PROJEKTI MEIKKIPÖYTÄ

29. marraskuuta 2015

Mä oon nyt lähes vuoden elänyt ilman "omaa paikkaa", tiedättekö, semmosta omaa pientä nurkkausta missä väsäillä itselle mieluisia asioita. Mun 2014 kesällä ostamani työpöytä ei oo yksinkertasesti mahtunut mihinkään fiksusti, mutta nyt loppuvuodesta, kun kouluhommat kävi kasautumaan niskan päälle, oli vanha Vittsjö pakko roudata vintiltä sisälle asuntoon. Että ois paikka missä rauhassa tehdä asioita vähän ergonomisemmin kuin sohvalla tai sängyssä.
  Meidän uudessa asunnossa on liki kymmenen neliömetriä lisää tilaa. Valtaosa tästä näkyy kolme kertaa isommassa kylppärissä ja ison olohuoneen kanssa koon suhteen kilpailevassa makuuhuoneessa. Mulla on siis jälleen tilaa väsätä se oma rauha johonkin nurkkaan ja aikalailla suorilta käsiltä päätin sen löytyvän jatkossa makkarin puolelta!

Muualla asunnossa oon koittanut pysyä suht neutraaleissa valinnoissa sisustuksen suhteen koko tän ajan, kun saman katon alla ollaan asuttu. Jättiläismäinen Chanel-aiheinen printti tai kultainen ananas ois ihan mielettömän ihana, muta sikäli kun J inhos mun "Enjoy the little things" -sisustustarraa, en oo viitsinyt edes kysyä, että oisko vähän tyttömäisemmille printeille sijaa missään kohden kotia. Nyt kuitenkin kun saan sen oman pisteen, voin vaikka täyttää kyseisen nurkkauksen mieluisillani printeillä ja sisustushärpättimillä. Jos J:llä on dekistä tehty kello, on mun pyynnöt vähintäänkin kohtuullisia.


  vanityValot IKEA | Seinäpeili IKEA | Pöytäpeili IKEA | "Make up organizer" EBAY | Tuoli JYSK | Printti DESENIO | Muki ELLOS | Lipasto IKEA | Huonetuoksu ZARA HOME

Päätin pitkästä haikailusta huolimatta lähteä rakentamaan koko systeemiä ton mun jo omistamani mustan Vittsjö-pöydän ympärille. En tiedä vielä spray-maalaanko kehikon valkoiseksi, punakultaiseksi tai että päällystänkö lasin jollain marmorikuvioisella DC Fixillä, mutta toistaiseksi se saa olla luonnontilassaan. Lasin pällystäminen houkuttelee kyllä, kirkas lasi ei oo sieltä näteimmästä päästä vakavamielisen meikkaussession jälkeen. 

Tähän projektiin tulee menemään ihan luvattoman paljon rahaa ja sen takia oonkin suunnitellut tätä vähän pidemmän kaavan projektiksi. Ensimmäisenä ostoslistalla on tuoli, peili ja valot, sillä pöytä tulee ikkunattomalle seinälle vähän pimeämpään nurkkaan. Ellen nyt lähde tilailemaan noita IKEAn verkkokaupasta, niin valot sekä peili löytää paikoilleen vasta helmikuussa. Tuo tuoli on kuitenkin aika pakollinen, tähän mennessä kun oon hilannut mun työpöydän ääreen ruokatuolin tai olkkarin rahin..
  Kuten monet varmaan tietää, niin mä olen melkoisen herkästi innostuvaa sorttia ja tällä hetkellä tää projekti suunnitelmieen on mun arkipäivieni ilo :-D Saa nähdä kuinka kauan mun kärsivällisyys kestää vai pistänkö jo hyvissä ajoin alkuvuodesta haisemaan ihan kunnolla. Fiksuintahan tää kokonaisuus ois väsätä kesään mennessä mutta kun on tämmönen "mulle kaikki heti nyt" -tyyppi...

COLOR BOMB ON MY BACK

28. marraskuuta 2015

*Yhteistyössä DefShop

IMG_3427 IMG_3400 IMG_33952
Bomber jacket Urban Classics/Def-Shop* (gift) | Shirt Adidas | Jeans Cubus/DIY | Backpack NEFF/Def-Shop* (gift) | Shoes Nike

IMG_3436

Mun pitäis ihan oikeesti hommata jotkut toiset supermukavat kengät. Moneskohan asupostaus tää on putkeen, kun mulla on noi Niken AF1:t jalassa, viides? En oo pysyny laskuissa mukana. Mut jos on mukavimmat kengät ikinä ni on mukavimmat kengät ikinä. Käytän mä muitaki kenkiä, mut lempparit on aina lempparit ja eksyy ikuistamisen arvosten asujen yhteyteen joka kerta!

Sitä paitsi, pakkohan sitä on jotain kirkasta ja raikasta pitää messissä tässä jäätävässä pimeydessä ja harmaudessa. Oli kyse sit asusteista tai omasta fiiliksestä. Mun sisäinen skimbamimmi on alkanut heräilemään monen vuoden hiljasuuden jälkeen. Kai sitä on vielä parikymppisenä ihan ok potea pahemman luokan identiteettikriisiä: toisena päivänä risat farkut ja rotsi, toisena trenssi ja nilkkurit. Mut eiks se oo vaan hyvä, et on monipuolinen? Fiiliksen mukaanhan tässä on muutenkin menty jo monen monta vuotta ja tällä hetkellä kun sää meinaa vetää mielen tosi synkäks jo ennen kolmea iltapäivällä, niin pakko vähän taistella vastaan ja hylätä kokomusta edes hetkeksi.

Mut hei, kai otitte kaiken irti eilisestä Black Fridaysta? Täällä Suomessa mustista perjantaista saadaan nauttia joka viikko lokakuusta maaliskuuhun, mutta kivahan se vaan on kun tänne takapajulaankin eksyy ilmiöitä lätäkön takaa. Mä en omia rahojani pistänyt tuhlaten mitenkään ylettömän paljon, pari NYXin tuotetta on tulossa kunhan posti ne joutaa lakkoilultaan mulle kiikuttamaan. Sen sijaan isä tilas mulle syntymäpäivä/joululahjan Rajalalta!! Meinasin lentää pyllylleni, kun aikasemmin viikolla tajusin lähestyväni uhkaavasti 21 vuoden ikää ja että oon lähempänä neljääkymmentä kuin omaa syntymääni..

Mut Rajalan tilauksesta lisää sit, kun paketti saapuu! Ihan superia viikonloppua kaikille ♥

TAASKO NE MUUTTAA?

25. marraskuuta 2015

Tarkkasilmäisimmät ovat ehkä huomanneetkin mun mainintani uudesta kodista. Aikaisemmin syksyllä avasin vähän omia tuntemuksia nykyisestä asunnosta ja muuttamisestakin, eikä todellakaan osattu J:n kanssa odottaa, että vietettäisiin joulu jälleen kerran pahvilaatikoiden keskellä. Koska eihän se nyt mitään nannaa ole ja oltiin suunniteltu kyseistä rumbaa ehkä jonnekkin kesä-heinäkuun liepeille. Elämä on kuitenkin täynnä yllätyksiä! Joku multa tuli Snapchatissa kysymään jo sitäkin, että onko meille tulossa jonkinlaista perheenlisäystä, kun julkaisin Snapchatin mystoryssa kuvan seuraavaa asuntoa koskevista, toivotuista kriteereistä ja siellä oli maininta niin kolmiosta kuin siitäkin et lemmikit olisi ok. Mutta tosiaan, ei, meille ei ole tulossa minkäänlaista vauvaa, ei karvaista tahi karvatonta.

int1

Vuokrasoppari käytiin allekirjoittamassa viikko sitten. Mun pienessä päässä mielikuvat vuokrakämpän hakuprosessista on alkanut muodostua vähän liian helponpuoleisiksi, toisin kuin yleensä kuulee ja puhutaan, koska löydetään itsemme aina tästä tilanteesta, vaikka oltais kuinka oltu vaan katselemassa asuntoja. Tuleva vuokranantaja vaikutti kuitenkin ihan superhyvältä tyypiltä ja asunto oli just sitä mitä haettiin, miinus se yks ylimääräinen huone. Luovuttiin siis ajatuksesta muuttaa kolmioon, mutta kyllä 10 lisäneliötä muualla asunnossa helpottaa arkea myös! Ja se toinen makuuhuone olisi tosiaan tullut vain ja ainoastaan J:n työhuoneeksi, ei lastenhuoneeksi tai koiratarhaksi :-D Meillähän oli eräs tietty kolmio samaiselta alueelta mielessä, mutta oltiin myöhässä ja vuokrausprosessi oli jo käynnissä, kun soitin sitä esittelevälle välittäjälle.

Joku jo ehti kyseenalaistaa tän meidän jatkuvan muuttamisen. Tähän nykyiseen asuntoon muuttaminen oli kyllä hätiköityä, mutta suoraan sanottuna en ihan kässää, mitä se kenellekään kuuluu, kuinka usein me muutetaan ja minne, kun noudatetaan kirjoittamiamme vuokrasoppareita. Mainittiinpa mulle "äidin helmatkin", mut c'moon, jos meidän on mahdollista asua opiskeluaikoina lähempänä vanhempiamme, miksei tehtäis niin? Meillähän on vielä koko elämä aikaa asua ja pyöriä toisella puolen Suomea tai jopa maapalloa, jos niin halutaan. 
  Mä ainakin oon ihan älyttömän onnellinen siitä, että mulla on lapsuudenkoti, jonne olen aina tervetullut ja josta saan niin henkistä kuin maallistakin tukea jos tarve vaatii. Miksi väkisin siis asua jossain toisella puolella kaupunkia ja kahden bussilinjan päässä omasta perheestä vain osoittaakseen jollekin, ettei ole mikään mammanmukula? Raastaa se jo vähän mielenterveyttäkin, et samassa kaupungissa asuvia isovanhempia tavatakseen tarvitsee kököttää bussissa 45 minuuttia suuntaansa, ruuhka-aikoina melkein tunti. Etenkin kun mahdollisuus huomattavasti helpompaan vaihtoehtoon on ollut koko ajan olemassa. 
  Musta on myös ihan mahtavaa muuttaa kävelymatkan päähän J:n äidistä, jota ei männävuonna olla tavattu läheskään niin paljon, kuin ennen tänne kaupungin pohjoispuolelle muuttoa. Naapurissa tulee asumaan yks meidän kummankin parhaista kavereista, kilometrin päässä J:n veli eikä munkaan vanhempien luo ole enää luvattoman pitkää matkaa, vaikka he maalla asuvatkin. Ja musta se on vaan ihan älyttömän siistiä!

int3

Mut 'nuff said, me siis muutetaan. Suurin juttu tässä varmaan on se, että meidän kotikunta vaihtuu. Se vaikuttaa aika paljon kaikkeen. Lahti on mun alkuperäinen kotikaupunkini ja raja naapurikuntaan on melko häilyvä, mutta mä oon varttunut ne kriittisimmät vuoteni Hollolan puolella ja sinne me nyt palataan. Takas juurille. Suurimpana konkreettisena muutoksena tää näkyy todennäköisesti hääsuunnitelmissa: seurakunta ja sitä myötä myös suunniteltu vihkikirkko vaihtuu. Onneks en mennyt soittelemaan Lahden kirkkoherranvirastoon jo alkusyksystä ja kyselemään lahtelaisten kirkkojen varaamisesta... :-D

Muuttopäätös muodostui kuitenkin monenlaisten syiden summasta, suurten ja pienten. Suoraan sanottuna haukattiin ihan liian iso, tai voisi melkein sanoa, että liian pieni pala kakkua, kun muutettiin kertaheitolla 20 neliötä pienempään asuntoon. Se kaikista merkittävin ja vaakakupissa eniten painava syy lienee kai siinä. Hirvittää ajatellakin, miten pahasti oltais oltu toistemme kurkuissa kiinni, jos oltaiskin muutettu siihen yksiöön, josta viime syksynä täälläkin kerroin. Vaikka ollaan luonteiltamme hyvinkin erilaisia, on se oma rauha omassa kodissa kummallekin tärkeä juttu aina silloin tällöin. 
  Meidän tuleva asunto on vähän erilainen, tai lähinnä siis todella tavallinen kerrostaloasunto. Se on enempi käytännöllinen ja kotoisa, kuin viimesen päälle tyypillinen "blogikoti" uudenkarheine pintoineen ja leveine ikkunalautoineen. Keittiöremontista on jo jonkun aikaa eikä asunto tosiaan sijaitse minkään vilkkaan citykujan varrella kaupungin keskustassa, mutta siinä kämpässä oli sellanen fiilis. Ja se fiilis heräs selkeesti myös tossa meidän talouden kakslahkeisessa: huomasin sen kun ekan kerran asuntoa kierreltyämme vaihdettiin katseita. Ja anteeksi dramaattisuuteni, mutta siellä jos jossain tuntu ihan oikeesti kodilta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan!

int2

Lisää kotijuttuja on ihan varmasti tulossa, enemmän tai vähemmän. Tänne muuttaessa luovuttiin isosta osasta roinaa ja nyt osalle siitä roinasta olis taas tarvetta. Ja ainahan muutto oikeuttaa ainakin yhteen Ikea-reissuun, vai mitä? ;-) Meillä on edessä muunmuassa niinkin mielenkiintoista äksöniä, kuin pyykinpesukoneen osto ja tavallaan mä olen innoissani siitäkin. Asunnossa on myös uudenkarhea tiskikone ja eilen kaupassa fiilistelin J:lle, että kohta päästään ostamaan iänikuisen Fairyn sijasta tiskikonetabletteja. J vaan totes mun olevan Marge Simpson omine siivouskikseineni, mutta kyllä sekin innostui ihan vähäsen  jos joku inhoaa tiskausta yli kaiken, niin J. Pääsen myös kyhäämään itselleni oman meikkauspisteen makkarin puolelle ja ajateltiinpa alkuvuodesta kyhätä sängynpäätykin alusta loppuun itse!

Tyypillisen harmaan syysfiiliksen sijasta ollaan nyt oltu molemmat todella positiivisella fiiliksellä viimeinen viikko. Toi mun kanssaeläjäni saattaa kesken pyykkien ripustamisen ruveta jammailemaan ja fiilistelemään: "jee, me muutetaan Hollolaan!" :-D Enkä syytä sitä ollenkaan, onhan kotiin aina kiva palata.

Kuvat: Pinterest

TESTISSÄ HALPPISMEIKIT: ESSENCE, H&M BEAUTY JA W7

22. marraskuuta 2015

Jälleen kerran, pahoittelut reilu viikon mittaisesta radiohiljaisuudesta. Mulla on ollut ihan mieletön viikko, johon on mahtunut pahimpien stressinaiheuttajien (=koulujuttujen) valmistelua, palauttamista ja esittelyä sekä uuden asunnon vuokrasopimuksen rustailua. Perjantaina kuitenkin sain alta pois sen kaikista pahimman kouluduunin, mutta vielä on ihan luvattoman pitkä matka tämän lukukauden loppuun!

Jossei se sinne ruudun toiselle puolelle ole vielä välittynyt, niin ainakin mut hyvin tuntevat tyypit tietävät, millainen kosmetiikkahaukka mun sydämestäni löytyy. Tällä tavalla opiskelijana on kuitenkin välillä vähän maltettava mielensä ja käännyttävä selektiivisten high end -brändien sijasta markettihyllyjen puoleen. Viimeisen parin viikon aikana oonkin kotiuttanut ihan älyttömän määrän halpakosmetiikkaa ja vaikka pussukoista paljastui myös muutama huti, niin kyllä näiden kaikkien yhteishinta miellyttää pahintakin pihistelijää. 

IMG_3337 IMG_3386

Ensimmäisenä läpimurtoaan lähestyvä meikkibrändi nimeltä Essence. Brändin meikeistä on kohkattu blogissa jos sun toisessa ja eräässä kauneuteen liittyvässä Facebook-ryhmässä näistä tulee fiilistelyjä vähintään jokatoinen päivä!
  Tähän mun haalimaani satsiin kuului vielä pari kappaletta siveltimiä, mutta nehän olivat tietysti kuvaushetkellä kuivumassa pesun jäljiltä, joten jätin ne suosiolla pois. Ihan kelpo siveltimiä kuitenkin, kun hinta on vaivaset pari euroa tsipale.

Mitä mä sitten itse tuotteista osaan sanoa? Aivan. Loistavia. Ainoa pettymys tästä mun saalistaani oli tuo kulmakynä, jonka swatchistakin voi huomata (kolmas vasemmalta), ettei mistään järin helppokäyttösestä tuotteesta ole kyse. Kynä repii ihon rikki ennen kuin siitä lähtee väriä. Kulmavaha on semmonen "ihan ookoo", en tiedä mihin verrata kun en koskaan ennen ole vastaavaa tuotetta käyttänyt. 
  Lemppareita taas? No, kaikki loput! Erityismaininnan annan kuitenkin punasävyiselle Big Bright Eyes -korostuskynälle (vasemmassa reunassa). Aivan mieletön tuote niin silmien alle kuin nenänvarteen ja amorinkaarellekin! Koostumus on ihanan pehmeä ja levittyvyys ihan huippu. Miinusta vaan tuosta pienestä koosta, kynä nimittäin pehmeyden vuoksi kuluu todela nopeasti.

Huulipunalle en ole vielä lämmennyt, sillä valitsin aivan väärän sävyn omaan makuun. Sen sijaan loput huulituotteet ovat löytäneet paikan mun sydämestä. Mattahuulikiiltojen tuoksu on omaan makuun ehkä turhan imelä, mutta juuri tuon kyseisen purppuraisen huultenrajauskynän kanssa kummallakin kiillolla saa aikaan mitä parhaimmat Kylie Jenner -huulet :-D

Hintaa näillä kaikilla tuotteilla siveltimineen kaikkineen oli senttejä vaille 23 euroa. Ei siis todellakaan paha!

IMG_3338 IMG_3369

Jos on yhtään lukenut kauneusblogeja tai jos seuraa Youtubessa beautyguruja, ei ole voinut olla välttymättä H&Mn meikkipuolen uudelleenlanseerauksesta. Mä pääsin hipeltämään niitä kuun vaihteeseen sattuneella Helsingin reissullani ja vaikka Forumin henkkamaukan hyllyt olivatkin vähän tyhjänlaisia eikä mieluisia sävyjä esimerkiksi huulituotteista tai peitevoiteista löytynyt, oli mukaan silti ihan pakko napata jotain. 

H&Mn uudet poskipunat ovat niittäneet kiitosta ympäri internetiä enkä nyt muutaman viikon käytön jälkeen ihmettele ollenkaan. Värinapin pintaa koskettaessa tuntuu kuin hivelisi silkkiä ja pigmentti on alle kympin (7,99) poskipunalle ihan älytön! Mä valitsin omalle kalvakalle talvi-iholleni sävyn Cameo Pink eikä värivalintaa ole tarvinnut katua. 

Puuteri sen sijaan.. Mjaah. Innostuin kovasti posliinisen vaaleasta sävystä, mutta siihen se sitten jäikin. Ulkomaalaisten kauneusvloggaajien käyttämä sana "cakey" kuvaa tätä todella hyvin. Puuteri toimii mulla lähinnä silmien alle levitetyn peitevoiteen kiinnittäjänä, mutta pintakuivalle T-alueelle en tätä enää välitä huiskia. Omasta mielestä tämä ei ole kymmenen euron arvoinen, mutta normaalilla iholla taasen voikin toimia oikein hyvin. Lopputuloskin on enempi läpinäkyvä, kuin itse puuterinapissa näkyvää sävyä vastaava. Mikä on vähän harmi, kun mun jo omistaman ABHn Contour Kitin vaaleimmat puuterit taas on liian tummia korostusten tekemiseen. Täydellisen puuterin etsintä jatkukoon!

Plussaa H&Mlle kuitenkin kauniista pakkauksista. Niistä saa semmosta pientä arjen luksuksen tuntua pienellä rahalla! Ja vaikka toi puuteri olikin älytön pettymys, houkuttavat peitevoide ja huulituotteet edelleen.

IMG_3349 IMG_3359

Viimeisenä sitten se viimeisin tulokas. Mulle tuli Ebaysta sähköposti, että jonkun mun seuraaman tuotteen myynti on lähipäivinä loppumassa ja uteliaisuuttani sitten tsekkasin, että mitäs mitäs. Kyseessä oli W7-luomiväripaletit! Hetken siinä ennen nukkumaanmenoa tuumasin ja lopulta klikkasinkin sitten In The Nude -paletin tulemaan tännepäin. Hintaa kertyi postikuluineen vähän päälle kymppi.
  W7-paleteista löytyy dupet muunmuassa Urban Decayn Naked-paleteille ja tämä In The Nude vastaa Naked 3sta. Vertailukohdettahan mulla ei ole ja luomivärien kanssa olen toistaiseksi täysi tumpelo, mutta kiinnostus niiden maailmaan on kova enkä mä omasta mielestäni nyt ihan hukkaankaan rahojani heittänyt!
  Sävyt ovat siis samankaltaiset kuin Naked 3 -paletissa, mutta netistä vertailukuvia kaivellessani "hienoisen" pigmenttieron kyllä huomaa. W7-paletti on älyttömän kaunis ja luomivärit ovat swatchattuina todella kivoja, mutta koostumus on todella outo. Ei pölyinen eikä semmonen, että vaikka kuinka hinkkaat väriä, niin siitä ei tuu mitään. Enneminkin oudon vahamainen, joka kerääntyy keoksi sormenpäähän ja värinapin toiseen päähän. Mun Ask.fm -tililtä löytyy hyvä kuva siitä, mitä tarkoitan.

Koska koostumus vähän on mitä on, huomasin levittämisen olevan astetta vaikeampaa, jossei tahdo kaikkien sävyjen blendautuvan keskenään yhdeksi isoksi mustelmannäköiseksi lopputulokseksi. Sivellinvalintoja kannattaa siis miettiä hetki ja kaikki ylimääräinen tuote napauttaa pois siveltimestä ennen värien levittämistä luomelle. 

Kaiken kaikkiaan oon kuitenkin tosi tyytyväinen näihin mun hankintoihin. Nyt joulun ja synttäreiden lähestyessä aion kyllä ostaa itselleni lahjaksi pari legendaa ja selektiivisempään päähän kallistuvaa tuotetta, mutta meikkimaterialismionnellisuus on meikkimaterialismionnellisuutta. Oli kyse sitten kolmen euron silmämeikinpohjustajasta tai viidenkympin luomiväripaletista. Kunhan tuote toimii niin kuin pitää, ei hinnalla ole merkitystä suuntaan tai toiseen! Uuteen asuntoon mulla on suunnitteilla oma meikkipöytä, enkä nyt millään malttaisi odottaa vuodenvaihteeseen saakka, että saisin lähteä lipasto- ja meikkivalo-ostoksille :-D

Löytyykö teistä lukijoista näiden kyseisten brändien faneja? Tai millaisia meikkaajia yleensä olette, samanlaisia höyrypäitä kuin allekirjoittanut, vai riittääkö niin arjessa kuin juhlassakin pelkkä ripsiväri ja huulikiilto? Mun oli muuten tarkotus kuvata teille video näistä meikeistä in action ja kuvasinkin, mutta kuten varsin hyvin tiedätte, ei toi videopuoli oo ollut mulle koskaan kovin suotuisa. Videota on siis tulossa, mutta vinkkailen siitä sit myöhemmin, kunhan kouluhommien alta kerkiän!

OMENAPIIRAKKA TUOREJUUSTOTÄYTTEELLÄ

14. marraskuuta 2015

Selailin alkuviikosta Snapchatin Discover-osiota ja Food Networkissa oli juttua omenapiirakoista. Siitäkös tämä likka innostui, kun mun kaasokin oli tulossa tiistaina iltateelle hömpöttämään hääjuttuja mun kanssa. Omenapiirakka tulille siis!
  Googlettelin hyvän tovin mitä ihmeellisimmillä termeillä ja lopulta päädyin naputtelemaan hakukenttään ihan vaan 'omenapiirakka'. Ensimmäisenä näytölle lävähti linkki Lidlin sivuille ja heidän reseptinsä kuulosti aivan huikean herkulliselta. Ja ennen kaikkea helpolta! En koskaan ennen ole kokeillut tuorejuustotäytettä piirakoissa, joten ihan mielenkiinnon vuoksi päätin kokeilla kyseistä reseptiä.

IMG_3213 IMG_3218

6-8 annosta

Murotaikina:
100 g voita
2 dl sokeria
n. 4 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 iso kananmuna

Valmista ensin murotaikina. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon vehnäjauhot suola ja viimeiseksi kananmuna, sekoita taikina tasaiseksi. Älä vaivaa liikaa, jotta murotaikina säilyttäisi mureutensa. Kääri taikina kelmuun ja laita se jääkaappiin jähmettymään täytteiden valmistamisen ajaksi.

Tuorejuustotäyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
½ dl sokeria
2 tl sitruunamehua
2 kananmunaa (valkuaiset ja keltuaiset erikseen)

Sekoita tuorejuustoon sokeri, sitruunamehu ja kananmunien keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi omassa kulhossaan ja kääntele vaahto juustoseoksen joukkoon. 

Pinnalle:
400 g (n. 2 kpl) omenoita
2 rkl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 tl kanelia

Kuori ja lohko omenat. Sekoita kulhossa omenoiden joukkoon sokerit ja kaneli.

Ota murotaikina jääkaapista ja painele se piirakkavuoan pohjaan ja reunoille. Mun piirakan reunat tuppas vähän kovettumaan kiinni tohon vuokaan paiston aikana, että suosittelen jonkinnäköstä vuoan reunojen voitelemista tämän ehkäsemiseks, jos näyttää siltä että taikina ois vähän kuivempaa sorttia. 
Kaada tuorejuustotäyte vuoan pohjalle ja asettele omenalohkot koko komeuden päälle. 

Paista piirakkaa 160 asteessa noin 50-60 minuuttia. Jos piirakan pinta tummuu paiston aikana, peitä se foliolla. Niin ja tarjoile piirakka vasta kun se on kunnolla jäähtynyt, tuorejuustotäyte ja kuumat omenat polttaa kielen todella helposti.

Toivottavasti tää lähtee useammalle kotileipurille kokeiluun, ihan älyttömän hyvä lisä muuten vähän tylsään omenapiirakkaan tuo tuorejuustotäyte :-) Vielä kun lorauttaa vähän vaniljakastiketta kylkeen, niin ai että!

KELTAINEN

12. marraskuuta 2015

Ostin alkusyksystä keltaisen sadetakin ja se on todella ollut käytössä koko rahan edestä. Oli multa ihan älyttömän villi veto ostaa jokapäiväiseksi käyttötakiksi jotain noinkin räväkkää. Tosin se taitaa tätä nykyä olla jo vähän mun tapa repästä oikein kunnolla kerran vuodessa, muistelen tässä vaan mun kirkkaanpunaista Everestin untuvaparkaa. En sit tiiä, oisko joku maanläheisempi väri ollut parempi vaihtoehto jokapäiväiseen käyttöön, sillä vaikka keltaset sadetakit onkin nyt IN, kerään mä jonkinverran huomiota kadulla kävellessäni. Parhaat kommentit oon saanut osakseni Lahden yöelämässä keltanen takki niskassa hilluessani. Humalaisella kansalla se kynnys kommentoida kanssaeläjiä ihan suoraan on niin paljon matalempi. 
  Oon kuitenkin yllättynyt, etten vielä missään vaiheessa oo katunut näitä mun väripilkkuostoksia. Oishan se musta Everest ollut vähän käytännöllisempi monessakin suhteessa, mutta ikinä mua ei oo sanalla sanoen harmittanut, että valitsin punaisen sen sijasta.

IMG_3314 IMG_3311 IMG_3319
Rain coat Bik Bok | Sweater & Pants Gina tricot | Sneakers Nike
IMG_3320

Näissä kuteissa on tullut hiihdeltyä valtaosa syksystä siis, hyvin tyypillinen asukokonaisuus, kun ei jaksa turhia ihmetellä vaatekaapilla! Hyppäsin vähän jälkijunassa noiden neulepaitojen matkaan, joissa on sivuissa todella korkeat halkiot. Nyt kun käydään jo marraskuun puoliväliä, on tässä kokonaisuudessa alkanut tulla jo vähän turhan kylmä. Sadetakki pitää kylmän ja viiman hyvin ulkona, mutta paljas kylki on aina paljas kylki, vaikka sitä näkyiskin vaan 3 senttimetriä. 
  Pitäis varmaan hommata vielä vihreä takki näiden kahden jo olemassa olevan väripilkun lisäksi, joku mikä ois vähän lämpösempi kuin sadetakki, muttei niin tukahduttavan kuuma kuin untsikka. Löytyispähän ainekin kaikki liikennevalojen värit!

Millanen väripolitiikka teidän vaatekaapeissa vallitsee? Kokomustaa, neutraaleja värejä parilla väripilkulla varustettuna vai "go colorful or go home"?

KUN SOME SYRJÄYTTI BLOGINI?

11. marraskuuta 2015

Mulla on ollut ihan mieletön palo blogin pariin tässä nyt melkein viikon verran. Mut jumankeuta kun tää touhu on aikaa vastaan tappelemista tähän aikaan vuodesta. Meidän kämpässä on jo nyt (klo 15:11) todella hämärää, eikä se valon määrä nyt mitenkään aggressiivisesti kasva, vaikka painelis pihalle. Keskityinkin tänään kunnon blogispurttiin ja mulla on nyt tämän postauksen lisäksi materiaalia kolmeen erilaiseen postaukseen. Ajatuksia ja ideoita on vielä vaikka kuinka paljon, mutta aika - tai siis päivänvalo - loppui kesken.
  Postauksissa, joihin tänään kuvasin materiaalia, on kaikissa yksi ja sama, jokseenkin aika köpönlainen punainen lanka. Antakaas kun mä avaan tätä juttua ihan pikkusen..

IMG_3279 IMG_3213

Sosiaalinen media on ollut tapetilla nyt jonkin aikaa, kun Essena O'Neill avasi suunsa kyseisestä ilmiöstä. Mäkin voin myöntää olevani jonkinlainen someriippuvainen, mutta en koe, että se olisi muuttanut mua ihmisenä jotenkin radikaalisti tai että eläisin elämääni kameran linssin läpi. Tai että Instagram-seuraajien ja Snapchatin my storyjen katselumäärä jotenkin määrittelisi mun ulkonäköni, viihdyttävyyteni tai älykkyyteni tason. Sen sijaan oon havahtunut ihan toisenlaiseen ongelmaan, jonka sosiaalinen media on mulle aiheuttanut. Mulle ja tälle blogille, valtaosalle blogimaailmaa oikeastaan.

Vaikka osaan olla melkoisen varautunut persoona ja pitkälle suunnittelevaa sorttia, koen sosiaalisen median päivittämisen varsin reaaliaikaiseksi touhuksi ja kun olen somessa, elän hetkessä. Tiedättekö, kun jotkut bloggaajat postaavat kolmen viikon takaisia asukuvia ja päivittävät blogia aina toisinaan hyvinkin myöhässä reaaliajasta? Mä en jostain syystä osaa sitä. Jos onnistun kääriytymään omasta mielestäni tosi kivaan asuun, taatusti postaan siitä seuraavan vuorokauden aikana. Jos löydän uuden ja herkullisen reseptin, haluan jakaa sen teidän kanssa mahdollisimman pian. Jos ostan uudet sisustustyynyt meidän sohvalle, voitte olla varmoja, etten panttaa niitä viikkoa pidempään. Mutta nykyisin näistä kaikista tulee kerrottua ensin jonnekkin aivan muualle, kuin itse pääkallopaikalle — blogiin.

IMG_3253 IMG_3298

Mikä sitten on se ongelma? Näin niinkun bloggaajan näkökulmasta? No se somen ihana helppous. Kun kännykässä on loistava kamera ja voin tavoittaa mielettömän määrän seuraajia pelkästään Instagramin kautta, tulee näin vähän laiskanpulskeana tyyppinä helposti ennen mörssärikameran laukusta kaivamista napattua kuva sillä puhelimella ja postattua Instagramiin. Ja miten paljon helpompaa Snapchatissa on kuvata video tai ottaa kuva aitona omana itsenään, blogin kanssa kun tahtoo alitajuntaisestikin tavotella täydellisyyttä.
  Siinä vaiheessa kun kerron jotain blogissa, te olette siis nähneet sen Instagramissa jo eilen tai jopa viikko sitten. Kiinnostaako aihe enää, kun siitä lukee vähän enemmän kuin ne pari virkettä tai muutaman hashtagin? Kyllästyttääkö, kun näkee melkein samanlaisen kuvan, vähän parempilaatuisena vain? Kun joku asia aiheuttaa mulle mieletöntä iloa, surua, jännitystä tai minkä tahansa muun tunneryöpyn, jaan sen kun se on ajankohtaista. Etenkään hyvistä fiiliksistä en niin välitä kirjoittaa imperfektissä. Ja aina se läppäri ei oo siinä ensimmäisenä hollilla.

Oon pohtinut tätä asiaa nyt muutaman päivän, kun viime viikolla muistin, miten jaoin blogiin aina ihan kaiken. Jäin siinä sit ihan todella pohtimaan, miksen tee sitä enää? No kun silloin blogien vasta nostaessa päätään ei ollut Instagramia tai Snapchatia! Twitterikin oli sivustona vielä varsin vieras tuttavuus, jostain Ask.fm:stä nyt puhumattakaan. Blogi oli se yks ja ainoa kanava mun ja lukijoiden välillä, ei ollut mitään muuta väylää esitellä viimeisimpiä meikkiostoksia tai aamupalaa. Harvassa olivat jopa ne blogit, joilla oli omat Facebook-sivut!
  Siinä missä nyt kerron hassuja tarinoita mun ja J:n arjesta Facebookissa, jaoin niitä neljä vuotta sitten blogissa. Ja nyt kun ne on jo kertaalleen jaettu jossain muualla, ei niiden jakaminen blogissa tunnu enää relevantilta. Sama koskee valokuvia  välillä sitä ihan oikeesti ihmetteleekin, että mitä hittoa sitä taas on tekemässä, kun kuvaan seuraavana päivänä blogia varten kameralla tismalleen samaa kohtaa, kuin mistä latasin kännykkäkuvan edellisenä iltana Instagramiin.

IMG_3286 IMG_3244

Some ei välttämättä rajoita bloggaamista, bloggaajasta itsestähän se on kiinni miten nykytilanteeseen osaa sopeutua ja mitä sosiaalisessa mediassa tahtoo jakaa. Fakta on kuitenkin se, että blogi on kuitenkin jotain, jonka tekemisestä nautin vain ja ainoastaan läppärillä. Harva bloggaa pelkän älypuhelimen tai tabletin voimin, enkä liiemmin ole kuullut bloggajaasta, joka ei edes suunnittelisi kunnollisen kameran hankintaa blogia varten. Nää kaks elektroniikkavempelettä on kuitenkin monella vielä sen verta raskasta kannettavaa, ettei niitä oteta ihan kauhean helposti kainaloon, kun lähdetään johonkin. Näissä tilanteissa some vie voiton ja esimerkiksi lomareissun kohokohdat on monen lukijan kohdalla old news, kun niitä vihdoin päästään lukemaan blogista. Ammattibloggaajat saattavat kokea somen osana bloggaamista (tai toisinpäin), mutta tämmöselle harrastelijalle, joka ei palkkaa tuntematonta tai pakota poikaystävää napsimaan instagram-kuviaan, ne ovat edelleen kaksi eri asiaa.
  Puhelin taas on sometusta varten ja se kulkee joka paikassa mukana, ihan sama mikä maa ja valuutta. Ja oisitte nähneet mun ilmeen, kun tajusin linkittää tämän blogeissa komeana loistavaan kommenttikatoon. Moni lukija on mullekin kertonut, että niillä mobiililaitteilla blogi selataan vain pikaisesti jälkiä jättämättä ruuhkabussissa, ihan niinkuin kaikki muu sosiaalinen mediakin. Se on niin älyttömän helppoa ja samalla viihdyttävää. Blogia vaan ei voi kaksoisnapauttaa siitä tykkäämisen ilmoittamiseksi, mutta kenellä nyt on aikaa tuolla kommentoida jokaista lempiblogiaan on the go?

Miten tämä mun jumalaton romaanini sitten liittyy tuleviin postauksiin? Ne keskittyvät aiheisiin, joista olen jo kertonut jossain päin sosiaalista mediaa. Joku Instagramiin jo postattu päivän asu. Pari reseptiä, jotka on voinut tsekata Snapchatista. Video meikeistä, joista olen jakanut kuvan molempiin näistä ja joista olen keskustellut myös parissa Facebook-ryhmässä. Tää on mulle semmonen pienimuotoinen ja ihan tarkoituksella väsätty tutkimus — kiinnostaako jo kertaalleen somessa jaetut jutut enää blogiin postatessa? Onko blogit vaarassa väistyä somen tieltä? Ja ennen kaikkea oon kiinnostunut ottamaan selvää: pitääkö otsikon radikaali väite paikkansa.

7 MERKITYKSETÖNTÄ FAKTAA

4. marraskuuta 2015

ig 

I Osaan mun verkkopankkitunnuksen ulkoa, mutta jos joku keskeyttää mut, kun oon kirjottamassa sitä johonkin, pitää numerorimpsun näpyttely alottaa alusta. Se rytmi, missä oon opetellut kyseisen tunnuksen numerot ulkoa, on tärkeä osa sitä, että ylipäätään osaan sen ulkoa.

II Oon maailman huonoin käymään optikolla. Loppukesästä uskaltauidin kyselemään hintoja ja että voiko muualta ostettuihin kehyksiin ostaa linssit toisaalta, mutta hitto vie kun en oo vieläkään saanut aikaseks hommata uusia rillejä. Alan olla jo ihmishengille vaarallinen näiden nykyisten vahvuuksieni kanssa ja voi olla, että seuraavalla optikkokerralla saan jo tuomion monitehojen käyttöön. Tähän mennessähän mä oon porskuttanut ykstehoilla pelkästään huonon kaukonäön vuoksi. Kehyksetkin mulla on ollut kohta kaks vuotta kaapin perukoilla odottelemassa, vielä kun niihin sais ne oikeilla vahvuuksilla varustetut linssit..

III Kun meen kotiin, kilpailen aina meidän rapun ulko-oven kanssa siitä, kuinka korkealle kerkeen katutasolta kipittämään, ennen kuin rappukäytävän ulko-ovi läimähtää kiinni. Mun henkilökohtanen ennätys on toiseen kerrokseen vievien rappusten puoliväli.

ig2

IV Halkaisen sämpylät, patongit, lihapiirakat ynnämuut kahtia saksilla. Veitsi mun kätösissä on aivan liian riskialtis peli ja viilto tossa peukalon ja etusormen välisessä ihokaistaleessa puistattaa pelkkänä ajatuksenakin.

V Inhotaan kummatkin J:n kanssa tiskaamista eniten kaikista kotihommista ja tiskattiin pitkään vuorotellen, mutta mä oon nyt suostunu uhrautumaan, ettei herran tarvitse tiskata ainakaan tässä asunnossa enää ikinä. Jaa miksikö näin? No J inhoaa tiskausta ainakin sen seitsemän kertaa enemmän kuin minä ja se näkyy sen tiskausjäljessä. Ei koskaan olla kinasteltu yhtä paljon kuin mitä tässä kämpässä asuessa ja syy siihen on ollut ihan vaan rehellisesti mun nipottaminen siitä, kun toi yks tiskaa juomalasit kunnolla ainoastaan sisäpuolelta.

VI Mun on selattava puhelinta ennen nukkumaanmenoa, tai siis selaan sitä sängyssä kun valot on jo sammutettu. Muuten ei tuu uni. Tällä hetkellä kovassa huudossa on Facebookin Äitylit-ryhmä ja naputtelenkin sieltä aina mielenkiintosia keskustelunalotuksia seurattavaks. Yleensä kun käy niin, että nukahdan siihen kännykän selaamiseen ja aamuun mennessä ne kaikki kuumimmat puheenaiheet on hukkuneet uusien alotusten alle. Monesti tullut herättyä kännykkä poskella ja nukuttua pommiin tämän tavan takia, kun herätyksen asettaminen on jäänyt välistä ennen simahtamista. Pari muuta loistavaa saittia on 9GAG ja Snapchatin Discover.

VII Jamin soittoääni on muuten Huonosti käyttäytyvien miesten tunnari, mutta kun mä soitan, rinkuttaa tyypin puhelin Star Warsin Imperial Marchia. Itsehän en leffoja oo katsonut enkä niistä liiemmin tiedä, mutta kyseinen sävelmä pauhaa kuulemma aina kun Darth Wader ilmestyy ruutuun. Ja mä olen muka samanlainen pahanilmanlintu kuin se. Kehtaspa vielä uhata vaihtavansa mun nimenkin puhelimessaan Darth Jennaksi.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne