WHITE GIRL PROBLEMS — MUN ITSERUSKETUSRUTIINIT

25. toukokuuta 2015

Jotkut saattaa menneiltä kesiltä muistaakin, millanen possunpinkki kalkkilaivan kapteeni tällä puolen ruutua kököttää. Rusketus ei tartu kuin vasta kolmannen jossain Välimeren tienoilla vietetyn viikon jälkeen ja luomia on jo pelkästään vasemmassa kädessä enemmän kuin keskivertoskandilla koko kropassaan, ettei sille UV-säteilylle ihan hirveästi edes raaski terveyttään uhrata. Kaks vuotta sitten mä kuitenkin löysin ratkaisun, kun pitkien pohdintojen jälkeen päätin säästää yo-juhlissa edes jostain ja suihkurusketuksen sijasta käppäilin lähimpään Seppälään ostamaan kulttimaineeseen nousseen St. Morizin ruskettavan emulsion. Kauhulla varhaisteini-iän itseruskettavakokeiluja muistellen löträsin emulsiolla pitkin poikin ja harjoittelin sen käyttöä hartaasti parin viikon ajan ennen omia ylioppilasjuhliani. Sille tielle on jääty.
  Sittemmin testauksessa on ollut monenkaltasta ruskettajaa ja viimesimpänä oonkin hurahtanut ihan tyystin St. Tropezin mousseen. Kyseinen tökötti on ihan vietävän kallista, mutta onneksi äiti kiirehti hätiin ja kiikutti mulle lentokoneesta ihan kunnon itseruskettavapaketin, johon sisältyi St. Tropezin logolla varustetut 2x100ml itseruskettavaa moussea, kuorintavoide ja kosteusvoide. Vaikka tuota ruskettavaa on kokonaisuudessaan aika vähän, niin mitenkään kovin nopeasti hupenevaa se ei ole. Vasta tänään käytin loppuun ensimmäisen, viime heinäkuussa avaamani mousseputelin ja korkkasin uuden. Kicksissä olisi kesäkuun 9. päivään asti -25% kaikista rusketusjutuista, mutta arvatkaa onko mulla varaa?
  En muuten sitten ole mikään asiantuntija, vaan postaus on koottu vinkeistä, joita oon viimesen parin vuoden aikana saanut, hyväksi todennut ja joiden avulla pääsen itse onnistuneeseen lopputulokseen!

IMG_0625  

1. Puhdas iho. Varmaan järkikin sen jo sanoo, ettei ihoa värjäävää mömmöä levitellä hikiselle ja ryönäselle iholle. Saa toki yrittää, jos haluaa, mutta itse tykkään levittää itseruskettavani suihkunraikkaalle ja vastikään kosteutetulle iholle. Vaikka tämä leidi fanittaa enempi päiväsaikaan purkkiruskettumista, niin itseruskettavan kanssa voi kätevästi lutrata vaikka illalla suihkun jälkeen ennen maate menoa.

2. KKK, kuorinta, karvanpoisto ja kosteutus. Tiedättehän, mitä tapahtuu, jos mattameikkivoidetta levittää pintakuivaan ja hilseilevään nassuun? No samanlainen lopputulos ei ole kaukana, jos länttäät itseruskettavaa koppuraisten ja karvaisten säärien pintaan. Allekirjoittaneella järjestys on seuraava: suihkusaippua > kuorinta > sheivaus > kuorinta nro 2 > hajakarvojen metsästys > kuivaus > kosteutus. Jos tuntuu siltä, että tämmönen setti on turhan kova omalle hipiälle, niin voi antaa ihon levätä vaikka yön yli ja levittää itseruskettavan vasta aamulla. Ainakin kosteusvoide kerkeää imeytyä ja mahdollisesti sheivauksesta ärsyyntynyt iho vähän rauhottua.


IMG_0636
IMG_0642

3. Kehon kuivat kohdat. Henkilökohtasesti tykkään käyttää eri kosteusvoiteita eri osiin kehoa. Tuota tulostinmusteen kanssa samoissa hintaluokissa pyörivää St. Tropezin kosteusvoidetta hieron ainoastaan akuutisti kuiviin kohtiin, se todella tekee tehtävänsä. Yleensä ankarinta kosteutusta läpi vuoden tarvitsevat nilkat ja akillesjänteen ympäristö, polvet, kyynärpäät ja kaula/dekoltee. Muualle kehon laajemmille alueille kuten reisiin, vatsaan ja selkään käytän tusinarasvoja - tällä hetkellä käytössä on Victoria's Secretin Mango Temptation ja Sheer Love.

4. Anna kosteusvoiteen imeytyä rauhassa. Kimmoisaan ja pehmeään ihoon on paljon mukavempi hieroa itseruskettavaa, kuin vielä kosteusvoiteen jäljiltä nihkeään ja rasvaiseen ihoon.

 
IMG_0646

5. Löydä oikea tuote. Nopeasti kuivuva mousse tai geeli on kärsimättömän ja kokeneemman ruskettelijan valinta. Anteeksiantava emulsio tai voide aloittelijalle. Suihkeet ja sumutteet passaavat siihen välimaastoon. Markkinoilta löytyy myös ihan äärettömän paljon ruskettavia tuotteita, joissa on karttaväri. Semmosta suosittelen myös, jos oot ihan keltanokka koko touhussa. Karttavärin avulla pysyt nimenomaisesti paremmin kartalla siitä, mihin itseruskettavaa on jo levitetty ja vältyt pahemmilta laikuilta levitysvaiheessa. Itseruskettavan sävyn suhteen kannattaa ehdottomasti pyytää apua myyjältä tai vaihtoehtoisesti tehdä pientä taustatutkimusta netissä. Itseruskettavat tuotteet osaa olla mutkikkaampia kuin moni arvaiskaan :-D Koostumusvalikoman lisäksi on esimerkiks jos sun mitä pohjasävyjä.
  Mä alotin aikoinaan sillä St. Morizin emulsiolla sävyssä Medium, jota oli helppo korjailla jälkikäteen tavallisella kosteusvoiteella. Moussen kanssa korjausaika on yleensä todella rajallinen, mutta ahkeralla hinkkauksella siitä saattaa selvitä aivan yhtä kunniakkaasti!

6. Käytä kinnasta!! Paljain käsin itseruskettavan levittäminen voi olla melko riskialtista ja sottaista touhua. Käsiä ei saa mitenkään nätisti värjättyä ja aina jossain on joku raja. Kumihanskojakin suosittelisin ennemmin kuin paljaita käsiä, mutta levitysväline ihan ylitse muiden on vaahtomuovinen levityskinnas. Tuote levittyy tasaisesti ja saa olla aikamoinen tonttutoljanteri, jos jonkinlaisia rajoja onnistuu aikaan saamaan. Niin kauan kun muistaa levittää tuotetta iholle pyörivin liikkein, ei pitäis olla hätiä mitiä.
  Muistathan myös levittää tuotteen iholle alhaalta ylöspäin, eli lähde liikkeelle kintuista. Vatsan ja reisien rusketus kiittää, kun niitä ei vasta levitetyn itseruskettavan kuivuessa tarvitse hinkata toisiinsa jalkateriä ruskettaessa.

7. Pyydä apua levityksessä. Sä et ylety levittämään yhtään mitään keskelle omaa selkäästi, vaikka olisit millainen simpanssinkäsillä varustettu akrobaatti. Tasaisen lopputuloksen nimissä ja rusketuskatastrofin välttääksesi, pyydä apua. Hekoteltiin tänä aamuna Jamin kanssa, miten muut bloggaajat opettaa poikaystävänsä kuvaamaan, minä opetan omani levittämään itseruskettavaa.


IMG_0650 IMG_0671

8. Löysät ja tummat vaatteet. Senkin takia monet suosivat illalla itseruskettavan kanssa taitelua, kun voi sitten yön viettää ilman rihmankiertämää. Mä kun taas tykkään suorittaa koko homman mieluummin aamupäivästä valosan aikaan, hengailen löysissä vaatteissa ainakin semmoset 8h. Itseruskettavan (kunnollista) levitystä ei siis kannata jättää ihan viime tippaan. Ennen pukeutumista kannattaa varata myös sellanen about tunti aikaa hillua alasti, iho voi nopeastikin kuivuvien tuotteiden käytön jälkeen tuntua nahkealta jonkun aikaa eikä mahamakkaroiden väliin jäävä hikinen syvennys ole kauhean edukas lopputuloksen kannalta.

Jotkut itseruskettavat kuorituvat pois tosi nätisti, jotkut sitten vähän kamalammin. Mutta ainakin tää mun käyttämä vaan haalistuu ajan ja peseytymisen myötä. Rusketuksen saa pysymään kauniina ja tasaisena suhthelposti, saunomista ja kuumassa vedessä muhimista yleensä välttelen parina ekana päivän itserusketuksen levittämisen jälkeen. Mä oon huomannu myös sen, että itseruskettava kuluu ja hikoaa pois tosi helposti mm. rannekellon alta ja jalkateristä, jos jalassa on umpinaiset kengät tosi pitkään.
  Itseruskettavaan nojautuessa on kuitenkin jokatapauksessa hyvä tehdä ihon kuorimisesta, sheivauksesta ja kosteutuksesta esimerkiksi viikottainen rutiini. Mä oon siinä maailman huonoin ja se kostautuu sit sillä, että tän koko rumban saa käydä aina uudelleen läpi, kun viimesetkin itseruskettavat rippeet on tipotiessään. Laiskoina päivinä syyllistyn vain näkyvien osien itseruskettavalla hieromiseen ja oon muutenkin tosi huono viettämään pitkiä aikoja suihkussa.
  Kasvoille suosittelen hommaamaan omat aineensa jos niinkseen haluaa, mutta ihan vaan asteen tai pari tummempi meikkivoide ajaa myös asiansa, jos sua ei haittaa näyttää vähän höhlältä ilman meikkiä. Toivottavasti mä en nyt unohtanut tästä setistä mitään, listaan vielä loppuun kaikki mun käyttämät tuotteet ihan käyttöjärjestyksessä, jos se jotakuta kiinnostaa!

We Care Icon Body Scrub -kuorintavoide
RFSU Easy Shavin' -sheivausgeeli
St. Tropez Tan Enhancing Polish -kuorintavoide
St. Tropez Tan Enhancing Moisturizer -kosteusvoide
Victoria's Secret Mango Temptation & Sheer Love -kosteusvoiteet
St. Tropez Self Tan Bronzing Mousse -itseruskettava

SOFT SUNDAY

24. toukokuuta 2015

Ensimmäinen viikko uudessa duunissa on nyt ohi ja fiilikset on ainakin toistaseks tyytyväiset! Oikean työskentelyasennon löytäminen on vielä vähän hakusessa, kun polvi ei tykkää pitkään seisomisesta ja alaselkä huutaa hallelujaa pitkän istumisen seurauksena. Oon ollu vähintään joka päivä ihan hajalla duunin jälkeen, kun vielä toistaseks kävelen työmatkani kumpaankin suuntaan, mutta onneks saan sähkömoponi itelleni vanhempien luota ja voin sillä huristella töihin sitten loppukesän.
  Moni varmaan huomannutkin, ettei blogi oo tätä tyttöä oikein tahtonut kiinnostaa parina viime viikkona. Joo, siihen on suurimpana syynä se, että oon ollut äärimmäisen kiireinen, kun on pitänyt tähän aikaan keväästä sovittaa sekä työt että palautettavat koulutehtävät (joita mulla on edelleen tekemättä, deeem) aikatauluihin riittävän unen, hygieniasta huolehtimisen ja sosiaalisten suhteiden lisäksi, mutta myös semmonen omituinen tunne, ettei ketään oikeasti edes kiinnosta mun arkiset höpöhöpölöpinät. Teistä ja teidän kokemuksista oikein tahdo mobiililukemisen yleistymisen myötä enää kuulla mitään niinkuin ennen. Kieltämättä oon ollut itsekin tässä taannoin ihan luvattoman laiska ja kakkaduuneista kertovan postauksen kommentit on edelleen vastaamatta, vaikka urakkaa oon koittanutkin monta kertaa aloittaa, so I really don't blame you! Mulla vaan on viime aikoina jostain syystä noussut ihan hitonmoinen stressi blogin suhteen, koska jossain syvällä pienen mieleni sopukoissa ajattelen, ettei blogiin kannata julkaista enää mitään muuta, kuin erikoisempia postauksia ja vahvoja mielipiteitä :-D Sen takia olikin ihan huikeeta kuulla muutamilta teistä, että edellisessä asupostauksessa esitellynkaltaiset tavalliset arkiasut on kova juttu :-) Mutta mistäs sitä tietää, jos tää 6. käyntiin lähtenyt vuosi blogimaailmassa on se viimeinen. Intohimo ei vaan ole enää yhtä kova, kuin vuosia sitten, pakkohan se on myöntää. En olis ensimmäinen, joka kasvaa rakkaasta harrastuksestaan ulos.
  Ohessa kuitenkin pieniä palasia mun sunnuntaipäivästä. Oon ollut kotona koko päivän ja kieltämättä huono omatunto tahtoo koputella takaraivoa, kun katsoo ikkunasta ulos. Olo on yksinkertasesti vaan niin löllö, ettei nyt kiinnosta mikään muu kuin LIVin hömppälifestyleohjelmat ja blogien lukeminen :-D Ja kohta alkava safkanlaitto, voi jeeveli kuinka paljon haluaisinkaan, että joku tois mulle tähän nyt lautasellisen perunamuusia ja pulledporkia vihreän salaatin kanssa!

sunday1  

Olin eilisen päivän töissä ja lähdin sit heti duunipaikan parkkarilta hakemaan muutamaa kaveria Jamin ja Jamin veljen kanssa Mäntsälästä. Sille tielle sit jäätiinkin ja kotiin käveltiin pitsalaatikko kainalossa vasta auringon noustessa. Mulla oli pitkästä aikaa ihan älyttömän hauskaa ja oli ihana nähdä ystäviä isolla porukalla sekä tutustua uusiin ihmisiin! Tänään sit köllittiin J:n kanssa pitkälle iltapäivään, syötiin pitsanjämiä aamupalaksi ja juteltiin yön tapahtumista. 


En tiedä, kuinka moni seuraa mua Ask.fm -sivustolla, mutta siellä oonkin jo avautunut tästä "puhelinongelmasta". Mun isäni on tosi kova elektroniikkafriikki ja vaihtaa puhelintaan aina kiinnostavan uuden mallin ilmestyessä. Nyt uusin luuri olis vihreä S6 Edge, jonka myötä mä oon saamassa isäni "vanhan" Samsung Galaxy Note III:n. Ongelma vaan on siinä, että Edge on ennakkotilattu joskus ennen maaliskuun puoltaväliä ja edelleen täällä ollaan ilman luureja. Naureskelin, että mun Ebayn kautta Kiinasta tilaamani alumiinikehikko Notelle tuli nopeammin (10 päivän toimitus, dafuq),  kuin isän pääkaupunkiseudulla keskusvarastojaan pitämästä firmasta tilattu puhelin :-D Toivottavasti se kuitenkin saapuisi pian, mun S2+ vetelee jo ihan viimesiään. 

sunday  

En oo pitkään aikaan juonut teetä, mutta tänä aamuna sängystä ylös kömmittyäni keitin kattilallisen vettä, haudutin teetä kupissa oikein pitkään ja lorautin sekaan aimotilkan maitoa. Nuo Liptonin pyramidinmallisissa teepusseissa olevat "herkkuteet" on ihan törkeen hyviä maidon kanssa, ihan kun nestemäistä jälkiruokaa! :-D

Läppärit on olleet lähipäivinä kainalossa vaan koulutehtävien parissa puurtaessa ja tää myöhäinen iltapäivä onkin mennyt lempiblogien uusimpia postauksia lukiessa. Niitä on viimepäivien aikana mun onnekseni kertynyt ihan mieletön määrä, eikä lukeminen oo ainakaan vielä loppunut kesken. Mikäs tän parempi tapa viettää sunnuntai-iltapäivää? 

Oikein rentoa ja rauhallista sunnuntainjatkoa kaikille. Toivottavasti teilläkin on ollut kiva viikonloppu! Palailen myöhemmin ensi viikolla itseruskettavajuttujen kanssa, heti kun työt sen sallii!

COMFY OOTD

20. toukokuuta 2015

Tätä on totisesti odotettu. Ei mun asukuvia, vaan siis tätä tämänhetkistä säätä. Ja sitä, että ulkona voi viipottaa menemään ilman siperiavarustusta. Mun uudessa villatakissa rupes ihan soijaa pukkaamaan, kun kävin koululla 700 metrin päässä hakemassa muutaman paperilappusen. Eilen käppäilin töihin pitkin rantakatua ja olin yhtä hymyä koko likka. Varmaan useampikin vastaantulija luullut mua jonkin sortin hulluks. Tajusin myös vasta eilen, että tässähän on uimaranta ihan likellä. Mä oon koko alkuvuoden kuvitellut sen olevan paljon kauempana!
  Huomenna alkaa mun varsinainen kesäduuni ja oon ihan superinnoissani! Tää kevät on menny ihan luvattoman nopeesti, vastahan mä jännitin haastattelua. Kaikinpuolin aika mahtavaa päästä tekemään edes jossain määrin oman alan hommia, koska jos jostain on tulevaisuuden työnhaussa ja liiketalouden ammatteihin pyrkiessä hyötyä, niin asiakaspalvelukokemuksesta. En oikein tiedä kumpaa fiilistelen enemmän, palkkapäivää vai sitä että ens kesänä mulla on taas paljon paremmat mahikset saada vielä mieluisampaa duunia..
  Anygays, napsin parit asukuvat tylsästi peilin kautta ja mun mielestä näistä tuli yllättäen tosi kivoja, vaikka kamera linsseineen ei ihan parhaimmassa hapessa sisällä otettavia kuvia varten enää olekaan. Oon viipottanu suurinpiirtein samassa asukokonaisuudessa menemään nyt maanantaista lähtien, kun tää on niin iisi, hyvännäkönen ja mukava. Oon tässä nyt toukokuun aikana ostanu ihan luvattoman paljon perusteeppareita ja väljempiä toppeja ihan perusväreissä. Meikämandoliino nimittäin tajus viime kesänä, että semmoset on kuumimpien kuukausien aikana kaikista kovimmassa käytössä. Että valkosta paitaa ja naruolkaintoppia on nyt sit syyskuukausille saakka.
  Oikein aurinkoista ja keväistä keskiviikkopäivää kaikille, kertokaa ihmeessä nappaako tämmönen simppeli löllöttelyasu vai kuuluuko blogiin ikuistaa vaan ne skarpeimmat kokonaisuudet?

IMG_0569 IMG_0530 IMG_0514 IMG_0548 Gardigan, shoes & purse 2nd hand | T-shirt H&M | Jeans & sunnies Gina Tricot | Hat Seppälä

25+1 FAKTAA video

18. toukokuuta 2015

Siitä on tosiaan aikaa, kun mä oon viimeks kertonut jotain perus (ja vähän oudompaakin) settiä itestäni. Videolla ilmeneviä hauskoja ja omituisia faktoja tai faktanomaisia juttuja tämän blogin historiasta löytyy, mutta blogin ABOUT-välilehteä lukuunottamatta en oo kertonut perustietoa itestäni vuosiin ja uusimmat seuraajat saattaa olla hyvinkin ulapalla siitä, kuka täällä puikoissa oikeesti höseltää.
Videonhan piti ilmestyä viikonlopun puolella, mutta teknisten ongelmien takia julkasu veny reippaat 15 tuntia. Että kummää puhun videolla ensi viikosta, niin tarkoitan nyt tätä kuluvaa viikkoa. Pistäkäähän laatu huippuunsa ja nauttikaa!

HAUSKEMPAA ARKISAFKAA

13. toukokuuta 2015

Vaikka ollaankin hyvin pitkälti semmonen perinteinen jauhelihakastiketta ja perunamuussia viitenä päivänä viikossa -talous, kokee meidän jääkaappi alvariinsa erilaisia kausia tiettyjen raaka-aineiden suhteen. Yhdessä asumisen alkuaikoina vedettiin ihan hullunlailla kanapastaa ja possun ulkofileepihvejä, sit väsättiin paljon lihapullia, alkuvuodesta 2015 hurahdettiin kanakeittoon ja nyhtöpossuun. Mä oon meistä kahdesta se, joka tykkää kokeilla kaikenlaista uutta, kun Jami taas luottaa kyökin puolella hääräillessään tuttuun ja turvalliseen. Tän kevään aikana mä oon kokeillut muunmuassa sulatejuustolla täytettyjä lihapullia, tortillalastumurskalla kuorrutettuja kanapihvejä ja créme fraîche -marinadilla höystettyjä possun sisäfileepiffejä (jälkimmäisenä mainituista pihveistä sen verran, että tarjoushaukka kiittää ja kuittaa). Lisukkeet pysyy usein samoina kuukaudesta toiseen ja allekirjoittanut voisikin elää itsetehdyllä perunamuussilla tai valkosipuliperunoilla, mutta meidän arkiruoan juttu muuttuu säännöllisin väliajoin. Vähän sama, kuin monella musiikin kanssa: samaa biisiä kuunnellaan nonstoppina kyllästymiseen asti. Hypetysten ohella meidän ruokapöydässä hengailee säännöllisin väliajoin ne jo mainitut, tutut ja turvalliset nakki-, jauheliha- ja kanakastikkeet. Pistelen äitille aina whatsappissa viestiä, et miten se tekee jotain, mistä kovasti kotona asuessa tykkäsin ja saan yksityiskohtasia reseptejä bumerangina takaisin! Nimim. En-vieläkään-osaa-tehdä-hyvää-ruskeakastiketta-ilman-ohjetta-94.
  Kevään myötä ollaan kuitenkin väsäilty entistä enemmän helppoa ja nopeeta safkaa, missä on kuitenkin joku pikkujuttu tai mitä on ollut niinsanotusti hauska syödä. Viimesimpänä ollaankin innostuttu näistä kotikutosista tonnikalasubeista. On ollut tosi yllättävää huomata, miten paljon paremmin tämmönen ite kasattuna täyttää, kuin jos sen hakisi valmiina Aleksanterinkadulta. Viimeisen vuoden aikana ollaan vähennetty pikaruokailua muutenkin huomattavasti ihan vaan jo sen kuuluisan opiskelijabudjetin vuoksi. Joskus on kiva hemmotella itseään lähikebabbilan pitsalla tai hesemätöllä, mutta kyllä itedusatut pitsat ja hampparit aina vie voiton ihan ylivoimasesti! En muista tiedä, mutta tää likka syö krapulaansakin paljon mieluummin keitettyjä perunoita ja lohta, kuin rullakebabia.

IMG_04561 IMG_0469

Olis joskus tosi jees kokeilla muitakin "päätäytteitä" patongin välissä, mutta tonnikala on ehkä kaikista helpoin ja edullisin mitä kastikkeisiin tulee. Vähän kun sörssätään majoneesia tonnikalan joukkoon, niin hyvää tulee. Kinkut ja kalkkunat on mun mielestä kauheen tylsiä eikä ees järin täyttäviä, oma ikilemppari paahtopaisti taas on vähän turhan tyyris vaihtoehto kotona tehtäväksi. Grillattu kana on myös tosi hyvä vaihtoehto, mutta kalliimpana vaihtoehtona myös se on vähän harvinaisempaa herkkua. Ja kun kumpikin tonnikalasta tykätään, niin ei tartte ruveta erikseen kehittelemään täytteitä. Sit kun päälle pistää vähän juustoa ja antaa patonginpötkylän muhia kuumassa uunissa pari minuuttia ennen rehujen asettelua, on lopputulos tosi tuhti, eikä nälkä härnää moneen tuntiin! Ei ehkä sieltä kaikkein terveellisimmästä päästä, mutta tarviiko sitä nyt aina ollakaan? Parhaita safkoja on ehdottomasti tämmöset, joita on mahdollisuus muuttaa pienillä jutuilla suuntaan jos toiseen ilman, että tarttee koko reseptiä pistää uusiks.
  Millanen ruokapolitiikka teillä kotona vallitsee? Löytyykö ruudun toiselta puolelta muita meidän kaltaisia innostujia, joiden kotona vedetään samaa safkaa siihen asti, että sitä tulee ruoansulatuselimistön toisen pään lisäks myös korvista ja nenästä? :-D Pistelkää ihmeessä vinkkejä omista lempiresepteistänne arkiruoan suhteen, uusia ruokaideoita on aina kiva saada korvan taakse mielikuvituksettomien kauppareissujen varalle!

KEVÄTMASENNUKSEN SELÄTYSTÄ

11. toukokuuta 2015

Kiitos ihan tuhannesti kaikille edelliseen päivitykseen kommentoineille. Aika mahtavaa huomata konkreettisesti, miten monen kanssa voikaan jakaa samat ajatukset samasta asiasta. Jatkan teille vastailua, kunhan pääsen kömmittyä pois täältä koulutyövuorten alta pois.
  Oon pysytellyt pienen hiljaiselon puolella nyt viikonlopun ajan — duuni- ja kouluväsymyksen ohella on yläpuolelle alkanut kerääntyä muunkin aiheisia tummia pilviä. Viimesen kolmen päivän aikana on tehnyt mieli vaan olla välittämättä yhtään mistään ja nauttia läheisten seurasta. Eilen vietin koko päivän äidin ja veljien kanssa: katseltiin vanhoja valokuvia, syötiin donitseja ja kuunneltiin ysärihittejä. Nuorin veli ei tietystikään ihan ymmärtänyt että what all the fuss was about ja koki ajottaisia mustasukkasuuspuuskia, kun oletettavastikaan vuonna 2005 syntynyt nassikka ei esiinny vuonna 1998 otetuissa kuvissa tai muista XL5ta, mutta oli meillä silti ihan mielettömän ihana äitienpäivä.
  Nyt on sit toisenlaisia murheita romahtamassa niskaan, tai niin mä ainakin kuvittelen kun ympärillä leijuu semmonen ärsyttävä epäselvyyden verho. Inhoon kun ei oo tarkkoja pläänejä tai kun en oo 100% varma jostakin. En liiemmin raha-asioitani tykkää netissä tai yleensäkään tuntemattomien kanssa jaella, mutta omillaan asuvat opiskelijat saattavat hyvinkin tietää, miten hemmetin vaikeeks kesäkuun alku voi taloudellisesti uhata heittäytyä. Otsasuoni käy pullottaan vähemmästäkin.
  
Pää pystyssä kuitenkin mennään, on tässä elämässä pahemmastakin selvitty ja vaikkei ulkona paistakaan aurinko, niin koputtelee se kesä silti jo ovea. Enkä millään tahtois olla Nelli Negatiivinen vaan oma päättäväinen ja periksantamaton itseni! Pakko siis vissiin saada päälle jotain muuta kuin yöpaita ja läntätä edes vähän ehostusta naamaan, kun keskustassa odottaa englannin viimenen esitelmä. Huomenna on luvassa koko vuoden ajan työstetyn ryhmätyön huipennus, kun kaikki liiketalouden fuksit esittelee oman yhteistyöyrityksensä ihan muksan kokosilla portfoliomessuilla!
Nimetön 1 Hieno asu, eikö vaan? No, ei ollut kauaa. Pitkä neuletakki ja polkupyörä ei oo sieltä fiksuimmasta päästä käyttää yhtä aikaa. Levätköön kumpikin rauhassa, niin neuletakki, kuin polkupyöräkin. 2 Äitienpäiväfiilistelyä. Hurjaa ajatella, ettei äiti oo tässä kuvassa mua kuin reippaan vuoden vanhempi. 3 Ollaan J:n kanssa kokkailtu menemään entistäkin innokkaammin viimeviikkoina. Pannulle on päässyt jos jonkin näköstä (tarjous)pihviä enkä edes muista, millon viimeks oltais tehty pussimuussia ihan oikean perunamuussin sijasta. Vähän aikaa sitten kokeiltiin myös tehdä kotikutoiset tonnikalasubit ja ne osottautukin ihan nappivalinnaks! 4 Uudet biksut, joiden päälle pukemista pähkäilin pitemmän aikaa. Onneks H&Mn mainos pelasti! 5 & 6 Nää kuvaa ehkä parhaiten tän hetken fiiliksiä. Kun vois painaa menemään paidaks vedetyssä yömekossa ja olla täysin tietämätön tilin saldosta sekä arvosanoista. Onneks "kesäloma" on jo ihan nurkan takana ja sit voi päiväjärjestyksestä jättää pois koulunkäynnin muutamaks kuukaudeks, kaks päivää vielä!

TOISEN LUOKAN KANSALAINEN?

7. toukokuuta 2015

Meillä kaikilla varmaan on oma stereotypiamme siivoojista. Mulla ainakin on, vaikka itse kyseistä ammattikuntaa tietyllä tapaa edustankin, enkä kyseiseen muottiin passaa mitenkään päin. Tiedättehän, jo keski-iän ylittänyt pyöreähkö naishenkilö, jolla on huono permis ja silmälasit semmosessa kaulaketjussa. Yleensä siivoojia pidetään myös yksinkertaisina ja kuvitellaan, että yläasteelta laitoshuoltajan koulutukseen hakee vain ne, joilla on suoraansanottuna luokattoman huono keskiarvo. Eihän kenenkään kutsumusammatti todellakaan voi olla toisten jälkeensä jättämistä sotkuista huolehtiminen, eihän?!

Tämänhetkisessä työkohteessani törmään todella usein 3. asteen opiskelijoihin. Jostain syystä saan käytävää mopatessani tai vessaa kuuratessani osakseni säälivän tai vaihtoehtoisesti ylimielisen katseen. Ymmärtäisin tämmösen käyttäytymisen teini-ikäiseltä, mutta aikuiset ihmiset.. Sinänsä kuitenkin hauskaa, että siviilikuteissa oon näiden samojen tyyppien kanssa tismalleen samalla viivalla. Saatan olla eri vaiheessa opintojeni kanssa tai tyystin eri alalla, mutta opiskelija minäkin silti olen. Se on vaan se moppi käden jatkeena, joka tekee musta joidenkin mielissä raasun ja tyhmän. Itse sanoisin ennemminkin työtäpelkäämättömäksi ja nöyräksi. 

Juteltiin eilen parinkin kaverin kanssa  toinen työskennellyt myös siivoojana, toinen on kaupan kassa  miten duuniaan tulee aina vaistomaisesti seliteltyä, jos vastaan tulee puolituttuja. Tiedättehän "mä teen tätä vaan koulun ohessa", "vietän välivuotta" ja "oon vaan kesätöissä". Syyllistyn tähän selittelyyn itsekin ja nyt vasta oon ruvennut miettimään, et miks ihmeessä teen niin? Ilman siivoojien työpanostahan täällä hukuttais siihen itteensä, ainakin mitä tässä duunissa oon tyypillistä ihmistä ja sen siisteyspolitiikkaa oppinut tuntemaan. Ja tällasena aikana, kun Suomessa meno vähän on mitä on, koen olevani etuoikeutettu pelkästään senkin takia, että mulla ylipäätään on se työ ja arjessani käsite, jota palkkapäiväksikin kutsutaan. Joku sanois paskaduuniksi ja sitähän se kirjaimellisesti onkin, mutta kunnianhimosen kasvatuksen saaneena sitä ihan mielellään tekee jotain vuokrarahojensa eteen. Vaikka sitten kuuraa 20 vierasta vessanpönttöä päivässä, mikä on musta sitäpaitsi ihan rattosaa hommaa.

Miksi ihmeessä kukaan siis kokee olevansa oikeutettu mulkoilemaan siivoojaa, kuin halpaa makkaraa? Kohtaan työssäni monenlaisia ihmisiä, mutta en koskaan ole tavannut henkimaailmaltaan jollain tapaa köyhää kollegaa. Siivoojien joukossa on oikeasti ihan huikean älykkäitä ihmisiä, joista jotkut todella nauttii työstään ja on tehneet sitä omasta vapaasta tahdostaan jo vuosikymmenet. Tunnetun kiinteistö/siivous/pesulafirman logolla varustetun työasun takaa voi löytyä vaikka minkälainen ihminen ja mitä uskomattomin tarina. Jotkut elämäni parhaimmista ja opettavimmista keskusteluista oon käynyt juurikin omien työkavereideni kanssa. Eikä kukaan heistä ole stereotyyppinen siivooja. 

OH, MEMORIES

5. toukokuuta 2015

Pyytelen jo etukäteen anteeksi luvassa olevaa kuvaryöppyä. Ois mulla kuvattavaa ihan nykyajastakin, mutta en millään jaksa kaivaa kameran laturia mun henkilökohtasen roina/vaatekaapin uumenista. Viimeisen parin vuorokauden aikana on tullut nukuttua yhteensä rapiat 8h enkä usko, että ensi yö tuo tullessaan mitenkään hirvittävää lisää tuohon. Alotin maanantaina toisen mun kesäduuneista, tai no kevätduuni se varmaan enemmänkin on jos toukokuun lopussa toteankin kahen työn tekemisen olevan vähän turhan suuri pala kerralla. Perusmeitsi, aina menossa rahanahne pylly edellä puuhun. Tälläkin hetkellä oon kuin nukkuneen rukous, mutta todennäköisesti vaan tottumattomuuttani (lukio 5h yöunilla läpi!). Eilinen oli vähintäänkin kamala, kun kakspuoltuntisten yöunien jälkeen oli jalkeilla miltei 12 tuntia, josta ensimmäiset 6 kuuras lattioita ja pyyhki pölyjä. Aattelin vaan ilmottaa, että hiljasta voi olla ainakin perjantaihin saakka. Jännityksellä odotan, mihin meen ens maanantaina töihin.
  Oli paljon mukavempaa selata vanhaa blogia, kuin ähertää kameran kanssa täällä hämärässä. Nää kuvathan on ihan mielettömiä, miksei 20-vuotiaalla Jennalla oo enää 16-vuotiaan Jennan kuvausskilssejä? Tai mihin ne on matkan varrella muka jääny? Ottakaahan mukava asento, pistäkää hyvä biisi soimaan ja kattokaa ny näitä! Jos ikinä itkin pahimmissa teiniangsteissa shitiä elämääni, niin ainakin se on taltioitu kivannäköisesti. Aikaa kultaa muistot, eh?

IMG_2887 IMG_2651 IMG_2637 IMG_2022 7605429022_414f7bc672_z 7651125528_2f5367123f_z 7388153388_5b76f0aa6a_z 7388165360_16d0552ec5_z 7388473498_2d64d78b22_z 7388179306_255a7094d3_z 7388237616_fe90779be4_z 7376412594_8b7e581b83_z  7388159768_c565d9281c_z 7294990040_eeb888f557_z 7214199866_a37f4162ab_z 7376428812_09d0e5fe91_z 7091206623_e25903bc46_z 7214207098_c7c822c0be_z 7101640955_72ee10b53d_z 7473801972_4eb4cf4a6a_z
8112545033_b0f64646ef_z 6179034598_e5400fc685_z 6179030986_d61995f265_z 6115844145_01580e486d_z 6050510387_1997a36e5d_z 6051111742_b8c3b4028a_z 6132580699_dc674210ed_z 7993017375_6b83584e67_z 7980039496_531c13cf2c_z 7844658590_113b0c1f23_z 7895082362_80419f6b3d_z 7857922758_0e71ef46b7_z 7971669466_02109ea971_z

Onko täällä vielä paljonkin MPDL-ajoilta mukaan eksyneitä lukijoita? Kuinka monta kuvaa sä muistat? Ah, nuo mun huoneen violetit seinät, kotipihan omenapuut, tolkuton kalenterisivujen koristelu ja nää kaikki värit! Näistä jokainen on jossain vaiheessa piipahtanut mun blog(e)issa, jotkut useammankin kerran. Voisin kyllä kesällä edes koittaa ottaa tavotteeks entistä värikkäämpien kuvien taltioimisen..

KIHARATUTORIAL VIDEOLLA

2. toukokuuta 2015

Kävin reilu viikko sitten pyörähtämässä tukkatohtorin tuolissa ja  pituuksista lähti taas mojova määrä senttejä. Halusin siitä jäätävästä ombresta eroon, kun hiukset alkoi muutenkin muistuttaa Tikkurilan ruskeasävyistä värikarttaa. Vuosi sitten mentiin eteenpäin pitenevällä mallilla, tällä kertaa tehtiin suoraansanottuna tasainen potta. Halusin vähän jotain raflaavampaa ja huomasin pysähtyväni Pinterestissä entistä useammin muunmuassa lyhythiuksisen Lauren Conradin kuvien kohdalle. Pituus on mun mielestä just hyvä, malli myös. Tää on mulle paljon helpompi arkeenkin, kun jakausta voi heitellä ja haroa viispiikkisellä kammalla miten itse tahtoo eikä laittamista tarvitse niin paljoa, kuin lyhyen tukan kanssa yleensä!

IMG_0434
Garnier Fructis Big Volume -muotoiluvaahto, Four Reasons Black Edition Maui Beach Spray -rakennesuihke, Tigi Bed Head Glaze Haze pehmentävä hiusseerumi

Lupasin viime vuonna tutorial-videota lyhyiden hiusten kihartamisesta, mutta se sitten jäi ja yht'äkkiä fleda olikin jo keskipituinen. Kiharsin hiuksia aika paljon vuodenvaihteen tienoilla ja opettelin käyttämään Remingtonin Pro Curlia, mutta näin lyhkäsen mallin kanssa se ei ihan toimi. Lyhimmät niskahaituvat ei nimittäin kierry sen ympärille edes puolikasta kertaa.
  Rupesin harjottelemaan suoristusraudalla kihartamista pienen tauon jälkeen ja tässä sitä nyt ollaan. Välillä sitä tekniikkaa vielä vähän hakee ja karvakasa kärsii, mutta hiusten kihartaminen on vähän kuin polkupyörällä ajo. Se tulee luonnostaan, kun sen kerran on oppinut. Mikään ammattilainenhan mä en ole enkä väitä puhuvani videolla mistään faktaperäisestä, mutta kun jakaa saman hiuslaadun äitinsä kanssa, tulee näitä itselle sopivimpia tekniikoita ja tuotteita mietittyä yleensä liukashiuksiset päät yhdessä.

Jos video ei näy oikein, linkki siihen on tässä
 
Muistakaahan klikata laatu vähän paremmaksi, vaikka toi voiceover onkin tällä kertaa ehkä maailman mahtavinta laatukamaa, niin kertokaa ihmeessä mitä tykkäsitte tän tyyppisestä videosta! Mulle ihan uus juttu ja hemmetin ison työn takana, sen vissiin huomaa että luen ääneen vähän turhan nopeasti.. :-D

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne