KIITOS

30. huhtikuuta 2014

Mua kiitettiin tänään. Se ei ollut mikä tahansa kiitos, ei rutiininomainen ovenavaamisesta tai neuvonnasta kiittäminen. Se ei ollut sellainen automaattisesti kassalla asioidessa tai bussista pois noustessa lausuttava kiitos. Sain henkilökohtaisen kiitoksen tekemästäni työstä, ensimmäisen sellaisen koko vaatimattoman 10-kuukautisen työurani aikana. Kiittäjä oli vanhempi herra, työkohteeni henkilökuntaan kuuluva, omassa mittapuussani kovin arvostettukin henkilö.

kiitos3  
  Niinkuin se on varmaan jo selväksi käynyt, työskentelen tällä hetkellä siivoojana. Työkohteeni on yksi toimipisteemme sekä vaativimmista että laajimmista alueista ja paikka on pistänyt mut koville niin fyysisesti kuin henkisestikin jo useaan otteeseen tässä kuukausien aikana. Kohteessa suoritetaan kuukausittain laadunvalvontakierros ja se jos mikä pitää huolta stressitason noususta vähintäänkin statosfäärin korkeudelle viikosta toiseen.
  Yksi asia, mikä näistä kierroksista ja erityisesti niiden tuloksista on jäänyt mieleen, on kiitoksenpuute. Siitä kyllä pidetään huoli, että kritiikki ja huonot tulokset tulevat perille asti, mutta jos kierros on mennyt hyvin, ei siitä kuulu yhtään mitään jossen erikseen esimieheltäni tai muulta kierroksella olleelta aiheesta kysy. Kyllähän sitä itelle iskee semmonen näyttämisenhalu, jos saan kuulla jonkun olevan vähän vinksinvonksin, mutta miten paljon motivoituneempia työhönsä kettuuntuneet ihmisetkin olisivat, jos tekemästään työstä saisi kiitosta edes vähän useammin. Itsestä ainakin tuntui rankimpina hetkinä siltä, että eihän mun työni ole missään määrin hyödyllistä, kun aina jotain on pielessä. Huomataanko mun onnistumisia edes? Koin olevani kaikinpuolin surkea, kun vaihtoehtoina oli joko negatiivinen palaute tai ei palautetta ollenkaan. Kovasta uurastamisesta huolimatta.

kiitos4
  Tänään saamani kiitos piristi mun päivää ihan uudenlaisella tavalla. Kiitoksen lausunut henkilö kuitenkin kuuluu kohteen henkilökuntaan ja työskentelee sen tiloissa aivan eri tavalla, kuin esimerkiks laadunvalvontakierroksilla mukana oleva kohteen johtoportaan poppoo, oman firmani ylempiarvoisista henkilöistä nyt puhumattakaan. Voisi kai sanoa, että kiitoksen lausunut herra on tekemisissä työni tulosten kanssa aivan eri tavalla kuin vaikka paikan pomo. Mies on yksi niistä todellisista asiakkaistani ja todella nauttii työni tuloksista. Hänhän niitä pestyjä lavuaareja, täytettyjä käsipaperitelineitä ja pyyhityjä työtasoja käyttää. Hän ei perusta taitojani vain sen yhden ainoan laatupäivän varaan, hän näkee työni tulokset päivittäin. Joinain työiltoina mulla on saattanut olla paha migreeni tai muuten suru puserossa, totta kai työnjälki on silloin kehnompaa, kun taas hyvinä päivinä mikään ei ole pielessä. Jos migreeni osuu laatukierrosta edeltävälle illalle, voi luvassa olla nälkävuosien mittainen lista miinuksia. Mutta se, että kaikista huonoistakin päivistä huolimatta joku ymmärtää munkin olevan vain ihminen ja saan kuulla tehneeni oivallista ja todella hyvää työtä, muistuttaa kyllä siitä etten ole vain yhteiskunnan pohjasakkaa ja köyhyysrajan alapuolella elävä mitätön duunari.

kiitos1  

  Jäin hetkeksi jutustelemaan miehen kanssa, kun olin juuri päässyt ruokatauolle ja aikaa oli jonkinverran ylimääräistä. Juteltiin siitä, miten joillakin on ihan yleisestikin vähän paha tapa aukaista suunsa ainoastaan silloin, kun on pelkästään pahaa sanottavaa. Kiitosta tai positiivista palautetta ei kovin useasti kuule tai sitten se on jotain epämääräistä yhteen kiristettyjen huulten välistä päästettyä pakonomaista, kiitoksentapaista muminaa. Uskon että ihmisläheisellä alalla ilmeisesti jo ennen mun syntymääni työskennellyt henkilö tietää mistä puhuu, on varmaan törmännyt jos jonkinmoiseen hiihtäjään uransa aikana. Kun tekee toisen asian hyvin, niin joku muu on huonosti ja toisinpäin. Mies antoikin palveluammatissa työskentelevälle neuvoista kalleimman: sellainen oikeasti turha marina kannattaa päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

kiitos2
  Itse sain tästä yhdestä ainokaisesta kiitoksesta puhtia päivään, ehkä jopa koko loppuaikaani kyseisessä työpaikassa. Jo pitkään työhöni turhautuneena ja rutinoituneena sain vihdoin aivan konkreettisen käsityksen siitä, että työlläni on merkitystä ja ainakin joku sitä osaa arvostaa. Onhan se kiitoksen lausuminen intiimeissä ja vähänkään henkilökohtaisemmissa tilanteissa mullekin hankalaa, mutta nyt kun tiedän miten paljon se yksi vaivainen pienen pieni sana voi toista piristää, pyrin olemaan säästelemättä sitä. Ei se kissa mun mielestä kiitoksella elä, mutta kyllä se sitä tekemisen meininkiä huomattavasti helpottaa!

KICKIN' IT OLD SCHOOL

27. huhtikuuta 2014

IMG_9506 2014-04-26 21.15.50 IMG_9573 IMG_9763 IMG_9513 IMG_9604 Muhun iski tänään halu postata niinkuin "ennen vanhaan". Pitempään mukana roikkuneet lukijat varmaan muistaakin, millasia postauksia meikä pudotteli pari kolme vuotta sitten. Ne noudatti lähes poikkeuksetta samaa kaavaa: pari sen hetken lempibiisiä Youtubesta, muutama vaakakuva joko aiheesta tai jostain ihan muista toisiinsa liittymättömistä kohteista ja loppuun mieletön pätkä tekstiä. Vielä kun nykynen luonto antais heittää otsikkoon jonkun kuolemattoman fraasin tai pätkän lempibiisin lyriikoista, niin paketti ois kasassa ihan vimpan päälle. Mulla on vähän ikävä niitä hyviä, vanhoja blogiaikoja, vaikka pakko se onkin myöntää, että selfien ottaminen kameralla pitkästä aikaa tuntu ihan mielettömän oudolta :-D
  Niin se on kuitenkin viikko taas vierähtänyt. Ensi viikolla koittaakin sit vappu ja jälleen kerran yksi vajaa työviikko. Voi tosin olla että tää tyttö jättää vappuna skumpat alkon hyllylle ja könyää puistojen sijasta kotisohvan nurkkaan simapullo kainalossa. Ainakin mikäli Ilmatieteen laitoksen väittämä sateisesta ja vilpakasta kelistä pitää paikkansa. Tosin just eilen kavereiden kanssa todettiin, et ties kuinka monena vappuna on pitänyt tulla vettä ku saavista kaataen, mutta niin se on vaan aurinko joka kerta pelastanut huhtikuun viimeisen!
  Sen vissiin huomaa etten oo tänään syönyt taas paljoa muuta kuin ton kanasalaatin iltapäivällä, ajatukset pyörii ainoastaan jo kurisevassa vatsassa eikä tää teksti tahdo luistaa millänsäkään. Sitäkin mä kaipaan menneistä ajoista, olin niin kovin paljon etevämpi kirjottaja 16-vuotiaana! Mut no joo, en haluu antaa mahani kiukustua enää yhtään enempää, joten painelen nyt jääkaapille. Oikein rattoisaa alkavaa viikkoa :-)

TOP 8 ON INSTAGRAM

25. huhtikuuta 2014

Tässä näin viikonlopun kunniaks halusin tulla heittämään blogin puolelle omat lemppareimmat ig-kuvat parin viime viikon ajalta. Vähän tuntuu arki taas junnaavan paikallaan, mutta kun sain tietää et mulle on kuin onkin luvassa muutaman viikon mittanen kesäloma, on työntekoki maistunut ihan eri tavalla. Ei tässä oo oikein töiden lisäks tahtonut muuta kuin olla liikkeellä mahdollisimman paljon ja aikasin koska noi kelit, voi vaude! ig33
Perusaamupalaks muodostunut kaurapuurosetti. Kun lähikaupassa oli mansikat tarjouksessa, mä menin ja hamstrasin niitä rasiakaupalla ostoskärryyn. Suomalaisia mansikoita odotellessa .. ♥ | Oon tänään jo kerennyt käydä äitin kanssa vähän kaupoilla etsimässä mamalle välikausitakkia. Samalla piipahdettiin kirpputorilla ja Ikean syvien lautasten ja mustien perusbaltsujen lisäks mun mukaan lähti ihana harmaa neuletakki vaivasella kolmella eurolla!! | Toissaöistä balleriinafiilistelyä töiden jälkeen. Ei tullut edes pientä vilun värettä, vaikka kello oli jo lähempänä puoltayötä! | Jaffaa ja muumeja. Tätä komboa mä suosin viime lauantaina aavistuksen verran heikomassa hapessa.

ig55
Onnelliset. Meillä tää menee vähän toisinpäin, mä kun en tykkää olla kainalossa. Tulee niskat kipeeks. | Maito oli loppu = ei kaurapuuroa ... | Mä todentotta kiikutin kotiin monta rasiallista mansikoita ja mansikoiden kanssa alotin pääsiäisloman makein suin. Mitä sitä suotta sulattelemaan suklaata, Nutella ajaa saman asian! | Mun tänhetkinen silmäterä. En oo hetkeen käsitellyt mitään meikkituotetta yhtä varovaisesti, hyvä etten puserra itkua kun meikatessa kaunis rasia pölyyntyy ja peittyy sormenjälkiin :-D

VIIMEINEN LOMAPÄIVÄ

21. huhtikuuta 2014

Lomat on lomailtu ja huomenna se olis taas paluu mopin varteen. Oisin ihan mielelläni tottunu tähän silkkaan lusmuiluun, etenkin kun seuraava loma taitaa olla edessä vasta syksyllä... Näillä näkymin siis koko kesä painetaan duunia ja hengähdystauot ajottuu viikonloppujen ja pyhäpäivien kylkeen. Elanto se on jokatapauksessa tienattava, oli sitten kesä tai talvi.
  Pääsiäinen meni aikamoisella vauhdilla. Parina päivänä treffattiin kavereita ja koluttiin läpi niin kuulumisia kuin Lahen yöelämääkin, parina päivänä sit vaan loikoiltiin ja löllöiltiin, nautittiin mitä täydellisimmästä kevätsäästä. Lauantaina darran pakottamana ja tänään ihan silkasta laiskottelun ilosta!

lov
1 Laiskottelun ohessa tuli solmittua pitkästä aikaa myös lenkkareiden nauhoja, eihän näillä keleillä kehtaa pysyä sisällä! Kävin tänään hakemassa mummolta taas muutaman pullon mehua ja otin reissun urheilun kannalta, vaikka konkelilla liikenteessä olinkin. Suoran reitin sijasta heitin vähän pitemmän reissun, nautin ilta-auringosta ja pelkäsin korissa kilisevien mehupullojen puolesta. 2 Meillä on parvekkeella Jamin isän partsikalusteet ja ne on ollu ihan hölmössä järjestyksessä niin, että tuolit on ollu vierekkäin ja pöytä on tyrkätty parvekkeen nurkkaan. Perjantaina pistettiin parveke uuteen järjestykseen ja hetkeä myöhemmin nautittinkin vuoden ensimmäisestä ateriasta ulkoilmassa!

lov2
3 Kiitos tuhannesti sulle, joka vinkkasit näistä neilikoista ja niiden pitkäikäsyydestä! Ne on nyt nököttänyt tossa jo reippaan viikon eikä merkkejä kuihtumisesta oo lähimaillakaan. Nyt kun melkein kaikki nuput on kaikenlisäks auenneet, niin kimppu näyttää mielettömän kauniilta, vaikkei mun ainoa maljakkoni ihan nappivalinta pitkävartisille kukille olekaan :-D 4 Oon pikkuhiljaa alottanut säärien tuunaamisen kesäkuntoon. Talviturkki on heivattu pois jo ajat sitten, mutta nyt viimeset pari viikkoa mulla on ollut käynnissä kosteutuskuuri. Meikäläinen kun ei Suomen suvessa rusketu, niin se väri on otettava purkista. Ja sehän ei kuiville kintuille passaa!

lov3
5 Jostain kumman syystä hurahdin tässä taannoin muumeihin aivan totaalisesti. Ainahan mä oon niistä tykännyt, mutta etenkin nyt pääsiäisenä meillä pyöri muumit nonstoppina aina kun oltiin kotona. Jami on jo useampaan otteeseen oikein ääneen ihmetellyt, että onkohan tää meidän suhde nyt ihan laillinen vai onko hän tosissaan kihlannut tänä vuonna 20 täyttävän daamin. Harmi vain ettei kaikkia jaksoja oikein tahdo kerralla löytää mistään.. Youtubessakin on vaan jakso sieltä ja toinen tuolta. Eilen vaivuin jo sellaiseen epätoivoon, että ryhdyin katsomaan Yle Areenasta löytyviä ruotsinkielisiä muumeja, kun suomenkieliset loppuivat kesken. 6 Tän päivän ruokavalioon on kuulunut suurimmilta osin pelkkää hedelmää. Aamulla söin muutamat leivät hunajamelonien ja viinirypäleiden ohessa, mutta iltapäivällä ajattelin vielä nauttia viimesestä lomapäivästä ihan kunnolla ja pistää toisen samanlaisen hedelmäröykkiön kaveriks palan kinderpiirakkaa. Jami on myös sitten ensimmäinen tuntemani ihminen, joka ei tykkää hunajamelonista. Se selvisi tänään.


Ootte varmasti huomanneet tän meikäläisen tykästymisen näihin pystykuviin ja blogissa niiden vierekkäin asetteluun. Musta kuvat on jotenkin paljon mielenkiintoisempia näin järjesteltyinä kuin yksittäisinä vaakakuvina. Tuntuu, etten enää edes osaa ottaa vaakakuvia :-D Tiedä häntä mikä siinä sitten on, mutta mitä te ootte tykänneet näistä lifestyle-postauksista tähän malliin tehtyinä?

KINDERPIIRAKKA

19. huhtikuuta 2014

Mulla on selaimen kirjanmerkeissä pyörinyt kinderpiirakan resepti jo hyvän aikaa ja aattelin, että ehkä se sopis kahvipöytään näin pääsiäisen aikoihin paremmin kuin hyvin. Tiedänpähän nyt myös senkin, etten enää ikinä ryhdy leipomishommiin jos on pienintäkään tietoa krapulasta.
  Keskittymiskykyhän se siinä herpaantu, maltillisuudesta puhumattakaan. Voikreemi näyttää ihan juustolta kun levitin sen vielä lämpimän pohjan päälle ja pistin jääkaappiin: kreemihän suli siihen kuin teinityttö ensitreffeillä ihastuksensa kanssa, valui yli vuoan äyräiden ja piirakan pyöräyttämisen jälkeen sainkin sit näyttää jääkapille rättiä ihan olan takaa. Mut hyvää piirakasta silti tuli! Makeeta kuin mikä ja kerrankin oon onnistunut löytämään leivonnaisen, jolla saa makeanhimon stoppaamaan kuin seinään.

kp

POHJA
3dl sokeria
2,5dl vehnäjauhoja
1tl vaniliinisokeria
2tl leivinjauhetta
3rkl tummaa kaakaojauhetta
1,5dl kuumaa vettä
150g sulatettua voita
2 kananmunaa

- Sekoita kuivat aineet keskenään
- Lisää kiehuva vesi ja sula voi vuorotellen
- Sekoita kananmunat taikinan joukkoon
- Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia
- ANNA JÄÄHTYÄ!!!


VOIKREEMI
150g voita
5dl tomusokeria
4tl vaniliinisokeria
2 keltuaista

- Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit sekaisin
- Vatkaa sekaan keltuaiset
- Levitä kreemi (jäähtyneen) piirakan päälle ja laita jääkaappiin estääksesi myöhemmin levitettävän suklaakuorrutuksen ja kreemin keskenään sotkeentuminen


KUORRUTUS
200g maitosuklaata
(1-2tl öljyä)

- Sulata suklaa vesihauteessa ja kaada se piirakan päälle.
- Öljyllä sulasta suklaasta saat aavistuksen verran juoksevampaa, jos suklaa tuntuu sellaisenaan liian jähmeeltä/se kerkee jäähtyä huomattavasti ennen levitystä.

Koristeluun voit käyttää melkeinpä mitä vain, mutta erityisesti suosittelen valkosuklaata piirakan hengen mukaan. Ite vaan kylmänviileesti raastoin muutaman rivin Pandan valkosuklaata, mutta oman mielikuvituksen puitteissa voi piirakan koristella vaikka kuinka monella eri tavalla!

HYVÄ FIILIS

18. huhtikuuta 2014

jjjj
Tästä kuvasetistä tuli jotenki paljon latteempi ku mitä ajattelin.. Noh, ei anneta sen haitata, mulla kun on yksinkertasesti niin hyvä fiilis! Nää pääsiäispyhät on mulle ensimmäinen varsinainen "loma" sitten viime heinäkuun. Jostain kumman syystä en osaa joulupyhiä ajatella lomana kun ne oli niin hajanaisesti ja välissä piti käydä töissä.. Eilen käppäilin hyvillä mielin bussipysäkiltä kotiin, kun oli vielä valosaa. Mä en ikinä oo päässyt töistä kun vasta pimeällä.
  Päivällä oltiin käyty ostamassa Jamille farkut ja siinä samalla bongasin itekin pari pientä juttua mukaani, jotka molemmat sisällytin tän päivän ja vielä edessä olevan illan asuun. Oranssihtavan punainen teeppari löytyi Lindexiltä ja sormukset kahmin mukaani Gina Tricotista.
  Mä kävin viikon aikana useampaan otteeseen kuikuilemassa kauppojen suklaamunatarjontaa, mutta totesin ettei mun oo mitään järkeä ostaa niitä, kun en tykkää kuin Kindereistä ja niissä on niin vähän syötävää. Päätin ostaa suklaamunien sijasta nutellaa ja kokeilla alunperin 9GAGistä bongaamaani nutellakakkureseptiä: siihen ei nutellan lisäks tuu muuta kuin neljä kananmunaa! Kaveriks vähän mansikoita ja turaus kermavaahtoa tai jäätelöpallo = makunautinto on taattu.

  Mä jään nyt odottelemaan vieraita, vietin koko saamarin aamun tiskirätin ja imurin kanssa. Nyt on taas siistiä, saa vaan nähdä kuinka kauan :-D Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille, syökää niitä Kindereitä munkin puolesta!

MY FIRST CHANEL

17. huhtikuuta 2014

No ei, kyseessä ei ole tonnien arvoinen laukku tai ylipäätään minkäännäköinen kangasta sisältävä muotiluomus. Kyseessä on kivipuuteri, se oli Sokoksella -50% alennuksessa. Sävykin osoittautui just eikä melkein oikeaks, joten ois ollut vähintäänkin rikos jättää se kauppaan. Etenkin kun olin aamulla saanut hajottaa edellisen irtopuuteripurnukkani saadakseni sutiin tarpeeks puuteria meikin kiinnitykseen.

IMG_9244 IMG_9254 IMG_9257
  Mä en oo millään tavalla merkkitietoinen, kannatan enempi ajatusmallia tyyliin "If it fits, I sits" eli jos vaan tuote/tavara/esine/asia vaan istuu tai sopii meikäläiselle, niin se on käyttämisen arvoinen. Tää Chanelin puuteri onkin nyt mun ensimmäinen luksustuote ikinä. Mun kaikki kosmetiikka on poikkeuksetta ollut lähes tulkoon aina markettikamaa enkä oo kokenut tarpeelliseksi maksaa itteeni kipeeks sellasesta tuotteesta, joka aikanaan loppuu kuitenkin. Hyvin ne rimmelit, maybellinet, lumenet summuutkin on ajaneet asiansa.
  Puuteri on päässyt nyt kerran käyttöön ja jos rehellisiä ollaan, niin en aluks huomannut mitään erikoisempaa eroa edelliseen. Tajusin vasta illalla töistä kotiin tullessa maksaneeni laadusta (kyllä se alennuksen jälkeen maksettavaks jäänyt 26 euroa on edelleen aika suolanen hinta meikäläiselle), kun kasvomeikki oli pysynyt paikoillaan lähestulkoon täydellisesti! Peiteväri ei ollut hyljännyt tummia silmänalusia niinkuin aina ennen ja kasvojen iho oli yhtä tasaisen värinen, kuin vasta meikattunakin! Käyttökokemuksista tuun kertomaan mitä todennäköisimmin lisää tämän kuun suosikit-postauksessa :-)

MILTÄ MEILLÄ YLEENSÄ NÄYTTÄÄ?

16. huhtikuuta 2014

Ihanan Jessican blogia selaillessani tuli vastaan haaste, jossa on tarkoituksena kertoa miltä kotona todellisuudessa yleensä näyttää. Jessican kyseistä postausta lukiessa oli pakko käydä kurkkaamassa naisen asuntopostaus, et onko niissä tosiaankaan mitään eroa! Tätä omaa kämppää tällä hetkellä pällistellessä vähän kauhulla odottelen millanen pallomeri meidän kodista sit joskus tulee, kun ton yhen ison vauvan lisäks on sit ihan oikeakin vauva :-D
  Luvassa on ehkä enempi tämmösiä "tunnelmapaloja" tästä hallitusta kaaoksesta. Oon vieläkin vähän arka kokonaisuuden näyttämisen suhteen kun valmista täällä ei ole, eikä varmaan tule olemaankaan vielä pitkään aikaan. Tervetuloa meidän kotiin sellaisena kuin se noin viitenä päivänä viikosta on, silloin kun näiden seinien sisäpuolelta löytyy vain kahdet silmäparit!

IMG_9182 IMG_9261 IMG_9191 fefefe IMG_9208 IMG_9214 IMG_9204
  Niin... Ei olla mistään kauheen järjestelmällisimmästä päästä, eh? Mä tyhjennän taskuni aina joko keittiönpöydälle tai tohon eteisen hyllykön päälle. Ja annan olla, kunnes taas ulos lähtiessä noukin siitä tarvitsemani. Petivaatteiden kimppuun pääsen yleensä vasta illalla ennen nukkumaanmenoa. Tää jo mainitsemani iso vauva kun on kiireettöminä päivinään vähän pitkäunisempaa sorttia eikä mistään iloisimmasta päästä, jos suvaitsen mennä nykimään lakanaa herran takamuksen alta ennen keskipäivää.
  Sohvatyynyt ei tosiaan oo ojennuksessa jos ketään ei oo tulossa kylään, meikkipussi sisältöineen ja sisältöjen sisältöineen on levitettynä pyykinpesukoneen päälle, kengät on hujan hajan eteisessä ja aina jossain on pyykkiä kuivumassa. Meillä on myös niin onnettoman pienet roskaämpärit, että keittiön ovenkahvassa pari pussia odottaa ulosvientiä jokatoinen päivä. "Pyykkikorin" virkaa toimittaa makkarin lattia oikean korin vielä poissaolollaan loistaessa.


  Ajattelin pistää tän haasteen eteenpäin ihan jokaiselle! Ois tosi kiva nähdä kuvia "luonnontilassa" olevista asunnoista viimesen päälle asuntopostauksia varten puunattujen luukkujen sijasta.

LENKKARIBUUMI

Maanantaina mua jälleen kerran muistutettiin, miltä tappokiire tuntuu. Mulla oli aikanen aamuvuoro ja mun oli oltava jo klo 5.40 bussissa matkalla duuniin. Lähin bussi menee tohon aikaan vuorokaudesta 300m päässä, koko matka tästä meiltä on silkkaa ylämäkeä. No mitä tekee Jenna, jonka silmät on vielä pullollaan unihiekkaa? Menee ja unohtaa työavaimet kotiin. Ja tajuaa asian vasta pysäkillä nököttäessään.
  Kyllä mä kerkisin, kun oikein kovasti juoksin ja sain herätettyä Jamin, että se heittäis mulle avaimet makkarin ikkunasta. Mutta jalkahan tossa hötäkässä meni, tärähti ja venähti: mun pitäis varmaan mennä ala-asteen liikuntatunneille eläväks esimerkiks siitä, mitä voi tapahtua kun juoksee Converset jalassa. Nyt oon linkuttanut kaks päivää, tällä hetkellä kipu hohkaa jalkapöydästä polveen saakka. Ei oo kauheen kiva, etenkään kun töissä joutuu olemaan melkein koko ajan liikkeessä.
p.txt22

No miks mä nyt sit teille mun vaivoistani kerron kuin millekin Bees&Honey -Ekille? Koska se linkittyy mun ajatukseen "kunnon kenkien" ostosta. Tähänkin johtopäätökseen piti tietenkin tulla kantapään kautta, heh heh!
  Koko eilisen päivän ja vielä työpäivän jälkeisen alkuyönkin mä selailin erilaisia nettikauppoja etsien varteenotettavia vaihtoehtoja salonkikelpoisista lenkkareista. En nyt sit tiedä minkälaisesta aivopierusta kärsin, kun ton Air Maxin tonne tyrkkäsin, koska semmosia haen viimesimpänä. Mukavathan ne on varmasti kuin mitkä ja ihan kivannäköisetkin, muttei jykevän tukevina treenikenkinä ehkä ihan vastaa mun tarpeita. Tai itte en ainakaan noi jalassa juoksis/hölkkäis/laiskanpulskeesti jolkottelis metriäkään. Kai se on toi värimaailma mikä nappas. Sen sijaan Niken Free Runit, Roshe Runit ja Flex Trainerit houkuttelis. Oon myös todennut sirompien kenkien olevan se mun juttu: kunnon möhkälekengät tuppaa korostamaan meikäläisen tukkikoipia entisestään...

  Free Runeissa mietityttää väri tavallaan haluaisin jotku kilometrien päähän räikyvät korallisenpinkit, mutta enpä mä niitä osais mihinkään yhdistää. Oisko vaaleansiniset liian tylsät? Roshe Runien muoto ehkä vähän epäilyttää näyttääkö ne jalassa ihan onnettomilta töppösiltä? Flex Trainereista ei tossa kyseisessä värissä taas oo löytynyt oikeeta kokoa ja nämäkin venyy enempi sinne treenikenkälinjalle. 
  Omistan jo yhdet Niken lenkkarit ja lenkkeilyyn ne ovat olleet enemmän kuin passelit, mutta ulkonäöltään kyseiset popot on enempi sitä sellasta osastoa, mikä tulee ihanihanihan ensimmäisenä mieleen kun mainitaan farkut ja lenkkarit samassa lauseessa. Ne kyllä pistän jalkaani jos oon tarkotuksella lähdössä juoksemaan ja tarviin sitä tukea, näihin vapaa-ajan kenkiin sen sijaan ois kiva saada jonninverran keveyttä ja jotain mikä vähän pehmentäis askelta eikä painais niin perkeleesti. Muutamia Addunkin kenkiä oon vilkuillut sivusilmällä, mutta mulla ei merkin lenkkareista oo minkäännäköistä kokemusta.
Kevään ostoslistalla ovat jokatapauksessa, mihin malliin ja merkkiin nyt ikinä päädynkään. Mitäs mieltä te ootte tänhetkisestä lenkkaribuumista? Itsehän riemulla odottelen millon Air Maxit ja kiilakorkotennarit vaihtuu niihin mielettömiin sämpyläskeittikenkiin, jotka oli kovinta huutoa omina ala-astevuosina!

WHAT'S IN MY BAG -video

14. huhtikuuta 2014


Uppasin tätä Youtubeen aivan liian monta tuntia... Enjoy (HDnä tietenkin, sen takia siihen lataamiseen meni niin pirun kauan)!

LIFE LATELY

12. huhtikuuta 2014

Heissaan! Meikäläisen kameran muistikortti ammottaa tyhjyyttään sitten tiistain asukuvien, joten aattelin tulla moikkaamaan teitä muutaman puhelinkuvan muodossa. Näitä kuvia kattellessa tajusin et kyllä mun viimeseen pariin viikkoon on mahtunu yhtä sun toista, vaikka mun fiilis on ihan päinvastanen ja muistikuvat tasapaksuja ku kakkosnelonen konsanaan.
  Ollaan tästä Jamin kanssa ihan just kohtapuoliin lähössä juhlistamaan mun äidin nelikymppisiä, joten joten.. Mukavaa viikonloppua kaikille!

dddiiii
1 Pistin rairuohon itämään ja nyt innolla odottelen että noi rupee kasvamaan ja voin pistää joukkoon pieniä suklaamunia! Edellisestä kerrasta taitaaki olla jo vuosikymmen aikaa.. 2 Jonkun päivän asua, mua niin ärsyttää noi siniset dr. denimit kun ne ois niin kivannäköset muuten mut ne on lörpähtäny tosta sepaluksen kohdalta ja ne jalassa kärsii kroonisesta cameltoesta!

iiii
3 Jostain kumman syystä heräsin eräänä lauantaina kahdeksalta kattomaan lastenohjelmia? 4 Tämän päivän asua!

sssss
5&6 Käytiin pari viikkonloppua takaperin avaamassa grillikausi kavereiden kanssa! Vaikka grillikatoksen vieressä oleva järvi oliki vielä jäässä..

ddd
7 Aprillia, syö silliä..! Parille kaverille tää meni ihan täydestä, vaikka toi mun palleanpullistus on kaukana oikeennäkösestä raskausmahasta :-D 8 Löysin S-marketista tommosen superherkullisen hedelmäsalaattipaketin evääks töihin alle kahella eurolla ja hurahdin täysin. Sittemmin noita ei ookkaa tullut vastaan, buu!

diiii
9 No sainpas tulppaanit vaihdettua johonkin muuhun! Oisin ensin halunnut valkosia neilikoita tohon telkkaritason kulmalle, mutta kyllä nää pinkit on paljon kivempi väriruiske meijän muuten aika neutraalinväriseen olkkariin. 10 #selfie

ss
11 Kyllä se työnteko maistuu ihan eritavalla, ku maisemana on tämä! 12 Avasin pyöräilykauden. Siinä vastatuuleen polkiessa tuli iskän sähköpyörää kummasti ikävä :-D

ced
13 Mulla jäi erään aamuvuoron jälkeen vartin verran luppoaikaa ennen bussin tuloa, niin kävin Sinuhessa hörppäämässä ison kupillisen kaakaota. Aamuviiden herätys ei harmittanut enää ollenkaan! 14 Matkalla grillikauden avajaisten jatkoille kaverin luo! Viimestään tätä kuvaa kattoessa varmaan tajuaa, millanen fiksaatio mulla noihin raitapaitoihin on. Ne ei tosiaan oo vaatekomeron hyllyssä pelkkänä koristeena :-D

CAMO MEETS LEATHER

8. huhtikuuta 2014

Pukeutuuhan se muikki vielä jotenkin! Edellisistä asukuvista on tosiaan vierähtänyt hyvä tovi: ehkä jo pelkästään se kertoo kuluneesta ajasta jotain, että viimesin päivän asu on kuvattu blogiin kun ympärillä oli vielä muutaman metrin nietokset. Mutta siihen on ihan syynsä, miksei tää likka oo kameran edessä kummosemmin viihtynyt.

ootd2 ootd3 ootd1
  Mä en nimittäin enää osaa. Siis olla kameran edessä. Enhän mä ikinä koskaan milloinkaan oo ollut mikään fotogeneettisin päällä maan, mutta nyt on tullut seinä lopullisesti vastaan. Liekö harjotuksen puute vai mikä, mutta se ei enää vaan luonnistu. Vaikka kotona peilistä katsoessa näyttäisin omasta mielestäni aivan mielettömän hyvältä, niin kamera se vaan onnistuu ikuistamaan musta ne kaikki huonot osat. Peilille osaan heittämällä hymyillä nätisti, mutta kamera kaivaa sen kaksoisleuan esiin oli millanen virne naamalla tahansa. Peiliin ihan tavallisesti töllöttäessä mun silmät on sepposen selällään, kamerassa oikea silmäluomi tuppaa laiskistumaan ja mun jo ennestään pienet silmät näyttää kuvissa vieläkin tihrusimmilta. Peilin edessä nököttäessä en näytä mielestäni mitenkään epäsopusuhtaselta, kamerasta löytyy kuva jos toinenkin jossa mun toinen reisi on paksumpi kuin toinen.
  Toinen juttu, mikä tuntuu olevan vähän hakusessa, on pukeutuminen yleensä. Tänään jo uusia sähköposteja selatessa mietin että pitäiskö tarttua eräänkin kiinavaatepuljun yhteistyöpyyntöön ihan vaan sen takia, että saisin edes jonkunnäköstä inspiraatiota päivittäisten vaatekriisien tilalle :-D Oon täysin jumittunu tän "tyylini" kanssa, saatan kiskoo samat hyväks todetut kuteet päälle useamman kerran viikossa. Mulla ei oo varaa ostaa uusimpien trendien mukasia rytkyjä ihan milloin tahansa ja sit jos on, niin pistän ne rahat mieluummin kodinlaittoon tai hauskanpitoon. Mutta emmä uskalla, siis vastata myöntävästi siihen pyyntöön. Ajatuskin johonkin ulkopuoliseen tekijään sitoutumisesta kammottaa.

  Onneks kesä häämöttää jo nurkan takana ja pian saankin jo verhoutua shortseihin ja hamosiin, erityisesti maxi-sellaisiin! En oo koskaan tykännyt sääristäni ja täysmittasilla, ihonmyötäsillä housuilla onkin ollut vähän tapana tehdä niistä entistä pallommat oli pöksyjen väri ja materiaali mikä tahansa... Tai sitten voisin opetella kävelemään koroilla ihan täyspäiväisesti, jos niillä vaikka onnistuis vähän puijaamaan mun tukkikoipieni ulosantia! Ihminen on itse itsensä pahin kritisoija, vai miten se meni. Niin varmaan tässäkin tapauksessa.

CRISPY WAFFLES

6. huhtikuuta 2014

Sunnuntaipäivistä on mitä ilmeisimmin kehkeytymässä jonkinsortin ruokablogipäiviä :-D Mä en vaan yksinkertasesti mahda sille mitään, että tykkään panostaa erityisesti sunnuntaisin aamupalaan ja/tai päivälliseen. Tänään kaappeja penkoessani huomasin Jamin isän meille antaman vohveliraudan ja hetken aikaa internetin ihmeellistä maailmaa selattuani löysinkin vohvelireseptin, johon meiltä löytyi ainekset jo valmiiksi ja johon tykästyin erityisesti sen sokerittomuuden takia!
  Seuraavan kerran näitä voisi tehdä vasta sitten, kun tarjolla on tuoreita suomalaisia mansikoita. Kyllä ulkomaalaisetkin ajaa asiansa pahimmassa hädässä, mutta kun ne on niin pirun kalliita tähän aikaan vuodesta ... Oikein rentouttavaa sunnuntainjatkoa kaikille!

vohveli1 IMG_905422

MONTHLY FAVORITES : Maaliskuu

5. huhtikuuta 2014

Niin ne taas kuukauden päivät vierähti! Tässä kuussa noita suosikkeja kerty huomattavasti vähemmän tai ainakin musta tuntuu että tää postaus on jotenkin kummalla tavalla vajaa ja vaikka kovasti koitin pähkäillä menojani ja mietteitäni neliviikkoisen ajalta, ei mieleen tullut yhtään mitään muuta. Etenkin kun viime viikonloppuna teille jo esittelinkin pari viimeaikojen ilahduttajaa: sotkusen ranskanletin ja kaurapuuron. Olis mulla ollut tälle kuukaudelle ihan herkkukin, nimittäin se Classicin valkosuklaasalmiakki-jäätelö, mutta porsastelin sen hyvillä mielin ennen kuin älysin mokoman edes kuuluvan uusiin lemppareihin :-D ..

MMonth fav5
  Kynsillä on taas kasvukausi, mä tossa helmikuun ajan taas jostain kumman syystä järsin niitä, mutta aurinko on tainnut tehdä tehtävänsä tämänkin kehonosan saralla. Tai sitten se on se kaikki töhnä mitä töissä vellovan remontin keskellä kynsieni alle saan, ettei pureskelu houkuttele. Ei sitten yhtään! Kaikenlisäks näppyjen näprääminen (eräskin huonoista tavoistani..) on ihan pirun hankalaa ilman kynsiä.
  Viime vuonna vannoin enempi punaisen ja beigen sävyihin, mitä kynsilakkoihin tuli. Pari viikkoa takaperin kävin kuitenkin häkkikellarissa mylläämässä ja vastaan tuli mun kynsilakkalaatikko. Hetken sitä pengottuani löysin jo pari vuotta vanhan H&Mn hailakan mintun värisen Disney-kynsilakan. Onhan tuo teemaltaan vähän eri kategoriassa, kuin mitä vaikka tällä hetkellä vallitseva ulkoilma, mutta omasta mielestä passaa kevätkynsiin jokatapauksessa oikein hyvin! Tehostekynteen, eli nimettömään, valkkasin mintun kaveriksi Gina Tricotin glitterlakan sävyssä 111 Top of the line. On muuten ehkä yks vaikeiten levitettävistä lakoista, mutta lopputulos on silti niiiiin nätti, että kyllä sitä raaskii vähän vaivaa nähdäkin!

fav1
  Emmä nyt sitten tiedä, onko tää mitenkään oleellinen kohta, kun ei tässä kuussa oikein muita suurempia sisustushankintoja tullut tehtyä? :-D En osannut valita kumpi veisi voiton: H&M Homen röyhelöverhot vaiko vessaan Jyskistä haettu hyllykkö, niin valitsin molemmat! Ja kun äiti kävi viime viikolla kylässä ja ihasteli molempia oikein kovaan ääneen, tajusin että nyt on tehty niitä kuuluisia nappivalintoja.

fav3.
  Jos en nyt aivan väärin muista, niin multa taidettiin männäviikolla kysellä vähän mun käyttämien emoji-hymiöiden perään: miten niitä nyt muka Samsungilla voi käyttää? Onhan Androidin Play Store täynnä vaikka millasia keyboard-sovelluksia, mutta valtaosaan ainakin niistä mun kokeilemista tarvitaan ties mitä pankkitunnusta, kengänkokoa ja serkun vaimon tyttönimeä. Tämmösen verkkopankin avainluvunkin kymmeneen kertaan tarkistavan tatamin korvaan kuulostaa aika reippaalta huijaukselta!
  Mulla tää muisti reistailee tällä hetkellä ihan urakalla, koska en muista mistä mä tästä CoolSymbols-nimisestä sovelluksesta luin. Pistin sen kuitenkin samointein testiin enkä oo katunut hetkeäkään! Onhan siinä vähän tulkintaongelmia, kun jotkut niistä emoji-hymiöiden Android-versioista on vähintäänkin kummallisennäköisiä, mutta ainakin toistaiseksi oon onnistunut välttämään nolot väärinkäsitykset emoji-hymiöiden osalta.

fav6
  Tulppaanit ynnämuut käkkärät ne vaan on ja pysyy mun suosikkilistalla! Tällä kertaa kuitenkin muistuttajan roolissa, mä oon nimittäin ahkerasti yrittänyt muistaa hommata tohon TV-tason kulmalla hengailevaan maljakkoon kimpun milloin mitäkin kukkasia edellisten nuupahdettua. Syynä se, että ne on paras keino muistuttaa itseä jo oven takana kolkuttelevasta kesästä, vaikka ulkona satais puukkoja ja mieli ois pakkasen puolella.

fav4
  En tiedä teistä, mutta mun mielestä Jethro Rostedt on yks Suomen hauskimmista miehistä ja sen takia tätä herran omaa sarjaa kuumottelinkin jo hyvän tovin, ennen kuin ensimmäinen jakso pamahti ilmoille. Jamin kanssa jäätiin totaalisesti koukkuun, mut koska viikon jakso tulee ensimmäisen kerran aina sellaseen aikaan, et mä oon töissä, niin kattellaan tätä sit ajan kanssa TV5:n netistä!
  Tiedä häntä onko se toi Turun murre (tai rekku ehe ehe) mikä miehessä niin hauskuuttaa, mutta ainakin ollaan jo useempaan otteeseen Jamin kanssa todettu, että etenkin toi Jetin parisuhteen seuraaminen tuo mieleen yllättävänkin tuttuja tilanteita täältä meidän asunnon seinien sisältä...

fav7
  Mun kulmaväriks hankkimani Gina Tricotin suklaanruskea luomiväri otti ja pamahti avonaisena kylppärin lattiaa vasten niin että pölähdys vaan kävi, mämmikoura kun olen. Siinä sitten huuhdottiin ihan puuteriks mennyttä palettia lattiakaivosta alas ja sen jälkeen peiliin kattoessani tajusin, että mulla on toinen kulma vielä täysin vaiheessa.
  Onneks tykkään pitää kaiken tarvittavan näkyvillä, eikä paniikki iskenyt niinkään kovasti, kun hokasin että Viva La Divan Nudie-paletistahan löytyy täysin pirstaloituneen värinapin kanssa mätsäävä mattaruskea ja sillä mentiinkin sit hyvä tovi ennen uuden kulmavärin ostoa!

fav2
  Viimeseks haluun kertoo vähän postaussarjan otsikon kanssa ristiriidassa olevasta tuotteesta, mutta Tangle Teezer rupes nyppimään (melkeinpä kirjaimellisesti) mua niin tolkuttoman paljon, että päätin jakaa tänkin kokemuksen sitte teidän kanssa.
  Kyseisen ylihinnoitellun pömpelin hommasin jo joskus alkusyksystä, kun piti olla niin hellävarainen ja hyväksi hiuksille. Katinkontit sanon minä! Syksyllä harjailin tolla jonkun aikaa, vittuunnuin harjan epäkäytännöllisyyteen ja sen aikaansaamaan damageen jo silloin ja vaihdoin takaisin tavalliseen lapioharjaani. No lapioharjan varsi otti ja ratkes liimauksistaan, niin päätin sit vielä antaa TTlle mahdollisuuden. Ei se pentele ollut muuttunut mihinkään.
  Mä en tiedä onko vika tuotteessa vai käyttäjässä, mutta mun herkälle hipiälle tää ei vaan yksinkertasesti sovi mun kuontaloni ei ikipäivänä oo ollut niin pahasti takussa, kuin mitä nyt tän parin viikon tällä mallailun jälkeen. Harjan piikit vaan silottaa hiusmassaa päältäpäin samalla kasaten kaikki alemmat hiuskerrokset semmoseiks takkupesiks niskaan ja korvien taakse, vaikka en tee mitään sen kummempaa, kuin normaaliharjallakaan harjatessa. Sit kun mä herkkää päänahkaani parhaani mukaan säästäen yritän niitä pesäkkeitä tällä takuttajalla selvittää, väännän itkua viimeistään siinä vaiheessa, kun selvittämisen lopetettuani huomaan kaikki ne hiussuortuvat, jotka harja on irti repinyt. Ellei se jumalaton kiskominen vielä oo nostanut tippaa silmäkulmaan.
  Onko mulla sitten muka oikeesti niin tajuttoman paljon tätä hiusmassaa, ettei tämmönen onneton koppakuoriaisen näkönen kapistus vaan riitä niitä selvittämään? :-D Taidan palata tuttuun ja turvalliseen luonnonharjaan, heti kun seuraava palkka kilahtaa tilille. Siihen asti voisin pysytellä hiustenharjauslakossa: ei tässä enää oikeasti tahdo uskoa olleensa vielä vuosi takaperin riippuvainen ja nauttineensa hiusten harjauksesta..

AISTIEN HELLIMISTÄ

3. huhtikuuta 2014

Äiti ja iskä pyörähti jälleen kerran Suomen rajojen ulkopuolella (keski-iän kriisikö?) ja jälleen kerran kotiin palaamisen yhteydessä esikoistytärtä hemmoteltiin!
IMG_89222 tuliaisiiiii
  Oon jo pidemmän aikaa ollut vähän skeptinen näitä varmaan jokatoisen maailman teinitytön hehkuttamia Victoria's Secretin tököttejä kohtaan. Eihän ne nyt niin ylivoimasia voi olla? Sehän on vaan pelkkä brändi? Kyllä tää mun iänikuinen Seppälän Beach Party -hajuvesi riittää kesätuoksuksi! Mutta niin vaan se pienoinen teinityttö heräsi meikäläisessäkin ja huomasin jopa hienoista hihkumista, kun äiti mulle whatsappissa kuvan löydöksestään laittoi!
  Valitettavasti se pieni kyseenalaistus, ehkä jopa jonkinnäköinen inho jatkui vielä eilisen illan, kun ällöpinkit
putelit viimein syliini sain. Vaikka näin hyvien yöunien jälkeen voinkin sanoa, että haluaisin jäädä tänään töistä kotiin ihan vain saadakseni nuuskutella näitä ihanuuksia, niin ei noista pahimmassa migreenipäänsäryssä oo minkäänmoista iloa. Harmia enemmänkin :-D

  VSn vartalotuoksun, kosteusvoiteen ja suihkugeelin lisäksi oli pussukassa vielä jotain muutakin, jonka saapumista kaupanhyllyille odotan kuin kuuta nousevaa: levy Fazerin mustikkajogurttisuklaata! Tässä oon nyt jo useampana viikonloppuna tuskastellut kun ei kaupan karkkihyllyistä tahdo löytyä mitään mieleistä joko omia lemppareita on nassutettu kyllästymiseen asti tai sitten pussissa/levyssä on sisältönä jotain sellaista, mistä en vaan yksinkertaisesti tykkää.
  Uutinen tästä mustikkasuklaasta tuli vastaan jo alkuvuodesta muistaakseni facebookissa, kun sille haettiin testimaistajia ja siitä lähtien oon palloillut kauppojen karkkihyllyjen välissä uutuusmakua kärttäen. On muuten ihan taivaallisen hyvää ja pian iskeekin tenkkapoo, että mitäs sitten kun toi levy loppuu eikä sitä vieläkään oo Suomen markkinoilla (lue: meidän lähikaupassa)!

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne