TAKKI KU VEISTOS

31. lokakuuta 2013

takkkii 
IMG_69501
.. No ei nyt ehkä ihan veistos, mutta täydellinen silti. Oisitte nähny, kuinka mä eilen palloilin Stadiumin pukukopeissa punasen ja mustan Everestin sekä valkosen Didriksonsin kanssa. Valinta oli oikeesti aika vaikea, mutta vaikka Didriksons oli tositosi nätin näkönen, oli se lopulta aika helppo karsia pois korkeemman hintansa ja vähän luirumman olemuksensa takia.
  Siinä mä sitten koitin päättää punasen ja mustan takin välillä musta tuntu nappaavan kaikkien muiden vaatteiden kanssa paremmin yksyhteen mutta punasen ajattelin tuovan vähän vaihtelua mun ennestään tummaan takkikokoelmaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, kuten kuvista voi varmaan päätelläkin, että mä käppäilin liikkeestä ulos punanen takki Stadiumin jättikokosessa muovikassissa. Nyt vielä kun sais ne lumet pysyvästi maahan ja vähän katu-uskottavammat pakkaset käyntiin, tänä (ja toivottavasti viitenä seuraavana) talvena ei nääs palella!

INSPIRATION BLOG AWARDS 2013

Oottekin varmaan kaikki siellä ruudun toisella puolen selvemmillä vesillä tän meiningin suhteen, kuin mitä mä olen hektisen työviikon tiimoilta kerennyt asiaan perehtyä! Mutta ajattelin nyt kuitenkin kertoa, miten töissä kiireen keskellä oli oikein mukava pysähtyä lukemaan sähköposti, jossa mulle ilmoitettiin tästä gaalasta ja siitä, että And then she grew up olisi ehdolla Vuoden inspiroivimmakis lifestyle-blogiksi :-) Kiitos sille ja/tai teille, jotka tän teitte mahdolliseksi ♥

gaala Mä kuitenkin ikuisena pessimistisenä realistina tiedän, että todennäköisyys päästä edes topviiden joukkoon on aika minimalistinen, kun vastassa on kymmeniä huippublogeja, jotka todellakin voiton ansaitsisivat :-D Siispä menkäänytjoäänestämäänmua-patistuksen sijasta kehotan teitä yli 18-vuotiaita osallistumaan äänestykseen ihan vain itsenne vuoksi, jos gaala yhtään kiinnostaa! Äänestykseen 10.11. mennessä osallistuneiden kesken arvotaan nimittäin viisi(5) kahden hengen lippupakettia lauantaina 16.11. Klaus K Living Roomissa järjestettävään kutsuvierastilaisuuteen, jossa voittaneet blogit sitten julkistetaan. Mähän olen jo siis menossa iki-ihana Joanna seuralaisenani ja ois aika mahtista, että kun mä kerrankin pöllähdän johonkin blogitapahtumaan, niin siellä ois mahdollista törmätä myös teihin lukijoihin :-)
  Tästä siis pääset äänestämään omaa suosikkiblogiasi, kategorioitahan on siis viisi ja näin ihan skidinä mainostuksena tähän loppuun: meikän blogi löytyy sieltä lifestyle-osion alkupäästä. Lykkyä pyttyyn kaikille kanssaehdokkaille, Bulevardilla tavataan!

Hapsuja

27. lokakuuta 2013

outfitt
Halusin lähestyä teitä taas pitkästä aikaa asukuvien muodossa. Kieltämättä kuva näyttää vähän postikortilta, mutta ideana onkin esitellä tuota ihana neuletta, jonka viikko takaperin löysin H&Mltä. En tiedä mikä fiksaatio mulla on vaaleisiin neuleisiin, mutta tää taitaa olla nyt mun neljäs vaalea, iso villatakki puhumattakaan kaikista niistä vaaleista neulepaidoista, joita omistan! Ihastuin kuitenkin ihan ikihyviksi noihin rinnuksessa komeiliviin hapsuihin, jotka kuvista välittyy kieltämättä aika heikosti, sekä edestä-pitkä-takaa-lyhyt -malliin. Tää päällä oonkin painellut menemään lähes tulkoon koko viikon, mukavampaa ei ole ♥
  Oon huomannut, että mitä kauemmin ton jalustan antaa tuolla vaaterekin takana virua, sitä suurempi kynnys se on ottaa sieltä käyttöön. Näin on käynyt mun asukuvailujen kanssa. Toki myös sillä saattaa olla näppinsä pelissä, että aamuisin nukun mieluummin puolillepäivin, kuin värjöttelen ulkona kameran edessä. Kieltämättä myös toi sama kuvausspotti tympii, kun sitä on jo vuoden päivät asujen kuvaamiseen käyttänyt :-D Ideahan lähti siitä, kun mä kuumeisesti yritin kotipihan lähettyviltä etsiä spottia, johon kameran voisi turvallisesti asetella asukuvien ottoa varten. Meidän kotiportin päältä semmonen sit löytyi ja sen avulla mä niitä asukuvia melkein vuoden päivät napsinkin. Nyt tilalla tosiaan on se ihan oikea jalusta, vielä kun kaukolaukasimen jaksaisi jostain etsiä, helpottuis tää kuvailu huomattavasti. Etenkin, kun tämän bloggaajan poikaystävä, vastoin kaikkia oletuksia ja muita blogi-poikaystäviä, ei ole kiinnostunut mun asujen kuvaamisesta pätkän vertaa :-D

Asiasta kukkaruukkuun, myös toi mun juurikasvu alkaa olla aika hälyyttävä. Millään ei huvittais pistää rahaa hiuksiin just nyt, mutta silti kovasti haikailisin sinne kampaajalle. Se polkkatukkakin houkuttelis edelleen kovasti. Voi mälsä, mä sanon, mutta ehkä mä turvaudun vielä kerran ihan kaupan väripurkkiin ja teen itestäni vähemmän kaljun näköisen kotikonstein. Ei nimittäin oo kovin nättiä, kun mun miljoonat hiusrajassa pönöttävät oman tahdon omaavat vauvahiukset ovat ihan vaaleita ja tekevät musta sen näköisen, kuin oisin kaljuuntumassa!
  Mut jeeeppis joo, puhelinkuvia on tältä viikolta aikasta minimalistisesti, joten siirrettäkööt niiden postausta taas viikolla eteenpäin. Tää on tää kamalin hetki syksystä, harmaa, märkä ja kolea. Kaikenlisäks viimeyönä tapahtu jokaisen bloggaajan painajainen, kun kelloja siirrettiin tunti taaksepäin. Ei kun odottelemaan pimeää jo kello 16 maissa, on tää loppusyksy nastaa aikaa..

Kysymyspostaus!

26. lokakuuta 2013

ask
Tiedätte mikä on homman nimi, aikaa on ensi viikon perjantaihin 1.11. saakka!

CLOTHING INSPO

24. lokakuuta 2013

Untitled #18
Parka Abercombie&Fitch / Sweater H&M / Jeans Stella McCartney / Boots UGG Australia / Beanie Marini Silvano Eskimo
Untitled #17
Sweater Acne / Jeans H&M / Pumps Zara / Bag Michael Kors / Watch Daniel Wellington
Untitled #16
Sweater & Blouse Ralph Lauren / Pants 7 for all mankind / Boots Steve Madden / Socks H&M / Bag Kelly & Katie Wragge / Watch Michael Kors

Kyllä se maku vaan on kallis naisella kellä hyvänsä, kun sillä rahalla ei tarvii ihan oikeasti läträtä. Sen nää muutamat inspokollaasitkin varmaan todistaa :-D Keskimmäinen kollaasi nyt on ehkä vähän kesäinen kenkävalintansa puolesta, mutta mä vaan niin tykkään boyfriendfarkut+sirot avokkaat -lookista! Oon tosiaan jo pitkään kärsiny pienosesta vaatekriisistä, vaikka kolttua ja pöksyä tulee ovista ja ikkunoista. Silti tuntuu, et edelleen multa puuttuu yhtä sun toista merkittävää vaatekappaletta ja asustetta. Esimerkiks mulla ei oo tavallista, hyvin istuvaa neuletta eikä kauluspaitaa. Jotkut kaiken kanssa sopviat talvisaappaat on vielä hakusessa ja talvitakkikin ois varmaan hyvä hankkia ennen kuin on liian myöhästä ja kivat takit löytyy kaupan rekkien sijasta muiden vaatekaapeista! Laukkujakaan ei voi olla liikaa, pehmoset polvisukat ois täydelliset tämmöselle varpaat-aina-jäässä -tyypille niinkuin mä ja jonkun aavistuksen naisellisemman pipon vois myös laittaa ostoslistalle. Mä oon myös pikkuhiljaa harkinnut alkavani säästää aitoihin UGGeihin. Ois ne vaan niin täydelliset talveen!
  Shoppailu on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, tässä pitää samalla kuitenkin sisustaa kotia ja pian maksaa myös siitä kodista vuokraa. Ehkä mä pistän uuden sohvan kenkien edelle ja syynään kirpputoreja hyväkuntoisten, omaa silmää miellyttävien kuteiden toivossa. Mutta ainahan sitä voi haaveilla, vai mitä?

VIA PHONE 4-5

20. lokakuuta 2013

po1 po2 po3 po4 po5 po6 Tääkin päivä on mennyt ihanan letkeesti. Kyllähän mä viipotin toiselle puolelle kaupunkia työasioissa, mutta siinä samalla sain syyn pyörähtää kaupungilla. Mukaan lähtikin sit pari pehmoista pakettia ja alennuksessa ollut ihan överi-ihanan tuoksunen Ralph Laurenin hajuvesi!
  Nyt kun ollaan Jamin kanssa leikitty kotia tää viikonloppu, alkaa mun muuttokuume pahenemaan vaan entisestään. Nytkin sain idean tehä makaronilaatikkoa ja tässä sitä samalla mussuttaessani en vois olla ylpeämpi omista kokkaustaidoista! Kotikotona kun harvemmin on ihan yhtälaista valinnanvapautta just esim safkan suhteen, eikä arkisin oo niinkään aikaa sille vaimoilulle. Keskellä yötä töistä tullessa kun ei ihan kiinnosta vääntää jotain gurmeeta pöytään ihan vaan itelle, ja samalla herättää muutkin talossa olevat hyypät :-D
 
Oon kirjottanu tätä postausta nyt vajaat pari tuntia, samalla oon vähän syönyt. Ja kattonut telkkaria. Ja käynyt ulkona koirien kanssa. Ja selannut instagramia. Ja uhannut Jamia, että syön sen jälkkäridonitsin, jossei se kohta tuu syömään ruokaa. Täytyy myöntää ettei tää mun aikaansaannos järin häävi ole :-D Nyt kuitenkin kun sain tän santsilautasellisen makaronilaatikkoa tyhjäks, voisin lyödä tiskikoneen tulille ja rahdata ruhoni tonne sohvalle kera Bonbonin kalakarkkien kanssa. Tsau!

Let's take vähän rennosti

IMG_6829
dippadaaa
IMG_6839
IMG_6864
IMG_6860 Meikäläinen majailee tällä hetkellä aivan jossain muualla kuin kotona, kun kaveri perheineen pyysi mua koiravahdiksi pidemmän viikonlopun ajaksi. Täällä mä nyt sit oon ottanu ihan vaan iisii, kahden pikkukoiran hoito kun tuntuu ihan palalta kakkua meidän perheen Timoniin ja Pumbaan verrattuna. Ollaan nukuttu paljon pitkin päivää, lenkkeilty tuolla ihanan kirpsakassa pakkassäässä ja syöty hyvin. Kaverin äiti totesikin, että näiden tyyppien sydämeen pääsee vatsan kautta ja niinhän siinä sitten kävikin! Täällä me nytkin löllötellään vällyjen välissä tyytyväisinä ja tuhina vaan käy kun haukut nukkuu ja mä oon muuten vaan tuhisevaa sorttia :-D
  Oon mä tietty muuallakin käynyt, kuin vaan lenkkipolun varressa. Sompailtiin tänään Jamin ja erään kaverin kanssa huonekalukaupoille ostamaan mulle ja Jamille sänkyä. Oli peräkärryt autossa kiinni ja kaikki, mutta tottakai tarjouksessa ollut peti oli mennyt kuin kuumille kiville. Niinpä saadaan nyt viikko tai pari venailla tilaukseen mennyttä meidän ensimmäistä jenkkisänkyä. Isoa ja pehmeetä semmosta, huh!
 
Ei tää teksti taho oikein luistaa nyt, joten ehkä vaan parempi jos pistän Yle Areenasta tän illan Uutisvuodon tulille ja painun sitte pehkuihin. Jamin mielestä oon kuulemma ihan ihme mummo kun ko. sarjasta tykkään, mutta kun iskä joskus yli 10 vuotta sitten mut sitä opetti kattomaan, ei takasinpaluuta oo ollut. Ehkä Peter Nyman ja Jari Tervo on ainakin osasyyllisiä mun vähintäänkin hämärään huumorintajuun, kun niiden juttuja tuli jo alle kouluikäsenä kuunneltua, ken tietää!

2:36PM

17. lokakuuta 2013

jeee Pakkohan tää söpö raitatoppi oli Lindexin alerekistä kassalle kiikuttaa, rakkain terveisin yks Holly&Whyte -mallistoon hurahtanu. Vielä kun jostain löytäis samaa sarjaa olevan neulepuseron, niin oisin kovin haltioissani ja onnellinen.
Mun uus tv-sarja-fanituksen kohde, House of Anubis, löytyy Yle Areenasta niinkin mielikuvituksettomalla nimellä kuin Sisäoppilaitoksen arvoitus. Tää on taas näitä Nickelodeon-sarjoja, joita kukaan ei myönnä kattovansa, vaikka todellisuudessa ei anna yhdenkään jakson mennä ohi korvien. Jami nauraakin mulle aina kun huomaa et katon tätä ja sanoo tota millon mikskäkin rillipöllöjen kauhukoulu -ohjelmaks ja heittää vitsiä tyyliin "ooh, tulkaa auttamaan, joku on varastanut opettajan viivottimen", kun sanon että toi on oikeesti jännittävä :-D
Tää on taas näitä päiviä, pipopäiviä nimittäin. En jaksa pukeutua ja ahistaa mennä töihin kun pipo pitää ottaa pois päästä. Sen siitä saa kun menee märällä tukalla nukkumaan!
Mun ja Jamin kämppä tulee mitä ilmeisemmin olemaan teemaltaan tähtitaivas. Näitä kyseisellä printillä varustettuja iteemejä kun on varattu jo makkariin, kylppäriin ja keittiöön. Bongasin Sokokselta myös pari kivaa sohvatyynyä, joissa niissäkin on tähtiä. Kunhan nyt vaan ois ensteks se sohva (haluan tämän, piste) :-D

Ihmisen paras ystävä

12. lokakuuta 2013

ronttiiii Usein parasta kaveria kysyttäessä tulee mietittyä vain ja ainoastaan niitä, jotka (ainakin suurimman osan ajasta) kulkevat kahdella jalalla ja ovat lähes karvattomia. Siis ihmisiä. Koiran omistajana tulee podettua huonoa omatuntoa, kun helposti unohtaa sen oikean parhaan kaverin. Sen, joka odottaa sua kotona aina yhtä innoissaan eikä koskaan unohda sua, olit sä sitten jättänyt sen yksinään tunniksi tai kokonaisen työpäivän ajaksi. Puhumattakaan niistä kerroista, kun lähdet useammaksi päiväksi lomalle ja se oma hännänheiluttaja jää vieraiden huomaan. Jälleennäkemisen riemu on silloinkin valtaisa.
  Mäkin useasti mietin näitä ihmisystäviäni, kun kysytään, kuka se mun bff oikein on. Silti mun suusta on kuitenkin voinut useasti kuulla, miten paljon mä Ronttia rakastan ja pari kertaa olen maininnut hänenkin olevan mun paras ystävä. Ja kyllä, Rontti on mulle hän, sen verran suuri ja inhimillinen persoonallisuus kyseessä.
 
Sain Rontin 10-vuotiaana joulukuussa 2004, ostin hänet syntymäpäivälahjaksi saamillani rahoilla. Ilmoitukseen koiranpennuista törmäsin Etlarissa ja pienoisen suostuttelun jälkeen me oltiinkin jo  äidin ja iskän kanssa autossa matkalla kohti Hartolassa sijaitsevaa maatilaa. Sekarotuinen koira oli meille itsestäänselvyys ja se todennäköisesti oli seikka, jolla etenkin isin sai mukaan suostuteltua. Sillä on aina ollut sekarotuisia koiria ja jokainen niistä ollut toinen toistaan kultaisempi tapaus. Rontti kuitenkin taitaa olla ehdoton ykkönen, ainakin mun mielestä! Isänkin puheesta voinut usein kuulla kuinka mainio koira Rontti on ja miten toista samanlaista ei ole olemassa. Äidin, veljien ja isovanhempienkin mielestä Rontti on paras koira maailmassa :-)
  Ja onhan Rontti, siis paras maailmassa. Se on lempeä, älykäs ja lojaali. Mutta mitä muuta voit puolikkaalta kultaiseltanoutajalta odottaakaan? Rontissa on myös aavistus suomenpystykorvaa ja -ajokoiraa, mutta näiden rotujen geenit näkyvät koirassa enimmäkseen ulkonäössä: turkki on kuin suoraan pystykorvalta, kasvoissa näkyy häivähdys ajokoiraa. Kasvoista, tai ennemminkin silmistä loistaa myös se älykkyys. Eikä se ole vain ns. teoreettista älyä tassun antamisesta ja lenkkeillessä rinnalla kävelemisestä ilman hihnaa. Se on myös tunneälyä ja empatiaa. En oo Rontin meille tulemisen jälkeen joutunut kertaakaan itkemään yksin ja ilman lohtua. Kyllähän se helpottaa masentuneimmankin mieltä, kun nuo pähkinäsimmut puskevat kainaloosi ja kostea kirsu hipaisee poskeasi.
Koira on se, joka kuuntelee, mutta mun tapauksessa koira on myös se, joka vastaa :-D Ei olisi ensimmäinen kerta kun Rontin kanssa höpöttelen omiani ja pidän Rontin jokaista tuhahdusta, merkitsevää katsetta ja murahdusta vastauksena! Tai sitten mä vain kuvittelen, mutta voin myöntää olevani koirafani_94 -ainesta ja väittää koirani ymmärtävän mua. Toki onhan sillä hölmötkin hetkensä, mutta 9-vuotiaan vanhan herran tuulimyllymäisesti viuhkova häntä ja armoton kohellus aiheuttaa mussa vaan entistä enemmän awwww-fiiliksiä :-D Toisinaan sen huomaa, että Rontti käveli pentuna seinää päin. Useammankin kerran.
  Pelottaa ajatellakin miten selviän sitten, kun Rontista aika jättää. Kyllähän Manukin on vallan vinkeä vintiö, mutta ainakaan vielä en voi kuvitella sen hönön täyttävän Rontin paikkaa edes puoliksi. Niin tärkeä Rontti mulle ja meidän perheelle on. Kyseessä on perheenjäsen, kuin veli, kuin oma lapsi. Pentuna se jopa nukkui äidin ja isän välissä, aamupalaksi äiti teki sille aina puuroa. Rontti on ainutlaatuinen, todellinen ihmisen paras ystävä. Hyvää syntymäpäivää buddy ♥

Ihana kamala kaupallistuva blogosfääri

9. lokakuuta 2013

Ne blogimaailman mukkelismakkelis heittäneet mahdollisuudet ilmaisen materian haalimiseksi. Jotkut näkevät punaista bongatessaan jonkun blogin postauksen otsikossa nimeltämainitsemattoman rättipuljun nimen, toiset odottavat innolla bloggaajien järjestämiä arvontoja ja postipaten kotiin kiikuttamien pakettien sisällön esittelyä. Aika monella taisi jo välähtääkin ja tajusitte mistä puhun, yhteistyö-postauksista.   
  Tää, ehkä jopa vähän arka aihe on jo pidempään pyörinyt mun päässä. Mä en itse oo lähtenyt yhteistyötä tekemään minkään valtakunnan kiinarättilän kanssa eikä Indiedays Inspirationinkaan kautta ole tullut vielä vastaan kampanjaa, joka mua ihan oikeasti kiinnostaisi. Jotkut voisivat siis sanoa, että mikäs mä olen aiheesta avautumaan, mutta senkus sanovat. En mä koskaan ole mämmiäkään maistanut, mutta silti saan puhua siitä jos niin haluan.

Selaat Bloglovinia/Bloggeria/Blogilistaa/minkä kautta blogeja nyt seuraatkaan. Feedissä tulee vastaan yhteistyöhön viittaava otsikko, miten reagoit? Mä itse yleensä skippaan vähänkin arvontoihin tai joihinkin muihin vastaaviin viittaavat otsikot samantien, mua ei vain yksinkertaisesti kiinnosta koittaa saada parinhuntin lahjakorttia johonkin maapallon toisella puolen majaa pitävään liikkeeseen. Etenkin, kun tiedän, etten ole ainoa osallistuja ja että arpaonneni on luokkaa Aku Ankka. Mutta mä en pidä siitä haloota, kanssabloggaajat saavat järjestää arvontoja jos niin haluavat. Se ei ole multa millään tavalla pois. Siksi musta onkin todella surullista, miten nämä kuuluisat mielensäpahoittajat kerta toisensa jälkeen samoissa blogeissa jaksavat samalla tavalla mankua siitä, kuinka kyseisestä blogista on tullut niin kaupallinen ja on pelkkiä yhteistyöpostauksia ja uhataan lopettaa lukeminen jos yhteistyöt ei vähene ja uliuli.
  Onko se oikeesti niin ylitsepääsemättömän kamalaa, kun bloggaaja hyötyy harrastuksestaan? Tai kun hän on teille lukijoillekin koittanut saada jotain kivaa diiliä aikaseks? Ihan yhtälailla ne urheilijat saa mitaleja ja kunniaa, miksei harrastuksenaan nettiin kirjoitteleva ja kuvaava henkilö voisi saada vähän tunnustusta tekemästään työstä harrastuksensa eteen? Ja turha edes yrittää väittää, ettei bloggaamisessa ole mitään rankkaa. Eri asia se tosin on, onko kyseessä taitava bloggaaja vai onneton tusinatauno, mutta sitä mä en lähde tässä määrittelemään. Muutamissa blogeissa pyörineet postaukset bloggaukseen käytetystä ajasta kertovat varmaan jotain tästä aiheesta.

Ajattelin tekstissä muutenkin keskittyä enempi meihin harrastelijoihin. Ammatikseen bloggaavat ovat oma lukunsa ja heille yhteistyöt ovat etuja siinä missä "tavallista työtä" tekeville työsuhdeautot ja lounarit. Kaikenlisäksi bloggausta työnään tekevien yhteistyöt pyörivät ihan eri sfääreissä, kuin mitä voisin vaikka omaan blogiini edes kuvitella. Aina ei mene nallekarkit tasan, mutta oman työnsä edut heille suotakoon. Kyllä näin harrastelijanakin voin sanoa, ettei bloggailu oo mikään läpihuutojuttu. Paineita on ja aikaa menee, tahtoi sitä tai ei.
  Tässä vaiheessa voin kai allekirjoittaa myös sen, minkä Ida aikoinaan blogissaan totesi. Kaipaan sitä oldschool-blogimaailmaa. Suorana lainauksena, jos tämän minulle Ida suot,

"Sillon kuvattiin blogeihin päivän asuja, joiden vaatteet oli itse ostettu. Ne oli ostettu pääasiassa ihan tavallisista suomalaisista vaatekaupoista. Blogeissa oli fiiliskuvia kavereista, kavereiden kanssa pelleilystä, normaalia höpötystä normaalista päivästä. Mitä hauskaa tapahtu koulussa/töissä. Mitä hauskaa tapahtu koulun jälkeen. Mitä noloa kävi. Mitä hupsua sun lemmikki teki, ja niin edelleen." 

Mitä tälle nimenomaiselle bloggailulle on tapahtunut? Nii-in, kaupallistuminen. On hullua ajatella, miten blogimaailma on vain parissa vuodessa muuttunut niin vietävästi. Osaan nimetä enää vain kourallisen blogeja, joiden postaukset ovat 100% edellä mainittua priimakamaa. Kilpailu vain kovenee ja patistaa bloggaajan toisensa jälkeen lähtemään mukaan kys. hullunmyllyyn. Myös upouusia blogeja putkahtelee ovista ja ikkunoista. Surullista on myös se, miksi niitä blogeja syntyy kuin sieniä sateella. Useammaltakin nettipalstalta saanut lukea, miten nuoret tytöt haluavat ruveta bloggaamaan, että saavat ilmaista tavaraa. Voi kistus minä sanon! Motiivinsa kullakin, mutta eikö tää mee jo pikkusen yli?
  Yhteistyöpostaukset on musta ihan mielenkiintosia ja useastikin olen ollut mainoksen uhri, kun postaus on tehty huolella ja postauksesta käy ilmi, että kirjoittaja todella uskoo saamansa tuotteen firman aatteisiin ja/tai todella pitää saamastaan tuotteesta/tuotteista, eikä vain lätki sinne tänne kuvia saamistaan uutuuksista kertomatta niistä sen kummemmin. Niin ja kun mainostettava tuote on jotain muuta, kuin se sama kolttu, joka on nähty jo viidessätoista muussa blogissa, nousee postauksen pointsit meikän silmissä samointein. Eli aavistuksen kekseliäämmät ja ennennäkemättömät tuotteet/palvelut herättävät mielenkiinnon.
  Valitettavasti kuitenkin yhä useampi ja useampi mainospostaus on toteutettu yhteistyössä näiden nimeltämainitsemattomien kiinapuljujen kanssa ihan vain ilmaisten (keskenään samanlaisten) vaatteiden kiilto silmissä.
Musta on myös aika naurettavaa, miten koko touhu on lähtenyt ihan käsistä tuoteryhmän kuin tuoteryhmän saralla. En yhtään ihmettele jos kohta joku mainostaisi vessaharjoja ihan vaan, koska sai moisen ilmaiseksi.

Myönnettäköön, että olen itse hyvin pihi. Mun suusta kuulee hyvin usein "kun halvalla sai" tai "tää oli melkein puoli-ilmainen" ja oon hyvin herkkä tekemään edullisia heräteostoksia. Harvemmin kuitenkaan tulee ostettua mitään täysihintaista, arkikäyttöön siis. Ja olihan mun yo-mekkokin vitosen maksanut kirpparilöytö. Syy kuitenkin sille, miksi mun kaltainen pihi ihminen kieltäytyy
ilmaisesta kamasta, on hyvin simppeli. Mä en halua sitoutua yhtään mihinkään sen suurempaan tän bloggailun suhteen. Kuten ootte nähneet, oon hyvin impulsiivinen ja mulla on erilaisia kausia mitä blogiin kirjoitteluun tulee. Indiedays onkin tarjonnut mulle oivat lähtökohdat erilaisiin kampanjoihin, mutta vain jos olen itse halunnut mukaan lähteä. Kukaan ei pakota mua mihinkään. Mä en myöskään tykkää postissa asioinnista ja meidän postimies pelkää meidän koiria ihan liikaa, että toisi paketit ovelle ja olen ihan käsi mitä tavalliseen nettishoppailuunkin tulee, joten summa summarum, oon pysynyt aika hyvin poissa tästä yhteistyöskenestä niin omasta tahdostani kuin olosuhteiden pakostakin :-D Toisekseen uskon osaavani arvostaa haalimaani materiaa, kun olen sen itse tienaamillani rahoilla hankkinut. Koen aina tietyntyyppistä lievää ylpeyttä, kun voin sanoa, että joku vähän kalliimpi jutska on aivan itse ostettu.
  Mulla on kiikarissa vain ja ainoastaan yksi firma, jonka kanssa yhteistyöhön voisin lähteä, mutta mulle on suuri kynnys pyytää keneltäkään yhtään mitään. Oli se sitten bensarahan pyytäminen iskältä tai pillin pyytäminen pikaruokaravintolan kassalta. Puhumattakaan tämmösistä isomman kaavan yhteistyöhärpättimistä.

Miksi mä nyt sitten avauduin tästä kaikesta? En tiedä, ei tähän aiheeseen liittyen osaa heittää edes kuvia tuonne kappaleiden väliin. Tekstistä tuli varsinainen sekametelisoppa ja punainen lanka katosi heti alkuunsa, mutta varmaan tästä jotain irti saa. Mielipiteeni useampaan blogosfäärin kaupallistumista koskevaan osa-alueeseen ainakin. Huomaatte varmaan myös miten paljon mulla tästä asiaa on, mutta silti mä en ole jokaisen lukemani yhteistyöpostauksen kommenttilaatikossa kitisemässä, kuinka joku blogi on muka täynnä ilmaista tavaraa ja blogin kautta saatu* -mainintoja. Suurin syy tähän on varmaan se, että osaan skipata itseäni tylsistyttävät ja puuduttavat postaukset heti alkuunsa. Suosittelen muillekin, niin pysyy se V-käyrä minimissä ja meininki blogeissa yleisesti paljon positiivisempana!

Kaikkia ei vain voi miellyttää, se on se karu fakta, joka blogimaailmassa kannattaa pitää mielessä. Niin kirjoittajana kuin erityisesti lukijanakin.
Maailma muuttuu, niin myös blogimaailma. Sen mukana voi joko mennä tai sitten olla tämmönen vastarannan kiiski, niinkuin meikä ja esimerkiks jo edellämainittu iki-ihana Ida. Kuitenkaan yhdenkään bloggaajan maailma ei siihen kaadu, jos lukija x ruksaa blogin pois kirjanmerkeistään, kun siellä on asioita joista tämä lukija ei pidä. Kenties se on ihan vaan hyvä juttu, kummankin mielenterveyttä ajatellen.

VIA PHONE 3

6. lokakuuta 2013

Joko se taas on aika tsekkailla, mitä mä tällä viikolla ton kapulani kameran läpi oon nähnyt? Vastahan oli viimesunnuntai! Noh, pistetään polaroidia kehiin nyt sitten, mähän oon aivan liekeissä tän postailun suhteen :-D

polaroid2 polaroid1 polaroid4 polaroid3 polaroid5 polaroid6 Takana tosiaan on yks huipuimmista viikoista vähään aikaan. Tai no ei nyt ehkä huipuin ihan kaiken suhteen, mutta ainakin asuntorintamalta on kuultu äärimmäisen hyviä uutisia ja Operaatio Omaan Kotiin on lähtenyt liikenteeseen melkosella vauhdilla! Lauantaina käytiin äidin kanssa etsimässä sopivia pömpeleitä tulevaan asuntoon ja nyt keskiviikkona käydään iskän ja isomman auton kanssa hakemassa mun ja Jamin ensimmäinen huonekalu: ruokapöytä. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, vai miten se meni. Tätä ohjenuoraa noudattaen on toi keittiönpöytä ehkä mitä passelein ensimmäinen huonekalu hommattavaksi. Ostinpas jo patalaput ja -kintaankin. Ehkä ne kaikki vitsit naisen keittiöön kuulumiesta pitävät paikkansa, itse nääs viihdyn lieden äärellä oikein hyvin. Puhumattakaan herkkuja notkuvasta ruokapöydästä.
  Fiilikset tältä viikolta on muutenkin jeesit. Tänään on ollut ihana ilma ja oon ollut kuin tuuliviiri aamupäivästä alkaen. Nyt voin ihan luvan kanssa ottaa hetken rennosti ennen alkavaa työviikkoa, huomenna kun ois herättävä viideltä kuskailemaan ihmisiä vähän ketä minnekin. Enköhän mä siitä jotenkuten selviä :-D
  Nyt mua tosiaan odottaa rentouttava suihku, Spring Breakers -nimeä kantava leffa ja sipsipussi. Oikein rentouttavaa viikon viimeistä päivää jokaiselle!

Uusia tuttavuuksia testaamassa 1/2

bt1
Blogin facebook-sivuilla tästä jo kyselinkin ja kun päivityksen tykkäykset kielivät vihreästä valosta niin annetaan nyt sitten mennä!
  Sokoksella on tällä hetkellä meneillään 3+1 -päivät ja joka kerta kyseinen hullunmylly tietää myös mun totaalista sekoamista mitä kosmetiikkatuotteiden haalimiseen tulee. Se on ihan uskomatonta, miten muutamankin euron alennuksella oleva naamaan lätkittävä tökötti vaikuttaa naiseen. Siis ei se tökötti itsessään, vaan se sen hinta. Kosteuttavat seerumit sunmuut ei oo koskaan kuuluneet mun ihonhoitorutiineihin, mutta nyt kotiutin semmoisenkin, kun halvalla sai!
  Myöhemmin tulikin huomattua, että mukaan on lähtenyt useampi uusi tuttavuus niin sieltä Sokkarilta, kuin parista muustakin liikkeestä. Ideana mulla tässä nyt olisikin näin kuun aluksi esitellä nää mun bongaamani tuotteet ja sit kuun vaihteessa palaisin blogiin kera tuotteiden arvostelujen. Ainakin voisin kuvitella, että näistä saa iloa irti siinä vajaassa kuukaudessa ja mulla kerkiää jonkinlainen mielipide kustakin purnukasta, sudista ja tuubista muodostua.

bt2
Ensimmäisenä syyniin pistetään Four Reasonsin kosteuttava shampoo. Tää on vielä lähes korkkaamaton ja hinta oli siinä 8 eugenin paikkeilla. Mitä nyt korkin väliin nenäni työnsin ja tuoksuttelin, niin ainakin sen suhteen ollaan hyvällä mallilla. Tän ostin erityisesti tota mahdollista vaalennusprosessia silmällä pitäen, joten ainakin shampoo pääsee tositoimiin testauksen suhteen!

bt3
Herbinan kuivashampoosta oon kuullut paljon hyvää, etenkin hinta-laatusuhteen tiimoilta. Tää muutaman euron kustantava tönikkä on parin käyttökerran perusteella paljon parempaa kuin mun aikasemmin käyttämä, hieman kalliimpi, hengenheimolainen L'Oréalilta. Tökötti lupaa raikastavansa hiusta ja tukevansa sen muotoilua. Syventävämpi diagnoosi ja lopullinen mielipide jääkööt vielä salaisuudeksi, ne kun on mullekin vielä ihan täysi ylläri!

bt4
Mulla oli pari kesää takaperin käytössä SYOSSin lämpösuoja ja se ajoi asiansa vallan mainiosti, riittoisakin se oli (viimeisiä tippoja pumpattiin vasta myöhään syksystä, kun kotiin pullo oli kiikutettu kesäkuussa). Odotan tältä, TRESemmén vastaavalta jotain samanlaista. Samassa marketissa myytävien kampaamolitkujen sarjassa taitavat kyseiset merkit painia muutenkin!

bt7
Lumenen CC-voide mulla on ollut käytössä jo pidempään, tän ostin Kärkkäiseltä pari viikkoa sitten. Vielä en oo mun aikasemmin käytössä olleeseen Fit Me -meikkivoiteeseen huomannut muuta eroa kuin miellyttävämmän tuoksun. Tuossa heti nenän edessähän lukee, että 6 in 1 -voide lupaa tekevänsä vaikka ja mitä, mutta saas nyt nähdä löydänkö voiteen hyödyt ja ihastun niihin, niinkuin useammat muut naiset ja tytöt ovat tehneet. Tai sitten mä oon turhan kriittinen :-D

bt8
Sitten ois luvassa L'Oréal Paris Volume Million Lashes -ripsiväri. Tää lähti Sokokselta matkaan reiluun kympin hintaan eikä sauma uudelle maskaralle ois voinut olla parempi, vanha kun oli ollut käytössä jo sen kolmisen kuukautta ja alkoi kuivumaan siihen tahtiin, ettei sillä muuta ois voinut enää tehdä kuin heittää vesilintua.
  Paksu harja tuntuu hassulta, mä kun oon pitkään käyttänyt ohutharjasia ripsivärejä. Emmin myös pitkään, kannattaako mun ripsiväriä ostaa, kun ajattelin kokeilla pitkästä aikaa ripsienpidennyksiä, mutta hyvin tää on nyt ajanut asiansa muutaman päivän ajan. Niitä pidennyksiä kun en heti tältä seisomalta oo hankkimassa :-D Kumisten harjasten ansiosta melko muhkeeta pötkylää on yllättävän helppo ja näppärä käyttää, ainakin helpompaa kuin niitä semmosia karvamitälieharjoja!

bt9
Siirrytään hetkeksi pois Sokokselta löytyneiden tuotteiden ääreltä. Kulmakarvapostaukseen tulleiden kommenttien innoittamana ajattelin pitkästä aikaa kokeilla tätä väri+suti -yhdistelmää kulmien muotoiluun. Kyseessähän on siis ihan vaan Gina Tricotin luomiväri sävyssä Chocolate, kun en mistään muualta tahtonut löytää sopivaa sävyä. En myöskään oo aikasemmin käyttänyt GTn luomivärejä missään suhteessa, joten kuka tietää vaikka tätä tulisi ihan sen oikeassa käyttötarkoituksessakin kokeiltua. Kulmakarvasudin nimellä kulkeva pensseli on Seppälästä.
  Tähän mennessä myös tämä kaksikko ajanut asiansa vallan mainiosti ja GTn väri on sopivan pigmenttistä ja sen aikaansaama tulos luonnollinen ynnämuuta ynnämuuta. Kun vaan vielä löytäis parhaimman tavan käsitellä sutia, oma käsi kun on parissa vuodessa tottunut siihen kynän pitelemiseen vähän turhankin hanakasti!

bt10
Mariela Sarkiman Cailapille suunnittelemaan ripsientaivuttajaan törmäsin ensimmäisen kerran Saaran blogissa. Oon itse jo pitkään haaveillut tuosta meikkimaailman legendasta, Shu Uemuran taivuttimesta, ja nyt kun tästä Sarkiman versiosta lupailtiin haastaajaa Aasian serkulleen, halusin pistää vempaimen testiin samantien!
  The Curler löytyi Sokkarilta ihan normihintaan, jotain 8 euroa se taisi olla, mutta pakko kyllä myöntää alkutuntuman olevan huomattavasti laadukkaampi, kuin mihin oon mun parin euron Seppälän "tappokoneissa" (Jamia lainaten) tottunut. Vaikka Saara blogissaan suositteleekin tuon varakumin poisottoa, ei se mun taivuttelua oo haitannut kun tämmönen pikkutassu miniatyyrisormineni olen :-D Ja irtonaisena kadottaisin sen kumminkin ...

bt6
Tästä Doven ihmerasvasta mainitsinkin jo Random Haul -videolla muutama postaus takaperin. Edelleen rakastan tuoksua ja sitä miten tuntuma käsissä on ensimmäisen käytön jälkeen paljon pehmeämpi, uskokaa pois: siivoojan käsissä sen huomaa. Rasva on kuitenkin jäänyt laukunpohjalle lojumaan, mä kun en minkäänsortin rasvaajariippuvainen ole. Mun oikea peukalo on myös edelleen kova ja koppurainen satojen, ellei tuhansien mikrokuituliinojen käytön jäljiltä, joten tarkotuksena ois tehdä kunnon kuorinta käsille ja sit takertua tähän käsirasvaan kuin hullu puuroon. Katsotaan mikä on tulos!

bt5
Viimeisenä luvassa oiskin sit We Care Iconin kuivalle iholle suunnattu puhdistusvaahto ja kosteuttava seerumi. Oon aikasemmin käyttänyt tuommosia vaahtotuotteita meikkien poispesuun ja muutenkin kasvojen alueelle, myös tykännyt niistä hirmusesti. Ootan innolla mitä tällä We Care Iconin vaahdolla on tarjottavana.
  Seerumista sen sijaan oon lukenut ja kuullut vähän ristiriitasia juttuja, enkä oo koskaan moista omaan nassuuni hieronut. Mistä sitä tietää vaikka toi mun iholla toimiskin, kosteutta ja raikkautta kun lupaa ja sitä mä nimenomaan kaipaan, vaikkakin voin jo näin etukäteen luvata palaavani aina ikisuosikkiini, Nivea Softiin, mitä kasvojen kosteuttamiseen tulee!

Tällaista siis luvassa. En oo varmaan ikinä ostanut näin paljon kosmetiikkajuttuja näin lyhyen ajan sisässä. Mitä pidätte ideasta? Onko mitään kiinnostusta saada tietää näistä tuotteista enemmän vai onko ihan plääh? Oishan tää hienompaa toteuttaa jollain laadukkailla ja maineikkailla, paljonkohutuilla merkkituotteilla, mutta jostainhan sitä on aloitettava :-D Ideoita ja ehdotuksia saa arvostelujen toteuttamisen suhteen heittää! Mä kun en oikeen itsekään vielä tiedä, miten sen osion tästä toteuttaisin.

Tukkaremontti!

4. lokakuuta 2013

Mulle on iskenyt aivan kamala hiuskriisi ja blogin fb-sivuilla jo totesinkin, että seuraavasta palkasta maksetaan kampaajakäynti oikein vimpan päälle! Totesinpa myös senkin, että koen kovaa ahdistusta sen suhteen, mitä tälle reuhkalle oikein tekisi.
  Mulla on lähes aina ollut pitkä tukka. Vauvanakin kätilöt olivat kuulemma olleet innoissaan, kun saivat vauvalaan kaljujen ja höttöhiuksisten lasten joukkoon tyttövauvan, jolla hiusta oli söpölle rusetille solmittavaksi asti. Niin siis meikän. Monet mun kanssa samaa ikäluokkaa olevat varmasti muistavat myös sen pottatukkabuumin, joka silloin ysärin puolivälissä vallitsi. Itse en onneks joutunut siitä kärsimään muuten kuin sen hetken, kun hiukset kasvoivat polkkamallista ohitse. Tarhaikäsenä olin se rasavilli poikatyttö, joka ei millään ois halunnut antaa omaa tukkaa letitettäväks saatika harjattavaksi. 10-vuotias Jenna saikin sitten kokea sen kauhun, kun äiti otti keittiösakset kauniiseen käteen ja oli jo sohimassa niillä epäilyttävästi mun leijonanharjaani kohti. Mulle oli nääs niskaan muodostunut semmonen takkupesäke, ettei useammankaan tunnin selvittelyn jälkeen tahdonnut mokoma suoreta. Onneks iskä kuitenkin sattu paikalle just parhaaks ja (epäilyttävän) helline hiustenharjausskilsseineen selvitti tän tytsyn suortuvat.
  Pahimpina teinivuosina, eli noin suurinpiirtein yläasteella, tuli kokeiltua vähän kaikennäköistä ja 14-vuotiaana kampaaja napsaskin multa huomattavan määrän pois latvoista. Halusin nimittäin olla emo. Sen jälkeen on ruuhkatukan kasvatus ollut sit enemmän ja vähemmän ajankohtasta, ton jälkeen tuli nimittäin käytyä kampaajan tuolissa seuraavan kerran keväällä 2012 ja taas pölähti siihen parturoijan jalkoihin useampi sentti kaks- ja kolmihaarasta hiusta. Viimesin hiustenleikkuu oli tossa loppukesästä kun pyysin ystävää napsimaan kuivia pois mutta tällä kertaa ero oli hiuksen hieno, heh heh.

ombreee1 Tän aivan järjettömän mittasen johdannon saattelemana päästäänkin itse aiheeseen: mitä hitsinvitsiä sitä nyt keksisi?! Mulla ois nimittäin aivan jäätävänmoinen himo kokeilla tommosta polkkaa, johon tulis sit jonkinsortin liuku/monivärjäys. Mä vaan valitettavasti tiedostan itsekin, että a) mulla ei oo mikään tuuhein hiuslaatu, b) oon maailman laiskin mitä hiusten päivittäiseen laittamiseen tulee ja tykkään kyseisestä stailista vaan kiharana, c) mun takaraivo on lättänä kuin lettu ja d) lopulta katuisin sitä lyhyeks leikkaamista kuitenkin. Damn you äiti ja isä, miks annoitte mun jo lapsena tottua vapaana lehottavaan hippifledaan?! :-D

aniston Oon mä toki miettinyt myös pelkkää värjäystä, oon tätä tasasenruskeeta kypärää saanut peilistä pällistellä nyt viimeset pari vuotta. Viimesin villi kortti multa oli aiiiivan kirkkaanpunaiset hiukset, joihin niihinkin kyllästyin, kun värin kirkkaana pitäminen ei ollutkaan mun juttu. Oon viimeaikoina ihastellut erityisesti lapsuuden/nuoruuden/tulevaisuuden/kaikkien aikojen idolini Jennifer Anistonin ah-niin-ihanaa-ja-ajatonta hiustyyliä väreineen kaikkineen ja haikaillut aurinkoraitojen perään. Siinä ei toi oma juurikasvukaan paljoa painais, mutta urakka ennen haluttua lopputulosta ois aika melkonen. 
  Jotta mutta mitä tässä nyt sitten tekisi. Uudet tuulet himottais ihan kauheesti mut tietty mua hotsittais myös jo melko tyypillinen blondi ombre/dippi tähän pidempään tummaan kuontaloon, mutta kun njääh, se on jotenkin vähä mennyt juttu jo puhumattakaan niistä kaikista erivärisistä kerroksista, jotka voisivat muistuttaa olemassaolostaan värinpoiston, tai viiden sellaisen, myötä. Miksi mun koskaan piti mennä värjäämään hiukset ihan alunperinkään? Kiroan 2000-luvun alun värjäysbuumin alimpaan helvettiin - voi kunpa vaan olisin kuunnellut mummoani enkä mennyt sohimaan päähäni mitä erikoisempia väricocktaileja ihan vaan koska "kaveritkin teki niin!"
  Tää nyt oli tämmöstä pohdintaa vain, tiedän kuitenkin jänistäväni viimeistään loppumetreillä ennen kampaajantuolia, jos ikinä tohon polkkaan päätyisin. Koska no, onhan toi Jenniferin staili nyt aivan käsittämätön ja viimesen 20 vuoden aikana naiset ympäri maailman ovat suunnanneet kampaajan saksien ja väritököttien armoille Anistonin potrettia heilutellen!

BASIC DAY

3. lokakuuta 2013

aamu1 Mun "aamu" venähti tänään vähän pidemmälle iltapäivään. Ensimmäisen kerran heräsin siinä seittemän jälkeen, kun pikkuveli tuli kysymään heitänkö sen kouluun ilmoittamaan, että herra ois heitettävä kouluun. Sen mönkijästä kun oli bensa loppu. Vaikka tän meidän perheen teinimonsterin koulu sijaitsee vaivasen 5km päässä ja lenkissä meni arviolta 10min, en mä enää herättyäni tahtonut saada unta, vaikka tiedostin et pakko se on nukkua, ettei illalla nukahda mopin varteen. 9GAGiä selattuani, simahin yhdeksän maissa ja vetelin sikeitä yhteen saakka. Normaalisti mun herätys tosiaan on siinä klo 11 pintaan, en mä joka päivä näin myöhään nuku :-D

aamu2
Siinä sit kun sain kammettua ruhoni ylös sängystä, tallustelin suihkuun ja sen myötä alko joka-aamunen ehostusrumba. Haluun yleensä hoitaa nää välttämättömät suihkut summuut ennen kun rupeen tekee mitään muuta. Sit jos tulee lähtiessä hoppu ei esimerkiks tarttee murehtia kosteeta tukkaa tai kiireessä sohasta ripsiväriharjalla silmään niin, ettei simmu oo missään määrin yhteistyökykyinen seuraavaan varttiin (näin on oikeesti käynyt, useammankin kerran..), kun se puoli aamutoimista on jo hoidettu. Syödä ehtii matkallakin. Tänään ei kuitenkaan tarvinnut juosta pää kolmantena jalkana, onneks!

aamu3
Kerkesinpäs ihastelemaan maanantaisia ostoksiakin, jotka olin muovinyssyköissään unohtanut mun huoneen lattiaa vallitsevan vaatevuoren uumeniin aivan kokonaan. Mulla oli se Glitterin leimakortti täynnä, eikä ajotus ois voinut olla parempi, kun olin jo hetken kaipaillut jotain vähän sirompaa rannekelloa sen teräksisen mötikän rinnalle. 10 euron alennus sopi mulle siis vallan mainiosti! Rannekorut sensijaan lähti matkaan Gina Tricotin alehyllystä, kun tajusin ettei mulla noita kullanvärisiä rannekoruja kellon kaveriksi juurikaan ole.
Parhaista parhain ostos lepää kuitenkin tuossa tilpehöörien alla, mun uusi torkkupeitto nimittäin ja miten pehmeä se onkaan! Tuommonen pörröpeitto on ollut mulla mielessä jo pitkään ja nyt toi päiväunien pelastaja oli Robinhoodissa alennuksessa. Pakkohan se oli sieltä kotiin hakea ♥

aamu4
Juon kahvia äärimmäisen harvoin, mutta tänään se tuntui jotenkin pakon sanelemalta jutulta (kiitosta vain velikulta). Mitenkään järin hääppöistä sumppi ei ollut, kai sen siitäkin jo huomas ettei kyseistä litkua tuu kummosemmin keiteltyä. Ainakaan itselle :-D Sen sijaan mun pitkäaikainen lemppari, maalaisviipaleet ja ruohosipulikreembonjuur pisti vähän puhtia peliin ja sai mahan kurinan hellittämään just sopivasti. Nyt iltavuoroa tehdessä on tästä aamupalasta, vai brunssiksiko tätä jo pitäisi kutsua, tullut vähän yleisempi tapa. Kouluaikoina mulla ei vatsa herännyt samaan aikaan muun kropan kanssa ja se sitten osoitti mieltään koko loppupäivän, jos siinä alle puolen tunnin sisään heräämisestä koetti jotain syödä. Nyt on aikaa heräillä eikä sen myötä ykskään ruumiinosa tai elin rupee kiukuttelemaan turhia.

aamu5
Tänään oli pipopäivä, tiesin sen jo sillon kukonpierasun aikaan veikkaa kouluun heittäessä. Pipon kaveriks eksyi toi vähän liiankin tutuks käynyt, vaatekriisi-päivät pelastava farkkupaita, mustat farkut, maiharit, nahkatakki ja muhkee huivi. Oli vähintäänkin äijämäinen olo, kun kaupungilla käveli ja kyllä siinä vähän vilukin tuli, mutta muuten olin vaatteineni niin mukavuusalueeni sisäpuolella kuin vain mahdollista.

aamu6
Vähän ennen lähtöä päivitin kännykkään uusimmat Aamulypsyn podcastit. Vähän kenkkua, kun oon noi kaikki jo kuunnellut ja nyt pitää aina odotella pari päivää että saa kännykkään tarpeeks uusia klippejä kun ei yhden päivän 10-15 pari minsaa kestävää podcastia kauheen kauaa 7,5h työpäivän aikana piristä :-D Tosin oon huomannut, ettei mua loppupeleissä enää niinkään kiinnosta mistä se Jaajo siellä kuulokkeissa pölisee, kunhan pölisee. Yksin hiljasessa mestassa työskennellessä on paljon mukavempaa kuunnella jonkun puhetta, kuin vaikka musiikkia tai sitä hiljasuutta. Toisekseen oon semmonen nössö, et jos sitä hiljasuutta pitäis useampi tunti yksinään sietää, oisin varmaan pissat pöksyssä pelkästä pelosta läpi työpäivän ..se ei oikeesti oo hauskaa, kun ikivanhassa kerrostalossa ovet vähän narisee ja ilmastointilaitteet paukkuu!

aamu7
Töihin lähden yleensä siinä 2-3 pintaan. Riippuu vähän millä oon liikenteessä ja mitä kautta oon menossa, tarviiko työavaimet hakea jostain ja oonko kotona syöny mitenkä et pärjää seuraavaan taukoon asti. Tänään sain onneks auton lainaan, niin ei tarvinnut ensteks soittaa pappaa hakemaan mua niille ja sit sieltä sompailla ruuhkabussilla keskustaan. Meiltä kun ei täältä kotoota siis noita julkisia kummosemmin kulje ja lähin paikallisliikenteen pysäkki on 3-4km päässä :-D

aamu8
Tänään sit oli semmonen päivä, et avaimet oli haettava yheltä huoltoasemalta toiselta puolelta kaupunkia (perkuleen Lahti kun piti sen ihan keskustassa olevan huoltsikan luukulle lappu pistää). Ne haettuani jätin auton parkkiin, kipasin hakemaan itelleni eväät Arnoldsilta ja kipitin sit työmaalle. Oon muuten vähän koukussa Kana-caesar -bageliin. Tais olla jo kolmas semmonen viikon sisään, hups!
Pääsin töistä tossa puol 11 pintaan ja busseilin takas kotia lähimpänä olevalle bussipysäkille, josta äiti mut haki. Se kun oli iltapäivällä töistä tullessaan hakenut sen auton, jolla mä olin keskustaan tullut.
Ei tässä kurjuutta kummempaa, tämmösiä nää mun arkipäivät pääpiirteissään on! Mitä nyt aikataulut ja yksityiskohdat välillä vähän heittelee. Toivottavasti tämmönen vähän suppeampi bloggaajan arkipäivän kuvaus kelpasi, eikä kukaan ihmettele miten en muka tee mitään muuta :-)

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne