharmaa sohva oli kieltämättä hassun näköinen, mutta jo yks istuintyyny sai mut ihan hitsin tyytyväiseks värivalinnan suhteen :-)

PARASTA NAISEUDESSA?

8. maaliskuuta 2016

Mä en oo koskaan ajatellut itseäni mitenkään hirvittävän sukupuoliselkeästi. Naiseus on ollut mulle ehkä jopa vähän itsestäänselvyys ja vaikka oon kasvanut hyvin pitkälti poikien keskellä (kaksi veljeä ja kaikki omanikäiset sukulaiset ovat.. Noh, poikia), en oo koskaan kokenut, ettenkö vois tehdä jotain sen takia, että olen tyttö. Tiedän olevani ihan julmetun onnekas, kun voin kirkkain silmin ja puijaamatta sanoa, ettei mua kuuna päivänä ole kohdeltu epätasa-arvoisesti sen takia, ettei mulla ole kolmatta jalkaa.

IMG_4189

Maaliskuusta 1911 lähtien on maailmalla ollut tapana juhlistaa naisten taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia saavutuksia. Kyllä musta vaan on mahtavaa, että voin opiskella alaa kuin alaa, viettää vapaa-aikani kenen kanssa haluan, tienata itse oman elantoni ja äänestää ihan jokaisissa vaaleissa, jotka vastaan tulee. Mietin kuitenkin bussissa matkalla kotiin, mikä mulle on se juttu, jonka takia on kaikista siisteintä olla nainen. Hyvin kiemuraisen ja montaa kanttia läpikäyneen pohdinnan jälkeen koin jonkinasteisen valaistumisen. Jonain päivänä musta tulee äiti. Toivottavasti vähintään yhtä hyvä sellainen, kuin omani on ollut.

IMG_4195

Mulle äiti on aina ollut se nainen numero yksi. Kyseessä on oikea supernainen, joka on äitiyden lisäksi osannut ottaa haltuun monta muutakin elämän osa-aluetta. Leijonaemo ja uranainen samassa paketissa. Kaikki se ihailu, rakkaus ja kunnioitus, jota äitiäni kohtaan koen.. En vaan osaa kuvitella mitään toista samanlaista ihmissuhdetta. Ja ajatus siitä, että jonain päivänä mun jälkikasvuni voisi mahdollisesti ajatella samalla tavoin, saa mut vetistelemään. Vaikka nainen =/= äiti automaattisesti, on se ainakin mun perhekeskeisestä näkövinkkelistäni katsottuna yksi naiseuden todellisista etuoikeuksista. Se äitiys nimittäin. 

Mikä sun mielestä on parasta naiseudessa?

CHIAPUURO

5. maaliskuuta 2016

Kirjottelin tällä viikolla hääblogiin pitkästä aikaa. Aiheena oli morsiusdieetti. Tämä viikko onkin kulunut orastavasti uudenlaisen ruokavalion kanssa, vaikka toki nyt näin loman aikana on tullut lähdettyä liikenteeseen vähän rennommin rantein. Huomenna on todennäköisesti krapula ja syön pitsaa helpotukseksi. Mutta keskiviikko meni jo hienosti ihan täysin ilman mitään ylimääräistä ja säännöllisen 3-4h välisen safkaamisen siivittämänä. Samana iltana poikettiin lähikaupassa, sillä mä olin päättänyt ottaa chia-siemenet osaksi ruokavaliotani.

IMG_4140

Kyseessähän on siis superfoodi parhaimmillaan. Piskuisista pipanoista löytyy about kaikkea omega 3 -rasvahapoista kalsiumiin. Mä oon aloittanut näiden syönnin aika hiljalleen, koska tämän lyylin vatsa tykkää lämmetä kaikelle uudelle erittäin hitaasti. Tänä aamuna kauhoin naamaan vasta toisen puuroni. Mutta voi veljet, kun mä olen silti ihan myyty!
  Hellapoliisilla on tarjota erittäin hyvä perusohje chiapuuron valmistamiseen, mutta mä lähdin vähän soveltamaan sitä omien kaappien sisältöön sopivaksi, sillä hunaja oli justiinsa mennyt vanhaksi eikä meillä ole vaniljajauhetta. Niitä semmosia maidon korvikkeita haluaisin kovasti kokeilla, mutta eilen kaupassa käydessä en löytänyt pientä purtiloa, enkä halunnut hassata rahoja kokonaiseen litraan esimerkiks mantelimaitoa, jossen siitä pitäiskään. Pitää siis jatkaa etsintää, toistaseks mennään tavallisella maidolla.

IMG_4153

2 dl kaura- tai mantelijuomaa tai maitoa
3 rkl chia-siemeniä
2 rkl kaurahiutaleita
Kourallinen haluamiasi marjoja, mä käytän mieluiten vattuja 
Ripauksesta teelusikalliseen vaniliinisokeria

Koska mummo säilöö vadelmat sokeriin, en lisää mitään erillistä makeutusta vaniliinisokerin lisäksi. Eipä mulla kyllä oliskaan mitään tavan sokeria kummempaa. Koko hyrskynmyrsky sekaisin lusikalla ja puuron voi antaa tekeytyä huoneenlämmössä noin vartin tai vaihtoehtoisesti puuron voi tehdä illalla aamupalaksi ja pistää yöksi jääkaappiin turpoamaan. Henkilökohtasesti suosin tota jälkimmäistä vaihtoehtoa.

IMG_4146

Ihan huikee aamupala. Nälkä pysyy loistavasti poissa lounaaseen saakka. J oli ensin kattonut, että säilytän jääkaapissa jotain homeista puuroa. Sanokaa vaan omituiseksi, mutta puuron sammakonkutumainen koostumus mun mielestä just jees! Miten te käytätte chia-siemeniä?

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne