LÖLLÖPÄIVÄ

30. maaliskuuta 2014

Aah, toivottavasti kaikilla on ollu jeesi viikonloppu! Mä en avannut bloggeria eilen ollenkaan ja kyllä se päivän mittanenkin poissaolo blogimaailmasta tekee jo kummia ainakin jää sunnuntaille vaikka kuinka paljon luettavaa.
  Mulla ei alunperin ollut eiliselle yhtään minkäännäkösiä suunnitelmia ja aamulla olikin ihan tosi outo fiilis, kun sai nukkua puolillepäivin ilman minkäännäköstä häiriötekijää. Iltapäivällä pyöräilin kotiin viemään Jannelle syntymäpäivälahjan, kun velikullalla oli 17-vuotissynttärit (ei se ihan oikeesti voi olla aikuinen vuoden päästä?!) ja illalla suunnattiin Jamin sekä parin kaverin kanssa erään paikallisen järven rantaan grillailemaan. Kun pojille toi kalja tahtoi maistua grillimakkaran kanssa vähän paremmin, niin siitä meikä sit hyppäs rattiin ja lopulta päädyttiinkin kaupungin toiselle puolelle viettämään lauantai-iltaa. Tää lauantai oliki sit vähän krapulainen, mut hyvä senkin olotilan olemassaolo on toisinaan muistaa :-D

sun2
1. Mulle suositeltiin kovasti tätä Lidlin Cookie Dough -jätskiä ja perjantaina pakastealtaita tutkiessa taisin löytää kyseisen Lidlin viimesen purnukan ja nappasin sen kärryyni. Noh, ne Ben&Jerry's -version aiheuttamat äklötystraumat pätee valitettavasti tähänkin, mutta onneks Jamille maistuu :-D
2. Sain iltapäivällä riemuidean ryhtyy lakkaamaan kynsiä, vaikka kädet tuppas vähän vapisemaankin! Ei helpottanu vasemmalla kädellä oikeen käden kynsien lakkausta, sen verta voin kertoa..

sun1
3. Tänään oli taas lihapullapäivä, pitkästä aikaa! Kaveriks pyöryköille keitin oikein tuhdin ja ältsirasvasen kermakastikkeen sekä ison kattilallisen perunoita. Enhän oo ainoo, jonka tekee darrassa mieli enempi kotiruokaa ku vaikka pitsaa?
4. Oon tässä parin viimesen viikon aikana pitäny hiuksia lähes poikkeuksetta tollasella sotkusella kind of -ranskanletillä, niin töissä ku kotonaki. Rupeen olee niin kurkkuani myöten täynnä huonoja hiuspäiviä, kun hiukset on pitkän kampaajatauon jäljiltä ku mikäki tuulenpesä ja töissä poninhäntä on lopppujenlopuks melkosen epäkäytännöllinen lettiin verrattuna. Ainakin pysyy fleda puhtaana pidempään ja poissa silmiltä!

sun3
5. Poikettiin äitin kanssa mummolla ja papalla kahvittelemassa, tai no, mä join mehua. Onneks oma mummola sijaitsee niin lähellä, eikä tarvii matkustaa pidempiä matkoja päästäkseen rauhan tyyssijaan lepuuttamaan hermojaan. Kaikenlisäks äitin ja mummon kanssa on niin kauheen kiva kerääntyä mummolan pirttikaluston ääreen juoruumaan!
6. Loppuillan suunnitelmat, niin ja ois mulla tuolla vielä vähän sipsiä ja eilistä dippiäkin jäljellä.. Oon niin hämilläni kesäaikaan siirtymisen takia, ulkona ei vieläkään oo ihan säkkipimeetä! Saa nähdä miten uni tänäyönä tulee ja et miten ihmeessä pääsen aamulla viiden jälkeen ylös ja hymy huulilla töihin :-D

ÄÄH

28. maaliskuuta 2014

Hepskukkuu, mitäs tänne kuuluu? Mulla on ollu taas sen sortin kotiäitipäivä, ettei oo tosikaan! Toki mun menoa ja melskettä on vaivannu vähän se, että meidän imuri on mun äidillä lainassa kun sen oma hajos. Tai no, emmä nyt tiedä sitten oliko siitä niinkään haitaks, kun ainoa keino päästä eroon meidän koko asunnon lattia-alaa valtaavasta hiekkalaatikosta oli moppaus. Joten nyt on lattiat sitten mopattu ja ihan vimosen päälle! On myös käyty kaupassa, kaiveltu viemäreitä ja hinkattu keittiön kaakeleita, jokohan ne viikonloppu ja erityisesti kevät ois tervetulleita tänne meillekin? Hitto et pitiki ruveta touhottamaan, nyt oon ihan rättipoikkiväsy ja vielä pitäis lähteä illaks töihin siellä pauhaavan remontin keskelle ...

kk
Vaikka touhutessa pysyy mieli aika tyynenä ja ennen kaikkea tyhjänä, iski mulle päin pläsiä kaiken puurtamisen ja puuskuttamisen päätteeks sellanen tosiasia, että AMK-haku päättyy tiistaina. Mä viime viikonloppuna ajattelin, et mietin vielä viikon, eihän mulla oo mikään hätä, mut noh .. Tässä sitä ollaan!
  Pistin tosiaan haut ammattikoulun puolelle menemään silloin 2. asteen yhteishaussa toimistopuolen merkonomi, matkailupalvelujen tuottaja ja jokerina kokki mutta nyt ois vielä edessä tää astetta hankalampi haku. Amikseen oli helppo hakea, kun valitsin alat, joille ei oo pääsykoetta ja kun amis on mulle semmonen hätävara jos ovet kolmannelle asteelle ei aukeakaan. Mulla kun on vähän semmosta kokemusta, et ammattikorkeeseen ei ihan noin vaan mennäkään :-D Alat on kyllä jotenkuten tiedossa, mutta enemmän sitä päänvaivaa tuottaa kaupungit ja hakujärjestys. Jami haki Lahteen kouluun ja täällä tullaan siis todennäkösesti seuraavat pari vuotta asumaan. Mun ei siis oo mitään järkeä pistää papereita vetämään jonnekin Mikkeliin tai Vaasaan. Jossain tossa Z-junan matkan varrella sen koulun pitäis siis olla tai sitten korkeintaan Kouvolan suunnalla. Hankaliin ja vähän tavallista pidempiin koulumatkoihin totuin onneks jo lukiossa.
  Mukavintahan se ois tänne Lahteen jäädä opiskelemaan, mutta fakta on, ettei LAMK mulle paljoa tarjoa. Se on tradenomi tai ei mitään. Toki mä voisin repästä ja hakea sote-alalle, mutta kun en mä oo semmonen ihminen. Enkä todellakaan halua olla se elämäänsä kyllästynyt vittupääsairaanhoitaja, joihin mulla on ollut ilo törmätä useammankin kerran oman sairaushistoriani aikana.Toisekseen en usko itteeni, vaikka mä lukiostakin ihan kunnialla itteni ulos kirjotin. Päättötodistuksen numerot on oikein hyvää keskivertotasoa, mutta silti ajatus jostain Helsingin suunnan Haaga-Helian toimipisteestä jännittää: riittäiskö mulla muka rahkeet sellaseen paikkaan? Toinen mikä niin kovasti kiinnostais, ois Laurean kauneudenhoitoala, mut sit kun miettii että lukion ensimmäinen kemian kurssi päästiin läpi opettajan säälipisteillä niin ...

Miksen mä oo voinut tietää jo tarhaikäsenä, että haluan lääkäriksi tai asianajajaksi? Miks matemaattis-luonnontieteellisten aineiden pitää olla mulle niin vaikeita? Miksen osaa vaikka jotain yhtä tai kahta asiaa täydellisesti vaan vähän sitä sun tätä jonkunverran? Musta tulee todennäkösesti elävä esimerkki siitä sellasesta ajelehtijasta, josta opot jo ysiluokalla kertoi: joskus keski-ikäsenä vaan huomaan päätyneeni monen mutkan kautta johonkin mukavaan ammattiin. Toivottavasti ..

WEEKLY SNAPSHOTS

26. maaliskuuta 2014

ke1
1 Oonkin jo hehkuttanut mun tän hetkistä lemppariaamupalaa facebookin puolella: mikrokaurapuuroa pakastemustikoiden ja oivariininokareen kera! Vetelen tätä kyllä pitkin päivää ja iltapalaksikin, jos mieli tekee. Toi sulanut oivariini näyttää kyllä vähintäänkin kammottavalta, mutta en tällä hetkellä tiedä mitään parempaa kuin iso lusikallinen puuroa, mustikoita ja sulaa oivariinia sopivassa suhteessa. Huvittavinta tässä on varmaankin se, etten oo voinut sietää kaurapuuroa sitten tarhaiän. Ja silloinkin mun kanssa sai tapella, että se päristelevä puurolusikallinen löysi oikeaan osoitteeseen :-D

2
My Day -videolla jo näkyikin yksi äidin tuomista tuliaisista. He oli tässä taannoin iskän kanssa Tallinnassa ja totuttujen syötävien ja juotavien kotiintuomisien sijasta toivat he mulle vähän vaatekomeron täytettä! Kuvassa näkyvien New Yorkerin lepakkohihaisen neuleen ja farkkupaidan lisäksi erityisesti kotikäyttöön löys tiensä myös pari överimukavaa Terranovan oversize-kollaripaitaa.

ke2
3 Mun hyvä fiilis otti vähän osumaa heti aamusta, kun jostain syystä poikkesin Yle Areenan sivulle selailemaan uusimpia jaksoja mun lempparisarjoista. Sydämen Asialla -sarjasta esitettiin eilen viimeinen jakso! Näytetäänhän sen tilalla toki sarjan spin-offia, Kyläsairaalaa, mutta se nyt on vähän sama kuin joku kuvittelisi Joey-sarjan korvaavan Frendit täydellisesti. Ei kai tässä auta muuta kuin ruveta metsästämään lisää vanhempia kausia omalle koneelle, että saisin päivittäisen brittisarja-janoisuuteni edes jotenkin tyydytettyä. Kerkesin jo Jamiltakin pyytää 20-vuotissynttärilahjaksi sarjan DVD-bokseja, mutta herra ei aio edistää mun mummomaisuuttani kuulemma millään tapaa.

4
Päätinpä kapinoida Jamia vastaan ja pukeutua kunnon mummovillapaitaan. H&Mn punanen ja ihan liian paljon kutiava neule on jostain kumman syystä jäänyt lähes kokonaan käyttämättä. Alle heitetty farkkupaita kuitenkin lisäs käyttömukavuutta huomattavasti ja ulkonäkökin parani siinä samalla, joten tämmösissä kuteissa on nyt sit vedelty tämä päivä.

ke3
5 Vois varmaan harkita jotain muita kukkia tohon tv-tason kulmalle.. Tulppaanit on nättejä kuin mitkä, mutta rajansa kaikella! Neilikoita, ruusuja, pioneita..? Kesän tullen pääsen hakemaan koristeeksi ison kimpun niittykukkia tosta tien toiselta puolelta!!

6
Mulla on tässä parin viime viikon aikana ollut paha tapa jumahtaa sohvalle katsomaan telkkaria ennen töihin lähtöä. Tänä aamuna otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, ladoin tyhjät mehupullot muovikassiin ja lähdin kiikuttamaan niitä takaisin mummolle täysien mehupullojen kuvat silmissäni. Mummo ja pappa asuu vartin kävelymatkan päässä tästä meiltä ja talvenmittaan oonkin taittanut ton välin bussilla. Nyt päätin kuitenkin kävellä: ois ollut vähintäänkin rikos istua hikisessä bussissa, kun mittarissa elohopea kohoaa kymmeneen lämpöasteeseen ja kevät tuoksuu nenään joka nurkalla entistä voimakkaammin!

PITSIREUNALÄTYT

23. maaliskuuta 2014

Mua surkeampaa lettukokkia ei löydy varmaan mistään! Aina oon onnistunut joko polttamaan taikinan kiinni pannuun tai sitten paistuva lätty ei ota hyytyäkseen, ei sitten millään. Mä oon myös jo pitkään etsinyt täydellistä lättyreseptiä, useimmiten kun kohdalle sattuu aivan liian makeita taikinoita. Kyllähän ne pahimmassa himossa menee, mutta parhaanmakunen ohukainen on mun mielestä ohut, aavistuksen verran rapsakka, enemmän suolainen kuin makea ja ennen kaikkea pitsireunainen!
  Tänään tylsyyksissäni sit ryhdyinkin tuumasta toimeen ja lopulta löysin joltain mammapalstalta Keittiömestari -nimimerkillä surffanneen keltanokkaohjeet täydellisiin, pitsireunaisiin lettuihin. Mä kyllä kadotin sen nettisivun jo, mutta resepti vinkkeineen oli sen verran simppeli, että se jäi päähän todella hyvin!

lättyjä

5 dl maitoa (josta 1dl voi olla kermaa tai kermaviiliä)
2,5dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1tl suolaa
1tl sokeria
Loraus vichyä
Voita tai Oivariinia paistamiseen

Sekoita aluksi vehnäjauhot vain osaan maidosta, taikinasta tulee näin sileämpi. Sen jälkeen lisää vähitellen loput maidosta ja kananmunat, suola sekä sokeri. Anna taikinan turvota puoli tuntia tai kauemmin. Lisää vichy vasta vähän ennen paistamista.

 
Kyseessä on siis todella simppeli ohje, mutta juju onkin ohuessa taikinassa. Vinkkinä kirjottaja kehotti odottamaan pannulla sirisevän rasvan ruskistumista ja vasta sitten pudottamaan kauhallisen taikinaa ihan keskelle pannua, josta pannua pyörittelemällä taikinan saa leviämään reunoille. Paistolämpötila on normaalilla sähköliedellä 4-5.
  Ite oon tähän mennessä aina tehnyt just sen virheen, että oon lisännyt jauhoja ihan turhaan kuvitellen sen tekevän letuista jotenkin täyteläisempiä ja että ohut taikina ois muka hauraampi pannulla työstettäväks. Taikinasta on tullut ihan törkeen paksua ja sen myötä pannulle heitetty taikina on hyytynyt raa'alta puolelta todella hitaasti. Tulos on ollut paljon lähempänä amerikkalaisia pannukakkuja tai sitten tää kärsimätön kokkikolmonen on onnistunut jättämään letut sisältä lötköksi ja lettu on hajonnut käsiin.
  Ollaan Jamin kanssa tyydytty uunipannariin jo useamman vuoden ajan, kun ei meistä oo lettujen paistajiks ollut. Nyt kuitenkin tän ohjeen kanssa onnistuttiin ihan täydellisesti ja lettujen ennen päänvaivaa tuottanut kääntäminenkin sujui kuin vettä vain! Kaveriks mummon viimekesän marjoista tehtyä kuningatarhilloa ja jääkylmää maitoa, parempaa sunnuntaiherkkua en tähän hätään kyllä päähäni saa *sydänsilmäinen emoji*.

MY DAY -video


Pieniä pätkiä mun lauantain varrelta. Tämmösiä nää viikonloput enimmäkseen on, jos mitään erikoista ei oo sovittu: lekottelua, pyykkäämistä, kaupassakäyntiä ja hyvää ruokaa, kotona käymistä ja kavereiden tapaamista. Video ois kyllä varmaan ollut etenkin pyykinpesukohdassa huomattavasti mielenkiintosempi, jos en ois sitä roimemmalla kädellä lähtenyt leikkelemään. Syy siihen löytyy blogin facebookista :-D
  Edellisestä My Day -videosta on aikaa jo parisen vuotta ja onhan tää ainakin parempilaatuisempi kuin kännykällä kuvattu edeltäjänsä, mutta vieläkään mun normipäiviin ei mahdu mitään tavallista elämää kummempaa. Kanankoipien ja TVvitosen leffan jälkeen oonkin vaan pötkötellyt sohvalla telkkaria katsellen ja kunhan tää Criminal Minds nyt loppuu, niin kömmin jo nukkumassa olevan Jamin viereen ja vastapestyjen vällyjen väriin vetelmään hirsiä!

HUI KAMALA

20. maaliskuuta 2014

Tää on nyt sit vissii kolmas jonkinsortin faktapostaus puolen vuoden sisään, mutta olkoot, kun kerrankin se hehkulamppu tossa päälaen yläpuolella välähti. Monestihan siis blogeista saa lukea hullunkurisia ja hauskoja nippelitietofaktoja. Mä ajattelin nyt ihan vaan itelle tyypillisen vastarannankiiskimäisyyden vuoks kääntää tän postausideoiden isoäidin päälaelleen ja valaista teitä muutamalla päivänvaloa karttavalla törkyfaktalla.
  Luvassa on pahoja tapoja ja kenkkuja luonteenpiirteitä. En sitten tiedä miten paljon mä tätä postausta tuun jossain vaiheessa katumaan, mutta kerranhan sitä vaan eletään. Yolo ja sitä rataa, eikös se niin mennyt? Ei se aina mee, niinku Ströms.. blogeissa!

kuggii
1 Meillä on kotona lähes tulkoon aina ihan törkeenmoinen sekasorto päällänsä. Mun perfektionistisuuteni rajoittuu nimenomaan sormenjälkiin ruokapöydässä, rutussa oleviin lakanoihin ja lähmäsiin ovenkarmeihin/kahvoihin, mutta mitenkään järin järjestelmällisiä ei Jamin kanssa olla. Yleensä saan semmosia siivouspuuskia kerran muutamassa kuukaudessa, kun järjestän ihan kaiken uudelleen kenkähyllystä facebookin kaverilistaan, mutta se tosiaan tapahtuu sen 3-4 kertaa vuodessa.
  Mä en kuitenkaan halua näyttää tätä koskaan vieraille en ees omille vanhemmilleni vaikka ne mun huonosta roinan organisointikyvystä ovat viimeset 15-vuotta tietäneetkin vaan sullon hujanhajan olevat kengät eteisen siivouskaappiin, pitkin poikin kämppää lojuvat sukat (mulla on myös paha tapa jättää vaatteet just siihen mihin oon ne riisunu, jopa useammaksi päiväksi) sohvatyynyjen väliin ja eteisen hyllykön päälle jääneen yleisen roinan pipo/huivi/tumppu-koriin. Mitä sitä suotta viikkaamaan housuja takaisin hyllyyn, kun ne voi potkia makkarin nurkkaan epämääräiseen läjään, jota kutsun vaatekaapiksi?
  Ei ollut kotona asuessa mitenkään uus juttu, että jos sanoin siivonneeni oman huoneen, kaikki lattialla maleksinut roina löytyi sängyn alta.

2 Saan toisinaan täysin selittämättömiä ja todella aggressiivisiakin raivokohtauksia. Jos lähettyvillä on jotain, mitä voi viskoa, mä viskon. Jos ei, niin sit poljen maata, huidon ilmaa ja puren hammasta. Yleensä syy on joku omasta mielestä varsin aiheellinen, jos vaikkapa kuulokeiden johto jää kävellessä johonkin ovenkahvaan tai vastaavaan kiinni ja sen seurauksena irtoaa joko napit korvista tai plug-in puhelimesta. Kyllä tommosesta nyt sietääkin v*ttuuntua.
  Pienenä hakkasin päätäni lattiaan, kun suutuin. Tästä taitaa olla tallella, jossei varsinaista videomateriaalia jollain vhs-kasetilla, niin monen monta stooria ja kuvaelmaa äitini muistissa. Voi olla että tää mun ajoittainen käyttäytyminen juontaa juurensa siitä :-D

donuu
3 Ehkä pahin ja ultimaattisesti huonoin tapa, joka mulla on, on ragerööki. Mä en polta mitenkään säännöllisesti, joskus seuran vuoksi. Tupakka maistuu ihan karseelta, haisee sormissa ja hiuksissa vielä kamalammalta. En oo niitä ihmisiä, joiden päivä ei lähde käyntiin ilman aamukahvia ja -tupakkaa. Nyt kun ei oo enää toi Lahden yöelämäkään kiinnostanut, on se kännitupakointikin jäänyt pois päiväjärjestyksestä. Selviän hyvin useita kuukasiakin ilman niitä syöpäkääryleitä. Joskus sit vaan tulee niitä hetkiä, kun tuntuu että kaikki potkii päähän, ei oo mahdollisuutta vaan huutaa (tai hakata päätä lattiaan..) ja on pakko jotenkin rauhottua. Yleensä se relaamishetki on yhden tai kahden tupakan mittanen.
  Mä saatan hyvinkin käydä jonkun armottoman vitutuksen vuoksi pistämässä vitosen siihen spadduaskiin ja polttaa siitä pari kappaletta. Ikäänkuin onnettomana uhmaikäsen teinin mielenosoituksena sille, mikä ikinä mun mielen onkaan pahoittanut: "lällislää, mä voinkin tehdä näin". Joskus on rankka viikko ja siinä ajassa palaa koko aski, mutta useimmiten se pirulainen jää käsiin pyörimään. Parhaimmillaan mulla on sama aski kummitellut laukun pohjalla puolisen vuotta, siitä on sitten tarjottu niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Ja jos jotain Jami mussa inhoaa, niin tätä tapaa. Enkä voi kyllä sanoa, että itsekään sitä mitenkään hohdokkaana tai aiheellisena ylpeilyyn pitäisin.

4 Oon aika hanakka nipottamaan, mutta vielä tiukemmassa istuu mun jääräpäisyys ja kyvyttömyys myöntää omia virheitä. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun oon itse unohtanut maidon lämpimään tai jemmannut keittiönsakset jonnekin muualle, kuin missä niiden pitäisi olla. Ja sitten valittanut siitä Jamille. Kun herra sitten bongaa sakset vaatehuoneesta, tuo ne mulle ja toteaa että nyt on neiti ihan itse ollut asialla, niin en myönnä, vaikka sillä hetkellä muistaisinkin mitä mä niillä siellä vaatehuoneessa oon tehnyt. En niin sitten millään. Yleensä keskustelu päättyy mun epämääräiseen muminaan tai irvistykseen, mutta myöntymystä ei mun suusta helpolla kuule.

aamubalaa
5 Inhosin pienenä hampaiden pesua enkä siitä johtuen sitä mitenkään suurella innolla harrastanut. Mulla oli suussa jonkinsortin rautaviritelmä oikomassa viturallaan olevaa purentaa, kun olin 8-vuotias, ja muistan miten kerpeleesti hampaiden harjaaminen sen takia sattui. Rautojen takia mun hampaiden muu lekurillinen huolto jäi kokonaan sikseen, kun lääkäri keskittyi sen häikäsevän lampun alla ainoastaan oikomiseen ja 10-vuotiaana ensimmäisessä tarkastuksessa rautojen poistamisen jälkeen sainkin sitten kuulla, että tällä plikalla on suu kuin reikäjuusto.
   Sittemmin oon hinkannut hampaitani harjoilla, langoilla ja tikuilla aamuin illoin ehkä vähän liiankin fanaattisesti enkä nykyään lähde yhtään mihinkään ellei purukalusto oo mintunraikas ja täysin plakkivapaata aluetta, mutta silti se maskinaamainen täti otti sen ison ruusun kauniiseen kätöseensä joka ikinen vuosi. Ottais varmaan tänäkin vuonna, jos ohjeita noudatan ja käyn tarkastuksessa niinkuin hammaslääkäri 17-vuotiasta meikää silloin viimeisellä ilmasella käynnillä neuvoi. Saas nähdä, antaako vuosien varrella kehkeytynyt hammaslääkäripelko myöten.
  Pitkään myös syytin itteäni hampaiden keltasuudesta, mutta yläasteella sainkin sitten kuulla, ettei tolla lapsuuden toilailulla ollut mitään tekemistä mun hammasluun luonnollisen värin kanssa. Pfft.

Mitäs huonoja ja vähemmän mediaseksikkäitä tapoja tai ominaisuuksia teillä lukijoilla on tai on joskus ollut?

LÖYTÖJÄ

16. maaliskuuta 2014

Piipahdin tänään sunnuntaisella reissulla läheisellä kirpputorilla ja mukaan tarttui kaikennäköistä heräteostosta. Ajattelin poikkeavani Lanttilassa ihan vaan pikaisesti, jos nyt jotain pientä sattuis tarttumaan mukaan, mutta kaikki pöydät koluttuani ja ostoskoriani sen jälkeen tuijottaessani totesin, että taas tuo kyseinen pulju näytti kyntensä. Niin mä nimittäin taas lähdin sieltä liitoksistaan ratkeava muovipussi kainalossa!

IMG_8665
Oon viimeaikoina jättänyt vaatteiden ostamisen kirpparilta tyystin sikseen ja keskittynyt enempi hyödykkeisiin, sisustustavaraan ja erilaisiin kodintekstiileihin. Mun silmä on varmaan myös vähän haperoitunut tohon vaatteiden etsimiseen, kun ei mieluista vaatetta tahdo edes enää kirpputoreilta löytyä! Ja jos jotain löytyy, niin hinta on yleensä pistetty aikalailla yläkanttiin tai koko on täysin väärä. Oon myös ruvennut entistä useamman vaatekappaleen kohdalla miettimään, että tarviinko mä tätä nyt ihan oikeesti?
  Tänään mukaan lähti poikkeuksellisesti pari yläosaa, molemmat alunperin H&Mltä ostettuja. Tuollaista sinistä paitaa oon etsinyt jo todella pitkään siis puhutaan vuosista ja tänään en sit voinut millään jättää tuota sinne henkariin roikkumaan, kun kokokin oli oikea ja hinta vaivaset 4 euroa. Pitsitopin kohdalla mietin taas vähän pidempään, mutta kun en moista omista, niin kivahan se nyt on sitten olla kesää silmällä pitäen olemassa! Hintalapussa jököttänyt "2€" olikin sitten viimestään se, mikä sai mut tuon mukaani nappaamaan.

kirppari
  Mun kaikki sormukset ja nappikorvikset on jo pidemmän aikaa hengailleet mun korutelineen alle asetellulla mummon perintölautasella. Kiva ideahan se oli ja lautanen itsessään nätti, mutta ei semmonen kultareunuksinen ja ruusukuvioinen posliinilautanen sovi tuommoseen käyttöön. Ties vaikka hajoaisi vielä. Eräästä loossista sit löytyikin kannellisia lasipurkkeja useammassa koossa ja nyt on tilpehööreillä paikkansa kylpyhuoneen hyllyssä!
  Löytö, josta oon eniten innoissani, on nuo H&M Homen puuvillaiset röyhelöverhot. Ikkunaseinä oli aikasemmin todella paljas ja kolkko, joten oon haikaillut meidän makkariin jo pidemmän aikaa toisia verhoja läpikuultavien valoverhojen rinnalle. Tuommoset röyhelöt ei käyneet miellessäkään, ennen kuin tänään viimesiä myyntipöytiä tonkiessani ne tulivat vastaan ihan sattumalta. Silmämääränen mitotus meni vähän alakanttiin ja mun tarvitseekin nyt pyytää mummoa ompelemaan noihin vielä yksi röyhelö lisää, jotta pituutta ois tarpeeksi. Mutta kyllä ne vaan on ihanat! Eikä maksaneetkaan kuin vaivaisen kympin.

IMG_87022
  Tämä viimeinen löytö vilahtaakin jo molemmissa edellisissä kuvissa: aivan mielettömän söötti torkkupeitto! Materiaali on akryylia ja rypytyksen takia peitto on supervenyvä, mutta yllättävän pehmoinen ja tälläkin hetkellä lämmittelen mun lumihangen jäädyttämiä varpaitani sen alla. Hintalappu taisi näyttää neljää euroa ja joitain senttejä päälle, joten ajattelin että miksei? Nyt ei ainakaan tarvii enää roudata olkkarin torkkupeittoa makkariin tai turhaan myllätä petivaatteita jos haluaa ottaa päikkärit!

9:56PM

15. maaliskuuta 2014

Täällä kirjottelee yks hyvin väsynyt mutta sitäkin tyytyväisempi bloggaaja. Aamupäivästä lähdettiin mun veljen ja Jamin kanssa ulos syömään jatkaen siitä sit pienimuotoselle kauppakierrokselle. En sitten tiedä miten tyytyväisiä krapulainen ja 16-vuotias voi olla, kun joutuvat JYSKin alennusmyynneissä hullaantuvalle naikkoselle kantojuhdiksi, mutta hyvin me silti selvittiin!
  Huomenna on kyllä pakko mennä käymään samaisessa puljussa uudestaan tällä kertaa ihan yksin  jäi sen verran monta nurkkaa ja hyllykköä katsastamatta, kun mukana olleet herrat eivät ihan tahtoneet lämmetä mun ajatukselle verhojen valitsemisesta ja tekokasvien shoppailusta. Etenkin kun olin houkutellut ne mukaan sillä verukkeella, että olin löytänyt yhden kivan hyllyn ja oltais lähdössä hakemaan ainoastaan sitä .. *hampaat irvessä hymyilevä emoji*

asdfgjk
En tiiä missä kuplassa oon elänyt, kun vasta tänään bongasin Lidlistä nää McEnnedyn jäätelöt. Valikoima oli aika kehno, chocolate fudgen lisäks tais löytyä mansikkajuustokakkua ja jotain banaanifördeskördeä. Pitää varmaan nekin pistää jossain vaiheessa testiin, koska hurahdettiin tähän suklaaseen Jamin kanssa ihan täysin! // Ihanan raukee ja seesteinen fiilis. Lauantait on kyllä ylivoimasesti viikon parhaita päiviä ♥

pyllyhylly
Tässä vähän sniikpiikkiä siitä hyllystä, mitä lähdettiin tänään hakemaan. Kyseessä on siis Lupo-sarjan kapea ja korkea hyllykkö, jota mä en vaan yksinkertasesti saanut millään tavalla järkevännäköiseen kokokuvaan. Oon kuitenkin ihan fiiliksissä, kun meijän kylppäri on nyt siisti ja sinne kuuluville tavaroille on omat paikkansa eikä Jamin vessalukemiset tai mun meikit seilaa pitkin poikin muuta asuntoa. Hylly istuu omaan koloseensa kaikenlisäks kuin nenä päähän!

gaaaahhh
Äiti aikoinaan opetti mut tekemään herkkukolmioleipiä, joihin tuli päälle yhtä sun toista ja joiden juju oli American Dressing -kastikkeessa. Sittemmin oon pursottanut kyseistä soossia leivälle kuin leivälle, ihan taivaallisen hyvää! // Ostin alkuviikosta kimpun pinkkejä tulppaaneja ja voi pojat kun ne oli tänä aamuna auenneet nätisti. Varret oli jo kellastumaan päin, joten heivasin kimpun suosiolla roskiin valiten kuitenkin kaikista näteimmän kukkasen koristamaan tv-tason kulmaa vielä hetkeksi.

VIIKONLOPUN SARJAVINKKI : My Mad Fat Diary

14. maaliskuuta 2014

Mä en tiedä miten kovasti nää meikäläisen sarjavinkkaukset kiinnostaa, mutta musta itestäni on ainakin ihan kauheen kiva, kun löytää uusia ja koukuttavia tv-sarjoja muualtakin, kuin telkkarimainoksista! Tällä kertaa aattelin kertoo sarjasta, jonka ensimmäinen tuottari on 6-osainen, eli oikein passelia viikonloppukatottavaa jos on päättänyt jäädä neljän seinän sisään piiloon luvatulta lumisateelta ja pakkaselta.
my-mad-fat-diary-my-mad-fat-diary-33836717-1066-1500
Kuva täältä
Mä oon kova selailemaan Yle Areenaa ja koitan aina etsiä sieltä uusia tuttavuuksia seurattavaksi. Muutamat varmaan tietääkin mun olevan kova Sydämen Asialla -fani, mutta oon useita vuosia tykännyt myös kaikista Ylen esittämistä nuorisosarjoista, joita esimerkiks Summerin ohessa on esitetty. En nyt oo ihan satavarma, onko tätä sarjaa näytetty Summerissa, kun lopetin aamuheräämisen jo yläasteella, mutta samalla suunnalla ollaan joka tapauksessa :-D Tähän yksilöön kuitenkin tartuin hämmentävän nimen takia. Voiko jonkun sarjan nimessä oikeasti olla sanat mad ja fat?
  My Mad Fat Diary kertoo 16-vuotiaasta, ylipainosesta Rachel "Rae" Earlista, joka palaa kotiin neljän kuukauden mittaselta "reissultaan". Raen äiti on kertonut kaikille, että tämä olisi ulkomailla lomailemassa, mutta todellisuudessa Rae on viettänyt koko ton ajan psykiatrisessa hoidossa satutettuaan ensin itseään. Syynä itsetuhoisuudelle oli kehno kehonkuva. Kotimatkalla sairaalasta Rae törmää lapsuuden parhaaseen kaveriinsa Chloeen ja myöhemmin tutustuu myös Chloen uusiin ystäviin: Archie, Izzy, Finn ja Chop.
 
  Sarja perustuu kirjaan nimeltä My Mad, Fat Teenage Diary, erona kuitenkin se, että sarjan tapahtumat sijoittuvat 1990-luvun puoliväliin ja Rae on sarjassa 16-vuotias. Sarja etenee mun mielestä todella kivasti: kertojana on Rae ja runkona ympärillä tapahtuvalle toimii Raen päiväkirjaansa kirjoittamat ajatukset. Siinä missä Rae on ainakin omasta mielestä ihan tuhottoman hauska, tarjoavat etenkin Archie ja Finn silmänruokaa enkä oo aikoihin törmännyt sarjaan, jonka soittolista ois niinkin nostalginen ja sanalla sanoen mahtava. Tapahtumien lomassa saadaan kuulla pätkiä muunmuassa Oasikselta, Blurilta, The Stone Rosesilta ja Ashilta.
  Vaikka tapahtumat sijoittuukin parinkymmenen vuoden päähän, on siinä käsiteltävät aiheet ja ongelmat todella lähellä nykypäivää: kaverit ja yhteenkuuluvuudentunne, seksuaalisuus ja kehonkuva, miellyttämisenhalu, ulkopuolisuus, vanhempien auktoriteetin kyseenalaistaminen, unelmointi ... Vaikka useammassa kohtaa tuli lähinnä hyväntahtoisesti naamapalmuiltua, kyllä siinä silti tunnisti omia viiden vuoden takaisia ajatuksia, ongelmia ja "ongelmia". En oo pitkään aikaan kokenut yhtäkään teinisarjaa näin itseä koskettavana tai ylipäätään jonain muunakin, kuin pelkkänä perusteinihömppänä (vrt. esim Lizzie McGuire tai H2O). MMFDtä katsoessa ei olo oikeasti tuntunut mitenkään järin paljoa erilaisemmalta, vaikka oonkin jo muutaman vuoden Rachelia vanhempi.



Sarjan ensimmäinen kausi löytyy Yle Areenasta ja ite ahmin noi ensimmäiset 6 jaksoa pari kuukautta sitten. Tällä hetkellä seuraan sarjan 2. tuotantokautta reaaliajassa ja uusia jaksoja löytyy pitkinpoikin internetiä. Jokin aika sitten täällä pyörineen gallupin mukaan valtaosa teistä lukijoista ois vielä teini-ikäisiä, mutta jos ei tämän sortin sarjat muuten kiinnosta, niin antakaa nyt edes mahdollisuus ehkä parhaalle soundtrackille brittisarjojen historiassa ikinä. Ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei Finn aiheuta mulle sydämentykytyksiä joka kerta ruutuun ilmestyessään!

Spring is when you feel like whistling even with a shoe full of slush. — Doug Larson

13. maaliskuuta 2014

Tiedossa puhelinkuvia, pitkästä aikaa! Niin kuin aika monet mua muualla somessa seuraavat jo varmaan tietävätkin, mä oon ihan ylifiiliksissä tosta keväästä. Oon joka kevät aina ollut intopiukeena puihin puhkeavista hiirenkorvista ja siitä fiiliksestä kun ulkona on ruvennut tarkenemaan ilman siperiavarustusta, mutta tänä vuonna oon kokenu tän ikkunoista tulvivan auringonvalon ja lumen alta puskevan nurmikon jotenkin superisti voimakkaampana.

spring1
   Tossa kuukausi takaperin kirjoittelin aika negatiivissävytteisen postauksen sen hetkisestä elämänmenosta, jonka sittemmin kuitenkin poistin. Nyt kun voin käsi sydämellä kertoa nauttivani elämästä ihan uudella tavalla kuukausia kestäneen pimeyden ja kylmyyden jälkeen, voin kai samalla myös myöntää keikkuneeni burnoutin rajamailla vielä muutama viikko sitten. Harkitsin vakavissani mm. jonkin raajani murtamista ja toivoin ulkona liikkuessani omalle kohdalle sattuvaa onnettomuutta, jotta oisin saanut edes jonkin verukkeen levähdystauolle päälle painavasta arjesta. Vaikka töihin tarvitsi mennä vasta neljältä iltapäivällä, en silti saanut nukuttua kuin muutaman hassun tunnin vuorokauden aikana. Ruoka ei enää maistunut, saatoin painaa ihan täydellä höyryllä parikin duunipäivää putkeen yhden leivän voimalla ja äiti mainitsikin mun laihtumisesta. Samaten raha-asiat huoletti, kuten myös muutama "personal matteriksi" jätettävä yksityiskohta. En muista, että olisin koskaan aikasemmin ollut yhtä rikki, kuin mitä nyt tämän vuoden alkumetreillä. Siitä oikeasta — reippaasta ja iloisesta — Jennasta oli jäljellä pelkkä varjo.
   Blogin facebook-sivuille päivitinkin, miten uskomaton auringon ja lämpenevien ilmojen yhteisvaikutus mun mielialaan on. Oon saanut ihan uutta motivaatiota töissä käymiseen: työmaalle lähtö on niin vietävän paljon mukavempaa, kun se tapahtuu tuon lämmittävän valoilmiön saattelemana. Töissä ikkunalautoja pyyhkiessä mä hymyilen kuin hölmö, ihan vaan koska saan samalla ihastella auringonvalossa kylpevää keskustaa. Kotona herään levänneenä tunteja kuukaudentakaista aikaisemmin ihan ilman herätystä ja käyn kävelyllä omassa naapurustossa. Oon kuukauden aikana pistänyt rahaa enemmän tulppaaneihin, kuin maitoon :-D Nautin jopa parin päivän takaisesta sadekuurosta ja sen hiuksiin jättämästä tuoksusta.
  Hetki sitten tajusinkin ton alamäen lähteneen liikkeelle jo marras-joulukuussa, kun päivät olivat lyhyimmillään. Silloin mun eat-sleep-work-repeat -meininki sai alkunsa, kasvoi talven henkeen sopivan vierivän lumipallon lailla ihan järjettömiin mittasuhteisiin ja otti musta yliotteen. Nyt oon kuin toinen ihminen ja jumansviidu mä sanon, tää on ihanaa!

WANTED FOR SPRING

11. maaliskuuta 2014

Lumikinokset on vaihtunu auringossa kylpeviin hiekkakasoihin, lumisateen sijasta hiukset ottaa osumaa vesisateen kanssa. Kevät se vaan tekee tuloaan, ja vauhdilla! Mulla on tässä jo pidemmän aikaa ollut mielessä muutamia hankintoja, jotkut ihan viimesyksystä lähtien, mutta nyt muuton vuoksi on toi vaatepuolen päivittäminen jäänyt huomattavasti vähemmälle.
  Viimeyönä klikkailinkin itseni taas Polyvoren pariin. Tiesin haluavani täksi kevääks boyfriend-farkut, erityisesti kun viimekeväänä ei niiden suhteen napannut. Mitä muuta mun garderobini sitten halajaa?

spring

  Multa löytyy lyhyt trenssi, multa löytyy parikin nahkatakkia. Kevättakkikokoelmani kaipais kaikessa runsaudessaan rinnalleen vielä jotain. Ryhdikkäämpää? Ehkäpä. Rentoa? No sitäkin. Kun jo jokin tovi sitten bongasin tämän asuyhdistelmän, inspiroiduin siitä jotenkin tavallista enemmän. Enpä ois vuosi takaperin uskonut, että jotain tällasta haluaisin kiskoa niskaani. Pitkää, bleiserimäistä takkia siis. Etenkään kamelinruskeaa. Toisaalta myös pitkä, vaalea trenssi houkuttelisi, mutta mulla ei tänäkeväänä taida olla varaa hyvään sellaiseen.


  Viimeisin varsinainen laukkulöydös on tehty Helsingin Zarasta viime kesäkuussa.
Kyseinen säkki onkin lähtenyt mukaan väistämättä lähes joka kerta. En nyt tähän hätään muista edes esitelleeni sitä blogissa, mutta sellainen mustanahkainen, epämuotoinen, jättimäinen nyssäkkä se jokatapauksessa on. Zaran laatu on yllättänyt, lähes jokapäiväinen käyttö ei näy laukussa vieläkään. Ei, vaikka sillä on kuljetettu kaikkea mahdollista kesän uimakamppeista yövaatteisiin ja viikonloppureissun matkatavaroihin. Löystynyt se on aivan varmasti - mulla vain ei ole mitään, mihin verrata.
  Napakampi kaveri löllösäkilleni löytyis myös Zarasta. Jotain tote-mallista ja siistimpää olis siis hakusessa, niinkuin kuvasta näkyy. Mulla kun melkein kaikki isot laukut tuppaa olemaan vähän sellasia muodottomia pussukoita. Ainoastaan kirpputorilta löytynyt Gina Tricotin konjakinruskea salkku tekee poikkeuksen, mutta kun sekään ei sovi yhteen minkä tahansa asuyhdistelmän kanssa.

  Kenkäpuolella mennään aika klassisella linjalla. Nilkkaremmilliset avokkaat on tasapohjaiset, eikä niissä oo korkoa. Ois muuten aikasta täydelliset tämmöselle metrikoivelle, kuin mitä meitsi on. Sopivan näyttävät ilman ylimääräsiä senttimetrejä, en oo koskaan tuntenu oloani mukavaks korkokengissä. Tällä hetkellä ehkä erityisesti sen takia, et oon semmoset jalassa aina auttamattomasti Jamia pidempi :-D
  Avokkaille kaveriks ois toivomuslistalla uudet valkoset Converset. Mä tässä viikonloppuna pesin, tai siis yritin pestä vanhoja vastaavia, mutta lika on niihin sen verta pinttynyt ettei toivoa taida enää olla. Rankempiin käsittelyihinkään en uskalla lähteä, kun kengien pohja on halkeillut reunoista varpaiden kohdalta. Kuraconssit jäis kyllä ehdottomasti koti/festari/jne-käyttöön, rikkihän ne eivät varsinaisesti ole. Armottoman likaiset vaan. Suosittelen ottamaan varrettomat, etenkin valkoset, converset pois jalasta maltin kanssa. Ite en oo näin tehnyt, vaan aina pidellyt oikeaa kenkää kiinni kantapäästä vasemmalla jalalla vielä kun kenkä on ollut siinäkin jalassa ja kiskonut oikean jalkani ulos kengästä sen koommin nauhoja aukomatta. Nyt oikean kengän kantapäässä on pinttynyt ruskea läntti.
  Myös Niken Air Maxit ja Free Runit ois ihan pirun nätit puhumattakaan käytännöllisestä näin kevättä ajatellen, mutta mä en enää yksinkertasesti vaan halua niitä. Blogeja selaamalla arvaatte ehkä, miksi näin on .. :-D (Jami myös vannoi, kun sille kuvia Air Maxeista näytin, ettei suostuis liikkumaan mun kanssa yhtään missään jos mulla semmoset sämpylät ois jalassa ..)

  Varsinaiselle vaatepuolelle on jo pitkään ollut hakusessa vähän paremmin istuva valkoinen ja pehmeä perusneule. Mulla on valkeita neuleita vaikka muille jakaa, mutta ne on kaikki joko sitä vähemmän istuvaa sorttia tai neuletakkeja. Kaveriksi neuleelle .. No, mitkäs muutkaan kuin ne boyfriend-farkut. Geenilotossa kävi aikoinaan sellanen mäihä, että mun pohkeet on mitä todennäkösimmin keskivertoa huomattavasti paksummat. Jo tavallisten farkkujen ostaminen siinä mielessä on siis yhtä helvettiä, mutta yhdetkään boyfriendit ei myöskään oo vielä tahtoneet istua (tai siis olla istumatta) säärien tienoilta jalkaan niinkuin pitäis. Vyötäröltä sopiva on pohkeesta liian piukka, pohkeesta passeli on vyötäröltä hehtaarikokoinen. Kyseinen kaava ei valitettavasti koske pelkkiä boyfriendejä, mutta jos mua vihdoin ja viimein jostain kumman syystä niiden saralla onnistais..!

  Hamstrasin viime Turkin reissulla mukaani sylillisen wayfarer-mallisia aurinkolaseja. Yhdet niistä, ne kaikista lemppareimmat tietenkin, eksyivät vuotta myöhemmin parempiin suihin. Hampaidenvaihtoiässä olevan Manun suihin siis. Pureskelluista sangoista ja linssittömyydestä ei enää kovin kummoseks aurinkolasiks ollut. Siitä lähtien oon koittanut etsiä vastaavia täältä Suomesta, mutta tuloksetta. Aitoihin reiskoihin kun ei ole varaa ja ketjuliikkeiden vastaavat on aina ihan hirveän isoa ja leveetä sorttia. Mä kun haluisin tommoset pienemmät.
  Toinen asuste, mikä kiehtoo, on uusi kello. Mulla on tällä hetkellä hopeanvärinen teräskello ja musta nahkarannekkeella varustettu kello. Jälkimmäisen kellotaulukin on musta, joten maku siihen meni aika pian. Daniel Wellingtonin Classic Sheffieldistä unelmoin edelleen, ehkä ensi jouluna sitten .. :-D Siihen asti koitan metsästää vastaavanlaista mutta edullisempaa jostain muualla.

Mitäs teidän kevään ostoslistoilta löytyy? Mullahan ois kotiin hankittavana vaikka ja mitä, mutta kiva vaihteeks vähän miettiä sitäkin, miltä siellä peilissä uloslähtiessä näyttää!

SORT OF OMBRE

9. maaliskuuta 2014

Kyllästyin jälleen kerran näyttämään kaljuuntuvalta ihmisparalta ja eilen illalla valitsinkin sit summanmutikassa lähikaupan hyllyltä todella tumman suklaanruskean värin. Hetken aikaa mietin, et värjäänkö koko pään vai enkö, mut taas näin kevään kunniaks päätin ottaa mukaan vain yhden paketin ja kokeilla jo vuosi takaperin hyväks todettua liukuvärjäystaktiikkaa. Lotrasin tyven läpi tummanruskealla, annoin vaikuttaa parikymmentä minuuttia ja sen jälkeen sudin väriä summanmutikassa kohti latvoja. Lopputuloksesta tuli omasta mielestä ihan mahtava: tasasen värikypärän sijaan hiukset on nyt vähän eläväisemmän näköiset kun latvat on avistuksen verran tyveä vaaleammat!
   Tänään käytiin Jamin kanssa kaupungilla syömässä. Mä en millään malttais odottaa, että sataman Kaunis Veera vaihtaa talvimenunsa takaisin kesälistoihin ja pääsen herkuttelemaan kaupungin ultimaattisesti parhailla kanakoreilla! Koko talven kun on pitänyt tyytyä vaihtoehtosiin vastaaviin :-D
   Lounastamisen jälkeen kävin kippaamassa Jamin dekkeineen kaikkineen skeittiparkille ja poikkesin hakemaan meille leffaillan kaveriks säkillisen irttareita. Vielä pitäis vaan lähtee palauttamaan auto omistajalleen, ennen kuin pääsee pötköttelemään ja kattomaan, mitä hienouksia Netflixiin muutaman kuukauden tauon aikana on kerennyt ilmestyä. Oikein mukavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille!

IMG_8610 hair1 Nimetön

NURINKURINEN NAINEN

8. maaliskuuta 2014

Ei olla Jamin kanssa pariskuntana sieltä perinteikkäämmästä päästä ja se huomattiin taas tänä aamuna. Se oli nimittäin Jami, joka sai pullan- ja kahvintuoksuisen herätyksen suoraan sänkyyn kannettuna. Kukatkin kävin ostamassa itse, koska sen varjolla pääsin nauttimaan tosta ulkona helottavasta valoilmiöstä ihan ajan kanssa, kun J vielä veteli hirsiä. En tosin valita, korvapuusteista tuli täydellisiä ja valkoset tulppaanit on tähän aikaan vuodesta kauneinta mitä tiedän! Ainakin sain tasan sen, mitä halusin :-D
IMG_85592h

OH SUMMER

7. maaliskuuta 2014

IMG_0301 IMG_0222 7131816263_d69039696a_z 425269_10200779025830788_341040537_n 7710234096_538f154581_z 262453_2007290179598_3317403_n 7376412594_8b7e581b83_z 7434732392_948253c726_z IMG_03972 IMG_9996 5710767049_9bff45fab1_z 7605429022_414f7bc672_z 7576198092_f6a0e67c13_z 7352100152_18d32f8d93_z 7434618410_9b99664fef_z 7327338676_32e5fbf836_z 5790167648_52b0803039_z 7562632866_a5836b2fdf_z 7741775682_c69a55db88_z 6013776281_76a8b54cde_z 7605314434_9bb99cf5df_z 5923793258_c2749cca9f_z 7376415084_3c865df40a_z 6224447932_e425f6f0f3_z 6050510387_1997a36e5d_z IMG_96842


... I miss you so!

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne