TONIGHT'S ESSENTIALS

31. lokakuuta 2015

Tyllihame on pakattu ja parin tunnin päästä hyppään junaan kohti Helsinkiä. Majotun siellä päässä mun hyvän ystävän luona, saapahan taas nähdä mitä siitä seuraa, kun nää naispuoliset Pekka Puupää ja Pätkä lähtee ison kirkon yöelämään.
  Mun edellisestä gaalailuista on jo vierähtänyt tovi enkä mä Helsingissäkään oo päässyt käymään pitkiin aikoihin. Saas nähdä, miten blogibile-etiketti multa parin vuoden tauon jälkeen luonnistuu, oon näissä tämmösissä tapahtumissa aina ku gaselli leijonalauman keskellä. Kauheen huono siis, täällä kotokirkolla kun baariin mennään yleensä arkivaatteissa ja hörpitään olutta. Sompailin eilen vähän päälle kolme tuntia Lahden keskustassa, kun sopivaa yläosaa mun tylliunelmalle ei meinannut löytyä mistään. Seuraavan kerran kriiseilen vaatetuksestani joidenkin juhlien takia toivottavasti vasta omissa häissäni.
  Ja tän kerran kun oon pyörähdän Helsingissä, on siellä tietysti kaikki kaupat kiinni. Noh, nökötän steissin Burger Kingissä siihen asti, että armas maijottajaemäntäni pääsee töistä. Huomenna ajattelin pyörähtää vielä Forumin H&Mllä ennen kotiinlähtöä, koska vastikään julkastu meikkiosasto houkuttelee kovasti. 

IMG_3187 IMG_3196

Mutta, mä sukellan nyt meikkipussin ihmeelliseen maailmaan ja lappaan loput romppeet matkalaukkuun. Tai siis Niken salikassiin. Kynnetkin tarttis lakata, tää on taas tätä kun Jenna lähtee johonkin ja jättää ihan kaiken viimetippaan. Hienosti meni!

Rauhallista pyhäinpäivää kaikille, toivottavasti tavataan ainakin osan kanssa tänään ♥

COMING UP NEXT: SHORT BOB?

26. lokakuuta 2015

Sitähän luulis, että lyhyiden hiusten pituudesta nappaaminen ois ihan läpihuutojuttu. Polkka ku polkka. Mut kun ei. Se ei tosiaan oo niin helppoa. Mä oon käynyt läpi sekä takaa lyhyemmän että tasapaksun pitkän polkan ja keskiviikkona olis tarkotus istahtaa jälleen luottokampaajan penkkiin saksittavaksi. Eikä mulla oo harmainta hajua, millasta pituutta ja millasta mallia mä sieltä tällä kertaa lähden hakemaan!

hair1

Hiukka tekis mieli repästä ja jättää sana "pitkä" pois sen polkan edestä. Seuraavat kuusi kuukautta on muhkeiden kaulahuivien ja korkeiden kaulusten aikaa, eikä mikään oo raastavampaa kuin takin vetoketjun väliin jäävät hiussuortuvat tai villapaidan kauluksen alla sähköistyneet latvat. Mutta uskallanko mä? Onko se liikaa? Onko mulla liian pyöreä naama sellaseen? Ei kai? Ja pitäis sen pituuden olla sit semmonenkin, etten lauantaina gaalaan valmistautuessani oo ihan sormi suussa tyystin tuntemattoman pituuden kanssa.

hair3
Tän kollaasin keskimmäinen on toistaseks mun lemppari. Mut onks toikin sit taas liian tavallinen? Ja meniskö mun suomalainen luiruletti muka noin kivasti? Tuskin. Vasemman puoleisessa kuvassa näkyvä pituus houkuttelis myös ihan älyttömästi.

Entä mites toi leikkauksen graafisuus. Vedetäänkö suoraa linjaa, jätetäänkö edestä huomattavasti pidemmäksi vai saako olla epätasanen koko matkalta? Kerroksia vai ei? Huoletonta sivuotsista? Tässä kohtaa huomioon pitää ottaa mun oma hiuslaatukin. Hiusta on vaikka pienen kaljun kylän peruukeiks asti, mutta se on niin tuhottoman ohutta, vaalennuksesta huolimatta liukasta ja painavaa, että Suomen syksysää vetää sen länään bussipysäkille käppäillessä. Haluunko kihartaa sitä joka aamu vai onko suora look enempi mun juttu? Suoristaminen ainakin on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Mutta kiharat tuo volyymia. Ja lyhyet surffikiharat näyttää aina ihan tajuttoman hyviltä. Miten paljon pituus vaikuttaa siihen, onx tucca hyvin laittamattomanakin?

hair2

Pitkään elin harhaluulossa, että pitkästä lyhyeksi leikkaamisessa ois hitonmoinen homma ja oman pään sisällä käyty kädenvääntö takana. Musta kuitenkin tuntuu, että oon nyt miettiny tätä liian pitkäks venähtäneen pitkän polkkatukkani pätkäsemistä paljon enemmän, kuin silloin, kun latvasta lähti 30 senttimetriä kertalaakista. Polkkatukan pituudelle tulee sokeaksi omassa päässään. Mulla ei oo vuosiin ollut yhtä lyhyttä hiusmallia, kuin mitä nyt puolentoista vuoden ajan oon peilistä töllötellyt ja tää tuntuu musta nyt puol vuotta viimesimmän saksikäsittelyn jälkeen ihan naurettavan pitkältä.

Kuvat: Pinterest

DIY Tyllihame

25. lokakuuta 2015

Ensi viikonloppuna se koittaa taas, Indiedays Blog Awards nimittäin. Tänä vuonna teema on vahvasti kytköksissä samana päivänä vietettävään halloweeniin ja kerettiin avecin kanssa kriiseillä asujamme hyvä tovi, ennen kuin inspiraatio iski. Enemmän kokonaisuudesta sitten kekkereiden jälkeen ja niiden aikana (some laulaa taas aivan varmasti tulevana lauantaina), mutta olennaisena osana mun asua on muhkea tyllihame.
  Tietysti koitin ensin jokaisen shoppailijan taivasta, nimittäin Ebayta, mutta Briteistä ei mieluisaa löytynyt kuin kaikissa sateenkaaren väreissä  mustahan niihin ei kuulu  ja Kiinasta tilaaminen ois sit mennyt vähän turhan riskaabeliksi touhuksi. Todennäköisesti olisin saanut tyllihameen just ja just syntymäpäivilleni joulukuun alkuun, jos olisin saanut.
  Kun yhdenkään opiskelijabudjettiystävälliseksi todetun ketjuliikkeenkään tarjontaan ei mustaa tylliunelmaa lukeutunut ja kirppareilta hakeminen ois koitunut neulan etsimiseksi heinäsuovasta, lähdin selaamaan ensin Pinterestiä ja sen jälkeen kangas- ja askartelukauppojen tyllitarjontaa. Oiva tilaisuus päästä näpertämään ja näkemään vähän vaivaa!

IMG_3128

Pinterestistä bongasin linkin tähän ompelukoneettomalle hameentekijälle sopivaan youtube-videoon ja koska paikallisilla kangaskaupoilla ei ollut tarjota mulle mustaa morsiustylliä (huono idea koittaa etsiä sitä paria viikkoa ennen halloweenia), päädyin Sinelli-askartelukaupan myymään kattaustylliin. Mun käyttämä materiaali on ihan järjettömän kovaa, se kutittaa ja tyllisuikaleilla on aivan oma tahtonsa, mutta hameen yleisilme tulee käymään vielä pienen pehmennyssession läpi sokeriveden kanssa. Mutta mä olen ihan älyttömän tyytyväinen lopputulokseen!

IMG_3151

Jos joku ei nyt tähän hätään kerkeä tuota videota auki klikkaamaan, on sen sisältö on kiteytettynä seuraavanlainen: Leikkaa tyllistä oman maun ja pituuden mukaan suikaleita -> Taita suikaleet kahtia ja solmi ne kuminauhaan tai vanhaan vyöhön kiinni -> Sulla on varsin hyvät resurssit oman elämän Carrie Bradshawna olemiseen! Tämän 172 senttimetrisen lyllerön hamoseen upposi n. 25 metriä 50cm leveää tylliä. Hintaa hameelle tuli 23,50€ koska Sinellillä kaikki halloween-teemaan kytköksissä oleva materiaali oli -20% alennuksessa ja vyö multa löytyi omasta takaa. Hame vaatii ainakin mun kohdalla alleen vielä alushameen ja sen virkaa toimittaa ensi viikonloppuna mun jo valmiiksi omistama Bik Bokin A-linjainen nahkahame.
  Mulla ei ole pienintäkään aavistusta kanssajuhlijoiden asuvalinnoista tai yleensäkään siitä, kuinka vahvana halloweenpukeutuminen tulee gaalassa näkymään ja asun suunnittelu meinas käydä tuskalliseksi. Mutta mieluummin överit kuin vajarit, eikö vain? Suoraan sanottuna mulla on vähän semmonen fiilis, että jos tän kermakakun kesyttäminen sokerivedellä onnistuu, mä saatan ottaa tämän jopa satunnaiseen arkikäyttöön kollaripaitojen ja neuleiden kaveriksi! .. Tai sitten kyhään toisen samanmoisen vähän pehmeämmästä ja säyseämmän värisestä tyllistä.

Mites on tyypit ja mahdolliset kanssajuhlijat, onko halloweeniksi varattu todella teemaan kuuluvaa kolttua ja naamaria vai kaivetaanko luottomekko naftaliinista?

MUN KOTI EI OO TÄÄLLÄ

20. lokakuuta 2015

Uppasin itseasiassa jo ihan hyvä tovi sitten Snapchatiin my storyn, jossa kyselin kiinnostuneisuutta kotipostaus part kakkosta kohtaan. Idea sai jonkin verran kannatusta ja tässä sitä nyt ollaan. Perimmäisenä ideana mulla tässä oli antaa vähän laajempi kuva siitä, miten asunto on muuttunut sitten huhtikuun. Ja kuten kuvista näkyy, mitään mieletöntä muutosta ei ole havaittavissa. Ainakaan semmosia asioita, joista en teille olis jo kertonut!

Mun oli tarkotus pitkittää näiden kuvien jakamista siihen saakka, että saatais Jamin uusi pelituoli vihdoin kotiin, jotta olisin voinut ottaa kuvat olkkarista ihan kokonaisuudessaan. Ilmeisesti kolme viikkoa ei  kuitenkaan vielä riitä odotuttamaan maksavia asiakkaita. Kyseistä tuoliahan ei tosiaan ollut edes ruotsalaisen valmistajan varastossa, kun se tilattiin, mutta nyt sitä on ollut tarjolla viime viikosta saakka. Toivottavasti se siis saapuisi vielä tällä viikolla tai edes ensi viikolla, jo tuolin korkeahkon hinnankin takia ois ihan kiva vihdoin saada rahoilleen vastinetta.

IMG_3079 IMG_2992

Meidän kodissa on sisustuksen suhteen aika selkeä linja. Mustaa ja valkoista. Muutama tehosteväriläntti siellä täällä. Puun eri sävyjä ja vihreää. Reilu vuosi sitten hankittu Kivik-divaanisohva on kieltämättä itse kuningas meidän olohuoneessa ja se hallitsee tilaa valkoisuudellaan ihan kiitettävästi. Onneksi sitä on kuitenkin helppo muunnella erivärisillä sohvatyynyillä esimerkiksi vuodenaikojen mukaan. Nyt mulla onkin hankinnassa jotkut vähän jouluisemmat tyynynpäälliset kesäks ostettujen H&M Homen päällisten tilalle. Olkkari on tätä nykyä mun mielestä paljon raikkaampi ja enempi meidännäköinen, kuin keväällä!

IMG_3061 IMG_3017

Viimeisimpänä hankintana on tosiaan Ikean Malm-lipasto, jonka vaihdoin mun korkeakiiltoiseen nelilokeroiseen Expedit-hyllykköön. Kyseinen hyllykkö ei mun mielestä yksinkertasesti vaan toiminut tässä asunnossa mitenkään päin - kiiltävä pinta imi itseensä pölyä ja tahroja eikä hyllyihin oikein ollut mitään mitä laittaa, sikäli kun en tykkää pitää hirveetä tavaramäärää esillä. Se teki olkkarin toisen päätyseinän yleisilmeen tosi rauhattomaksi, kun hyllyihin kerääntyi milloin vanhoja akuankkoja, milloin kasa erilaisia latureita tai menneen viikon sanomalehdet. Ja edellämainitut sai olkkarin näyttämään paljon sotkusemmalta, kuin se oikeasti oli. Meillä ei yksinkertasesti ollut paikkaa, mihin säilöä sitä kaikkea ylimäärästä roinaa, mitä koteihin aina välillä kerääntyy.

Nyt mun ympäriinsä seilaavalle pikkutilpehöörille on oma laatikko ja vaatekaapissa voin vastedes säilyttää ihan vaan vaatteita. Jamillakin on oma laatikkonsa kaikelle tietokonesälälleen ja tärkeille papereilleen. Kolmannesta laatikosta tehdään nyt talventullen pipolaatikko, jossa nimensä mukaisesti tullaan säilyttämään pipot, hanskat, huivit ja muut ulkoasusteet!

IMG_3059 IMG_3049

Vaikka tykkäänkin meidän tänhetkisestä asunnosta ihan hirveästi ulkomuotonsa puolesta, ei tää paikka vieläkään oikein tahdo tuntua kodilta. Pyörähdin sunnuntaina mummolassa, jonne menin bussilla. Kyseinen bussi menee meidän entisen asunnon ohi ja entisen kotipysäkin ohi bussilla ajaessani tunsin miltei kivuliaan piston sydämessäni. Ihan kun ois iskenyt koti-ikävä. Kotiin, jota ei enää ole. Kotiin, joka oli ihan mielettömän ruma, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna sietämättömän rakas paikka.

Tiedän näiden tuntemusten johtuvan lähinnä kaupunginosasta. Mä olen aina ollut enempi länsilahtelainen, kun olen niillä tienoilla varttunut ja nyt asutaan kaupungin pohjoispuolella, joka on kaikinpuolin itselle vieras. Meidän tämänhetkinen asuinseutu on kyllä oikein mukavaa aluetta ja keskustan palvelut on lähempänä kuin ennen, mutta joku tässä tökkii. Inhottaa aina körötellä 45 minuuttia suuntaansa bussilla (onnekseni ei sentään tarvitse vaihtaa linjaa välissä), kun tahtoo käydä vanhempiensa luona kylässä. Toiset tietysti asuu toisella puolen Suomea tai jopa ihan toisessa maassa, kuin perheensä ja mä veikkaankin, että tää mun turhautuminen johtuu just siitä, että perhe on niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Vierailu 10 kilometrin päässä kotikotona on koko päivän reissu ja se tuntuu höhlältä. Ennen kävin isovanhemmillani kerran viikossa, nyt hyvä jos kerran kuukaudessa. Poden miltei huonoa omaatuntoa siitä, että vuosi sitten hinguin niin kovasti kaupungin sykkeeseen ja lähemmäs koulua. Asunto numero kakkosta ois pitänyt etsiä vähän pidempään.

Mua myös inhottaa kamalasti se, miten ei voida ottaa ykkösparaskaveriani - meidän perheen Ronttia - meille hoitoon, kun vanhusparka pelkää rappukäytäviä yli kaiken, eikä meillä ole hissiä. Osittain tämän takia koira joutuu viettämään toisinaan todella pitkiäkin aikoja yksin kotona, etenkin nyt kun meistä kolmesta muksusta kotona asuu enää vain yksi.

IMG_3005 IMG_3089

Oonkin muutaman kerran aiheesta ohimennen maininnut, mutta muutto meillä on siis jossain vaiheessa ensi vuotta edessä. Myös J on ilmaissut kyrpiintymistään sitä kohtaan, ettei hänen naapurikunnassa asuvan äitinsä luona käydäkään enää ilman useamman päivän suunnittelua ja hitonmoista bussimatkaa.

Toivottavasti mieluisa koti löytyisi ilman suurempaa vääntöä - viime kerta ei mennyt ihan niin nätisti. Muuton tekeminen talvella on meille tällä kertaa ehdoton no no, kun se ollaan nyt pariin otteeseen koettu. Mä olen muuttanut pienen elämäni aikana 10 kertaa ja olen tottunut siihen rumbaan jo pienenä, mutta J ei etenkään muuttamisen roudausvaiheesta välitä. Ja valehtelisin jos väittäisin, ettei mulla ois vuosi sitten ollut hermot kireällä, kun kannettiin tota meidän valkoista sohvaa ulkona loskakelissä. Ei enää ikinä.

Päätettiin ottaa kuitenkin rauhallisesti uuden asunnon etsimisen suhteen, voi olla että asunnon avaimet vaihtuu toisiin jo alkukeväästä, voi olla että niin käy vasta elokuussa. Ei tahdota kiirehtiä vaan ihan oikeasti nyt ois tarkotuksena löytää asunto, jossa asua ainakin mun valmistumiseen saakka. Kaikinpuolin toimiva, hyvällä sijainnilla oleva kaksio tai kolmio. Tän meidän nykyisen kodin suhteen kiirehdittiin vähän liikaa ja ollaan jälkeenpäin kärsitty suinpäin ryntäilystä enemmän ja vähemmän. Asunto on älyttömän kaunis ja sijainti voisi olla jollekulle toiselle, kenties auton omistavalle, loistava. Meistä tää ei vaan oo missään vaiheessa tuntunut kodilta.

OUTFIT THROWBACK - OCTOBER EDITION

19. lokakuuta 2015

Pari kuukautta takaperin palasin interwebsin ihmeellisessä maailmassa vuosia taaksepäin, kun listasin päälle kiskomiani asuilta neljältä menneeltä elokuulta. Tykkään kovasti aina palailla ajassa taaksepäin ja esimerkiks lukea mun kolme vuotta sitten rustaamiani tekstejä vanhasta blogista. Nää asukuvat on nyt mun uusin selausvillitys ja tällä kertaa oiskin tarkotus käydä vähän läpi, mikä on ollut mun idea pukeutumisesta lokakuina 2011-2014!

15290748477_cf8f276b17_z

2014
No siis. Tältä mä näytän edelleen ihan tavallisina (astetta kylmempinä) arkipäivinä. Mitään älyttömän kokosia askelia tyylin muutoksen suhteen ei siis olla vuoden aikana otettu, omistan nimittäin jokaisen näistä  kuvassa näkyvistä vaatekappaleista edelleen. Ja käytän jokaista säännöllisesti. Zaran farkkuja oon tuunannut aavistuksen verran, villapaidassa on pari karannutta silmukkaa ja juuri nuo Converset on tällä hetkellä myynnissä ig-kirppiksellä, mutta kenkähyllystä löytyy jo uudet valkoiset Conssit. Jos törmäät muhun kaupungilla loka-maaliskuu välillä, näytän mitä todennäköisimmin jotakuinkin tältä. Everestin untuvatakki jos joku on yksi mun luottovaatteista jo neljättä talvea putkeen!

10512342653_3ffd709597_z

2013
.. mun mieltymyksestä tohon punaseen parkaan kertoo kai sekin, että tähän 2013 vuoden asuun oli vaihtoehtoina joko tämä tai Everestillä höystetty asu. Mutta tää on musta edelleen ihan kiva perusasu. Kyseinen vuosi oli mun kohdalla vähän tylsän pukeutumisen aikaa, sillä olin jäänyt viettämään välivuotta lukion jälkeen ja tein työkseni siivoojan hommia. Arkena ei juurikaan huvittanut pukeutua mitenkään erikoisemmin. Toi villatakki löytyy mun vaatekaapista edelleen, mutta se on tätä nykyä enempi kotivillis. Ei oo mun silmissä enää niin upea, kuin miltä se silloin H&M:n rekissä näytti.

8112548467_4088960cce_b

2012
En tiedä teistä, mutta mun mielestä näytin 17-vuotiaana aivan tajuttoman paljon vanhemmalta, kuin mitä nyt parikymppisenä. Pukeuduin etenkin abivuoden alussa todella pikkuvanhasti. A-linjaset villakangastakit, kauluspaidat, bleiserit, hillityt korut ja saapikkaat oli mun juttu. Hiukset oli aina hillitysti niskanutturalla, siistillä ponnarilla tai jätetty auki, suoristettuina tietenkin. Se onkin varmaan suurin syy siihen, miksi tässä kuvassa esiintyvä Jenna näyttää omaan silmään enemmän kaksvitoselta kuin lukion kolmatta vuotta alottelevalta teiniltä.. Oli niitä hutejakin tietysti, mutta noin niinkun yleisesti. 

6288845858_80683c5f44_b

2011
Voi että, tuo tukka!! Tää on ihan päivä tai pari sen värjäyksen jälkeen otettu kuva. Muistan niin hyvin, miten kamalaa kriisiä pukeutumisesta ton fledan vuoksi koin. Sen kanssa ei meinannut sopia mikään mun jo omistama vaatekappale ja tuo punaraitainen puhvihihainen trikoopaita suorastaan liimaantui muhun kiinni sen vuoksi. Se oli mun mielestä silloin ainoa kiva yläosa. Mutta kaks kuukautta myöhemmin olinkin taas brunette..
  Näistä kuteista kaikki taitaa olla jo korkeemmassa kädessä. Takki taisi lentää roskikseen, minne se ois alunalkujaankin kuulunut, kun sen käytettynä ja tuolloiselle Jennalle kolme kaks kokoa liian isona sain. Kengät löytyy vielä, ihan vaan koska maksoin niistä aikoinaan satasen, ne lämmittää edelleen ja on mitä parhaimmat rönttäkengät maalle lähdettäessä. Tai talvella roskia viedessä..

Huh! Jos joltain mennyt edelliset postaukset läpi ja tahtoo verrata vaikka tuota 16-vuotiaan meikäläisen pukeutumista nykypäivään, niin tästä pääset viimesimpään asupostaukseen. Mä en suoraan sanottuna osaa sanoa tähän loppuun mitään tyhjentävää :-D Antaa edellänähtyjen kuvien siis puhua puolestaan!

KUKKUU?

15. lokakuuta 2015

Miksei karkinsyönnin blokkaaminen omasta elämästä onnistu yhtä helposti, kuin blogin poissulkeminen? Siinä missä Bloggeriin on jokaisen bloggaamattoman päivän jälkeen entistä vaivalloisempaa kirjautua, voi sen paperipussin supermarketissa täyttää mieleisillään karkeilla, vaikkei millään huvittais ronkkia kymmentä tai useampaa boksia sillä pienellä lapiolla. Nää kaks vois vaihtaa paikkoja mun elämässä ihan millon tahansa.
  Musta on myös vähän hauskaa, että pääsen aina ihan järjettömän hyvään flow'hun blogin kanssa ja joka kerta koko homma tyssää ku seinään. Ei vaan tapahu mitään mistä kirjottaa. Kaikki ideat on melkein kuudessa vuodessa käyty läpi useampaan otteeseen. Oon edelleen se tavallinen tyttö, jonka elämä rullaa vauhdilla lähinnä pari viikkoa tilipäivän jälkeen. Tavallisuus on kuulemma etu tässä arjesta kovaa vauhtia irtaantuvassa blogistaniassa, mut hitto et siitä on vaikeeta kirjottaa mielenkiintoista blogia näin puolikkaan vuosikymmenen jälkeen!

IMG_2942 IMG_2901

Hääblogiin mulla ois ideoita vaikka kuinka, mutku ei vaan jaksa, ajatus ei juokse enkä tahtois kuvittaa koko blogia Pinterestistä kaivetuilla otoksilla. Tää on pelottavan tuttu tunne viimesyksyltä, kun vajosin johonkin ihan ihmeelliseen syysdepikseen. Mul on hyvä fiilis, mut mikään ei huvita. Vois vaan maata sängyssä päivästä toiseen. Edes koulu ei pidä virkeänä, kun päivät on luokkaa "yks luento päivässä, ai tiistailta onkin kaikki peruttu ja sulla on keskiviikko muutenkin vapaa". Tällä hetkellä istun englannin tunnilla ja tästä painelen suorinta tietä logistiikan luennolle. Mun sisäinen nörtti kaipaa koulun penkissä puutunutta takamusta ja kynä sauhuten kirjottamisesta seurannutta kovettumaa oikean keskisormen päässä.
  Mun huomion on herättänyt myös se, että lukijoiden kanssa käydyn vuorovaikutuksen määrä on aika suorassa suhteessa mun fiiliksiin bloggaamisesta. Teen tätä vaan itelleni ja lässynlää, mutta kun jotain tekee todella sydämestään, työstää parhaimmillaan monta päivää ja nukkuu lyhyemmät yöunet kyseisen asian takia, on vähän tylsää, kun palaute sun hengentuotteesta on minimissä. Postausta suunnitellessa takaraivoon hiipii se eiketäänkuitenkaankiinnosta-kammotus, josta aikaisemmin syksyllä kirjoitin. Mutta tää nyt on jo läpikäyty aihe blogeissa, blogikommentointi ilmiönä tekee parhaillaan hyvin hidasta mutta varmaa kuolemaa :-D

IMG_2925 IMG_2956

Mut mä olen silti onnellinen. Oon koko tän viikon siivonnut kotona ja eilen tein yhden tytön kanssa vaihtokaupat mun Expedit-hyllyköllä. Tilalle tuli kolmilaatikkoinen Malm-lipasto. En tiedä kummasta oon enemmän fiiliksissä: siitä että olohuoneen toinen päätyseinä on nyt paljon seesteisemmän näköinen vai siitä, että mulla on vihdoinkin paikka, johon siivota kaikki pikkutilpehööri piiloon! Myös Jamin työpöytä vaihtui ja tässä kovalla hingulla odotetaan uutta työtuolia saapuvaksi, jotta päästäis tilaa vievästä nojatuolinrotjakkeesta eroon.
  Poikkesin eilen myös kirpputorilla pitkästä aikaa ja tein tosi kivoja löytöjä. Ostin J:lle farkut, kun sen viimeset ehjät pöksyt ratkes viikonloppuna. Ja löysinpäs pöksyt itsellenikin, H&Mn Mom Jeansit nimittäin. Hintaa housuostoksille tuli yhteensä 11 euroa. Mun uudet pökät istuu mainiosti ja on ihan älyttömän mukavat. Jos nää ois helpompi yhdistää mun omistamiin yläosiin, en enää käyttäis mitään muita farkkuja! Ehkä näissä on vahva riski kärsiä kroonisesta camel toesta, mutta mitä sitten? Mukaan lähti myös Lauren Conradin Style vitosella ja pari lontoonkielistä muotilehteä kakskytä senttiä tsipale.

IMG_2913 IMG_2968

Onhan mulla muutenkin syytä hyvään fiilikseen, sillä tämän illan luennon jälkeen jään syyslomalle. Tiedossa on kieltämättä kovaa puurtamista muutaman kouluhomman parissa, mutta aion myös edes yrittää nukkua yhdet stressittömät yöunet. Höllätä vähän. Kämppä on puhdas viimeistä nurkkaa myöten, meillä on jääkaapissa hyvää safkaa koko viikonlopuks ja startattiin J:n kanssa HIMYM varmaan viidettä kertaa kahden vuoden sisään. Kun jonkun tietyn tv-sarjan toljottaminen on todettu hyväksi parisuhdeaktiviteetiksi, mitä sitä vaihtamaan? Osataan jaksot jo ulkoa etu- ja takaperin, mutta silti ne samat sitcom-läpät naurattaa vuodesta toiseen..

IMG_2961 IMG_2983

Niin ja hei muuten, tärkein meinas unohtua: Avasin eilen instagram-kirppiksen! Meininki siellä on hyvin samantyyppinen, kuin blogikirppareillakin, mutta mun on vaan vähän helpompi valvoa teidän huutoja kännykällä. Mä oon tuskastellut pullistelevan vaatekaappini kanssa jo ihan liian pitkään ja koska pyyntöjä tuli niin paljon, päätin koklata vaatteiden myymistä ensin instagramitse. Tarjolla olis mekkoja, kaikenlaisia yläosia, laukkuja ja kenkiä. Monesti naisilla on joku juttu, mitä ne hamstraa. Mä huomasin vaatekaappia siivotessani, että mun kohdalla se juttu on joskus ollut juhlamekot. Ihan älytön määrä käyttämättömiä kolttuja, jotka on joskus ollut vaan ihan "pakko" saada. 
  Mut siis tosiaan, pliis, käykää kurkkaamassa, josko just susta olis UFFin laatikon lisäks apua tän mun siivousurakan loppuun saatamiseks! Kirppistilille pääset tästä tai vaihtoehtosesti voit etsiä sen manuaalisesti @atsgukirppis -nimimerkillä :-)

Olihan hassua kirjotella tällä tavalla hömpänpömppää ilman sen suurempaa punaista lankaa. Joku sanois sekavaksi ja epäonnistuneeksi journalismiksi, mä väitän tän olevan sitä vanhanajan bloggailua. Nyt ihan älyttömän kivaa loppuviikkoa kaikille, hyvää lomaa niille, joilla se on vasta alkamassa ja rentouttavia viimesiä lomapäiviä, joilla se on lopuillaan. Mä koitan nyt keskittyä näihin englannin tunnin viimesiin minuutteihin!

ALL BLACK & CAMEL

6. lokakuuta 2015

*Yhteistyössä House of Brandonin kanssa

IMG_28572 IMG_28682
Coat 2nd hand | Shirt House of Brandon* | Jeans Gina Tricot | Sneakers Nike

IMG_28612

Pidin tänään etäpäivän koulusta ja ajattelin keskittyä hiljalleen kasaantuviin koulutöihin kotoa käsin. Valehtelematta vähän sellanen fiilis joitain koulutehtäviä lukiessa, et joo-o, oon mä joskus ehkä kuullut näistä sanoista. Miten meni noin niinkun omasta mielestä tää kouluvuoden alotus? No ei kyllä järin hyvin.

  Valkkasin viime perjantaina House of Brandonilta* tuon mustan turtleneckin tilaukseen ja eilen kännykkä sitten tuuttas saapumisilmoitusta. Aina toisinaan kuulee ihonmyötäsistä trikooturtleneckeistä puhuttavan vähän ikävään sävyyn, jos sellainen tulee vastaan isompikokoisen ja/tai rintavan naisihmisten päällä, mutta mun mielestä musta väri "pelasti" koko asun. Fiilis ei missään nimessä ole tän päivän aikana ollut tukala tai jotenkin ylitsepääsemättömän "tyrkky". Suoraan sanottuna en hetkeen oo tuntenut oloani näin itsevarmaksi missään asussa! Musta hoikistaa, vai miten se meni..?
  Mähän tosiaan olen värittömien ja simppeleiden asujen puolestapuhuja, joten mikäs se mahtavampi asu arkeen, kuin kokomusta. Kaivoin tänään vielä ton viime vuonna kirpparilta löydetyn kamelitakin vaatehuoneen perukoilta ja vedin harteille, tällä hetkellä sen kanssa pysyy just eikä melkein lämpimänä! Ilman takkia taas näytän Jamin mielestä kuulemma ihan Steve Jobsilta..

Nappaako kokomusta teihin arkipukeutumisessa vai tuleeko korkeista trikookauluksista mieleen vain Applen edesmennyt keulahahmo?

SUNDAY IN BED

4. lokakuuta 2015

Mä oon viihtynyt koko sununtain sängyn pohjalla. Eikä mua edes hävetä! Kiva viettää vaihteeks tämmösiäkin vapaapäiviä, kun ihan vaan löhööminen on viimeaikoina ollut vähän kortilla. Itseasiassa mun pitäis tästä vielä tän päivän aikana kyetä ryhdistäytymään, sillä yhdessä koulutehtävässä on deadline keskiyöllä ja lupasin itelleni, etten tänä syksynä jätä yhtäkään tehtävää roikkumaan. Ei se duunin tekeminen, vaan sen alottaminen, tiedättehän.. Mut mitä mun laiskottelusunnuntai sit on tähän mennessä pitänyt sisällään, jossei kouluhommia?

IMG_2681

♥ Ultimateikuisuuslemppari: ruisleipä kinkulla ja kurkulla. Ehkä jonkun mielestä vähän ankee aamupala, mutta sopii mulle paremmin kuin hyvin. Helppo, nopee, hyvä ja pitää nälän kurissa. Kylkeen jättilasillinen hedelmälihallista appelsiinimehua, ni jo on kuulkaas aamu pelastettu. Ja kaikki tää tarjottimen kanssa sängyssä, ah! Kiroon tätä kyllä viimestään illalla, kun koitan käydä nukkumaan kaikkien murusten keskellä...

IMG_2707

♥ Kyselin eilen illalla Snapchatissa (@tsenana) sarja- ja leffasuosituksia ja ainakin 95% mulle vastanneista tyypeistä suositteli Orphan Blackia. Tätä on kehuttu mulle muutenkin ihan älyttömän paljon jo kavereiden toimesta, mutta jostain syystä koko sarja on mennyt multa ihan ohi. Vaikka se oli Yle Areenassakin tossa jokin tovi sitten!! Noh, mutta, nyt mä olen pahemman luokan koukussa ja viipotan menemään ekan tuotantokauden puolivälissä. Miten ihmeessä maltan alottaa niitä koulujobeja?

IMG_2757

♥ Mun vanhemmat palasi alkuviikosta etelänlomaltaan ja toivat mukanaan taas aimokasat karkkia ja suklaata tuliaisiksi. Mä sain tietysti osani niistä ja tässä paraikaa odottelen, että perunat ois kypsiä ja uunissa paistuva lohi valmista, jotta voisin safkaamisen jälkeen hyökätä tän Toffifee-rasian kimppuun. Tän lisäks namilaatikossa odottais vielä jättikokonen Oreo Milka! Se on kyllä tämmöselle herkkuperseellekin aivan törkeen makeeta, mutta ihan hyvä vaan. Mitä vähemmällä makeannälän saa taltutettua, sen parempi.

IMG_2750

♥ Pyysin äitiä tuomaan mulle reissusta kourallisen nudelakkoja, ne kun on sävyiltään mitä parhaimpia arkeen ja omat varastot alkaa olla melko niukilla. Tuliaispusseista ilmestyikin sit useampi nudesävy, joista kaikki pääsee ihan varmasti käyttöön. Oon todennut turkkilaiset kynsilakat ihan huippulaatusiksi jo joskus esiteini-iässä, eikä niiden suhteen tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Kuvassa näkyvä lakka nimittäin kuivuu sekunneissa ja kestää kynsillä useamman päivän lohkeilematta. Ja toi sävy, ai vitsit!

Mä jatkan nyt eilisestä keilausreissusta toipumista Orphan Blackin ja uunilohen kanssa - miten sitä voikin saada nivuset ja reidet näin jumiin yhtä vaivasta palloa vierittämällä? Pitäs varmaan harjotella kyseistä lajia vähän useammin, kuin kerran viidessä vuodessa :-D Rentouttavaa sunnuntaita kaikille, toivottavasti tämmönen "old school" -postaus nappas tähän väliin :-)

3+1 OSTOKSET

2. lokakuuta 2015

Ja niin lokakuun myötä koitti jälleen se aika syksystä, kun purnukkahirmut ja alehaukat ympäri Päijät-Hämeen suuntasivat nokkansa kohti Lahden Sokosta. Tai mistäs sitä tietää jos uskaltautuivat ihan naapurimaakuntiin saakka. 3+1 -päivät on nimittäin paraikaa käynnissä ja olenpas minäkin paikalla kerennyt piipahtamaan. Säästin hermojani aivan tolkuttoman monta metriä, kun kattelin jo hyvissä ajoin kuvastosta, et mikä tällä kertaa kiinnostais erityisesti. Ei tarvinnut seilata ja ihmetellä paikan päällä, selviydyin Lahden Sokoksen kosmetiikkaosastolta takaisin rautatieasemalla parkissa olleelle autolle alle puolessa tunnissa. Joitain kymmeniä euroja köyhempänä, mutta selvisin kuitenkin. 

IMG_2658

Mun Nivean vedenkestävä silmämeikinpoistoaine on paria tippaa vaille finito, joten uusi semmoinen oli ostoslistalla. En kuitenkaan löytänyt kuin Nivean tavallista silmämeikinpoistoainetta, joten päätin antaa mahiksen tälle Garnierin Eye Make-up Removerille tällä kertaa. Vielä en oo päässyt testaamaan, koska oon tarkan markan nainen ja kaiken mitä ostan, käytän ihan loppuun. Niin myös ne Nivean silmänmeikinpoistoaineen viimeset tipat.

EOS on mulle tuttu brändi ainoastaan huulirasvoistaan ja yllätyin joku tovi sitten, kun äkkäsin sen tarjoavan tätä nykyä myös käsirasvoja ja vaikka mitä muuta kosteuttavaa tököttiä. Mä kun oon sheivaillut menemään ihan luvattoman kauan pelkän saippuan voimilla, päätin napata tämän Shave Creamin ostoskoriin. Eikä muuten tarvinnut pettyä! Liekö syy siinä, että oon kasvattanut kinttuihini talvikarvaa jo hyvän aikaa, mutta lopputulos tämän sheivausvoiteen kanssa oli jotain aivan älytöntä: niin pehmeitä kinttuja en oo hetkeen kokenut! Ja plussaa pirtsakasta tuoksusta :-)

Vuosi sitten menin ja rakastuin tähän Aussien Miracle Moist -shampooseen. Ajattelin, et oisin ottanut mukaan hoitoaineenkin, mutta kun vanhaakin on vielä jäljellä, päätin säästellä roposiani. Tyyriin hintansa takia tulee vähän liian usein kiikutettua kotiin kaikkea muuta kuin Aussien tuotteita, mutta nyt kun tarjolla oli puolen litran tonkka ihan naurettavaan hintaan, päätin jo kotona, että jos jotain ostan, niin tätä. Etenkin nyt, kun vaalennusprosessin myötä mun tukka ei oo enää niin liukas kuin ennen. Ja c'moon, kuka nyt ei muka tykkäis hubbabubban tuoksuisesta shampoosta?

Pisin aika siellä sokkarin kosmetiikkaosastolla meni seuraavaa pohtiessa: Vita Liberatan itseruskettava mousse, ottaakko mediumin vai darkin? Päädyin mediumiin ja näin jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä, että niin tein. Malttamattomana testailin tätä eilen ja nyt saan nauttia ihan ältsin kauniista päivetyksestä! Sävyero kaulan ja nassun välillä on vähän hassu, mutta meikillä huijattavissa. Ehkä mä kuitenkin tänä talvena oon terveen värinen vähän useammin, kuin edellisinä talvina.

Viimeisenä poiketaan pikaisesti meikkipussin puolella. Mä ostin kesällä sen Maybellinen keltasessa hylsyssä olevan vedenkestävän ripsarin ja oon vihannut sitä ensilevityksestä asti. Niin tönkköä harjaa ja valmiiks kuivahtanutta koostumusta ei siedä Erjakaan, mutta kun siitä kympin maksoin, niin kyllä mä sen kanssa nyt loppukesän maltoin kärsiä. Aina siihen asti, että bongasin Sokoksen kuvastosta Lumenen Blueberry  Curl Waterproof Mascaran puoleen hintaan! Oon pitkään halunnut kokeilla näitä, mutta jostain syystä kaikenmaailman ulkomaalaisperäiset villitykset aina kiinnostaneet enemmän. Nyt raaskin maksaa sen 7,90€ ja kiikuttaa hohtavan ripsarihylsyn kotiin. Eikä ollut missään määrin pettymys! Harja on ihan loistava mun pienille silmille ja se erottelee ripset ihan tajuttoman hyvin. Vihdoin ja viimein mä oon tainnut löytää mun luottoripsivärini!

Onko täällä muita Sokoksen alennuksiin hurahtaneita ja mieluisia löytöjä tehneitä? Mulle tää tapahtuma on syksyn kohokohta mitä kosmetiikan ostamiseen tulee eikä koskaan oo tarvinnut pettyä tarjouksiin. Mitä nyt vähän harmittaa, et kivoja juttuja ois joka päivä, eikä oma budjetti ihan veny päivittäin tavaratalossa ramppaamiseen. Ehkä mä jonain päivänä uskaltaudun kodinosastollekin, toistaseks mummoarmeija sillä saralla kuitenkin vielä vähän hirvittää.
  Nyt mä siirryn tästä koneen äärestä kyökin puolelle. Oon siivonnut koko päivän ja päätin hetkeks hengähtää blogin äärellä, ennen kuin rupeen kyhäämään jotain syömistä täks illaks. Ajattelin kokeilla vanhaa kunnon retroklassikkoa, jauhelihapasteijaa piirakkamuodossa nimittäin. Edellisestä kerrasta onkin aikaa jo melkein kahdeksan vuotta :-D Superkivaa viikonloppua kaikille!

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne