VÄHÄN ISOMPI VAATEKRIISI

31. lokakuuta 2014


Mulla on pienoinen kriisi. Se on hyvin monelle naiselle tuttu. Vaatekriisi nimittäin.

En nyt muista kenen kanssa tässä taannoin maanittelin sitä, miten muiden päällä upealta näyttävät simppelitkin asukokonaisuudet ei vaan istu itelle. Ei siis niinku millään. Hyvänä esimerkkinä vaikka tämä tällä hetkellä vallitseva kollarimuoti. Tunnen monta, joiden päällä farkut + kollaripaita -kombo näyttää ihan törkeen hyvältä, mutta mulle vaan ysärillä salitreeniä harrasteet körmyniskat soittelee, että oon vienyt niiden verryttelykuteet. Lopputulos tuntuu nimittäin todella harteikkaalta ja mitäänsanomattomalta, alipukeutuneelta.

ooooooo
Asioilla tuppaa olemaan aina kaksi laitaa. Niin myös tällä. Koska jos en tunne oloani tylsännäköiseksi, tupataan hyvin helposti kallistumaan ylipukeutuneeseen fiilikseen. Vaikka kuinka koitan kopioida prikulleen jonkun lookbookista bongaamani upean asukokonaisuuden hyvin keskenään mätsättyine printteineen ja materiaaleineen, on olo kuin milläkin tätimoonikalla. Näky on todella komea, liian komea.
  Mulla on vaatehuoneellinen vaatteita, mutta silti tuntuu ettei mulla oo mitään päälle puettavaa. Se kaikista simppelein ja klassisin sinisetfarkut-kauluspaita-neule-trenssi -yhdistelmäkin tuntuu kauhean valjulta oman itsen päällä. Koulussa nään päivittäin ihan superkivoja asuja kanssaopiskelijoilla, joskus muistan omistavani jotain samantyyppistä, mutta kotona kokeillessa ei se enää näytäkään kivalta.

oooo
Kadehdin heitä, jotka voivat kiskoa vaatekaapistaan päälle "mitä käteen ensimmäisenä osuu" ja siitä huolimatta näyttää huolettoman trendikkäiltä. Heitä, joiden vaatekaapissa on jos jonkinnäköstä erilaista kolttua ja pöksyä, mutta joiden vaatekaapissa kaikki silti mätsää yhteen. Heitä, jotka osaa yhdistellä vaatteita mielessänsä jo kaupan rekkejä selaillessa. Heitä, jotka eivät joka aamu pukiessaan mieti tarvitsevansa sitä tätä ja tuota vaatekaappiinsa. Koska voi pojat, mun puolella meidän vaatehuonetta todellakin on muutamakin vaatepino, joihin en oo koskenut koko tänä aikana, kun ollaan tässä asunnossa asuttu, mutta sen sijaan joka aamu mietin et hitsi kun olis se, tää ja toi piristämässä tätä, tätä tai tätä.
  Kai mä en sit vaan osaa hahmottaa kroppaani. Mulla ei ole hajuakaan mun oikeasta vaatekoosta, se ei ole vakio. Hyvänä esimerkkinä toimii mun farkkupaitapohdinnat vuosi sitten. Mä en vaan yksinkertaisesti tiedä mikä mulle sopii. Ja sitten jos on jotain, minkä tiedän sopivan mulle, on se myös sellasta mikä ei mee laisinkaan yksiin mun oman makuni kanssa. Tässä onkin käynyt aika karusti sillä tavalla, että tykkään kaikesta, mikä ei mun rotevalle varrelleni sovi.
  Ollappa sirot keijukaisraajat, kaposet hartiat ja pienemmät tissit. Mäkin haluan pukea päälleni tavallisen t-paidan, sellaisen mikä on väljä mutta ei silti jemmaa mun olematonta vyötärö-lantio -suhdettani allensa ja tee musta entistä pyöremmän näköistä. Tai sitten vetää jalkaan mom-farkut, jotka näyttäisivät siltä miltä pitäis eikä huonosti istuvilta pillifarkuilta.

oo
Mut onko asia kuitenkaan näin? Jännittävintä onkin pohtia, näkevätkö muut minut sellaisena kuin kuvittelen vai onko mun kehonkuva vain onnistunut vääristymään? Näkevätkö muutkin mut harteikkaana ja muodottomana kaappina, kun hiihtelen tuolla boyfriend-bleiseri niskassa? En tiedä. Kuitenkin niin monet kerrat oon omista kavereistani ajatellut heidän näyttävän taivaallisen upeilta, siinä missä he itse ovat valitelleet mulle milloin mitäkin ruumiinosaansa ja sen ympärille sopimatonta vaatekappaletta. Olisi kiva uskoa tähän omallakin kohdalla. Emmä oikeasti ole niin epäsopusuhtaisen näköinen, kuin miltä tuntuu. Enkä mä haluais antaa kroppani päättää, mitä mä pistän päälle ja mitä en, sehän on mun omien mieltymysten homma!
  Kuvituskuvina on täältä bongattuja asuja ja vaatekappaleita, joiden oman itseni päälle pukemista oon pitkään vierastanut, mutta jotka näyttävät mun mielestä muiden päällä ihan törkeen upeilta. Croptoppeja, säkkiä muistuttavia villapaitoja ja takkeja, vaaleeta farkkua, tekonahkaa.. Ehkei tän hetkinen muoti klassisen kokomustan rinnalla suosi mun kaltaista kakkosneloseen muotoihin verrattavissa olevaa tuhdimpaa pökkelöä, mutta ajattelin haistattaa moiselle (anteeksi kielenkäyttöni) vitut. Tän mun ybersekavan pohdinnan päätteeks oon päättänyt ottaa itelleni haasteeksi pukeutua rohkeammin ja sellaisiin vaatteisiin joista pidän. En vain ja ainoastaan sellaisiin, joihin mun vartalonmuoto sopii. Ei mun itsetuntoa pitäis hetkauttaa se, jos joku nyt sattuiskin nauramaan mun leveille hartioille tai suoraan pohkeesta jatkuville nilkoille. Mä käytin ennen paljon enempi aikaa pukeutumiseen, miksei se nyt siis onnistuisi? Ei musta oo voinut tulla näin tylsä ja laiska, vaikka simppeliä tyyliä pääsääntöisesti rakastankin. Ei mua ennen kiinnostanut, mitä muut ajattelee. Ei pukeutuminen ole rakettitiedettä.

ooo
Onko siellä tyyppejä, jotka painii samanlaisten ajatusten kanssa? Koska jos on, ois huippua kuulla teistä ja teidän kokemuksista. Ja etenkin teistä, jotka ootte tämän "ongelman" onnistuneet selättämään!

LATEST FAVES via instagram

28. lokakuuta 2014

iiiig
1 Ehkä parasta alkusyksyssä: henkeäsalpaavan upeet auringonlaskut! 2 Helsingissä yhillä rankan shoppailukierroksen jälkeen, sillon kun oli vielä lämmintä 3 Baarimaijan hommissa pari kuukautta takaperin 4 Suosikkilaite salilla: hierontatuoli *sijoita hampaatirvessähymyilevä emoji tähän*

iggg
5 Ei se paljoo lohduttanut, kun tota maisemaa töllötellessä kuulokkeista pamahti soimaan Brädin Lämpöö. Ennemminkin masens entisestään. 6 Kipeenäkin olin tässä jossain vaiheessa, toivottavasti toi pöpö pysyis jatkossa poissa! 7 31.12.2011 - 16.9.2014 8 Rontti muuttui täysin Manun kuoleman jälkeen. Ihan kuin Manu olisi ollut sen nuoruuden lähde. Parempaa päin on kyllä menty ja vanha poika on piristynyt pahimmasta, mutta se Rontin murheellinen ja järkyttynyt ilme sen palatessa karkureissultaan ilman Manua on syöpynyt mun mieleen melkein pahemmin kuin Manun hautaan laskeminen. Sen näkeminen tuntui, kuin oman äitin itkemisen näkeminen.

igigi
9 Panostin kynsiin tossa eräänä päivänä. Näytti tosi kivalta. Nyt ilmojen viilettyä mulla ei taas ole kynsiä. 10 Löysin kirpputorilta tosi kivan nahkahameen. Nyt mun enää tarvii uskaltaa tulla se päällä ulos meidän kotoa :-D 11 #instagramoritdidnthappen 12 Nukuin viimesenä päivänä ennen syyslomaa pommiin. Matkalla bussipysäkille oli kuitenkin aikaa jäädä napsimaan fiiliskuvia syksystä!

iiiiiig
13 Mun huulille levis ihan törkeen levee hymy ku näin tän kuvan pitkästä aikaa. Kävin viimesen työpäivän kunniaks Bryggassa juomassa ihan törkeen hyvän siiderin. Ette uskokaan miten vapautunut fiilis tolla hetkellä oli! (..ja seuraavalla viikolla pomo hälytti mut vielä parina iltana töihin) 14 Superhienot valurautaset kynttilänjalat superhalvalla Clas Ohlsonilta! 15 Tässä kuvassa fiilistelen sitä, et mun kaltanen sohvaperuna oikeesti onnistui jäämään koukkuun salilla käymiseen. Enpä ois vielä kesällä uskonut, että syksyllä mun mielestä paras tapa ottaa vähän etäisyyttä ja omaa aikaa olis salilla käyminen. Lomalla tuli vähän lipsuttua rutiineista, mutta eiköhän tässä taas kohta päästä vauhtiin! 16 Bloggaajan pahin painajainen. Pimeys ennen aikojaan. Voihan syksy.

igg
17 Voi vide miten mahtavan kattolampun meijän tuleva eteinen saa! 18 Eilisen päivän asua. Se on periaatteessa aivan sama onko kuva mustavalkonen vai ei, koska mun päältä ei hetkeen oo mitään järin värikästä voinut tavata. Leikin kameleonttia ton sään kanssa. 19 Kyllä mäkin kävin siellä ID Inspiration Day'ssa. Aika tylsää oli, vaikka seura olikin mukavaa ja tutustuin uusiin mielenkiintosiin ihmisiin :-) 20 Tämmönen karvapallero kävi kylässä viime viikolla. Tuntuu pahalta potea koiranpentukuumetta jo nyt.

PUOLTA PIENEMPI KOTI KAHDELLE

26. lokakuuta 2014


Helmi
heitti mua taannoin facebookissa ihan mielettömän hyvällä postausidealla ja minähän siitä mieleni hyvitin. Me nyt nimittäin saatiin se asunto, jota aikaisemmin viikolla käytiin katsomassa. Suunnitelmissa olisi päästä muuttamaan jo joulukuussa, mutta pieni mutka matkassa voi siirtää muuton helmikuullekin. Saadaan se tietää kuitenkin vasta huomenna.
  Kuten aikaisemmin jo kerroin, uusi asunto on paljon pienempi, kuin tämä missä nyt asutaan. Asuinpinta-ala kutistuu tästä 1970-luvun taidonnäytteestä, 60-neliöisestä ja luvattoman tilavasta kaksiosta historiaa henkivään 1940-luvulla valmistuneeseen 37,5 m² yksiöön. Uusi asunto on ennen ollut kaksio, mutta siitä on sittemmin kaadettu pari seinää ja tehty yksiö. Kun paikan päällä käytiin, en yhtään ihmettele tota ratkasua. Entisen makuuhuoneen, nykyisen alkovin seinillä ei ole yhtäkään ikkunaa. Mutta millasia ajatuksia tää on meissä pariskuntana herättänyt?

home Pohjapiirrokset on summittaiset, eikä todellakaan oikeissa mittasuhteissansa.
 

Yhtenä aamuna äiti pisti viestiä, että nyt ois eräällä perhetuttavalla tarjolla tosi hieno kämppä ihan täydellisellä sijainnilla. Vuokrakaan ei olisi paha. Pistin tälle tuttavalle facebook-viestiä ja sain tietooni ehkä vähän pelätyn informaation asunnosta: se on yksiö. Mähän olin innostunut kämpästä jo ennen kuin sain vastausta tuohon, mutta Jami on vähän toista maata. Periaatteellisena miehenä sillä on takaraivoon porautunut ajatus siitä, ettei pariskunta nyt vaan yksinkertaisesti voi tulla toimeen yksiössä. Ei mitenkään päin, ei edes käsillä kävellen. Saatiin aiheesta pieni riidansiemenkin kylvettyä, mutta onneksi se ei sit ottanut kasvaakseen.
  Torstai-iltana ajettiin asunnolle, J vähän nyrpeä ilme naamallaan. Omistajan/tulevan vuokraemännän kanssa jutellessa miekkosen kasvoilta oli näin vaimokkeen vinkkelistä selkeesti nähtävissä pienimuotoinen pakokauhu mutta myös hämmennys. Asunto oli niin törkeän upea, ettei Jami osannut päästää suustaan muuta mielipidettä kuin haluavansa miettiä yön yli.
  Koko automatka asunnolta kotiin keskusteltiin siitä mitä juuri nähtiin, mutta pääosin myönteisesti. Sen oikein kuuli, kun Jamin korvien välissä rattaat raksutti sen miettiessä juuri nähdyn luukun plussia ja miinuksia. Asunto olisi keskustassa, siitä olisi sopivanmittainen kävelymatka kummankin koululle. Asumiskulut olisi melkein 200 euroa pienemmät, se on vastikään remontoitu ja kaikenlisäks sekä Jamin veli että parhaat kaverit asuvat kaikki reippaasti alle kilometrin päässä tolta asunnolta. Nyt kun asutaan viimeksi 90-luvulla perusparannellussa asunnossa ja 5 kilometrin päässä keskustasta, on bussikortit pakko ladata joka kuukausi. "Mä haluan syödä, ennen kuin päätän mitään". Jos luit alkupostauksen tarkkaan, voit arvata miten tässä kävi. Mä lähdin asuntonäytön jälkeen käymään mun porukoilla ja Jami oli sillä aikaa jo kerennyt pyytää kaverinsa muuttoavuksi :-D Ilmoitin vielä samana iltana vuokraemännälle, että voi tästä lähin tervehtiä meitä uusina vuokralaisiaan.

Mä itse olen ollut alusta alkain avoimin mielin. Kyllähän se kieltämättä varmasti tuntuu oudolta ainakin aluksi, kun tilaa on puolet vähemmän. Suurinpiirtein puolet meidän huonekaluista menee myyntiin, kierrätykseen tai kaatopaikalle. Säilytystilaakaan ei uudessa asunnossa mitenkään hirveästi ole, joten joululahjalistalla olisi joku kiva liukuovilla varustettu vaatekaappi, joka mahtuisi tuohon alkovin ja olohuoneen väliin. Vaikka alkovista tuliskin näin ollen vähän synkempi ja eristetty tila, on se musta ihan fine. Tällä hetkellä ahdistaa kamalasti, kun vieraita lappaa kylään ja ensimmäisenä heillä on vastassa meidän makuuhuone. Jotkut varmaan muistaakin, miten intiimi asia sängyn aluslakana mulle on, joten tilanjakajan turvin saisin ehkä vähän huilia neuroottisesta sängynpetausobsessiostani :-D
  Toisin kuin alussa, Jami on nyt innoissaan. Kyllä siinä välillä vähän huomaa sellasia ailahduksia, mutta enimmäkseen se fiilistelee mulle, kuinka kiva on muuttaa keskustaan. Heittää hyvin jamimaista läppää siitä, miten se pääsee pirttihirmua (lue: mua) paremmin karkuun kavereidensa luo. Saa nähdä kuinka se eläminen sujuu sitten käytännössä. Toivottavasti saadaan huomenna hyviä uutisia, mä en millään malttais odottaa helmikuuhun asti!

BE CLASSY

22. lokakuuta 2014


Moikka, mitäs tänne kuuluu? Muistuttaako sääolosuhteet muuallakin (lumetonta) Siperiaa? Täällä ainakin on ihan saaaaaaaakutin kylmä ja sain tuta sen niin luissa ku ytimissäkin, kun äskön koitin saada aikaan kelvollisia asukuvia uudet vermeet päällä. Be classy.. Joo-o, kyllä tää mun takkureuhkani ja muodoton t-paitani vaikuttas täyttävän tyylikkään tunnusmerkistön. Miten sitä kesän aikana aina unohtaakin, ettei lokakuun ja maaliskuun välisenä aikana ulos oo menemistä ilman asianmukasta varustusta a.k.a. napajäätikön tutkimusmatkallekin kelpaavia vaatteita?
  Vois varmaan jossain vaiheessa investoida uuteen kameraan ja/tai objektiiviinkin. Toi mun Canonin 50mm f/1.8 vetelee selkeesti viimesiään, kun tämä on tarkinta jälkeä, mitä sillä enää aikaan saa..

IMG_9509 IMG_9486 IMG_9502 IMG_9510
Neuletakki Lindex | T-paita 2nd hand | Housut & aurinkolasit Gina Tricot | Kengät Seppälä | Laukku Ebay

Me vietetään tällä viikolla syyslomaa ja vaikka kuinka koitin pitää kiinni stressivapaasta, tapahtumattomasta ja nukkumisen täyteisestä lomasuunnitelmasta, niin jo mulla on kalenteri ääriään myöten täynnä. Ollut viikonlopusta lähtien. Huomenna onkin luvassa viikon jännittävin päivä, koska mennään katsomaan mahdollisesti/toivottavasti-seuraavaa kotiamme!
  Väännettiin Jamin kanssa kättä pitkän aikaa, koska kyseessä on yksiöksi muutettu entinen kaksio. Siellä ei siis ole erillistä makuuhuonetta vaan normaalia suurempi alkovi. Lopulta asunnon täydellinen sijainti, vuokran määrä ja ihan pieni tovi sitten valmistunut pintaremontti painoivat vaakakupissa kuitenkin enemmän, kuin asunnon koko. Asunto on kaikenlisäksi mun perhetuttuni omistama, joten ainakin tiedetään vuokranantajan olevan supermukava tyyppi. Vuoroin vieraissa, hah, tää meidän nykynen kämppä kun saatiin Jamin isän kautta :-D
  Loma on muutenkin mennyt mukavissa puitteissa. Eilen käytiin Emman kanssa pyörähtämässä kirpparilla ja kaupungilla ja illalla sit tuli vielä toinen kaveri kyläilemään ja höpöteltiin mukavia puolilleöin saakka. Lauantaina pitäis ottaa suunnaks Helsinki ja Indiedaysin päivätapahtuma, mutta iltakrumelöörit jätän tällä kertaa suosiolla väliin. Vastaavanlaiset kemut ei oo oikein koskaan olleet mun juttu ja nyt kun toi baareissa juokseminen on mun kohdalla muutenkin vähentynyt eikä se enää niin kiinnosta, niin parempi olla ottamatta osaa ehdointahdoin.

Mut mukavaa viikon jatkoa kaikille, niin lomailijoille kuin sen jo päättäneille tai sitä vielä odotteleville. Toivottavasti aurinko viihtyy teidänkin luona, ettei toi tuiverrus tuolla ulkona harmittais niin paljoa. Ainiin, jos joltain on mennyt tyystin ohi, niin vastaukset teidän lähettämiin kysymyksiin on jo hyvän tovin löytyneet tuolta välilehtien >FAQ-osiosta<!

OLOHUONEEN MUODONMUUTOS

19. lokakuuta 2014

IMG_9455 lr lr Kyllä meidän olkkari vaan näyttää nyt niin paljon paremmalta, jotenkin kutsuvammalta ja kodikkaammalta. Muutaman päivän pohtimisen jälkeen menin ja kiikutin tuon maton Sotkasta kotiin, iänikuinen pörrömatto sai väistyä sen tieltä eteiseen ja eteisen matto lähtee lomalle porukoiden olohuoneeseen. Jos joku olisi eilen illalla ollut näkemässä, olisin varmaan saanut hullun paperit, kun myhäilin itsekseni olohuoneen ovella upeaa aikaansaannostani tuijotellen. Melkein puoli tuntia.
  En tiedä muistaako kukaan, mutta toinen noista tauluista on ollut mun huoneessa, kun asuin vielä kotona. Pitäisi hommata siihen uudet kehykset laseineen kaikkineen, kun aikoinaan mokoma meni ja tipahti lattialle. Jos se ei sitten näyttäis enää yhtä paljon kynsilakan/suklaan/Rontin pahoinpitelemältä. Taulut on papan peruja, hän antoi ne joskus kaaaauan aikaa sitten mun vanhemmille ja nyt mä sitten otin ne arvoiseensa käyttöön meidän kodin paalupaikalle!

Rahaahan tähän muodonmuutokseen ei mennyt paljoa mitään. Matto teki lompakkoon sen kaikista suurimman loven, muita juttuja metsästin sitten kirpputorilta, vanhempien luota ja tarjouslaareista. Lamppua en vielä uskaltanut ostaa, koska meillä on nyt uusi kämppä kiikarissa ja mennään katsomaan sitä tulevalla viikolla. Järkevämpää viritellä noita lamppuja sitten ennemmin sinne uuteen kotiin, kuin tänne parin hassun kuukauden ajaksi.
  Näiden lisäks odottelen vielä sitä trukkilavaa saapuvaksi, mutta kyllä toi olkkari on noinkin varsin nätti! Sohvapöytää kaipaillaan tänne lähinnä käytännönsyistä, matto ja/tai sohvan käsinojat ei nimittäin oo sieltä turvallisimmista päästä, mitä juomalasin alas laskemiseen tulee.
  Nappaako tämä tämmönen ollenkaan vai onko siellä enempi teitä all-white-everything -tyylin puolestapuhujia? :-D Mä haluaisin tällä hetkellä kutsua kaikki kaverit kylään ihastelemaan tuota mattoa, hah!

LAUKKURAKKAUTTA

15. lokakuuta 2014


Kävin tänään hakemassa paketin lähimmästä Siwasta. Tai no, kirjattuna kirjeenähän se tänne Suomen maalle oli lähetetty: meinas sydän pompata kurkkuun, kun se kassatäti rupes kaivelemaan tavallisia kirjeitä täynnä olevaa laatikkoa. Lopulta kuitenkin sain mustaan jätesäkkimuoviin käärityn nyssäkän, jonka malttamattomana revin auki jo autossa. Sisältä paljastui mun ensimmäinen ebaysta tilattu asia/esine/tavara!
  Oon niin hämilläni, etten oikeesti osaa edes kuvailla, miten upea toi laukku on ja kuinka innoissani mä olen. Kai tässä kuitenkin jotain faktaa on tiskiin lyötävä, jotenka... Laukulla oli hintaa parisenkymmentä euroa ja sen myyjä sijaitsi jossainpäin Kiinaa. Keltanokkana olin vähän epäileväinen, mutta Jami sanoi luotettavien myyjien ansainneen sen hyvän feedbackin ihan syystäkin. Toimituksessa kesti noin kuukausi, mutta en valita. Laukku oli pakattu viimisen päälle, mustan jätesäkkimuovin alta löytyi vielä tuhti kuplamuovikerros ja sen lisäksi laukku oli erillisessä, suojaavassa kangaskassissa. Paketin toimituskulut olivat pyöreät 0€.
  Laukku itsessään taas on aivan mahtava, juuri sellainen kuin ebayn kuvissakin. Vaikka jonkin verran repsottavia saumoja löytyykin kun tarkkaan katsoo, on toi tekonahkaseks varsin jämäkkää materiaalia. Laukku on myös just täydellisen kokonen. Ei liian pieni eikä liian iso. Jos lisätilaa haluaa saada, niin tuo sisäpuolella näkyvä vetoketju on erillisen sisäpussukan vetskari. Sen siis saa tarvittaessa irti ja pois laukusta ihan kokonaan ja kyseessä onkin sen verta hyvänkokonen pussukka, että sellaisenaan voisin kuvitella sen menevän esimerkiks pitempien reissujen toilettilaukkuna. Positiivinen ylläri, sanoisinko!

pakkkk IMG_9380
Voi tätä materialismionnellisuutta... ♥

INTERIOR INSPO

14. lokakuuta 2014

wire
Muhun on iskenyt aivan järjetön halu saada väriä meidän kotiin, puhumattakaan siitä ahdistuksesta, minkä sisustaminen ylipäätään on mun pienessä pääkopassani aiheuttanut. Ollaan nääs ton kehnomman puoliskon kanssa mietitty, josko pyhitettäis marraskuu tyystin uuden asunnon etsimiselle ja näytöissä ravaamiselle. Ärsyttää asua täällä kliinisen valkosessa sairaalaympäristössä (mikä btw syntyi ihan vahingossa), enkä uskalla ostaa tänne mitään uutta. Mitäs jos isolla rahalla shopattu matto tai kattolamppu ei sovikaan seuraavaan kotiin? Sit ärsyttää taas.

persian
Oon tässä jokatapauksessa kehitellyt ihan salaa ja omalta iteltänikin jemmassa pienimuotosia sisustusunelmia. Ja ehkä jo vähän sillä silmällä etsinyt mieluisia, konkreettisia vaihtoehtoja nettikauppojen ja -kirppisten ihmeellisestä maailmasta. Aivan sama sopiiko vai ei, meidän olohuoneen matto vaihtuu punaiseen, persialaistyyppiseen plyysimattoon!
  Jännä, miten oon vihdoin päässyt yli about joka toisen omilleen muuttavan 18-vuotiaan tyttösen tähtityyny/hempeetvärit/sisustusteksti/pörrömatto -vimmasta (en sano, ettäkö niissä ois jotain vikaa), ja mun silmää on alkanut miellyttää vähän sellanen raffimpi ilme sisustuksen saralla. Lankkulattiaa ja -pöytää, maalattua metallia, kirkkaiden ja murrettujen värien sekamelskaa miksattuna siihen mun rakastamaan valkoseen. Ja huonekasvit! Niitä ei saa unohtaa.
  Veikkaan tän kaiken lähteneen liikkeelle siitä, kun sain idean tuunata sohvapöydän trukkilavasta joskus alkukesästä. No, trukkilavaa en oo vieläkään löytänyt, mutta ehkä ihan hyvä niin. Nyt oon tykästynyt sävyltään vähän oranssihtaviin, puisiin ja todella siroihin pyöreäkantisiin pöytiin ja piironkeihin. Sellasia, joita löytyy ties kuinka monesta mummolasta!

wood
Kyllähän se taas vähän kismittää muuttaa joulun alla, mutta tilanne on vähän sellanen, että on pakko. Jos odoteltaisiin jonnekin ensi vuoden puolelle, niin siinä menis jo monta satasta hukkaan, koska meidän kummankin koulumatkat on sen verta pitkät, että bussikortit on pakolliset meille kummallekin ja sen takia asumiskuluihin tulee periaatteessa huntti lisää joka kuukausi. Opiskelijalle aivan tolkuttoman iso summa.
  Mä oon kyllä huomannut myös sen, että edellä kuvailtu teollisuusvaikutteinen sisutustyyli on selkeesti nostamassa päätään markkinoilla ja ehkä meen vaan muodin mukana, mutta voi luoja miten helppoa siihen tyyliin mallatussa luukussa ois asua! Ei tartteis ite stressata tai Jamillekaan nipottaa murustelusta tai petaamattatta jääneestä sängystä, kun nykyisessä vitivalkoisessa ympäristössään moiset oikein huutaa huomiota itseensä :-D Ja istuis herran kammottavassa kunnossa oleva vihreä nojatuoli/työtuolikin miljööseen paljon paremmin.

DOUBLE CHOCOLATE ROCKY ROAD

11. lokakuuta 2014

Sain alkuviikosta idean väsäillä viikonlopuks vuoallisen rocky road -paloja tavallisen sipsikarkkisuklaamätön sijasta. Vois kai sanoa, että tässä on laihtariherkkua kerrakseen. Yks pala auttaa karkkihampaan kolotukseen ihan törkeen pitkäks aikaa ja pelkkä ajatuskin jostain makeesta yhden palan jälkeen muljauttaa vatsalaukun ympäri. Ja jos näiden avulla ei oikeasti makeannälkä hellitä, voi kutsua itseään raskaan sarjan herkkuperseeksi!
IMG_9346
IMG_9334
Tarkotuksena oli ensin tehdä rocky road brownieita, mutta sit mua rupeskin laiskottamaan ja tyydyin pelkän "kuorrutteen" tekoon. Halusin tyypillisen maitosuklaaversion sijasta kuitenkin tehdä jotain vähän spesiaalimpaa ja aattelinki sit, et tehään näistäkin tuplasuklaaversio :-D
  Sulatin ensin 200g maitosuklaata, 100g tummaa suklaata ja 25g voita erillään toisistaan. Siinä olikin oma hommansa, kun meillä on vaan kaks kattilaa enkä ikipäivänä menis vannomaan suklaan mikrossa sulattamisen nimeen. Sekotin nuo kolme keskenään kulhossa ja levitin massan melko pieneen ja syvään, leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Massan päälle ripottelin minivaahtokarkkeja, suolapähkinöitä ja hetken mielijohteesta myös "kukkomuroja". Oisin halunnu tonne sekaan vielä niitä pinkkiturkooseja kolapulloja, mutta lähikaupan irttarihyllystä ei löytynyt niitä. Buu!
  Lopuks sulatin vielä 200g valkosuklaata ja valutin sen koko komeuden päälle. Levittelin ja silottelin valkosuklaan tasasesti ja tyrkkäsin vuoan pakkaseen 45 minuutiksi. Toivottavasti nää ei vanhene kauheen nopeasti, herkuttelen tällä samalla satsilla varmaan vielä kahden viikon päästäkin :-D

UNTSIKKAKAUSI KORKATTU

8. lokakuuta 2014

Voi pojat, miten mä en kaivannut tätä osaa syksystä. En sitten ollenkaan. Näpit jäässä, sukat märkänä ja tuuli vismoo läpi pienimmästäkin rakosesta. Otin untuvatakinkin päivittäiseen käyttöön alkuviikosta itelleni kovasti samalla selitellen, että jos mä nyt pidän sitä ihan vaan vetoketju auki, niin mulla on vielä mahdollisuudet pärjätä tammikuun kovilla pakkasilla. Kun vedän vetoketjun kiinni vasta sillon, tiedättehän.
  Ostin mun Everestin vuosi sitten Stadiumista ja miten paljon takkia voikaan rakastaa. Pitkään aattelin omassa pienessä päässäni, että enhän mä nyt tosissani ostanut sadankuudenkympin hintasta kirkuvanpunaista talvitakkia itselleni. Mutta siihen mä taisin just tykästyäkin, kun alitajuntaisesti hyppäsin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja ihan reippaalla loikalla. Mustia ja sinisiä takkeja mulla on ihan tarpeeksi. Ainut miinuspuolihan on tietysti se, että nyt menee taas punaiset housut talven ajaksi pannaan. Ellen ehdointahdoin halua näyttää joulutontulta, mutta no, käytänkö mä muutenkaan punasia housuja? Täydellinen takki it is, ilman tekosyitä!

outfitTakki Everest | Neule H&M | Farkut Zara | Huivi Cubus | Kengät Converse

outfit2
Tosin pieni pesulavierailu ei olis pahitteeks ennen pahimpia pakkasia..

MONTHLY FAVORITES : Elokuu & syyskuu

5. lokakuuta 2014

Kuukausi takaperin totesin, ettei elokuulle ehtinyt kertyä suosikkijuttuja juuri ollenkaan, mutta tätä postausta kasatessa huomasin, ettei syyskuukaan ollut mitenkään järin hedelmällinen asian tiimoilta. Kaikkea mahtavaa ja vähemmän mahtavaa tapahtui, mutta koita tässä nyt sitten palata ajassa takaisin, kun huomaat ettei mahtavista hetkistä oo yhtäkään itse otettua potrettia..

IMG_0139
Olin pitkästä aikaa mainoksen uhri, kun nappasin cittarin shampoohyllystä mukaani Garnier Fructisin tuuheutta lupaavat shampoon ja hoitoaineen. Odotukset ei nyt olleet mitenkään järin huimat, mutta kolmen euron markettiputeleiksi nämä Garnierin uutuudet yllätti mut positiivisesti! Emmä nyt sanoisi, että mun tukasta 7 päivän käytön jälkeen mikään leijonanharja ois muodostunut, mutta tässä mun liukkaassa luirussani pienenkin lisätuuheuden huomaa ihan auttamatta.
  Kovasti hypetetty John Greenin romaani The Fault In Our Stars lähti Suomalaisesta mukaan ihan hetken mielijohteesta. En oo lällyttelyleffojen ystävä, mutta kirjamuodossa saatan kiinnostua. Nytkin halusin ottaa selvää, minkä ihmeen takia jengi julistaa kyseistä tarinaa itkustoorien eeppokseksi. Noh, löysin lopulta myös itseni sohvan nurkasta pillittämästä kuin pikkutyttö. Plussaa annan itselleni siitä, että sain kirjan vihdoinkin päätökseen: englanninkieliseen teokseen on yleensä astetta hankalampi keskittyä.
  Kosmetiikan saralla kiitosta saa H&Mn eyeliner-tussi. Mä en niinkään välitä silmämeikin teosta. Joku saattais luonnehtia mun silmäluomiani raskaan puoleisiksi, enkä mä sen takia itsekkään niin jaksa panostaa meikkiin, jonka voi nähdä ainoastaan sillon kun mulla on silmät kiinni. Tussimaiset eyelinerit on kuitenkin olleet jo pitkään syvällä mun sydämessä, niillä on niin helppo saada ohuen ohut rajaus ripsien tyveen tuomaan sellasta tuuheuden illuusiota. Ja tässä tussissa on kuulkaas hintalaatusuhde kohdillaan!

IMG_94812
Tottakai olin ihan fiiliksissä mun astetta rajummasta hiusmuutoksesta! Itse värjäysprosessi jäi myös mieleen, kun kaveri levitti väriä mun päähän keittiössä ja mä siinä sitten kysyin, että haluaisko hän olla yks mun morsiusneidoista. Voi vide mikä momentti se olikaan, kun kaveri innosta hihkuen tuskasteli, miten en sitten yhtään sotkusempaa hetkeä sille kysymykselle keksinyt. Halaaminen oli kuulemma niin kovin hankalaa :-D
  Tästä kohdasta tuli myös mieleen, että kohta pitäis taas poiketa näyttämässä takamusta parturintuolille. Alkaa fleda olla aavistuksen verran liian pitkä ;-)

IMG_0162
En oo varmaan koskaan elämässäni tehnyt yhtä huikeeta päätöstä, kuin tämä! Instagramissa mua seuraavat tossa jokin aika sitten varmaan lukivatkin mun ajatuksia tästä saliharrastuksen alottamisesta. Mä en meinaan ihan tosissani ois vielä heinäkuussa uskonut sanaakaan, jos joku ois mulle tullut kertomaan, että mä tulisin jäämään koukkuun siihen fiilikseen, mikä kunnon treenin jälkeen tulee. Harrastin skidinä yhtä sun toista ja varhaisteini-iässä eräästä urheiluharrastuksesta tuli aivan mahdotonta pakkopullaa, mikä johti mun totaaliseen mielenkiinnon puutteeseen kaikkea urheilua kohtaan. Nyt on tuntunut ihan mahtavalta, kun on tajunnut löytäneensä sen fiiliksen uudestaan, minkä aktiivisena ja urheilullisena muksuna silloin joskus kadotti.

Nimetön
Siis hei. Selailin jonkin aikaa menneiden kuukausien juttuja blogista ja koneen kuvakansioista, kun nämä tuli vastaan. Voi elämä miten vesi herahtikaan kielelle jo pelkästä ajatuksesta. Kotitekoiset Subwayn double chocolate cookiet oli kyllä onnistunein kokeilu keittiönpuolella pitkiin aikoihin. Näitä on ihan pakko tehdä ens viikonloppuna uudestaan!

IMG_0150
Sen jälkeen, kun vedin mun puhelimen sisällön viimesimmän kerran sileeks, päätin The Simpsons Tapped Out -pelin sijaan ladata Kim Kardashian Hollywood -pelin. En nyt tähän hätään muista, kuka tätä oli jossain hehkuttanut, mutta mä jäin koukkuun samantien. Tässä tälläkin hetkellä naputtelen näyttöä ja koitan saada viittä tähteä joistakin kissanristiäisistä.

Nimetön
Viimesimpänä ihan ykkösparhaat löydöt, Cubuksen harmaa villakangasrotsi ja eräältä fb-kirpparilta löydetyt Make Wayn bootsit kultasilla yksityiskohdilla. Jälkimmäisiin on menny ihan kiitettävä summa rahaa noin niinkun kirpparikengiks, mutta onhan noi nyt niin upeat, että huollatin ne suutarilla ihan mielelläni! Nää kummatkin on niitä kuuluisia "rakkausjuttuja", koska vaikka toi sana onkin yks kamalimmista mitä tiedän, ei vähintään joka toinen päivä niskassa ollutta, täydellisesti istuvaa ja lämmintä rotsia oikein muuten osais edes kuvailla. Kenkien hehkuttamista mä en edes aloita. Kirjottelisin tässä varmaan vielä aamullakin :-D

Näiden kaikkien materialististen suosikkien lisäksi joukkoon mahtuu tietysti myös koulun aloitus kokonaisuudessaan: uudet kaverit, LAMKin fuksiaiset, ihan vaan se fiilis, et mä oon jälleen opiskelija. Ei näistä yhtäkään voi oikein sanoin edes kuvailla. Jos kuitenkin uteliaisuus heräs, niin Lahden ammattikorkeakoulun fuksiaisista vuosimallia 2014 löytyy kuvamateriaalia >täältä<!

3+1

2. lokakuuta 2014

IMG_0076 Viikonloppuna on luvassa parin viime kuun suosikkeja, mut sitä ennen halusin tulla vähän näyttämään, millaisa aarteita oon Sokoksen 3+1 -päiviltä tähän mennessä löytänyt! Kuten monet pitkäaikasemmat lukijat varmaan muistaakin, mä oon melkonen purnukkaharakka ja nyt oon pikku hiljaa alkanut alennusten turvin panostamaan tuotteeseen kerrallaan. Sen takia oon aina ihan pähkinöinä, kun huomaan paikallisen Sokkarin henkilökunnan virittelevän niitä pinkkejä muovikoristeita pitkin kosmetiikkaosastoa. Viime vuonnahan mä samaisen ostoskarnevaalin aikoihin kyhäilin blogiinkin testipostauksia muunmuassa 3+1 -löydöistä. Tänä syksynä taidetaan vaan jäädä innolla odottelemaan, löytääkö mikään uusista tuttavuuksista paikkaansa lokakuun suosikkien joukosta!

31 IMG_0130
Vielähän olisi kolmen päivän tarjoukset tsekkaamatta, mutta kyllä mä veikkaan, että tähän mennessä käytetyt viitisenkymppiä on ihan riittävä hinta tämän syksyn 3+1 -jutuille. Muuten mukaan lähti ihan markettikamaa, mutta suurimman osan lompakosta lohkas Joe Blascon puhdistusmaito (24,90€). Oon kuullut brändin ihonhoitotuotteista pelkkää hyvää (eikä meikkejäkään lie turhaan kehuttu) ja nyt kun allekirjoittaneen naamapesu on edellisen putsarin loppumisen takia jo muutaman päivän ajan hoitunut käsisaippualla, aattelin panostaa tällä kertaa sitten siihen osa-alueeseen.
  Kasvoveden kohdalla kuitenkin iski piheys, kun en moista oo koskaan ennenkään käyttänyt. Aattelin et jos se nytkin jää käyttämättä, niin se olis 25 euroo kankkulan kaivoon sen siliän tien ja pistin rahani reippaasti halvempaan Lumenen Radiant Touch -kasvoveteen (4,90€). Emmä sitä kuitenkaan ihan silmät ummessa valinnut, vaan oon halunnut kokeilla juuri tuota raikastavaa versiota jo pitemmän aikaan. Kyseessä oli siis vallan mieluisa löytö.
  "Kohuhuulirasva" Baby Lipsit oli 2kpl/5€ -tarjouksessa ja aattelin, et annetaan niille nyt toinen mahdollisuus, se pinkki kun ei vaan napannut jo pelkän värinsä takia. Kyllä ne edelleen on mun mielestä ihan vaan tavallisia (sävytettyjä) huulirasvoja, mutta tuo sininen putkilo onnistui herättämään mun mielenkiinnon. Oon tosin kova hävittämään huulirasvoja ― messuhallin kokonen Vitalis-purnukkakin ollut hukassa kilpaa mun avainten kanssa ― joten katotaan nyt kuinka kauan noi pysyy käytössä :-D
  Toinen, vähän pienempi panostus kohdistui tohon Rexona Maximum Protection -hyperdeodoranttiin (7€). Oon nyt kerran kokeillut sitä ja ihan oikeesti.. SE TOIMII! Kokeilin tota eilen illalla ohjeiden mukaan salin jälkeen enkä oo sen jälkeen hikoillut saatikka haissut, vaikka kävin aamulla suihkussakin. Pitää varmaan käydä hamstraamassa toinenkin mokoma.
  Vaikka mulla nyt onkin nää ripset ja todennäköisesti käyn ne jossain vaiheessa korjauttamassa (tukia odotellessa heh), halusin ostaa itelleni ripsarin. Sille ois oikeastaan jo nyt käyttöä, ripset kun on neljän viikon jälkeen kuin mitkäkin hämähäkinjalat. Totesin L'oréalin Volume Million Lashes -ripsarin (11,90€) mainioks maskaraks jo joskus vuosia sitten, lähes puoleen pudotetun hinnan ansiosta mainious vielä kaikenlisäks tuplaantui.

Pipo ei oo minkäänsortin alennusmyynneistä, vaikka senkin ostin tänään. Mun Carharttin pipo on jäänyt teille tietämättömilleen sen jälkeen, kun Jami omi sen itselleen. Ties kuinka monena aamuna oon tuskastellut huonoa hiuspäivää, kun mun koko pipokokoelmani jäi porukoille sieltä pois muutettuani, joten nyt on sekin sit hoidettu pois päiväjärjestyksestä!

MINÄKÖ KORKEAKOULUOPISKELIJA?

1. lokakuuta 2014

Huh, mä en todellakaan valehdellut, kun mainitsin postaustahdin olevan hidas ainakin näin alkuun! Koulu on pitänyt ja pitää mut ihan mielettömän kiireisenä läpi syksyn. Ehkä jopa ensi keväänkin, kun kaikkien ainekohtaisten tehtävien lisäks on meneillään yks iso, läpi vuoden työstettävä portfoliotehtävä. Tässä päästäänkin todella jouhevasti eteenpäin heti alkuunsa ja itse aiheeseen, ammattikorkeakouluopiskeluun nimittäin. Mitä se on, miltä se musta on tuntunut, miten opiskelu ylipäätään on lähtenyt käyntiin reilun vuoden tauon jälkeen?
  Muistan kun hain ammattikorkeeseen. Mulla ei rehellisesti sanottuna ollut pienintäkään käryä siitä, millasta opiskelu liiketalouden alalla olisi. Puhumattakaan ammattikorkeakoulusta. Koko pienen ikänsä sitä oli kuullut stereotyyppisiä juttuja lukion tiukasta opiskelutahdista, amiksen käytännönläheisyydestä ja yliopiston luennoista. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kertonut mulle, mitä ammattikorkeassa tehdään. Sitä ei otettu missään esille, ei edes opon tunneilla. AMK oli kuin ilmassa hiljalleen leijuva, omituinen haju. Sen tiesi olevan olemassa, mutta kukaan ei osannut kertoa miltä se näytti. Muodostu mielikuva jonkinlaisesta isosta laitoksesta, joka oli sopiva sekotus sekä ammattikoulua että lukiota. Nojaa..

IMG_0026
Olin ensimmäisen viikon, orientaatioviikon, ajan ihan pihalla. Kauheesti tuli asiaa niin kansainvälisyydestä, opiskelijabileistä kuin opintopisteistäkin. Silti oli koko ajan semmonen ärsyttävä jyske takaraivossa et noniin, kertokaa mulle nyt mitä mä tulin tänne tekemään. Mitä se liiketalous on, miten se opiskelu tapahtuu käytännössä? Suorastaan raivostutti, kun ei saanut samanlaista tarkkaa selontekoa kursseista, kirjoista sunmuista, kuin mitä lukiossa. Tämmönen kermaperseylioppilas nyt tietenkään ymmärrä käsitettä opintopiste. Kauheesti oon niistä kuullut puhuttavan, mutten edelleenkään oo aivan varma muusta kuin siitä, että niitä pitää olla 210 kappaletta, ennen kuin voi olla valmis tradenomi.
  Nyt reilun kuukauden mittaisen opiskelurupeuman ja normaaliin arkirytmiin totuttautumisen jälkeen alkaa homma kuitenkin pikkuhiljaa luistaa, ainakin melkein. Löydän koulussa luokan kun luokan, pääsen aamulla ylös sängystä ilman suurempia ongelmia. Varsinaisen opiskelun suhteen on vielä jonkun verran petrattavaa, mun on ihan äärettömän vaikeeta tarttua tehtäviin ajoissa ja sit saan viimeisteltyä ne, niinkuin sunnutaina tein, viitisen minuuttia ennen palautuksen sulkeutumista :-D Vuodessa tottu siihen, että työt pystyi jättämään töihin ja kotona sai tehdä ihan mitä vain itse halusi ilman velvotteita. Moisesta meiningistä onkin sit astetta hankalampaa totutella pois.

IMG_0043
Liiketalous itsessään on kuitenkin omasta mielestäni mielenkiintonen ala. Tottakai oon edelleenkin yhtä huono matikassa kuin kuurosokearampa apina tikanheitossa, mutta varsinaiset ammattiaineet sekä kielet on saaneet mun mielenkiinnon heräämään. Aloitin englannin ja ruotsin lisäksi myös saksan kielen opiskelun. Berliinin reissulla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa :-D Tuntuu myös tosi höhlältä, ettei enää olekaan yleissivistävää maantietoa tai äidinkieltä vaan asiantuntijaviestintää ja taulukkolaskentaa.
  Koulupäivät on vähän kaikenmittaisia ja nyt syksyn puolella poikkeuksia lukuunottamatta tunnit alkaa viimeistään yhdeksältä. Päivien päättymisaikojen suhteen onkin sit paljon enemmän vaihtelua. Esimerkiks tiistaisin koulupäivälle tulee hyppäreineen pituutta melkein 12 tuntia, mutta keskiviikkona on vain yksi tunti, joka päättyy viimeistään 11.30. Sana "viimeistään" siksi, ettei tuntien pituudet noudata samanlaista tarkkuutta, kuin lukiossa tai peruskoulussa. Meillä tunnit on vähintään 1,5h mittaisia ja pisimillään tulee saman maikan hölinöitä kuunneltua vajaat kolmisen tuntia tauon tai parin voimin.
  Opiskelu itsessään on tosi käytännönläheistä ja sen lisäks olisi äärimmäisen outoa, jos meidät pistettäisiin yksin tekemään jotain tehtävää. Eräs markkinoinnin opettaja aina jaksaakin muistuttaa, et jos haluaa vaan lukea ja seurata jonkun professorin löpinää hiljaa itsekseen, olis pitänyt mennä yliopistoon. Lähes poikkeuksetta jokaisella tunnilla on luvassa ryhmä- tai parityö. Myös tuo jo mainittu megalomaaninen portfolio on ryhmätyö ja siinäkin on tarkotuksena tehä yhteistyötä jonkun ihan oikean firman kanssa heti alkuunsa, voiko sitä käytännönläheisyyttä enää tän enempää korostaa. Ja kun on paljon ryhmätöitä, on myös paljon tekemistä koulun ulkopuolella. Me saadaan käyttää Niemen kampuksen tiloja aika vapaasti päiväs- ja iltaaikaan, kun meille jaettiin kyseisen kampuksen melkein jokaiseen oveen käyvä sähköinen avainlätkä. Et jossei yhteistä säveltä lempparikuppilan suhteen löydy, voi aina mennä vaikka koulun ruokalaan palaveeraamaan.

koulu
Hyvää fiilistä koulun suhteen on edesauttaneet myös uudet, ihan mahtavat kaverit. Ette kuule uskokaan, miten virkistävää on saada ympärilleen uusia, täysin tuikituntemattomia naamoja, kun viimeiset 10 vuotta on pällistellyt samojen tyyppien pärstäkertoimia aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Ei sillä, että vanhat kaverit olis ihan syvältä, mutta tajuutte varmaan mitä tarkotan. Ihan parasta tavata ihminen, jonka kanssa ei ole yhen ainutta yhteistä, koulun ulkopuolista puolituttuakaan.
  Musta on myös hauskaa, että munkin ryhmästä löytyy porukkaa melko mittavalla ikähaarukalla ihan meistä parikymppisistä kolmekymppisiin ellei vanhempiinkin. Vielä hauskempaa on se, että tullaan kaikki toimeen ihan niinkuin peruskoulussa ja lukiossa omanikäset keskenään. Vitsit lentää ja ryhmähenki on jo pelkässä kuukaudessa kasvanut huippuunsa. Meillä on ryhmän keskeiset whatsapp-ryhmät ja kaikki!

IMG_0071
Ikävin puoli tässä opiskelussa on nyt lähinnä se, että asutaan Jamin kanssa aaaaivan täysin toisella puolella kaupunkia, kuin missä valtaosa mun tunneista on. Eihän siinä, jos olis auto, mutta nyt tän hetkinen elämäntilanne ei sitä salli ja sen takia bussissa tuleekin istuttua pari tuntia päivässä. Naureskeltiin Kausalasta päivittäin autolla kouluun tulevan kaverin kanssa, miten sillä menee omaan ja huomattavasti pitempään koulumatkaansa autolla ihan yhtä paljon aikaa, kuin mitä mulla menee alle 10km pituseen matkaan bussilla matkustaen. Onneks ei sentään tarvii bussia vaihtaa välissä, vaan linkku kulkee melkein omalta kotiovelta suoraan koulun viereen.

IMG_0033
Kolmen ja puolen vuoden päästä mun pitäisi siis olla valmis liiketalouden tradenomi. Mikäkö on mun unelma-ammatti? Se nyt on vähän auki vielä, mutta ois kieltämättä ihan mahtavaa olla menkkahaukan tai minkä tahansa vastaavan vaatepuljun sisäänostaja. Tai miksei jonkun muunkin alan liikkeen. Koko tulevaisuus on kuitenkin vielä vähän avoinna, etenkin kun meillä ei ole enää varsinaisia, yksioikoisia suuntautumisvaihtoehtoja (esim. markkinointi tai taloushallinto) vaan omaan lukujärjestykseensä voi kaikille yhteisten perusopintojen jälkeen valita niitä kursseja kunkin suuntautumisen saralta, mitä itse haluaa ja kokee tarvitsevansa.
  Jos jäi jotain kysyttävää, niin vastaan kyllä. Tämmönen aihe on niin kamalan laaja ja tässä on nyt jo valmiina sen sortin kilometripostaus, etten haluais jaaritella ihan mitä sattuu enää yhtään pidempään  :-D Kaiken kaikkiaan on tykännyt ihan valtavasti, kyllä opiskelu se vaan on mun juttuni vielä useamman vuoden ajan!

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne