BUSY DAY

25. helmikuuta 2013

monday Meikä on tänään juossut ees taas tukkaputkella enkä saa vielä hetkeen minkäänmoista rauhaa, kun kiireisen aamupäivän päätteeks saan kummitädin mussukan perheineen meille kyläilemään. Heräsin tänään kahdeksalta soittamaan arvauskeskukseen, mutta onneks sain pitkän vonkumisen jälkeen delegoitua homman äitille. Olin kuinka 18-vuotias tahansa, inhoan yli kaiken tuntemattomille ihmisille puhelimessa puhumista. Mieluummin hoidan asian kasvotusten. Ja noh, parempi kun en ois hoitanut ollenkaan, turhaks reissukshan se osottautui.
Kävin tänään myös pankissa heittämässä yläfemmaa sen henkilökunnan kanssa. Oli haettava verkkopankkitunnukset ja siinä samalla käytiin läpi se koko systeemi mitä nykyään täysikäistyessä pitää pankissa käydä hoitamassa (vakuutukset, säästötilit jne). Annoin itestäni varmaan hyvin fiksun kuvan, kun olin vielä ihan aamutöhöissä enkä oikein jaksanut kuunnella ja vastaus jokaseen kysymykseen oli lyhyesti ja ytimekkäästi "joo" tai "ei". No mut sainpahan sen hoidettua alta ja OP antoi mulle vielä "synttärilahjaks" leffalipun!
Oon ollu tässä nyt tosi hyvillä fiiliksillä, mun tulevaisuuden suunnitelmat heitti jälleen kerran yhtäkkisesti kuperkeikkaa ja nyt oonkin menossa jonnekin aivan muualle, kuin mitä tossa vielä toissapäivänä suunnittelin. Kiitokset tästä kuuluu isukille, joka on maailman paras, ja enemmän mä kerron aiheesta jos ja kun suunnitelmat pääsee toteuttamisen tasolle!

Mä loikkaan nyt uuden Demin pariin (vaikka pitäisi lukea ylppäreihin, hehe) ja jatkan tosta aurinkoisesta säästä nauttimista. Ihana kun on tommonen nahkatakkikeli ja ikkunasta sisään paistava aurinko valasee jopa ton viereisen huoneen! Mukavaa hiihtoloman alkua kaikille, joilla se nyt alkoi :-)

“Where there is love there is life.” ― Mahatma Gandhi

22. helmikuuta 2013

Multa on kyselty tässä viime kuukausina, aika paljonkin, että seurustellaanko me enää Jamin kanssa kun hepusta ei oo blogissa kuulunut mitään erityistä. Noh, voin kertoa että seurustellaan ja hyvin tiiviisti ollaan aikaa yhdessä nyt vietettykin. Tänään tulee kuluneeksi 2½ vuotta siitä, kun äiti patisti mut lähettämään Jamille tekstiviestinä erään "kohtalokkaan" kysymyksen, johon Jami sitten myöntyvästi vastasi. Kuvitelkaa, mä olen onnelisesti parisuhteessa äidin ansiosta! :-D
Mun ja Jamin stoori alkoi olemaan jo aika vakkaritarina tuolla vanhan blogin puolella, sikäli kun sitä uudelleen ja uudelleen toivottiin etenkin vuosipäivien lähestyessä. Tämänkin blogin puolelle kyseistä postausta pyydettiin, mutta kun se on jo melko monelle vanhalle lukijalle kovin tuttu, niin ajattelin tällä kertaa kertoa jotain muuta.
Kuukaudesta toiseen niin tuo meidän Amorimme (äiti) kuin kaverit ja monet muutkin ympärillä olevat ihmiset ihmettelee, miten me kaksi urpoa todellisuudessa ollaan selvitty tää koko aika yhdessä. Nimittäin uskokaa tai älkää, harvassa pimussa oikeesti olis naista seurustelemaan Jamin kanssa. Sen verran erikoinen kaveri on kyseessä. Kerrotaanpa nyt siis pikkusen mun ja Jamin suhteen jonkin asteen kulmakivistä!

jj2
“The only way to get through life is to laugh your way through it. You either have to laugh or cry. I prefer to laugh. Crying gives me a headache.”
Marjorie Pay Hinckley
Mähän silloin kesällä 2010 ihastuin Jamissa ensimmäisenä siihen, miten sillä aina riitti juttua kerrottavaks. Okei, kaikki ihastuneet teinitytöt kikattaa kaikelle mitä se ihastuksen kohde sanoo tai tekee, mutta Jami on ihan oikeasti hauska ihminen. Jos siihen vaan osaa asennoitua oikein :-D
Jamin vitsit ei nimittäin oo mitään hurmaavaa flirttiä vaan ronskia rekkamiesläppää millon mistäkin. Hyvin suosittuja vitsin väännön kohteita on kaikenlaiset vähemmistöryhmät, homoseksuaalit, eri uskontokuntien edustajat ja naiset. Voin vaan kuvitella mitä siitä seurais, kun Jamin pistäis trollailemaan jonnekin demi.fi -sivustolle. Ai että ne turhantärkeät kaikesta kaiken tietävät arvon neidit olis hiilenä! Onneks Jamilla on kuitenkin käynyt melkonen säkä, kun on tämmösen kahjon kanssa, kuin minä, yhteen lyöttäytynyt. Tässä teille esimerkki :-D

Tiedättehän miten naiselta ei saa painoa kysyä tai koko asiasta ei millään tapaa saisi edes huomauttaa? No, Jamille tämä ei oo ongelma. Myöhemmin selviää ettei mullekaan.
Eilen illalla olin Jamilla käymässä, mitä siinä katsottiin telkkaria ja syötiin tavalliseen tapaan makaronia ja tonnikalaa. Tossa kahdeksan korvilla aloin vihjailemaan, josko Jami heittäis mut kaupan kautta kotiin. Kävisin ostamassa itelleni jotain pupellettavaa koulukirjojen kaveriks. Mikäs se olikaan Jamin reaktio? Tämä biisi.
Mä olen aikamoinen syöppö. Syön milloin haluan ja syön mitä haluan, enkä ota siitä stressiä. Mun syömisestä on kehkeytynyt yks Jamin lemppariaihe vitsailla niin kahdestaan kuin kaveriporukassakin. Nytkin se tunteella alkoi laulaa mulle siitä miten muut tytöt kuntoilee ja nostaa rautaa, mutta mäpäs söinkin navetan kaksi nautaa. Tosi kiva, right?
Koitinhan mä kiukutella, mutta huom! Mulla on aivan yhtä paska huumorintaju kuin Jamilla ja toi jo monta vuotta vanha parodiabiisi itsessään sai mut repeemään ihan hillittömään räkänauruun. Siihen kun ynnätään vielä se, että Jami lauloi sen mulle, niin pinnalisille naisille tyypillisen kimpaantumisen sijaan mä meinasin tippua sängystä lattialle kierimään naurusta vähän lisää.
Normaalistihan tyttö ehkä vetäisi hirveet palkokasvit syvälle sieraimiinsa, mutta mä en kyennyt. En myöskään kyennyt lopettamaan sitä nauramista. Voin vain kuvitella, kuinka kauan aikaa sitten mä oisin Jamin jättänyt ellei mua olisi siunattu näin mahtavalla huumorintajulla!

jj4
“The best way to find out if you can trust somebody is to trust them.”
― Ernest Hemingway
Mä olen melkoisen mustasukkainen ihminen. Itsehän puolustelen asiaa ylitse menevällä huolehtimisella ja välittämisellä mutta ääh, ketut! Se on aivan kamalaa olla kiskoa ne mustat sukat jalkaansa, joskus tahtomattaankin. Tässä kolmatta vuotta Jamin kanssa porskuttaessa mun mustasukkasuus on kuitenkin laskenut. Hitaasti mutta varmasti. Viime kesänä vielä saatoin suuttua siitä että Jami lähti kavereidensa kanssa baariin tai muuten kaljottelemaan. Kerran suutuin siitä kun Jamin piti lähteä viemään niiden koiraa lenkille, eikä sen takia päässyt meille siihen kellonaikaan kun oli alunperin tarkoitus tulla. Että jep.
Syvällä sisimmässäni mä kuitenkin luotan Jamiin ku kallioon. Sitä rehdimpää ja luotettavampaa poikaa, ystävää ja poikaystävää et löydä. Monesti tuo höpönassu onkin sanonut, että eihän se voisi enää katsoa mua silmiin jos menisi mua jonkun ihmeen mielenhäiriön alaisena pettämään. Ja niinhän se onkin. Mä olen semmonen valheenpaljastuskone, ettei mun läpi pääse ehjin nahoin kovinkaan helpolla jos erehtyy vähän värittämään tarinaansa.

Mua ja Jamiahan riepoteltiin meidän suhteen alkupuolella ihan hirveesti, kun mulla on niin paljon poikapuolisia ystäviä ja Jamilta puolestaan löytyy noita kauniimman sukupuolen edustajia läheisistäkin kavereista. Anonyymit tuli heittämään mulle "faktoja" siitä, kuinka olivat nähneet Jamin nuoleksimassa jotain toista tyttöä Amarillon vessan portaissa ja kuinka voin olla niin sinisilmänen että luotan Jamiin. Mitä nyt kuitenkin ehkä enemmän luotan pitkäaikasiin ystäviini, jotka Jamin kanssa reissuilla mukana olivat, on Jami ollut mulle uskollinen ihan alusta alkaen.
Ja mitä jumantsuikkaa ihmiset yleensäkin, mä kysyn?
Kuka oikeasti on niin läpeensä paha, ilkeä ja katkera ihminen, että tahtoo tuhota toisen onnen? Mikäs siinä jos itseä on petetty ja oma mies on ollut oikea Auervaara, mutta se ei tarkota sitä että kaikki miehet maan päällä olisi sikoja. Kannattaa myös ehkä enemmän keskittyä siihen omaan elämään ja omaan onneen, saattais joskus päästä itsekin sen luottavaisen ja onnellisen parisuhteen makuun.

jj3
“Without leaps of imagination or dreaming, we lose the excitement of possibilities. Dreaming, after all is a form of planning.”
Gloria Steinem
Myös mun ja Jamin luottavaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja unelmat ärsytti eräitä henkilöitä silloin, kun oltiin seurusteltu noin vuosi. Eihän meidän nyt sopinut uneksia yhteisestä kodista ja suunnitella muutenkaan yhteistä tulevaisuutta. Oltiin niin nuoria, naiiveja ja seurusteltu vasta vuosi, erottaisiin pian kumminkin.
Jep, noh.. Nyt on asuntohakemukset täytettyinä ja kämppä hakusessa ja eilen tuli jälleen kerran puheeksi enemmän tai vähemmän ihmisten keskuudessa keskustelua aiheuttavat kihlat. Ihan siis teinikihloihinhan me ollaan sitten joskus menossa, kun sen aika tulee. Ei ikinä naimisiin. Se sormus kuvastaa meille vaan jotain paljon pysyvämpää, kuin että ois ilman sitä rinkulaa tossa nimettömässä ja onhan se nyt niin ihkuu kun poiccis ostaa mulle sormuxen.
Krhm, anteeksi huono sarkasmini, mutta todellisuudessa kihlaus on meille molemmille lupaus avioliitosta. Ei tahdota kiirehtiä asian tiimoilta, lapsiahan tässä vielä ollaan, mutta ei se meille mikään kaukaisen tulevaisuuden ehkä-tapahtuma tai puolivitsillä keksitty heittokaan ole.

Ronskista ulosannistaan ja karskeista vitseistään huolimatta, on Jami aika lempeä ja rakastettava otus.
Musta on ihanaa, kun oon sängyssä käymässä nukkumaan ja Jami tulee siihen viereen höpöttelemään. Se kertoo mulle miten tahtoo mennä isona mun kanssa naimisiin ja että meille tulee täydellisiä lapsia, kultainennoutaja ja omakotitalo.
Kyllähän näissä jutuissa aina on se kova ja karski (ja ehkä hitusen pikkupoika) Jami mukana, kun herra kertoo tahtovansa myös äärimmäisen tehokkaan auton tai viisitoista ja järjettömän kokoisen autotallin. Mähän ajelen aikuisikäni sitten jollain onnettomalla automaattivaihteisella pikkupösöllä, jolla saan mahdollisimman vähän tuhoa aikaan. Näin tämä meidän pahempi puolisko on suunnitellut.

jj1
“You know you're in love when you can't fall asleep because reality is finally better than your dreams.”
Dr. Seuss
Kyllähän nyt elämässä voi tapahtua mitä vain, tiedä häntä vaikka jompikumpi meistä kuolee ennen sitä varsinaista "aikuisikää", miten kukin sen nyt tahtoo määritellä. Tai jos vaikka meillä jonkun asian suhteen meniskin sukset niin ristiin ettei meno yhdessä enää taittuis edes käsillä kävellen. Mutta eihän elämästä eikä parisuhteesta tulisi mitään, jos koko ajan eläisi ongelmien ja erkanemisen pelossa. Joko voi suunnitella hyvillä mielin tulevaa tai sitten elää hetkessä. Me tässä maailmassa kuitenkin eletään vain kerran, niin miks sitä hukkaan heittämään ajattelemalla aina vaan pahinta? Jos ero tulee, niin sitten se tulee. Se on sitä kuuluisaa elämää!

Ollaan Jamin kanssa tämmönen hupsu pariskunta. Elämä on ihan liian lyhyt otettavaks vakavasti ja jos se nauru todella pidentää ikään, niin me eletään täällä varmaan vielä hauskuuttaen meidän lapsenlapsenlapsenlapsiakin. Ollaan nyt seurusteltu kaksi ja puoli vuotta, mutta ollaan silti vielä ihan teinien tasolla. Ilmeillään toisillemme, kun köllitään sängyssä sunnuntaiaamuna, Jami saattaa pierasta ja kiskoa mut peiton alle. Ehkä sen meistä uskoo, jos meidät tuntee :-D
Mitään ei koskaan pidä kuitenkaan lyödä lukkoon tulevaisuuden suhteen, eihän tässä ennustajaeukkoja olla. Pääasia kuitenkin on se että meillä menee Jamin kanssa nyt hyvin ja mä toivon sekä hartaasti uskon että tulee menemään vielä loistavammin.

Not all those who wonder are lost

20. helmikuuta 2013

IMG_6995 Taas on tullut pidettyä muutama päivä hiljaiseloa, tää aika on myös saanut mut miettimään aika paljon asioita. Ensimmäisenä mielessä on nimittäin pyörinyt tän blogin suosio. Nytkin oon pitänyt turpani tukossa jo monta päivää, mutta silti lukijamäärä kasvaa. Eikä se ole vain mun laiska postaustahti mikä tässä mua kummaksuttaa, vaan nää mun jutut. Miten ne kiinnostaa ketään? :-D

IMG_7022
Mä oon blogannut nyt melkein kolme vuotta. Mä en oo kertaakaan ollut kiinnostunut tekemään yhteistyötä minkään yhtiön kanssa, mä en ole koskaan käynyt missään klamöyrissä tapahtumassa ja kirjoittanut siitä postausta. Muut kuvaa uusimpia muotilehtiä tai jopa bloggaa niiden leivissä, postauksia tulee viimeisen päälle sisustetuista yksiöistä, jotka ovat suoraan kuin sisustuslehden kannesta. Käydään hienoissa ravintoloissa ja kuvataan erikoiskahveja. Uusia vaatteita tulee milloin mistäkin päin maailmaa, jopa ksylitolipurkka-kilpailut houkuttaa ihmisiä. Saadaan mittaamattoman hienoja tilaisuuksia tavata erilaisia ihmisiä ja tienata bloggaamalla, jos ei rahaa, niin kaikkea muuta materiaa.

Kaikista hulluinta on se, että mä en välttämättä edes tahdo tehdä blogini suhteen mitään erityistä. Mä en tahdo tehdä tästä mun työtä. Mä en halua ketään määräämään milloin mä kirjotan ja mistä mä kirjotan. Joku pieni yhteistyö saattais olla kiva jonkun mieluisan putiikin kanssa, mutta siinäkin tilanteessa pitäisin huolen siitä ettei mun blogini alkaisi muistuttaman mitään Nellyn kuvastoa kollaaseineen kaikkineen.

IMG_7095 Siinä samalla aikaa, mistä mä bloggaan? Nytkin mä nassutan täällä maksamakkaralla siveltyjä ruisleipiä, luen Aku Ankkaa ja koitan pitää Manun erossa mun herkkuleivistä. Eilen katsoin poikaystävän kanssa How I Met Your Motheria läpi yön enkä oo ostanut (/saanut) uusia vaatteita nyt melkein pariin kuukauteen ja samat neuleet pyörii päällä päivästä toiseen. Ja mun on aivan turha pyytää poikaystävää kuvailemaan mun päivän asuja, lähes jokasen asukuvan sekä tässä että entisessä blogissa oon ite ottanut itselaukasimen voimin!

IMG_7079
Olo osana tätä kuuluisaa blogosfääriä on niin epätodentuntuinen ja ennen kaikkea tavallinen. Herään aamulla, siivoan huoneeni, lenkitän koiria ja tiskaan. Kuuntelen kun iskä valittaa mulle siitä, miten oon suihkussa niin kamalan kauan, luen yo-kokeisiin, selaan facebookin etusivua tylsyyksissäni ja päivitän sitä vartin välein vaikka mitään ei tapahdu.
Tiedän että jokainen bloggaaja on tavallinen ihminen, mä vaan taidan olla ainoa joka sen tuo toisinaan ilmi, en mä osaa kuvitella vaikkapa Indiedaysin huippubloggareita hiukset rasvasina, kynnet stressistä pureskeltuina metsään lenkille koiran kanssa tai lähisiwaan ostamaan vessapaperia. Puhumattakaan tästä mun rakkaudesta maksamakkaraa kohtaan, ei kukaan vähänkään suositumpi bloggaaja syö maksamakkaraa. Tai ainakaan myönnä sitä ylpeänä.

Silmät lentää selälleen ihmetyksestä aina kun tulee uusi lukija, etenkin kun tiedostan itsekin ettei täällä mitään erikoista nää. Te olette jokaikinen ihan huikeita ja päivän kysymys kuuluu, mikä ihme tässä blogissa kiehtoo? :-D

WHAT WOULD I WEAR: GRADUATION

17. helmikuuta 2013

Mulla on ollut tässä hyvä tovi aikaa miettiä taas, että mitäköhän ihmettä sitä päällensä silloin kesäkuun alussa pistäisi, kun olisi aika painaa valkolakki päähän. Kaikkea mahdollista oon suunnitellut ja mekosta on tietenkin lähdetty liikkeelle. Pääpointtina on, ettei mekko saa olla liian lyhyt, soida päällä tai mahdollistaa Janet Jacksoneita (tiedättehän, turhan antelias poven vilautus). Ainoastaan tuo kirkkaankeltainen mekko teki jotenkin poikkeuksen, se on niin ihanan värinen!
pitsi
Voitte ehkä huomata, että mun värivalinnat on kallistunut aikalailla tuonne vaaleaan päähän. Pitsistä mekkoa oon pohtinut jo pitkään ja äitikin tykästyi tähän ensimmäisen kollaasin ylärivin keskimmäiseen mekkoon, mutta en vielä ole aivan varma olisiko tuon tyylinen juuri se mun mekko.
Enhän mä näistä mekoista varmaan yhtäkään tule saamaan tismalleen samanlaisena, koska mekot on jälleen kerran bongattu Fashiolistan syövereistä, mutta samaa tyyliä on hyvä lähteä havittelemaan pienen inspiraation pohjilta! Pitsi olisi ajaton ja kaunis materiaali, mutta mun takaraivossa vähän kutkuttelee että pitsisiä mekkoja tultaisiin näkemään tämän kevään valmistujaisissa ehkä liiaksikin.
classic

Tällä hetkellä kuitenkin oon eniten kallistumassa tän 2. kollaasin alarivin kokovalkoiseen kellomekkoon. Se on mun mielestä aivan tajuttoman kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan ja toi mun hyllyllä h-hetkeä odottava lätsäkin sopisi tuon kanssa yksyhteen kuin nenä päähän!
Kyseistä mekkoa oon pohtinut myös muissa väreissä, esimerkiksi laivastonsinisenä se olisi todella kaunis ja klassinen, mutta suunnitelmat suihkurusketuksesta taas puoltaa tuota valkoista väriä. Miten upealta valkoinen näyttäkään "ruskettunutta" ihoa vasten! Kokonaisuuteen kun lisätään suunnittelemani kampaus, helmikorut ja beiget avokkaat, on olo varmasti kummallisen neitseellinen :-Dväri
Ei hillittyä ilman räväkkyyttä! Tässä kollaasissa on tuo kirkkaansininen mekko, joka myös houkuttelisi, mutta mulla oli jo vanhojentansseissa laivastonsininen puku, joten mieluummin kokeilisin tällä kertaa nyt jotain muuta :-)
Kirkkaat värit, kukkaprintit ja kaikenlaiset muutkin printit varmasti erottuisivat edukseen joukosta. Olisi jännää mennä hakemaan yo-todistus tuossa Topshopin vihreässä mekossa napa paljaana! Noinkohan ne naapurinpojat silläkin hetkellä nauraisivat, vai mitä?
kreikka
Myös tämmöset "kreikkalaistyyppiset" mekot on kiehtoneet mua aikalailla. Etenkin kollaasin ensimmäinen mekko on mielestäni aivan mielettömän kaunis, statement-tyyppinen kaulus suorastaan ponnahtaa silmille erikoisempana yksityiskohtana muun mekon ollessa simppeli ja nätisti laskeutuva. Ruskettunutta ihoa vasten edelleen nätinnäköistä meininkiä, tosin vähän mietin tätä nude/puuteri/beige-linjaa. Mä kun en tosiaan ole ainoa, joka kyseiseen väriin on mekoissa hurahtanut!
helma
Liehuvissa mekoissa jatketaan, nimittäin maksimekoissa ja mullet-helmoissa on sitä kuuluisaa "jotain".
Mähän vanhassa blogissa viime syksynä suunnittelin takaa pitempihelmaista mekkoa ylppäreihin ja kyllä ne vieläkin osaavat sykähdyttää. Viininpunainen yksilö olisi tästä kollaasista oma lemppari, sininen kun on jo niin nähty väri ja muista en tiedä, osaisinko käyttää tuommoisia mekkoja. Olo on tarpeeksi hongankolistaja jo ilman korkoja ja vartta pidentävää vaatepartta, joten mitenkäs sitten maksimekon kanssa? :-D

updo
Kampaussuunnitelma mulla kuitenkin on jo aika selvä, on ollut jo pidemmän aikaa. Sykeröisellä, ehkä vähän rennommalla niskanutturalla ja muhkealla semmoisella siis mennään ja näitä kuvia ajattelin näyttäväni kampaajalle, ellen nyt jotain aivan uutta ja ihmeellistä kuontaloni menoksi keksi.
Aukinaisina liehuvat kiharat ovat toki kauniit, mutta eivät omasta mielestäni niinkään ylppärimatskua. Jos sitten pippaloiden jälkeen avaan nutturan ja moshaan menemään kavereideni kanssa, mutta näinkin muodollisessa tilaisuudessa, jossa monet vanhemmat ihmiset pitävät mua jonain aikusuuden kynnyksellä keikkuvana naisena, on ehkä parempi olla vimosen päälle siisti ja huoliteltu (äitini käsitys siististä ja huolitellusta on kaukana avonaisista hiuksista). Sitäpaitsi, jos tuulee kamalasti, niin parempihan hiusten on olla kiinni!
Niskaan nuttura tulee luonnolisesti tuon lakin takia, olisi aika inhottavaa jos olisi jossain tuolla korkealla takaraivolla niin iso kumpare, ettei lakki mahtuisi päähän :-D

Mutta mitä pidätte? Löytyykö mun valitsemista ehdokkaista oma lemppari? Mitä itse pukisit ylioppilasjuhliisi tai jos olet jo valmistunut, mitä sinulla oli päälläsi kun sen kuulemma niin kovin yliarvostetun lakin päähäsi painoit? Entä amiksen käyneet, oliko/tuleeko teillä juhlat valmistujaisten kunniaksi? Kertokaa ihmeessä, näin keltanokkana olisi kiva kuulla vähän kaikenlaisia kokemuksia, jippoja ja vinkkejä kevään odotetuimpaan päivään liittyen! :-)

PENKINPAINAJAISET 2013

15. helmikuuta 2013


2ab970bc922f7914719a8e85b470a9dcaac2e993 DSC01137m 658624ebe1969b8f72b4a80ab464eabb1725aa54 DSC01114m 71e7af8342b22dac50202ad40284429f72a3a188 DSC01140m DSC01132m
 Kuvat: ess.fi & meidän iskä
Näitä kuvia on hauska kattoa, kun vertailee ess.fi -sivuilla Kannaksen rekkajulisteita muiden koulujen rekkajulisteisiin. Meillä väännetään vitsiä ala-arvosista arvosanoista ja Siwan kassasta, samalla kun muut kailottaa kovaan ääneen laudatureista! Ehkä se vähän kertoo meidän koulun hengestä, kaikkea ei pidä eikä kyllä aina otetakaan niin tosissaan :-D
Noi kankaat oli kuitenkin hurjan hienoja, ihan niinkuin aikasempinakin vuosina Kannaksella on ollut. Miten niin sen muka näkee, että meillä on kaupungin ainoa kuvislinja? Harmi vain että ne oli parin rekan lavan kylkeen verrattuna aika pieniä. No, laatu korvaa määrän ja ne oli joka tapauksessa ihan huikeita! Löyty niin Bambia, Buzz Lightyearia, Timonia&Pumbaa kuin myös Jack Sparrow ihmettelemässä miten rommi on taas loppu :-D Ja kyllä se Jack Sparrow löytyi mun kanssa samasta rekastakin ihmettelemästä tismalleen samaa asiaa. Meidän rekassa oli muutenkin ihan huikee meno ja tuolla lavalla kykkiessä olo oli jotenkin epätodentuntunen ja uskomaton, lukio tosiaan on ohi!

penkkariiit Mä jatkan nyt heikon oloni sekä huutamisesta kipeytyneen kurkkuni hoitelua. Vaikka eilinen olikin yksi mun elämäni parhaimmista päivistä tähän mennessä, on mun silti pakko sanoa että onneks penkkareita juhlitaan vaan kerran elämässä :-D Ja niin kuin joku eilen jossain välissä tokaskin niin tämän takia me tultiin lukioon!

OPPA KANNAS-STYLE!!

14. helmikuuta 2013

MADHATTER
Tämän näköisenä mä tänään tuolla lopulta hilluin, heittelin karkkeja, huusin ääneni käheeksi ja nauroin vatsalihakset rullalle! Ite tykkäsin omasta puvustani ihan hirveen paljon ja paljon kehuja se sai muiltakin :-)
Nyt mun pitää juosta suihkuun ja pukeutua vähän vähemmän mielipuolen näköiseks, koska edessä on aivan mieletön ja luultavasti hyvinkin rankka ilta parhaiden ystävien seurassa. Toivottavasti kaikilla muillakin abeilla meni penkkarit loistavasti, olkaahan ihmisiksi ja ennen kaikkea muistakaa..

AAMUJA NOLLA!

SO GOOD ♥

10. helmikuuta 2013

IMG_6878 IMG_6887
Tuli niin hyvää!! Kyseessä on siis marmoroitu brownie, josta mä tein ennemminkin tommosen marmoroidun brownie-piiraan :-D Reseptin bongasin täältä ja alkuperäinen resepti löytyy siis Patricia Lousadan kirjasta Ihana Suklaa.
Ihana suklaa tosiaan, tuohan on aivan taivaallisen makuista, etenkin jääkylmän maidon kanssa. Oh tästä taitaa tulla mun uusi bravuuri kahvipöytiin! Kokeilkaa ihmeessä, tämä on hyvä vaihtoehto vaikka ystävänpäiväksi ainaisten suklaarasioiden sijasta annettavaksi! Resepti on äärettömän helppo ja tarvikkeista mun piti vain tuorejuusto hakea kaupasta.

Mä hyppään tästä nyt meidän abivideon ääreen tsekkaileen mitä sille vois tehdä, jos tällä kertaa Movie Maker ei tekisi mulle tepposia. Oikein mukavaa viikonalkua jokaiselle ja onnea abeille yo-kuunteluihin :-) Seuraavan kerran tavataan penkkareiden merkeissä!

DAY OFF

IMG_6829 IMG_6738 IMG_6786 IMG_6842 IMG_6745 Tänään on otettu lungisti ja havahduttu siihen surulliseen tosiasiaan, että mä nukuin päikkäreitä lauantai-iltana. Kun peli siis oli jo menetetty, päätin etten mä mihinkään enää ole menossa ja pistin itelleni hemmotteluillan pystyyn!
Pitkä kuuma suihku, aivan mielettömän hyvää kotitekosta safkaa, kynttilöitä, mun osalta tämän vuoden ensimmäinen alusta loppuun katsottu Putous-jakso (Karim on ihana ♥), hyväntuoksusia kosteusvoiteita, kuorintoja ja kaikenlaisia muita tyttöjen juttuja. Seurana vain meidän hellyttävän raivostuttavat karvakorvat ja ehkä lasillinen siideriä.
Rauhan rikkoi mun jokailtaseks rutiiniks muodostunut äidin hakeminen asemalta, mutta siitäkin tein kaikinpuolin miellyttävän kokemuksen ajelemalla vähän pidemmän kaavan kautta stereo volat kaakossa pauhaten. Se jos mikä on rentouttavaa!

Mites teidän lukijoiden lauantait? Onko lähdetty bilettämään kohti aamua, podetko perjantaisen biletyksen jälkiseuraamuksia vai otitko lungisti niinkuin meikäläinen? Kyllähän mäkin aamulla kävin vähän mummolla raatamassa mutta sen jälkeen ne päiväunet tosiaan maistui entistäkin paremmin!

In my room ..

8. helmikuuta 2013


Tähän väliin vähän erilainen huonepostaus, jonka pätkiä kuvailin aamulla huvinvuoksi ja joka ei tosiaan mennyt ihan niin kuin elokuvissa, mutta kyllä tuo nyt kelpaa ihan hyvin :-) Movie Makerihan heitti mut pihalle melkein 50 kertaa ennen kuin sain tän tallennettua, joten mitä yksityiskohtien hiomiseen tulee.. Noh, se meni täysin harakoille. Enjoy!

HÄRREGUD

7. helmikuuta 2013

ig.jpf
Hengissä ollaan, ei mitenkään hääppösessä hapessa, mutta hengissä kuitenkin! Tällä hetkellä tappelen iskän auton kanssa, joka on tänä talvena tykännyt vähän kenkkuilla vähän niinkuin miltä tahansa osa-alueelta katsottuna. Iskälle iski tänään joku ikävä selkävaiva, ettei istumaan ees päässyt ja kävelykin teki kipeää, niin oli tosi kiva koittaa kuskaa se mitä pikimmiten sairaalaan autolla, jonka kanssa sai lievästi sanottuna tapella, saadakseen sen pörräämään kunnolla. Onneks mussa on sen verran mekaanikon vikaa, isäni tyttö kuitenki ku oon, että sen tunnetun tokaisun voisi melkein muuttaa "eteenpäin, sanoi Jenna lumessa!" Jooh..

Olin tossa myös aika ikävän vatsapöpön nitistämänä sunnuntaista tiistaihin ja eilenkin vielä heikotti. En kerro nyt mitään mehukkaita yksityiskohtia siitä, miltä vatsatauti tuntuu, kokeneet tietävät varmasti. Mutta jos et oo kokenut, niin parempi kun et siitä mitään tiedäkään.
En tosiaan oo syönyt kunnolla neljään päivään, kun ensin vatsa tyhjeni kuin pesukone, jonka luukun aukasee kesken pesun, jonka jälkeen mut vatsalaukku pieneni semmoseks, että vielä eilen vaivaset 3 kappaletta mummon lihapullia pisti mun navan paukkumaan. Kolme!! Aivan naurettava määrä, normaalisti kun syön niitä koko suvun edestä. Tän takia oon koko aamupäivän töllötellyt ruokaohjelmia kielipitkällä, ah kun joku joskus kutsuisi mut Jamie Oliverin keittiöön ..missä sielläkin valmistettiin tänään lihapullia :c

Tässä on siis ollut vähän yhtä sun toista meininkiä, huomenna on kevään ensimmäinen yo-koe ja siihenkin pitäis vielä tän kaiken härdellin keskellä lukea! Mulla jäi englannin preliminääri tekemättä ton pöpön takia enkä nyt oikein saa otetta mihinkään. Ette usko miten kamalalta tuntu käydä eilen koululla ekaa kertaa perjantain jälkeen, kun päässä heitti, silmissä sumeni ja se tavallisen arkipäivän väenpaljous omassa sängyssä yksin köllimisen jälkeen alkoi ahdistaa. Onneksi Jami sitten toi mulle vähän herkkuja, vaikken niitä voinut syödä vielä kipeenä, ne maistu tänäaamuna äärimmäisen hyviltä!
Eilen koitin siivota huonettani saadakseni teille aikaan huonepostauksen, mutta kun huone oli siisti, oli mulla oksennus melkein kurkussa ja en vaan voinut enää muuta kuin kellahtaa kyljelleni sänkyyn. Ja nukahtaa.

Että semmonen alkuviikko ja ties mitä loppuviikko tuo tullessaan. Ehkä tästä sekametelisanasopasta nyt saa pienoisen aavistuksen siitä, että bloggaajatkin ovat oikeasti ihmisiä :-D Kohta joudun rientämään taas, koska iskä pitää hakea sieltä sairaalasta myös. Sit hengähdän hetken äidinkielen käsikirjan ja kaakaon parissa ja iltamyöhään ennen puoltayötä pitää hakea äiti töistä. On tää kortillisena olo 5 hengen perheessä yhtä juhlaa, etenkin kun kakkosautoa ei ole keretty katsastamaan!

03/02/13

3. helmikuuta 2013

IMG_6661b 8 vuotta sitten tähän aikaan oltiin Jannen ja mummon kanssa matkalla sairaalaan tapaamaan äitiä. Syynä tälle sairaalavisiitille ei ollut sairaus tai mikään onnettumuus vaan meidän silloinen uusi perheenjäsenemme Tuukka. Oltiin Jannen kanssa saatu päivä vapaaksi koulusta, muistan vieläkin kun iskä tuli aamulla kolmelta herättämään että ne lähtee äidin kanssa sairaalaan, "teidän pikkuveljenne syntyy millä hetkellä tahansa!"
Sairaalassa äiti oli tosi nuutuneen mutta silti niin onnellisen näköinen. Iskä oli päästänyt äitin lepäämään ja oli uuden vauvan kanssa oleskeluhuoneessa kiikustuolissa. Sekin oli niin väsyneen näkönen, iskä ei aamulla ollut saanut päälle muuta kuin tuulipuvun ja ikivanhan lippiksen mutta kuka sitä uuden isän ulkonäköä katsoo? Rakkaus lasta kohtaan suorastaan paistaa kasvoilta oli päällä sitten Armanin puku tai jalassa Asicsen juoksulenkkarit.
Kaikki oli sillon niin uutta ja jännittävää. Koulussa seuraavana päivänä opettaja kyseli kauheasti uudesta vauvasta. En osannut vastata melkein mihinkään muuhuin, kuin että kauhean pieni tapaus oli kyseessä. Jannen syntymästä mä en muistanut muuta kuin sen että sain silloin oman vauvanuken hoivattavakseni, kun en suostunut lähtemään sairaalasta ilman Jannea :-D Sen takia fiilikset oli kuin jonkun toisen elämästä seuraavat pari viikkoa.
Onhan meillä Tuukan kanssa aikamoinen ikäero, 10 vuotta. 11 jos vuosilukuja katsotaan. Meillä ei ehkä oo niin tiivis sisarussuhde kuin mitä mulla ja 2 vuotta nuoremmalla Jannella ja vaikka välillä tekiskin mieli nostaa Tuukka keittiön kattotuulettimeen roikkumaan, niin on silti kyseessä mulle todella rakas pikkuveli. Kukapa sitä nyt ei joskus sisarustensa kanssa vähän kinaisi? Sitä paitsi, kyllä mä tykkään siitä ihan hirmusesti, kun ollaan Tuukan kanssa kahdestaan kotona ja katsotaan vanhoja piirrettyjä. Tässä on ipana, joka antaa arvostusta kunnon vanhan ajan Pelle Hermannille!!
Hyvää syntymäpäivää velikulta, 10 vuoden päästä lähdetään yhdessä kaljalle!

hair IMG_6622 IMG_6687 Heh ja noista muista kuvista tällä tavalla nopeesti: Äiti ja iskä tuli Tallinnasta perjantai-iltana ja mukana tuli jälleen kerran kivoja tuliaisia. Sitä huomaa ettei oo enää lapsi kun Tallinnan reissuilta kotiin tuomisissa on enemmän alkoholia kuin karkkia.
Äiti kyseli multa alkuviikosta että mitä mä henkilökohtaisesti reissusta halusin, niin vinkkasin sille tummanruskeasta hiusväristä kun oon ideaa ombre-värjäyksestä kehitellyt jo muutaman viikon. Noh, ei tuo sävyero mitenkään kauhean suuri ole, mutta huomattavasti kivemman näköinen kuin että oisin koko pään värjännyt yhdeks tummanruskeaks värikypäräksi. Miltä tuo teijän mielestä näyttää? Musta ihan hyvä ensikertalaisen yksin värjäämäks :-D
Muita tuliaisia tuli myös, mm. erilaisia hiusmömmöjä, kosmetiikkaa sekä koruja. Neonpinkin pipon mummo osti mulle eilen Kärkkäiseltä. I'm in love!
Mä loikkaan nyt tonne kahvipöytään kun se vielä on pystyssä ja siellä on jotain syötävää jäljellä, rauhallista sunnuntaita teille jokaiselle :-)

Anyone can go by horse or rail, but the absolute best way to travel is by hat. — The Mad Hatter

2. helmikuuta 2013

Joku tossa jo kerkes valitella, että nuo vaatepostaukset on ihan tylsiä ja normipostauksia pitäis tulla. Noh, tällä kertaa en ilahuta teitä vaatepostauksella mutten myöskään normipostauksella! Mähän nimittäin lupasin kertoa vähän mun penkkaripuvun tekemisestä ja noh, tänään se sitten alko.
madhatter
IMG_6553
Tarkotushan oli saada mummon kanssa tänään aikaan vähän enemmän kuin pelkkä hattu, mutta aikaa vierähti pelkän päähineen parissa reippaasti koko päivä. Tajusin autossa, kun mummo kävi hakemassa mut, että perkule nyt unohtui kamera kotiin mutta hälläkö sen väliä. Melko tarkat ohjeet ja niin pois päin löytyy youtubesta. Niiden ohjeiden mukaan me tuo hattu tehtiin, vähän soveltaen tietty!
Hatulla on korkeutta noin puoli metriä ja sen "runko" on tehty kahdenlaisesta pahvista. Tuo on myös aavistuksen verran liian piukka mutta noh, ainakin pysyy päässä kun rekoissa huitoo. Mitään peruukkia mä en tonne alle enää saa joten ei auta muuta kuin krepata omat hiukset ja värjätä ne vappuvärillä oranssiksi!

Mitäpä pidätte? Lähes kaikki tarvikkeet hattuun löytyi mummon kätköistä, itseasiassa tarkemmin kun miettii, niin kaikki tarvittava oli mummolla jo omasta takaa :-D Rautalangasta ompelukoneeseen ja koristeellisiin sukkapuikkoihin. Ainoostaan riikinkukon sulat puuttuu, mutta niitä nyt kerkiää metsästämään myöhemminkin.
Niin ja jos jotkut ei nyt oo oikein kärryillä siitä, minkä takia meikämandariini on pukeutumassa Hulluksi hatuntekijäksi, niin kyseessä on penkkarit!

WHAT WOULD I WEAR: CLUBBING & PARTY

Oletetaan että Suomesta löytyis klubeja suuren maailman malliin, eli siis muitakin kuin Seduloita. Tai no, miksei nää ekat kolme menis uudenvuodenbileissäkin, mutta nyt on virallisesti aiheena aivan muut pippalot kuin kotibileet. Cocktail-kutsut, jonkun hienon mestan avajaiset, blogikutsut jossain tai ihan vaan rehellisesti sanottuna villi yö baarissa (edelleen jossain paljon hohdokkaammassa kuin Tivolissa tai Onnelassa). Seuraavat kollaasit ois aika lähellä niitä asukokonaisuuksia, jotka päälleni pistäisin. Tilaisuudesta riippuen! Mihinkään sukulaiskekkereille en näitä siis laittais, ensimmäinen on siinä ja siinä rajalla, mutta mieluummin ei.
club2 club3 club1
Sitten viimesenä asu, jonka pukisin päälleni juurikin kotibileisiin tai kotikaupungin kuppiloihin. Ja ilmeisesti nyt ollaan siis kesällä menossa, kun on shortsit ja kaikki! En malta odottaa että pääsee taas juhlimaan kesäkuteissa, alkaa ottaa päähän ainaset tummat ja glitteriset asukokonaisuudet, ne on niin kauheen virallisia ja voi helposti mennä ylijuhlallisiksi. Välillä mietin että eikö ihmisillä oo noissa perus teinikapakoissa vähän ylilaittautunut olo kaikissa glittermekoissaan ja 15cm koroissaan. Mutta juu, pysytäänpä asiassa eli.. Kesä, tule jo!

club4

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne