LEAP DAY @ HOME

29. helmikuuta 2016

Tässä sitä porskutetaan, jälleen yhden karkauspäivän viimeisiä minuutteja. Sattuneesta syystä ei tarttennu ketään tänään kosia. Mites siellä, tuliko myöntäviä vastauksia vai pistittekö ukot hamekangaskaupoille? Jälleen ois myös yksi kuukausi paketissa. Siis, miten hitsin nopeesti tää alkuvuosi aina menee? Joka kerta tää tulee mulle muka yllätyksenä et vuoden vaihteesta kevääseen siirryttäessä puhutaan kirjaimellisesti yhdestä humauksesta vaan.

IMG_4046

Meidän asunto kylpi sellasella oikein messevällä otteella auringonvalossa tänään. Melkein jo kehtasin valittaa, että ärsyttää kun häikäsee, mutta parempihan tämä nyt on kuin mitä se jäätävä harmaus ja hämäryys. Tosi jees muutenkin, että saatiin hiihtolomalle kivat kelit. Mun pitäis nyt ihan oikeesti saada itteeni niskasta kiinni ja koittaa muistaa ottaa porukoilta mun sukset mukaan seuraavan kerran, kun siellä käyn. Huomasin nimittäin viime viikolla, että tosta meidän talon takaa lähtee jokseenkin kotikutoinen, mutta ihan kelpokuntoinen latu ja Salppurin kisoissa ahertaessa hinku suksien päälle kasvoi entisestään!

IMG_4065

Vaikka oon hengaillut tänään koko päivän himakuteissa ja tukka sutturalla, oon saanut yllättävän paljon aikaan. Aamusta leivoin muutamat marjamuffinit, kun äiti pisti viestiä, että ovat mun isovanhempien kanssa tulossa kahville viiden jälkeen. Leipomusten kypsyessä uunissa, räjäytin mun vaatekaapin ja viikkasin kaikki uusiks omille paikoilleen. Monesta asiasta oon pilkun tarkka, mutta valitettavasti vaatekaappi ei kuulu niihin asioihin. Pyöräytin koneellisen pyykkiäkin ja tuolla ne nyt odottais kuivumaan ripustamista.

P2290031

Illasta vielä pistin taas meikkisalonki Hårdin pystyyn ja lähdin improvisoimaan jonkinnäköistä pakkelia tähän pärstäkertoimeen, ideana sovittaa Makeup Geekin Secret Garden silmämeikkiin jollain kivalla tavalla. Lopputulos oli jokseenkin galaksinen ja pistinkin Instagramissa jo kyselyä pystyyn, et pitäiskö tästä kuvata jonkinnäköinen tutorial. Mikäli nyt otan teidän toiveista kiinni, niin videota ois ilmeisesti jossain vaiheessa maaliskuuta tulossa!
  Nyt mä kuitenkin painun tonne meidän kylppärin puolelle pesemään nassun ja ripustamaan märät kalsongit ynnämuut kuivumaan. Eipä mulla huomenna mihinkään kiire oo, että tartteis mennä aikasin nukkumaan, mutta ihan hyvähän tää arkirytmi kai on pitää päällänsä, oli loma tai ei.

Toivottavasti teillä oli kiva karkauspäivä!

KYLPYHUONEREMONTTI ILMAN REMONTTIA - ENNEN & JÄLKEEN

28. helmikuuta 2016

Kuvan kylppäristä aikana ennen pyykinpesukonetta voi käydä tsekkaamassa täältä

Meidän juttu on mitä ilmeisimmin asuttaa 60-70-lukujen taitteessa rakennettuja kerrostaloja vuoronsa perään. Nykyinen asuintalomme on rakennettu 1968 ja rakennelma häilyy materiaaliltaan jossain kivi- ja elementtitalon välimaastossa. Menneitä aikakausia rakennusvillityksineen on ilmeisesti kunnioitettu myös ihan luvattoman kapeilla sisäovilla. Viikonlopun teemana onkin ollut pyykinpesukone ja sen vuoksi mun isä tuli eilen käymään, kun ei yhdessä J:n ja J:n veljen kanssa saatu mokomaa pömpeliä mahtumaan kylppärin ovesta. 

IMG_3968

Kone on nyt kuitenkin paikallaan ja mennä hurruuttaa tälläkin hetkellä. Ette oikeesti käsitä, miten vapauttavaa on vihdoin saada oma pyykinpesukone! Meillä kyllä oli pyykinpesukone, kun muutettiin ekaan yhteiseen asuntoon, mutta se meni hajoamaan vanhuuttaan vähän ennen pois muuttoa kyseisestä kämpästä. Kun tätä edeltävän asunnon vessa muistutti pinta-alaltaan enempi postimerkkiä kuin kylpyhuonetta, ei viitsitty hommata mitään pikkukonettakaan. Kaks henkeä tekee yllättävän paljon pyykkiä jo pelkässä viikossa, pieni päältätäytettävä kone sais tässä taloudessa olla miltei koko ajan päällä. Ja sit kun lapsia joskus tulee, oltais jouduttu ostamaan isompi kone kone joka tapauksessa. Sit jossain vaiheessa.
  Parasta tässä on se, että nyt voin läväyttää tuon meidän lauluja lurittelevan (true story!) lempeän monsterin tulille ja rentoutua pyykinpesun ajan sen sijaan, että koko päivä ois suunniteltu siellä pyykkituvassa tai vanhempien luona pyykinpesemisen mukaan.

IMG_3958

Pyykinpesukoneen saapuminen inspas mua pistämään kylppärin muutenkin kuntoon. Sepi-seepra on ilahduttanut meitä viime kesästä lähtien, mutta pakkohan se nyt on myöntää, että sille iski tähän asuntoon muutettaessa melko ankeat olot. Uusi kylppäri on ensinnäkin niin hitsin iso, ettei meidän vanha vessanmatto riittänyt millänsäkään. Ei, vaikka niitä oli kaksin kappalein. Eri väreissä. Ja materiaaleissa. Joten ihmekös tuo, kun oli kolkko tunnelma.
  Vaikka muu asunto on remontoitu nätiksi viimeisen 10 vuoden aikana, on kylppäri jäänyt vähemmälle huomiolle harmaantuneen vessanpönttönsä ja kelmeällä valolla varustetun peilikaappinsa kanssa. Jollaisia ei muuten enää edes valmisteta. Onneksi pintamateriaaleiksi on silloin aikanaan valittu neutraalinväriset kaakelit ja laatat, joten vessan laittaminen pikkurahalla oli helppoa! Veikkaisin vessan kokeneen remontin viimeksi joskus mun syntymän aikoihin, mutta kun mietin mun isovanhempien -74 rakennettua taloa ja sen alkuperäisessä kunnossa olevaa kylppäriä, en ihmettelis, vaikka meidän vessapolo ei ois remonttireiskaa nähnytkään.

IMG_4002

Snapchatissa tätä mun vessaräpellystä on voinut seurata jo pitempään, kun viime viikonloppuna kävin ostamassa uuden vessapaperitelineen ja naulakon. Originelli naulakko kun on vähän kyseenalaisessa paikassa, ainakin mitä kylpypyyhkeiden ja kylpytakkien säilyttämiseen tulee. Käsi- ja kasvopyyhkeille paikka on kuitenkin ihan omiaan ja oikein passeli. Mustat pömpelit tuli ostettua Kärkkäiseltä ja hintaa niille tuli yhteensä noin kympin verran.
  Perjantaina poikkesin jälleen Kärkkäisellä. Tällä kertaa kiikarissa oli uusi, paremmin tilan täyttävä matto sekä pienet pyyhkeet. Matto kustansi kokonaiset 20 euroa ja Familonin käsipyyhkeet olivat alennuksessa vähän päälle femman kappale. Ja that's it. Kaikki muu löytyi meiltä kotoa jo valmiiksi.
  En tiedä teistä, mut mä oon ihan hitsin tyytyväinen lopputulokseen. Kuvamateriaali vessasta oli niin karua, että latasin sen suosiolla erilliselle sivulle ja linkitin tähän postaukseen. Ei sellaista blogiin tohdi pistää.

IMG_4019

Mutta kiva olla jälleen todistamassa sitä faktaa, ettei koko huonetta tarvii ensin pistää säpäleiks, jotta siitä sais kodikkaan ja visuaalisesti miellyttävämmän. Ja jos tuo pyykinpesukoneen hinta jätetään pois laskuista, niin koko "remppaan" meni kokonaisuudessaan alle 50 euroa. Eikä tuo vessa nyt itsessään niin kamala ole; valaistus on oikeastaan ainoa, jonka pistäisin uusiksi, jos asunnon omistaisin.

Miltä uuden ilmeen saanut kylppäri teidän mielestä näyttää? Löytyykö muita, jotka tykkää tehdä isoja ihmeitä pienellä vaivalla? Tää opiskelijaystävällinen tapa sisustaa on kyllä niiin mun mieleen!

MIKÄ LUKIJOISSA ÄRSYTTÄÄ?

24. helmikuuta 2016

> Kun vaan poiketaan blogissa jättämättä minkäänlaista merkkiä itsestään. Ihan vaikka vaan et jes tällaista lisää tai buu, jatkossa jotain muuta. Tähän syyllistyn itsekin, pitäis kyllä petrata vieläkin enemmän!

> Kun katsotaan pelkät kuvat ja sen jälkeen tullaan kysymään jotain, johon löytyy vastaus viimeistään postauksen kolmanneks ekasta lauseesta.

> Kun bloggaajaa pidetään asiakaspalvelijana, jonka "kuuluu" ottaa paska niskaan, kun on kerran elämänsä nettiin laittanut. Tai se, kun bloggaaja on lukijalle jonkinsortin hakukone. Pahimmassa tapauksessa joku saattaa pitää bloggaajaa molempina.

IMG_8177

> Kun kaupungilla vastaan tullessa vaan tuijotetaan, otetaan salakuvia tai ihan suoraan osoitetaan sormella ja supsutetaan kaverille. Mua (ja uskaltaisin väittää, että kaikkia muitakin bloggaajia) saa tulla reippaasti moikkaamaan ja ottamaan yhteiskuvan ihan luvan kanssa, jos tilanne sen sallii!

> Kun kuvitellaan, että blogi = the truth, the whole truth and nothing but the truth. Medialukutaitoa, kiitos! Ja sellaistakin on hyvä pohtia erityisesti niitä rumia yksityiskohtia vaatiessaan, että julkiset blogit on ihan kaikkien nähtävillä. Niiden blogikavereiden lisäksi vapaapääsy on esimerkiksi myös niin opettajilla, sukulaisilla kuin nykyisillä ja tulevilla työnantajillakin. Kertoisitko itse yksityiskohtia rumaksi menneestä avioerosta tai raha-asioistasi naapurikaupungin mäkkärin kassatyöntekijälle? Niin ajattelinkin.

> Kun ajatellaan bloggaajia yhtenä tietynlaisena ihmisryhmänä.

IMG_8220

> Kun ei oikein tahdota ymmärtää, että bloggajiakin on monen monituiseen junaan, mitä tähän yksityisyyteen tulee. Toinen kertoo mielellään rintojensa suurennuksesta tai seksielämästään, toinen ei kerro edes oikeaa nimeään. Jompsin kumpsin, molemmat ääripäät on ihan fine!

> Kun rääytään kommenteissa hävyttömyyksiä, henkilökohtaisuuksia ja ilkeyksiä. Ja sitten rääytään kahta kauheammin, jos bloggaaja ei näitä kommentteja julkaise. Tai jos bloggaaja töksäyttääkin takaisin. 

> Kun ollaan sitä mieltä, että bloggaajan pitäisi vain ja ainoastaan miellyttää. Aina, ihan aina, joku pahoittaa mielensä. Ihan sama mihin sävyyn ja mistä aiheesta kirjoittaa. Kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää.

IMG_8174

Innoituksena postaukselle toimi netin kymmenet, ellei jopa sadat tai tuhannet "mikä bloggaajissa ärsyttää" -keissit. Ja hei; ottakaa rennoin rinnoin tämä postaus. Toisin kuin kuudenteen kohtaan syyllistyvät tyypit, mä tiedän, että sieltä toisesta päästä löytyy ihan huikeitakin ihmisiä!
  Mutta tiedän senkin, että siellä ruutujen ääressä on myös monia ja taas monia kanssabloggaajia, jotka aivan varmasti voivat samaistua näihin mun kuuden bloggaajavuoden aikana tekemiini havaintoihin. Jos joku nyt pahastuu ihan hirvittävästi, niin sehän vain todistaa tuon viimeisen kohdan pointin ihan käytännössä.


Kehityksellistä keskiviikkoa!

MAKEUP GEEK COSMETICS

23. helmikuuta 2016

Jaksoin vääntäytyä vielä eilisen iltaluennon jälkeen postiin, vaikka kotona ois ollut tämän päiväinen esitelmä vielä viimeistelmättä. Mutta ei kyllä vaan kannatti viitsiä vähän enemmän, tätä pakettia odotettiin nimittäin suurella innolla vähän yli kaksi viikkoa! Väsymys oli kuitenkin siinä yhdeksän aikaan illalla jo aikamoinen, joten kuvasin tosi nopeet unboxing-pätkät snapchatiin (klik), väsäsin viimeistelyä vaille valmiin esitelmän lopulliseen muotoonsa ja painuin jääkaapin kautta maate. Aamulla oltiin hyvin erilaisissa fiiliksissä ja pääsin tutustumaan näihin tyystin uusiin tuttavuuksiin vähän paremmin.

IMG_3883

Kyseessä on tosiaan niin lätäkön takana kuin kotimaisissa kosmetiikkapiireissäkin paljon puhuttaneet ja mainetta niittäneet Makeup Geekin luomivärit! Kovasti näistä väitetään, että ovat MACin irtoluomareiden vertaisia. Itse sain hehkutusta siitä, miten ovat kuulemma pehmeämpiä, kuin huomattavasti tyyriimmät kilpailijansa. Vielä en itse oo päässyt MACin luomivärejä testailemaan millään tavalla, joten pitänee kai jossain vaiheessa kevättä poiketa joko Tampereella tai Helsingissä ja ottaa näiden väitteiden paikaansa pitävyydestä selvää.

IMG_3891

Makeup Geekin luomivärinappien lisäksi tilasin myös pienimmän, 9:n luomivärinapin vetoisen Z-paletin (9,40€). Kyseessähän on siis tyhjä paletti, jossa on magneettipohja. Napit taas ovat jonkinlaista metallia, joten voitte varmaan arvata loput. Näihinhän voi asetella vaikka minkämerkkisiä ja minkä kokoisia meikkipannuja ja jotkut tekevät sellaistakin, että purkavat valmiit meikkipaletit tällaisiin, mutta mä ajattelin täyttää omani ainakin nyt toistaiseksi MUG:n irrallisilla luomiväreillä.
  Kokoskaala Z-paleteissa on melkoinen, eri värejäkin löytyy jos vaan jaksaa etsiä. Mun mielestä kaiken kaikkiaan tosi toimiva systeemi, vaikkakin aavistuksen verran petollinen. Tämmösellä suorituskeskeisellä persoonalla syntyy vähemmästäkin tarve saada kyseinen paletti täyteen!

P22339192

Annan kuvien puhua puolestaan, mitä tuohon pigmenttisyyteen tulee ja siirryn suoraan hintajuttuihin. Mä tilasin oman satsini Beautybaysta, joka toimittaa tuotteensa Iso-Britannista ja näin ollen toimitusten yhteyteen ei tule mitään ikäviä ylläreitä, joita tullikuluiksi ja arvonlisäveroksikin kutsutaan.
  Luomivärejä on tarjolla kolmea eri sorttia: Pressed Eyeshadow Pan (6,40€), Duochrome Eyeshadow Pan (6,40€) ja Foiled Eyeshadow Pan (10,30€). Ensimmäiset ovat niitä "ihan tavallisia" shimmerisiä ja mattaisia luomivärejä kymmenissä ja taas kymmenissä sävyissä (Bitten & Dragonfly), duochromet taittavat useampaan eri sävyyn riippuen vähän mistä suunnasta katsoo (Secret Garden) ja metallinhohtoiset foiled-luomivärit (Grandstand) ovat huomattavasti voidemaisempia, kuin muut luomivärit. Ja kalliimpia.

Tarkoituksena olisi kasata tämä pieni paletti täyteen vähän tämmösiä selkeästi jonkin värisiä luomivärejä, kun nudeja ja neutraaleja sävyjä multa löytyy jo vaikka millä mitalla. Ostoslistalla onkin tällä hetkellä tavallisista luomiväreistä omenanvihreä Appletini, kirkkaankeltainen Lemon Drop sekä purkkapinkki Simply Marlena. Duochromeista kiinnostaa eniten persikkaisen vaaleanpunainen I'm Peachless ja foiled-luomiväreistä kotiuttaisin mielelläni taivaansinisen Pegasuksen tai metsänvihreän Jesterin. MUGilla on tarjota myös contour- ja poskipunatuotteita sekä irtopigmenttejä ja -glittereitä, mutta jos nyt edes yrittäisin saada kovalla vauhdilla syntyvän addiktioni rajoittumaan vain näihin luomiväreihin..

Löytyykö ruudun toiselta puolelta MUG-faneja? Mitkä on teidän lempparisävyjänne? Vai onko brändi entuudestaan ihan uppo-outo? Heräsikö kiinnostus? Ja hei kertokaa ihmeessä, jos haluaisitte nähdä jonkinlaista tutorialia näillä sävyillä!

ARKIMEIKKI level panostus (video)

19. helmikuuta 2016


Pitäis varmaan vähän kysellä tolta mun pahemmalta puoliskolta, jossa nörtin vikaa niin kovasti on, et millanen headset tämmösiä videoita varten pitäis olla? Toistaseks joudun kuitenkin pyytämään, että käännätte volat kaakkoon, jos selostuksen tahdotte kuulla. 

Mä vietän viikonlopun Salppurin kisoissa työn merkeissä (mut saattaa spotata telkkarista, heh heh), joten mä tuskin kerkeän blogim äärelle enää loppuviikosta. Alkuviikko taas on tupattu täyteen kouluhommia, joten hiljasta saattaa olla vähän pidempäänkin, ellen tapani mukaan käy välttelemään velvollisuuksiani. Tälläkin hetkellä oon koulussa tekemässä logistiikan tehtävää.. Tai siis löhöön fatboy-säkkituolilla ja mietin, et hakisko kahvilasta jotain välipalaa.

Ihan superia viikonloppua kuitenkin kaikille! Ehkä tavataan kisoissa :-)

ELÄMÄNI ELÄMÖLÖT

17. helmikuuta 2016

14751125690_b768d083ba_z

En varmaan oo ainoa, joka tarttui viime vuoden lopulla Spotifyn tarjoukseen kolmesta Premium-kuukaudesta yhden hinnalla? Sikäli kun mun koulumatka venyi viiden minuutin kävelymatkasta puolen tunnin bussimatkaan, tuli kyseinen tarjous enemmän kuin tarpeeseen ja nyt nautinkin sit mainoksettomasta biisivirrasta maaliskuun loppuun saakka. Se on mulle ihan totaalista juhlaa, sillä musta on tullut laiska ja pihi. Siinä missä mulla ennen oli jos jonkinlaista CD-levyä ja gigoittain musiikkia iTunesissa, oon vanhemmiten tyytynyt ihan vaan Youtubeen. Mun 16-vuotislahjaks saama iPod Touchkin on jossain tavaravuoren alla jemmassa, ties kuinka kauan sen viimeisimmästä käynnistyksestäkin on aikaa.

LAPSUUDEN LEMPPARIT


KUN TEINI-IÄSSÄ ITKIN TYYNYYNI, RADIOSTA TODENNÄKÖISIMMIN SOI

KUN TEINI-IÄSSÄ OLIN KORVIANI MYÖTEN IHASTUNUT, KUUNTELIN NONSTOPPINA

Sen sijaan olin skidinä just se tyyppi, joka kulki kuulokkeet korvilla joka paikkaan. Olin tarhaikäinen, kun isä osti mulle mun ensimmäisen mankan ja 10-vuotiaana sain vanhemmiltani joululahjaksi kannettavan CD-soittimen. Se kulkikin sit oikein tiiviisti mukana kokoelmalevyineen aina siihen saakka, kun MP3 alkoi vallata markkinoita. Musta on olemassa isän salakuvaama video, jossa about eskari-ikäsenä istun oman pöydän ääressä Philipsin jättimäiset kuulokkeet päässä piirtelemässä ja laulan Anna Eriksonin biisin mukana. Useimmissa tilanteissa nuo langattomat ihmeet oli kuitenkin vähän liian suuret ja ennen nappikuulokkeita nukuin radion soidessa hiljaa yöpöydällä, vähän vanhempana nukahdin monta vuotta putkeen kuulokkeet korvissa. Oon jo pitempään koittanut etsiä mun ensimmäistä Creativeani, mutta tuloksetta. Sen syövereistä olisi nimittäin löytynyt läjäpäin biisejä, jotka on merkanneet mulle mitä ihmeellisimpiä asioita silloin varhaisteini-iässä. Nyt ei siis auta muuta kuin tonkia mielen sopukoita.

PARHAAT MUISTOT YSTÄVIEN KANSSA


EKA JULKKISCRUSH?

 
IKIVIHREÄT LEMPPARIT


KUN TEKEE MIELI ITKEÄ


Mitä tohon mun laiskuuteen tulee, en enää jaksa pysyä ajan hermolla alati muuttuvien hittilistojen suhteen. Useammin tulee kuunneltua melko vanhojakin hittejä, joilla on jonkinlaista tunnearvoa tai sit tuun yksinkertasesti puol vuotta jäljessä ja hypetän kesähittejä joulun jälkeen. Innoitus tähänkin postaukseen tuli, kun törmäsin facebookissa Juha Tapion nimeen ja päässä alkoi soida Ohikiitävää, joka kuunneltiin ihan puhki ripari-iässä.
  Toisin sanoen mun tietämys nykyhiteistä rajoittuu hyvin pitkälti Spotifyn top-listoihin. Ja jotenkin tuntuu, ettei niistä saa samalla tavalla irti kuin joskus ennen. Sillon kun NRJ oli vielä kova sana ja oli noloa kuunnella mitään muuta radioasemaa, osasin hittilistat ulkoa ja tein joka iltapäivä läksyt päivän Top10-listaa kuunnellessa ja sen jälkeen vietin tunteja tuijotellen joko The Voicea tai MTV:tä. Siis silloin, kun ne oli vielä täysin musiikkikanavia. Viikonlopun Eurohot 30 oli pakko kuulla. Aina. Aina siihen saakka, kunnes rupesin pitämään listahittejä nolona ja Youtube alkoi täyttyä biisivideoista.

MEIDÄN YHTEINEN BIISI


BIISIT, JOTKA TAKUULLA KUULLAAN MEIDÄN HÄISSÄ


Kannattaa tietysti huomioida, että tää postaus sisältää vain osan mun all time feivöriteistä. Ei siis edes murto-osaa niistä. Mukana on muutama tosi henkilökohtanenkin biisi, joilla ei oo mitään tekemistä mönkään menneen teini-ihastuksen kanssa. Ihan jokainen näistä biiseistä läväyttää mieleen tietyn hetken, ihan kuin sitä näytettäis videolta mun silmien edessä. Kaikki näistä ei välttämättä ole edes loogisia valintoja niille merkittyihin elämän momentteihin, mutta ne on soineet jostain sillä hetkellä ja ihan sama mitkä sanat on olleet, siitä on tullut mulle jollain tapaa tärkeä tsipale sen hetkisiä tunteita käsitellessä.
  En tiedä teidän musiikkimausta, mutta vinkkauksia tuntemattomammista kappaleista ja esittäjistä on aina kiva ottaa vastaan. Pistäkäähän siis kertoen omista lemppareistanne, toivottavasti nää mun ikisuosikit kolahti edes johonkuhun! Tai edes osa niistä.

TAPAUS OLOHUONE

14. helmikuuta 2016

Meidän uusi olohuone on ihan järjettömän kokoinen entiseen verrattuna. Kuitenkin tämä on pienempi, kuin ensimmäisen asuntomme olkkari. Uudenlaisen koon lisäksi haastetta sisustamiseen tuovat keskellä toista päätyseinää oleva ulkoneva kaapisto, ikkunan alla hengaileva kukkalauta (jonka väliaikaista irrottamista oon kyllä miettinyt) sekä se, että eteinen on tavallaan samassa tilassa. Ovia siis löytyy ihan hitoikseen, kun samasta tilasta käydään niin keittiöön ja makkariin kuin myös vessaan, J:n työluolaan ja rappukäytävään.

Päätettiin jo viime vuoden puolella, että alkuvuodesta heivataan meidän sohvan valkoiset murheenkryynit, joita päällisiksikin kutsutaan, ja ostetaan tilalle vaaleanharmaat Orrsta-päälliset. Valkoinen sohva on kaunis, mutta sen kunnossapito vie paljon enemmän aikaa ja viitsimistä, kuin meillä on kiinnostusta. Vaaleanharmaa on edelleen raikas ja siihen on helppo yhdistää erilaisia värejä sekä materiaaleja, mutta samalla väri antaa myös paljon enemmän anteeksi. Se on myös ehkä aavistuksen verran kodikkaampi vaihtoehto tilaa hallitsevalle jättisohvalle.

olkkari
Tyynyt/tyynynpäälliset 1, 2, 3, 4 | Sohvapöytä | Sohvanpäällinen

Myös sohvapöydän suhteen oon käynyt pienimuotosta tahtojen taistoa, omassa päässäni lähinnä. Nykyinen Ikean Lövbacken-apupöytä kaipais kaverikseen saman sarjan matalampaa sohvapöytää todella kipeästi jo olkkarin laskutilan puutteenkin vuoksi. Jostain syystä sitä ei kuitenkaan ole listattu Suomen Ikean verkkokaupassa vaikka löysin sen vielä joulun alla Vantaan myymälästä. Pöytä on äärimmäisen kaunis ja haluaisin pitää sen käytössä, mut hitsi vie kun ei se vaan löydä oikeeta spottia yksinään. Sohvapöydälle varattu tila on aivan liian suuri pienelle apupöydälle ja reissua avomiehen henkilökohtaiseen helvettiin (lue: Ikeaan) ei nyt olla ihan lähiaikoina tekemässä. Varsinkaan yhden pöydän takia.
  Puhuin joskus 2014 syksyllä jo, että sellanen lavapöytä ois olkkariin kiva ja yks mun kaasoista kertoikin mulle silloin, että hänen vanhempiensa mökkirempasta jäi yli kuormalavoja. Mä saisin niistä yhden diy-projektia varten, jos tahtoisin. Ajan saatossa ajatus on unohtunut, vaikkakin pulpahtanut pintaan aina silloin tällöin, mutta maaliskuussa käydään vihdoin hakemassa meille sohvapöytämatskut.

Viimeisenä murheena olohuoneessa on jo aikaisemmin blogissa huomiota saanut nurkka, joka toimi joulukuusen paikkana heti muuton jälkeen. Nyt kuusi on heivattu varastoon ensi vuotta odottamaan ja jäljellä on noin neliömetrin verran tyhjää tilaa. Edellinen asukas piti olkkarin ikkunapäädyssä neljän hengen ruokapöytää, mutta hänellä ei ollutkaan divaanisohvaa. Tavallaan haluaisin irrottaa sohvan divaanin omaksi jutukseen ja törkätä sen vinoittain tuohon nurkkaan, mutta J ei lämpene ajatukselle. Menee kuulemma ison sohvan idea ihan pilalle.
  Koska vaatehuoneesta tehtiin J:n "työhuone", on säilytystila ajoittain vähän kortilla. Toistaiseksi kaikki toimii hyvin, mutta haluaisin myydä liinavaatevarastona toimivan ja makkarissa tilaa vievän rahin pois. Joku aika sitten törmäsinkin Eva Wahlströmin kodin myynti-ilmoitukseen ja sain sen kuvista inspiksen. Asunnossa oli hyvin samanlainen sohva kuin meillä ja sohvan divaaniosan viereen oli sijoitettu korkea senkki, jossa oli muistaakseni neljä kaappia. Sellaisen mäkin haluaisin! Ja se toimis myös älyttömän hyvin liinavaatevarastona. Tällanen vois olla helppo koota Ikean Bestå-kaapeista, mutta mä haluaisin niin paljon mieluummin sellasen retron ja meidän ruokapöydän väreihin mätsäävän tiikkiviilutetun yksilön.

olkkari2

Ollaan keskusteltu myös keinutuolin mahdollisuudesta, uudesta ruokailuryhmästä ja jonkinlaisesta jättimäisestä huonekasvista. Kaks ensimmäistä tuppaavat kuitenkin tekemään hitonmoisia lovia lompakoihin ja jälkimmäinen pitäis sit olla sellanen, kun ei kuolis meidän käsissä ensimmäisen puolen vuoden aikana. Meillä ei myöskään oo minkäänlaista valaistusta olohuoneessa tällä hetkellä, sillä kattolamppujen kiinnitys osottautu vähän hankalammaks kuin luultiin. Jonkinlaisen pienen pöytä- tai lattiavalaisimen hankinta vois siis olla myös ihan paikallaan.

En tiedä mitä tästä tulee. Sisustaminen on todella ikuisuusprojekti, etenkin jos harrastaa tätä vuoden välein muuttamista. Mutta huone kerrallaan mennään. Keittiössä ja makkarissa ei hirveemmin oo tekemistä, mutta olkkaria pidän meidän asunnon sydämenä, kun tässä tulee kestittyä vieraita ja vietettyä itsekin kaikista eniten aikaa. Sen takia haluaisinkin saada tästä sisustuksensa suhteen sen kaikista toimivimman ja monipuolisimman kokonaisuuden. Ja siinä sit ollaankin, kun päätän ruveta kyhäämään tosta pienestä eteistilasta vähintään yhtä toimivaa. Ehkä oon tyytyväinen tähän joskus ens jouluna. Tai sitten joskus isona, jos ja kun on rahaa mitä polttaa.

AVOMIEHEN KOOTUT

12. helmikuuta 2016

jj1
"Nykyään yhteiskuvat käsittää selfien, jonka toinen photobombaa. - J."

En muista kuka se oli, kun sanoi, että ollaan J:n kanssa toistemme vastakohdat ja sen takia sovitaan toisillemme niin pirun hyvin. Varmaan äiti. Vaikka mussakin on kaksi puolta, ajattelee J silti aina päinvastoin ja näin kiskotaan toisiamme kohti kultasta keskitietä. Eipä sillä, etteikö toi ukko ois mulle jotain näiden vuosien aikana opettanut tai etteikö hän ois ottanut multa mitään onkeensa, mutta rehellisesti sanottuna tulisin varmaan hulluks, jos pitäis elää oman kaksoisolentonsa kanssa. Mulla on iskä sitä varten, jos joskus kaipaan vertaistani seuraa :-D

ss2

Asia, johon mä J:ssä silloin aikoinaan kovasti ihastuin, oli sen leikkisyys, sanavalmius ja huumorintaju. Tiedän, ettei meidän läpät oo mistään kypsimmästä päästä eikä tän talouden huumoria joku tuntematon välttämättä ymmärtäiskään, mut se koko hommassa onkin just niin parasta. Meil on omat jutut ja J tietää mistä naruista vedellä, kun mä vedän hillittömät hernemaissipaprikat nenääni (turhaan?). Pari viikonloppua takaperin tuleva lankomies toteskin aika hyvin:

"Ootte ihan hassuja. Ensin Jennalla on ihan hirvee raivo päällä ja varttii myöhemmin ootte kahestaan täällä kikattamassa jollekki."


ss4

Ollaan tässä kuussa taivallettu yhdessä viisi ja puoli vuotta. Se on tässä iässä ihan älytön aika, neljännes mun koko elämästä. Mietiskelin tänään suihkussa, miten valtaosa mun nykyisistä kavereista ei oo ees tuntenut mua ennen kuin J tuli kuvioihin. Toisin sanoen kaikki, joihin oon tutustunut lukiossa ja sen jälkeen. Ja se on ihan hitonmoinen määrä ihmisiä. Siinä missä mä oon tutustunut ihmisiin, on uudet tuttavuudet tavanneet ajan myötä myös J:n ja toisinpäin. Välillä jopa vähän pelottaa, et mitä sit jos..? Asetetaanko meidän kaverit kiperään tilanteeseen tahtomattamme, jos tiet sattuu joskus erkanemaan? Kertaakaan en kuitenkaan oo ketään pakottanut tutustumaan tohon mun omaan reikäpäähäni ja oon onnekseni saanutkin kuulla J:n olevan helpostilähestyttävä ja letkee tyyppi. Sen vuoks päätin "kuvittaa" tän postauksen Facebookista napatuilla "avomiehen kootuilla" heitoilla. Osa näistä on blogin fb-sivuilta, osa mun henkilökohtasesta profiilista. Näistä päivityksistä ja kommenteista huokuu mun mielestä kaikkein parhaiten se, mikä täällä meillä on vastassa, kun tulee kyläilemään.
  Tietysti tuo mun sulhoni sisältää myös sen samat arvot yhteiskunnan ja tulevaisuuden suhteen jakavan aikuisen, mutta kun se on tää leikkisä puoli, joka mussa ihastuksen herätti. Joka ratkasi. Joku joskus tulikin blogissa kysymään multa, et onko mun poikaystävä todella noin lapsellinen. Yritti kai loukata. Näytin sen J:lle ja hän siinä vaan sit totes, että on. Mitäs sitten? 

ss3

On ihan älyttömän vaikeeta pukea omia ajatuksia sanoiks, kun haluais kertoo koko maailmalle, miten onnellinen toisen kanssa on. Joku ymmärtää kuitenkin väärin, tahallaan tai vahingossa. Ihan ku ois hirveenkin naiivia olla rakastunut ja näyttää se. Ihan sama onko yhdessä oltu kaks viikkoa vai 10 vuotta. Pariskuntia kun on miljoonia erilaisia, samaten mieltymyksiä, ja tavallista vaikeampaa koko hommasta tekee se, ettei kumpikaan olla vielä edes kahtaviittä. Jotkut ei usko sielunkumppanuuteen, mutta vielä useammin tulee kohdattua epäuskosuutta teini-iässä alkunsa saaneita parisuhteita kohtaan. Mut ehkä se pääasia on, et me uskotaan. Ja jos ei uskota, niin ainakin toivotaan, et tässä sitä ollaan. Ja pysytään. Sellaset ihmiset kannattaa pitää lähellä, jotka saa sut nauramaan, vaikka kuinka yrittäisit kiukutella.

FAVORITES LATELY

11. helmikuuta 2016

Arvatkaa, kun mulla ois ollut tälle viikolle vaikka ja mitä suunniteltuna. Piti kuvata parikin videota, asuja, ruoka- ja meikkijuttuja.. Mutta tietysti mun potema flunssa sitten meni ja huipentui huuliherpekseen. Eikä se oo vaan alahuuli kun helottaa punaisena ja turpoaa kuin ilmapallo, vaan myös nenä on ottanut osaa tähän festiin. Että koitapa tässä nyt sitten olla kameran edessä.. Not gonna happen!
  Onneks yskänrokko ei muuten haittaa valokuvaamista, joten tässä kohtaa oli oikein hyvä sauma käydä läpi vähän viime aikojen lemppareita!

P2113834

Käytiin kavereiden kanssa tammikuun lopulla Tallinnan puolella ja mä olin tietysti jo hyvissä ajoin ennen reissua tsekannut Taxfreen tarjonnan netistä käsin. Meinasin villiintyä, mutta pidin pääni ja marssin laivan kosmetiikkapuljusta ulos Smashboxin #Shapematters-paletti kainalossa. 
  Yleensä nämä tämmöiset monitoimipaletit tuo mieleen vain ja ainoastaan ne jäätävät meikkikompleksit, joita sai skidinä joululahjaksi ja joiden pigmenttisyys oli.. Noh, sitä ei ollut. #Shapematters on kuitenkin kaikin puolin ihan loistava! Etenkin tällaiselle vähän vaaleammalle iholle. Niin upea kuin Anastasian Contour Kit laadultansa onkin, on se jäänyt täysin tämän paletin varjostus/korostus-osion varjoon. Myös kulmasävyt ovat aivan loistavia, luomi- ja rajausväreistä nyt puhumattakaan. Toistaiseksi ainoa pettymys on ollut tuon siveltimen toinen pää, sillä odotin kulmasiveltimen olevan aavistuksen verran sirompi.
  Tallinkin hinta tälle oli aavistuksen verran päälle 50 euroa, erikseen ostettuna paletin sisältämistä napeista sais Sephoran mukaan maksaa 276 dollaria. Siis, mitä?!

P2113825

Mitä meikkipohjaan tulee, Bobbi Brownin Skin Foundation sekä Maybellinen Instant Age Rewind -peitevoide on pitäneet siitä todella hyvän huolen. BB:n meikkivoide ei ole sieltä peittävimmästä päästä, mutta sikäli kun en hirvittävistä näppylöistä ole koskaan kärsinyt vaan tarvetta on ennemminkin sävyntasoittamiselle, on tämä toiminut siinä tarkoituksessa paremmin kuin hyvin. Iho jää tasaiseksi ja virheettömän näköiseksi. Mä en henkilökohtasesti tykkää yhtään mattaisesta ihosta, joten Skin Foundationin kosteuttava koostumus ja kuulas lopputulos passaa mulle mitä parhaiten! Äiti mulle jo toteskin, että tämän hintaisen meikkivoiteen sietääkin olla hyvä..
  Maybellinen peitevoiteesta en voi sanoa muuta kuin ettei sitä suotta ole hypetetty pitkinpoikin Youtubea. Mulla on silmien alla ollut aina sellaset ärsyttävät pienet juonteet, jotka tuppaa nappaamaan osansa niin meikki- kuin peitevoiteestakin. Tämän kanssa tästä ilmiöstä ei tarvitse kärsiä ja tökötti pysyy hyvin paikoillaan koko päivän ja pitää tummat silmänaluset piilossa! Harmi vain, ettei Instant Age Rewind -sarjaa enää löydy suomalaisista meikkihyllyistä, vaan on tyydyttävä Ebayihin tai muutamaan muuhun ulkomaalaiseen nettikauppaan.

P2113850

Olin pitkään just sellanen meikkaaja, joka kuvitteli kunnon siveltimien olevan ihan höpöhöpö-juttuja. Että halvemmallakin pärjää. No niin kyllä pärjääkin, mutta brändillä on väliä. Mun jo vuosia omistamani H&Mn kynäsivellin jäi nimittäin tämän Morphe Brushesin M506-siveltimen varjoon ihan heittämällä! Mulla on ihan hitsin pienet silmät ja aavistuksen verran roikkuvat silmäluomet, joten luomivakoon täydellisesti sopivan luomivärisiveltimen hakeminen on ollut vähän tavallista vaikeampaa. Kaikeksi onneksi tämä 6,50€ Beautybayssa kustantanut sivellin on just eikä melkein täydellinen ja nyt kun oon vakuuttunut silmämeikkisiveltimistä, lähtee tilaukseen jossain vaiheessa aivan varmasti myös sudit pohjameikkiä varten!

P2113860

Hyödynsin joulun välipäivinä Spotifyn tarjouksen kolmesta Premium-kuukaudesta yhden hinnalla. Musiikkia on tullut kuunneltua enemmän kuin pitkään aikaan ja oon tässä koittanut koota vähän erilaisempaa musiikkipostaustakin. Mutta siihen saakka, että saan taas ajatuksesta kiinni ja postauksen viimeistellyksi, ajattelin hypettää alkuvuoden aikana eniten kuunneltua albumia. Bring Me the Horizonin heinäkuussa julkaisema That's The Spirit soi läpi syksyn meillä kotona, kun J kuunteli tätä. Mäkin olin aikoinaan kova BMTH-fani, mutta jumahdin jo kauan aikaa sitten vanhoihin biiseihin ja karsastin tätä uutta albumia todella pitkään, koska musiikki on sillä hyvin erilaista mun lemppareihin verrattuna. 
  Yks päivä koulun jälkeen mulla oli jonkin verran luppoaikaa, kun missasin bussin kotiin ja seuraavaa joutui odottamaan puolisen tuntia. Istahdin kaikessa rauhassa pysäkille ja uteliaisuudesta pistin tän albumin soimaan, koska yks J:n paljon soittamista biiseistä oli jäänyt mun päähän pyörimään. Yllätyksekseni uudet kappaleet olivatkin ihan huikeita, enkä sittemmin oo mitenkään hirveesti muuta musiikkia Spotifyn kautta kuunnellut. Jos yhtään raskaampi musiikki nappaa, niin suosittelen lämpimästi. Mä tykkään edelleen Bring Me the Horizonin kissantappomusiikista, mutta uusi ja vähän "rauhallisempi" tuotanto toimii myös.

P2113843

Tämä on yksi niistä jutuista, joista mun olisi tarkoitus tehdä video. Suurta hypetystä nauttinut Nivea Men Aftershave on rantautunut myös mun meikkiarsenaaliin ja jos joku teistä ei vielä tämän tökötin salaisuuksista tiennyt, niin tätä voi käyttää primerina! Moni varmaan arvaakin mun kannan tämän toimivuuteen, kun olen putelin suosikkien joukkoihin ujuttanut. Suurella mielenkiinnolla ootan kuitenkin hetkeä, kun pääsen tästä hitsin herpeksestä eroon, että voin testata ihan konkreettisesti lopputulosta ja pysyvyyttä aftershavettomaan pohjameikkiin.

Näiden lisäksi tahtoisin antaa erikoismaininnan Colgaten hampaidenvalkaisukynälle ja Konjac-sienelle. Kynä ja sieni ovat sen verta karussa kunnossa ahkeran käytön myötä, etten oletettavastikaan niitä viitsinyt ryhtyä kuvailemaan :-D Telkkarissa sen sijaan on pyörinyt viimeisen viikon ajan YLEn Tohtori Intiasta eikä kukaan varmaan ylläty, kun kerron parhaan vaateostoksen olevan hääpuku.

Mä yritän nyt ehostautua parhaani mukaan illan luentoa varten. Sää on tällä hetkellä sanalla sanoen harmaa eikä mulla pienintäkään ajatusta, mitä tonne luistinradalle ois fiksuinta pukea päälle, jotta välttyis jälkitaudeilta. Toivottavasti teidän kalseaan torstaihin mahtuu edes jotain kivaa!

FEBRUARY OUTFITS SINCE 2011

9. helmikuuta 2016

Musta on näköjään tullut jonkinsortin yöbloggaaja. Tää koituu mun kohtaloks vielä, keskiviikkona ois nimittäin jälleen kerran herätys kuudelta. Mutta vuosi on lähtenyt käyntiin melkosella vauhdilla, nythän tosiaan posotetaan jo helmikuun puolella vaikka vasta siirryttiin uuteen vuoteen. Päädyin jälleen yytsimään blogipostauksia vuosien varrelta: asukuvia ei helmikuussa oo hirveemmin tullut vuosien saatossa napsittua, mutta mukaan onkin mahtunut sit kaikenlaista muuta mahtavaa! Kävinhän mä sentään lukion...

16052485654_b3b9c378a7_z

2015. Vuosi sitten tähän aikaan mulla oli joku ihme äijävaihe menossa. Toi rotsi roikku niskassa surullisen usein, vaikka takkeja ois ollut kaapit ja naulakot täynnä. Myös pipo juurtui syvälle päähän ja ostinpahan kevään ensimmäiset arskatkin (jotka tuli sitten kesällä kännipäissä murskattua). Kenkiä tässä ei nyt näy ja farkuissakin oli reiät polvien kohdalla, mutta harmaamustan asun kruunas kolme kokoa liian isot Catepillarit. Onneks oon pitkä, niin ne ei näyttäneet niin hirveen hassuilta mun jalassa. Sanoisin että 3/5. Kokomusta toimii aina ja harmaa sen kaverina vieläkin paremmin!


12674315643_b6da38a9fc_z

Helmikuulta 2014 ei varsinaisia asukuvia löytynyt, mutta muistan kyllä tepsuttaneeni tässä kombossa töihin useampanakin päivänä. Oltiin vasta muutettu meidän ekaan yhteiseen kotiin ja mä painoin duunia vakituisena siivoojana. Miten mulla olikin rahkeita panostaa noinkin paljon, kun töissä ei omia vaatteita voinut housuja lukuunottamatta käyttää?
  Näistä kaikista multa löytyy enää tuo salkkumainen laukku. Ja se on edelleen aivan ihana, pitäisi muistaa käyttää useammin! Loput vaatteista on jääneet pieniksi ja kengät myin kirpparilla vuosi sitten, kun vetoketju ei enää mennyt puolta pohjetta ylemmäs kiinni. Nuo kintut mulla on tavoitteena, kun nyt kevään mittaan aloitan hiljalleen jonkun morsiusdieetin tapaisen. Ihan 5/5! Tykkäsin kovasti mun tyylistä tuolloin.

8472412287_6c847181c9_z

Ah, armon abivuosi 2013. Helmikuussa juhlittiin mitäs muutakaan kuin penkkareita ja kun meidän koulun teemana oli Disney, päätti tämä likka roilottaa menemään hullun hatuntekijän kostyymissä. Koko helahoito on kyhätty itse hatusta lankarullavyöhön ja voi vitjat miten ylpeä mä tosta kokonaisuudesta olinkaan. Eihän se nyt selkeä kopio ole, mutta idea varmaan käy ilmi. Tämäkin pentele on kyllä ihan 5/5, muistot korottaa arviota numerolla!

6892236393_1823cbcdf4_b

Toinen älyttömän upea hetki lukiovuosilta. Kun 2013 juhlittiin penkkareita niin 2012 oletettavastikin humpattiin wanhojen tahtiin. Muistan ihastuneeni tuohon pukuun varsin palavasti jo kesällä ennen toisen vuoden alkua, enkä sitten saanut sitä mielestäni. Tilasin puvun Kiinasta ja olihan se nyt ihan törkeen upea 150 euron ostokseksi. Hääpuvuksi en tätä tällaista A-linjaista mallia enää huolisi, mutta ajan trendit huomioon ottaen... Noh, sanotaan vaikka niin, että tummansininen ja sinisen sävyt yleensäkin oli ainakin Lahdessa se juttu wanhojentansseissa 2012.
  Ainoastaan kampaus kaduttaa vielä tänäkin päivänä, mulla kun oli joku ihme fiksaatio hiusten aukijättämisestä. Nuttura olis ollut niiiiiiiin paljon juhlallisempi ja imartelevampi, sen vuoksi 4/5!

5438424782_733b775f9d_z

Tämä on ensimmäisiä tarkotuksella otettuja asukuvia mun blogeissa ikinä. Vuosihan oli siis 2011. Mä en millään tavalla ota kantaa noihin roikkuviin housuihin ja siihen faktaan, että oon hillunut ohuessa trikoopaidassa ja Converseissa, kun lämpötila on oletettavastikin ollut vähintään kymmenen miinusasteen paikkeilla, koska kaiken huomion tässä kuvassa vie mun vanhempien pihan vanha ja räsyinen ulkosaunahökkeli. Lääniä ja kaunista taustaa ois parintuhannen neliön tontilla vaikka kuinka paljon, ihmisten ilmoille maastoutumisesta nyt puhumattakaan ja mä ihan tosissani kuvailen itseäni alumiinisten tikapuiden kanssa? Mikäs siinä. 2/5. Ja pisteet tulee lähinnä tuosta tukasta ja kauniista ilmasta.

Jos joku lemppari pitäisi valita, niin kyllä se on tuo 2011. Ihan ehdottomasti. Ajatukseen vaikuttaa varmaan semitimmissä kunnossa ollut kroppakin. Ja sitä jumalatonta hevilettiä on vähän ikävä, kun tässä ollaan tällä hetkellä just siinä kasvatusvaiheessa, kun fleda ei näytä yhtään miltään oli se miten päin tahansa. Toivottavasti helmikuu suo meille tänä vuonna edes muutaman kivan päivän tuon tällä hetkellä ulkona vallitsevan loskaisen luistinradan sijasta, jotta pääsen tulevaisuudessa taas joko naureskelemaan partaani tai kaiholla ikävöimään nuoruuden tyylitajua!


//Psst, törmäsinpäs vielä kuvaan helmikuulta 2009, ajalta ennen blogia. Ikää oli huikeat 14 ja that emo game came out strong. Välillä sitä miettii itsekin, et onko toi höppänä peikkotyttö muka oikeasti meikäläinen? Mä en tohdi edes arvostella tätä. Isot villapaidat, mustat leggarit ja parhaat päivänsä nähneet Converset oli se juttu.

AVOKADOJA, NENÄSUMUTETTA JA PITSIKUVIOITA

8. helmikuuta 2016

En enää edes muista, mikä päivä se oli, kun heräsin silmät rähmässä, nenä tukossa ja puolikuurona. Ah, jokakeväinen flunssa oli jälleen saapunut piskuiseen lemmenpesäämme. Mä oon tosiaan ollut kaikin puolin jumissa nyt tämän viikon, taisi olla keskiviikko on puolikuntoisuus alkoi todella tuntua ja nyt kun mä alan hiljalleen tervehtyä, on J alkanut ryystämään nenäänsä ja valittelemaan lukkoon meneviä korvia. Avoliiton ilot: toisen sairastaessa ei koeta enää pelkkiä sympatiakipuja vaan kyseessä on useimmiten ihan real deal. Kauhulla jään odottelemaan miesflunssaa, mun nessujen suurkulutus ei oo mitään verrattuna ton kakslahkeisen sairastamiseen!

  jepujee

Vaikka muuten oon syönyt suoraansanottuna ihan luokattoman paskasti läpi sairastelun, oon yrittänyt joka aamu kyhätä itelleni virkistävän ja mahdollisimman helposti alas menevän aamupalan. Jos se ois vitamiineineen edes vähän helpottanut (ei helpottanu) ja noin vuosi sitten pettymyksen aiheuttanut avokado löysi kuin löysikin vihdoin paikkansa myös mun keittiöstä. En sitten tiedä oonko kauheen brutaali ihminen, kun ensimmäisenä tuli mieleen työntää se ällötys blenderiin. Lopputulos oli kuitenkin ihan törkeen jees ja näin alkuviikosta olis taas tarkotus käydä hakemassa täydennyksiä mun sateenkaarismoothieta varten. Mummo sanoi, että tyrnimarjat on kunnon vitamiinipommeja, mutta koska nekin on ihan kamalia sellaisinaan, on tavaks muodostunut viskata muutama semmonenkin avokadon kaveriks mössöytymään. Jos joku kiinnostui tästä älyttömän värikkäästä ja lopputulokseltaan samettisen pehmeästä kombosta, niin tässä tuleepi ohje:

Kokonainen banaani
Puolikas avokado
Kourallinen (pakaste)mustikoita
Muutama iso mansikka
Tyrnimarjoja
n. 1 dl appelsiinimehua

jepujee2

Kipeenä on siis oltu. Smoothien lisäksi on kiskottu useampi litra mummon herukkamehua, kuumana tietysti, sekä sitten jääkylmää vissyä. Kuumetta ei tämä pentele missään vaiheessa nostanut, mutta kylmä juotava teki hyvää tuskasimmilla niistämishetkillä, kun se nessujen päristely ja jatkuva sohvalta ylöskampeeminen nenän avaamiseks alkoi käymään hikijumpasta.
  Mä myös menin ja uhmasin tätä tautia, sillä perjantaille olin tosiaan sopinut hääpuvun sovituksen ja sehän tapahtui sitten Tampereella. Pakkohan sinne oli lähteä, koska muuten ois mennyt hyvä tilaisuus ja unelmien puku sivu suun. Ja siellä se nyt roikkuu, mun isovanhempien peräkamarin vaatekaapin ovessa, kun ei meillä täällä kotona oikein ole paikkaa yli 2 metriä korkealle ja metrin leveälle pukupussille. Tuo oikealla oleva kurkkauskuva on kiertänyt about jokaisen somen, mutta koko puvun pidän kuitenkin yllärinä niin sulholle kuin suurelle somekansallekin aina hääpäivään saakka. Jälkimmäiselle just sen takia, että se sulhokin on aktiivinen somettaja, eikä se oikein tykännyt, kun julkaisin noinkin mitäänsanomattoman kuvan puvusta Instagramissa :-D Fiiliksiä itse sovituksesta voit käydä lukasemassa täältä!

Räkä on kuitenkin väistymässä ja tilalle on tulossa oikein naisellisen kuuloinen yskä kera viskibasson. Toivottavasti selviän tästä ennen kuin koukutun nenäsumutteeseen. Mä painun nyt pehkuihin, morje!

VIIKKO ILMAN KARKKIA?

3. helmikuuta 2016

Heeei, kuinkas kauan siitä nyt sit onkaan, kun ollaan viimeks menty vähän syvemmälle meikäläisen instagram-kuviin? En nyt sanois, että oon mitenkään hirvittävän ahkera päivittelijä enää tätä nykyä. Ahkerampi, kuin moni muu tavan instagrammaaja, mutta en läheskään yhtä ahkera, kuin monet bloggaajakollegani. Mulla ois kyllä tätä aihetta sivuten vähän painavampaakin asiaa, mutta pitää kattoo sykkiikö runosuoni missään vaiheessa postauksen aikaansaamiseks. Nyt sinne IG:n puolelle!

Nimetön2

Pääsinpäs testaamaan Robert's Coffeen toffeefudge-frapen, kun sovittiin erään ystävättären kanssa kahvitreffit keskustaan. | Löysin kirpparilta ihan älyttömän ihanan villakangastakin, jossa on kunnon ankeuttajahuppu. Tähän on tullut viimeisen parin viikon aikana hautauduttua kerran jos toisenkin... | Tytöt kävi piristämässä mun lagista torstai-iltapäivää pari viikkoa sitten. Sainpahan syyn ottaa mun "hienot teekupit" esille! | Kaason kanssa häämessuilla tammikuun puolivälissä. Josefiina hoiti kyllä homman ihan täysillä kotiin, sillä tuo heidän ständinsä jäi päälimmäisenä mieleen.

Nimetön3

Heräsin yks aamu luullen jonkun keittävän perunoita keittiössä. Todellisuudessa kyse oli peltisiin ikkunalautoihin hakkaavasta vesisateesta, "jee" | Siisti koti ja kevään ekat tulppaanit! Sen vaan varmaan huomaa, että tulppaanit on haettu Lidlistä muutamaa minuuttia ennen sulkemisaikaa. Eipä ne tuosta enää vironneet, nyyh. | Joku tossa mun meikkipöydässä tökki ja pahasti, mut lopulta hiffasin sen johtuvan siitä sotkusesta ilmeestä, minkä kaikenkirjavat ja selkeesti esillä olevat siveltimet saa aikaan. Noh, läpinäkyvät kynttiläkipot vaihtui Ikean jättimäiseen kahvimukiin ja niin oli rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto! | Vaikka niihin koviin pakkasiin kyllästyi ekan viikon jälkeen, niin tykkäsin ihan himona samoilla tossa lähimettässä, kun mesta muistutti enempi talven ihmemaata kuin tavallista hollolalaista ryteikköä. En kai oo muuten ainoo, joka tykkää kiskoo toppavermeet niskaan ja heittäytyä pehmeeseen lumihankeen selkä edellä? Musta se humpsahdus keskelle pehmyttä puuterilunta on niin mahtava!

Nimetön1

Uudenvuoden jälkimainingit. Toi kivennäisvesi oli ehkä paras asia koko aamussa. | Mä en oo enää vuosiin välittänyt minkäänsortin lävistyksistä, etenkään selkeesti esillä olevista, mut onhan noi feikkiseptumit ihan hauska lisä tähänkin pärstävärkkiin. | Mun uusin ja rakkain lapsonen! | Nukuin viimeyönä ihan törkeen huonosti ja sen myötä tulikin ihan tahtomatta otettua pienet päikkärit koulun jälkeen. Vaikka vahinkonukahtaminen ärsyttikin, oli mua myöhemmin iltapäivällä vastassa aika törkeen päheet näkymät, kun nostin pään tyynystä!

Mulla alkoi tänään viikonloppu, mutta koska perjantaina nappaan pari kaasoa mukaan ja huristan Tampereelle sovittamaan ensimmäistä (ja toivottavasti ainoaa) mekkoehdokasta, koitan taistella herkkukaapissa lymyileviä laivalta kärrättyjä karkkipusseja vastaan. Vaikka viikon päivät ilman karkkia ei mitään oikeastaan teekkään, niin ainakin itelle tulee hyvä mieli, kun voi ekaa kertaa koskaan ihan rehellisesti sanoa olleensa ilman karkkia viikon verran. Ja tästähän ois hyvä alottaa uudenlainen suhtautuminen herkkuihin ja kohottaa omaa itsekuria: mistä sitä tietää, jos tää on vaan se ensimmäinen monista tulevista karkittomista viikoista? Se oli muuten Jessica, kun instagram-päivityksellään mut tästä touhusta sai innostumaan!

Lunkia loppuviikkoa!

MUN KULMAKARVAT 101 featuring Anastasia Beverly Hills

1. helmikuuta 2016

Reissusta on palattu ja nyt oltais jälleen elävien kirjoissa. Päätin tänään pitää etäpäivän, jotta saisin muutamat rästitehtävät palautettua ja palailtua myös blogin puolelle. Tänään oli hirveen kaunis päivä, ainakin täällä meilläpäin, mut mikäs sen parempi tapa viettää aurinkoinen maanantai kuin kotona tietokoneen ääressä?
  Edelliseen meikkipostaukseen sain toiveen kulmakarvatutorialista ja sikäli kun aikaisemmin oon luvannut vähän vertailla kahta Anastasia Beverly Hillsin lippulaivakulmakarvatuotetta keskenään, ajattelin lyödä kaks kärpästä samalla kertaa ja yhdistää nää postausideat! Ottakaahan siis oikein mukava asento ja hakekaa vaikka jotain virvoketta kaveriks, sillä tässä voi vierähtää tovi...

Tutustuin Anastasian Dipbrow pomadeen viime keväänä eikä mun rutiinit kyseisen tuotteen suhteen oo vajaassa vuodessa muuttuneet mitenkään älyttömän radikaalisti. Kun kesällä päätin aloittaa paluun kohti omaa hiusväriä, rupesin suunnittelemaan myös kulmatuotteiden vaalentamista ja loppuvuodesta pistinkin tilaukseen Taupe-sävyisen pomaden.
  Brow Wiz sen sijaan on mulle suhteellisen uusi tuttavuus. Pitkään mä siihen olen kyllä törmäillyt pitkin poikin interwebsiä, mutta omaan pieneen kätöseeni sen sain vasta tämän vuoden alussa. Tämäkin on sävyssä Taupe. 

P2013664

Mitä näillä kahdella sitten on eroa? Suoraansanottuna kyse on ihan sun omista henkilökohtasista preferensseistä, et kumpi sopii omaan käteen paremmin: kynä vai sivellin. Mä en osaa asettaa näistä kumpaakaan toisen edelle, sillä vaikka lopputulokset eroavatkin merkittävästi, on kummallekin tuottelle oma hetkensä. Henkilökohtasesti tykkään käyttää pomadea silloin, kun meikki on tehty muutenkin viimeisen päälle ja kun mulla on enemmän aikaa ja wiziin tartun sit kiireisinä arkiaamuina tai kun ei huvita meikata ihmeellisemmin, mutta kulmakarvat on luonnontilassaan aivan karseat. 

Takerrutaan ensin tuohon Dipbrow Pomadeen, jonka koostumusta on ihan älyttömän vaikea kuvailla. Moussemainen vaha vois olla ehkä lähimpänä, jos tietämättömälle pitäis tuotteesta edes jollain tavalla kertoa. Ensimmäisenä kulmatuotteiden ostajaa kiinnostaa mitä todennäköisimmin hinta ja Dipbrow Pomade onkin näistä kahdesta (yleensä) kertaostoksena se kalliimpi, etenkin jos sivellintä ei vielä löydy omasta takaa ja se on ostettava varsinaisen tuotteen lisäksi. Toistaiseksi edullisimman pomaden oon löytänyt brittiläisestä Beautybay.comista.
  Tykkään pomaden lopputuloksesta ihan älyttömän paljon, mutta sillä työskentely vaatii vähän enemmän harjoittelua ja kieltämättä vähän naurattaa esimerkiks ne vajaan vuoden takaiset Youtube-videot, joiden aikoihin oon vasta opetellut pomaden käyttöä. Sitä moussemaista tököttiä nappaa siveltimeen turhan helposti liian paljon - etenkin jos on tottunut käyttämään puuterimaisia kulmatuotteita - mutta tästä huolimatta Dipbrow Pomade on ihan törkeen riittoisaa. Kunhan tuotteen käytöstä pääsee jyvälle, voi huomata häivyttämisen helppouden, jonka myötä myös lopputulos on yleensä paljon paljon paljon huolitellumpi
  Pitkäikäisyytensä vuoksi suosittelen kuitenkin olemaan tarkkana pomaden korkin kanssa, ettei tuote pääse kuivahtamaan. Facebookin Nordic Style & Beauty -ryhmässä törmäsinkin oikein hyvään kikkaan koostumuksen säilyttämiseksi: säilytä Dipbrow Pomade korkki alaspäin ja sulje purnukka aina, kun et töpötä sitä siveltimellä!

Brow Wiz taas on (yleensä) huokeampi vaihtoehto, mitä Anastasian kulmatuotteisiin tulee. Tällä rullattavalla kynällä saa aikaan huomattavasti luonnollisemman lopputuloksen ja koska koostumus on hyvin kova, on Brow Wiz myös hyvin anteeksiantava. Tuotteen toisessa päässä tulee mukana myös ihan törkeen kätsy harja, jolla kynänvetoja on helppo häivyttää ja korjailla. 
  Mua kuitenkin huolestuttaa kynän koko, sillä itse tuotetta tässä on ihan sairaan vähän: 0,085 grammaa! Oon niitä ihmisiä, jotka pelkää puikkomaisten ja kynämäisten tuotteiden katkeamista kuollakseen, enkä sen vuoksi oo uskaltanut rullata väripuikkoa ulos kynästä kokonaisuudessaan nähdäkseni konkreettisesti, kuinka paljon sitä siellä on. Jossain vaiheessa luin keskustelun siitä, miten tää kyseinen tuote loppuu todella nopsaan, joten uskoisin, että jos vahvat kulmat on sun juttu, niin jätä tää hyllyyn. Tai no, mikä minä olen kieltämään, mutta suosittelen kuitenkin kokeilemaan ennemmin jotain muuta! Oon myös vahvasti sitä mieltä, että tuo kynän kärki voisi olla vielä ihan vähän ohuempi.
  Kokonaisuudessaan suosittelen siis kumpiakin, sillä kummallekin on aikansa ja paikkansa. Nappaa lasipurnukka ostoskoriin, jos vahvat kulmat on sun juttu all day every day ja kokeile kynää, jos viihdyt huomattavasti luonnollisemmassa lookissa. Jokin tovi sitten lanseerattu ABH Brow Definer houkuttelis terävien kulmiensa vuoksi kovasti, mutta mikään muu siinä ei mua sitten puhuttelekaan.

IMG_3759

Mites sitten ne allekirjoittaneen aikanaan ihan luonnottoman paljon puhuttaneet ja närää aiheuttaneet kulmakarvat? Niiden sielunmaailmaan päästään käsiks vähän suuremman arsenaalin kanssa. Arkisin, kun tulee käytettyä Brow Wiziä huomattavasti enemmän, en jaksa ruveta kikkailemaan ja käytän pelkästään sitä kynää, mutta ajan kanssa ja Dipbrow Pomadella sutiessa tulee tehtyä huomattavasti enemmän. 
  Mun kulmakarvat on suhteellisen villit ja paikoin tuuheat eikä niiden muoto oo oikeastaan koskaan miellyttänyt omaa silmää. Mä myös onnistuisin näyttämään Risto Kaskilahden astetta karvaisemmalta kaksoisveljeltä ihan heittämällä, jos pistäisin pinsetit ja sakset pannaan vähäks aikaa. Karvat siis kasvaa pitkinä, taipuisina ja tummina. Ja välillä ovat ihan solmussa. Eikä niitä kasva vaan siellä missä pitäis, vaan myös kulmakarvojen välissä ja toisinaan parinkin sentin päässä itse kulmakarvoista - miltei keskellä otsaa ja ohimoilla. Tätä varten on siis nuo sakset, jos joku niitä sattuu ihmettelemään!

brow1

Tuote kuin tuote, tykkään niinsanotusti rajata kulmakarvojen ulkoreunat. Brow Wizillä pysyttelen omien kulmieni "sisäpuolella", mutta pomadella kulmien muoto tulee määriteltyä vähän tarkemmin ja vahvemmin. Aloitan aina kulmakarvan alareunasta ja sisänurkasta. Toisinaan ekan viivan saa aikaan yhdellä vedolla, toisinaan on pakko sipsuttaa katkonaisesti ja korjailla pitkin matkaa vähän sieltä täältä. Joka päivä ei oo hyvä kulmakarvapäivä. 
  Alareunan viivan aloitan siis ihan kulmakarvan sisänurkasta, jopa vähän yli sen. Yläreunan viivan aloitan kuitenkin vasta paljon myöhemmin, noin senttimetrin verran keskemmältä. Näin vältyn jäätäviltä karvamadoilta ja kulmien sisänurkkien häivyttely on huomattavasti mielekkäämpää touhua.

brow2

Mun kohdalla näiden kahden tuotteen käyttö eroaa toisistaan merkittävästi vasta häivytysvaiheessa. Brow Wizin kynäosalla en varsinaisesti edes yritä häivyttää, vaan vetelen karvamaisia vetoja alareunasta kohti yläreunaa ja kulmakarvan häntää (nuolien osoittamalla tavalla), enkä oo mitenkään turhan tarkka vetojen kanssa. Sitä mukaa, kun etenen sisänurkasta häntää kohden, käännän kynän ympäri ja häivyttelen vetoja hellästi kynän omalla harjalla. Lopuksi täytän kauemmas paistavat aukot ja sudin kulmiin Essencen Make Me Brow -kulmageeliä sävyssä Blonde.

Dipbrow pomaden kanssa päästäänkin sit häivyttelmään ihan sydämiemme kyllyydestä! Kulmakarvan sisänurkassa asetan kulmasudin lappeeltaan kulmakarvan päälle niin, että sen reuna on suorassa linjassa kulmakarvan reunan kanssa. Suti on siis pensseliosa alaspäin ja varsi nojaa otsaa vasten. Sit painan sutia aikaisemmin tehtyä rajaa vasten niin, että sutia ylös "laahatessa" se nappaa väriä mukaansa siitä reunasta. Näin pomadepurnukkaa ei tarvii olla jatkuvasti aukomassa, kun voi vaan levitellä väriä pitkin poikin. 
  Häntää kohti edetessä käännän sutia hiljalleen ympäri ihan minimaalisella ranneliikkeellä ja kulman osuessa kohdalle aloitan laahauksen tuttuun tapaan, mutta ihan millin tai parin jälkeen stoppaan ja vedän sudin varsi vaakatasossa häntää kohden. Lopuks kulmageeli ja voilà!

brow3

Arkena oon tosi huono leikkimään peitevoiteiden kanssa mitä kulmakarvojen laittamiseen tulee, mutta kunnolla meikatessa tulee sitäkin harrastettua. Brow Wiz menkööt sellaisenaan, mutta Pomadella aikaan saatuja teräviä reunoja on ihana korostaa entisestään. Töpötän peitevoidetta kämmenselkään ja nappaan sitä aavistuksen verran peitevoidesiveltimeen, jota sit vedän pitkin kulmakarvojen reunoja. Häivytys tapahtuu tässä kohtaa sormin.

Että semmonen kilometripostaus vain ja ainoastaan kulmakarvoista. Mua naurattaa itseänikin, millaselta risukasalta tuo wizillä tehty kulma näyttää pomadekulman rinnalla, kun geeli tahtoi vähän pakkautua :-D Toivottavasti tämä postaus kuitenkin tyydytti edes osan tiedonjanon, mutta jos nyt sattui sillälailla, ettei meikäläisen karvamadot miellyttäneetkään omaa silmää, niin internet on pullollaan kaikenlaisia tutorialeja laidasta laitaan kulmiin liittyen. Tsekkaa ne, ennen kuin suotta pahoitat kenenkään mieltä!

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne