HÄSSÄKKÄÄ

30. marraskuuta 2013

muuttoig
1 Iik!! 2 Miten voi olla mahdollista kokea vaatekriisiä, kun omistaa tämmösen läjän vaatteita?! 3 Paras mahdollinen apu ja motivaatio pahvilaatikoiden kasaamiseen = Manu ♥ 4 En nyt sanois, että avain onneen, mutta lähellä ollaan jokatapauksessa!

Terveeks vaan kaikille, meikä hengailee tällä hetkellä jonkinsortin pahvilaatikkolinnotuksessa enkä tahdo saada mitään aikaseks kun koko ajan löytyy jotain vanhaa, jännittävää ja muistelemisen arvosta. Ei tää muuttaminen oo koskaan ollu mun juttu ja facebookissa tai instagramissa seuraavat varmaan on sen jo huomanneetkin :-D Pienenäkin olin aina vaan tiellä ja kyselin tyhmiä, eikä mikään oo muuttunu, vaikka tässä jo 9. kertaa elämässäni vaihdan osotetta.
  Ja mitkä on fiilikset? NO AIKA JÄNNITTÄVÄT!! En nimittäin vieläkään tahdo uskoa, ettei mun kotini huomisesta eteenpäin oo enää missään kirjoissa täällä pöndellä vaan tuossa kivenheiton päässä, jokseenkin enempi ihmisten ilmoilla. Siitä jännittävä paikka tää Lahden seutu, ettei keskustasta tarvii ajaa poispäin kuin vähän päälle vartti ja jo ollaan maaseudun rauhassa. Ehkä se on myös ihan hyvä, ettei tänne kotipesään tuu kuin parin hassun kilometrin välimatka. Oonhan mä nyt ihan lapsi vielä! Ja kyllähän iskä mulle kovasti on nyt sanonutkin, että tää meidän vanha, ehkä vähän nuhrunen, mutta silti ihana mökkeröinen tulee aina olemaan mun koti :-)

Tuli tossa myös naureskeltua, miten mulla on pari jätesäkillistä vaatteita ja asusteita, 5 puolmetriä kertaa puolmetriä kertaa puolmetriä -pahvilaatikollista muuta kamaa ja vielä satunnaisia muita kannettavia iteemejä kuten mattoja, lamppuja ja hyllyjä. Samallahan Jamin koko omaisuus meinaa mahtua kahteen lätkäkassiin :-D Se saa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, kuka arvaa mitä niistä lätkäkasseista löytyy? No xbox ja tietokone tietenkin, lumilauta sekä vaatteet hiinä ja hiinä. Sitten toi hönö ihmettelee miks mä oon niskan päällä sisustuksen suhteen.
  Mutta eipä hätiä mitiä, aattelin tulla tänne vähän ilmottelemaan, tää muuttohössötys kun on nyt pahimmillaan ja tämmösenä perfektionistina koen 15-kertasta stressiä jo kerran omilleen muuttaneeseen miekkoseeni verrattuna. Blogi on aina jees keino karata sitä mun ihan tyhjästä nyhjäsemää paniikinpoikasta. Hilpastaan tästä nyt mamandeerssonin kanssa viemään ensimmäinen satsi lootia ja nyssyköitä uudelle kämpälle! Jänskää viikonloppua kaikille :-)
 

Tunteiden näyttäminen kielletty

28. marraskuuta 2013

Sä et saa olla innoissasi jos asut Suomessa, olet suomalainen tai jos ympärilläsi on vähänkään tyypillisiä suomalaisia. Oon huomannut tän kyllä moneen otteeseen, etenkin kun oon itse tämmönen herkästi innostuva ja innostustaan ulkomaailmallekin hehkuttava ihminen, mutta nyt se on jotenkin tullut päin näköä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Joo, eihän me suomalaiset mitään järin positiivista kansaa yleensäkään olla, vaikka kovasti yritetään sitä juron imagoa siihen suuntaan muuttaa. Kateellisuus, katkeruus ja semmonen yleinen pessimistisyys kulkee tällä kansalla veressä, haluttiin sitä tai ei. Tai jossei koko kansalla, niin ainakin todella, todella usealla sen edustajalla.

Esimerkkinä nyt tää mun ja Jamin muutto. Oon jossain määrin innostellut (onko tämä edes sana?) sitä jo viimesen vuoden ja kun alkusyksystä saatiin tietää, että vihdoin päästään sinne omaan kullankalliiseen kotiin, on mun fiilis ollut vielä korkeampi ja tää muutto ollut nyt asia numero uno syyskuusta lähtien. Jos mut pitäisi luoda Sims-hahmoksi, voisi mun luonteenpirteeksi laittaa herkästi innostuva. Tai no, ennemminkin pitäisi laittaa. Ja jos oisi mahdollista, vois sen sinne ruksata ainakin kolme kertaa. Ja mitä pahaa siinä on?
  Monet kuitenkin tuntuu näkevän tän mun ja todella monen muunkin ihmisen innostuneisuuden aiheesta mistä hyvänsä negatiivisessa valossa. "En kestä miten sä leuhkit tolla aiheella x", "Kyllä sitä muutkin on aiheen x kokeneet", "Eikö sun elämässä muuta tapahdu kuin aihe x?". Tätä samaa koin vuosi takaperin autokoulua käydessäni. Olin ehkä eniten fiiliksissä, kun pösö ei meikäläisen ohjissa enää sammunutkaan jokaisiin liikennevaloihin ja toin sen tietysti somessa ilmi. Olin onnellinen siitä, et mä oon onnistunu. Vastakaikuna sain selvästikin omaan elämäänsä kyllästyneen anonyymin nurinaa siitä, että kyllä sitä muutkin on autolla oppineet ajamaan, ei se oo niin ihmeellistä. Siis, mitä helvettiä?
  Vastaukseksi tämä sankari saikin suorat sanat ja perustelin hänelle innostukseni ihan vaan sillä, että asun kaukana toimivien julkisten yhteyksien varresta ja talvella ei täältä ajokortiton kulje muulla kuin vanhempien kyydillä ellei halua lähteä viimeistään yhdeltä iltapäivällä ja palata kuudelta illalla. Mun tapauksessa ei ollut edes sitä vanhempien kuskaamisen vaihtoehtoa ja olin oikeesti kyllästynyt siihen, miten aina sai olla pyytämässä kyytiä milloin keltäkin. Oli oikeesti mahtavaa olla askeleen lähempänä sen oman, itsenäisen kulkemisen helpottumista. Eipä kuulunut tästäkään masistelijasta enää mitään sen jälkeen. Onko oikeasti niin, että omaa innostustaan pitäisi aina jotenkin perustella ja selitellä, jotta olisi korrektia hypähdellä riemusta kuin kenguru konsanaan?

Vastapainona voidaan kuitenkin sanoa, tiedä sitten onko se positiivinen asia, ettei Suomessa sen kummemmin saa surkutellakaan tai näyttää omaa suruaan. Aina ryvetään itsesäälissä, ihan sama onko kyse hajonneesta autosta, kumppanin kanssa tulleesta erosta tai kuolleesta koirasta. Ääneen jos näistä mainitset, olet naurettava huomionkerjääjä. Tai ei tarvitse edes sanoa ääneen. Jos se koira nyt nimittäin on kuollut ja haluat sulatella asiaa ihan yksinäsi omissa oloissasi, on sekin huono juttu: "Vitsit se Fannistiina on sitten niin teatraalinen!", "Siellä se varmaan odottelee, että joku menisi tarjoamaan olkapäätä jota vasten itkeä", "Ei kukaan sure koiraansa noin paljon, taitaa olla silkkaa esitystä jotta saisi huomiota". Ei niinkun minkäänlaista empatianpuolikastakaan tai edes murto-osaa siitä puolikkaasta. Enkä mä nyt ihan oikeesti liiottele, viikottain saan kuulla tai lukea just tämmösiä seinille maalailtuja piruja, oli aihe mikä hyvänsä. Mikään ei ole hyvä ja pitäisi kulkea naama peruslukemilla, olla kuin mitään ei oiskaan, oli siellä haudassa tai täysissä sielun ja ruumiin voimissa sitten se Murre tai oma äiti.

Jos vaan pidettäis ne suut supussa niin kauan, kun toisen asemaan asettuminen tuottaa ongelmia. Ei se oikeasti ole niin vaikeeta antaa toisen iloita tai surra just niinkuin itse tahtoo. Myönnän, etten itsekään aina ihan ymmärrä ihmisten toimintatapoja ja se pieni vihreäsilmäinen kateellisuusmörkö ottaa toisinaan vallan myös musta, mutta emmä silti mene kenellekään tuomitsevasti siitä huomauttamaan, että hei, nyt se asia, josta sä koet iloa, on mun mielestä ihan turha. Lopeta siis heti. Ehkä se vaikeneminen on tässäkin tapauksessa kultaa.  Onneks parempaan päin kuitenkin ollaan menossa, tai ainakin yritetään mennä, ja mukaviakin ihmisiä on olemassa. Ihmisiä, jotka antaa sun fiilistellä ja käsitellä asioita sun omalla tavalla.

ILL

25. marraskuuta 2013

IMG_7313 IMG_7317 IMG_7330 Terveiset täältä räkäpap.. tai no ennemminkin mehujääkääreiden ja -tikkujen keskeltä! Meikäläiseen iski viikonloppuna joku inha nielupöpö ja eilinen tulikin vietettyä Akuutti24ssa ihan mukavasti, mitä nyt olin ihan hukassa siellä odotusaulasokkelossa. Niitä auloja on niin pirun monta ja pitää seurata sen ja sen väristä viivaa sinne ja tänne ja etsiä se ja se huone. Sit mä istun melkein tunnin väärässä paikassa ja mulla rupes raksuttaan vasta kun tajusin, ettei siitä aulasta oteta jengiä sisään muualle kuin päivystävälle hammaslääkärille. Siellä mä vapaaehtoisesti kidutin itteäni kuuntelemalla sitä jo pelkästään ajatuksen tasolla vihlovaa poran ääntä toimepidehuoneen oven läpi, hrr..
  Fiilis on ihan jees ja nielurisatkin ruvennu pikkuhiljaa tekemään yhteistyötä, kun oon niitä kohta lähemmäs vuorokauden tökkiny mehujäillä ja jääpaloilla. Tällä hetkellä mun vasen keskisormi taitaa olla kipeämpi kuin itse kurkku tulehdusarvoja varten sormenpäähän tehtävä pisto jättää mulle aina ihan järjettömän kipeen mustelman matkamuistoks. Ja mitä nyt hengästyn rappusissa ja lämpöäkin on vähäsen ollut, mutta kyllä tää parin vuoden takaisen pusutaudin voittaa! Sitä neljänkympin kuumetta ei nimittäin hevillä unohda ...

websekoo   Ettei nyt menis vaan tämmöseks tautisen ja vaivasen valittamiseks tämä, niin heitän tähän loppuun teille vielä tämmösen pienen piristysruiskeen. Kauheesti blogeissa näkynyt nyt epäonnistuneita kuvia sunmuita ja multakin niitä pyydettiin. Valitettavasti itse jalustan ja itselaukasimen kanssa kuvaillessa ei semmosia meheviä tilannekuvia oikein tahdo saada aikaseks, niin mä nyt korvaan sellaset näillä mun erään toisen harrastukseni hengentuotteilla. Web-kameran kanssa pelleily on ollut lähellä sydäntä jo pitkään ja tässä taitaaki olla nyt sitten vuoden 2013 helmet! Iha mielenvikast' viikon alkua kaikille :-)

POKIEN PÄIVITYSTÄ!

23. marraskuuta 2013

Jaa'a, se taitaa olla mun blogihistorian ensimmäisen yhteistyöpostauksen aika. Eli ettei nyt vaan kellään tule väärinkäsityksiä postauksen tarkoitusperistä, niin tämä postaus on tosiaankin toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin ja Indiedaysin kanssa.

IMG_7255
Vaikka Jami jaksaa edelleen kiusata mua silmälasien käytöstä, oon jo pitemmän aikaa kaavaillut uusien sellaisten hommaamista, ihan vaan jo senkin takia, että mun kaukonäkö on huonontunut entisestään sitten vuoden takaisen näöntarkastuksen ja ensimmäisten pokien hankkimisen. Mä oon myös ollut aika onneton, mitä mun lasien suojaamiseen on tullut ja sen takia naarmuuntumattomatkin linssit on ottaneet vähän itteensä.
  Bloggers' Inspiration Dayssä mä sitten bongasinkin Instrumentariumin pisteen. Parempaa ajankohtaa ei tälle olisi voinut olla, mutta silti mä pohdin ja painin että kehtaanko mä nyt mennä tonne kysymään asiasta, onko siinä mitään järkeä, en mä uskalla jnejne. Lopulta uteliaisuus kuitenkin voitti, etenkin kun muistelin miten edellisenä iltana autolla ajaessa oli se ja sama oliko ne silmälasit nenällä vai ei ― kauempana siintävät liikennevalot näkyivät jokatapauksessa pelkkinä sumeina valopalleroina.

IMG_7203 Kehyksien kirjo oli melkoinen, mutta pysyin tyylilleni uskollisena ja valitsin kuvattavaksi vahvasankaiset, mustat Diorin kehykset, joiden sangoissa oli pikkuisen strasseja. Kokeilin monia muitakin kehyksiä, värivaihtoehtoja ja malleja kun oli tarjolla kymmeniä, mutta niistä mikään ei tahtonut istua nenälleni, ei edes Instrumentariumin edustajan mielestä. Näissä valitsemissani kehyksissä oli kuitenkin erona vanhoihin rilleihini se, että nuo näyttivät mun päässä aavistuksen verran kissamaisilta. Tällä hetkellä autossa ja Jamin yöpöydällä nököttävät rillit kun ovat enempi tasapaksut ja suorakaiteen muotoiset.
  En sitten tiedä ovatko optikot ja kaverit valehdelleet päin naamaa mutta sellaiset laatikot kuulemma vain sopivat mallina mulle, sen takia ajatus kirkuvanpunaisista tai pullonpohjanmuotoista kehyksistä hirvittää mua itseäni enkä moisia uskaltanut viime lauantaina edes kokeilla :-D Tylsä on tylsä, vaikka voissa paistaisi!

kristaluoma_instru-68
© Krista Luoma
Jos siellä toisella puolen ruutua ihmettelevällä hameväellä on minkäännäköistä tarvetta päivittää silmälasivarastoja, niin käykää ihmeessä tsekkaamassa Instrumentariumin valikoimat (click!). Siellä näkyy jonkinlainen "kaksi yhden hinnalla" -tarjouskin olevan meneillään näöntarkastuksineen kaikkineen.
  Ja en tiedä teistä, mut itelle ainakin iski ihan jäätävä tenkkapoo, kun tän kamppiksen kautta mulle suotiin mahdollisuus valita mieluisat kehykset kyseisen puljun valikoimista :-) Sitä valinnanvaraa kun on itse liikkeessä himpunverran enemmän, kuin mitä Instrun ständiltä löytyi! Millasia vaatimuksia teillä on silmälasienne suhteen? Ootteko samanlaisia tylsimyksiä kuin meikä vai ootteko niinkuin mun 7. luokan kuviksen opettaja ― kehyksiä on kaikissa sateenkaarenväreissä, muodoissa ja malleissa?

GOOD OLD TIMES VS TODAY

22. marraskuuta 2013

og1
Ois parasta varmaan lähtee liikkeelle ihan alusta, niistä ajoista kun mä lähdin hakemaan mun identiteettiäni ja päälle eksyi pikkuhiljaa vähän muutakin kuin koko H&Mn lastenvaatemallisto.
  Näissä kuvissa oon 7.-8. luokkalainen. Mitä nyt kattoo, niin näytän aivan tajuttoman nuorelta ja noh onhan se 13-14 -vuotias oikeesti nuori. Huvittaa ajatella, miten vanhana ja isona itteäni pidin tolloin. Kai se kuuluu ikään, mut tälleen puolikkaan vuosikymmenen vanhempana sitä ymmärtää, miks se äiti piti tota rakoa tuolla kulmakarvassa niin älyttömänä ulkonäköseikkana. Noihin aikoihin kauppakeskuksissa hengaaminen ja WESC oli ne kovimmat jutut, myös Paul Frankin apina-teeppareita löytyi vaatekaapista ihan kiitettävä määrä. Ekat valkoset  conssitkin löysi tiensä mun jalkaan noihin aikoihin.
  Käsite tälle tyylille oli tuolloin kai "kamppilissu" ― lokinpaskat, takuille tupeerattu tukka ja mattehuulet. Voi pojat, en nykyään millään jaksais nähdä yhtäpaljon vaivaa itteni laittamiseen ihan normipäivää varten :-D

og2
Lissu-vaiheen jälkeen alko se rajojen koettelu. Etenkin porukoiden hermot oli mennä ja tais jopa mennä muutaman kerran, mitä nyt noita aikoja muistelen. Emo ja erilaisuus oli kova juttu ja vaikka toi lakkakypärä pysyikin, niin senttejä lähti latvoista ihan kiitettävästi. Miesten printtipaidat oli kova juttu ja toi X-Men paita olikin mun lemppari noihin aikoihin.
  Elelin varmaan sitä pahinta kapinaikääni tolloin, 15-vuotiaana. Se kesä ennen riparia oli jotain ihan hullua, taisin sillon polttaa ekan kerran tupakkaa (heipsan isi ja äiti) ja pyörin vähän kyseenalasissa porukoissa. Vaikka pohjimmiltani oon aina ollut kiltti, niin noihin aikoihin olin saletisti pahimmillani. Karkailin yöllä ulos ikkunasta, heitettiin yks vähintäänkin omalaatunen extempore-reissu Riihimäelle mun sillosen parhaan kaverin kanssa ja tappelin jatkuvasti vanhempien kanssa kotiintuloajoista sunmuista.
  Koulunkäyntiin tää vaihe ei kuitenkaan koskaan vaikuttanu, mikä on jännä. 2009 syksyllä mä alotinkin isoskoulutuksen ja se rauhotti vähän, viikonloppusten hämäräreissujen sijasta pyörin seurakunnan nuortenleireillä ja -illoissa, sain uusia kavereita Hollolasta (olin aina ennen ajatellu et Hollola on nolo paikka) ja musta tuli myös tukioppilas. Toisin sanoen heitin aikamoista kuperkeikkaa yleistä pahennusta aiheuttavasta angstiteinistä kuuliaiseks seurakuntanuoreks, Jumalaan en tosin oo missään vaiheessa uskonut, isostelu oli vaan kaikin muin puolin niin vietävän hauskaa!
  Ihmettelen muuten edelleen, miten mä oon nähnyt mitään ton emopotan alta?!

og3
Peruskoulun viimenen kevät, ensimmäinen lukiovuosi ja näiden kahden välissä ollut kesä vaan jatko sitä muutosta mussa. Olin entistä enemmän messissä kaikenlaisessa toiminnassa. Keväällä tukaroinnin ja isostelun lisäks liityin meijän yläasteen vuosijulkasun toimitukseen ja olin muutenki semmonen joka paikan höylä. Jamin mielestä olin just semmonen 9. luokkalainen, mitä se ite sen ikäsenä "pahana poikana" oli vihannu :-D Oh, the irony, kun pääty just semmosen hössöttäjän kanssa yhteen.
  Pipot oli tona vuonna kova juttu, mulla oli niitä laatikollisia ja mitä nostalgisempi pipo, sen parempi. Yks mun lemppareista tais olla semmonen Lahden Hiihtoseuran pipo 80-luvulta, missä oli valkosia, neonpinkkejä ja -keltasia raitoja, jonka päässä oli naru ja sen narun päässä neonpinkki pompulatupsu. Löysin sen sillon mummolan kätköistä ja se kummittelee edelleen mun sängyn alla olevassa vetolaatikossa.
  2010 kesällä mä rupesin seurustelemaan Jamin kanssa. Olin heinäkuun alun riparilla isosena ja se kesä oli oikeesti yks parhaista, joita oon eläny. Just niin semmonen teinikesä, jonka aikana millään ei ollu merkitystä, kavereita tuli ovista ja ikkunoista: päivät hengattiin rantsussa ja yöt ajeltiin mopoilla/skoottereilla ympäri ämpäri piirikuntaa (kenelläkään ei ollu mopoautoa vaan meno oli rehtiä ja rehellistä moporottailua).
  Alkuvuodesta mä alotin myös mun ensimmäisen blogin, jolla ei sillon ollu ees nimeä, mut siitä kehkeyty lopulta Myponydoeslsd. Harmi ku poistin kaikki 2010-postaukset joskus aikoja sitten, ois ollu kiva repostata niitä tänne ja kullata muistot!

og4
Punapäät ei pääse taivaaseen .. 2011 oli ehkä semmonen positiivisesti vilkkain vuosi mun tähänastisesta elämästä, kuvia meitsistä ja erilaisista tapahtumista on enemmän kuin laki sallii. Suhde Jamin kanssa oli entistä vakaammalla pohjalla, niitä kavereita oli edelleen pienen kylän verran ja mun vielä tolloinkin mun tyyli vähän haki itteään mutta oli pysyny suhteellisen samana jo vuoden verran. Poikatytöstä kuoriutu tyttö monen vuoden jälkeen ja heivasin säkkimäiset vaatteet pipoineen kaikkineen UFFin keräysboksiin. Mä myös rakastin ja rakastan edelleen tota mun kinuskisen oranssia hiusväriä ylikaiken ja hyvä etten itke verta joka kerta, kun tajuun etten saanu sitä aikaan millään väreillä vaan auringolla ja merivedellä. Sillon vasta masentaaki, ku tajuan pilanneeni ton täydellisen kuontalon kirkkaanpunasella hiusvärillä.
  Mä olin tohon aikaan muutenkin aikamoinen tukkajumala. Ennen sieluttomaks muuttumista annoin mun hiusten vaan olla. Värjäsin ne 2010 kesän ja 2011 loppusyksyn välissä ehkä kaks kertaa, lukion tokan vuoden alussa sain kauheesti kehuja mun hiusten pituudesta ja ulosannista muutenkin. Myös tosta punasesta tykättiin tosi paljon, mut jotenki koin sen värin ylläpidon kauheen hankalaks sen kaiken välinpitämättömyyden jälkeen. Color Maskilla läträäminen ain't for me!

og5
Piiikkuhiljaa se tyttö rupes muuttuu naiseks. Abivuotta vietiin ja se oma tyyli oli edelleen vähän hakoteillä, vaikka tosta hartiahuivi-asusta ihan saletisti revinkin inspistä tän päivän asuun! Niin kivalta tuo yhdistelmä edelleen näyttää.. Hiustyyli nyt ainakin löys paikkansa, tummassa ja pitkässä on pysytty, vaikka hinku johonkin vaihteluun ois nyt kova. Enkä tiedä teistä ja oma kehuhan haisee, mutta kenties se väite, että nainen ois kauneimmillaan 17-vuotiaana, pitää paikkaansa. Valehtelisin, jos väittäisin, että oisin noiden aikojen jälkeen nähny tai saanu itestäni yhtä jeesejä potretteja. Ei se pose vaan onnistu enää, voi tosin olla harjotuksen puutettakin :-D
  18 tuli kuitenkin loppuvuodesta täyteen ja lukion loppusuora lähti käyntiin. Mä painin jatko-opiskelusuunnitelmien parissa, väänsin kättä ylioppilaskirjotusten kanssa ja panikoin muutenkin tulevaisuudesta. Kaikki oli niin avoinna mut silti niin hämärän peitossa. Tehtiin myös jo vakiintuneen kaveriporukan kanssa ihan mielettömiä mökkireissuja tona vuonna ja koettiin Jamin kanssa muutenkin kaikennäköstä ihmeellistä. Ei tietenkään voitu aavistaa, mitä kaikkea vielä ois luvassa..

og6
Tässä sitä nyt ollaan, välivuotta viettämässä ja kokemassa niitä isoimpia kännekohtia, mitä nuori nyt voi kokea. Tämmösenä ihan tavallisena nuorena naisena, joka on löytäny sen oman tyylinsä. Eihän sitä tosin tiedä, miten mä muutaman vuoden päästä tätä tänhetkistä ulkomuotoani nolostelen, mutta just nyt tää tuntuu omimmilta enkä vuosiin oo kokenu oloani yhtä itsevarmaks kuin nyt.
 
  On mun mielestä ihan uskomatonta vertailla näitä 2013 vuoden kuvia 13- tai edes 16-vuotiaan Jennan kuviin. Sanokoot kuka mitä hyvänsä, mut ne muutamatkin vuodet tekee ihmeitä. Niin ulkonäölle, kuin sisimmällekin. Enhän mä vieläkään kuvittele olevani aikuinen vaikka laki niin määräis ― edelleen huomaan tekeväni samoja hölmöyksiä kuin muutama vuosi takaperin. Tekisin myös varmasti jotain toisin, mutta mä en silti valita.
  Mä oon kaikinpuolin tyytyväinen mun tänhetkiseen elämäntilanteeseen vaikka viiden vuoden päästä tästä varmasti taivastelenkin, "miten naiivi oon silloin 18-vuotiaana ollutkaan" ja kaipaan takaisin mun tänhetkisiin housuihin. Ja mistäs sitä tietää, josko mä viiden vuoden päästä saisin jo seurata oman lapseni kasvua ja kehitystä? Nääh, vitsi vitsi.

WHAT'S ON MY PHONE?

20. marraskuuta 2013


Siitä vaan tuli yli 20-minuuttinen, vaikka kuinka yritin leikata turhia pätkiä öö-muminoita ja hiljasia hetkiä poies.. Ajatelkaa kuitenkin positiivisesti alkuperäinen ja muokkaamaton versio oli puolta minuuttia vaille puolituntinen!
  Katsokoon ketä kiinnostaa ja suokaa mun lievä apaattisuus anteeksi jo etukäteen, sunnuntai-illat ei oo niitä energisimpiä vaihtoehtoja kuvailla videoita. Muistakkee myös klikkailla laatua tuolta rataksesta vähän paremmaks, niin ennestään hämärän videon tuijottelu on edes vähän miellyttävämpää :-)

Ihanat, kamalat, suuret, pienet arjen pikkujutut

Mä oon taas pienosen tovin kulkenu aikamoisessa tokkurassa ja joku maikkarin uudistuminenki mennyt ihan ohi. Meinasin lentää selälleni, kun viikko sitten työmaalla oli odotusaluan televisio auki kympin uutisten aikaan ja luulin ensin katsovani jotain uutta tv-kanavaa, ennen kuin totuus läimäytti päin pläsiä.
  Tarkemmin kun tätä nuku-syö-tee töitä-repeat -kuplaa ja sen sisässä elämistä alkaa pienessä mielessään pyörittelemään, huomaa pohtivansa lähes tulkoon samoja arjen pieniä ärsytyksen ja ihastuksen aiheita päivästä toiseen. Tässä nyt siis tuliskin viime viikkojen eniten ihastusta ja kiukkua aiheuttaneet arjen pienet asiat.

- Hakaristitortut, ehdotus Muumien K18-rajoituksesta ja muut ihan älyttömät kukkahattutätiuutiset. Töissä noita iltapäivälehtien nettisivuja tulee selailtua ihan kiittävästi ja siellä mä sit saan virtaa vihaselle (mutta tehokkaalle) imuroinnille, kun tauolla silmien eteen pölähtää näiden edellämainittujen uutisten kaltaista turhaa lätinää. Holhoojayhteiskunta numero uno nostaa päätään taas kerran, vaikka käsite hakaristitortuista onkin nyt ruotsalaisten jeesustelijoiden mielentuote.
  Onhan se nyt aivan järkyttävää, että Muumipappa tupruttelee piippua, itsehän polvenkorkuisena kärsin aivan järkyttävistä niksoista, kun vain ajattelin Muumipappaa piippuineen. Tai sitten en edes kiinnittänyt siihen huomiota.. Eikös meidän pitäisi samalla puuttua sitten myös pelkässä esiliinassa keikistelevään Muumimammaan muiden alastomuudesta puhumattakaan, materialistiseen Niiskuneitiin ja epäilyttävää nimeä kantavaan, työtä vieroksuvaan Nuuskamuikkuseen. Kaikki meidät 90-luvun lastenohjelmien suurkuluttajat ois myös hyvä pistää mielentilatutkimuksiin, ettei Jack Daniels -pullon kanssa keikkunut Rölli oo kylvänyt meihin jonkinlaista alkoholistin siementä? Ties mitä hulluja me kaikki +/- parikymppiset sisimässämme ollaankaan! Jos mennään tarpeeksi pitkälle, niin eihän yksikään ennen 2010 -lukua elänyt lapsi voi olla tervejärkinen, ainakaan mitä kukkahattupiipertäjien ja nettipalstoilla riehuvien kotiäitien kasvatusmetodeja on uskominen.

- Mä eilen jo blogin facebook-sivuille päivitinkin, miten mun huone on ihan oma maailmansa ja tätä vallitsee jonkinsortin voimakenttä ― nettiyhteys ei tämän huoneen seinien sisäpuolella pelaa, eikä oo koskaan pelannutkaan. Aivan se ja sama, koitatko saada internet-yhteyttä toimimaan kännykän, modeemin tai mokkulan kautta, se heittää uukkarin mun huoneen seinien kohdalla ja jää muhimaan tohon oven ulkopuolelle porrastasanteeseen. Myös kun kännykän työntää ikkunasta ulos, on nettiyhteys mitä parhaimmillaan.
  Keskeltä huonetta, keskeltä ei mitään, ilmasta, about mun pään korkeudelta kuitenkin löytyy semmonen hyvä spotti, jossa netti pelaa. Monesti oonkin viritellyt mun kameran jalustan niille korkeuksille keskelle huonetta ja pistänyt kännykkäni sen nokkaan jakamaan nettiyhteyden mun läppäriin. Vanhan koneen ja alakerran modeemista lähteneen nettiyhteyden kanssa sain yleensä olla mitä kummallisimmissa asennoissa koneeni kanssa, jos en halunnut jokaiselle välilehdelle aukevan valkoista "Yhteyden aikakatkaisu" -ilmoitusta. Monesti luovutin ja siirryin veljien huoneen sohvalle surffailemaan.
  Kaikesta tästä huolimatta verkkoa puhelimessa on kuitenkin, soittaa voi ja viestitkin lähtee etiäpäin. Ehkä tää vaan on ollut joku luonnon keino ilmoittaa, ettei mun huoneessa majailevalla ole asiaa Facebookiin Youtubesta nyt puhumattakaan.

//EDIT Nytkin tätä tekstiä julkaistessani oon saanut klikkailla tuota oranssia nappulaa aina etusormen kipeytymiseen asti, kun yhteysongelmien ongelmien takia "Viestisi tallentamisessa tai julkaisussa tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen". Eikä tee mieli lyödä jotain!

- Vauvahiukset. Ne iänikuiset onnettomat haituvat, jotka ei vaan ota kasvaakseen mun otsaani siintävästä hiusrajasta ja saavat mut näyttämään kaljulta vuosi toisensa jälkeen. Ja sama homma niskassa sekä korvien takana. Olisi niin ihanaa omistaa tasainen ja siisti hiusraja mutta kun ei, geenilotossa mua siunattiin näillä joka toisen kampauksen pilaavilla töyhdöillä. Edes jakauksen vaihto ei auta, kun takaraivolla oleva pyörre pitää huolen jakauksen toispuoleisuudesta. Keskellä, tai oikealla. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja uskallakin vetää kaikki hiukset jakauksettomalle takaraivoponnarille: hentoiset, tummat höttöset pitää huolen siitä, että ne hiukset kutittaa nenää ja tulee silmille joka tapauksessa.

- Mä en nyt tiedä onko siellä päässä päätetty pistää porukalla joku jatkuva saman asian utelu käyntiin, kun mua viime viikolla pommitettiin useammalla "MIKÄ FONTTI SUL ON BANNERIS" -kommentilla ja muutaman kerran blogiurani aikana oon samantyyppisiin kysymyksiin saanut vastata kymmenelle eri henkilölle kymmenen peräkkäisen postauksen kommenttiosiossa. Mielelläni vastaan kysymyksiin ja autan jos mahdollista, mutta semmonen pieni oma-aloitteisuus ei mun mielestä ois ollenkaan pahasta. Etenkin kun vastaus tähän fonttikysymykseenkin löytyy jo useamman postauksen kommenteista.
  Mä en nyt takerru tähän mitenkään henkilökohtasesti enkä haluu aiheuttaa ikävää ilmapiiriä asian suhteen, mut ihan oikeesti, ei se fonttien googlettaminen ja itse etsiminen oo niin vaikeeta. Ja sama pätee lähes jokaiseen ulkoasua koskevaan dilemmaan lähes jokaisessa blogissa, jota luen. Netti on täynnä niin fontteja, kuin html-ohjeitakin, eikä se ole mitään rakettitiedettä löytää itsensä dafont.com -nimiselle sivustolle, jota jopa täällä meillä pöndellä on hyödynnetty jo ala-asteelta saakka. Niin ne muutkin näkee vähän vaivaa ja etsii itse, mikset siis sinäkin? Sitä varten tuolta kommenttiosiosta löytyy muistutus siitä, etten mä blogeineni ole mikään google.

Ja nyt kun oon hetken saanut puhkua ja puhista, on hyvä siirtyä kestohymyä aiheuttaneisiin ja aurinkoisempiin aiheisiin.

+ Saattaapi olla, että juuri näillä hetkillä mä olen vuokranvälittäjän pakeilla allekirjoittamassa vuokrasopimusta. Sain maanantaina soiton, että asunnon entinen asukas (appiukkosein) on nyt irtisanonut oman sopimuksensa, niin me päästään meidän omalla pelilaudalla eteenpäin kohti muuttoa. Ja se seuraava ruutu tosiaan on vuokrasoppari. Ihanaa kun asiat vihdoin edistyy ja maanantain työpäivän teinkin kestohymy huulilla! Sit kun vielä malttais odottaa, että sen 60 neliöö partseineen kaikkineen saa kotosan näkösäks (luvassa ikuisuusprojekti), on fiilis varmasti loistava. Nythän me mennään eteenpäin pelkän sängyn, keittiöpöydän, telkkarin ja tekstiilien voimin :-D

+ Nyt vielä kun asustelen täällä kotikotona, on toi mun töihin kulkeminen melkoinen rumba joka päivä. Kun käytössä on vaan yksi auto ja mulla harvemmin on käteistä bussilippuun eikä mun matkakortti pelaa tältä puolen kunnan rajaa tulevissa linjureissa, niin kerran jos toisen saanut panikoida että milläs sitä tänään pääsis sinne työmaalle saakka. Siks mä rakastankin sitä ihan hirveesti, jos tiedän pääseväni autolla töihin tai pikkuveljen kyydillä lähimmälle Lahden puolella sijaitsevalle lähiliikenteen bussipysäkille ja saan näin ollen nukkua sinne puoleenpäivään asti.
  Viimeviikkoina tämmösiä päiviä on ollut suhteessa paljon enemmän verrattuna vaikkapa viime kuuhun :-) Joku kympin heräty on ihan liian aikanen puhumattakaan vielä aikasemmasta, myöhään venyvät iltavuorot kun verottaa siitä merkittävämmästä iltaunesta ihan kivasti.

+ Teen työni hyvin pitkälti yksikseni, eikä mulla sen suuremmin oo työkavereita oman firman puolesta, joidenka kanssa höpötellä. Mitä nyt silloin tällöin törmään kohteeni muiden kerrosten siivoojaan pyykkituvassa ja palveluohjaaja käy välillä meikäläisen kohteessa pyörähtämässä. Siks oonkin aina kauhean otettu ja mielissäni, kun tän mun työkohteen työntekijät ja kyseisen paikan asiakkaat moikkailee ja kyselee kuulumisia tai jää muuten juttusille.
  On oikeesti aika apaattista ja masentavaa olla tuppisuuna kahdeksan tuntia päivästä puhumattakaan siitä kuinka näkymätön mä valtaosalle talon henkilökunnasta ja siellä asioivista ihmisistä olen, joten pikaiset tervehdykset on aina tervetulleita ja piristävät hiljaista työiltaa. Parhaita on ehdottomasti mun työni jälkeä kehuvat vanhukset, joista muutamat on apuaankin kovasti tarjonneet :-D

+ Huomasin eilen bussia odotellessani, että Aleksanterinkadun jouluvalot on nyt pistetty tulille täällä Lahdessa. Vaikka keskusta onkin tällä hetkellä aika hyrskynmyrskyn toria hallitsevan työmaan takia ja sää on kaukana jouluisesta, tuo ne pääkatua koristavat kornit joulupukin ynnämuiden otusten malliset valohärpäkkeet edes vähän joulufiilistä katukuvaan. Ja saa ne mussa itsessänikin aikaan jonkinlaisia tuntemuksia, niistä kun tietää että joulu on nyt oikeesti tulossa. Samat valot on myös koristaneet keskustaa niin kauan kuin vaan muistan, että kai niistä jotain lapsuusmuistofibojakin välittyy. Ja sehän on ihan parasta!

+ Ennen blogiaikaa mä kirjoitin päiväkirjaa. Siis semmoista oikeaa, paperista versiota. Nykyään en anna edes Jamin lukea sitä, sen verran noloa tekstiä niiden Nalle Puh -kuvioisten kansien välistä löytyy. Muistan kuitenkin miten ihanaa kirjoittaminen vain itselle oli ja nyt oon taas päässyt käsinkirjoittamisen makuun. Ostin nimittäin pienen, vahakantisen läpyskän, sellaisen missä on ne semmoiset punaiset sivunreunat ja aloitin päiväkirjan kirjoittamisen. Ja miten vapauttavaa se onkaan! Ei mitään paineita siitä, että joku nyt lukee tän ja tulee pahoittamaan mielensä tai ylipäätään mistään ulkopuolisesta tekijästä. Ei tarvitse murehtia kirjoitusvirheistä, ei tarvitse murehtia tekstin järkevyydestä. Vain minä, kynä ja paperi.
  Katsotaan kuinka kauan tää villitys kestää. Mä kyllä ajattelen päivän aikana paljon asioita, mutta suurin osa niistä jää jonnekkin työmatkan varrelle eikä pääse kotiin asti. Jos mä sitten vaikka aloittaisin runoilun ja riimittelyn, yläasteikäisenä olin siinä valehtelematta aikasta etevä! Toivottavasti voin kuitenkin taas 5 vuoden päästä lukea monta sivullista tekstiä siitä, miten nolo oon ollut ja omituisia asioita oon ajatellut :-D

Avot, nyt on taas vieräytetty iso kivi sydämeltä! Koittakaa olla vetämättä hernemaissipaprikoita neniinne tästä avautumisesta ja sen sijaan kertokaa ihmeessä jaetaanko me samoja ärsytyksen ja/tai ihastuksen aiheita tai onko mielessä jotain muuta vähän jännempää. Ihmisten jatkuva säästä valittaminen alkanut jo soimaan korvissa, kun sitä kuulee pakkotoistolla joka tuutista. Kyllä sitä pimeys valtaa nää leveysasteet joka syksy ja kyllä, myös vettä, loskaa ja lunta tulee joka vuosi. Ja se vituttaa lähes jokaista, news for everybody!

VIA PHONE 8-9

17. marraskuuta 2013

Jälleen kerran mä kokosin mun instagramin parhaat palat postaukseksi parin viime viikon ajalta. Mitään sen suurempaa asiaa mulla ei taas ole, on ollut mukava ottaa rennosti ja tuli tossa taas jubailtua vähän asuntojuttuja Jamin iskän kanssa. Huomenna otetaankin päämääräks sitten vuokranvälittäjän toimisto ja mennään hoitelemaan vähän sen suunnan asioita. Mun pieneen mieleen ei oikeesti meinaa mahtua ajatus jo aikasintaan parin viikon päästä koittavasta muutosta. Huh!
  Kävin vihdoin myös läpi noita viikko sitten päättyneen gallupin tuloksia, video- ja "Oldies but goldies" -postaukset saivat eniten ääniä ja nyt olikin sit tarkotuksena vähän kysellä et mistä aiheista te niitä videoita kaipaisitte? Mä tossa tunti takaperin kuvasin teille vähän videopätkää mun puhelimen sisällöstä. Jos se jotakuta kiinnostaa niin huikatkaa, koitan sit saada sen pienosen käsittelyn jälkeen youtuben kautta tänne :-)
  Mä siirryn nyt ton Cosmon pariin vähän syvemmin ja sen jälkeen hoidan viimoset pyykit koneesta narulle, päivällä kun kiinnosti Simpsonit himpun verran enemmän ja cosmo tuli vaan plärättyä läpi Homerin touhuja silmä kovana pällistellessä. Siinä se pyykinpesukonekin jäi oman onnensa nojaan :-D
 
igg11 Märkä, pimeä ja kolea parin viikon takainen maanantai, hrr.. 2 Meijän joulukuusesta pitää tänä jouluna ehdottomasti löytyä tämmönen pöllö! 3 Yks sekopää liikenteessä (parkkipaikalla pysähdyksissä tietty, kuten nopeusmittari antaa ymmärtää) 4 Uuden biker-rotsin kanssa keikistelyä
igg25 Kaksin aina kaunihimpi, vai mitä? 6 & 7 Mekkokriiseilyä, mekkokriiseilyä ja vielä kerran mekkokriiseilyä 8 #ootd
igg39 Lauantaipäivän asun yksityiskohtia, oli muuten ihana ilma! 10 Siellä me oltiin, ihan fiiliksissä 11 Tätä vaniljapannacottaa mansikan kanssa ois voinu vetää monta tarjottimellista, hah! 12 Sunnutai on mennyt löhötessä, niinkuin eilen toivoinkin. Heitin äitin aamulla töihin ja kotimatkalla hain kaupasta uusimman cosmon sekä suklaata. Kynnetkin sai vähän väriä pintaan :-)

@Indiedays Inspiration Day & Blog Awards

IMG_72232 IMG_72462 IMG_72262 IMG_72362 Halipatsui, täällä kirjottelee ihan mielettömän väsyny juhlija. Kyllä noi korot aina osaa sen kostaa, kun ne tohtii jättää laatikkoonsa pidemmäksi aikaa pölyyntymään huomenna ei turhia tepastella. Tosin eipä mun tarvitsekaan, kattelen mieluummin luvattua Eino-myrskyä ihan sisätiloista kiitosta vain!
  Mä pääsin kotiin puolenyön aikoihin ja pakko myöntää, että takana on nyt jokseenkin mielenkiintoinen kokemus. En oo koskaan käynyt missään hienoissa kekkereissä ja kyllä mä sen nyt vaan totesin, ettei ne semmoset oo mun juttu laisinkaan. Mutta kyllähän sitä nyt kaikkea pitää kokeilla! Oli ihanaa tavata muutamia lukijoita enkä kyllä pistänyt pahakseni Joannan, Idan ja Essinkään läsnäoloa. Illalla tulikin jutskailtua myös parin semmosen symppiksen kuin Heidin ja Vilman kanssa. Voi jukranpujut mitä mimmejä! Onneks tuota seuraa kuitenkin löyty, muuten oisin ollu melkonen ernu koko päivän ajan. Se tunne, kun lähipiiristä ei löydy yhtäkään bloggaavaa ystävää etkä oikein handlaa tota verkostoitumisen jaloa taitoa ...
ASUU IMG_72192   Tähän loppuun heitän teille vielä tämmösen asupläjäyksen. Iltajuhlaan päälle eksyi väljä pikkumusta ja pysyttelin muutenkin melkosen simppelillä linjalla. Onneks, inspiroiduin nimittäin itestäni jo ihan kauheesti, kun ulos mentäessä yhdistin mekkoon ton karvaliivin, nahkarotsin ja nuo mun ratsastusnilkkurit. Tän suuntasia asupäiviä odotellessa, kunhan täydellinen hamonen ensin rohkenee vastaan tulla.
  Kiitos kuitenkin koko komeudesta, nyt jalat huutaa hallelujaa ja silmämeikit on hengaillu tossa poskilla jo pidemmän aikaa. Taitaa varmaan olla aika pinkasta nassupesun kautta unten maille! Pistän tän postauksen tulemaan sopivalla ajastuksella ja tuudittaudun (konkreettisesti) ajatukseen ihanan rennosta sunnutaista. Jälleen kerran ♥

Ja olihan se Andreas kuuma, Angelican upeudesta nyt puhumattakaan!

BLACK & GOLD

15. marraskuuta 2013

Nopeesti nää viikot vaan menee, ei voi muuta sanoa. Vastahan mä fiilistelin noita jouluvaloja ja suklaakonvehteja viime sunnuntaina ja nyt on jo taas perjantai. En tosin valita. Huomenna otetaan suunta kohti Helsinkiä ja Indiedays Inspiration Blog Awardseja. Voisko olla vielä vähän pidempi nimi tapahtumalla?

IMG_7191 Koko viikon kestänyt mekkokriisi huipentu sit tänään pariinkin löytöön ja meinas iskeä valinnanvaikeus. Pyörin kaupungilla koko eilisen ja tänpäiväsen iltapäivän ennen töiden alkua ja seilasin liikkeestä toiseen uudestaan ja uudestaan, vertaillen mekkoja, pikkulaukkuja ja koruja toisiinsa. Lopulta päädyin niinkin simppeliin yhdistelmään kuin mustaan ja kultaiseen. Aika klassinen ja toimiva kombo, ettenkö sanois. Tuun olemaan lähes pikimusta siellä iltajuhlassa muutamaa kimmeltävää yksityiskohtaa lukuunottamatta, eihän nyt ihon väriset sukkahousut oo tän vuodenajan juttu sitten ollenkaan. Mustat nylonit ne olla pitää!
  Saa myös nähä miten mä selviän sen muutaman tunnin ylppärijuhlia varten ostetuissa 12cm koroissa, en oo taas totuttanut jalkaa niihin keväisten kekkereiden jälkeen ja geelityynytkin on kenkuleista kadonneet johonkin. Noh, kauneuden eteen pitää kärsiä, vai miten se meni. Ei mulla oo mitään muita juhlaetiketin läpäseviä kenkiä :-D

IMG_7179 IMG_7174   Mekkoa metsästäessäni poikkesin huvinvuoksi myös Kicksissä. Luettuani Sannin blogista Viva la Divan Nudie-paletista, oon kärkkynyt sitä tän kosmetiikkaliikkeen hyllyjen välissä kuin hullu puuroa ja vihdoin se tänään osui silmiini! Ensituntumalta paletin luomivärit vaikuttavat ihan mukiinmeneviltä, lopullinen mielipidehän niistä muodostuu vasta kun pääsen niiden kanssa tositoimiin. Ja kyllähän tää passaa tämmöselle luomivärikeltanokalle varsin hyvin. Urban Decayn Naked2-paletista oon haaveillut jo pari vuotta, mutta ehkä me alotetaan tää mun laskeutuminen luomivärien maailmaan näin pehmeesti ja edullisempien tuotteiden kanssa.

IMG_7180   Kicksissä oli myös aivan mieletön tarjous noista Essien kynsilakoista. Joululahjaboksiin on valkattu koralliin taittava Cute as a button ja ilmeisesti balleriinatossuista inspistä saanut nude Ballet slippers. Ja miten nää onkin just ne värit, joita kynsissäni eniten käytän?! Hintaa boksilla oli parisenkymppiä ja mukaan saa myös kynsiviilan.

Kaiken tän puheoksennuksen jälkeen voin kai vielä kertoa, että mekko- ja kosmetiikkaostosten myötä onnistunut iltapäivä sai vielä jatkoa hyväntuulisten uutisten muodossa. Mulle soitettiin, että muutto ois mahdollisesti edessä jo kuun vaihteessa, viimeistään joulukuun puolessa välissä!! Kieltämättä sai asiakkaat työpaikalla varmaan vähän ihmetellä, kuinka hyväntuulinen ja hymyilevä siivooja siellä oikein hääri. Mulla oli huulilla kestohymy lähes koko illan ajan!

Q&A 2/2

öbköö Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?
Dubaihin tai Barcelonaan!

Kumpi välittää tunteet paremmin: kuva vai kirjoitus?
Molemmat yhtä hyvin, jos kirjoituksen/kuvan luoja on taitava siinä, mitä tekee.

Minkä ikäisenä sait ensimmäisen järkkäris?
9. luokalla olin, elikkä 15-vuotiaana!

Kuinka paljon käytät kuukaudessa keskimäärin rahaa vaatteisiin ja asusteisiin?
Viitisenkymppiä. Joinain kuukausina enemmän, joinain vähemmän.

Mitä mieltä olet kalliista merkkilaukuista?
Oishan semmonen kiva omistaa ja oon jo pitkään salaa himoinnut Louis Vuittonin Neverfullia, mutta eipä mun elämä semmosesta riipu :-) Jokainen käyttäkööt rahansa niinkuin parhaaks näkee, ajattomat merkkilaukut on mun mielestä oiva sijoituskohde!

Mistä kaupasta osta yleensä vaatteesi?
Lindex, H&M ja Vero Moda. Gina Tricot jääny vähän vähemmälle kun niissä vaatteissa on se tietty tyyli mikä ei mulle ihan istu.

Paljon oot valmis pulittamaan meikeistä ja muista kauneudenhoito tuotteista?
Mä en osaa sanoa, kun en oo koskaan mitään kalliimpia kauneudenhoito_tuotteita ostanut. Koen saavani hiukseni ihan yhtä puhtaiks shampoolla kuin shampoolla hinnasta riippumatta ja tottakai pyrin ettimään niitä meikkisuosikkeja edullisemmilta brändeiltä.
  Toki, jos mä löytäisin jonkun ikisuosikin joka ois riittosa ja passais mun hipiään ku nappi otsaan, ni voisin helposti maksaa esimerkiks tuommosesta meikkivoiteesta useemman kympin. Ympäripyöreesti vois kai sanoa että Suomen hinnat MACin ja Bobbi Brownin tuotteille lähentelee sitä kipurajaa omassa mittapuussa.

Onko sulla tyyli-ikonia?
Ei varsinaisesti. Nappailen tyylivinkkejä vähän sieltä sun täältä, enkä niinkään keltään yksittäisiltä henkilöiltä, ja yhdistelen niitä oman mieleni mukaisesti. Paras tyyli-ikoni nimittäin möllöttää siellä omassa peilissä ja sitä on kiva pukea vähän niinku paperinukkea, kokeilla mikä sopii hyvin yhteen ja toimii mun kropan kanssa. Tietty on ihmisiä, joiden vaatetus ja tyyli miellyttää, mutta jollasta en itelläni osaa toteuttaa.
  Nyt viimekuukausina oon lähinnä kyllästyny siihen pukeutumisesta stressaamiseen ja oon miettiny et miksen mä muka kelpais pelkissä farkuissa ja jossain kivassa paidassa, miks pitää heittää sekaan tonneittain ties mitä krumelööriä ja karvareuhkaa ollakseen tyylikäs? Ja no, tän aatteen mukaan oonkin aika pitkälti nyt myös menny :-D
 
3 julkkista ketä ihailet? Ja miksi?
Pläää, hankala sanoa kun en oo piiiitkään aikaan ajatellu julkkiksia ihailun kannalta. Kaikki ne on tehny elämässään jotain hienoa tai huonoa, mutten oo koskaan kokenu yhdenkää julkkiksen vaikuttaneen mun elämään tai mielipiteisiin mitenkään sen suuremmin. Kyllähän mä nuorempana fanitin vaikka ja ketä, mut sen myötä kun oon riisunut mun huoneen seinät niistä kymmenistä julisteista, on ne fanituksen kohteetkin kadonneet, kun ei oo mitään muistuttamassa niiden olemassaolosta :-D
  Pakko tähän on kuitenkin vissiin heittää ainakin yks daami, joka jaksaa ihastuttaa vuodesta toiseen: Jennifer Aniston. Ja miks? Miksipä ei?

Kadutko mitään menneisyydessäsi?
Oon niin varhaisdementinen ihminen, etten edes muista asioita, joita pitäis katua. Mitään semmosta suurempaa damagea en kuitenkaan itelleni tai kanssaeläjille oo aiheuttanut, joten kaduttavaa ei mun mielestä ole. Otan nyt tästä tän hetkisestä elämästä kaiken irti, suruineen ja iloineen!

Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?
Kenties vielä opiskelemassa ja myös hääsuunnitelmien parissa!

qa4 Lempikoirarotu?
Kultainennoutaja on ihan ykkönen, hyvinä kakkosina tulee jackrusselinterrieri ja corgi. Ollaan jo Jamin kanssa suunniteltukin, että meille tulee kultainennoutaja nimeltänsä Rontti Jr. aka Junnu ja sille myöhemmin sitten pikkuveikaks Corgi, nimeltänsä Jedi. On oikeesti tosi hassua,
miten puhutaan näistä Junnusta ja Jedistä, ihan niinkuin ne ois jo olemassa :-D Ette muuten varmaan arvaa kumpi meistä keksi kummankin nimen (pst, Jami on Star Wars -fani) ......

Lempiruoka ja juoma?

All time favourite on ainakin viimeset 15 vuotta on ollut mummon lihapullat, keitetyt perunat ja kermakastike! Kukaan muu ei yksinkertasesti tee tätä ateriaa yhtä hyvin kun mummo, siinä kun on seassa se merkittävin ainesosa: rakkaus. Ei oo semmosta yleistä ruokalajia vaan mistä tykkään,
ne on aina joidenkin tiettyjen tekemiä, niinku esimerkiks iskä tekee parasta nakkikastiketta maailmassa ja äidin kermanen suikalepata vie kielen mennessään! Lempijuoma on jääkylmä vesi tai vissy. Myös mangojäätee yltää hyvin näiden rinnalle.

4 asiaa mitä ilman et selviäisi arkipäivästä
- Aamulypsyn podcastit, mä vaan yksinkertasesti koen oloni töissä paljon mukavammaks, kun kuuntelen sitä hölötystä sen 7,5 tuntia läpeensä. Huomasin tänään etten enää edes kuuntele niitä juttuja, vaan pelkästään näiden juontajien ääni saa paremmalle mielelle!
- Pari klementiiniä. Haen aina eväät ennen töihin menoa Sokkarin S-marketista ja jos siellä ei ole klementiinejä, on päivä pilalla.
- Hyvät yöunet, must juttu. Hyvin harvinaiset tosin, kun aina herään aamulla kaheksan aikaan siihen, kun koko muu talo herää normaalin rytminsä mukaan.
- Jamin "mulla on ikävä" tai "mä rakastan sua" -viestit. Ne on oikeesti tosi tärkeitä tällä hetkellä, kun yhteistä aikaa on vaan parin päivän verran viikossa.

Lempivaate, miksi juuri se?
Vero Modasta ostettu raidallinen trikoopaita. Valehtelisin jos väittäisin jotain muuta, mut tissit näyttää siinä ihan pirun hyviltä! Everestin untuvatakki tulee hyvänä kakkosena tälleen kun ilmat kylmenee huomattavasti. Voisin istua se päällä koko ajan :-D

Mikä ulkomaanmatkoistasi on ollut unohtumattomin?
Ei mikään taida olla semmonen ylitsemuiden, 2011 Alanyan reissu on vaan viimesimpänä mielessä. Aikasemmila reissuilla kun oon ollut vielä aika skidi! Mut kyllä se unohtumattomin matka on vielä edessä, aivan varmasti ;-)

Mitä mieltä olet eutanasiasta?
Se olis musta asia, joka Suomessakin voitaisi sallia. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa ihminen on niin kuolemansairas, ettei hänestä oo elämään niitä viimesiä elinviikkoa/kuukausia täysillä. Harva varmaan ihan oikeesti haluais hiljaa kuolla niihin letkuihinsa, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kärsien. Eikö se vaan ois helpompi, jos tällasissa tilanteissa ihminen sais itse päättää, mitä sille heikosti hengissä pysyvälle elämänliekilleen tekee? Tietenkään eutanasiaa ei tulis sallia liian hepposin perustein ja se pitäis aina määritellä potilaskohtasesti, ettei kuka tahansa pienessä syysmasennuksessa vellova vois sitä itselleen vaatia. Mut mun mielestä ois vaan oikein kunnioittaa kuolevan ihmisen viimestä tahtoa, etenkin just kun tiedossa olis sietämätön kärsimys, joka armokuolemalla voitaisiin välttää.
  Eutanasia on niin monipiippunen ja ristiriitanen asia, ihan vaan jo senki kannalta millasen paineen siinä lääkärikin joutuu tai jos se sairas ihminen ei ite kykene ilmasemaan tahtoaan asian suhteen, mut periaatteessa ite puollan ajatusta oman elämän herruudesta. Kukaan muu ei voi tietää, millon se sun oma kärsimys käy sietämättömäks.

Millaista nimeä et ikinä haluaisi antaa lapsellesi?
Ei se nimi miestä pahenna, mutta en oikeesti nää itseäni nimeämässä lastani mikskään Charlottaks tai Valdemariks. Toisena nimenä nää tämmöset vois vielä nipinnapin mennä, mutta etu(/kutsuma)nimenä ei missään tapauksessa. Liian fänsipänsiä. Ja se nyt varmaan on sanomattakin selvää että Jormaa/Yrjöä/Kustia/Uunoa meidän pojasta ei tule.

Haluaisitko mieluummin osata muuttua näkymättömäksi vai lentää?
Näkymättömyys tekis välillä poikaa.

Millaisen kuvan haluaisit lukijoiden sinusta saavan
?
Emmä oikein osaa sanoa, kun en itekkään oikein tiedä millanen oon :-D Perusteellisen mielikuvan musta kuitenki voi luoda vasta sen jälkee, ku mun kanssa juttelee. Monet pitäny mua ylimielisenä kusipäänä, vaikka jo ihan sen takia et mun perusilme on aika halju ja ilkeenolonen, mut pienen juttutuokion jälkee oon saanu kuulla miten tämmöset ennakkoluulot on karissu pois hetkissä!

qa2
Oletko koskaan miettinyt, kuinka pitkään tulet kirjoittamaan blogiasi? Milloin on oikea aika lopettaa?
Kyllähän sitä tulee mietittyä aika useinkin. Kirjottelen niin kauan kun se hyvältä tuntuu enkä koe tämmöstä pientä julkisuutta uhkana. Silti kaipaan vähän sitä nimettömyyttä, josta sain nauttia ennen blogiaikoja, mut emmä näitä neljää blogivuotta heittäis hukkaan missään tapauksessa!
  Veikkaan että mun lasten kasvoja ei minkäänmaailman blogissa tulla näkemään, sillon saattaa olla hyvä aika lopettaa. Ainaki tää tämmönen bloggaaminen, mitä tällä hetkellä harrastan.

Viihdytkö paremmin kotona vai ulkona?
Kotihiiri täällä, hellurei! Oon kyllä kova bailaamaan, kun kerran siihen menoon mukaan lähden, mut sit kärsin jäätävästä krapulasta ja biletykset jää useemmaks viikoks :-D Arkisin aina ootan sitä, et pääsen viikonlopuks Jamin kainaloon mussuttamaan jotain hyvää ja kattomaan simpsoneita. Nytkin on vähän suru puserossa, kun tää meidän viikonloppuaktiviteetti menee sivu suun sen blogigaalan takia :-D

Millainen on mielestäsi kamalin mahdollinen tatuointi?
Tramp stampit. Ne ei vaan yksinkertasesti voi olla tyylikkäitä yhtään missään ulottuvuudessa.

Missä maassa haluaisit ehdottomasti käydä? Mihin et haluaisi matkustaa?
Australia ois kiva nähä, jossei se jollekin oo vielä tullu selväks :-D Sen sijaan on luvannu itelleni pysyä kaukana Kanariansaarista.

Milloin viimeksi olet tehnyt jonkin hyvän teon? Millaisen?
Päivittäin tulee esimerkiks pidettyä ovia auki vanhemmille kansalaisille työn merkeissä, viimeksi tänään.

Onko sellaista trendiä, jota olet aluksi pitänyt kamalana mutta johon olet lopuksi itsekin hurahtanut?
Oon hidas hämäläinen lähes kaikkien trendien suhteen.

Kuinka usein syöt herkkuja?
Aika usein :-D Lähes päivittäin tulee jonkinnäköstä suklaapaperia rapisteltua. Oon kamala ihminen, tiedetään.

Mikä on järjettömin huhu, mitä olet itsestäsi kuullut?
Noooo ... Meikä on mm. ollut raskaana ja tehnyt abortin. Ei nyt mikään järin shokeeraava huhu, mutta kyllä se nyt piru vie loukkas kun tommoset asiat ei oo niitä helpoiten käsiteltäviä piti sitten paikkaansa tai ei. Oon toki luullut pamahtaneeni paksuks ja tän episodin jälkeen oon ollut
melkosen tarkka siitä, kelle asioistani avaudun ja missä suhteessa. Oon todennu että parempi ku en puhu tässä pitäjässä asioistani yhtään kellekään. Niin ja oon myös ollut pesunkestävä lesbo, puhumattakaan siitä, kuinka railakkaasti Jami on meikäläistä pettänyt sillon kun ite olin vielä
alaikäinen ja Jami aivan satavarmasti ravasi baarissa jokaviikonloppu ettimässä sänkyseuraa. Musta on myös mun blogien perusteella luotu jos jonkinnäköstä mielikuvaa lukioaikoina, mutta sepä on näiden edelleen samaan tyyliin kuvittelivien oma häpeensä jos luulevat, että blogiin kirjotetut jutut = koko elämä.
  Mulla ei vielä tänäpäivänäkään oo varsinaista hajua siitä, millaset sittisontiaiset tämmösiä on levitellyt pitkin kyliä, mutta ehkä vaan parempi niin.

Pidätkö esiintymisestä vai inhositko kouluaikana esim. esitelmien pitämistä?
Mulla on esiintymiseen semmonen viharakkaus-suhde :-D Riippuu tosi paljon porukasta, missä esiinnyn. Yksin en oo mitenkään häävi ja tuntemattoman kanssa joku parityön teko oli koulussa yhtä tuskaa. Mut sit taas ripari-isosena parasta koko leirissä oli sketsit, etenkin jos mä itse pääsin lavalle
vetämään jotain superhauskaa roolia!

Mikä masentaa useimmiten?
Lähinnä töihin lähtö :-D Tykkään työstäni ja osaan repiä siitä iloa vaikka millä mitalla (mm. tulee ajateltua vaikka mitä, siivoominen on myös hyvä keino purkaa jotain työpaikan ulkopuolista ärsytystä, puhumattakaan niistä ihanista palkkapäivistä), mutta kieltämättä aina maanantaisin masentaa lähteä tallustamaan bussipysäkille, kun ulkona tulee vettä vaakatasossa. Eihän kukaan voi semmosesta tykätä!
  Myös muutamat yksityisemmät asiat on viimeaikoina masentanu aikalailla, mutta nepäs ei tänne kuulu sen koommin.

qa1 Minkä ikäisenä opit ajamaan polkupyörää?
Sain ekan pyörän 2-vuotiaana ja sillä ajelin jo nätisti sinä samana kesänä, ilman apupyöriä viiletin vasta kun olin semmonen tarhaikänen, 4-5 -vuotias?

Lapsuutesi lempileikki?
Tää meidän kylä on tai ainakin oli semmonen trampoliinien luvattu maa, et täällä ei paljoa muuta mun lapsuudessa leikitty kun "tramppista" eli semmosta polttopallon tapasta mut vaan trampoliinilla jääjä on maassa palloineen ja poltettavat pomppii siellä trampoliinilla. Sit poltettavien on mahollista potkia palloa niin kauas ku mahollista (vissii polvesta alaspäin ei palanu) ja siinä samalla, kun jääjä sit hakee sitä palloa, voi poltettavat hakea itelleen lisäelämiä ja mitä vielä. Vihasin juoksemista ja oletettavasti olin huono polttaja, kun aina joku potkas sen pallon jonnekki kuuseen ja hain sitä vartin verran samalla, kun kaverit juos pihaa ympäri ja sit kaikilla olikin jo 15 lisäelämää, enkä mä päässyt enää koko illan aikana trampoliinille. Mut sit ku sinne trampoliinille pääs, olin lyömätön ykkönen ja kaikki oli niin hirmun hauskaa!
  Tykkäsin myös hirmusesti dinosaurus-figuureilla leikkimisestä ja majojen rakentamisesta. Tosin näistä pääs nauttimaan yleensä vaan kesäsin isomummolassa, jossa dinohullun pikkuserkun kanssa pistettiin aina ihan mielettömät leikit pystyyn millon dinofiguureilla, millon ite dinoja leikkimällä. Kotona kun kaikki halus aina vaan leikkiä barbeilla, mä katoin mieluummin dokumentteja dinosauruksista tai Maa Aikojen Alussa -leffoja.

Onko nimettömäsi pidempi, lyhyempi vai samanpituinen kuin etusormesi?
Pidempi!

Oletko joskus joutunut soittamaan ambulanssin, poliisin tai palokunnan?
Poliisin parikin kertaa.

Osaatko antaa ensiapua?
Teoriassa todennäkösesti, käytännössä en oo koskaan kokeillut.

Saatko kielen nenääsi?
En saa :(

Keräätkö jotain asiaa(astioita, postimerkkejä...)?
Iittalan valkoista Teema-sarjaa ja mummo on luvannut auttaa mut alkuun Pentikin Vanilja-astiaiston kanssa!

Kirjoitatko mielummin lyijytäytekynällä vai tavallisella lyijykynällä?
Kyllä se on lyijytäytekynä ku mut vihkon sivuilla pitää, inhoon kynien terotusta.

Mitä kaikkea kirjotit yo-kirjoituksissa ja miten meni?
Pakollisina äidinkielen, englannin, ruotsin ja maantiedon sekä sitten ylimääräsenä historian. Aika keskinkertasesti mä niistä selvisin, keskiarvo tais olla C :-D

Mikä oli sun lempiaine koulussa? (lukio)
No historia ja maantiede kiinnostanu aina kaikista eniten, ihan ala-asteelta lukioon saakka!

Pidätkö itseäsi sosiaalisena?
En mitenkään tavallista sosiaalisempana :-D Juttelen jos mulle jutellaan ja kysyn jos on kysyttävää, mut kyl mä taivun enempi semmosen tyypillisen suomalaisen tuppisuun muottiin.
  Yläasteikäsenä tuli enempi juostua suuna päänä joka paikassa, kun tukioppilaana ja isosena olo sitä vaati, mut kyllä siihen tarvittiin ympärille tietty porukka, et musta sai sen kaiken sosiaalisuuden irti. Sama se on nykyään, pääsääntösesti oon hiljanen tarkkailija mut oikeessa seurassa musta kuoriutuu kunnon papupata.

Onko blogin pitäminen kohentanut sun kirjoitustaitoa?
Emmä nyt niin tiiä, kun en blogiin oo koskaan kirjottanu samalla tavalla, mitä vaikkapa äidinkielen aineisiin. Mielikuvitusta ja verbaalisia kykyjä blogi on osittain lisännyt kirjojen lukemisen rinnalla, mut kielioppi ja muu teoria on kaikki äidinkielentunneilta mukaan noukittua tietoa. Ja mitä nyt noita jo ala-asteella kirjotettuja tekstejä kattoo opettajan palautteineen, niin oon mä ollut ilmeisesti melkosen hyvä kirjoittaja jo kauan ennen blogia.

Tunnelmapaloja

10. marraskuuta 2013

IMG_70522
Uusi, lämpöinen karvaliivi H&Mltä
IMG_71092
Jouluvalo-overload
IMG_71682
Syksyiset glitterkynnet
IMG_71282
Tuliaisiksi saadut Fazerina-konvehdit
IMG_71222
Lämpöiset, pehmoiset polvisukat
Näistä on mun hiljainen, rauhallinen ja pimeä isäinpäivän ehtoo tehty. Ihanaa käpertyä lämpöisen viltin alle suklaan ja läppärin kanssa, ladata pattereita ihan täysin rinnoin pian koittavaa työviikkoa varten. Päivä on juostu niin mun omilla kuin Jaminkin sukulaisilla, on kahviteltu ja mussutettu pullaa. Meillä kotona ei tota isäinpäivää sen koommin juhlisteta, parin päivän päästä kun on isän syntymäpäivän ja vanhempien hääpäivän vuoro. Parina vuonna nää kaikki kolme merkkipäivää on sattuneet saman päivämäärän alle, siinä on rennot sunnuntait ollut kaukana suunnitelmista :-D
  Mua ei tänään huvittanut heittää tänne noita puhelinkuvia. Ei niistä saanut mitään fiksua kokonaisuutta aikaseks ja mulla oli muutenkin semmonen fiilis, et ois kiva kuvailla kaikkea turhaa ihan kunnon  kameran voimin. Noi jouluvalot herättää mussa aina kummia kuvaustuntemuksia, yleensä kuitenkin positiivisessa mielessä!

KOLTTUKRIISI


gala1

Aavistuksen liian iso vaatekriisi horisontissa! Eikä niin horisontissakaan, vaan ihan tässä ja just nyt. Jos siellä joku nyt jostain kumman syystä on nukkunut nää viimeiset kaksi viikkoa tai muuten vaan kulkenut silmät ummessa blogimaailmalta, niin kerrottakoon vielä ensi viikonloppuna järjestettävästä Indiedays Inspiration Blog Awardseista. Äänestys on käynnissä täällä (käsittääkseni vielä sunnuntain ajan) ja siellä kovasti topkympin perään jo liputellaan. Itteäni ei niin äänestystulokset loppupeleissä hetkauta, vaan enemmän oon vaivannut päätäni juhlan pukukoodilla: Inspiration. Jaminkin kanssa tästä käytiin pienimuotoinen keskustelu. Ihmettelin ääneen, että mitä sitä pistäis lauantaina päällensä. Vastaus kuului niinkinkin simppelisti kuin "vaatteet?".
  Noh, tiedätte mistä haen inspistä. Nimittäin Polyvoresta. Tällä kertaa mun mielen on vallanneet pikkumusta ja paljettimekko. Molemmat varsin näpsäköitä vaihtoehtoja, kun ei mulla oo mitään hajua, miten tommoseen gaalatilaisuuteen pukeudutaan. Pikkumusta ei petä koskaan ja noh, onhan noita diskopalloja nähty punaisilla matoilla jo maailman sivu. Suurin ongelma vaan on tosiaan mun gaalaneitsyyteni. Mua nimittäin ärsyttää olla yli- tai alipukeutunut, kiskon mä päälleni mitä tahansa. Pahimmat traumat tästä dilemmasta juontaa juurensa jo ala-asteelle, kun koulukuvaukseen oli ihan pakko tälläytyä viimesen päälle. Sit mä hohdin roikkuvine tähtikorviksineni ja krepattuine hiuskiehkuroineni keskellä tavallisiin arkivaatteisiin pukeutuneita luokkatovereita. Pari vuotta myöhemmin meninkin sit koulukuvaukseen niinkun en ois siitä edes tiennyt ja sillon sit alitettiin rima ja oikein karmean näköisenä.
  Joka tapauksessa kumpikin ylläolevista asukokonaisuuksista miellyttää silmää ja valitsin mä mitä tahansa, tiedän olevani epätyytyväinen johonkin kohtaan. Sen takia väsäsin vielä valttikortin varmasta onnistumisesta, jossa tietenkin turvauduin housuihin ..

gala2


.. Nyt vaan pitää sit viikon aikana päättää näiden kolmen väliltä ja jotenkin vielä soveltaa asut mun vaate-arsenaalin kanssa yhteensopiviksi, ettei taas tarvis yhtä juhlaa varten juosta ympäri ämpäri tuli hännän alla. Kaikenlisäks tiedän tilaisuudessa törmääväni toinen toistaan tyylikkäämpiin ja muotitietoisempiin, koltun kuin koltun ryhdikkäästi kantaviin kanssabloggaajiin. Siinä vaiheessa viimeistään olo on varmasti kuin pienen kylän tytöllä..

PS Rakastuin myös tähän mekkoon ensisilmäyksellä. Cruella de Vil, eh?

ARMY GREEN

8. marraskuuta 2013

outfit1 Se ois taas perjantai ja viikonloppu ihan ovella! Jestas miten nää viikot oikeesti menee näin nopeesti, tosin en valita. Kivempihan se on, että tästä harmaasta, pimeestä syksystä siirrytään mahdollisimman nopeesti kohti talvea. Ja muutto senkun lähenee, sekin ois (toivottavasti) vielä tän vuoden puolella edessä.
  Mä hilasin uusiin pöksyihin verhoutuneen ahterini tonne ulos asukuvat mielessäni ja on tää pienellä kylällä kuvaaminen mukavaa. Oon vissiin kertonutkin siitä episodista, kuinka yks naapurin mamma ensin kyttäs ikkunasta kun mä kyhäilin kameraviritelmiäni ja sen jälkeen ilmesty mun viereen muka "huomaamattomasti" maalaamaan aitaa ja kyselemään hölmöjä. Noooo, sama homma tällä kertaa, ainoo vaan että kyttääjinä oli lauma "ohikulkevia" pikkulapsia, jotka ravas meidän pihan ohi ainakin viis kertaa. Ihan ku eivät ois ennen kameraa nähneet. Mulla alkaa muutenkin palaa käpy tähän paikkaan: eilen löydettiin kasa sitä kuuluisaa rotanmyrkkyä tosta meidän portinpielestä. Kyllä, Manu on ärsyttävä, räksyttävä terrieri, mutta ei sitä nyt hengiltä silti tarvii koittaa saada! Tiesin kyllä tähän kylään mahtuvan jos jonkinsorttista sankaria, mutta tommosia sekopäitä en ois uskonu täältä löytyvän.

Asiasta kukkaruukkuun, jos ette oo vielä huomanneet, niin tuolla sivupalkissa on tommonen gallup siitä, mitä te tässä blogissa haluisitte syksyn aikana ihmetellä. Kaikkeen maholliseen nyt ei mullakaan rahkeet riitä, puhumattakaan ajasta, mutta näyttää siltä että video- ja mielipidejutut sekä vanhoista kuvista väännetyt postaukset kiinnostais! Kyselen tietty myöhemmin sit vähän tarkemmin noista, mutta pistäkää ihmeessä raksia ruutuun tai heitelkää ehdotuksilla.
  Mä hilpasen nyt illaks töihin, seuraavan kerran kiusaan teitä monen muun bloggaajan tapaan pienosella vaatekriiseilyllä. Indiedays Inspiration Blog Awardseihin on enää viikko, kääks!

Q&A 1/2

5. marraskuuta 2013

qa4
Mitä kieliä osaat ja kuinka hyvin? Mitä kieliä haluaisit osata?

Englanti on vieraista kielistä se, mitä parhaiten puhun/ymmärrän/kirjoitan ja se tulee luonnostaan. Ruotsi sen sijaan on vähän kiven alla, mutta se on nyt parin viime viikon aikana harjaantunu ihan kivasti, kun oon ruvennu kattomaan Solsidania :-D
  Lisäks oon koulussa opiskellut espanjaa ja ranskaa parin kurssin verran, espanja mulla oli lyhyenä kielenä lukiossa ja ranskaa luin pitkänä valinnaisaineena yläasteella! Niitä puhun sillai, et selviäisin varmasti turistina maissa, joissa noita puhutaan :-D Haluaisin osata tota espanjaa ihan täydellisesti ja sen lisäks sitten venäjää!

Mitkä on sun parhaimmat kirpparilöydöt?
Ihan ykkösparaslöytö on mun Vilan villakangastakki, se on niin huisin ihana ja makso vaan kympin!

Millä kirppareilla käyt useimmiten?
Lahden Hennalassa Lanttila-kirppiksellä, se on niin iso että sieltä löytyy aina jotain! Kaikenlisäks se on tästä meiltä vaan muutaman kilsan päässä, niin kesäsin sinne on kiva vaikka pyöräillä.

Mikä kiinnitti poikaystäväs ensimmäiseksi huomiota, kun näit hänet ensimmäisen kerran? :)
Tajusin että sillä on aina punanen paita :-D Kuuntelin just tässä joku päivä radiosta, miten punanen väri miehellä vetoaa naisiin jotenkin erityisellä tavalla. Taisin itse todistaa tän väitteen faktaksi!
  Ja siis tosiaan, Jamilla ei ollut vaan yhtä punasta paitaa, se ei vaan niihin aikoihin yksinkertasesti omistanut muita kun punasia teeppareita :-D

Paljonko käytät kuukaudessa rahaa ulkonäköön?
Jonkin verran, en niinkään käytä mitään kauneuspalveluita ja hiuksetkin leikkautan(/värjäytän) yleensä yhellä kaverilla :-) Lähinnä sitä rahaa menee noihin tuotteisiin, niinku meikkeihin ja hygieniatuotteisiin mut nekin kestää mulla yleensä kauemmin kun vaan yhen kuukauden. Vaatteisiin menee sit tietty enempi kuukauden aikana, yleensä jokasesta palkkapussista on tullut ostettua jotain päällepantavaa. Sanon että paristakympistä pariinsataan euroon!

Lempivaatekaupat?
Tykkään Vero Modasta ihan hirmusesti ja Lindex on myös vieny mun sydämen näistä liikkeistä mitä täällä Lahdessa on! Myös lahtelainen St. Louis Store on ollu yks mun lemppareista jo vuosia, mutta nyt se kai lopetetaan ainakin hetkeksi, kun sen rakennus menee remonttiin :( Se on ihan vietävän ihana pikkupulju täynnä merkkikuteita, joihin mulla ei oo varaa. Tykkään vaan käydä hypistelemässä siellä niitä Acnen villapaitoja ♥

qa3
Mitkä on sun "turvavaatteet"? Siis sellaset että jos nukut pommiin tms. ja pitää heittää jotain päälle nopsasti ja lähteä ulos, niin mitä vedät päälle todennäköisimmin tällasessa tilanteessa? :)

Yleensä mustat pillifarkut ja joku simppeli (puoli)pitkähihanen trikoopusero pelastaa päivän :-) Kaveriks helminapit korviin, kello ranteeseen ja jalkaan mun "ratsastusnilkkurit" niin avot! Kaikenlisäks toi mun uus untuvatakki natsaa tän yhdistelmän kanssa ihan hirmu hyvin yhteen.

Jos muuttaisit ulkomaille niin mihin maahan todennäköisesti muuttaisit?
Jos saisin valita minkä maan maailmasta tahansa, niin muuttaisin Australiaan. Myös Norja ja Ruotsi houkuttelis, koska kummastakin ois helppo päästä kotiin kyläilemään, mut toi Australia on ollu ehdoton ykkönen jo vuosia :-)

Top 5 lempibiisit tällä hetkellä?
Mul on tällä hetkellä joku ihme kausi taas päällä, kuuntelen lähes pelkästään suomalaisia mulle tärkeitä ja muistorikkaita biisejä kaikkien NRJ-renkutuksien ja uusimpien hittien sijasta. Kai se Suomipopin kuuntelu tehny tehtävänsä tänki suhteen, täällä mä aina vollottelen yksinäni näitä kuunnellessa

Kuka on sun idoli/roolimalli?
Meidän Ulla-mummo, äidinäiti ♥ Siinä on nainen, jollainen mäkin haluan mummona olla
positiivinen, vahva, lempeä ja pullantuoksuinen, sukkaa omassa tuolissaan kutova kaunarifani!

Mitä mieltä oot viiltelemisestä?

Jokasella on syynsä toimia, niinkuin tahtovat. Viiltely on mun mielestä eräänlainen avunhuuto, enkä mä ihan oikeesti koskaan lähtis arvostelemaan viiletelevää/viillellyttä ihmistä millään tavalla.
  Tietty on sitten erikseen vaan nämä huomiotahakevat uunot, joiden ongelmat suurimittasemmankin kartotuksen jälkeen ovat luokkaa joululahjaks saatu vääränvärinen iPhone. Näiden toiminta saa aikaan saman reaktion, kuin mitä siinä tarinassa jossa poika huusi sutta: tosipaikan tullen ei enää oteta asiaa tosissaan. Siihen itsensä satuttamiseen kun pitäis ulkopuolisten huomatessaan aina suhtautua vakavasti, ennen kuin selviäis mikä se kupletin juoni oikeesti on.

Mitä kaikkea oot harrastanu sun elämän aikana?

Mä hiihdin 10 vuotta elämästäni, viimeset vuodet aikalailla vastoin tahtoani :-D Se on semmonen iskän suvussa kulkeva juttu
mummo hiihtää, iskä hiihti ja mun kummisetäni (iskän veli) hiihti. Se oli siis ilmiselvää, että meidät Jannenkin kanssa pistettiin suksien päälle siinä reippaassa parin vuoden iässä. Välineet oli kyllä aina viimesen päälle ja ne uusittiin säännöllisesti, mutta oli se silti ihan perseestä, kun mä itkuavääntäen muutaman kerran raahauduin sinne ladunvarteen, kun mummo sanoi että "Kyllä sää tykkäät sitte ku pääset suksien päälle!!!!" ..newsflash, en tykänny. Mut vaan oli helppo lahjoa sinne suklaan avulla :-D
  Hiihdon lisäks oon harrastanut uintia ja kokeillut telinevoimistelua. Mulla ois ollu edessä lupaava uintiura, mutta se loppu lyhyeen kun sain keuhkokuumeen ekan vuoden jälkeen (valkun sijainen meinas hukuttaa mut sinne altaaseen...) ja telinevoimistelu ei ollu yhtään mun juttu. Myöhemmin liikkamaikat kehunu mun uintitaitoja ja olin nuorempana kova vesipeto, harmittaa ku se jäi seuraharrastuksena niin lyhyeen.
  Semmosina arjen pikkuharrastuksina mulla sen sijaan on aina ollut lukeminen
rakastan kirjoja ja omaan kotiin haluankin messevän kirjahyllyn täyteen omia lempparikirjoja! Niin ja tietty tää blogi ja siihen sisältyvät aktiviteetit valokuvaamisesta kirjottamiseen :-D

Haetko opiskelemaan ja jos niin minne/mitä?

Hain keväällä restonomiksi ja tradenomiksi, mutta arvaatte varmaan miten siinä kävi kun nyt vietän välivuotta .. Nyt syksyllä en hakenut minnekään, kun haluun tehä töitä ja pistää opiskeluvuosia varten vähän rahaa säästöön. Ens keväänä haen näillä näppäimillä ainakin yo-pohjaselle kampaajalinjalle amikseen. Muuta en vielä osaa sanoa!

qa2
Lakkaatko paljon kynsiä/varpaankynsiä?

Meillä pitäis töissä olla aina puhtaat, koruttomat kädet (kielii ammattitaidosta ja on hygieenistä), mutta yleensä mulla on kynsissä joku kirkas/kovettava tai nudenvärinen lakka pitämässä kynnet kunnossa. Ne kun tuppaa halkeilemaan ja katkeilemaan samantien, jos mitään suojaa ei oo.
  Varpaankynnet lakkaan yleensä pari kertaa kesässä. Mulla on niin miehiset jalkapöydät, et se näyttää vähän hassulta, kun varpaankynnet on lakattu :-D

Oletko onnellinen?
Onnellisempikin voisi olla, mutta en valita!

Lempparikirjasi?
Tää on joka kerta kauheen vaikee kysymys! Oon lukenu elämäni aikana niin paljon kirjoja, etten edes muista kaikkien must read -yksilöiden nimiä :-D 3. luokalla luin jonkun aikuisten hyllyistä löytyneen tiiliskiven, jota ahmin sivutolkulla joka päivä. Sen juoni oli aika rankka kasvamiskertomus ja kannet vaaleanpunaiset. Nimestä tai kirjailijasta mulla ei oo harmainta hajua, ikävä kyllä.
  Mutta nooooo, Poika raidallisessa pyjamassa, Nick Hornbyn Skeittari ja Jacqueline Wilsonin Tatuoitu äiti on olleet semmosia kirjoja, jotka oon lukenut yhdeltä istumalta ja ihan oikeesti ärsyttää, kun niiden juonet on vielä niin tuoreessa muistissa ettei niitä voi lukea uudelleen! Myös Varjojen Kaupungit -sarja teki muhun yläasteikäsenä vaikutuksen. Joskus tulee myös lainattua ihan hömppäkirjoja ja oon ahminut esimerkiks kaikki mahdolliset Neiti Etsivät moneen kertaan sinä aikana, kun oon osannut lukea! Edelleen ne on mun mielestä jännittäviä, haha :-D

Miten oot tehnyt ton instagram bannerin?
Ton mikä on tuolla sivussa? Etin Googlen kuvahausta ison ig-logon ja lisäsin sen kuvagadgettina ulkoasuun :-D

Kauan oot blogannut?
Alkuvuodesta 2010.

Miten olet saanut noin paljon seuraajia?
Vähän siten sun täten. Lähinnä ajan kanssa, joskus alkuaikoina tuli linkattua vanhan blogin osoitetta esimerkiks keskustelupalstoille ja pariin linkitä blogisi -postaukseen, mutta eipä oo sitäkään enää pariin vuoteen tullut harrastettua :-D 2011 mua haastateltiin lukijoiden pyynnöstä Demin kaverikirjaan ja sen kautta mulle tuli viikossa yli 500 lukijaa, huh!

Millaiseksi toivoisit, että blogisi kehittyisi?
Mulla ei oo mitään suurempaa tavotetta blogin kehittymisen suhteen. Se on ollu aika samanlainen jo pitkään, mulla on oma tyyli ja pidän siitä kiinni. Välillä kokeilen uusia juttuja, mutta palaan tuttuihin ja turvallisiin kaavoihin. Oon auttamattoman tylsä :-D Teen tätä niin kauan kun tuntuu hyvältä eikä mikään tätä harrastusta estä.
  Aina kieli pitkällä ihailen laadukkaita norjalaisia ja ruotsalaisia blogeja, mutta pidän itteäni jotenkin liian tavallisena kirjoittaakseni samantyylistä blogia, kuin mitä joillain naapurimaidemme kaunottarilla on. Oishan se mahtavaa joskus tienata elantonsa blogia rustaamalla tai löytää unelmien työpaikka tätä kautta, mutta realistisena ihmisenä pidän sitä aika mahdottomana. En oo sitä semmosta tähtiainesta, mitä Suomen blogitaivas etsii. Kaikenlisäks oon tässä viimeaikoina vähän lannistunu tän puuhan suhteen, kun tuntuu ettei ketään oikein enää kiinnosta mun jutut. Välillä luen vanhan blogin lennokkaita tekstejä ja selailen niitä kolmen vuoden takasia kuvia, sillon oikeesti tajuu etten mä oo enää 15.

qa1
Millaseks kuvittelet elämäs 10 vuoden päästä?

Nään itteni alottelemassa semmosta kliseistä suomalaista perhe-elämää. Todennäkösesti ja erityisen toivottavasti oon naimisissa Jamin kanssa, ollaan tuoreet vanhemmat meidän ensimmäiselle lapselle, ehkä jopa toiselle ja pään päällä on omakotitalon katto tai sitten se on jo vähintäänkin realistinen lähitulevaisuuden suunnitelma. Teen työtä josta tykkään, jos tässä joku päivä keksisi et mikä se oma ala olisi, ja harrastan juttuja, joista nautin. Tai kuka tietää, jos oon vaikka kotiäiti. Se ois ihan huippua!
  Oon sillon kuitenkin jo lähempänä kolmeakymmentä, hui jestas sentään! Semmoset "nuoruuden hurjastelut" alkaa olla siinä vaiheessa jo ohi, on aika asettua hetkeks aloilleen ja lapsiperheeseen sopimattomat suunnitelmat odottelee eläkeikää. Oon siinävaiheessa todennäkösesti nähnyt jo paljon maailmaa, mutta varmasti janoan sitä lisää. Tosin en tiedä, miten käy mun unelmien Australian reissun, kun Jami pelkää kuollakseen hämähäkkejä ja ne kun ei Down Under oo mitään lepposimpia heppuja. Myös Jami tietää sen, varsin hyvin. Lähden sitten iskän kanssa, se kun on ollut senkin unelma jo vuosia astella Australian maankamaralla :-)

Mitä uskot tapahtuvan kuoleman jälkeen?
Mä en ihan oikeasti osaa vastata tähän. Taivaaseen ja Helvettiin en usko, mutta sen sijaan haluaisin uskoa uudelleensyntymiseen. Mä voin oikeasti kuvitella, kuinka mun sielu on ennen mun tänhetkistä olemassaoloa ollut jossain muussa elävässä olennossa, ja että sielut on semmonen kiertävä luonnonvara. Se taas on toinen juttu, onko esimerkiks ötököillä sielua vai onko se vaan ihmisten juttu.
  Nää on semmosia asioita mitä en halua miettiä, saan vaan päänsärkyä ja rupee ahdistamaan. Mä jo skidinä mietin, et miks oon mä enkä kukaan muu ja sitä kautta tuli ajateltua myös sitä, et entäs jos oon joskus ollutkin tai tuun joskus olemaan joku muu. Muistan vieläki sen uskonnon tunnin ala-asteen ekalla luokalla, kun sai keksiä kysymyksen Jumalalle. Kaikki muut kysy semmosia järjellä selitettävissä olevia juttuja eläimistä ja vesisateesta, mä täräytin "Miksi mä oon just mä?" -kysymyksen pöytään heti kättelyssä.

Mitä onnellisuus tarkottaa sulle?
Lapsuutta. Kyyyyllä mä näin vanhempanakin koen onnellisuutta ja se on ihana tunne, mutta lapsena se onni oli jotenkin niin erilaista ja vilpitöntä. Surut ja murheet oli semmosena polvenkorkusena aika onnettomia, eikä niiden edes antanut haitata menoa.

3 tärkeintä asiaa sun elämässä?
Mä en osaa vastata tähän muuta, kuin että perhe tulee ensimmäisenä. Perheeseen luen äidin, isän ja veljien lisäks myös poikaystävän, lemmikit ja isovanhemmat + muun lähisuvun. Sen jälkeen kaikki muu ystävistä terveyteen ja työntekoon, aina silloin tällöin eri järjestyksessä.

Mitä ruokaa söisit koko loppu elämäs pelkästään?
Ei se lempiruokakaan oo hyvää, jos sitä jokapäivä suuhunsa lappaa :( Ois ihan kauheeta, jos mummon reseptin mukaan tehdyt lihapullat alkais tulla korvista ulos, kun niitä ois syöny niin paljon!

Joku toive ihan lähitulevaisuudessa?
Että päästäis Jamin kanssa koristelemaan meidän ensimmäinen, yhteinen oma joulukuusi sinne omaan kotiin. Toisin sanoen vietettäis tänä vuonna ensimmäistä yhteistä joulua.
  Jami ei oo minkäänmaailman jouluihminen, joten mulla on semmonenkin toive, että saisin siihen jonkinsortin jouluhengen istutettua, ettei mun sitä kuusta ihan yksinään tartteis pystyyn kasata :-D

Jos sinun täytyisi valita juuri tällä hetkellä nimet, jotka antaisit tyttö- ja poikalapselle, mitkä ne nimet olisivat? Ja miksi?
Ilona ja Onni! Nää on jo pitkään olleet mun lempparinimien listalla ykkösinä ja erityisen ihanat niistä tekis Jamin tunnesanaan viittava sukunimi. Meidän lapsilla ois maailman hyväntuulisimmat nimet :-)

Kuinka monta kertaa olet muuttanut koko elämäsi aikana?
8 kertaa, kolmessa eri kunnassa.

Mikä on hyvä keino säästää rahaa?
Riippuu vähän että mihin. Semmonen yleinen säästäminen hoituu mun mielestä parhaiten kun joka päivä pistää pienen summan rahaa säästöön, ihan vaikka vaan euron tai vitosen. Miten sitä pätäkkää liikenee. Se tekee vuodessa jo ihan mukavan summan, jos ei käy töissä mistä tienata.

Eläisitkö mielummin aikaa 10 vuotta takaperin vai 10 vuotta eteenpäin?
Hui kamala, en osaa sanoa! Ois kyllä ihana päästä 10 vuotta taaksepäin ainakin ihan hetkeks jos asiat täällä vuodessa 2013 pysyis sit samana, koska oon niin tyytyväinen mun tänhetkiseen tilanteeseen :-) Ois ihana olla taas pieni. Vaikka 10 vuotta sitte olinki keskellä sitä pahinta koulukiusaamista, niin silti koulun ulkopuolella mulla oli hyvä olla.
  Tulevaisuuteen en haluis mennä sen takia, et mulla on tässä semmoset ikävuodet meneillään, joiden en haluu vaan hujahtavan ohi!

Milloin/minkä ikäisenä aiot mennä naimisiin? :)
Ollaan Jamin kanssa puhuttu, et josko tossa +/- viiden vuoden päästä ois aika sanoa tahdon :-) Eli mitä mä nyt sillon oon, joku kaksvitonen. Loppujenlopukshan me voitais marssia maistraattiin hetkenä minä hyvänsä, mutta kun niin mulle kuin Jamillekin on tärkeetä ties keiden läsnäolo niissä kemuissa, niin ehkä me maltetaan oottaa niin kauan että säästöjä kertyy suurempien pippaloiden järkkäämiseen!


Kuvituksena vanhoja kuvia, joita tossa taannoin pyydeltiin :-) Kovalevyjen syövereistä löydetyistä otoksista tulossa toki oma postauksensa aikanaan erinäisen stoorin kera, stay tuned!

VIA PHONE 6-7

3. marraskuuta 2013

Hejsan allihuuppa, tääl ois taas luvassa muutama kännykkäräpsy viimesen parin viikon ajalta! Kyllä sen huomaa, että syksy tulee ja päivisin alkaa hämärtää aikasemmin, kun ei tolla puhelimellakaan tuu kuvia räpsittyä enää samaan tapaan.
  Kaikesta huolimatta, takana on taas yks tuikitavallinen viikonloppu. Käytiin lauantaina veljien kanssa mummolassa pyhäinpäivän lounaalla ja illaks suuntasinkin Jamin luo syömään tortilloja. Tänään sit otin vielä projektikseni leipoa suklaamuffinseja ja sain kuulla, miten mun pitäis lähteä leipurikondiittoriksi, kun oon niin hyvä paakari :-D Ken tietää, mitä mä päähäni ennen ens kevään yhteishakua saan!
 
Mä päätin tällä kertaa jättää polaroid-muokkauksen sikseen, niiden polaroid-kuvien "kehittäminen" vie aina niin vietävän kauan ettei nyt ollu kiinnostusta alottaa sitä rumbaa. Musta nää on ihan kivat näinkin, kuvaustakin per kuva saa vähän enemmän kuin pari hassua sanaa. Mitäs mieltä te ootte?
  Nyt kuitenkin rattosaa sunnuntai-iltaa sen puuhan parissa, mitä ikinä sitten teettekin! Mulla tää teksti ei jostain syystä tunnu taas luistavan niin siirryn ihan suosiolla uusimman Solsidanin jakson syövereihin kera muffinssien. Palaillaan seuraavan kerran vastauspostauksien muodossa :-)

insttta
1. Uusin neuletakki päällä ekaa kertaa! 2. Voi kun toi meidän karvanaama ois vielä tommonen kultasennoutajan pennun klooni .. 3. ..eikä tämmönen pällistelevä hörökorva :-D 4. Ja taas uus sarjarakastuminen Yle Areenasta, Solsidan ♥

insssta5. Uusin hajuvesi, Ralph Laurenin Pink Pony. Ostin tän pari viikkoa sitten hetken mielijohteesta, kun lähes kaikki muut allekirjoittaneen hajuvedet alkoivat olemaan pelkkiä tippoja puteliensa pohjalla. Tää kaipais kieltämättä kaverikseen tonne hyllyn päälle jotain hillitympää ja naisellisempaa vaihtoehtoa, sen verran makea tuoksu jokapäiväseen käyttöön tämmöselle migreenipotilaalle, kuin mäkin olen! 6. Vatsantäytettä autokauppojen lomassa, hyi jestas miten joku kanasalaatti voi olla niin pahaa ku toi mäkkärin versio on .. 7. Tänään otin projektiks leipoa suklaamuffinseja! Lopputuloksesta tuli vähintäänkin mielenkiintoinen, mut eikse oo maku joka ratkasee, ei ulkonäkö? :-D 8. Takkiheruttelua Stadiumin pukukopissa!

Uusia tuttavuuksia testaamassa 2/2 - VIDEO

2. marraskuuta 2013

Ja muistuihan se unohdettu tuotekin, nimittäin Herbinan kuivashampoo! Senkin tosiaan oon käyttänyt loppuun jo aikoja sitten, "riittosuudesta" ehkä himpun verran miinusta. Tai sitten mä vaan en osannut käyttää sitä oikein :-D Mutta varsin toimivaa tököttiä oli, sen avulla sain venytettyä hiustenpesujen väliä parhaimillaan neljään päivään! Tosin purnukan spraymaali-tönkkämäinen olemus ja sisällä ravistettaessa helisevä kuula ärsytti mua kovasti ja auta armias jos Manu oli jossain lähettyvillä kun sitä sumutti. Semmosta pärskimistä et nää missään muualla, ★★★

Muistakkee klikata laatua vähän paremmaks tuolta rataksesta, niin voipi olla himpun verran mukavempi kokemus katsoa tota mun hulabaloota! Linkki videolla arvosteltujen tuotteiden esittely-postaukseen tässä -> click

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne