PITKÄKS VENÄHTÄNEET PIKAMOIKAT

30. maaliskuuta 2015

må2 Roudasin eteisessä kenkähyllyn paikkaa pitäneen Expeditin olohuoneeseen tilpehöörihyllyn paikkaa toimittamaan, mutta en vaan onnistu saamaan siitä nätinnäköistä. Jotain viherkasvia tuo huutais ja kovasti, harmi että unohdin taas ottaa mun bambukeppini äidin hoteista, kun eilen kotikotona kävin. || Mummo on miehensä kanssa tämän viikon reissussa ja he käänsivät sanomalehtensä matkansa ajaks meille. En valita, mikäs sen parempi aamupalan kylkiäinen kuin uunituore sanomalehti? Miinuksena vaan se, että tällä puolella kaupunkia lehdet jaetaan ihan törkeen "aikasin". Viimeyönä postiluukku kolahti varttia vaille yks.. 

må1  Mun äiti on kova shoppailemaan Victoria's Secretin liikkeissä aina kun he on iskän kanssa matkalla ja +40 naisen makuun hutiostoksiakin tulee helposti tehtyä. Tämä Noir Tease Eau De Parfum oli jäänyt mammalta lähes kokonaan käyttämättä, joten se tyrkkäs putelin mulle muutama viikko sitten. Ihana etenkin iltatuoksuna muttei liian voimakas päiväkäyttöönkään, en valita! || Instagramiin jo päivittelinkin siitä eräästä kohtalokkaasta illasta, kun pimeässä huoneessa hortoillessani tallasin vanhat, vaatemytyn alle piiloutuneet kuulokkeeni tuusannuuskaksi. Tämähän tapahtui vain hetkeä ennen salille lähtöä, joten jotain tartti tehä. Sillä kellonlyömällä, kun mä olin vihdoin keskusta-alueella, meni kiinni sekä Anttila että Clas Ohlson ja jäljelle jäi vain Citymarket. Olin jo lähtökuopissa lähdössä kipittämään kassalle ylihintaisten nappikuulokkeiden kanssa, kun hiffasin tutkailla cittarin tarjontaa vähän tarkemmin ja huomasin alimmalla hyllyllä mun pitkään haikailemani Sonyt alle parillakympillä! Olin meinannut tilata samaiset kuulokkeet jo aikasemmin viikolla ebaysta, mutta onneks oon tämmönen aivan liian tarkkaan ostopäätöksiään miettivä saituri.

Pläjäys juttuja menneeltä viikolta. Viikonloppu meni tosi vauhdikkaissa merkeissä, kun meidän oma pieni tahmanäppinen pellavapää täysi-ikäistyi. Vanhemmilla avattiin 13 vuotta sitten mun veljen 18-vuotispäivää varten ostettu viskipullo, sunnuntaina käytiin mummolassa kakkukahvilla ja tänään sitten aletaan jännittää, josko broidi onnistuu nappaamaan ajokortin vihdoin ja viimein taskuunsa! Voi että, miten aika oikeesti voikaan kulua näin nopsaan. Vastahan mä olin jossain neljänsadan kohdalla laskemassa päiviä omaan 18-vuotissyntymäpäivääni eikä siitä tunnu olevan kuin hetki, kun Janne meni yläasteelle. Jami hyvin toteskin synttärisankarille, että menee viikko ja se on 22. Ikäkriisi much?

  Mä päätin muuten tänään viitata kintaalla työhaastattelukutsujen odottelulle ja paniikille kesän toimeentulosta ja pistin soittaen mun vanhalle esimiehelle. Sovittiin mun alottavan työt heti vapun jälkeen, jossei tässä nyt oman alan töitä ilmene. Tavallaan oon kuitenkin innoissani, kun edessä on todennäkösesti saman ja vakituisen paikan sijasta kesälomasijasuuksia erilaisissa kohteissa. En tosiaan tiedä, kultaako aika muistot, mutta kyllä siinä itse duunissa vaan oli joku juttu, mikä muhun iski korkeelta ja kovaa. Kyllähän mä voisin kuvitella hyödyntäväni koulutustani kiinteistöhuollon saralla, mutta enempi toimiston puolella. Onhan se aivan mahtavaa kun siivoojana näkee sen oman käden jäljen ihan konkreettisesti ja mä tunnetusti saan kiksejä pölyjen pyyhkimisestä, mutta työn arvostus on tänäpäivänä niin hirveällä tolalla, ettei musta olisi sellaseen koko loppuelämäkseni, oma kunnianhimokin taistelee ajatusta vastaan vaikka kyseistä työtä suuresti arvostankin.
  Aattelin tulla heittämään tämmöset pikasensekaset ja ilmeisesti vähän pidemmäks venähtäneet snapshot-moikat heti näin viikon alkuun. Lauantai-sunnuntaiyön välissä tapahtunut kellojen siirtäminen pisti mun unirytmin ahtaalle ja viimeöisten 3 tunnin yöunien jälkeen päätin opiskella tänään itsenäisesti etänä. Ja valehtelisin jos väittäisin, että toi ulkona pyryttävä lumi jotenkin ois edistänyt mun halujani pyöräillä keskustaan yhtä parin tunnin luentoa varten. Mut mä rupeen nyt väsäämään safkaa tälle illalle  J jo kiukuttelee kun on niin kova nälkä  ja hyökkään sen jälkeen kouluhommien kimppuun. Toivottavasti teidän viikonloppu meni mukavasti, mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :-)

MY FIRST tag -video

27. maaliskuuta 2015

Linkki videoon!

Johan on markkinat, toinen video saman viikon sisään?!?! Mä oon suunnitellu tätä kyseistä tagia jo aika pitkänkin aikaa ja kun tässä tänään nyt sattui olemaan kivasti pieni yksinäinen hetki kotona löhötessä, aattelin käyttää sen tehokkaasti blogia ajatellen.
  Vaikka videoiden kuvaaminen ja etenkin niiden saattaminen muistikortilta youtubeen on mulle toisinaan ihan yliluonnollisen haastavaa, oon pyöritelly mielessä vähän semmosta ajatusta, josko tekisin näistä videoista ihan viikottaisen/kuukausittaisen jutun! Viikottainen saattas olla kyllä ehkä vähän turhan paljon pyydetty, mutta kuukausittainen voiskin tämmösen deadlinejen kauhun elämänmenoon passata mitä mainioiten. 

Kertokaa ihmeessä, jos videot nappaa ja toivomuksiakin tulevien vidien suhteen saa esittää!

NORMEISTA POIKKEAVA SALIMIRKKU

26. maaliskuuta 2015

Noniin.. Moi. Aattelin näin torstai-illan päätteeks kertoa vähän jutusta, josta mun on pitänyt kertoa jo viimeset puol vuotta. Mun salitreenauksesta nimittäin. Ajatus ei tahdo oikein kulkea kun Jami tiskaa keittiössä hevin tahtiin, mutta katsotaan mitä tästä tulee. Pistetään kylkeen mun tänhetkisen pumppilistan biisejä, jos ne vaikka nostattais fitnessmäistä fiilistä.

Nimetön
Harvemmin keikistelen salilla kännykän kameralle, mutta kai tätä tämmöstäkin postausta on pakko jollain tapaa kuvittaa.. Ei kyllä luonnistu multa toi pyllyherutus niinku monen muun typyn instagramissa.

Mähän alotin salilla käynnin viime syyskuussa, kun kauppareissun yhteydessä ilmottauduin johonkin Lady Linen kisaan jossa oli mahdollista voittaa vuoden treenit ilmaseks. No voittoa ei herunut, mutta ilmanen konsultaatio kyllä ja ennen ku kerkesin protskupatukkaa sanoa, olin pistäny nimeni vuoden mittaseen soppariin ja sopinu ajan personal trainerin kanssa. Niistä ajoista on tultu nyt reippaasti yli puol vuotta etiäpäin, duunailin samalla ohjelmalla marras-joulukuuhun asti, pidin ihan luvattoman pitkän tauon ja muuton jälkeen oon palaillut ton ihan jäätävän valaistuksen alle pikkuhiljaa kotikutosen ohjelman kanssa. Salille on ollut vaan niin kettumaista kävellä kovilla pakkasilla, että tämmösen laiskan läskipyllyn oli vähän turhan helppo skipata viikonkin salikäynnit kerralla jossei keskustaan muuten ollut asiaa. Puhumattakaan siitä, miten perseestä äärirajoilla käymisen jälkeen on kävellä reippaat pari kilsaa kotiin.
  Rauta kuitenkin nousee. Mä tuskin voin kertoa "alotusohjelmastani" mitenkään hirveän paljon tarkemmin, kun sen maksullisen palvelun kautta itselleni sain, mutta enpä mä sen tahtiin enää treenaakaan. Oon nyt koittanut päästä uuden netistä bongaamani ja oman salin kalustoon passaavaks muokatun ohjelman makuun. Sen pt:n mulle syksyllä suunnitteleman ohjelman pointtina oli parantaa kestävyyttä sekä yleiskuntoa ja pystynkin nykyään nostamaan köpöttelyn reippaaseen hölkkään heittämällä: hengästymiseen tarvitaan huomattavasti paljon enemmän kuin syys-lokakuussa. Joulun jälkeen otettiin vähän takapakkia, kun majailin väliaikaisesti vanhempien jääkaapin läheisyydessä maalla eikä salille palaaminen sen jälkeen tosiaan ollut mistään helpoimmasta päästä, mutta nyt on alkanut taas luistaa.



Henkilökohtasesti tykkään enempi illalla treenaamisesta. Mikään ei oo kamalampaa kuin pelkille naisille suunnattu kuntosali viiden ja seitsemän välissä alkuillasta, kun kaikki 8-16 -työläiset iskee sinne yhellä ovenavauksella. Yleensä oon ottanut jalat, bussin tai nyt vihdoin polkupyörän alleni siinä kahdeksan tiimaan ja ollut sitten viimeisiä pukuhuoneesta poistuvia. Joskus ihan viimeinenkin. Lady Linellä on mahdollisuus jumppiin ja tosi monipuolisesti järjestettyihin ryhmäliikuntatunteihin, mutta en oo ite käynyt yhdelläkään. Joulukuussa kokeilin LAMK Sportsin järjestämiä ryhmäliikuntatunteja, mutta mä en vaan jostain syystä hiffaa niiden hehkutusta, se ryhmäpaine ahdistaa. Parasta on uppoutua hyvään spotify-listaan ja omassa mielessä laskea toistoja, vaikka kone sen mun puolesta tekiskin.
  Semmosta stereotyyppistä fitnessmuikkia musta ei varmaan saa tekemälläkään. Suunnitelmissa kyllä olis tässä kevään mittaan pihistää jostain se puolikas huntti ihan pt:n tekemää treeni- ja ruokaohjelmaa varten, mutta mielessä on enemmänkin tiettyjen kohtien kiinteyttäminen kesää varten kuin järjettömän haban kasvatus. Mitään järjetöntä lihasten pintaan plopsahtamista mun kropassa ei siis oo tapahtunut, koska en saliharrastuksen myötä oo muuttanut ruokavaliota millään tavalla  herkuttelen silloin kun haluan, käytän ruoanlaitossa edelleen Oivariinia ja se painokin on tosiaan noussut. Kiinnostus salilla käyntiä kohtaan on kuitenkin enempi siinä fiiliksessä, mikä treenin jälkeen tulee. Energiaa on yleisesti ottaen paljon enemmän ja päivittäinen vireystaso on parempi, ruoka maistuu paremmin eikä nukahtaminenkaan oo enää yhtä vaikeeta, kuin se aikasemmin on ollut. Oon myös päässyt eroon melkein jokaöisistä painajaisista syksyn jälkeen ja hillittömät päänsäryt on vähentyneet, kun oon onnistunut kehittämään herkästi jumiutuvaa niskahartiaseutua vähän parempaan suuntaan (ja istunut yhteensä ties kuinka monta tuntia hierontatuolissa)



Mä en nyt oikein tiedä mitä muuta kertosin, oon niin keltanokka ja sunnuntaiharrastelija etten haluu lähtee heittelemään mitään omia mielipidepohjasia faktoja aiheesta. Käyn salilla koska se on kivaa ja siitä tulee hyvä fiilis. En oo missään vaiheesta kiinnostunu salitreenauksesta elämäntapana tai edes kuvitellut before-kuvien ottamista. Merkittävin ruumiillinen muutos on varmaankin tapahtunut pyllyssä ja muutenkin lantionseudulla sekä reisissä, mutta ahkeran kyykkäyksen lisäks saan kyllä kiittää myös tuota mun henkilökohtasta kokkikolmosta. Kivikovia ravihevosen pakaroita multa ei siis löydy, mut muodotonta poikakroppapökkelöä  vuodesta toiseen peilistä tuijotelleena voin vaan todeta et on tää ihan jees vihdoinkin omistaa lantio.

KAIKKI MUU ROINA, JOSTA TYKKÄSIN 2014

25. maaliskuuta 2015

Tämän videon eteen on vuodatettu jos sun mitä bittikyyneleitä ja digitaaliverta. Ensimmäisenä onnistuin poistamaan puolet videon varsinaisista pätkistä, sen jälkeen Movie Maker pisti kapuloita rattaisiin ja ensimmäisen kolmanneksen leikatuista pätkistä kolmasosa katosi tallennusvaiheessa ja eilen tallennuksen yhteydessä menin vahingossa sammuttamaan tietokoneen. Neljäs kerta toden sanoi ja nyt tää on vihdoinkin valmis.
   Muistakeehan klikkailla videon laatu parhaaksi mahdolliseksi rataksesta!



Linkki mobiilikäyttäjille tässä

5+1 RANDOM THINGS ABOUT ME

21. maaliskuuta 2015

Randomfaktat bloggaajista kiinnostaa aina. Etenkin semmoset vähän oudommat, jotka ei niin paista jokaisesta postauksesta läpi tai joista tähän mennessä ovat tienneet vain bloggaajan lähisukulaiset ja rakkaimmat ystävät. Mussahan näitä omituisuuksia riittää, joten shall we start?

ig1

1. Rakastan sanomalehtien lukemista, kuulun varmaan todella pieneen prosenttiin omasta sukupolvestani, joka pyrkii lukemaan uutiset paperimuodossa niin usein kun mahdollista. Omaan etlaritilaukseen mulla ei ole varaa, mutta onneksi mummolassa voi lukasta vaikka viikon lehdet kerralla, kun sinne eksyy. Muuten elän hyvin pitkälti uutispimennyksessä ellei satunnaista itsensä huvittamista iltakökköjen nettisivuilla lasketa.
  Mikä mussa taas on omituista lehdenlukemisen suhteen, on mun tapani lukea sunnuntailehden kuolinilmoitukset. Jotkut etsii tuttaviaan tai samalta kylältä kotoisin olevia ihmisiä, mä syynään jokaisen kuolleen synnyin- ja kuolinajat etsien vanhinta ja nuorinta kuollutta. Joskus merkkailin niitä ylöskin. Ja tottakai oon kauhean hyvilläni, jos onnistun bongaamaan jonkun yli satavuotiaan. Joku on saanut elää pitkän ja toivottavasti myös hyvän elämän! Päinvastoin taas mut kohtaa äärimmäisen paha mieli, jos ilmoituksissa vastaan tulee omanikäinen tai huomattavasti nuorempi ihminen. Myös alle 50-vuotiaat pistää harmittamaan ihan omalla tavallaan.

ig2

2. Meidän nykyisessä kämpässä on sälekaihtimet. Mä en koskaan ennen ole asunut asunnossa, jossa semmosia olisi. Tässä reilun kolmen kuukauden aikana oon huomannut itsessäni varsin neuroottisen piirteen, mitä noihin ikkunoiden välissä oleviin hilavitkuttimiin tulee: vaikka verhot olis alhalla, mun on pakko vetää niiden naru kireälle ja kierittää sen "stopparin" ympärille. Voi hyvä luoja miten mua ärsyttää, jos joku muu on laskenut sälekaihtimet alas ja niiden narut heiluu vapaana menemään.
  Mussa on myös monia muita vastaavanlaisia "OCD-häiriöitä", mutta niistä sais kokonaisen postaussarjan aikaseks. Joitain oon blogin historiassa jo maininnutkin, kuten jääkaapissa vallitsevan tietynlaisen järjestyksen ja lakanoiden yhteensopivuuden.

ig3

3. Oon aika introvertti tapaus ja sen takia monet saavat musta todella kylmän ja tylyn ensivaikutelman. Kyllähän musta tarpeen vaatiessa löytyy se ihmisten parissa viihtyvä ihanan kamala sosiaalinen perhonen ja hyperpositiivinen asiakaspalvelija  näitä puolia kun tuli treenattua ahkeraan tukioppilaana, isosena ja tutorina  mutta syvemmällä tasolla en osaa kiinnostua puolituttujen tekemisistä tai kuulumisista enkä osaa pitää tiiviisti yhteyttä läheisiinkään kavereihini. Mulla on elämässäni onneks ihmisiä, jotka tietää tämän ja joiden kanssa juttu lentää, vaikka edellisestä tapaamisesta ois puolikin vuotta. 
  Osaan kehua, osoittaa kiinnostusta, työskennellä ryhmässä ja on ihmisiä, joiden puolesta osaan olla aidosti ja vilpittömästi onnellinen, mutta valtaosaan päivittäin tapaamistani ihmisistä suhtaudun melko välinpitämättömästi. En niinkään ahdistu ihmismassoista tai ihmiskontaktista, mutta mä vaan viihdyn paremmin omissa oloissani ja mun mökkihöperöitymiseen tarvitaankin useampi viikko. Tiedä sitten onko ala-astevuosina tapahtuneella koulukiusaamisella jotain tekemistä asian kanssa kun oli pakko opetella olemaan yksin.
  Oon myös tosi huono näyttämään tunteitani ja se on varmaan perua kotopuolesta: meillä ei jaeltu julkisia hellyydenosotuksia tai hoettu r-sanaa, omaa isäänkin halasin tarhaiän jälkeen ensimmäisen kerran vasta 18-vuotissynttäreilläni.

ig5

4. Uskallakin tarttua mua nilkasta! En siedä yhtään, jos Jami edes uhkaa kourallaan mun nilkkaparkaani. Sinänsä jännä juttu, koska muistan iskän tarttuneen mua toisinaan nilkasta ja kutittaneen jalkapohjasta kun olin pieni, mutta se oli musta aina kauhean hauskaa. Oon kieltämättä tosi herkkä kutiamaan  ― en kykene ottaan vastaan ees jalkahierontaa, jos kyse ei oo kunnon runnomisesta. Yritäkin vaan hipeltää sillä tavalla onnettomasti ja potkasen sun nenän vinoon. Muutenkaan ei tarvitse ottaa kuin tietynlainen katse ja mä kiemurtelen kuin onkimato.
  Oon tehnyt myös sellasen johtopäätöksen, että kammoan nilkasta tarttumista ehkä enempi sen takia tälleen vanhempana, koska tiedostan voimani. 70-kilonen turbokoipi huitasee isommaltakin mieheltä hampaat kurkkuun. Pelottaa, että hepulipuuskassani potkasen Jamia oikeesti todella pahasti, jos se ottaa mua nilkasta kiinni. Ei se ongelma oo niinkään siinä kutiamisenpelossa.

ig4

5. Mä olen pahemman luokan historiafriikki. Rakastan historiallisia dokumentteja yli kaiken ja on kai sanomattakin selvää, että tää kävi kaikki lukion historian kurssit ja läpäisi ne varsin hyvin arvosanoin. Kirjoitin myös historian, mutta se ei sit mennytkään niin putkeen. Niinku ei muutkaan mun kirjoittamat aineet.
  Erityisesti mua viehättää esihistoria, keskiaika ja toinen maailmansota. Maailmansodissa tosin kiehtoo enempi Hitler persoonana, tavallisten ihmisten olot Suomessa ja maailmalla sodan aikana sekä holokausti, kuin joku Molotov-Ribbentrop-sopimus. Sen takia mulla lukion historian kolmoskurssi onkin arvosanaltaan kehnoin kaikista. Yläasteella vetelin historiasta pelkkiä kymppejä.
  Mielenkiintoa historiaa kohtaan on tosi vaikea selittää. Se on jotenkin vaan niin käsittämätöntä vierailla esimerkiksi Hollolassa keskiaikaisessa kirkossa ja pohtia sitä rakentaneiden miesten elämää ja sitä, millainen tunnelma kirkossa on 500 vuotta sitten ollut nykypäivään verrattuna. Mitä sen aikaisen ihmisen mielessä on mahtanut liikkua? Myös joku ihmisten kokemassa, tautien, järjettömältä kuulostavien teloitusten ja yleisen kurjuuden aiheuttamassa kärsimyksessä vetoaa muhun. Nykyajan pullamössösukupolveen kuuluvana sellaisia asioita ei voi kun ihmetellä.
  Oon myös kokenut olevani historiafanaatikoksi äärimmäisen onnekas, kun mulla on ollut mahdollisuus tutustua isomummolassa Suomen sotahistoriaan mummun kertomien tarinoiden ja näyttämien valokuvien kautta. On mustakin olemassa kuva mummun lotta-lippis päässäni. Meidän kesämökki taas on 1800-luvulla rakennettu maatila ja sieltä on löytyy vaikka mitä jännittävää tutkimisen arvoista vanhoista naistenlehdistä työkaluihin!

+ 6. Mikäli mun tuuriin on luottaminen, ei musta koskaan tule täyspäivästä vloggaajaa vaikka kuinka haluaisin. Kuvasin viikolla 2014-videon toisen osan ja kriiseilin miltei hipiän harmaantumiseen asti, kun huomasin poistaneeni osissa kuvaamastani videosta noin puolet samalla, kun olin poistanut testipätkiä.  Pitkän ähertämisen jälkeen kuitenkin onnistuin palauttamaan videot onnistuneesti muistikortille ja sitä kautta koneelle, mutta sen jälkeen movie maker kävi vittuilemaan. Olin muokannut videota koko illan ja se oli kerennyt tallentuakin 58% verran, kunnes tuli ilmoitus, että puolet leikatuista pätkistä on kadonnut ja tämä ohjelma kaatuu just tasan nyt, vaikka mun koneen pitäis olla tarpeeks tehokas sitä pyörittämään moitteetta. Sinne meni viiden tunnin työ.
  Mua facebookissa seuraavat tietää tän mun videotuskastelun vähän liiankin hyvin  vähintään jokatoisen videon kohdalla saan tapella. Ei mun hermoparkani kestä vastaavanlaista venkslaamista.

LITTLE WEDDING THINGS

20. maaliskuuta 2015

Mun mielestä häitä suunnitellessa pitää niin sanoen tuntea yleisönsä, toisin sanoen vieraansa. Vaikka kyseessä onkin morsiusparin suuri päivä, ollaan sitä juhlimassa yhdessä kummallekin tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kanssa. En tietenkään valitse omaa morsiuspukuani eikä koristella juhlapaikkaa tyystin sen mukaan, mitä jommankumman äiti, isoäiti tai kummitäti tahtoo, mutta ne pienet, persoonalliset ja vieraisiin olennaisesti vaikuttavat palat juhlaa kannattaa valita huolella etenkin vanhempaa juhlaväkeä kunnioittaen. Mä en nyt tiedä, ymmärtääkö kukaan mitä haen takaa, mutta jos toisen perheessä on totuttu syömään perinteistä suomalaista ruokaa sukupolvesta toiseen, ei välttämättä kannata pistää pystyyn taco- tai sushibaaria... Ruokapuoli nyt muutenkin on semmonen, minkä takia tullaan varmaan hakkaamaan päätä seinään monenmonituiset kerrat, mutta you got the point?
  Pinterest on pullollaan hauskoja ideoita häihin ja ajattelinkin ihan näin ensimmäisenä listata meille mieluisia, pieniä ja ei-niin-välttämättömiä juttuja, joilla personoida hääjuhlan ulosantia ja tehdä vieraiden olo mukavaksi sekä tervetulleeksi. Tietysti liika on aina liikaa eikä hääjuhlaa kannata hukuttaa pieniin "merkityksettömiin" yksityiskohtiin tai menettää yöuniaan niiden takia, mutta ainakin tarjolla on vaikka mitä mistä valita ja soveltaa omien häiden teeman mukaiseksi!

  we2

♥ Riisiä ei ainakaan suomalaisissa häissä oo taidettu heittää enää vuosiin. Vaihtoehtoja on onneksi tullut saataville kuin sieniä sateella ja ensimmäisenä tuleekin mieleen konfetti, saippuakuplat, kukkien terälehdet ja olenpa nähnyt semmosia pieniä ja pehmeitä pipontupsua muistuttavia pampuloitakin heiteltävän. Tässä on myös hyvä sauma sekä käyttää mielikuvitusta että säästää.
  Vaikka riisi oli monet vuodet klassikko, oli se aika persoonaton ja ikäväkin siinä tapauksessa, että sitä saattoi löytyä hääkansan hiuksista vielä seuraavana päivänäkin. Jos taas ei tahdo saada päällensä minkäänlaista sadetta vihkipaikalta ulos astuttaessa, on eräänä mahdollisuutena myös ilmaan päästettävät heliumilla täytetyt ilmapallot!
  Mä en ole varma mitä tahdotaan, tuntuu niin kauhean mitättömältä jutulta loppujen lopuksi (sanoo nainen, jota mies nyt jo moittii bridezillaksi). Jos koiranpentuja saisin niskaani, olisin erittäin onnellinen vastavihitty nainen. Eikä Jamikaan pistäisi pahaksi, ei todellakaan. 
  
♥ Itsepalvelulla toimiva photo booth on sellanen asia, johon ihastuin ensimmäisenä, kun hääjuttuja aloin vakavammalla otteella selailla. Henkilökohtasesti tykkään tuosta kuvassakin näkyvästä "real life polaroid" -viritelmästä eniten, mutta tässäkin kohtaa vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon. Paikalle voidaan esimerkiksi varata päälle puettavaa rekvisiittaa, lavastaa Hollywoodin punainen matto taustaseinineen tai kyhätä talkoovoimin hauska kuvausseinä, jossa hahmojen päiden kohdalla olevista rei'istä voi survoa oman lärvinsä (Ja jäädä jumiin..).

  we4 

Jamista en tiedä, mutta ainakin itse tahdon häissämme panostaa hääjuhlan aikana kulkevaan informaatioon. Käytännöllisin ja myös luontoa vähiten kuormittava vaihtoehto hääohjelman listaukselle olisi iso ja tilanteeseen sopivasti koristeltu liitu- tai fläppitaulu jossain oven kupeessa tai salin nurkassa. Tunnen kyllä ystäväni ja vastaavat olisi iltaa kohden täynnä kirkkoveneitä jos saatavilla olisi yksikin tussi tai liitu, mutta idea on muuten mun mielestä ihana ja Pinterestistä selaamani esimerkit kauniita. Ja kun ei tarvitsisi tulostaa noin 100lle vieraalle omaa ohjelmalappuaan, voisi hyvällä omallatunnolla viritellä pöytiin pieniä tietoiskuja juhlakaluista tai esimerkiksi kehitellä hauskoja vastauslomakkeita tanssilattiaa paremmin pöydässä viihtyviä vieraita varten.
  Samaan syssyyn kuuluvat kaiketi myös hääkutsut, mutta ne ovat sitten oma lukunsa lähempänä juhlaa. Etenkin jenkeissä valloillaan oleva Save the date -systeemi on varsin herttainen, mutta pienemmälle määrälle juhlakansaa kymmeniä kertoja pienemmässä maassa informaatio kulkee paljon paremmin ilman postin välikätenä toimimista.

we3

♥ Aikasemmin mainitsemani photo boothin voisi myös yhdistää vieraskirjan kanssa. Vaihdetaan tavallinen kamera polaroidversioon ja pistetään tarjolle muutama liimatuubi, kourallinen kyniä ja avot. Henkilökohtasesti pidän tavallisia vieraskirjoja kauhean tylsänä ja turhanakin, ainakaan itse en niitä tulisi jatkossa kummemmin lukemaan. Polaroid-kuvien avulla tekisivät vieraat hääparille jo juhlan aikana valokuva-albumin, joita meidän perheissä tykätään katsella muutenkin. Vastaan tässä tuleekin sitten hinta, polaroidfilmi on aika kallista, mutta kekseliäitä vieraskirjaideoita on onneksi kymmenittäin lisää!
  
♥ Nyt päästään sitten konkreettisesti siihen, mistä tuolla ihan aluksi jo puhuinkin. Vieraidensa tuntemiseen siis. Ja mehän Jamin kanssa tiedetään, kuinka meidän kummankin suvun miehet rakastavat olutta. Alkoholisteja ei onneksi taida löytyä ja ihmisiksi osataan olla, mutta tuo miehekkään suomalaiskarjun elämän eliksiiri on sellanen juttu, jota ilman vois meno kuihtua hyvinkin nopeasti kakslahkeisten vieraidemme mielestä.
  Alkoholia meidän hääjuhlassa siis tulee olemaan enemmän kuin pelkkien alkumaljojen verran (koska itse sulhanen kieltäytyi saapumasta paikalle, jossei näin ole) ja halutaankin panostaa juomapuolen toimivuuteen. Muutamiakin kesähäitä todistaneena sitä on tullut huomattua, kuinka nopeasti se oma juoma  alkoholiton tai ei  kerkeää lämmetä tai vaihtoehtoisesti kadota... Kesäkuumalla tapa kuin tapa pitää oma juoma kylmänä on kuitenkin ihan ehdoton, vielä mahtavampaa olisi kun samassa syssyssä sen juomansa voisi vielä merkata omakseen! Kuvankaltaiset beer holderit olis kyllä ihan mahtavat, etenkin jos niihin sais mieluisensa painatuksen järkevällä hinnalla. Ei kauheen tyylikästä, mutta ollaanko me nyt muutenkaan sellasia?

  we1


Yksi merkittävimmistä syistä häiden suunnitellulle ajankohdalle, on mulle kultaakin kalliimmat isovanhempani. Vaikka erittäin hyväkuntoisia ja rautamielisiä 80+ seniorikansalaisia onkin kyseessä, surullinen totuus on, etteivät he ole täällä ikuisesti. Äidin vanhempien poismeno ennen häitä olisi mulle ihan älyttömän kova paikka, itkettää pelkästään ajatella sitä päivää ilman heitä. Mutta se ei olis mulle kova paikka sen takia, että olisi vaan mulle tärkeää saada heidät juhlimaan meidän häitä. Ehei. Asialla on mulle ihan äärettömän valtava merkitys siksi, koska mummo ja pappa ovat kumpikin kertoneet mulle viimesestä suurimmasta toiveestaan  nähdä mut kävelemässä kohti alttaria. 
  Koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan, mutta jos se päättää potkia päähän seuraavan kahden vuoden aikana enkä saa isovanhempiani paikan päälle kokemaan sitä, mitä he viimeisinä elinvuosinaan eniten ovat toivoneet, tahdon heidät paikalle edes kuvainnollisesti. Idea on hirvittävän kaunis mutta ajatus vaan hirvittävä.

Viimeisenä onkin sitten vielä vähän lisää juttuja juhlan ikuistamisesta. Kyllä me sinne ammattilaisvalokuvaajakin tahdotaan, mutta vieraiden itseottamissa kotikutoisissa kuvissa on ihan erilainen fiilis. Viime vuosinahan häissä on suosittu kertakäyttökameroita, joilla vieraat ovat saaneet ottaa kuvia.
Kun pienisukuisia ollaan, niin ollaan myös todettu vieraslistan koostuvan enimmäkseen ystävistä, eikä sen takia ajatus omasta hashtagista häitä varten ole ollenkaan hullumpi. Jos Instagram on siis juttu enää vuonna 2017..
  Tässä on kaikenlisäksi keino, jolla takaa edes jonkinlaisten muistojen säilymisen sovelluksen sisällä jos digitalisaatio tai kodin palohälytin meidät pettää.

Toivottavasti tämmönen megalomaaninen häähömppäpläjäys ei nyt uuvuttanut ketään. Lupaan pitää tämän tässä vaiheessa vielä äärimmäisen minimalistisen häähössötykseni poissa blogista siihen asti, kun jotain alkaa oikeasti tapahtumaan. Ellen nyt kamalasti inspiroidu kuluvan vuoden aikana :-D Oikein höttöhattaraisen sokerista perjantain jatkoa kaikille!

CAMEL COAT

18. maaliskuuta 2015

Mä alotin tän viikon niin kivalla ja silti simppelillä asulla, et kun maanantaina ei aikaa asukuvien räpsimiselle liiennyt, heitin samat rytkyt niskaan tiistai-iltana ja jalkauduin lähimaastoon jalustani kanssa. Miinuksena takkutukka ja pipo  olin huitassu hiukset aamulla hätänutturalle ja ne oli melkosessa takussa iltaan mennessä, joten annoin luottomyssylle luvan pelastaa tilanteen. Se kun ainakin omasta mielestä mätsää muuhun kokonaisuuteen vallan hyvin, vaikkei maanantain huolella dusattuja kiharoita ihan korvaakaan.

outfiiiitCoat 2nd hand | College sweater Forever21 | Jeans Gina Tricot | Shoes Converse | Beanie H&M | Watch Ur&Penn

IMG_99212outfit

Mä alan pikkuhiljaa taas oppia kameran edessä möllöttämisen jalon taidon. Tai lähinnä sen, ettei se nolota niin pirusti tuolla ihmisten ilmoilla. Vähemmän noloahan se ois, jos olis oma henkilökohtanen kuvaaja (lue: avomies), mutta niin kauan kun  kadulla nököttävän vaimokkeen valokuvaus on herralle "onks pakko" -touhua, turvaudun jalustan ja itselaukasimen kykyihin. Täällä lähempänä cityä ihmiset on jotenkin niin paljon välinpitämättömämpiä, ettei ohikulkijoista stressaa melkein laisinkaan. Kukaan ei tuijota, ketään ei kiinnosta, kaikki on niiiiiiiin sulkeutuneita ja "minding my own business" -linjalla. Mitä nyt joku iäkkäämpi rouvashenkilö saattaa mulkasta pahasti tämmösiä nuorten kotkotuksia..

  Kamelitakki on roikkunut vaatekaapissa melkein koko talven ja maanantaina olinkin ihan fiiliksissä, kun sain vetää pelkän palttoon harteille. Ei huiveja, ei jäätävää tuiverrusta aukinaisen takin sisään eikä pökkelöfiilistä. En sit tiiä millaselta polttopuulta näytän takaapäin, mutta se olkoot jonkun muun murhe.
  Kukaan ei varmaan muutenkaan oo välttynyt yhden jos toisenkin säähehkutukselta, mutta heitänpä mäkin oman lusikkani samaan soppaan ja totean tän auringon aikaansaaman fiiliksen olevan joka kevät ihan mieletön. Mä oon muutenkin ihan älytön fiilistelemään vuodenaikojen vaihtumista, mutta kevät pajunkissoineen, pölyisine katuineen ja entistä pidempine päivineen vie kyllä voiton!

OAT COATED BROWNIES

17. maaliskuuta 2015

IMG_9881_retouched

Blogia lukevia sokerihiiriä hemmotellaan taas! Mä rakastan ylikaiken kaikkia leipomuksia, jotka saa maidon maistumaan ekstrakylmältä. Tiiättekö, kun esimerkiks lettujen kyljessä maito on jopa virkistävänmakuista? Vai oonko se vaan minä? No, anyways, muhun iski toissapäivänä ihan mieletön leipomishimo, joka ei ottanut hellittääkseen ja eilisen iltalenkin päätteeks poikkesin kaupassa hakemassa levyn tummaa suklaata ja paketin voita. Mielessä oli eräs tietty Kinuskikissan blogista löytynyt resepti, jota kokeilin ensimmäisen kerran viime syksynä vähän ulkonäöllisesti kehnommin, mutta ah niin herkullisin tuloksin.
  Kaura-brownie on makuhermot rasvassa, sokerissa ja suklaassa lilluttava herkku, jota voi nauttia vain vähän kerralla. Tykkään reseptistä sen helppouden takia eikä näitä leipoessa tiskattavaksi jää mittalusikoita ja -kuppeja lukuunottamatta kuin yksi vaivainen kattila. Vaikka kyseessä on helppo ja vaivaton herkku valmistaa, en tätä tyystin malttamattomalle sokerinnälkäselle suosittelisi, koska brownielevyn pitää antaa jäähtyä ihan oikeasti kunnolla, ennen kuin sen voi leikata paloiksi. Ihana löllö browniepohja on heti uunista tullessaan vielä vähän liian löllö ja tahmean kaurakuorrutteen veitsi vie helposti mennessään.

  Nimetön

KAURAKUORRUTTEISET BROWNIET

Brownietaikina:
175g voita
120g tummaa suklaata
2¾ dl sokeria
1/4 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
Sulata voi kattilassa, ota sen jälkeen pois liedeltä ja lisää joukkoon suklaapalat. Sekoittele niin kauan, että suklaa on täysin sulanut rasvan joukkoon ja lisää sen jälkeen loput ainekset yksitellen.
Vuoraa reunallinen uunivuoka (Kinuskikissa suosittelee n. 17cm x 30cm -kokoista vuokaa, mutta mulla on vähän isompi) leivinpaperilla ja kaada taikina vuokaan. Esipaista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Kaurakuorrute:
120g voita
1,5 dl fariinisokeria
3½ dl kaurahiutaleita (mieluiten normaalihiutaleita, ei pika)
ripaus suolaa
Sulata voi kattilassa ja sekoita sulan voin joukkoon loput ainekset. Levitä seos esipaistetun browniepohjan päälle ja pistä koko komeus uuniin vielä 8-10 minuutiksi.

Kinuskikissa suosittelee kylkeen vaniljajäätelöä, mutta kyllä mä vaan liputan sen jääkaappikylmän maidon puolesta! 

DAILY COSMETICS

12. maaliskuuta 2015

IMG_9836_retouched IMG_9850_retouched

Äidin ja isän maailmanmatkoilta mulle tuotu uusi meikkipussi innoitti mut tekemään omalle meikkiarsenaalille kevätsiivouksen. Se on suoraan sanottuna ihan syvältä, kun erehdyt kiireisenä aamuna tiputtamaan huti menneiden ripsareiden korjaamiseen käytetyn topsipuikon meikkipussiin. Millaista tuhoa semmonen onneton rimpula voikaan saada aikaan! Eikä siihen tarvita kuin muutama hassu kiiremeikkaus ja sulla on ihan kaikki purkit ja sudit siinä ripsari/meikkivoidetöhnässä. Pussukasta toiseen vaihtaessa hoksasin hyvän sauman postaukselle ja kuvailin teille mun arkipäiväisessä käytössä olevat pelit ja pensselit puhistustököttejä myöten!

IMG_9842_retouched

Puhdistuksen suhteen mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Mun syksyllä investoima Joe Blascon puhdistusmaito ei ota loppuakseen, vaikka päivittäisessä käytössä onkin. On maksanut itsensä kyllä moneen kertaan takaisin, vaikka puolikkaan hinnan tästä vain maksoinkin. Erityisesti kun ottaa huomioon esimerkiks Garnierin miselliveden, joka kului viimeistä pisaraa myöten kesäkuukausien aikana, jolloin tulee muutenkin käytettyä harvemmin ja vähemmän meikkiä. Toimivaa tämä Blascon mönjä kyllä on, etenkin tämmöselle munkaltaselle sekaihonassulle. Mikään ei ole kamalampaa, kuin kiristävä tunne meikkien poispesun jälkeen ja tämä ei sitä tee!
  Klassikoilla kuitenkin mennään etiäpäin. Kuinkakohan monta vuotta mä olen Nivean Soft-voidetta käyttänyt? Sen tiedän, että monta. Välillä on hairahdettu tutulta polulta, mutta aina palattu takaisin. Eikä oo ollu niin justiinsa, jos reissun päällä on oma Soft jäänyt kotiin. Tätä kun löytyy jokaisesta maailmankolkasta, jossa mä olen käynyt niin kuin myös oman äidin ja anopinkin vessankaapista :-D
  Lumenen raikastavaan kasvoveteen mun ei varmaan tarvitse edes sen tarkemmin mennä? Lokakuun jälkeen mun blogia silmällä pitäneet tietävät, miten pyhää litkua tuo meikäläiselle on.

tilipehöörit

Oon viimeviikkoina kunnostautunut kaiken pikkutilpehöörin puhtaana pidon kanssa. Erityisesti siinä vaiheessa, kun vaihdoin sormet beautyblenderiin ja bb-sutiin, aloin kiinnittää huomiota myös muihin pensseleihin. Mitään hifisutejahan multa ei löydy kun en esimerkiks ihmeellisempiä silmämeikkejä tee, H&M-osastoa hyvin pitkälti. Hyvin ajavat kuitenkin asiansa. Tuon henkkamaukan kabukin ostin ollessani lukiossa enkä vielä tänäkään päivänä oo huomannut siitä irtoavan karvan karvaa. Pehmeänäkin se on pysynyt!
  Mariela Sarkiman The Curler on kuitenkin erillisen maininnan arvoinen. Ihan mahtava ripsientaivutin a.k.a. tappokone. Monesti markettitaivuttimet on tehty pyöreämmille silmille ja muistelen kauhulla yläasteikäisen Jennan suoraan taivaita kohti sojottavia hämähäkin jalkoja. Niitä sai myös vaihtaa löystymisen ja millon minkäkin vian takia tosi usein. The Curler on kuitenkin pysynyt hyvänä jo toista vuotta, ellei jopa parantunut ensituntumasta. Kumia vaan vaihtelen välillä, mutta The Curlerin jättämä jälki ei oo missään vaiheessa herpaantunut.

IMG_9861_retouched

Meikkivoiteet osaa olla mulle pahemman luokan murheenkryyni. Sitä sais olla vaihtamassa aina vuodenajan vaihtuessa, kun talvella ollaan hiekkapaperia ja kesäisin meinaa naama sulaa kilpaa jäätelön kanssa. Kesäisin oonkin yleensä luottanut pelkän CC-voiteen tehoon, kun peittoa ei niin kamalasti tarvitse ja lotraan itseruskettavien kanssa  sopivaa sävyäkään ei tarvitse kauaa etsiä. Talvella sopivan, tarpeeksi vaalean ja punapohjasen sävyn löytäminen on kuitenkin ison työn ja rahavuoren takana. Ostin viime viikolla hetken huumassa (lue: mielenhäiriössä) L'oréalin Infallible 24h-Matte meikkivoiteen  se oli kämmenelle ja leukapieleen swatchattuna niin täydellisen oloinen. Mattameikkivoide alkaa näin kevään tullen toimia kun pakkaset ei enää kuivata t-aluetta sokerikorpun kaukaiseksi sisarukseksi ja hyvin tuo peittääkin eikä sävykään heitä ihan kauheasti, mutta joku töksää vastaan ja pahasti. Äidin Prahasta tuoma Gabriella Salveten mattameikkivoide taas on sopivan vaalea eikä kuivata laisinkaan, mutta peittokyky on aika huono. Oonkin tässä viimesen viikon ajan sekoitellut näitä keskenään, katotaan ens kuussa sit kunnon meikkivoiteeseen investointia.
  Maxfactorin Pan Stikin testasin blogin puolella viime kesänä. Toimivaa kamaa edelleen eikä oo tuhdista koostumuksestaan huolimatta mitään brekaouteja. Nyt kun ei oo näppylöitä, käytän Pan Stikiä lähinnä silmäluomien  tummuuden ja punasuuden peittämiseen.
  Viimesenä nämä mun ikisuosikit, Benefitin Hoola -aurinkopuuteri ja Chanelin kivipuuteri. Mun arkipäivien pienet palat luksusta.


IMG_9873_retouched


Hiffasin vasta tuntia myöhemmin, että ois mulla ollut Viva La Divan Nudie-palettikin tähän osastoon lisättävänä, mutta kun ei noita luomivärejä arjessa käytä, ei niitä edes muista omistavansa.
  Kulmakarvat on olleet aikoinaan mun blogin kuumin puheenaihe, mutta paasaus on onneks vuosien saatossa laantunut. Tuo kuvassa oleva Make Up Storen luomiväri sävyssä Kakaw on edelleen se sama, jonka ostin viime kesäkuussa. Keskellä on vaan pieni ja todella matala painauma, jota ei edes kuopaksi voi sanoa. Ihan ykköstuote tytölle, jonka tukasta paistaa punapigmentti läpi. Huonoja kulmakarvapäiviä tulee ja menee, mutta tällä ja tarpeeks ohuella kulmasudilla ei voi epäonnistua.
  Tykästyin mun lokakuussa Sokoksen 3+1 -päiviltä ostamaan L'oréalin Volume Million Lashes Extra Black maskaraan niin paljon, että vaihdoin kuivuneen hylsyn uuteen samanmoiseen. Oon myös opetellut pitkästä aikaa tussimaisen eyelinerin käytön ja fuksiaismeikkiä varten ostettu H&Mn Liquid Eyeliner onkin päätynyt melkein jokapäiväiseen käyttöön. Jos jossain on hintalaatusuhde kohdillaan, niin tässä!

IMG_9868_retouched

Huulimeikin suhteen oon aina ollut vähän arka. Kun sitä opettelee meikkaamaan sinä aikakautena, kun "mattemoussehuulet" on kovinta huutoa, ei välttämättä tutustu huulipuniin ennen kuin vasta vuosia myöhemmin. Muutama tuote multa kuitenkin löytyy.
  Mun Berliinistä ostamastani Nyxin Color Lip Balmista teille oon jo kertonutkin, se on käytännössä ihan superpigmenttinen huulirasva. Kirkas korallipinkki alkaa olla huulilla ajankohtainen näin kesää päin mentäessä. Seppälän To Die For huulipuna taas on mun toinen huulipuna, jonka oon koskaan ostanut. Sävy on 06 My Lips ja se mätsää hyvin tuohon GOSHin Nougat Crisp -sävyssä olevaan huultenrajauskynään, jos tekee mieli heittäytyä Kylie Jenneriksi ilman kauneusleikkauksia. 
  Carmex mulla kulkee mukana melkein joka paikassa, kun niitä niin tolkuttoman monta purkillista omistan. Mulla on kasoittain myös muita huulirasvoja, mutta oon suosiolla lempannut ne sängyn alla olevaan roinalaatikkoon. Baby Lipsit ei oo mun juttu.

LÄSKILLÄ ON VAPAUS VALITA MIHIN SE TULEE

11. maaliskuuta 2015

Kieltämättä sitä on meikämandariini onnistunut kerryttämään varsin messevät kaulanlämmittimet itselleen talven aikana. Kroppa levis käsiin loppuvuodesta ja nyt sitten koitan epätoivoisesti kuroa ruumiinosia takaisin entiselle mallilleen. Leuka on ollut mulle aina ongelma-aluetta mitä lihomiseen tulee ja painonnousu näkyy naamassa välittömästi – mulla on sellanen vauvakirja, jossa lukee, kuinka Jennan pikkuruinen hetula ilmestyi jo 2 kuukauden iässä. Eikä se sen jälkeen mua ole rauhaan jättänyt, ei niin millään. Posket vaan tuntuu pyöristyvän vuosi vuodelta, vaikka lapsenpyöreydestä on jo eroon päästykin.
  Kaksoisleuka on siitä ongelmallinen, että sen katoamiseksi tarvitaan kokonaisvaltanen ja usein tosi pitkäkestonen dieetti, jonka myötä rasva palaa tasaisesti kaikkialta kropasta: lopulta myös leuan alta. Ei ole olemassa mitään täsmäsafkaohjelmaa tai kuntokuuria juuri kaksoisleuan treenaamiseksi timmimpään kuntoon ja sit kun on vielä tätä geneettistä taipuvaisuutta selkeän leukalinjan häviämiselle: meillä on iskän kanssa melkein identtiset leukaperät ja isä vitsaili mulle pari viikkoa sitten, miten ei voi ottaa selfieitä kun leuka tulee tielle. Tässä kesätöitä pohtiessa oon jopa harkinnut meneväni takaisin siivoamaan, ihan vaan koska siinä duunissa ja sen aikaansaamassa elämänrytmissä läskit lotisee ja rasva palaa niin kovin tehokkaasti.

outift

  Oli aikoja kun en uskaltanut nauraa kuvissa, ettei mun monenmonituiset leukani vahingossakaan hyppänneet silmille. Vähitellen kuitenkin lakkasin stressaamasta. Useimpina päivinä sitä ei oikein jaksa edes välittää ja monena kertana viikossa tutkinkin naamaani vessanpeilistä ja ihmettelen, että mitä vikaa tässä nyt muka on? Pahemminkin voisi olla. En mä menetä avomiestä, ystäviä tai perhettä kaksoisleukani takia. Ylimääräinen massa leuan alla ei korreloi mitenkään älykkyyden tai luonteen kanssa. Ja jos joku kokee mut alempiarvoiseksi sen takia, että mulla on pyöreät kasvot, ei vika todellakaan ole mussa.
  Ylimäärästä on muutenkin tullut lisää kuuden kilon verran sitten lokakuun. Se ei ole iso luku ja tuommosesta määrästä liikakiloja on vielä suhteellisen helppo päästä eroon, mutta se on myös tarpeeksi nostamaan mun painon omasta mielestä suureksi luvuksi. Tässä kun ei muutenkaan olla koskaan oltu mitään tuulessa heiluvia heinänkorsia. Toisin kuin (ainakin mulle annetun informaation mukaan) samasta puusta veistetyt pikkuveljet. Miten voikin kolmesta lapsesta yksi olla näin erilainen ulkomuodoltaan?

outtfit

Miksi mä sitten jaoin tämän, ah, niin kovin pohtivan ja päättömästi poukkoilevan tekstin leukamakkaroistani teidän kanssa? Emmä tiedä. Halusin vaan jubailla, antaa vähän perspektiiviä, enkä vaan persoonattomasti lätkästä paria asukuvaa tekstipohjan koristeeks. Nuorten maailma on aina ollut niin kauhean ulkonäkökeskeinen ja tällä hetkellä vallitseva fitness-yhteiskunta on itelle niin kauhean vieras enkä mä lapsuuden urheiluharrastuksistani huolimatta oo koskaan ollut mitenkään tavoitteellinen kroppani suhteen. Sillä on menty, mitä geenilotossa on annettu. 
  Nautin salilla käymisestä ja onnistuneen treenin jälkeen tulee poikkeuksetta hyvä fiilis, mutta ei musta ole pyykkilautavatsan tai mielettömän haban tavoittelijaksi. Pääasia on toistaseks se, että jaksan nykyään nousta raput kolmanteen kerrokseen ilman jäätävää hapotusta.
  Niin kauan kun kykenen heittämään leukaperistäni vitsiä ihan surutta ja Sami Hedbergin "Kuntosali" naurattaa, on kaikki ihan fine.

Jacket Cubus | Sweater Gina Tricot/2nd hand | Jeans Gina Tricot | Hat Seppälä | Shoes Dinsko

WEEK STARTS WITH SNAPSHOTS

9. maaliskuuta 2015

dipadii

Tulostin jo kauan ennen hiihtolomaa pari kivaa printtiä ajatuksenani pistää ne seinälle mun jo omistamiin kehyksiin. No, ne kehykset osottautui aaaaivan liian suuriksi ja printit jäi mun vaateroinakaapin perälle pölyyntymään. Tänään kaupungilla asioinnin lomassa kävin pyörähtämässä Tigerissa ja bongasin melkeinpä sattumalta A4-kokoset mustat kehykset kolmella eurolla kappale. Eipähän oo makkarin ainoa tyystin tyhjä seinä enää niin kalman kalpea ja tylsä. Sängynpäätyprojektin alotusta odotellessa! | Täällä paistoi tänään aurinko. Ja se jopa lämmitti! Voi veikkoset, miten onnellinen mä olinkaan, kun kipittelin bussipysäkille nilkat paljaina mun kirpparilta alkutalvesta löytämissäni slipareissa. Sisäänajoa noi ehdottomasti vaatii, ainakin mun kuolemaa tehneiden pikkuvarpaiden mielestä. Enpä ois uskonu, että on olemassa jopa munkaltaiselle kuikeloräpylällekin liian kapeita popoja.

dipadii2

Oon nyt hyvän tovin pähkäillyt, pistänkö H&M Homen tilauksen vetämään. Sohvatyynyt kaipaa kipeästi päivitystä ja henkkamaukkakodin valikoimista löyty pirtsakkaa keltasta ja seilorihenkistä harmaata raitaa kaikista järkevimpään hintaan, mitä tyynynpäällisistä oon koskaan nähnyt. Ei kyllä mä taidan klikata noi kotiin, eräs tässä asunnossa majaileva on nimittäin nukkunut parikin tyynynpäällistä ihan nukkasiks ja löröiks. Tekis muutenkin ihan kauheesti mieli pistää tili sileeks ja sisustaa meille kevätkoti, mutta kyllä se mun sisäinen saituri onneks onnistuu vähän jarruttelemaan näitä kamalia ostohimoja. Etenkin kun viime kuussa tuli tehtyä vähän tyyriimpi hankinta jota läppäriksikin kutsutaan. | Äidin mulle kiikuttamasta miniskuukkelista pinkkiraidallisesta kassista paljastui ihan mielettömän ihana meikkipussi vanhan ja ryönäsen pussukan tilalle! VS se vanhakin on ja muuten hyvässä kunnossa, mutta uskokaa kun mä sanon, ettei irtoglitteri ja sametti sovi meikkipussiin. Ei niin millään muotoa. Mä sit inspiroiduinkin pesemään kaikki siveltimet ihan juurtajaksaen sekä putsaamaan kaikki purkit ja purnukat siitä omituisesta mähmästä, joka valtaa koko meikkipussin heti kun silmä vähän välttää. Kuvailin samalla vähän materiaalia meikkiaiheista postausta varten, mutta siitä lisää sitten omalla ajallaan :-)

Oikein aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille, toivottavasti muuallakin saadaan nauttia ihan huikeista keleistä! 

MITÄ NE TAHTOO?

8. maaliskuuta 2015

Oikein semmosta ruusuntuoksuista ja suklaantäyteistä naistenpäivää ihan jokaiselle hameväen edustajalle! Meillä tää päivä on mennyt varsin perinteisesti  siis meidän omien perinteiden mukaan  kun Jami mussutti herkkuja sängyssä ja mä hyökkäsin jokisten eväiden tapaan levinneen vessapaperitelineen kimppuun työkalupakin kanssa. Tässä nyt odotan, josko tuo ukkosein pikkuhiljaa kampeaisi itsensä kyökin puolelle kokkaamaan herkkupäivällistä, mutta toistaiseksi mitään elonmerkkejä ei oo havaittavissa. Ehkä vaan kokataan tasa-arvoisesti yhdessä.
 Onneksi vanhemmat hemmottelivat mua Jaminkin puolesta tuomalla tuliaisina tutut VS- ja Milka-setit Keski-Euroopan reissultaan. 

IMG_9686_retouched IMG_9694_retouched

Mulla oli myös ihan asiaakin. Nyt kun blogi koki sangen miellyttävän muodonmuutoksen, tuli mieleen kysyä, millaisia postauksia te täällä haluaisitte jatkossa nähdä. En oo pitkiin aikoihin tehnyt mitään varsinaisia teemapostauksia, vaan on menty niin lunkisti ja random snapshots -linjalla kun vaan olla ja voi. 2014 suosikit -videon toista osaakin pääsin suunnittelemaan vasta tänään, kun eilinen tulikin vietettyä sukulaislasten syntymäpäivillä ja mielenosoituksen merkkejä osoittaneessa autossa valtatien varressa. Se on siis luvassa tulevalla viikolla, mutta kysymys kuuluukin 

mitä muuta haluatte nähdä ja mistä lukea? 

KYLLÄPÄS OLI TAAS TORSTAI

5. maaliskuuta 2015

7.01 Tönäsen Jamin hereille, kun sen kännykän herätyskello soi. Mun oma herätys olisi vasta 8.45.

7.15 Koitan jatkaa unia, mutta leipäpussin rapistelu keittiössä kuulostaa katuporalta kun on muuten ihan hiljasta ja kännykkä vie voiton. Selaan somet läpi.

7.28 Ihmettelen kun blogi ei vieläkään oo päivittynyt Blogloviniin tai Indiedaysiin.. Enhän mä URL-osoitteeseen oo koskenut pikkusormellanikaan.

7.30 Avaan koneen ja ihmettelen vähän lisää. Blogilistallakin näkyy olleen latausvirhe mutta se korjaantuu tarkistamalla blogin päivitykset manuaalisesti. Pitää varmaan ottaa Indiedaysin it-tukeen ja Blogloviniin yhteyttä, jossei seuraavakaan postaus näy kummankaan feedissä.

7.42 Jami huikkaa heipat ovelta. Mulla on vielä aamukäheys päällä eikä se kuule mun mörinää peiton alta, vaan huutaa vielä varmistukseks tuplaheipan niin että koko rappu raikaa.

7.45 Tsekkaan läpi uutiset, lempiblogien uudet postaukset ja Youtuben. Näytön täyttyessä February Favorites -videoista tuskailen ajatuksen kanssa, että se omakin 2014 suosikit -videon toinen osa pitäis saada kuvattua. Jos vaikka viikonloppuna olis rahkeita siihen.

7.57 Ulkona kajastaa ihan oikeesti aurinko, mitä ihmettä!!

day4

8.14 Laitan Suomipopin nettiradion koneelta päälle niin että varmaan koko rappukäytävä kuulee Aamulypsyn räkätyksen ja painelen suihkuun.

8.28 Aamutakki niskaan ja aamupalan tekoon.

8.34 Yyh, keittiö on ku pommin jäljiltä ja se ois mun tiskivuoro... Vaikka me kuinka yritetään vannottaa, et annetaan vaan yhden altaan täyttyä tiskeistä, ni lopputulema on aina se, että tiskivesi lorisee vasta ku ei oo enää edes puhtaita pikkulusikoita.

8.38 Päätän syödä aamupalani sohvalla, kun ruokapöydän tuoleja ei vielä ole enkä haluu mennä sänkyyn murustelemaan. Käyn sammuttamassa radion, pistän telkkarin päälle ja käyn kanavat läpi, jos jostain tulis jotain muuta kuin onnenarpaa tai astraali-tv:tä.

8.42 Neloselta tulee joku eläintarhaohjelma, voi että mikä sulonen ja symppis vanha karhu on ruudussa tällä hetkellä!

8.48 Oli ehkä virhe tehdä kaksi leipää heti aamusta. Ei mun napa vedä näin paljoa näin lyhyen ajan sisällä heräämisestä. Tulee vähän huono olo. Syön ton toisen kohta.

8.50 "Löydän" mun viikon verran kateissa olleen kihlasormuksen aamutakin taskusta. Kerkesin jo pelätä, että ois pitäny lähtee sormusostoksille, onneks ei!

day5

8.56 Menen vessaan ja jumitun sinne pelaamaan Candy Crush Sagaa. Voi luoja miten ärsyttävää onkaan, jos lähtötilanne on niin läpisurkee, ettei tasoa oo mahdollista päästä läpi millään ja siihen on pakko käyttää yks elämä..

9.03 Haen meikit ja peilin sohvan ääreen. Oon kauheen huono meikkaamaan sohvalla, mutta en nyt millään jaksa seistä vessassa.

9.19 Oon myös ihan ultimaattisen hidas meikkaamaan, jossen tee sitä vessan peilin edessä. Nyt ollaan vasta kulmakarvoissa ja voi että kun osaakin olla huono kulmakarvapäivä tänään.

9.30 Aika pukea päälle. Vaatekriisi jatkaa voittokulkuettaan ja heitän päälle vähän liiankin tutun kombon: mustat pillifarkut ja reilukokosen valkosen kauluspaidan. Piristän asua armeijakuvioisella huivilla ja lisäks perusroippeet rannekellosta helmikorviksiin.

9.35 Kaivan hiustenkuivaimen makkarin nurkkaan kertyneen vaatekasan alta. Meijän kylppärin säilytysratkasut on vielä vähän kysymysmerkillä ja mun kaikki kähertimet sunmuut seilaa ympäri kämppää. Muutamana aamuna on tosissaan saanut miettiä, et missä hitossa mun suoristusrauta tai kuivain oikein on..

9.40 Varaan ajan terkalle. Ei oikeesti voi olla mahollista, että virallisia asioita hoitaessa mun puhelin alkaa temppuilla ja katkasee puhelun. Onneks ajanvaraaja on tosi mukavanolonen nainen, ei hävetä ihan niin paljon soittaa uudelleen.

9.46 Jokapäiväinen sukkienmetsästyshetki

9.48 Sonja on laittanut whatsapp-viestiä, että se tulee vähän myöhässä. Hyvä. Mä en löydä sukkia mistään ja varmaan myöhästyn tapojeni vastasesti itekki vähän sovitusta ajasta.

day6

9.50 Pesen hampaat ja temppuilen huulipunan kanssa. Mun huulissa on paljon arpia menneistä huuliherpeksistä ja sen takia huulen "reuna" on tosi epätasanen eikä huulipuna tahdo asettua.

9.54 Pakkaan laukun. Läppäri, kalenteri, penaali, lompakko ja avaimet. Heitän niskaan trenssin ekaa kertaa tänäkeväänä ja päätän samalla huristaa kouluun autolla. Laiskuuden multihuipentuma. Missäköhän auton avaimet on?

9.57 Aurinko on kerenny mennä piiloon, kun astun alaovesta ulos. Buu.

10.04 Tosi hyödyllinen tää autolla kouluun tulo. Joudun jättään auton opiskelijaparkin perimmäiseen nurkkaan kun 3h kiekkoparkki ei tänään riitä.

10.07 Parkkarilta koululle kävellessä mun löytämät nilkkasukat meinaa rullautua pois jalasta. Superärsyttävää!

10.12 Koululla on kauheen hiljasta, kun melkein kaikki opiskelijat on luennoilla. Pistän Sonjalle viestin et odotan sitä ruokalassa.

10.30 Koitetaan saada kouluduunia tehtdyks: meillä on keksitty yritys ja sille pitäis tehä markkinointikirje.

10.40 Jumitutaan vaan fonttien selaamiseen eikä osata päättää. Seuraavana tietysti menee ikuisuus sopivan kuvan etsimiseen.

10.58 Aihe harhailee juurikasvuun ja siihen, mitä me voitas tehä meijän hiuksille.. Ajatus ei kulje eikä oo kauheen markkinoiva olo tänä aamuna. Saadaan kirje alotettua, mutta päätetään jatkaa sitä myöhemmin, kun nyt on edes pohja saatu valmiiksi.

11.10 Siirrytään syömään, kun tunnin alkuun ei oo enää pitkä aika.

11.14 Sonjalla on kunnon pelit ja pensselit kalakeiton muodossa mukana, mulla on vaan onneton mandariini, kun maha on vieläkin myllerryksen pauloissa aamupalan jäljiltä.

day9

11.30 Yhteisöviestintää. Sijottaudutaan jostain syystä ihan erilleen kaikista muista ryhmäläisistä, tiedä taas mikä idea sekin oli kun pitää huutaa toisella puolella oleville kavereille ennen luennon alkua.

13.00 Kurssi on kieltämättä mielenkiintonen, mutta puolentoista tunnin paikallaan nököttämisen jälkeen alkaa pylly puutua. Tauolle!

13.22 Rupateltiin eilen Jamin kanssa tulevista häistä ja ne tulee taas puheeks Sonjan kanssa, kun juteltiin siitä miten kaverit toisensa perään pullauttelee lapsia ja ostelee omakotitaloja. Googlettelen kivoja juhlapaikkoja, kun ollaan jo vähän niinkun luovuttu alkuperäsestä juhlapaikkasuunnitelmasta sen järjettömän suosion ja hinnan takia.

13.42 Päästään kolme minuuttia etuajassa, wohoo. Mulle on tunnin aikana tullut kauheen kylmä ja karmasee ajatus ohuessa trenssissä ulkona viipottamisesta.

13.48 Kyllä. Täällä on kylmä. Aamulla oli jotenki niin paljon siedettävämpää kävellä sama matka.

13.50 Koulun parkkis on ihan armottomilla kuopilla ja mun vasta turboremontin kohdannut kärryni on kovilla yrittäessään selvitä niistä.

13.54 Pääsen kotipihaan ja huomaan että aurinko alkaa taas pilkottaa pilvien välistä. Ihanaa!!

13.56 Jami on jo kotona ja istuu koneella. Mä lysähdän sohvalle läppärini kanssa ja kerron Jamille varteenotettavasta juhlapaikasta. Vaikka J pitääkin avioliittoa ihan turhana konseptina, se yllättäen innostuukin mun ehdotuksesta. Käydään hetken aikaa läpi hääkuvioita ja tuskastellaan vieraslistan tekemisen vaikeutta.

day8 

14.10 Siirryn sänkyyn pötköttelemään ja nautin auringonpaisteesta ihan vaan olemalla. Kohta pitää alottaa tiskaaminen, joten mä todella tarvitsen tätä.

14.32 Pötkötän edelleen sängyssä ja lueskelen erästä hääblogia. Varpaita palelee kauheesti, enkä millään haluais nousta sängystä tota seinän takana kohoavaa tiskivuorta purkamaan.

14.50 Jami tulee ilmottamaan että lähetään kohta. Jaa niin mihin? Kenkkuilen, että herrahan ei päätä mihin me mennään ja koska, kun auto avaimineen on mulla. Vastaukseksi saan vaan sarkastisen "no hmh, joskus mä kyllä oikeesti mietin miks oon sun kaa". Joskus mäkin kyllä mietin et mitä hittoa joku oikeesti ulkopuolinen meistäkin pariskuntana miettis, jos sais olla edes pari tuntia kärpäsenä katossa :-D

14.52 Touhu menee lopulta ihan ranttaliks ja päädytään tekemään tyynyistä hatut ja pelleilemään kännykän etukameralle. Mitäs me aikuiset ihmiset?

15.00 Just kun Jami on valmis lähtemään, mä päätän että voisin samalla lähteä salille. Siinä sitten kovan hoputuksen alaisena koitan saada ronkittua lenkkareiden pohjista pikkukivet, että ne voi ottaa sisäkäyttöön. Yleensä se on toi pahempi puolisko jota saa odottaa, mutta nyt se olin kyllä minä..

15.14 Startataan auto ja lähen kuskaamaan arvon herraa tietokoneineen kaverilleen toiselle puolelle kaupunkia. 

15.37 Tipautan Jamin kaverinsa pihaan ja keksin hurauttaa lähistöllä asustavalle mummolle, kun lupasin siellä tällä viikolla muutenkin käydä. Ei nyt sitten ollut mun puolesta ihan hukkareissu.

15.42 Herranjumala kun on paljon lunta portin pielessä, auramies ollu taas ihan sanonko mikä. 

day7

15.50 TÄÄLLÄ ON SISKONMAKKARASOPPAA nam!! Oon omanikäisteni joukossa ihan friikki mitä lempiruokiin tulee ja mummon tekemä siskonmakkarakeitto on yks ihan huikeista safkoista. Tykkään myös mustasta makkarasta ja kaalilaatikosta, että sikäli. Sitäpaitsi, siskonmakkara on ainakin miljoona kertaa parempaa ku perusnakit tai lenkki. Vaikka ne tolleen pilkottuna pieniltä aivoilta näyttääkin.

16.32 Hetken aikaa mummon ja papan kanssa rupateltuani päätän nostaa taas kytkintä. Keskustassa ja etenkin salilla on meneillään varmaan aikamoinen ruuhka, vois piipahtaa Kärkkäisellä odottelemassa

16.38 Radiosta tulee Luokkakokous-elokuvan mainos ja alkaa naurattaa ihan kamalasti. Käytiin Jamin kanssa ensi-iltana kattoo se ja alan hoilottamaan Aku Hirviniemen hahmon kehittämää versiota Macarenasta. Ei siinä voi pysyä pokka!!

16.55 Pyörin ympyrää päämäärättömästi haahuillen. Hei, mehiko on näköjään vielä töissä! Käynpä morjestaa sitä.

17.12 Jonkun aikaa pörrättyäni siirryn käsityöosaston kautta meikkihyllyille. Mun meikkivoide on ihan lopussa ja nyt on pakko hommata joku. Punapohjaselle kalkkilaivan kapteeneille ei Suomen marketeissa liiemmin meikkivoiteita myydä, toivottavasti tuo Maybellinen Infallible 24h-matte olis hyvä. Löysin myös lankaa mun torkkupeittoa varten, jes!

day3

17.22 Voi elämä mikä ruuhka täällä on. Naurattaa kun mun rinnalla yksissä valoissa on volvokuski, joka lähtee renkaat kirskuen painaa kun valo vaihtuu vihreeks ja katoo näkyvistä, mut sit se nököttääkin seuraavissa valoissa, kun mä rauhassa köröttelen sinne. Nyt säästit kamalan paljon aikaa hei.

17.34 Vihdoinkin salilla, parkkipaikkaa sai etsii ikuisuuden. Ja nyt ku tarkemmin miettii, ois voinu mennä enste himaan. Ihan mieletön ryysis.

17.47 Ykskään mun ohjelmaan sisältyvä laite ei oo vapaana ja käsipainojenkin ympärillä kuhisee ku ampiaispesässä. Vaihdan juoksumaton kuntopyörään ja jalkaprässin kyykkyihin. En enää ikinä tuu alkuillasta salille.

18.33 Juu, eiköhän tää ollu tässä. Mulla ei ole edes hiki kun laitteiden välillä saa odottaa ikävystymiseen asti. Tuun huomenna uudelleen.

18.46 Eikö meidän kotipihassakaan nyt oikeesti muka ole parkkipaikkoja? Tuhlaan bensaa ja ajan kotikadun päästä päähän etsien paikkaa. Hei, tuolla on yks!

18.48 Ei hyvä elämä, ne saamarin tiskit on siellä vielä. Tiskaamisessa ei sinänsä oo mitään vikaa enkä inhoo sitä koska se ois ällöttävää. Mä vaan en anna itelleni lupaa tehdä sitä jotenki suhasten ja pienenkin tiskivuoren selättämiseen menee aina ihan jumalattomasti aikaa.

day1

19.45 No mut nyt kiiltää! Paitsi että lyhyt se on tämäkin ilo, ihan järkky nälkä. No, meen ensin suihkuun. Tämmösen urheilusuorituksen jälkeen se on paikallaan.

19.49 Käytän Jamin suihkusaippuaa, koska se tuoksuu mun mielestä yllättävän hyvälle miehen Niveaks. Ja on muuten kosteuttavampaa ku ykskään mun käyttämä naisten suihkulitku.

20.03 En jaksa yksiksee ruveta kokkaa mitään, pistän noi eiliset lihapullat ja niitten kastikkeen mikroon ja keitän niille kaveriks makaronia. Miksei muuten koskaan tuu keitettyä oikeeta määrää makaronia? Aina sitä tulee joko liian vähän tai sit sillä keitetyllä makaronimäärällä ruokkis kokonaisen komppanian.

20.14 Ei helvv.. Tottakai mä pudotin just kattilallisen makaronia tiskialtaaseen vesiä kattilasta kaataessa. Mahtavaa. Eiku uusiks.

day2 (1) 

20.25 Jos mä nyt saisin rentoutua telkkarin ääressä. Oon niin puhki. Blogikin on näköjään päivittynyt sekä Indiedaysiin että Blogloviniin.

NYT ON VIMPAN PÄÄLLE

4. maaliskuuta 2015

Nimetön
Huhhuh, muutama päivä ja useampi kuppi kahvia siihen meni, mutta nyt on valmista ja mä olen ihan innosta soikeana! Palkkioksi tästä sain upean blogin lisäksi ihan mielettömän niskajumin ja sen takia myös ärsyttävä migreeni on koputellut takaraivossa tämän päivän, mutta en malttanut jättää blogin avaamista huomiselle. Nyt kun vielä päästäis näkemään vähän keväisempiä ja valosampia päiviä, niin innostuisin tuon kameran kanssa pelaamisesta (ja myös onnistuisin siinä mitä yritän kuvata).
  Ja miten helpoksi ulkoasun muokkaaminen voidaankaan tehdä? Kymppi tai pari ja saat nettiteitse pilkuntarkat ohjeet sekä aivan loistavaa asiakaspalvelua maapallon toiselta puolen. Suurimman työn taisin tehdä siinä, kun muokkasin välilehtien sisältöä ja kopioin URL-osoitteita blogista löytyvien linkkien sekä gadgettien taakse. Mutta kyllä tämän eteen olisi voinut tehdä paljon enemmänkin, niin tyytyväinen mä  olen lopputulokseen! 

Toivottavasti blogin uusi ulkoasu miellyttää myös teidän lukijoiden silmiä! Omasta mielestä erityisesti blogin käytettävyys helpottui ja mitä linkkeihin tulee, on mulla vielä suhteellisen vapaat kädet muokata niitä haluamaani suuntaan. Mulla ei varmaan sanat edes riitä kuvaamaan sitä, kuinka paljon tykkään tästä yhdenmukaisuudesta, selkeydestä ja omalla tavallaan ammattimaisemmasta pohjasta! Kommenttiosion Caps Lock vielä vähän arveluttaa mua, mutta en haluu nyt omin nokkineni mennä sorkkimaan joten jätän sen pähkäilyn suosiolla myöhemmälle :-D

HANSKAT TISKIIN

2. maaliskuuta 2015

Niinkun jotkut tässä nyt varmaan huomaakin, on blogin ulkoasu vähän mullin mallin fontteja myöten. Navigaatiopalkin kanssa tappelin koko eilisen illan. Blogi näyttää ihan kivalta Chromella, mutta Mozillalla selatessa blogi on aivan kamala, IE:n näkemystä tästä blogista en halua edes ajatella. Mua on tässä viimeset pari kuukautta vähän tympässy tää sama blogipohja, jota oon ulkoasun perustana käyttänyt jo viitisen vuotta. Välillä tehny pieniä kohennuksia sinne sun tänne, mutta nyt tuli mitta lopullisesti täyteen! Suurin muutos on tapahtunut viimeks syksyllä 2010.
  Ikivanha HTML-koodi on aaaivan sekasin, kun 16-vuotias Jenna on vähän kokeillu ja opetellu ja siellä on jos sun mitä roskaa, jotka joko kumoo tai pistää ihan sekasin simppeleimmänkin uuden koodinpätkän. Se varmaan kertoo jotain, kun mun henkilökohtanen IT-tuki (tunnetaan myös nimellä Jami) tappeli viime syksynä  niinkin yksinkertasen toiminnon, kuin bannerin keskittämisen kanssa monta tuntia. 
Screenshot 2015-03-02 at 09

Postaaminenkaan ei oo kauheen hauskaa, kun pohja on keskeneränen. Viime viikolla pohdin, että mikä ihme tässä touhussa nyt taas mättää, mutta se on tosiaan tämä iänikuinen ulkoasukysymys. Jälleen kerran. Tuntuu kuin olisin valovuosia muuta blogimaailmaa jäljessä mitä blogin ulkoiseen antiin tulee. Etenkin siihen nähden, että tässä alkaa kohta 6. vuosi blogin parissa. 
Pistin blogin jo eilen säppiin, mutta ajattelin nyt tulla facebookin lisäksi tännekin hyvien tapojen mukaisesti ilmoittamaan, mikä jemmauksen taustalla on. Yötä myöten jatkuneen äherryksen jälkeen päätin pestä käteni tästä touhusta ja ulkoistaa koko ulkoasun teon ostamalla mokoman valmiina. Oon tähän asti varjellut vanhaa HTML-koodia kuin omaa lasta ja sen kanssa kyllä oppinut ihan mielettömän paljon, mutta nyt haluan siitä vaan eroon. Voi olla että menee pari päivää, voi olla että menee viikkokin. Ei kuitenkaan sen kauempaa, mutta en tiedä yhtään mitä valmiina ostettu ulkoasu vaatii ja vähän jänskättää mitä ylläreitä se tuo mukanaan.
  Blogi menee uudelleen kiinni tämän tai huomisen päivän aikana. Toivottavasti pääsen kuitenkin pian taas luo teksti -ruudun äärelle, mutta siihen asti ainakin Instagram jatkaa päivittymistään säännöllisen epäsäännöllisesti!

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne