SWEET SIXTEEN

30. maaliskuuta 2013

IMG_7904 clothh
Bleiseri H&M / Pusero H&M / Statement H&M / Housut Dr. Denim / Kengät Converse
IMG_7920
Kaksi syvää rakkaudenkohdetta tällä hetkellä; H&Mn kultainen kettinki-statement ja Milkan maitosuklaa. Näistä on mun "pääsiäisloma" tehty, oon oikeesti viimepäivinä rakentanu jokasen mun asun ton kaulakorun ympärille ja tää taitaa olla nyt mun kolmas Milkan suklaalevy viikon sisään! Tiedänpähän myös mitä mä puen päälleni mahdolliseen opiskelupaikan pääsykokeen yhteydessä pidettävään haastatteluun. Sihteeri look-a-like!

Juhlitaan tänään Jannen 16-vuotissynttäreitä pienellä porukalla, ihan uskomatonta oikeesti että sekin pikkunapero alkaa olla jo miehen mitoissa, vaikka mulle Janne tulee aina olemaan semmonen 12-vuotias pikkupoju. Jätkä tosin tais jo vuosi sitten mennä pituudessa musta ohi ja nykyään se onkin mua jo melkein päätä pidempi :-D Kyllä nää iskän suvun hujoppigeenit näkyy meissä muksuissa paremmin ku hyvin.
Ollaan Jannen kanssa oltu aina ku paita ja peppu, eikä meillä oo koskaan ollut mitään suurempaa riitaa. Yleensä meidän tappelu menee siihen että mua ärsyttää joku mitä Janne tekee ja huudan sille pää punasena. Janne naurahtaa ja viittaa kintaalla, jos se edes kuuntelee. Sen jälkeen tajuun itsekin kuinka urposti käyttäydyn ja repeen itsekin nauramaan.
Kyllähän sitä pienempänä tuli taottua Jannea päähän milloin hiekkalaatikkoleluilla, milloin kaukosäätimillä niin että Janne ei kuhmutonta päivää nähnyt. Kun Janne oli vaarassa purskahtaa itkuun mun muksimisten seurauksena, mä pistin käden sen suun eteen, hyssyttelin ja pyysin anteeksi, ettei äiti ja iskä toruis mua. Oi aikoja! :-D Silti mä tykkäsin Jannesta sillon jo kauheesti ja missä olin minä, oli myös Janne. Ja toisinpäin.
Janne oli myös se leikkikaveri, jota ilman en ois pärjännyt, kun mua ala-asteella kiusattiin. Vaikka Janne olikin vasta 5-6 -vuotias, koettiin me yhdessä huimia seikkailuja kun rakenettiin majoja ja pistettiin pystyyn aina mitä hurjimmat leikit. Yhteiset hetket huipentu aina siihen, kun päästiin silloseen Vammalaan  pikkuserkkujen luo leikkimään. Tosin jos mä en halunnut lähteä, niin sillon ei lähtenyt Jannekaan. Harvemmin tämmöstä reissusta kieltäytymistä kuitenkaan ilmeni ja oltiin molemmat aina pää kolmantena jalkana autossa odottamassa sen starttaamista!
Mä viihdyn Jannen seurassa hyvin ja niinkun voitte varmaan päätellä, oon aina viihtynyt. Toivon myös että toi teinijantteri viihtyy mun seurassa eikä pidä mua mitenkään nolona, vaikka osaan olla aika pelle ja multa löytyy ne kortit, joilla nolata Janne sen kavereiden nenän edessä :-D Kyllähän me Jamin kanssa välillä kiusataan Jannea sen naisista ja millon mistäkin, se on isosiskon (ja sen miehekkeen) tehtävä. Mut se on vaan hyväntahtoista, semmonen sisko-veli-juttu.



Olit sä Janne sitten 16- tai 26-vuotias, 120cm tai 190cm pitkä, tuut aina olemaan mulle pieni pikkuveli. Se on minä ja sinä vastaan maailma, niinkun se on aina ollut! Ja kun sä jonain päivänä tuot jonkun tyttöystäväs tänne kotiin näytille, mä oon vahdissa valmiina näyttämään sille sen mun ala-asteen ensimmäisenä koulupäivänä otetun kuvan, jossa sä irvistät housut kintuissa ;-) Hyvää syntymäpäivää ♥

KYSY / ASK

29. maaliskuuta 2013

ASKKK Ehkä se on nyt sitte tämänkin blogin ensimmäisen kysymyspostauksen vuoro. Tätä on kyselty useaankin otteeseen, joten off you go then! Ilmottelen myöhemmin, kun en ota kysymyksiä enää vastaan. En myöskään panis pahakseni, jos ruudun sillä puolen mietittäis hetki että onko se oma kysymys mun neitsyyden menettämisestä semmonen, jonka vastauksen mä katsoisin sopivaksi jakaa kaiken maailman kesken (antakaa ku jelppaan, vastaus on ei).

Mukavaa pääsiäistä kaikille vielä kertaalleen! :-)

CASE CLOSED!!

Höpöttelyä

28. maaliskuuta 2013

Muistakaas klikkailla laatua paremmaks kun se nyt vihdoin munkin videoissa on mahdollista!
ps oon ihan sekasin päivistä niin kun tavallista, älkää te menkö yhtä sekaisin kuin mä :-D

JENNA FROM A TO Ö part 2

27. maaliskuuta 2013

mpdl1 P oikatyttö. Oon kasvanut miesten keskellä, mun paras kaveri oli jo alle tarhaikäsenä mun poikapuolinen pikkuserkku ja se oli sitä aina 12-vuotiaaksi asti. Tykkäsin ja tykkään edelleen mieluummin pelata xboxilla, viettää aikaa tekniikan ja autojen parissa, lukea sarjakuvia ja pienenä leikin mieluummin dinosauruksilla kuin barbeilla.
Kyllähän mulla oli paljon tyttöjen leluja, mut suorastaan hukutettiin niihin. Iskä ja äiti tykkäsi pukea mut vaaleanpunaiseen ja letittää mun hiuksia. Heti kun päästiin kaupungin hälskeestä isomummon maatilalle, oli pinkit hörhelöt ja saparot mennyttä. Itse tykkäsin enempi lippalakeista ja takkutukasta, eihän nyt ollut missään määrin katumetsäuskottavaa rakentaa majaa mummolan metsiin hiukset nätisti sykeröillä. Etenkään kun seurana oli pelkkiä poikia.
Oli mulla kaverityttöjäkin, mutta niiden kanssa leikkiminen meni aina lopulta mun kiusaamiseksi, kun olisin mieluummin rakentanut lumilinnoja kuin letittänyt barbien hiuksia. Ja löytyihän niitä omanhenkisiäkin tyttöjä lopulta, tosin vain yksi kappale.
Nykyäänkin vietän aikaa enempi miesporukalla kuin vaan tyttöjen kesken. Mulla on parhaina ystävinä sekä mies että nainen mutta siinäkin on se juju, että Lauran kanssa voi tehdä melkeinpä kaikkea sitä samaa mitä Juusonkin kanssa. Juon kaljaa, puhun hävyttömyyksiä ja formpringissä aiheutin hämmennystä autotietämykselläni. Onhan tää vähän hassua, mutta musta kaikin puolin mukavampaa kuin jatkuva säärikarvoista huolehtiminen tai päivästä toiseen shoppaileminen! Asiaa ei ainakaan auta se, että oon ihan onneton tunari mitä esimerkiks kauneuden perusteelliseen hoitoon tulee :-D

R ontti on meidän perheen koira ja mun paras ystävä. Kyseessä on 8-vuotias sekarotuinen, josta suurin osa on kultaistanoutajaa ja sen kyllä huomaa. Lojaalimpaa, kiltimpää ja lempeämpää koiraa saa hakea. Jos mulla on koskaan ollut paha mieli, Rontti on sen aina aistinut. Jos mulla on tullut riitaa jonkun kanssa, Rontti on tullut tökkimään mua kostealla kuonollaan ja hamunnut kainaloon lohduttamaan. Parhaimmillaan se läskipontso on pompannut mun syliin ja voin kertoa, Rontti on kaukana sylikoirasta :-D Juttelen aina Rontille, ihan syvällisiäkin juttuja!
Kenellekään muulle Rontti ei oo yhtä lojaali kuin mulle, onhan se oikeastaan mun koira. Monta kertaahan se on karannut, mutta aina se on tullut takaisin. Se on kokenut kovia meidän perheen kanssa, menettänyt parhaan koirakaverinsa muutama vuosi takaperin esimerkiksi kun meidän Rekku lopetettiin. Vieläkin tuo hupsu nukkuu maan ilmestyessä roudan alta Rekun haudalla, on nukkunut jo kesäpäivät läpeensä viimeiset neljä vuotta.
Kahdeksan vuoden ajan olen Rontin aina ottanut mun sängyn jalkopäätyyn nukkumaan ja toivon että Rontti löytää uuden pehmoisen pedin jommankumman mun veljien sängystä kun muutan pois kotoa. Muut kaverit ympärillä on vaihtuneet täällä asuessa, mutta Rontti on ja pysyy. Pienempänä vannotin, että kun Rontti kuolee, niin se täytetään ja pistetään meidän olohuoneen nurkkaan nököttämään ja vartioimaan!

mpdl4 S uklaa. Mä syön ihan järjettömän paljon suklaata, oon aina syönyt. Mummolassa jos oon päivän niin ei ois ihmekään, jos siinä 12 tunnissa muhun uppoaisi kokonainen Fazerin suklaalevy. Tänäänkin vetäsin huiviin kaksi suklaalevyä, Geishan & Fazerinan. Äiti on varmaan jo 10 vuotta heittänyt vitsiä siitä kuinka mun takamus leviää jos jatkan samaa tahtia mutta ei se jumankeuta vaan leviä, vaikka sitä tällä hetkellä vähän toivoisinkin. Haikein terveisin lättäperse ..

U lla-mummo, mun suurin idolini kautta aikojen. Mummo on äidin äiti ja juuri semmoinen mummo, kuin mummon pitääkin olla. 80-vuotias rouva tuoksuu pullalta aika ajoin, harrastaa sukkien kutomista vaikka tarvetta ei olisikaan ja joka arki-ilta se istuu omassa tuolissaan katsomassa Kauniita ja Rohkeita Aino-tossut jalassa. Niitä sukkia kutoen.
Mummo on puolikuuro ja kokenut sen takia elämän ehkä hieman vaikeamman kautta, mutta on silti kasvattanut 4 lasta, ja myöhemmin huolehtinut sekä 12 lapsenlapsesta että nyt jo kahdeksasta lapsenlapsenlapsesta. Joka ikinen päivä on mummolassa pöytä katettuna ja ruoka lämpimänä kello kahden ja kolmen välissä, koskaan sinne ei tarvitse mennä pettymään kurnivan vatsan kanssa. Ulla-mummo on juuri semmonen nainen, äiti ja isoäiti, millainen itse haluan joskus olla. Lämmin, empaattinen eikä tuomitse ketään. Siinä missä vanhemmilta saa kuulla armotonta huutoa ala-arvosista arvosanoista (etenkin matikasta), niin mummo aina taputtaa olalle ja sanoo että ei se nyt maailmaa kaada.

mpdl3 
V erbaaliakrobatia taitaa olla se mun omin juttu. Tykkään leikitellä sanoilla ja lauseilla, joskus vähän liiaksikin. Äidinkielenopettajat kautta aikojen on kehuneet mun "nokkelaa kirjoitustaitoa" ja "laajaa sanavarastoa". Ja kyllähän ne mun vahvuuksia ovatkin, vaikka itse sanonkin. En koskaan oo perustanut mun blogia valokuvaustaidoille vaikka sen jonkinlaiseksi harrastukseksi laskenkin. En kuitenkaan ole sunnuntaikuvaajaa kummallisempi, joten oon panostanut siihen toiseen asiaan mikä blogeista löytyy ja jonka oon aina osannut; kirjoittaminen.
Livenä jäädyn helposti enkä oo ollenkaan sanavalmista tyyppiä, mutta paperilla tai tietokoneen näytöllä mieluisan aiheen parissa mun sanainen arkku aukeaa vähän turhankin helposti ja mielikuvitus pääsee valloilleen.

Y liajattelu on yks mun suurimmista paheista. Oon oikeasti ihan mahdoton, kun pääsen vauhtiin. Ajattelen asioita liikaa ja liian pitkälle, jos mulla jokin asia on mielessä niin se myös on siellä ja pysyy. Tälläkin hetkellä mun elämässä on meneillään semmonen asia, jonka ajattelu vaikeuttaa mun mielestä kaikkea. Pitäisi keskittyä olennaiseen mutta mä murehdin enemmän sitä epäolennaista. Tästä piirteestä ei oo oikeesti hyötyä juuri missään, reaaliaineiden kokeissa ehkä jos osaan pysyttäytyä myös siinä itse asiassa :-D

mpdl2
Å -kirjain, jonka saan aina selittää viranomaisten luukulla. Mun sukunimenihän on Hård, jokaikinen kerta saan kertoa kuinka se kirjoitetaan: "Hoo, ruotsalainen oo, är ja dee" on syöpynyt mun alitajuntaan jo ihan muksuna, kun kuuntelin äidin virallisempia puheluita tai höpöttelyä sairaanhoitajan luukulla.
Kaikista kamalinta on, kun tavaamisesta huolimatta ei se nimi millään tahdo mennä oikein. Milloin mä oon ollut Hoort, Ord, Hoor, Härd, Hard ja monia vuosia sitten tapahtui kämmi kellosepän liikkeessä. Kummisetäni, siis isäni veli, vei kellonsa huoltoon ja siellä sitten luetteli sukunimemme kirjaimet aikasemmin mainitsemani mantran mukaisesti. Kun hän palasti hakemaan kelloa, ei listalta löytynyt yhtäkään A. Hårdia, mutta A. Ruotsalainen kyllä löytyi ...

Ä iti. Ei tähän kai muuta tarvitse sanoa, äiti on paras. Mitä vanhemmaksi oon varttunut, sitä tärkeämmän osan äiti on mun elämässä ottanut. Ollaan nykyään jo enempi parhaita kavereita kuin äiti ja tytär, monesti on myös tullut kuultua ulkopuolisiltakin tahoilta sitä kuinka äiti voisi olla mun sisko kun on niin nuori. Ehkä se onkin meidän salaisuus, suhteellisen pieni ikäero.

.. Eihän tää edes loppunut Ö:hön, höh

UPDATE

23. maaliskuuta 2013

IMG_7813 Jepulis jee, kävin tänään vähän hakemassa päivitystä meikkipussiin. Ja no päivitetyn meikkipussin. Mulla on nyt varmaan neljä vuotta ollut sama, äidin vanha, marimekon kukkaroa muistuttava viininpunanen raitapussukka. Siitä löytyy vaikka minkämoisia tahroja aina meikkivoiteesta ketsuppiin, joten ehkä oli ihan hyvä ajotus hommata uus vähän nätimpi yksilö (lol)! Meikkipussi makso jotain vitosen pintaan H&M:llä ja tykkään tosta ruusupinnasta ihan hurjan paljon.

makeuppp
Ehdottelin facebookiin vähän postausta tästä aiheesta ja kannatustahan se sai! 1 We Care Iconin irtopuuteri sävyssä 1. Tuo on tommonen söötti pikkupurnukka eikä se nyt varmaan kauaa tuu mulla kestämäänkään, mutta oon jo pitkään kaivannu irtopuuteria ja Sulo Vilén -shoppailijana ostin kun halvalla sai. Mukana tulee söpö puuterivippa mutta sille tuskin tulee käyttöä! 2 Paljon puhuttu Maybellinen Fit Me -meikkivoide sävyssä 115. Mä omaan tyypillisen suomalaisen ihon, joka siis on punertava ja valkonen ku mikä etenki näin talvella ja myös pintakuiva. Nivean kosteusvoide hoitaa ton kuivuuden, mutta sopivaa meikkivoidetta ei tahdo löytyä. Toivottavasti tää nyt ois vihdoin hyvä pitkän hakemisen jälkeen.
3
Oriflamen Very Me -poskipuna on jo vanha tuttu, se löytyi mun meikkipussista ennen päivitystä. Söpö vaaleenpunanen ja pieni nappi toimii hyvin talven ja kevään meikissä, kesäksi ajattelin tilata saman poskipunan mutta vaan persikkaisempana :-) 4 Mun tän hetkinen ripsari oli ihan rutikuiva, niin että harjakset alko klimppaantua yhteen, joten kävin vielä ennen kotiin lähtöä nappaamassa mukaani H&Mn Volume -ripsarin. Tiedä häntä onko tuo mitenkään erikoinen, hinta kun oli ehkä 4 euroa. Mutta en silti maalaile piruja seinille! 5 Jälleen kyseessä luottotuote ja vanha tuttu, Rimmelin kulmakynä sävyssä 002 hazel. Tää on ollut yks mun meikkipussin kulmakivistä jo noin vuoden päivät koska noh, 5 eurolla et parempaa kulmakynää saa mistään! 6 Oon jo aika pitkään haikaillut kabuki-sudin perään. Moiseen kalliiseen luonnonharjaksista tehtyyn versioonhan mulla ei oo rahaa mutta ehkäpä tuo H&Mn versio nyt ajaa asiansa ainakin näin aluksi :-) 7 Oon nyt tässä ylppäreiden humussa asunut vähän millon missäkin ja siinä samassa katosi mun meikkikynien terotin. No, nyt on sekin sitten uusi!

IMG_7820
Kaiken äsken luetellun lisäksi löytyy meikkipussista myös kokoelma erilaisia suteja (poskipuna- ja luomivärisuteja), hengettömiä pinnejä, pari ponnaria sekä hyvin jo lähes vuoden päivät palvellut Rimmelin aurinkopuuteri. Ja tosiaan, ku sen vuoden on mulla kovassa käytössä ollut, ei se ollut mistään kuvauksellisimmasta päästä niin jätin sen pois tästä listauksesta :-D Se kuuluu myös osaksi mun arkimeikkiä!

Mites, onko nää tämmöset erikoisemmat postaukset kivoja? Mun elämässä ei tapahdu kummia ni jotain on aina keksittävä :-D Ja kertokaa ihmeessä löytyykö teiltä samoja meikkipussin asukkeja ja mitkä on teidän niitä luottomeikkejä, joita ilman elämä olisi roimasti ankeempaa?
Ajattelin ensi viikon alussa tehdä Jenna from A to Ö part kakkosen, joten sitä odotellessa! Mä rupeen nyt valmistautumaan iltaa varten, pääsen näkemään millasiks nää uudet tuttavuudet osottautuu käytännössä :-)

OVER AND OUT

22. maaliskuuta 2013

IMG_7761 IMG_7805 meeeee IMG_7749 Mä oon niin onnellinen, väsynyt mutta onnellinen! Tänään ei kyllä ollut ihan semmonen voittajafiilis minkä ois kuvitellu olevan, kun saapastelin ulos koulun salista. Mantsan koe kyllä meni taas mun omien arvioideni mukaan IHAN hyvin, mutta oon kyllä helpottunut että mulla on jo se yks surkea arvosana taustalla niin ei ainakaan pakollisen reaalin läpipääsyä tarvitse murehtia :-D

Kävin tänään palkitsemassa vähän itseäni "rankasta" urtaamisestani. Ensimmäisenä hommauduin eroon mantsan kirjoista, jonka jälkeen pistin niistä saadut rahat haisemaan. Lähdetään huomenna Jamin, Tomin ja Lauran kanssa vähän juhlistamaan tän urakan loppua, vaikka Laura kirjoittaakin vasta ensi keväänä eikä Jami oo ees lukiossa, niin koitin ettiä jotain siistiä mut jossainmäärin "katu-uskottavaa" päällepantavaa. Oon tässä nyt yli kuukauden juossut pelkissä kollareissa, farkuissa ja kolmessa neulepuserossa. Juhlistamisen arvosina päivinä oon vaan kriiseillyt kun en oikeesti oo osannut sanoa mitä pukea päälle, joten ehkä olin ihan oikeutettu pieneen vaatekaapin täydentämiseen! Mietin myös, jos pistäis noita vanhoja kuteita jonnekin myyntiin mutta sitä kerkee katsoo myöhemmin :-)

Tän illan mä oon nyt kuitenkin päättänyt pyhittää 2 Broke Girlsille ja hyville yöunille. Löysin mun noi tommoset silmälaput eilen mun vaatelipaston takaa, mitenköhän ne sinne on joutunu? :-D Oli ihana nukkua viime yö kun ykskään valonsäde ei häirinnyt.
Toivottavasti teillä kaikilla muilla abeilla meni tää viimenen koitos paremmin kuin mulla hyvin ja ne jotka sen lyhyen kielen ja/tai mahdollisesti saamen on vielä menossa kirjoittamaan, niin tsemppiä todella paljon! Väsynyt meikä kuittaa ihan just nyt ♥

DIY leather sleeves

18. maaliskuuta 2013

Huippubiisi!!
sleeves Pirullisen jäätävää maanantai-iltapäivää vaan kaikille! Eikö teidänki mielestä ois Mother Naturen jo aika tuoda se aurinko meidän jokapäiväseks ja ennen kaikkee lumet sulattavaks iloks? Alkaa nimittäin kasvaa positiivisemmallekin ilopillerille koo otsaan, kun mitä pitemmälle kevättä mennään, sitä alemmas tippuu elohopea. Tänään mä sitten koulusta kaupungille kävellessäni tytisin nahkatakissa, oon nimittäin alottanut jonkinsortin henkilökohtasen mielenosotuksen talvea vastaan. Huono idea..

Kotiin tullessa sormet suorastaan syyhys tekemisen halusta. Kun aikasemmin päivällä, tuskastuttavien ruotsin kirjotusten jälkeen, kirosin Suomen talven alimpaan helvettiin niin tuli mieleen tuo mun villakangastakki, joka on jäänyt täysin käyttämättömäks. Toinen hiha repsotti saumasta jo muutenkin, niin aattelin sit et mitäpä tässä, otetaan se kokonaan irti. Toinen hiha lähti perässä!
Tässä vaiheessa jotkut saattaa kauhistella että tuhosinko mä mun nahkatakin. No en, niin kulutushysterinen ihminen en ole, ja perusnahkis on yks mun vaatekaapin kulmakivistä. Kompromissina heitin nahkatakin kokonaisena palana tonne liiviks leikellyn villakangastakin riekaleen alle ja valmista tuli.

Olin haudutellu tätä ideaa jo pitkään, aluks piti tuhota mun ikivanha parka-takki mutta en mä raaskinut. Sitäpaitsi sen hihat olis ollut viistoista kertaa hankalammat saksia poies. Tästä villakangasliivistäkin nyt jäi noi kädentiet vähän repsottamaan, pitää ne viimeistellä ompelukoneella tässä jossain vaiheessa. Pieni vinkki: jos ite lähdet saksimaan talvitakin hihoja, älä käytä siihen tylsiä askartelusaksia! Hiertymät peukaloissa kiittää ♥

Mut joops, MITÄPÄ TYKKÄÄTTENNÄ? Must on huisin kiva ku ton takin malli on vähän tommonen leidimäisempi! En mä varmaan ihan "oikeaa" nahkahihasta takkia tuu ostamaan ikinä mistään, tää saa kelvata mulle. Trendit valuu maailmankartalta kuitenkin aika nopsaan pois ja jos se kesä pian vaikka tulis niin vois heivata takit kokonaan kesäunille!

GOLDEN '90S

16. maaliskuuta 2013

polaroid3polaroid2 polaroid1
Tuo ensimmäisenä esiintyvä kuva, jossa mulla on päällä 90-luvun kuumin muotiluomus, herätti ensin aivan mielettömän naurukohtauksen Jamissa ja myöhemmin niin instagram- kuin facebook-seuraajissakin. Oon ollut pikkusena varsinainen linssilude ja mummo sen sijaan osasi ottaa kameransa esiin tilanteessa kuin tilanteessa, joten ajattelin että ehkä näitä lapsuusajan kuvia olis hauska nähdä hieman enemmänkin. Niitä kun tosiaan on kansiollisia ja taas kansiollisia!

Ihailla saatte niin tuota hehkeää 90-luvun muotia (viimesessä kuvassa ruusukuvioiset kollarit ja kirjava dalmatialaispaita?!?!?), kuin mun mitä omituisimpia kommelluksia. Olin kaikin puolin aika rauhallinen lapsi, mutta kyllä mulla oli noita villejäkin hetkiä. Milloin mun perässä sai juosta ympäri rappukäytäviä, milloin menin piiloon kanalan taakse. Hölöttää pulputin kuin papupata ja lehmiä pelkäsin jo tuolloin! Janne kun synty, ei se saanut hetkeäkään olla rauhassa tuttiensa kanssa, mä kun vein ne siltä tuli mikä tahansa.

Ihana esikoinen, lapsenlapsi ja isosisko siis olen ollut. Isin silmäterä ja niin pois päin. Toivottavasti teillä samaa ikäluokkaa olevilla on ollut yhtä muodikas meininki tuolloin, itse olin tuosta mun lippiksestäni aivan hirmusen ylpeä! Toivottavasti ysärimuoti ei ikinä tule takaisin :-D

PANTS

13. maaliskuuta 2013

IMG_7506 PANTS Sinne se meni, hissan yo-koe nimittäin. Eikä ollut millään muotoa voittajafiilis kun salista ulos eväsjämieni kanssa tepastelin, vielä luuserimpi olo oli sisään mennessä. Nyt jäädään onnettomina odottamaan tuloksia, petyin syksyllä mantun alustaviin arvosanoihin niin paljon kun YTL:n tulokset tuli, että taidan pitää itteäni jännityksessä sinne varsinaisten arvosanojen julkasuun asti. On historiaintopinkoilijalle kova pala olla sormi suussa oman alansa kirjotuksissa, etenkin kun kerrankin luuli valmistautuneensa!

Noh ei se mitään, nyt on silti vapautunut fiilis. Ei historiaa enää ikinä, ihan sama mikä sieltä tulee, en historian kirjoihin koske ellei ole pakko :-D Historia on mielenkiintoista, mutta mieluummin opin sitä tarinoiden ja dokkareiden muodossa.
Oli melkonen spurgu-fiilinki, ku käppäilin asemalle hakemaan autoa kokeen jälkeen. Spottasin mun muutaman vuoden takaset haaremipöksyt kaapin perukoilta ja en vaan saa näitä nyt jalasta. Mukavampia housuja ei ole, vaikka iskä sanookin että näytän ihan kuin mulla ois p****t housussa! Astetta rennompi päivän asu siis kyseessä, saa nähdä vedänkö mä farkkuja jalkaani ollenkaan ennen kuin vasta vajaan kahden viikon päästä.

ABIT ja muutkin kirjoittaneet, miten meni reaali? Entä äidinkieli? Jänskättääkö tulevat kielet ja mitä olis vielä jäljellä? Mä oon ihmetellyt lähinnä vaan sitä miten uuttera kirjottaja oon ollut kun eväitä jäi niin paljon yli että sain niistä vielä täksi illaksi vähän välipalaa :-D Tsemppiä kaikille suuresti, mä laskeudun nyt mukavasti jonkun sellaisen pariin mikä jää päähän, luvassa englannin kieli!

SNEAK PEEK

12. maaliskuuta 2013

IMG_7435IMG_7418IMG_7419
Mä taas tavalliseen tapaani olin nukahtanut nenä kiinni kirjassa (en mä selvii huomiseen mennessä), mutta onneks herätystapa oli tänä aamuna semmonen että mä pinkasin sängystä ylös kuin Naton ohjus "JENNA SUN MEKKO TULI!"
Siellä se pieni tyynymäinen harmaa paketti odotti keittiönpöydällä. Sisältä paljastui aivan täydellinen valmistujaismekko, jos ei paria ylimäärästä senttiä mekon rinnanympärykseltä lasketa (koska mummo lupas jo taikoo sen sopivaksi). Tää mekko on jotain aivan muuta, kuin mitä alunperin olin suunnitellut! Koko kuvan näätte sitten vasta kesäkuussa ;-)

FLASHBACK

9. maaliskuuta 2013

2008
Mun nolo tarinahan lähtee jo vuodesta 2007, kun se teini-iän noloin hetki koitti, nimittäin seiskaluokka. Onneks tosin ei oo kuvamateriaalia siltä ajalta, niin voidaan hypätä suoraan vuoteen 2008!
Olin ihan jäätävä pissaliisa, kamppilissu, mitä näitä nyt on. WESC, Paul Frank, Fred Perry ja Converse oli kova juttu. Normikokonen lakkapullo meni viikossa ja lokinpaskat löytyi. Oon kuitenkin sitä mieltä etten loppupeleissä ollut ees kovin mauton lissu, mitä näitä kuvia nyt kattoo niin pahempiakin harakanpesiä oli!

2009 20092
Nää mun tyylikaudet menee aikalailla vuosijanalla, 2009 muhun nimittäin iski kamala buumi olla erilainen. Ensin nätit pitkät kutrit vaihtu mustaan emopottaan, valkoset converset mitä omituisimpiin Vanseihin ja kukkapaidat miesten teeppareihin.
Kävin saman vuonna riparin ja alotin isostelut, että mua hävettää kaikki riparikuvat kun muut on siellä ruskettuneita ja normaalin näkösiä samalla kun mä oon valkonen kun lakana hiukset silmillä :-D
Emovillitys kuitenkin hiipu ja musta tuli sitten puhtaasti pelkkä ernu. Käytin äidin 80-luvun jättisuuria villapaitoja, pengoin pipoja mummon varastoista ja olinkin ysiluokalla 3. sijalla vuoden pipopäänä. Kai mä myös jotenkin ounastelin että rillit mä tulen vielä saamaan, noi hipster-lasit ilman vahvuuksia kun oli aika kova juttu!

2010
Peruskoulun päättymisen ja lukion alkamisen välisenä kesänä musta tuli jokseenkin normaali. Pipot ja etenkin tuo karvalakki oli edelleen iso osa mun arkipukeutumista, mutta sain mun hiukset kasvatettua inhimillisiin mittoihin ja pukeuduinkin ihan tavallisiin tyttöjen kuteisiin. Kyllähän aavistus poikatyttöä oli menossa mukana vielä tuollonkin, mutta seurustelu Jamin kanssa teki jotain ja rupesin miettimään ulkonäköä ihan eri kantilta. Mä halusin olla aikuisempi!

2011 20112
Omasta mielestäni oon näyttänyt kaikista kauneimmalta 16-17 -vuotiaana. 2011 oli oikeesti aika helmi vuosi ulkonäön suhteen; mulla oli pitkät, terveet ja kauniin väriset hiukset, pukeuduin melko fiksusti ja jätin liian meikkaamisen pois. Olin tollon kaikista luonnollisimmilani!
Mutta eiköhän sekin kauneus pitänyt mennä sitten tuhoomaan tolla punasella hiusvärillä, hinku tohon viimesen kuvan kinuskiin on kova mutta matka siihen on vielä pitkä. Ilman Jamia ja sen ympäripuhumistaitoja mulla olis varmaan vieläkin mun unelmahiukset!!

20122 2012
Viime vuonnakin, tummalla punasen päälle värjäämisen jälkeen, mun hiukset oli vielä siedettävällä mallilla, kunnes muhun iski himo leikata pitkä polkka! Noh, ainakin se oli kivan värinen tuon raidottamisen jälkeen. Ja pituutta karttui takaisin aika nopsaan! Mutta senkin mä halusin lopulta vetää taas tummaksi, mikä ihme mua on oikein rieponut?
Wanhojen look ärsyttää ja kaduttaa mua, miksi ihmeessä mä valitsin tommosen tumman puvun? Kyllähän se mulle sopii ja on kaunis, mutta näin jälkiviisaana taas olisin tahtonut jonkun ihan muunlaisen mekon tanssipäivien ratoksi.
Onneksi kuitenkin muutoin olin ihan normaali ja loppuvuodesta sainkin sitten silmälasit, täytin 18 ja tyyli on muuttunut entisestään. Näiden jälkeisiä asukuvia voikin bongata jo tän blogin puolelta, vaikkakin innolla jo vähän odottelen että miltä mä mahdan vuoden 2013 loppuun mennessä oikein näyttää! ..Ja kuinka mä 10 vuoden päästä häpeän tätä tän hetkistä ulkomuotoani :-D

EXCITED

7. maaliskuuta 2013

ifigig
1 Kukas se siinä, aamupöhössä 2 Miten se lukuloma lopulta vierähtikään.. 3 Kaksikymmentäneljä (24) kappaletta kirjoja sisältäen tiukkaa faktaa 4 Jonkun aamun ig-fiilistelyt ikivanhan pääskyskorun löytymisen kunniaksi!

igges
1 Oltiin Juuson kanssa hipsters for life 2 Sukulaispojan 7-vuotissynttärikakku, kotitekoinen!! 3 Lämmin päivä ja ihana villakangastakki pääs oikeuksiinsa! 4 Haukannokka lähdössä tekemään englannin preliminääriä

Päivitetään se päivän suurin uutinen nyt teille tänne bloginkin puolelle kiusaamaan, mä nimittäin viimeyönä Asoksen alennusmekkoja selaillessani löysin The Mekon ylppärijuhlia varten! Oon tänään ollut ihan into pinkeenä aamupäivästä asti ja tän löydön takia on toi historian lukeminenkin jäänyt vähän takavasemmalle, vaikka alkuviikosta pääsinkin jo hyvin loppukirin meininkiin.
Mutta ette oikeasti usko millanen kivi mun sydämeltä nyt vierähti, vieläpä kun kyseessä oli viimeinen kappale mun kokoa! Kun nyt sitten vielä löytäisi sopivat popottimet ja keksisi että mimmonen kampaus siihen mekkoon oikein sopii, tuo niskanuttura ei ehkä ole sen mekon ylin ystävä, on tyttöpuolisena tulevana ylioppilaana helppo sanoa että kaikkein stressaavin vaihe on nyt ohi :-D

Nää oli taas tämmöset pikaset morotukset teille tänne blogin puolelle, mä häippäsen kohta tästä mummolta Jamin matkaan. Haetaan iltapalaksi subit ja sit mä oikeesti hyökkään noiden viimeistenkin historiankirjojen pariin. Ei muulla niin väliä, mutta kun toi 2. maailmansota kaikessa suuruudessaan ei ole mun vahvin alue mitä historian tuntemiseen tulee. Tai niinkun meidän ryhmänohjaaja/historian opettaja sanoisi "Kirjoittaisit vielä hieman laajemmin, sinulla kun asiantuntemusta ja intoa selkeästi on!" :-D
Toivottavasti teillä muilla kirjottajilla on tää lukeminen mennyt vähän pidemmän ja rauhallisemman kaavan mukaan, mä kun en vielä 12 vuodessakaan oo oppinut alottamaan opiskelua ajoissa. Paha tapa, voivoi!

JENNA FROM A TO Ö part 1

5. maaliskuuta 2013

8067559151_03a528ea5e_z A ikaiset aamut ei oo ollenkaan mun juttu. Äiti vieläkin naureskelee mulle, miten oon voinut periä isäni aamukiukkusuuden aina eleitä, ilmeitä ja murahteluja myöten.
Monesti kun ollaan kavereiden kanssa jossain useampia päiviä, niin kaverit sekä erityisesti Jami on sanonu ettei mulle ihan oikeesti uskalla sanoa mitään pariin tuntiin mun heräämisestä. Niin kiukkuselta mä aina näytän, kulmat kurtussa ja suu supussa. Tähän kun lisätään vielä se että myös nälkä tekee mut kiukkuseksi, mutten heti herättyäni voi mitään syödä, niin sitä kiukkusuutta on sitten tuplasti enemmän ellen edellisenä iltana oo syönyt hyvin :-D

B anaanit on mun mielestä parhaimmillaan kun ne on vielä vihreitä, eli melkein raakoja! Se semmonen vähän kirpakka maku ja pinkee koostumus on jotain niin paljon parempaa, kuin löllöstyneissä keltaisissa banskuissa!

8067557629_f0f5374733_z D erivaatat on mulle ihan täyttä hepreaa, aivan niinkuin lähes kaikki muukin matematiikan saralla. Kaikki menee hyvin jakeluun aina prosenttilaskuihin ja 2. asteen yhtälöihin saakka, mutta siitä eteenpäin kun mennään, ollaan hukassa ja pahasti.
Muistan kun ala-asteen 4. luokalla piti opetella laskemaan jakokulmalla. Itse en koulussa siitä tajunnut hölkäsenpöläystä ja sitten kotona kerroin siitä matikkapää-isukille, jonka kanssa sitten istuttiin koko ilta keittiönpöydässä harjottelemassa. Itkua vääntäen ja miljoonien "mä en osaa" -valitusten jälkeen jakokulman logiikka upposi mun päähän, mutta nyt sen käyttö on taas vähän hukassa. Ehkä ihan hyvä että kirjotan tänä keväänä matematiikan sijasta ruotsin. Jo pelkästään lyhyen matikan kurssiarvosanojen keskiarvo 5,5 kertoo jotain mun osaamisesta derivaattojen, funktioiden ja paraabelien suunnalla!

E nsimmäinen oma asunto kuumottaa jo kovasti! Ollaan Jamin kanssa tässä nyt kuukauden päivät selailtu kaupungin tarjontaa asuntojen suhteen ja nyt kun on huhtikuun alussa vapautuvat kämpät esillä, niin ollaan uskallettu ottaa askel eteenpäin oman kämpän suhteen. Voitte vaan kuvitella, miten mä oon mielessäni sisustanut semmoisen perusvalkoisen kaksion mieleni mukaiseksi. Tietenkään kysymättä Jamilta yhtään mitään :-D

8067556163_0beb6e2848_z F ormspring -addikti ilmoittautuu! Kyllähän kyseinen sivusto osaa ottaa päähän teinidraamoineen ja inside-porukoineen, mutta musta se on kaikin puolin ihan käypä ajantappoväline. Vaikka siellä toisinaan kysytäänkin sama kysymys 18 kertaa päivässä.

H öntyilevä höyrypää. Kun aletaan suunnittelemaan jotain, esimerkkinä nyt vaikka tämä mun ja Jamin mission: omaan kämppään muutto, niin mä olin suunnitelut asioita jo jossain kaukana tulevaisuudessa, kun Jami oli vasta kirjoittamassa oikotie.fi tuonne osoitepalkkiin.
Kaupassa Jami saa pitää mua aisoissa kuin pientä lasta, saatan joskus nimittäin ihan oikeasti tarttua jostain pylväästä tai ovenkarmista kiinni kun haluan "katsoa vielä ihan pikkusen näitä täällä" tai "etsiä erään mielenkiintoisen tarjouksen tuolta noin". Mun kanssa ei kannata lähteä ostoksille, ei vaate- eikä ruokakauppaan. Ellei tietysti halua taluttaa mua sellaisissa valjaissa, joita näkee joillakin pikkulapsilla ..ja lemmikeillä.


8085622894_e2d576f7db_z I sin tyttö. Oon aina ollut vähän semmonen isin pikku prinsessa, vaikken tietenkään semmonen joka on kietonut isänsä pikkusormensa ympärille. Mä oon isin tyttö enemmänkin siinä merkityksessä, että oon luonteeltani ja ulkonäöltäni ihan ilmetty isäni. Jaetaan samoja kiinnostuksen kohteita, mm. mun tän hetkinen unelma johtaa melko samalle alalle millä isukki tällä hetkellä työskentelee. Samaten isä on osottanut kiinnostusta mun elämää kohtaan, ohjannut ja neuvonnut parhaansa mukaan, (yli)suojellut ja ajatellut mun parasta.
Koko pienen ikäni oon ajatellut iskän sillä tavalla mun sankarina, vaikka meillä nykyään onkin sukset enempi ristissä kuin ladulla sulassa sovussa, niin kyllä mä edelleen kunnioitan isääni ja katson häntä ylöspäin ja niin aion tehdä myös jatkossa.

J anne on ollut mulle aina ihan ylivoimasesti paras pikkuveli. Älkääkä nyt käsittäkö väärin, Tuukkakin on mulle ihan ylitsepääsemättömän rakas, mutta Jannessa on sitä jotain. Tietysti meillä on vain pari vuotta ikäeroa, mikä tekee sen että meillä on Jannen kanssa ajatusmaailmat tähän mennessä olleet enemmän samanlaiset kuin mitä mulla ja mua 10 vuotta nuoremmalla Tuukalla. Ja no, ollaanhan me Jannen kanssa hengailtu 8 vuotta kahdestaan ennen Tuukan syntymistä :-D
Puolustetaan aina toisiamme ja pienenä viihdyttiin paremmin kahdestaan kuin muiden taloyhtiön lasten kanssa. Pelattiin xboxilla ja nintendolla, leikittiin autoilla ja muistan kuinka Vantaalla asuessa tehtiin omia "drinkkejä". Maito ja päärynämehu ei oo kamalan hyvä yhdistelmä, vaikka sen laittaisi kuinka hienoon lasiin tahansa. Trust me :-D

8059675312_e8174581f1_z K arkkihirmu. Jos ei saatavilla ole karkkeja, niin sitten napostelen jotain muuta. En tiedä mikä siinä on, mutta mä en voi keskittyä jos en samalla rouskuta jotain purukalustoni välissä. Oli se sitten porkkanaa, suklaata tai minttupastillia, jotain pitää olla. Esimerkiksi kokeisiin lukua on mun turha edes kuvitella ilman mitään herkkusia, tyhjällä vatsalla opiskelusta puhumattakaan!

L epertely ja lässytys on semmosia puhetyylejä, joita multa saa kuulla kun oon kotona koirien kanssa. Mä kyllä keskustelen Rontin kanssa ihan "älykkäästikin", mutta Manun kanssa höpöttely menee automaattisesti siihen "Onko Manski hyvä poika, onko, hyvä Manski, voi kultsipupelo meijän pikku vauveliini tuitui" -paapatukseen.
En sitten tiedä miten Manu tuohon oikeasti reagoi, mutta kovasti se tuntuu saamastaan huomiosta nauttivan siinä missä Rontti kattoo mua kuin höyrylästä karannutta, jos sille lässytän edes puolikkaan sanan :-D

M ummola on paras paikka maailmassa, se on mulle kuin toinen koti. Puhumattakaan sen asukeista, mummosta ja papasta. Ne on mun suurimmat idolit enkä halua ees kuvitella sitä tyhjää aukkoa, joka mun sydämeen jää, kun jompikumpi ja lopulta molemmat heistä täältä lähtevät :-( Hartain toive olisi saada jokainen isovanhempi mun häitä seuraamaan mieluummin sieltä itse kirkonpenkistä, kuin pilvenreunalta.
8085622508_1929fbe073_z N atsiäiti. Niin Jami mulle aina sanoo, kun ihmettelen ääneen miksei se pirupaha voi pedata sänkyään tai imuroida huonettaan. "Susta tulee isona niin natsiäiti ja sitte meijän lapset tykkää enemmän musta", haha se voi olla. Mä meinaan meen jo nyt aivan sekaisin, jos joku kehtaakin jättää tyhjän leipäpussin lojumaan tiskipöydälle. Ei sen roskiin viskaaminen voi olla niin vaikeaa?!

O
rkideat, etenkin valkoiset orkideat, on mun lempikukkia. Muistan joskus lapsena lukeneeni Mikki Hiiri -sarjakuvan, jossa orkideat veivät oopperalaulajilta äänen. Mä sitten kauhistuneena etsin tietoa orkideoista että ei kai ne oikeasti semmoista tee ja valkean orkidean kuvan nähdessäni ihastuin siihen ikihyviksi. Ja totesin myös että ei se orkidean tuoksu keneltäkään ääntä vie, korkeintaan salpaa hengityksen kun niin kaunis kukka on!


P-Ö jäävät mun elämäni aakkosista salaisuuksien kammioon odottelemaan seuraavaa osaa ;-)

Turpaansa saanut umppalumppa -meikkitutorial

3. maaliskuuta 2013

Haha, vanhat lukijat varmaan muistavatkin tämän videon, jonka tein viime kesänä! Nyt oliskin sitten uuden meikkituton vuoro, tällä kertaa vähän erilaisilla beautytipseillä sunmuilla. Toivottavasti saatte tästä hyviä vinkkejä kevään juhlia silmällä pitäen ;-)

pst, video veny valitettavan pitkäks kun on vähän treenin puutetta!

Getting ready!

2. maaliskuuta 2013

Edelliseen postaukseen tosiaan tuli yksi (1!!) ainokainen postaustoive ja siinä kyseltiin arkimeikkiä/lempivaatteita! Yksittäisiä ja varsinaisia lempivaatteita multa ei löydy, mutta tämmönen videonpätkä on mulla tuolla Vimeossa ollut jo viikon päivät! Facebook-sivuilla on ollut linkki kyseiseen klippiin, mutta nyt aattelin että ehkä te muutkin haluisitte tämän nähdä :-)

Huono video omasta mielestä sen takia, että mulla on meikit ihan loppu ja mua huvittaa toi mun meikkausilme kun oon noin totinen. En myöskään tosiaan ymmärrä mitä tossa pukeutumisen kohdalla oikein vänkyröin ja ennen kaikkea miksi olin tollon aivan liian laiska kuvaamaan tuota uudelleen? :-D Ei nyt mennyt ihan niinkuin Youtuben muotimoguleilla mutta hope you like it!

Music:
Owl City - Fuzzy blue lights
Basto - Bonny
The Script - Hall of Fame ft. will.i.am

WELL HELLO YOU AWFUL MARCH

1. maaliskuuta 2013

outfit Aivan järkyttävän yhteensopimattomat kuvat taas, no can do. Toi naapurin punanen leikkimökki pilaa koko harmonian, kova on bloggaajan elämä ilman jalustaa ja vakkarikuvaajaa. En nyt taas tiedä oliko mulla tänne kummempaa asiaa, kuin lörpötellä aivan joutavia mutta kun täällä nyt ollaan niin ollaan ja kunnolla!

Tässä on vähän kaikenlaista henkilökohtasta härdelliä ollut nyt viime aikoina, eikä mikään oo oikein kiinnostanut. Nytkin pakotin itteni tonne ulos pakkaseen palelluttamaan näppini teidän vuoks, 4 päivän tauko alkaa olla jo melkonen mun mittapuulla :-D
Oon tässä jo monta päivää ollut kaivautuneena omaan sänkyyn peiton alle kirjojen kanssa, kai voi sanoa että oon jossain määrin pakoillut maailmaa ja sitä totuutta että ylppäreihin on enää reilu viikko. Niin ja oonhan mä tehnyt kaikkea muuta semmosta tylsää mistä kukaan ei halua blogeissa lukea. Tän päivän asu on sama kuin eilisen ja noh.. Lähes tulkoon sama kuin kaikkina muinakin päivinä. Neule nahkatakin alla vaan vaihtuu ja valehtelisin jos väittäisin kulkevani koroissa joka paikkaan.

Alan lievästi mökkihöperöityä! Huomenna saan edes himpun verran raitista ilmaa, kun suunnataan melkein koko perheen voimin kummipojan isoveljen synttäreille parinkymmenen kilometrin päähän. On se pikkulasten kiljunta ja kakkukahvit mukavempaa touhua, kuin yövaatteissa kaksneljäseiska pyöriminen, syömättömyys ja yömyöhään kirjojen (ja ehkä vähän Bonesin) parissa valvominen. Mun silmäpussit on aivan jäätävän kokoset mutta ei huonoa ilman jotain hyvääkin; iho on hyvässä kunnossa kaiken tän meikkaamattomuuden jälkeen.
Onneksi kuukauden päästä tää kaikki on jo ohi ja meikä voi ilmoittautua vapaaks ku taivaan lintu! Tästä maaliskuusta tulee mun elämäni kamalin kuukausi :-D Mukavaa viikonlopun alkua kaikille, abit älkää tukehtuko kaikkeen tietomäärään mitä itseenne niistä kirjoista imette ;-)

// Tärkein meinas unohtua!!! Vaikka mulle nyt pitäiskin asettaa jotkut semmoset silmälaput, joita hevosilla on, että pysyisin noiden kirjojen parissa, niin ajattelin jokatapauksessa pyytää teiltä erinäisiä postausehdotuksia. Videopostausta tai myday -juttuja en varmaan kykene tekemään, koska asiaa ei ole eikä mun päivissä tapahdu mitään, mutta muille ehdotuksille oon aikalailla avoin! :-)

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne