AFTER CHRISTMAS

28. joulukuuta 2014

Joulu meni ohi ihan yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Mä halusin keskittyä järjettömän joulutouhotuksen jälkeiseen kiireettömyyteen ja yhdessäolosta nauttimiseen, joten itse h-hetkestä ei ole kuvia juuri nimeksikään. Mitä nyt 4llä konvehtikilolla täytetty kulho oli pakko ikuistaa..
  Huomenna koittaakin taas omanlaisensa rumba, kun kaveriporukalla lähdetään poimimaan mun ja Jamin pitkin piirikuntaa leviteltyä omaisuutta, koska saadaan vihdoinkin siirrettyä ne final destinationiinsa: uuteen kotiin! Voinkin tässä kohtaa varmaan paljastaa, että oon luonut uudesta kodista kopion Simsin avulla ja koittanut sitä kautta havainnollistaa etukäteen, mikä huonekalu passaa minkäkin neliömetrin kohdalle. Rajoittavampaahan se on kuin todellisuudessa, mutta antaa ihan kivasti osviittaa ennen sitä varsinaisten huonekalujen pyörittelyä! Mulla on omat murheenkryynini ison ruokailu/olo/työhuoneen osalta, mutta kerron siitä sitten myöhemmin.

IMG_0313 IMG_02782 IMG_0275
Lahden suunnalla on viimepäivinä saatu nauttia ihan mielettömän upeista ilmoista. Lunta on tupruttanut useampi kymmenen senttimetriä, mutta ihan parasta on ollut kun samaan aikaan lumentulon kanssa on saanut ihailla utuista auringonpaistetta ja viettää aavistuksen verran pidempiä päiviä. Kotikodin etupiha oli kuin mistäkin talven ihmemaasta repäisty tapaninpäivänä, kun huurteella ja lumella kuorruttuneet omenapuut kylpivät kirkkaissa auringonsäteissä!

IMG_0305 IMG_0342
Sain joululahjaksi jonkinverran rahaa ja läpi pyhien mun sormet suorastaan syyhysivät shoppailuhimosta. Eilen otettiinkin pikkuveljen kanssa suunnaksi Karisma ja kummankin mukaan lähti yhtä jos sun toista. Ensimmäisenä halusin itselleni pehmoisen aamutakin, jonka olin bongannut vähän ennen joulua Robinhoodista tuntuvalla alennuksella varustettuna. Sen lisäksi löysin alennusmyynneistä jonkun verran arkivaatettakin.
  Mun oli tarkoitus käydä ostamassa astioitakin, mutta Iittalan Teema-sarjan valkoiset syvät lautaset oli loppu ihan kaikkialta! Pitää odotella tovi ja pistää muutama kymppi talteen niitä varten. Cittarista lautasia etsiessäni bongasin ständin täynnä uusia Dr. Rescue Baby Lipsejä. Edellinen saapumiserä ei mitenkään räjäyttänyt pottia, mutta näiden uusien söpö ulkomuoto veti mua kovasti puoleensa. Mun on kuitenkin (valitettavasti) todettava, ettei nämäkään vedä vertoja vanhalle kunnon Carmexille. Värivaihtoehdoista kuitenkin plussaa, ainakin tämä hailakan huurteinen korallinen sävy on tosi jees!

IMG_0378
Allekirjoittanut on päässyt myös nettishoppailun makuun! Sinänsä aika uskomatonta, koska en oo ikinä oikein tahtonut ymmärtää kyseistä touhua, mutta nyt olen koukussa. Ainakin niihin nettikauppoihin, joissa on mahdollisuus maksaa verkkopankin kautta. Paypalit, pankki/luottokorttimaksamiset ynnämuut ovat niitä, jotka on aina vähän kammottaneet mua.
  Tällä hetkellä matkalla mun luokse on kenkäpaketti Boozt.comilta sekä olohuoneen rahi ja sen päälle lampaantalja Ikeasta. Meidän olohuoneen suhteen on tosiaan tullut pienimuotosia suunnitelmien muutoksia, kun päädyttiin Jamin kanssa hankkimaan sohvapöydän sijasta sohvaan mätsäävä rahi. Sen lisäksi mun punainen matto on ollut täällä vanhemmilla joulumattona ja se onkin nyt sit aaaaivan koirankarvassa, joten pistän sen suosiolla varastoon kesää ja mattolaiturille pääsyä odottelemaan. Tilalle on tulossa uusi matto, kunhan vaan pääsen Ikeaan käsiksi muutenkin kuin verkkokaupan kautta ― maton toimitus Vantaalta Lahteen olis kalliimpaa, kuin mun tiirailemani matto itse!

Seuraavan kerran kirjoittelenkin tyystin toisesta paikasta! Katsotaan nyt, miten päästään asettumaan ja kuinka tohkeissani haluan uutta kotia esitellä, mutta kuullaan viimeistään ensi vuoden puolella. Luvassa on ainakin videopostausta vuoden 2014 kaikkein suosikeimmista asioista, sen takia erilliset marras-joulukuun suosikit-postaukset jäävät tekemättä.
  Tää teksti tökkii nyt kyllä pahemman kerran, kun asiaa olis niin kamalasti eikä sitä oikein osaa pukee järkeviks sanoiks. Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille :-)

1 YÖ JOULUUN

23. joulukuuta 2014

IMG_0156 IMG_02542 joulu IMG_0237 IMG_0207 IMG_0042

Niin se joulu saapui tännekin. On leivottu pipareita, paketoitu lahjoja ja kinkku paistuu uunissa paraikaa. Veljien kanssa pistettiin perinteinen joululeffakin, Napapiirin sankarit, pyörimään pitkästä aikaa. Eilen ostettiin suklaata yhteensä 50 eurolla :-D
  Enemmän ja vähemmän aktiivisesti blogimaailmaa seuratessa on hauska huomata, miten joulunkin suhteen on trendejä. Mun vanhempien luona niiden perässä ei liiemmin mennä: piparkakkumuoteista vanhin on mun edesmenneen isomummon perintöä, lahjat kääritään edelleen punaisiin joulupukkipapereihin. Ei ole valkoista kuusta eikä mustia himmeleitä. Omaan kotiin olisin jälkimmäisen halunnut, mutta ensi vuonna sitten. Tämän joulun viihdyn kuitenkin vanhempieni perinteisen joulun äärellä paremmin kuin hyvin!
 
Mä kömmin nyt vällyjen väliin, jos vaikka pääsisin tästä migreenistä eroon huomisaamuun mennessä. Mulla on niskat ja selkä ihan järjettömässä jumissa, jonka takia oon läpi syksyn kärsinyt salakavalaista migreeneiks muuttuvista päänsäryistä. Mummo jo kerkeisi lupailla joululahjaksi lahjakorttia osteopaatille, se kyllä olis tämän joulun ykköslahja!

Ihanaa joulua kaikille ♥

FLUFFY

20. joulukuuta 2014

Enpä olis 2000-luvun puolivälissä sähkösinistä kimallevillapaitaani roskiin heittäessä uskonut kyseisten hirvitysten tulevan takaisin ja rytinällä! Sitä roskiin heittämääni rotjaketta nyt en pukis päälleni enää ikäpäivänä, mutta samaisen jumpperin materiaali on houkuttanut jo useamman kuukauden. Täydellistä mallia vaan ei oo sattunut kohdalle ennen kuin vasta tällä viikolla. 
  Lukiossa (luonnon)valkosia neuletakkeja ois kai voinut sanoa mun tavaramerkiks ja viikko sitten pakatessa niitä kertyi jätesäkkeihin edelleen melkonen määrä. H&Mn alerekistä löytynyt puhtaanvalkoinen pörrötakki toikin mun mielestä kivan, astetta kevyemmän tuulahduksen niiden kaikkien perinteisten isojen neuletakkien rinnalle. Ja voi pojat, miten joku vaatekappale voikin olla näin lämmin!

IMG_0139 IMG_0120 IMG_0135
Cardigan H&M | T-shirt Cubus | Pants Gina Tricot | Sneakers Nike | Watch Ur&Penn

Pakko kyllä sanoa, että otsikon alle osuu myös meitsin tukka. Mites muuten, iskeekö jääkarhuneulos teihin vaatetuksessa? Itte voisin kyllä toivottaa mustan samanlaisen tervetulleeks vaatekaappiini milloin vain!

HOW'S IT HANGING

17. joulukuuta 2014

Valittelut vähän venähtäneestä radiohiljasuudesta. Heräsin justiinsa päikkäreiltä, mitä se kertoo mun virkeystasosta.. Saatiin viikonloppuna muuton ensimmäinen osa putkeen ― nyt on roinat pitkin poikin pitäjää odottelemassa vuoden loppua ja sitä muuton toista, vähän hankalampaa osaa (yllätykseksenne mä en fanita isojen mööpeleiden roudaamista kolmanteen kerrokseen ilman hissiä). Avaimet sain palautettua tänään! Kieltämättä näin tavaroihin kiintyvänä hamstraajana on vähän haikee fiilis, eilen meinasin pillahtaa itkuun kun ajoin nyt jo vanhan kodin ohitse ja näin sen olkkarin tyhjänä ammottavan ikkunan.
  Muuton lisäksi mä olen nyt myös ― ainakin melkein ― täysin pätevä autoilija. Eilen oli autokoulun 2-vaiheen toinen osuus liukkaalla radalla ja sitä koskien hain tänään todistuksenkin. Sit kun mä ennen joulua jaksaisin mennä poliisilaitokselle jonottamaan, kun erillisellä ajanvarauksella en sais pitkäaikasta ajokorttia tarpeeks ajoissa. Kyllä muuten nyppi maksaa 400 euroa siitä, että joku heppu kertoi mun ajavan nopeuksien mukaan ja oikein taloudellisesti. Liukkaallakin ajan nyt ihan tuolla liikenteen seassa kolmatta kertaa kortin saamisen jälkeen. Niinku mulla ei olis mitään tähdellisempää käyttöä tuommoselle summalle?!

ssss

Alkuviikko on tosiaan mennyt aikasine aamuineen ja ees taas juoksemisen takia ohi korkeelta ja kovaa. Nyt oon halunnu ottaa vähän iisimmin ja päätin nukahtaa ihan luvan kanssa, kun täällä porukoilla muutkin rauhottuivat viiden jälkeen ruokalevolle. Rakastan päiväunien nukkumista, mutta pitkään äärimmäisen korkeella pysyneen stressikäyrän takia on meikäläisen tajunnan vielä vähän vaikee hiffata, et nyt on lupa ottaa rennosti :-D Nukuin siis ihan koiranunta, eikä olo oo millään tapaa levinnyt vaan lähinnä pöhöttynyt ja suussa maistuu kissanpaska. Mut jos siitä pääsis eroon suklaavanukkaan avulla!

Seuraavaks voikin sit alkaa stressaamaan joulusta. Ahistaa jo pelkästään selata kaikkia blogeja, joissa joulu on jo täydessä vauhdissa eikä kimalluksesta ja glitteristä oo puutetta. Ei oo nimittäin yhtään sellanen fiilis, että kyseinen juhlapyhä koittais jo viikon päästä, mutta ehkä mulla on tänä vuonna ihan lupa herätä vähän myöhässä tähän kaikkeen hössötykseen..

KUULUMISET PAHVILAATIKKOLINNAKKEESTA

10. joulukuuta 2014

dididi1 Muuttohässäkkä alkoi tänään konkretisoitumaan, kun mun alkuviikosta kellarista eteiseen roudaamat pahvilaatikot alkoi täyttyä ja hyllyt vaatehuoneesta tyhjentyä. Seuraavaks ois luvassa keittiö ja pahvilaatikoilla pelaamisen lisäks pääsee säheltämään sanomalehtien ja kuplamuovin kanssa.
  Tuntuu oudolta ja jännittää ihan kamalasti, vaikka uuteen kotiin päästäänkin vasta vuodenvaihteessa. Oon tehny myös jonkinlaista ostoslistaa Ikean nettisivuilla koska hei, mikä muutto se sellanen olis, jonka yhteydessä ei tehtäs pientä ikeareissua? Vielä kun osais hoidella sähkösopimuksia, vakuutusasioita ja osotteenmuutosjuttuja yhtä suurella tarmolla...
2 Oon nyt pitemmän aikaa ollut lakkaamatta kynsiä, kun mokomat alkoivat kellertää aluslakan puuttumisen myötä. Tänään kaupunkireissulla törmäsin kuitenkin tosi söpöön kynsilakkakomboon H&Mllä ja kotiinpäästyäni väsäilinkin heti kivat pikkujoulukynnet. Mulla tosiaan ois tänään ollut koulun pikkujoulut, joihin olin jo ilmottautunutkin, mutta haluun saada tän pahimman pahvilaatikkorumban pois alta ennen viikonloppua.

diiididi
3 Tästä jo instagramiin kauhuissani päivitinkin. Siinä missä henkkamaukasta lähti mukaan pari kynsilakkapulloa, menin mä sinne alunperin alusvaateshoppailu mielessäni. Kaikki vanhat liivit tuntu puristavan ja kiristävän, joten aattelin käydä ostamassa vähän päivitystä alusvaatelaatikkoon. Roudasin sovituskoppiin kaikki mahdolliset koot 75C:stä ylöspäin rinnakkaiskokoineen kaikkineen puhumattakaan niistä kaikista erilaisista malleista ja järkytyksekseni sainkin todeta, että liikkeestä suurin löytämäni koko on just eikä melkein passeli! Mä oon tosiaan luottanut liiveissä yhteen ja samaan kokoon jostain lukion ekalta luokalta lähtien, mutta eipä sitä usko mukavampaa tukea löytyvän, ennen kuin sellaista kokeilee. Tässä tapauksessa mukavuuden maksimoimiseen tarvittiinkin melkoinen kokoero, noi uudet liivithän on vanhoihin tottuneena ihan valtavat :-D Enpä siltikään usko, että kyseessä on the koko mutta kelvatkoon nyt siihen asti, kunnes mulla on varaa mennä alan liikkeeseen. Ainakaan ei enää purista vaan tukee niinku pitää!
4 Toinen syy täniltaisten pikkujoulujen passaamiseen löytyy huomisesta iltapäivästä. Vielä olis saksan tentti suoritettavana ja sen jälkeen koittaiskin kuukauden mittainen joululoma ♥ Voisinhan mä tietysti mennä suoraan uusintaan vasta tammikuussa ja skipata huomisen, mutta paljon kivempi päästä joulun viettoon, kun tietää ettei rästissä oo mitään tehtäviä!

LÄHEMPÄNÄ NELJÄÄKYMMENTÄ KUIN OMAA SYNTYMÄÄ

6. joulukuuta 2014

20

20? Ei huhhuh. Vastahan mä täytin 10!

5 FRIIKKIÄ FAKTAA

3. joulukuuta 2014

iiiiigi
1
Keittiön pitää olla tiptop-kunnossa, ennen kuin voin tyhjentää kauppakassit ja latoa niiden sisällön jääkaappiin. Yleensä pyrin siivoomaan keittiön ennen lähtöä ettei ruokien tarvii olla lämpösessä, mutta joskus tulee vastaan tilanne missä kauppakassit odottaa eteisessä mun huiskiessa imurilla ja tiskirätillä sinne sun tänne.
  Mitä itse kauppakassien tyhjentämiseen tulee, mulle ei riitä vaan se, että otan sen maidon sieltä Lidlin muovikassista ja etsin sille paikan jääkaapista. Eheei. Kaikki uudet ostokset on ensin leväytettävä pitkin pöytiä ja sen jälkeen jääkaappi tyhjennetään edellisen viikon vajaista puteleista. Sitten järjestetään koko jääkaappi uusiks, kauiten säilyvät taakse ja vanhat etummaiseks. Jokainen hylly on ikäänkuin oma osastonsa: purkit kuin purkit hilloista jogurtteihin > leiväntekotarpeet > liha, kana ja kala > virvotusjuomat, mehut summuut. Ovessa on sitten maidot, kermat, ketsupit ymv ja kahvi. Ymmärrätte varmaan nyt, miksei toi kakslahkeinen halua meillä tyhjentää kauppakasseja. (Koska jos se niin tekee, mä menen kuitenkin ja vedän kaiken alas järjestääkseni jääkaapin oman mieleni mukaiseksi).

igig
2
Mulla jää aina keltaiset karkit syömättä. En tiedä mikä siinä on, en vaan tykkää niistä. Oranssitkin on hiinä ja hiinä. Oon pienestä pitäen mieltänyt keltaiset jotenkin vaisuiksi ja tylsiksi karkeiksi. Mutta enpä mä tykkää sitruunastakaan, jolta keltaset karkit yleensä maistuukin. Vaikka kirpeyttä ja kitkeryyttä yleensä karkeissa rakastan. Keltaset namit ei kyllä maistu ananaksenkaan makuisina, vaikka se on hedelmänä mulle suurta herkkua.

igigig
3
Mitä noihin mun omiin mielikuviin tulee, mulla on ollut samanlaisia ajatuksia myös kirjaimista ihan muksuiästä asti. Tämänkin mokoman lähtökohdat ja perimmäinen idea on tyystin hämärän peitossa, mutta aakkosissa miellän S:n kauniiksi prinsessaksi, R:n pahikseksi joka on ryöstänyt prinsessan ja T:n urheaksi ritariksi, joka pelastaa prinsessan. Oon ajatellut näin niin kauan kun muistan ja erityisesti tää RST-kuvio on jäänyt mieleen. Mitä muita noita nyt näin äkkiseltään saan päähäni niin.. U on pelkuri, H on aina todella väsynyt ja A on viisas kuin mikä.

iig
4
Älypuhelinten otettua vallan puhelinskenessä, musta on tullut maailman laiskin viestien näpyttelijä. Ennen kosketusnäyttöjä kirjottelin täysin ymmärrettäviä viestejä unissanikin (true story) ja sormet vilistää edelleen vanhanaikasten puhelimien näppäimistöllä kuin unelma, mutta tätä nykyä multa saa mitä todennäköisimmin todella jätkämäisen, hymiöttömän "Juu"- tai "Jep" -vastauksen. Jos nyt edes jaksan vastata. Jami monesti pistääkin mulle takaisin "Eikun sun pitää laittaa ":)" tonne loppuun!"
  Kännykällä näpyttelyn inho on myös yksi syy, jonka takia kommentteihin vastaaminen blogissa voi venähtää. Elämän hektisimpinä hetkinä on vaikeeta nipistää sitä aikaa koneen ääreen pyllähtämiselle ja päätän vaan julkasta tulleet kommentit kännykällä. Toisinaan jätän kommentit myös odottamaan julkaisua siihen asti, että pääsen koneelle. Muistaa paremmin, mihin vastata.
  Mua myös ärsyttää kirjotus- ja ajatusvirheet virkkeissä ja niitähän saa kosketusnäytöllä näpytellessä yllättävän vaivattomasti aikaan. Mikäs sen raivostuttavampaa.

iiiiig
5
En oo tykännyt pitsasta sitten 2011 tehdyn Ylläksen reissun. Söin sikäläisessä Taiga-ravintolassa niin törkeen hyvää pitsaa, että oon sittemmin kärsinyt samantyyppisestä "hampurilaissyndroomasta", kuin How I Met Your Mother -sarjan Marshall etsiessään New Yorkin parasta hampurilaista: kaikki pitsat on olleet ihan shaibaa mun mielestä. Eihän kukaan nyt enää pahanmakuista halua suuhunsa, kun kerran on haukannut palan taivasta. Kebuloitten pitsat maistuu samalta keskenään oli täytteet mitä hyvänsä eikä "kunnon raflojen" pitsat tee poikkeusta. Liian kuivia koppuroitakin niistä tehdään. Kovasti oon koittanut sitä eteläisen Suomen parasta lättyä metsästää ja muutaman kerran on oikeesti tehnytkin mieli pitsaa, mutta aina oon saanut pettyä. Harmi, tykkäsin pistasta niin kauhean paljon ennen tuota kyseistä reissua.
  Mun roskaruokalautaselta on jääneet pois myös kebab ja mäkkisafka. Kumpaakin tuli vedettyä nuorempana ihan törkeet määrät ja nyt ne vaan tulee korvista ulos. Mitä todennäköisimmin sain myös ruokamyrkytyksen eräästä mäkkäristä, joten hamppari kuin hamppari ― se maistuu oksennukselta.

BONUS Täytän lauantaina 20 ja mua sanottiin tänään ensimmäisen kerran tädiksi, kun joku äiti kehoitti kaupassa lastaan väistämään "tätiä" hyllyjen välissä. Ei tee hyvää mun jo ennestään potemalle ikäkriisille..

TAANTUMA

26. marraskuuta 2014

IMG_9858 Haloo.. Kuuluuko..? En tiiä ootteko te huomanneet, miten tää mun bloginpitäminen on viime aikoina vähän pätkinyt. Varmaan ootte. Viikonloppuisin yleensä saan hyvän draivin päälle, mutta siinä se sitten onkin. Viikolla en kerkeä, en halua eikä mua edes huvita. Kohta nää kaikki ilmenee mun blogikäytöksessä varmaan vielä entistäkin "paremmin", kun tentit alkaa. Ruotsi nyt meni vielä heittämällä, mutta ensi viikolla on englantia, saksaa ja matikkaa. Sitä seuraavalla vielä vähän lisää saksaa, kun suullinen ja kirjallinen osio pidetään erikseen. Tähän päälle muutaman isomman työn deadlinet ennen joululomalle pääsyä.
  Alkuviikosta herättiin myös siihen ajatukseen, että tän asunnon pitäis olla tyhjä jo joulukuun puolessa välissä ja avaimet välittäjällä, jos mielitään saada takuuvuokra takaisin tarpeeksi ajoissa. Meillä ei siis tehdä tänä vuonna joulua tänne omaan kotiin, mä muutan joulukuun loppupuoliskon ajaksi vanhemmilleni ja Jami menee veljelleen. Pistetään tenttien ja muuttostressin kaveriks vielä autokoulun 2-vaihe, jonka oon suunnitellu suorittavani 16.12. niin soppa on valmis. Puuhaa siis pukkaa ja koko ajan väsyttää. Oon niin tyytyväinen, kun tää kaikki stressaaminen, rahahuolet ja härdelli on ohi sitten alkuvuodesta. Varsinaisen stressin hoksasin itekkin vasta viikko sitten, kun ystäväni huuliherpes päätti muistaa mua läsnäolollaan. Myöhemmin silmäpussitkin liittyivät mukaan juhliin.

IMG_9852
  Eilen aloin vähän ennen nukkumaanmenoa miettimään blogin tulevaisuutta, mutta J:lle purkaessa tajusin asian laidan itsekin. En lopulta tohtinu ajatella lopettamista mitenkään vakavissani, koska tiedostan olevani tällä hetkellä todella väsynyt. Tänäänkin heräsin 11 tunnin yöunilta ja olisin mielelläni vetänyt unta palloon vielä muutaman tunnin lisää, jossei olis tullut niin kamala nälkä. Blogiinsa on kuitenkin kasvanut kiinni, tämä uusikin blogi täyttää itsenäisyyspäivänä vuosia yhdessä mun kanssa. Yhteensä mä oon blogien parissa pyörinyt kohta viisi vuotta. Ei tää ole harrastuksena enää edes sellasessa mittakaavassa, että voisi lopettaa kuin seinään heti pienen takapakin tullen. Koska sitähän tässä on otettu ja mun blogi on melkosen taantuman kourissa. Taso on ainakin omasta mielestä notkahtanut miinuskäyrille ihan reippaasti.
  Voishan tässä vetää sen koko blogimaailmaa vaivaavan kommenttikato-kortinkin mukaan, mutta njääh. Emmi tuossa kuukausi takaperin kiteytti mun ajatukset aika mahtavasti sen suhteen, postauksen pääset lukemaan tästä! Tilastojen mukaan noin 40% lukijoista surffailee näillä aalloilla kännyköitse, joten sinänsä ymmärrän teitä. Imho kännykällä kirjottaminen on kamalinta ikinä :-D

IMG_9848   En silti haluais ilmottaa jääväni tauolle: kun tietoisesti "kiellän" itseltäni jotain, alkaa sormet syyhytä kummasti. Mutta vain hetkeksi. Menee viikko ja taas ollaan lähtöpisteessä. Haluaisin ennemminkin todeta, että elossa ollaan, ainakin jotenkuten. Kirjoitan aina silloin, kun olen siihen kykeneväinen, joskus muutaman päivän peräkkäin, joskus voi tulla viikkokin väliä. Tänä syksynä se paljon kohuttu syysmasennus on vaan ottanut mut ihan uudella tavalla syleilyynsä eikä mistään oo tahtonut tulla yhtään mitään. Jokatapauksessa rakastan tätä hommaa niin paljon, että tiedän pääseväni takas jaloilleni taas pian. Just nyt blogi ja some yleensäkin tuntuu vaan yhdeltä stressinaiheuttajalta muiden joukossa.

MEIDÄN KOTI VIDEOLLA

21. marraskuuta 2014

Hyppäsin eilen koulun jälkeen kodinhengettären essuun ja siivosin meidän kodin lattiasta kattoon. Ja kun kerrankin oli siistiä, päätin ottaa kameran kauniiseen käteen. Valitettavasti video on napattu kännykällä koska kamera on lainassa kaverilla sen koulutyötä varten, mutta mun mielestä tää on kiva näinkin.
 Edellinen video tästä luukusta herätti pienimuotosta kränää katsojissa, kun oli pelkkiä yksityiskohtia täynnä, joten aattelin tätä kuvaillessa niin teitä kuin itseänikin. Kiva saada tämmönen konkreettinen muisto omasta ensimmäisestä kodistansa!
 

Klikkailkaa laatu HDlle, jos se edes yrittäis pelastaa katselukokemuksen!

LIIAN VANHA KIRJOITTAMAAN JOULUPUKILLE?

20. marraskuuta 2014

Kävin alkuviikosta kotikotona pesemässä pyykkiä, kun meidän oma pesukone otti ja lopetti yhteistyön. Siinä kun äidin superkone mylläsi ne kaksi koneellista parissa hassussa tunnissa (meidän kone piti toimiessaankin kamalaa mökää ja lyhyin pesu oli kaksituntinen..), istahdetiin maman kanssa keittiönpöytään syömään suklaalla kuorrutettuja pähkinöitä ja lukemaan joulutarjouksia pursuavia mainoksia. Puheeksi tuli kuin tulikin joululahjat.
  Loppusyksy ja joulunalusaika on tunnettua tiimaa vuodesta sen takia, että rahaa palaa. Mulla sitä tulee palamaan vähän liikaa, kun ostoslistalla on konkreettisten silmälasien linssien lisäksi autokoulun 2-vaihe (= 400 euroa kankkulankaivoon) sekä takuuvuokran toinen puolikas. Kun tiedän, että vanhemmat avustaa noissa osittain, en oo oikein edes tohtinut ajatella, mitä haluaisin joululahjaksi tänä vuonna. Myös realistisuus ja käytännöllisyys on mennyt "mä haluun ku se on kivaa" -ajattelun edelle. Enkä ollut missään vaiheessa ajatellut lahjoja, joita haluaisin vain itselleni. Valtaosa muutamista hassuista toiveistani olis semmosia, joita myös Jami tulisi käyttämään.
  Purin sydäntäni koulussa kaverille ja se vaan totesi, että musta on vaan tullut vanha. Voiko muka olla niin, ei kai? Tietysti voisin toivoa uuden puhelimen pahemman kerran takkuilevan samnkisunkini tilalle taikka vähän pienemmän ja keposemman läppärin koulukäyttöön, mutta kun tämä läppäri nyt toimii vallan mainiosti ja kännykän kanssa meillä on iskän kanssa jo pieni diili, jotenka.. Nyt kun joulu vietetään kaikenlisäks pahvilaatikoiden keskellä, tai no, just puhuttiin jos pistettäis kamat kasaan ennen joulua ja oltais joulu evakossa, niin ei mitään isompaa sisutusjuttuakaan osaa pyytää kun ei yhtään tiedä mitä tarvitsis tai mikä uuteen kotiin sopii. Ennemmin otan vastaan lahjakortteja tai sitä joidenkin mielistä persoonattominta: rahaa. Mainitsin äitille tiistain senkin, että jos rikkalapion ja -harjan saisin. Ne mulla tuli mieleen heti jo vuoden päivät mielessä pyörineiden muotoonommeltujen lakanoiden jälkeen.

joulu

Kyllähän sitä, kun uppoutuu nettikauppojen ihmeelliseen maailmaan, löytää vaikka ja mitä. Ykköstoiveen paikalla kuitenkin loistaa petivaatteet. Meillä kun on vaan yhdet yhteensopivat pussilakanat ja mulla on pakkomielle mätsäävien lakanoiden suhteen. Ainokaisten, vaaleiden, lakanoideni rinnalle tahtoisin jotkut todella tummat tai sitten värikkäät! Kunhan ei ole valkoiset tai edes beiget! Niin ja niitä muotoonommeltuja lakanoita, ihme ettei mulla kasva päästä jo harmaita hiuksia jokailtaisen lakanarumban takia.
  Uudessa keittiössä olisi pari paikkaa tarjolla leivänpaahtimelle ja astioille. Oon vähän semmonen kranttu, että syön leipää ainoastaan tuoreena tai sitten paahdettuna. Vähänkään kovettuneeseen känttyyn en hampaitani mielellään iske ja kaupoissa kuljen leipäpusseja puristellen. Arkiastiaistona meillä toimii Iittalan valkoinen Teema, mutta ainoastaan kahvikuppien ja matalien lautasten muodossa. Syville olisi siis todellakin tarvetta, olisihan se myös mukavaa saada arkeen sopiva setti kasaan. Iittalan Essence-viinilasit ovat olleet joululahjatoiveenani jo parina vuotena, mutta onneksi Ikean melkein samannäköiset viinilasit ovat ajaneet asiansa toistaiseksi :-)
  Kaikki muu onkin sitten sitä sellasta hömppää. Mun 18-vuotislahjaksi saamani Remingtonin Pearl Wand päätti myös sanoa sopimuksen irti ja nyt toiveena olisi saada, synttäri- tai joululahjaksi, tuo Remingtonin paksumpi Pro Curl -niminen malli. Olisihan se tietysti kiva saada kaikkea muutakin kauneudenhoitoon liittyviä paketteja, mutta tykkään purnukkashoppailusta niin paljon, että ostan tököttini ennemmin omin nokkineni :-D
  Daniel Wellingtonin St Andrews rannekello on myös vain hömppäunelma. Oon unelmoinut siitä jo useamman vuoden, nyt kun mun molemmista omistamistani rannekelloista on patterit loppu, niin oon löytänyt itseni ihan liian usein selaamasta kultasepänliikkeiden nettikauppoja. Ehkä mä jonain päivänä raaskin sijoittaa moiseen klassikkoon itse! 

Näitä kaikkia ennen tahtoisin kyllä sen kihvelin, ettei tartteis imuroida niin samperin usein..

SWEATER WEATHER TAG

15. marraskuuta 2014

Mä kattelen aina suurella mielenkiinnolla youtubessa pyöriviä tag-videoita. On sisters tagia, my first time tagia, selfie tagia ja vaikka minkänäköstä muuta tagia. Kyseessä on siis vlogimaailman vastine blogeissa pyöriville haasteille. Vastaillaan valmiisiin kysymyksiin ja niin pois päin. Kun mä nyt en vielä oo henkisesti ihan valmis jokapäiväseks vloggaajaks eikä mulla sellaseen oo kunnon kalustoakaan, niin aattelin toteuttaa yhden näistä tämmösistä tag-haasteista in blogger style. Kiskokaa siis villasukat jalkaan ja pitäkää teemukeistanne kiinni, nyt listataan (kauniisti suomennettuna) villapaitakelijuttuja!
syssy3
1. Mikä on lempituoksukynttiläsi?

Mä en rehellisesti sanoen harrasta tuoksukynttilöiden polttamista mitenkään erikoisemmin. Tykkään kun tuoksuu ihan vaan puhtaalle, vaikka sitten mäntysuovalle ja OMOlle. Onneks kuitenkin viime talvena bongasin Robinhoodin valikoimista Bolsiuksen tuoksukynttilöitä, jonka laajasta tuoksuskaalasta löytyi myös puhtaan pyykin tuoksu. Koko kämppä tuoksui mun isovanhempieni liinavaatekaapilta vielä kesälläkin.
2. Kahvi, tee vai kaakao?
Pistän tässäkin hanttiin ja sanon että kuuma mehu. Instagramissa mua seurailevat ja jossain tuolla kaupungilla aamulla vastaan tulleet ovat saattaneet bongata valkoisen take away -mukin tokkuraisen meitsin kainalosta. Kerran tai kaks olen juonut siitä kahvia, ettei oo tarvinnut änkeä tulitikkuja silmäluomien väliin pitämään niitä auki. Muuten oon edelleenkin Just Se tyyppi sukujuhlissa, joka ei juo kahvia, kuin ehkä vieraskoreuttaan. Tämä tapa ulottuu aamukahvipöytään ja ruuhkabussiin saakka.
3. Muutatko meikkirutiinejasi vuodenajan vaihtuessa?
Sen verran, että kesäihoa hellivät ja ruskettumista (tai sen yrittämistä) puoltavat CC- ja BB-voiteet vaihtuvat kalmankalpeaan meikkivoiteeseen. Olin onnistunut saamaan kuinka nätin päivetyksen tahansa, olen jouluun mennessä ihan zombi. Sekaiholle tyypillisesti alkaa mun kasvojen iho myös hilseillä ja sen takia kiristämään todella nopeasti kylmällä ilmalla, joten kuorin etenkin T-aluetta paljon useammin.
4. Mikä on lempijouluruokasi?
Kinkku. Enough said. Ja suklaa, tietenkin. Syön sitä joulun alla kuin ruokaa.

syssy1
5. Hatut vai kaulahuivit?

Vaikka nyt oonkin tykästynyt niin kovasti tuohon mustaan länkkärihattuuni ja vaikka mut 9. luokalla äänestettiin Vuoden Pipopään kolmannelle sijalle, sanon silti että huivit. Olo on niin alaston, jos lähden ulos ilman kunnon vilttiä. Mitä paksumpi sen parempi siis, vielä kun sais tota varastoa päivitettyä harmaasta edes vähän värikkäämpään suuntaan!
6. Mikä on eniten käytetty villapaitasi?
Mä en liiemmin käytä villapaitoja, mutta tällä videolla näkyvä Pimkien superlämmin valkonen neulepaita on ollut kovassa käytössä viimeisen kuukauden aikana! Siinä on ripaus niittejä kauluksessa ja on muuten törkeen helppo yhdistää mihin vaan! Sen lisäksi on sitten pari muuta valkeaa neuletta, jättikokonen turtleneck ja v-aukkoinen löllöneule, josta onnistun aina repimään silmukoita ja lankoja levälleen esimerkiks hiuksia harjatessa. Valkoinen on siis neuleissa the väri, ollut jo vuosia.
7. Mikä syksyinen kynsilakka kaikkien tulisi omistaa?
En nyt sanois että kaikkien, mutta ainakin omalla ostoslistalla on jo pitkään ollut Essien syvä viininpunainen Wicked. Kirjoitin siitä jopa englannin etätehtävään. Vielä kun keksis, että mistä sen sais vähän vähemmän tyyriimmällä hinnalla. Koska Essietä en vaihda. Mutta tommonen viininpunainen yleensä kynsissä toimii, samaten harmaa ja mattamusta on jees!
8. Futispelit vai lehtikasaan hyppiminen?
Tää on varmaan joku jenkkijuttu. Teki mieli keksiä jotain muuta tähän kohtaan, mutta mennäännyssi tagin mukaan. Lehtikasat vetää mua puoleensa. Vaikka tarhantädit aina jaksaskin paasota, miten niissä voi olla koirankakkaa ja huumeneuloja.

syssy2
9. Pillifarkut vai leggingsit?

No siis, mähän tunnen oloni mukavastaan ainoastaan näiden välimuodossa, mutta sanotaan nyt että pillifarkut, sillä nimellähän noi kaikki yleisesti kulkee. Tosin nahkaleggarit ois hakusessa, vinkkejä mistä vois löytyy sellaset mitkä uskallan jalkaani kiskoa ilman ratkeamisvaaraa pohkeen kohdalla?
10. Nilkkurit vai UGGit?
Maalla asuessa sitä rakastui uggien vaivattomuuteen ja lämpöön, sitä lunta kun ei sielläpäin tosiaan kolattu ennen puoltapäivää. Oon myös käyttänyt omiani Kolme60-merkkisiä uggeja jo useampaan otteeseen, ne on vaan niin helppo vetää jalkaan eikä nilkat palellu. Pitäis vaan hommata uudet, vaikka noi onkin jo kolme talvea pysyneet muodossa ja pitäneet jalat lämpösinä, alkaa vesi uhkaavasti puskee sisään kohti sukkia loskakelillä. Mutta siis niin, UGGit. Oispa varaa aitoihin Bailey Buttoneihin.
11. Mikä on ykkösjuttu syksyssä?
Kirjotin vanhan blogin puolelle joskus ihan oman postauksen asioista, joita rakastan syksyssä. Tässä muutamia otteita siitä:
"On ihan mahtavaa herätä niinä syysaamuina, kun on vielä kirkasta ja aurinko paistaa, puiden lehdet loimuaa lähes tulkoon kaikissa väreissä, nurmikko on huurteinen ja kimaltelee nätisti."
"Yleensä aamulla kun meet kouluun, on pimeetä ja iltapäivällä kun pääset koulusta, alkaa hämärtää. Olo on kuin sialla säkissä, ne harvat auringonsäteet näkee ainoostaan koulun sälekaihtimien välistä. Mieliala kuitenkin nousee ku lehmän hännän vastakohta, kun pääsen koulun jälkeen Aleksanterinkadulle ja huomaan, että jouluvalot on ripustettu paikoilleen ja ne välkkyy kaikissa ihanissa väreissä."
"Osaan repiä oman viehätyksensä jopa siitä, kun meidän vanhassa rintamamiestalossa saattaa talviaamusin olla vain +14 sisällä. Se lämmin peitto on niin ihana ja 7-vuotias Jenna herää henkiin, kun se rupee vetämään villasukkia ja kollareita jalkaan peiton alta käsin! Se on ollu mun henkilökohtanen bravuuri ihan tarhaiästä asti ja voi kyllä, se toimii edelleen." (Tätä teen vieläkin, vaikka asun kestolämpösessä kerrostaloasunnossa).

12. Onko olemassa biisiä, joka saa sut uppoutumaan syysfiiliksiin?
Ensimmäisinä tuli mieleen Jukka Pojan Mielihyvää. Lähinnä sen takia, että fiilistelin sitä aamusta iltaan mun ja Jamin ensimmäisenä yhteisenä syksynä. Myös Scandinavian Music Groupin Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana nostattaa syysfiiliksiä ihan kivasti, sekin on ollut kovassa soitossa useampanakin sateisena lokakuuiltana.

13. Millainen syyssää tämänhetkisessä asuinpaikassasi vallitsee?

Just nyt pimee, märkä ja kylmä, siellä täällä möllöttää koiranpissasia ja hiekkasia lumikönttejä. Miksei se ensilumi koskaan pysy? Haluaisin vaan vetää toppakuteet niskaan ja lösähtää parimetriseen lumihankeen niin että humpsaus vaan kävis.


syssy4

Koska nämä tag-jutut näitä haasteita on, niin mä päätin haastaa ihan jokaikisen vähän kaivelemaan omia mielensopukoitaan ja miettimään niitä mahtavimpia asioita syksyssä. Mä ite oon kesäihminen henkeen ja vereen, mutta kyllä syksyssä ja talvessa on monen monituista asiaa, joiden takia rakastan sitä, että Suomessa saadaan nää kaikki neljä vuoden aikaa kokea!

MONTHLY FAVORITES : Lokakuu

14. marraskuuta 2014

Mun pitäis oikeesti koittaa saada itteäni niskasta kiinni näiden suosikkipostausten kanssa! Tai sitten tehdä uudenvuodenlupaus ja olla tekemättä näitä ens vuonna, mikään millä on deadline ei vaan sovi mulle.
  Toivottavasti teitä kuitenkin vielä näin marraskuun puolessa välissä kiinnostaa, mitkä asiat sai mun sydämen pamppailemaan ja hymyn nousemaan korviin lokakuussa!

IMG_9673
Sokoksen 3+1 -päiviltä kotiin kärrätyistä tuotteista jatkoon menee nämä kolme! Joe Blascon puhdistusmaito herätti mielenkiintoa jo silloin, kun sen blogissa esittelin, joten täältä pesee: se ei ole erikoinen yksinään. Enkä suosittele tuotetta ripsienpidennyksien kanssa elävälle. Mutta voi pojat, kun pääsin viimeisistäkin ripsitupsuista eroon ja jynssäämään naamaani kuin viimeistä päivää, rakastuin heti. Jostain syystä mun kulmiin käyttämä MUS:in luomiväri on tälle puhdistusmaidolle liian tiukassa olevaa tavaraa, mutta kyllä ne pesun jälkeen vauvan peppua muistuttavat posket saavat multa ehdottoman kunniamaininnan.
  Tiedättekö sen tunteen, kun löytää kaks täydellisesti yhteen pelaavaa tuotetta? Primerin ja meikkivoiteen, shampoon ja hoitoaineen, päiväpeiton ja sisustustyynyt? Yhdessä Blascon puhdistusmaidon kanssa Lumenen Radiant Touch -kasvovesi muistutti mua siitä, kuinka mahtava tunne tuo on! Olin pitkään niitä tyyppejä, jotka pitää kasvovettä ihan turhana ja mulla menikin todella kauan tuoda toi osaks päivittäisiä rutiineja. Nyt en kuitenkaan voi enää elää ilman sitä! Raikastava kasvovesi tekee mitä pitää, eikä mun oo enää tarvinnut aamulla säikähtää peilistä tuijottavaa kalmankalpeaa monsteria. Se on vaihtunut terveenvärisiin ja puhtaisiin kasvoihin!
  Rexonan Maximum Protection deodorantista mä teille jo annoinkin pientä hinttiä eikä se ole pettänyt vieläkään. Ohjeiden mukaan käytettynä ei tarvii edes salilla käydessä pelätä dallaseja kainaloissa oli paidan materiaali mikä hyvänsä.

IMG_9721
Alotin joskus alkusyksystä kattomaan Frendejä Netflixistä ja kun sieltä loppui jaksot kesken, kaivoin loput kaudet kovalevyn syövereistä. Tässä talossa ei muutamaan kuukauteen ookkaan sit mitään muuta katsottu, kun sain Jaminkin innostumaan tästä sitcomlegendasta. Tätä katsotaan syödessä ja ennen nukkumaanmenoa. Välillä ihan vaan tylsyyksissäkin.
  Muistan vieläkin sen syksyisen tiistai-illan, kun 10-vuotias Jenna itkeä parkui ja hakkasi Finlux-merkkisen kuvaputkitelkkarin ruutua katsoessaan, kun Monican asunnon avaimet jätettiin siihen keittiönpöydälle. Tilalle tuli O.C. ja olin kyseiselle sarjalle todella katkera todella pitkään, kun tuli ja korvasi maailman parhaan tv-sarjan. Frendit on olleet mun lempparisarja siis niin kauan kun jaksan muistaa. Kun välissä pitää vajaan vuoden tauon, voi kaikki jaksot katsoa uudelleen ja jälleen nauraa vedet silmissä ihan niinkuin ensimmäiselläkin kerralla. Sitä vikaa jaksoa en tosin oo katsonut kymmeneen vuoteen. En vaan kykene.

Nimetön
Kovassa kannossa ollut Ebaysta tilattu käsveska on osoittautunutkin juuri sellaiseksi, kuin ebay-laukun nyt voi kuvitella olevan, mutta on se silti vaan niin vietävän ihana. Jatkossa tiedän kuitenkin olla kantamatta tuota olalla jos sisältöön kuuluu muunmuassa läppäri. Olkahihna ei oo sieltä kestävimmästä päästä eikä rakas tietokoneeni ei välttämättä kestä toista asfalttiin iskeytymistä, onneksi selvisi ensimmäisestä.
  Se en ollut vain minä, joka rakastui tuohon olohuoneen uuteen mattoon. Viikon kylässä ollut Rontti nimittäin lekotteli siinä oikein mielellään. Ja jätti jälkeensä sellasen määrän karvaa, että imurin pölypussin sisällöstä voisi varmaan kutoa toisen samanmoisen maton.
  Vaaterintamalla puhalsi lokakuussa varsin mielenkiintoiset tuulet, kun minäkin menin ja hurahdin nilkkapituisiin takkeihin. Harmaa on muutenkin ollut kovassa käytössä mun vaatetuksessa syksystä toiseen, joten Lindexin tummanharmaa neuletakki löysi paikkansa mun garderobin kivijalkojen joukosta ihan heittämällä. Ja se oli -70% alennuksessa, joten miksi ihmeessä mä sen sinne rekkiin olisin edes jättänyt?

IMG_9709 
Jami vihaa tätä lamppua. Ja oletettavasti kaikkia muitakin tämänkaltaisia rautalankahärpättimiä. Ovat herran mielestä kuulemma ihan keskeneräisen näköisiä. Mutta minä en anna kattiakaan vaan ripustan tämän uuteen asuntoon, todennäköisesti eteiseen tai makuuhuoneeseen. Eglo Timangi -riippuvalaisin oli alennuksessa Kodinykkösessä ja kun täältä Lahden seudulta ei puljua löydy, metsästi iki-iki-iki-ihana Emma tämän mulle Helsingistä. Oli muuten näytekappale, enempää ei enää ollut. Enkä ihmettele, tuo on niin vallan upea!

Ehdottomasti eniten soinut biisi oli lokakuussa

Kunniamaininnan saa myös mun lokakuun lopulla leipomani kaurabrowniet. Valitettavasti koko vuoallinen upposi parempiin suihin, ennen kuin kerkesin edes ajatella herkkujen kuvaamista kameralla, mutta onneksi resepti löytyy myös täältä!

3 TÄMÄN SYKSYN LEMPIASUA

12. marraskuuta 2014

Tuota kohinan määrää, koska ISO 6400. Ei uskois, että ensimmäisen ja viimesen videoklipin välillä on tunti aikaa. Tai no, ei vissiin edes tuntia. Ymmärtänette miksi blogi ollut hiljasena taas viikon päivät, tätä aikaa syksystä vois kutsua bloggaajien arkkiviholliseksi :-D Se meinaan aiheuttaa noita typojakin tuonne joukkoon, kun säkkipimeessä joutuu kirjottelemaan eikä näppäimistöä oo valaistu. "Sfarf", oh please!

Mut hei, mikä on sun lemppari näistä kolmesta?

PALJON ASIAA

4. marraskuuta 2014

IMG_9587
Mun työpöytä on saanut vähän uutta krääsää päällensä. Jokunen aika sitten kävin kaverin kanssa tuossa läheisellä kirpparilla ja mukaan tarttui "no kun halvalla sai" -periaatteella tuommonen tosi nätti vesihyasintista punottu kori sekä ajan patinoima valokuvakehys. Jälkimmäinen odottaa vielä kuvaansa, mutta mun mielestä se on ihan hurjan kaunis tuollaisenaankin.

IMG_9561
Aina ei homma mee niinkuin Strömsössä ja jouduttiin luopumaan siitä hienosta yksiöstä, koska ei haluttu odottaa helmikuulle saakka. Ei kuitenkaan jääty Jamin kanssa tuleen makaamaan vaan bongattiin vielä samana iltana ilmoitus todella kivasta kaksiosta läheltä mun koulua. Käytiin eilen sitä katsomassa ja tänään vuokranvälittäjä soitti lähettävänsä vuokrasopparin sähköpostilla mahdollisimman pian. Tammikuussa päästään vihdoinkin muuttamaan, mun sormet suorastaan syyhyää sisustamaan. Mä pääsen vihdoinkin eroon tästä kamalasta harmaasta muovimattolattiasta!!!

IMG_9578
Rontti on meidän luona tän viikon hoidossa, koska mun vanhemmat on lomareissulla Keski-Euroopassa eikä pikkuveljestä oikein oo vastuulliseks koiravahdiksi teini-iän kotkotustensa takia.
Enhän muuten oo ainoa, jolla on pakollinen tarve tarkistaa säännöllisin väliajoin, elääkö nukkuva lemmikki vielä? Mä en tiedä mistä se johtuu, mutta aina kun Rontti on meillä kylässä, nukun toinen silmä auki vahtien, että vanha herra on ja pysyy elossa. Sama juttu oli Manun kanssa, joten tässä ei taida olla kyse siitä että Rontti on vanha :-D Tarpeeks sikeen unen kesken herätessä mun on pakko tökkiä Jamiakin, kun en silmät ristissä erota liikkuuko sen ruho tasasen hengityksen tahtiin vai ei.

IMG_9595
Aa, vitsit kuinka täytetyt croissantit onkin mun ikilemppareita, mutta silti tuntuu aina niin ylitsepääsemättömän suuritöiseltä tehdä niiltä. Nyt viimeset pari viikkoa on muutenkin mennyt ihan liian laiskalla tuulella ja oon vaan mättänyt mättämistäni, mutta kyllä mä vähän syytän tota kouluakin. Hyvä ettei joka ikinen päivä (viikonloppunakin) oo jonkun suuritöisen tehtävän deadline ja ihan pian alkaa tentit pukkaa päälle, huh!

Miten ois tämmönen lungi höpöttelypostaus tähän väliin? Sellasta ei oo täällä tainnut näkyä hetkeen, sellasta yleispätevää. Niinkuin tossa jo totesinkin, on multa ollut mehut tyystin veks tässä viime viikkojen aikana. Ihan ku syysloma ois väsyttäny mut entisestään! Tää viikko on onneks suhteellisen rento, kun tunteja on peruttu ja esimerkiks huomisen lukkari on typötyhjä. Saas vaan nähdä kuin mimmin käy, kun illalla viedään opiskelijabileet uudelle tasolle ja lähdetään kuuden bussilastillisen voimin kiertämään baareja pitkin poikin eteläistä Suomea. Tiedän että torstaina taas ottaa päähän se kaikki rahanmeno, mutta tätä reissua on odotettu pieni ikuisuus, että sais sit kans luvan onnistua! Kiva päästä ees vähän pitämään hauskaa ja nollaamaan, kun nyt tää elämä on menny vähän tämmöseks kuivahkoks nuku-syö-opiskele-repeat -touhuks. 
Tällä hetkellä tuntuu vähän siltä, etten haluis tehä muuta kuin suunnitella sitä uutta kotia ja sen sisustusta. On siinäkin neliöitä huomattavasti vähemmän kuin tässä meidän nykyisessä kodissa, joten jonkin verran lähtee huonekaluja vaihtoon tai kiertoon tässäkin tapauksessa. Ruokapöytä ja sen tuolit askarruttaa mua edelleenkin, uudessa kodissa kun ei ole keittiötä vaan keittokomero. Ongelmana lähinnä se että olen nainen ja mulla on pakkomielle yhteensopivista huonekaluista samassa huoneessa. Jamihan ei ymmärrä hölkäsenpöläystä mun touhotuksistani, mutta olkoot ymmärtämättä. Ruokapöytä tuoleineen menee vaihtoon!
Jotta voin päättää tän ei-mistään kotoisin olevan hölinäni varsin tyylikkäästi, hyppään asiasta kukkaruukkuun ja pyydän teiltä apua! Uuden meikkivoiteen/CC-voiteen/BB-voiteen suhteen nimittäin. Äiti ja isukki kun kyläilevät tällä hetkellä sellasessa mestassa, josta löytyy useampikin Sephora, niin olisi kiva saada vinkkejä muistakin kasvomeikkiehdokkaista, kuin mitä voi löytää Lahden Sokokselta. Nykyinen Cliniquen CC-voide alkaa osottaa uhkaavia loppumisen merkkejä, joten toivoin tuliaisiksi uutta meikkivoidetta ja kun se ylitsemuiden-lemppari ei vielä oo kävellyt vastaan, niin jatkan eri tuotteiden testailua!
Oikein rattosaa viikon jatkoa kaikille, lupaan yrittää parantaa bloggausintoani edes jossain määrin. Harmillisesti toi tällä hetkellä ulkona vismova iki-ihana syyssää ei sitä kauheesti helpota, mutta jos sitten viimeistään lumen sataessa maahan..

PS Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, koitan vastailla teille niin pian kuin hyrskynmyrskyn olevalta opiskelijaelämältäni kerkiän!

VÄHÄN ISOMPI VAATEKRIISI

31. lokakuuta 2014


Mulla on pienoinen kriisi. Se on hyvin monelle naiselle tuttu. Vaatekriisi nimittäin.

En nyt muista kenen kanssa tässä taannoin maanittelin sitä, miten muiden päällä upealta näyttävät simppelitkin asukokonaisuudet ei vaan istu itelle. Ei siis niinku millään. Hyvänä esimerkkinä vaikka tämä tällä hetkellä vallitseva kollarimuoti. Tunnen monta, joiden päällä farkut + kollaripaita -kombo näyttää ihan törkeen hyvältä, mutta mulle vaan ysärillä salitreeniä harrasteet körmyniskat soittelee, että oon vienyt niiden verryttelykuteet. Lopputulos tuntuu nimittäin todella harteikkaalta ja mitäänsanomattomalta, alipukeutuneelta.

ooooooo
Asioilla tuppaa olemaan aina kaksi laitaa. Niin myös tällä. Koska jos en tunne oloani tylsännäköiseksi, tupataan hyvin helposti kallistumaan ylipukeutuneeseen fiilikseen. Vaikka kuinka koitan kopioida prikulleen jonkun lookbookista bongaamani upean asukokonaisuuden hyvin keskenään mätsättyine printteineen ja materiaaleineen, on olo kuin milläkin tätimoonikalla. Näky on todella komea, liian komea.
  Mulla on vaatehuoneellinen vaatteita, mutta silti tuntuu ettei mulla oo mitään päälle puettavaa. Se kaikista simppelein ja klassisin sinisetfarkut-kauluspaita-neule-trenssi -yhdistelmäkin tuntuu kauhean valjulta oman itsen päällä. Koulussa nään päivittäin ihan superkivoja asuja kanssaopiskelijoilla, joskus muistan omistavani jotain samantyyppistä, mutta kotona kokeillessa ei se enää näytäkään kivalta.

oooo
Kadehdin heitä, jotka voivat kiskoa vaatekaapistaan päälle "mitä käteen ensimmäisenä osuu" ja siitä huolimatta näyttää huolettoman trendikkäiltä. Heitä, joiden vaatekaapissa on jos jonkinnäköstä erilaista kolttua ja pöksyä, mutta joiden vaatekaapissa kaikki silti mätsää yhteen. Heitä, jotka osaa yhdistellä vaatteita mielessänsä jo kaupan rekkejä selaillessa. Heitä, jotka eivät joka aamu pukiessaan mieti tarvitsevansa sitä tätä ja tuota vaatekaappiinsa. Koska voi pojat, mun puolella meidän vaatehuonetta todellakin on muutamakin vaatepino, joihin en oo koskenut koko tänä aikana, kun ollaan tässä asunnossa asuttu, mutta sen sijaan joka aamu mietin et hitsi kun olis se, tää ja toi piristämässä tätä, tätä tai tätä.
  Kai mä en sit vaan osaa hahmottaa kroppaani. Mulla ei ole hajuakaan mun oikeasta vaatekoosta, se ei ole vakio. Hyvänä esimerkkinä toimii mun farkkupaitapohdinnat vuosi sitten. Mä en vaan yksinkertaisesti tiedä mikä mulle sopii. Ja sitten jos on jotain, minkä tiedän sopivan mulle, on se myös sellasta mikä ei mee laisinkaan yksiin mun oman makuni kanssa. Tässä onkin käynyt aika karusti sillä tavalla, että tykkään kaikesta, mikä ei mun rotevalle varrelleni sovi.
  Ollappa sirot keijukaisraajat, kaposet hartiat ja pienemmät tissit. Mäkin haluan pukea päälleni tavallisen t-paidan, sellaisen mikä on väljä mutta ei silti jemmaa mun olematonta vyötärö-lantio -suhdettani allensa ja tee musta entistä pyöremmän näköistä. Tai sitten vetää jalkaan mom-farkut, jotka näyttäisivät siltä miltä pitäis eikä huonosti istuvilta pillifarkuilta.

oo
Mut onko asia kuitenkaan näin? Jännittävintä onkin pohtia, näkevätkö muut minut sellaisena kuin kuvittelen vai onko mun kehonkuva vain onnistunut vääristymään? Näkevätkö muutkin mut harteikkaana ja muodottomana kaappina, kun hiihtelen tuolla boyfriend-bleiseri niskassa? En tiedä. Kuitenkin niin monet kerrat oon omista kavereistani ajatellut heidän näyttävän taivaallisen upeilta, siinä missä he itse ovat valitelleet mulle milloin mitäkin ruumiinosaansa ja sen ympärille sopimatonta vaatekappaletta. Olisi kiva uskoa tähän omallakin kohdalla. Emmä oikeasti ole niin epäsopusuhtaisen näköinen, kuin miltä tuntuu. Enkä mä haluais antaa kroppani päättää, mitä mä pistän päälle ja mitä en, sehän on mun omien mieltymysten homma!
  Kuvituskuvina on täältä bongattuja asuja ja vaatekappaleita, joiden oman itseni päälle pukemista oon pitkään vierastanut, mutta jotka näyttävät mun mielestä muiden päällä ihan törkeen upeilta. Croptoppeja, säkkiä muistuttavia villapaitoja ja takkeja, vaaleeta farkkua, tekonahkaa.. Ehkei tän hetkinen muoti klassisen kokomustan rinnalla suosi mun kaltaista kakkosneloseen muotoihin verrattavissa olevaa tuhdimpaa pökkelöä, mutta ajattelin haistattaa moiselle (anteeksi kielenkäyttöni) vitut. Tän mun ybersekavan pohdinnan päätteeks oon päättänyt ottaa itelleni haasteeksi pukeutua rohkeammin ja sellaisiin vaatteisiin joista pidän. En vain ja ainoastaan sellaisiin, joihin mun vartalonmuoto sopii. Ei mun itsetuntoa pitäis hetkauttaa se, jos joku nyt sattuiskin nauramaan mun leveille hartioille tai suoraan pohkeesta jatkuville nilkoille. Mä käytin ennen paljon enempi aikaa pukeutumiseen, miksei se nyt siis onnistuisi? Ei musta oo voinut tulla näin tylsä ja laiska, vaikka simppeliä tyyliä pääsääntöisesti rakastankin. Ei mua ennen kiinnostanut, mitä muut ajattelee. Ei pukeutuminen ole rakettitiedettä.

ooo
Onko siellä tyyppejä, jotka painii samanlaisten ajatusten kanssa? Koska jos on, ois huippua kuulla teistä ja teidän kokemuksista. Ja etenkin teistä, jotka ootte tämän "ongelman" onnistuneet selättämään!

LATEST FAVES via instagram

28. lokakuuta 2014

iiiig
1 Ehkä parasta alkusyksyssä: henkeäsalpaavan upeet auringonlaskut! 2 Helsingissä yhillä rankan shoppailukierroksen jälkeen, sillon kun oli vielä lämmintä 3 Baarimaijan hommissa pari kuukautta takaperin 4 Suosikkilaite salilla: hierontatuoli *sijoita hampaatirvessähymyilevä emoji tähän*

iggg
5 Ei se paljoo lohduttanut, kun tota maisemaa töllötellessä kuulokkeista pamahti soimaan Brädin Lämpöö. Ennemminkin masens entisestään. 6 Kipeenäkin olin tässä jossain vaiheessa, toivottavasti toi pöpö pysyis jatkossa poissa! 7 31.12.2011 - 16.9.2014 8 Rontti muuttui täysin Manun kuoleman jälkeen. Ihan kuin Manu olisi ollut sen nuoruuden lähde. Parempaa päin on kyllä menty ja vanha poika on piristynyt pahimmasta, mutta se Rontin murheellinen ja järkyttynyt ilme sen palatessa karkureissultaan ilman Manua on syöpynyt mun mieleen melkein pahemmin kuin Manun hautaan laskeminen. Sen näkeminen tuntui, kuin oman äitin itkemisen näkeminen.

igigi
9 Panostin kynsiin tossa eräänä päivänä. Näytti tosi kivalta. Nyt ilmojen viilettyä mulla ei taas ole kynsiä. 10 Löysin kirpputorilta tosi kivan nahkahameen. Nyt mun enää tarvii uskaltaa tulla se päällä ulos meidän kotoa :-D 11 #instagramoritdidnthappen 12 Nukuin viimesenä päivänä ennen syyslomaa pommiin. Matkalla bussipysäkille oli kuitenkin aikaa jäädä napsimaan fiiliskuvia syksystä!

iiiiiig
13 Mun huulille levis ihan törkeen levee hymy ku näin tän kuvan pitkästä aikaa. Kävin viimesen työpäivän kunniaks Bryggassa juomassa ihan törkeen hyvän siiderin. Ette uskokaan miten vapautunut fiilis tolla hetkellä oli! (..ja seuraavalla viikolla pomo hälytti mut vielä parina iltana töihin) 14 Superhienot valurautaset kynttilänjalat superhalvalla Clas Ohlsonilta! 15 Tässä kuvassa fiilistelen sitä, et mun kaltanen sohvaperuna oikeesti onnistui jäämään koukkuun salilla käymiseen. Enpä ois vielä kesällä uskonut, että syksyllä mun mielestä paras tapa ottaa vähän etäisyyttä ja omaa aikaa olis salilla käyminen. Lomalla tuli vähän lipsuttua rutiineista, mutta eiköhän tässä taas kohta päästä vauhtiin! 16 Bloggaajan pahin painajainen. Pimeys ennen aikojaan. Voihan syksy.

igg
17 Voi vide miten mahtavan kattolampun meijän tuleva eteinen saa! 18 Eilisen päivän asua. Se on periaatteessa aivan sama onko kuva mustavalkonen vai ei, koska mun päältä ei hetkeen oo mitään järin värikästä voinut tavata. Leikin kameleonttia ton sään kanssa. 19 Kyllä mäkin kävin siellä ID Inspiration Day'ssa. Aika tylsää oli, vaikka seura olikin mukavaa ja tutustuin uusiin mielenkiintosiin ihmisiin :-) 20 Tämmönen karvapallero kävi kylässä viime viikolla. Tuntuu pahalta potea koiranpentukuumetta jo nyt.

PUOLTA PIENEMPI KOTI KAHDELLE

26. lokakuuta 2014


Helmi
heitti mua taannoin facebookissa ihan mielettömän hyvällä postausidealla ja minähän siitä mieleni hyvitin. Me nyt nimittäin saatiin se asunto, jota aikaisemmin viikolla käytiin katsomassa. Suunnitelmissa olisi päästä muuttamaan jo joulukuussa, mutta pieni mutka matkassa voi siirtää muuton helmikuullekin. Saadaan se tietää kuitenkin vasta huomenna.
  Kuten aikaisemmin jo kerroin, uusi asunto on paljon pienempi, kuin tämä missä nyt asutaan. Asuinpinta-ala kutistuu tästä 1970-luvun taidonnäytteestä, 60-neliöisestä ja luvattoman tilavasta kaksiosta historiaa henkivään 1940-luvulla valmistuneeseen 37,5 m² yksiöön. Uusi asunto on ennen ollut kaksio, mutta siitä on sittemmin kaadettu pari seinää ja tehty yksiö. Kun paikan päällä käytiin, en yhtään ihmettele tota ratkasua. Entisen makuuhuoneen, nykyisen alkovin seinillä ei ole yhtäkään ikkunaa. Mutta millasia ajatuksia tää on meissä pariskuntana herättänyt?

home Pohjapiirrokset on summittaiset, eikä todellakaan oikeissa mittasuhteissansa.
 

Yhtenä aamuna äiti pisti viestiä, että nyt ois eräällä perhetuttavalla tarjolla tosi hieno kämppä ihan täydellisellä sijainnilla. Vuokrakaan ei olisi paha. Pistin tälle tuttavalle facebook-viestiä ja sain tietooni ehkä vähän pelätyn informaation asunnosta: se on yksiö. Mähän olin innostunut kämpästä jo ennen kuin sain vastausta tuohon, mutta Jami on vähän toista maata. Periaatteellisena miehenä sillä on takaraivoon porautunut ajatus siitä, ettei pariskunta nyt vaan yksinkertaisesti voi tulla toimeen yksiössä. Ei mitenkään päin, ei edes käsillä kävellen. Saatiin aiheesta pieni riidansiemenkin kylvettyä, mutta onneksi se ei sit ottanut kasvaakseen.
  Torstai-iltana ajettiin asunnolle, J vähän nyrpeä ilme naamallaan. Omistajan/tulevan vuokraemännän kanssa jutellessa miekkosen kasvoilta oli näin vaimokkeen vinkkelistä selkeesti nähtävissä pienimuotoinen pakokauhu mutta myös hämmennys. Asunto oli niin törkeän upea, ettei Jami osannut päästää suustaan muuta mielipidettä kuin haluavansa miettiä yön yli.
  Koko automatka asunnolta kotiin keskusteltiin siitä mitä juuri nähtiin, mutta pääosin myönteisesti. Sen oikein kuuli, kun Jamin korvien välissä rattaat raksutti sen miettiessä juuri nähdyn luukun plussia ja miinuksia. Asunto olisi keskustassa, siitä olisi sopivanmittainen kävelymatka kummankin koululle. Asumiskulut olisi melkein 200 euroa pienemmät, se on vastikään remontoitu ja kaikenlisäks sekä Jamin veli että parhaat kaverit asuvat kaikki reippaasti alle kilometrin päässä tolta asunnolta. Nyt kun asutaan viimeksi 90-luvulla perusparannellussa asunnossa ja 5 kilometrin päässä keskustasta, on bussikortit pakko ladata joka kuukausi. "Mä haluan syödä, ennen kuin päätän mitään". Jos luit alkupostauksen tarkkaan, voit arvata miten tässä kävi. Mä lähdin asuntonäytön jälkeen käymään mun porukoilla ja Jami oli sillä aikaa jo kerennyt pyytää kaverinsa muuttoavuksi :-D Ilmoitin vielä samana iltana vuokraemännälle, että voi tästä lähin tervehtiä meitä uusina vuokralaisiaan.

Mä itse olen ollut alusta alkain avoimin mielin. Kyllähän se kieltämättä varmasti tuntuu oudolta ainakin aluksi, kun tilaa on puolet vähemmän. Suurinpiirtein puolet meidän huonekaluista menee myyntiin, kierrätykseen tai kaatopaikalle. Säilytystilaakaan ei uudessa asunnossa mitenkään hirveästi ole, joten joululahjalistalla olisi joku kiva liukuovilla varustettu vaatekaappi, joka mahtuisi tuohon alkovin ja olohuoneen väliin. Vaikka alkovista tuliskin näin ollen vähän synkempi ja eristetty tila, on se musta ihan fine. Tällä hetkellä ahdistaa kamalasti, kun vieraita lappaa kylään ja ensimmäisenä heillä on vastassa meidän makuuhuone. Jotkut varmaan muistaakin, miten intiimi asia sängyn aluslakana mulle on, joten tilanjakajan turvin saisin ehkä vähän huilia neuroottisesta sängynpetausobsessiostani :-D
  Toisin kuin alussa, Jami on nyt innoissaan. Kyllä siinä välillä vähän huomaa sellasia ailahduksia, mutta enimmäkseen se fiilistelee mulle, kuinka kiva on muuttaa keskustaan. Heittää hyvin jamimaista läppää siitä, miten se pääsee pirttihirmua (lue: mua) paremmin karkuun kavereidensa luo. Saa nähdä kuinka se eläminen sujuu sitten käytännössä. Toivottavasti saadaan huomenna hyviä uutisia, mä en millään malttais odottaa helmikuuhun asti!

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne