LEXINGTON

31. joulukuuta 2013

Kuten varmaan muistattekin, mä lähdin mukaan Indiedaysin ja Instrumentariumin järjestämään kamppikseen, jonka myötä sainkin sit lahjakortin Insturmentariumiin ja mahdollisuuden valita mieluiset kehykset tietystä hintahaarukasta.
  Lahjakortti menee tänään (31.12.) vanhaks ja tuttuun tapaan mä olin liikkeellä vasta eilen. Kyllä sitä aamulla tuli luonnostaan laiskana unikekona mietittyä useampaan otteeseen, et jaksaako sitä herätä yhtien vaivasten rillien takia, kun mulla kuitenkin on jo kahdet. Jos oisin miettiny yhtään pidempään, saisin vielä pitkään kituuttaa itseäni alituiseen löystyvien sankojen orjana, joten onneks tein lopulta oikein hyvän valinnan ja kampesin itteni väkisin ylös sängystä. Tässä ne nyt nimittäin sit ois ...

IMG_7606 RILLLLLIPÄÄ IMG_7608
.. Ja ne on punaset!!! No okei, enempi läpikuultavan viininpunaset, mutta silti kaukana siitä, mitä mä lähdin hakemaan. Valikoima oli melkosen laaja ja oli jotenkin omituista, kun sai ihan hyvällä omallatunnolla katsella niitä merkkikehyksiäkin. Ois varmaan tuntunut vähintäänkin hölmöltä valita kehykset sieltä halvimmasta päästä, nyt kun kerrankin oli varaa panostaa, joten niin mä pistin sit haisemaan ihan koko rahalla (pihi kun olen, mun silmät ihan luonnostaan haahuilivat sinne "SILMÄLASIT ALK. 29€" -hyllyn luo). Reippaan tunnin pähkäilyn ja pohtimisen jälkeen olin ihan ällikällä lyöty omasta valinnastani ...
  Kyseessä on siis Lexingtonin kehykset, niinkuin linssissä möllöttävä logo kertookin. Mulla ei näissä ole vielä varsinaisia linssejä, kun unenpöpperöisenä taliaivona menin ja unohdin semmosen pienen lappusen kotiin, jossa olis tiedot mun edellisistä linsseistä ja näöstä muutenkin. Lahden Instrussa ei myöskään ollut vapaita aikoja näöntarkastukseen enää tälle viikolle, joten vielä en siis pääse ihastelemaan kymmenien metrien päässä sijaitsevia jouluvaloja näiden lasien takaa, mutta kaikki aikanaan.

Kaiken kaikkiaan oon tosi tyytyväinen! Kun vertaa mun vanhoihin laseihin, antaa nää uudet tuommosina läpikuultavina ja sirompina paljon pehmeemmän ilmeen mun pärställe. Kyllä mä noista vuosi takaperin hommatuista kehyksistäkin tykkään ja ne sopii mulle omalla tavallaan, mutta näissä Lexingtoneissa on se oma naisellinen vibansa, mitä mun kaksissa muissa pokissa ei oo! Mitäs työ tykkäätte? Istuuko noi mun pärställe ollenkaan vai oliko ihan hutivalinta?

SUNNUNTAI

29. joulukuuta 2013

IMG_7565
Iltapäiväkolme soveltuu mun mielestä aamupalan syömiseen paljon paremmin ku aamukasi. Varsinkin sunnuntaisin. Ja kun on tuoretta, lämmintä ja pehmeetä ciabatta-leipää tarjolla!

IMG_7596
No ne töppöset, vakiovaruste kotona hiihdellessä. Ärsyttää kun näissä ei oo sopivaa pohjaa ulkona käppäilyä varten, vaikka ei ois tosin eka kerta, kun ajatuksissani vien roskat nää jalassani!

IMG_7598
Tilattiin iskän kanssa netistä muutamia kuoria meijän perheen puhelimiin. Mulle tuli pari flipcasea tavallinen ja tuo kuvassa näkyvä wallet-malli ja matkalla mun huomaan ois vielä "backup battery case". Emmä tiedä mikä sen oikea suomenkielinen nimitys on, mutta se on semmonen puhelimen ympärille tuleva kuori, jossa on lisäakku, joka toimii usbin välityksellä. Ajaa siis saman asian kuin esimerkiks järkkäreiden akkukahvat. Ja voi pojat miten paljon mä odotankaan sen saapumista!

Nimetön
Paras joulukoriste ikinä: jättikokonen paperinarusta tehty ontto pallo, jonka sisällä on piiiiiieniä ledivaloja. Oon himoinnut tätä jo useamman vuoden niin mummon ikkunasta kuin mun kotikodin olohuoneesta ja nyt mummo sit teki mullekin oman! // Perustakkutukka.

IMG_7573
Uusinta Bonesia putkeen ja vähän lisää murua rinnan alle. Loppuilta meneekin mukavasti kölliessä ja huomenna oiskin sit vihdoin aika suunnata silmälasiostoksille :-D Saa nähdä millasiin kakkuloihin päädyn, voi olla että keskustan Instrussa vierähtää tovi jos toinenkin. Onneks se on mun työpaikan vieressä!

VANILJA

28. joulukuuta 2013

Joidenkin mielestä voi ehkä olla vähän typerää pyhittää kokonainen postaus parille vaivaiselle teekupille lautasineen, mutta uskokaa pois, tää hehkutus ei yllä vielä lähellekään sitä, kuinka innoissani oon koko iltapäivän ollut!

IMG_7530 IMG_7556
  Kuten perehtyneimmät voinee kuvistakin huomata, kyseessä on Pentikin Vanilja -sarjan teekupit. Ja vielä tarkkasilmäisemmät varmaan tajuaa niiden hengailevan meidän keittiönpöydällä. Vanhemmat ja tutut lukijat ehkäpä myös muistavat, kuinka oon tän astiaiston perässä juossut kuin hullu jo pidemmän aikaa, erityisesti toivonut joululahjaksi usempana vuotena peräkkääin. Harva kuitenkaan tietää, kuinka pitkälle historiaan mun Vanilja-fanitus todellisuudessa yltääkään koko juttuhan nimittäin juontaa juurensa vuosituhannen vaihteeseen, kun olin vielä eskari-iässä ja äidin kanssa käytiin naapurin tädillä kylässä kahvittelemassa (ja mä tietenkin mehuttelemassa). Voitte varmaan arvata, mitä sarjaa naapurin tädin kahvikupit olivat? No Vaniljaa tietysti! Muistan, miten jo silloin päätin, että tuollaiset mäkin haluan sitten, kun joskus muutan pois kotoa ja nyt mä vihdoin, melkein 13 vuotta myöhemmin, oon saanut ensimmäiset Vaniljat astiakaappiini!
  Astioita rupesin keräämään jo kauan ennen omilleni muuttoa, meillä kun on suvussa tapana lahjoa teini-ikäisiä haluamallaan astiasarjalla tulevaisuutta silmällä pitäen (Jannekin sai ensimmäiset Iittalan Aalto -juomalasinsa jo toissajouluna!). Mummo, astiaostosten pääjehu, ei kuitenkaan oo pitänyt tätä Vaniljaa kovin käytännöllisenä mitä arkikäyttöön tulee ja pohjana mulla nyt sitten onkin Iittalan valkoista Teemaa. Sitäpaitsi, onhan esimerkiks Vaniljan ⌀21cm matala lautanen "parhaimmillaan" melkein kympin kalliimpi, kuin Teeman vastaava. Ajatuksena on kuitenkin ollut, että valkoinen Teema sopii hyvin yhteen näiden Vaniljan kaunokaisten kanssa :-D Ja käyhän se valkoinen posliini hyvin yhteen vähän kaiken muunkin kanssa.

Asiasta kukkaruukkuun ja takaisin aiheeseen, voisin kai viimein kertoa sen, miksi oon näistä kupposista niin innoissani? Noh, mä löysin ne kirpputorilta 5 euron kappalehintaan!!! Jätin pöytien välissä kiertelyn siihen ja järjenvastaisen leveä hymy huulillani, kipot kainalossani suuntasin suinpäin kassajonoon. Jopa kassatypy ja viereisessä jonossa ollut vanhempi rouva kehuivat ostostani todelliseksi löydöksi, eikä syyttä suotta: Voin ihan rehellisin mielin sanoa näiden olevan paras kirpparilöytöni koskaan!

CHRISTMAS

24. joulukuuta 2013

joulu
Pienimuotoinen joulutervehdys myös minulta aaton viimeinen tunti lähenee jo loppuaan, maha on pinkeänä kaikesta syömisestä ja fiilis on muutenkin ihanan raukea. Kyllä sen huomaa, miten joulu ja sen jälkeiset fiilikset muuttuu vuosi vuodelta. Enää kun ei tule tähdättyä niinkään sinne kuusen alle tai rakennettua jouluaattoa mielessään sen joulupukin kyläilyn ympärille vaan suurimman pokaalin joulun vietossa vie ainakin mun tapauksessa joulupöytä. Ja okei, on se perheen yhdessäolokin entistä suuremmassa arvossa.
  Rakastan myös vuosi vuodelta hirmuisen paljon enemmän lahjojen antamista ja niihin panostamista, mutta tänä vuonna joulun alle osuneen muuton takia jäi sekin puoli vähän vajaaksi ja se harmittaa. Innolla odottelen tulevaisuutta ja sitä, kun saa omille lapsilleen ostaa, tehdä ja antaa. Siihen on tosin vielä vuooosia ja taas vuosia aikaa, mutta onneksi mulla on kummipoika, joka tekisi mieli lahjoa piloille joka ikinen kerta, kun sitä tenavaa näkee. Se hehkuva ilme lapsen kasvoilla mieluista pakettia rapistellessa on kaiken työn ja tuskan arvoista (krhm, minäkö inhoaisin paketointia?). Harmi, etten ole "Rikas Ameriikan täti", mutta onneksi tuo kummivesseli on osannut olla innoissaan aina ihan kaikesta, mitä kummitäti on keksinyt. Kortteja myöten!

Mä puikkelehdin nyt tonne peiton alle. Tällä kertaa kaverina on Viaplayn lasten leffat ja kasa jouluherkkuja, joita äiti pisti meille mukaan kotiinviemisiksi. Huomenna mättäminen jatkuu, kun suunnataan tohon naapuriin mummon luo perinteiselle joulupäivälliselle! Ihanaa joulua jokaiselle ♥

10 FACTS by Jami

22. joulukuuta 2013

hönö2 1. Tykkään kutsua Jennaa Ramboks. Keksin tän nimityksen sillon, ku Jenna pari viikkoa sitte astianpesukonetta täyttäessä sohas kätensä suoraan hedelmäveitsen terään ja siihen tuli semmonen vertavuotava reikä. Oon aina varuillani ku Jenna käsittelee veitsiä tai saksia tai siis mieluummin pysyttelen kaukana. Meijän keittiöveitsetki laitoin alunperin terät alaspäin sellasee purkkimaiseen telineeseen, mut ne kuulemma tylstyy sillai.  

2.
Jenna on myös aikamoinen varhaismummeli. Kotona sen vakiovarustukseen kuuluu villatakki ja -töppöset, joskus viikko sitten se hommas Sydämen Asialla -sarjan kolme ekaa tuottaria ja se hommas meille samanhajusta käsisaippuaa ku sen omalla mummolla on ollu jo vuosia. Eikä toi Sydämen Asialla oo ainoo, mitä se kattoo. Kauniit ja Rohkeet, Päivien Viemää, Emmerdale ja Ylen iltapäiväohjelmat on myös sen lemppareita..

hönö4 3. Jenna on aina ollu melkonen nörtti ja hikipinko, mut sen jälkee ku se sai lasit, on sitä ollu kiva kiusata nimittelemällä rillipöllöks tai nelisilmäks. Parhaat naurut saan aina ku se nostaa lasejaan yhellä sormella ylemmäs nenälle, jos ne on valunu alas :D Siitä vaan on tullu harvinaisempaa herkkua, ku se ei kuulemma enää tykkää noista vanhoista laseista eikä sen takii pidä niit

4.
Oon huomannu tän Jennassa jo aikasemmin ku ollaa vaikka oltu jossain lomalla, mut nyt yhessä asuessa tää piirre on vaa korostunu ja tullu entistä paremmin esille. Jenna nimittäin on petarinatsi. Se aina valittaa mulle ku pyörin nukkuessa sillee, et lakana lähtee paikoiltaa ja petari valuu lattialle. Meillä ei myöskään käydä nukkumaan, ennen ku Jenna on saanu laittaa petarin ja lakanan paikoillee. Sil on myös ihan ihme fiksaatio sängyn petaamisen kanssa, se on pakko tehä vaikka yheksältä illalla, jossei se aikasemmin oo kerenny.

hönö1 5. Jennasta saa irti muutakin ton tommosen siivoomisen osalta. Luulen et se tuo töitä kotiin, kun se hinkkaa meillä ovenkahvoja ja hanoja räteillä ihan jatkuvasti, eikä voi sietää tahmeita sormenjälkiä. Pöydät ja tasotki se pyyhkii monta kertaa päivässä. Oon kyl huomannu et Jennan äitiki tekee samaa, et voihan toi olla kotonaki opittua :D Imuroida se ei onneks voi ku se nukkuu arkisin aina niin pitkään ettei se kerkee ja illalla ku se tulee töistä, pitää meijän taloyhtiössä siihen aikaan välttää melua. Mut sit se aina vierittää sen mun vastuulle ...

6.
En tiiä onko Jenna koskaan kertonu tästä blogissa, mut se on unissaan ihan töhö. Jos se vaikka on jo unessa, ku mä tuun sänkyy, ni se saattaa nostaa pään tyynystä ja unissaan kysyä multa et mitä mä teen. Yleensä oon vastannu jotain "jonglööraan moottorisahoilla ja syötän sirkusnorsuja" -tyyppistä, Jenna on vaa nyökänny ja käyny takas nukkuu. Aamulla se ei oo sit muistanu mitään. Jennal iskee myös tosi usein keskellä yötä joku hätä sen puhelimen suhteen eikä se pistä päätä takas tyynyy ennen ku se löytää sen jostai tyynyn alta... Saan aina kunnon naurut tosta sen hönöilystä :D Enkä nyt meinaa, etteikö se töhöilis hereilläkin ollessa. Viimekesänä se esimerkiks sai palovamman reiteen hiustenkuivaimesta ja rikko kolme juomalasia yhdellä tiskauskerralla...

hönö3 7. Jennal on paha tapa repiä sen varpaankynsiä. Eihä siinä muuten mitää, mutku se tekee sitä niin omituisissa asennoissa, joihin mä en ikinä venyis. Se muutenkin raapii ja repii millon mitäki, aina saan olla näpsimässä sitä sormille, ku se ajatuksissaan vaikka rapsuttelee jonku haavan rupea, ihottumaa tai nipistelee mun olkapäästä jotain näppylää. Ihme simpanssi :D

8.
Se tuli jo meijän suhteen alussa selväks, et Jenna syö paljon suklaata. Se opetti mutki syömään sitä, en oo koskaan aikasemmin välittäny suklaasta sen kummemmin. Mut niinku toi petarinatseus, on sen suklaansyöntiki mulle ihan uusissa mittasuhteissa tän meijän yhteenmuuton myötä. Viimeks tänään se pyys mua tuomaan sille Geishaa, ku olin lähössä käymään maitokaupassa. Edellisen kerran se söi suklaata eilen ja toissapäivänä...

hönö5
9. Parhaita hetkiä Jennan kanssa syntyy, kun se joutuu miettimään jotain asiaa tosi tarkkaan. Vaikka Jenna onki paljon kirjaviisaampi (krhm, nörtimpi) ku minä, on se silti toisinaan vähän hitaanpuoleista sorttia. Esimerkiks ruokakaupassa sen ihan kuulee, kuinka sen pään sisällä raksuttaa, kun se laskee vaikka joidenkin tuotteiden hintoja yhteen. Sillon kun käytiin ekalla ruokakauppareissulla täällä asuessa, Jennalla oli joku ihan ihmeellinen ajatus maksamisesta, minkä ideana oli kai jakaa ne meijän ostokset puoliks ja maksaa osa käteisellä, osa kortilla. En ees tiedä miks se oli näin suunnitellu, kun se käteinen riitti paremmin ku hyvin siihen kaikkeen, mitä kärryssä oli. Enkä koskaan saanukkaan tietää, mut ei se itekkään tainnu sille mitään syvällisempää syytä keksiä.
Jennaan itteensä pätee hyvin se vitsi, missä kerrotaan miten blondin saa nauramaan maanantaiaamuna. Sitäkin toi hömppä mietti hyvän aikaa, ennen ku tajus, mistä siinä oli kyse.


10. On se näistä kaikista omituisuuksistaan huolimatta aika ihana, semmonen Jenna. Emmä itekkään sieltä kaikista terävimmästä päästä oo, vaikka Jennaa ison osan ajasta sen töhöilystä/silmälasipäisyydestä/syöppöydestä/uniurpoilusta kiusaankin
. Jenna ymmärtää mua paremmin ku kukaan muu ja kaikkien noiden hölmöjen ominaisuuksien rinnalla se on myös maailman paras tyttöystävä. Ja onha se oikeesti ihan mahtavaa, et mulla on tommonen, jonka mielestä on vaan kivaa järjestää vaatteet värijärjestyksessä tonne vaatehuoneeseen!

GINGERBREADS

21. joulukuuta 2013

piprui
Leivottiin Jamin kanssa pipareita! Tai siis, mä leivoin Jami koristeli muutaman yksilön ja varmasti tulee auttamaan näiden syömisessä. Mummo pisti mulle tänään matkaan köntin sen itetekemää taikinaa ja toi oli jollain tavalla kuulemma erilaista kuin normaali piprutaikina. Noh, en valita, hyviä noista tuli joka tapauksessa, ehkä jopa parempia kuin mitä perinteiset piparkakut on!
  Tänään ollaan muutenkin tehty vähän joulua tänne meille kotiin. Vaikka olohuoneessa valtaa pitää Jamin tietokonepöytä ja läjä puolityhjiä muuttolaatikoita, saatiin me sinne mukavaa fiilistä joulukuusen merkeissä. Kuusen ja pipareiden lisäks oon ripustellut jouluvaloja vähän sinne tänne, mummolta tuli meille myös valkoinen amaryllis. En millään malttais odottaa sen kukkimista! Meillä oli jo joulutähti, jonka toinen mummo meille toi, mutta se kuihtui kasaan kun Jami piti vielä majaa tietokoneineen meidän keittiönpöydässä eikä siinä tietenkään tilaa millekään rehuille ollut (note to self: kukat ei pysy hengissä hämärällä tiskipöydällä) :-D

Jamista puheen ollen, oltaisiin yhdessä väsäämässä semmosta pienimuotoista faktapostausta. Faktat olis siis tosiaan musta, mutta Jamin kertomina ja mun kirjoittamina. Siihen tulis semmosia juttuja, joita en ite ehkä oo itessäni huomannu tai joita ehkä jopa vähän häpeän. Mä kovasti yritin saada Jamia kirjoittamaan kun se on kuitenkin livenä semmonen sanaseppo, mutta kun ei se raukkaparkka oo nimeään kummempaa kirjoittanut sitten yläasteen (jos silloinkaan, mikä pahapylly!!), niin eihän sitä nyt voi pakottaa. Miltäs tämmönen kuulostais? :-)

MMXIII

19. joulukuuta 2013

Tässä sitä nyt ollaan ja vuosi alkaa olemaan loppusuoralla! Tämmönen katsauspostaus menneeseen vuoteen on ollut mulla vähän niinkuin perinteenä jo parisen vuotta, ellei kauemminkin, niin mikäs sen passelimpaa kuin jatkaa samalla linjalla.
  Lopusta jätin joulukuun pois ihan jo siitäkin syystä, ettei mulla oo hajuakaan, mitä tän kuun loppupuolisko tuo tullessaan. Joo, joulu menee perheen ja sukulaisten luona, uudenvuodenaattona oon iltaysiin asti töissä, mutta silti! Jos vaikka joulukuun omaan postaukseen tulis sitten vähän enempi kuvia tästä meidän kodista ;-) Enjoy!

tammi
Yks vuoden alkupään huikeimmista jutuista, nimittäin ajokortin saaminen, sijoittu tammikuun puoleen väliin. Voi jumpe, miten paljon se helpottikaan mun elämää! Täälläpäin kun ei toi julkinen liikenne vie ihan minne tahansa, välimatkat on yleensä pitkiä ja vaatii useamman bussivaihdon jo pelkästään mun aiemmin yli tunnin vienyt koulumatka lyheni 20 minuutin mittaseks autolla köröttelyn mahdollistumisen myötä.

helmi
Helmikuussa tähdättiin penkkareihin ja kovaa! Mähän väsäsin ton mun asuni mummon kanssa ihan alusta loppuun hattua myöten ja oltiinkin lopputuloksesta ihan hurjan ylpeitä. Ei ehkä ihan autenttinen Mad Hatterin asu, mutta tunnistettavissa silti.
  Penkkareiden jälkeen alkoikin sit se viimestä rutistusta varten ähertäminen, ylppärit kolkutteli jo oven takana ja mulla oli 5 ainetta kirjotettava. Kunniallahan niistä selvittiin, vaikka paremminkin ois voinut mennä. Niin ja ainiin, bongasin ton marmoribrownieiden reseptin. Siitä tuli yks mun bravuureista!

maalis
Kirjotukset tuli ja meni. Maaliskuu menikin niitä entistä kovemmin kuumotellessa, yöt venyi tulitikut silmillä historian kirjojen parissa. Mähän kun olen tunnettu siitä, etten koskaan alota mitään ajoissa ja niin se historian lukeminenkin jäi parille viimeiselle viikolle ennen h-hetkeä. Onneks mulla oli kuitenkin kunnon eväät aina mukana, oisin varmaan kuollu sinne saliin jos oisin mennyt sinne pelkän kokispullon kanssa, niinkuin jotkut oman vuosikurssin epelit teki :-D
  Pahimman mentyä ohi olikin sit aika rentoutua ja mikäs siihen sen parempi keino, kuin vaatekaapin ja meikkipussin päivitys!

huhti
Huhtikuussa pistin alulle eräänlaisen kuntokuurin. Löysin oivan juoksuohjelman netistä ja sen mukaan mentiin sit muutaman viikon ajan, tarkotuksena kohottaa menneen vajaan kouluvuoden rapistuttamaa kuntoa ja pienentää niiden herkkueväiden mukanaan tuomaa kaksoisleukaa. Uudet lenkkaritkin sain sitä varten, kiitos mummolle niistä!
  Tykkäilin tosi paljon pinkistä ja kuuntelin Die Atzenin Strobo Popia pakkotoistolla. Harmi, että toi mun pipo on kadonnut jonnekkin, se oli ihan perfeeeekto! :(

touko
Toukokuu pistettiin liikkeelle Levin Hullu Poro -areenalla armottamasti Animal Hit Squadin kanssa bailaten. Oltiin viikko kaverin mökillä Levin Utsuvaarassa ja siellä tulikin koettua sit jos jonkinnäköistä menoa ja melskettä. Parasta oli kuitenkin noi eläinpuvut, vaikka niissä samoillessa kuuma tulikin.
  Lapin reissun jälkeen ryytyneenä ja rellestäneenä pistettiin pystyyn yo-juhlien järkkääminen ja mekon kanssa kriiseilinkin useampaan otteeseen. Kaiken tohinan kuitenkin pysäytti äitienpäivän aikaan koittanut suru-uutinen isomummun poismenosta. Valkovuokot oli mummun mielikukkia ja niitä kerättiinkin mummun arkulle melkoinen määrä ennen multiin laskemista. Lepää rauhassa ♥

kesä
Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin.. Niin se lukio sitten loppui meikäläisen osalta. Juhlan aikana oli itkussa pidättelemistä, kun näki miten rakkaat ystävät toisensa jälkeen saivat sen lakin. Valehtelisin myös jos väittäisin, et oisin pysynyt silkkana kivikasvona ylioppilaan puheen aikana, luokkatoveri veti kyllä pisteet himaan sen suhteen ihan kympillä!
  Kesäkuu meni muuten tsillaillessa ja mökkeillessä kavereiden kanssa. Kävin tekemässä parit AMK-pääsykokeet Espoossa ja Porvoossa, mutta eipä niiden tulokset kauas kantanu niinkuin voitte arvata. Kaks pistettä ja oisin nyt opiskelemassa restonomiks PLÄÄH!
heinä
Vaikka ei-niin-mieluisat tulokset Haaga-Heliasta ja Laureasta pistivätkin mielen matalaks, unohtui opiskelupaikan murehtiminen sillä sekunnilla, kun mut soitettiin työhaastatteluun ja sain paikan siltä istumalta. Jami lähti inttiin sunnuntaina ja maanantaina mä aloitinkin sit sen niska limassa puurtamisen kahdessa eri vuorossa.
  Mun inttileskeys ei kuitenkaan kantanut kovin kauas ja viikkoa myöhemmin Jami passitettiin takaisin siviiliin erään ikävän fyysisen vaivan vuoksi. Viikko tais olla meille ihan tarpeeks ja sen myötä pistettiin myös piste yhdelle suurelle tulevaisuuden haaveelle. Tai jonkinnäköinen pilkku nyt ainakin, kyllähän tässä on vielä matkaa häpiendingiin vaikka kuinka. 19. heinäkuuta 2013 oli ehkä yks tähän astisen elämäni parhaimmista päivistä ♥
  Ainiin ja heitin heinä-elokuun vaihteessa myös ekan varsinaisen kuvauskeikkani kaverini Maijan yo-kuvia räpsiessä!

elo
Porukat lähti elokuussa jokasyksyiselle Turkin reissulleen ja me jäätiin Jamin kanssa talonvahdeiksi. Parissa viikossa olin jo ihan hermorauniona, kun ei oma pikkuveli oo sieltä mistään siisteimmästä päästä ja sen lisäks että sain duunissa siivota satojen ihmisten jälkiä, jäi mulle vielä parin kotona röhnöttävän hermannin sotkut siistittäväksi. Siinä sitä itkusilmässä whatsappailtiin äitin kanssa ja lähettelin sille kuvia myllätystä sohvasta, alati kasvavasta tiskivuoresta ja koirankarvojen peittoon hautautuneista matoista. Niin ja ton whatsappin käytön mahdollisti tuo uus puhelin, jonka hommasin elokuun alkupuolella!
  Kesä päättyi vähintäänkin fiinisti kaverin mökillä perseillessä. Kuvia siinä kaiken hötäkän keskellä koko viikonlopun aikana tuli otettua ehkä 20 eikä niistä lähes ykskään tietenkään ollut missään määrin julkaisukelpoisia. Mutta kai se kertoo jo fiiliksen tasostakin: kun on hauskaa, ei siinä kummemmin kuvien räpsiminen kiinnosta!

syys
Syyskuu oli aika .. No ankee. Shoppailin ihan liikaa ja blogin suhteenkin taisin painottaa pikkusen enempi videoihin sen kuun aikana. Tosin, tulipahan löydettyä yhtä sun toista jo pitkään hankintalistalla ollutta. Emmä noita viininpunasia farkkujakaan ollut kerennyt etsimään kuin puoltoista vuotta.

loka
Sain eräänä iltapäivänä puhelun kaveriltani. Mua pyydettiin koiravahdiksi pitkäksi viikonlopuksi syyslomien aikaan, kun tää kaveri perheineen oli lähdössä reissuun. Ja siinähän se mun lomaton loma sit menikin, kahta nakkimakkaraa vahtiessa!
  Lokakuussa kävin myös ostamassa talvitakin, Everest Parkan. En oo ikinä pulittanut niin paljoa vapaa-ajan takista vain ja ainoastaan omasta pussistani, mikä ehkä kertoo siitä miks kyseinen takki onkin ollut ahkerassa käytössä jo ekoista pakkasista lähtien. Meikä jos kuka haluaa rahoilleen vastinetta ja sitä myös odotan saavani!

marras
Toinen fiilistelykuukausi kesäkuun lisäksi. Syksyn mittaan kuumotellut muutto varmistui marraskuun aikana ja kuun lopulla kävinkin allekirjoittamassa vuokrasopparin. Ennen sitä tietenkin kävin pyörähtämässä Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayssa ja saman puljun Blog Awardseissa. Kokemus sekin, ehkei vaan ihan niin mun mieleen kuin mitä vaikka noi lungit ja pissakakka-huumoria täynnä olevat mökkireissut kavereiden kanssa.
  Kotiutin ensimmäset "laatukynsilakkani" ja fiilistelin niin jouluvaloja kuin villasukkiakin. Oli kiva ottaa rennosti aina kun oli mahdollista, mä kun oon sieltä heinäkuusta lähtien tehnyt aika rankkaa duunia maanantaista perjantaihin ja tällä hetkellä mun työvuorot kestää iltapäiväneljästä iltayhteentoista. Myös salakavalasti lähenevä muutto pisti ottaan kaiken ilon irti kotona asumisesta :-D

DENNA VECKAN..

15. joulukuuta 2013

igg11 Maanantaina matkalla töihin. Mulla ei ollut hiustenkuivaajaa koko viikon aikana ja kuivashampookin loppui, niin piti viritellä kaikenmaailman tukkajuttuja kun ei tää fleda suostunut aamun aikana kotona ollessa kuivamaan ja märkine hiuksine nukuttu yö ei tehnyt nannaa jakaukselle. Surffikiharat oli listan sijalla ykkösenä. 2&3 Maailman mukavin sänky tästä ei vaan tahdo nousta ylös. Se on mun etu, etten tee muuta kuin myöhästä iltavuoroa. Tulevaisuudessa tulee aivan varmasti ongelmia, kun opiskelujen alottamisen myötä myös aikaset aamut lisääntyy .. 4 Meidän ultrakodikas olohuone retroverhoineen. Tällä hetkellä tosin tuolla yhdessä nurkassa on Jamin tietokonenurkkaus, mutta noh .. Eipä se tosta vielä olohuonetta tee :-D

igg2
5 Perjantain herkkusafkaa. Jami inhoo paprikaa ja se huus ku hinaaja, kun mä heitin noi mun paprikat tohon vihanneslautaselle kurkun ja tomaatin kylkeen "Toi kauhee maku saletisti tarttuu!!!" 6 Lauantaina kaupoilla H&Mn sovituskopissa. Mun piti etsiä semmonen kiva, istuva, pelkistetty ja valkonen neule, mikä menis kauluspaitojen päällä kivasti, mutta ei semmosta oikeenlaista löytynyt. Pöllin myös Jamin pipon: toinen niistä tavoista, joilla peittää likasen rasvanen tyvi ja päin mäntyä oleva jakaus. 7 Kärsin koko viikon ihan mielettömästä koiraikävästä ja äitin kanssa sit sovittiin, et lauantaina meen niille syömään. Rontti hengaskin mun kyljessä koko illan siinä missä Manu ei varmaan ollut ees tajunnut, että mä olin ollut poissa. Tänään kun vielä kävin porukoilla pyörähtämässä ja olin siinä sit lähdössä kotio, Rontti tapitti mua eteisen oviaukossa kulmiensa alta ihan hädissään ja surullisen näkösenä. On se luttana ♥ 8 Tän illan kuviot pasta tosin on jo syöty ja Sydämen Asialla vaihtui hetkellisesti Solsidaniin. Otettiin Jamin kanssa Filmnet nyt ekaks kuukaudeks ja oon ihan fiilareissa kun siellä on Solsidanin kolme ekaa kautta!

Diipadaapaa

14. joulukuuta 2013

IMG_7356 IMG_7399 IMG_7365 IMG_7409 IMG_7429 IMG_7390 IMG_7411 Maailman onnettomin bloggaaja? Bingo, täällä! Pahoittelut tästä hiljaiselosta, jälleen kerran vetoon uuvuttavaan työhön mutta nyt myös maailman parhaaseen sänkyyn. Uudesta jenkistä on vaan entistä vaikeampi nousta ylös ajoissa, ihan sama väsyttikö tai ei :-D Ja näistä kahdesta mun viikko on hyvin pitkälti rakentunutkin, töistä ja sängyssä köllöttelystä.
  Tänään kuitenkin sain vähän äksöniä elämääni, kun lähdin käymään kaupungilla. Tarkotuksena oli etsiä kylppäriin matto ja kannellinen roskis, mutta kotiin tulin veitsisarjan ja uusien kotipöksyjen kanssa. Tosin en valita, ranskanleivän leikkaaminen hedelmäveitsellä ei oo mistään helpoimmasta päästä, ihan mielelläni omistan nyt kunnon leipäveitsen. Sain kaverilta pari lahjakorttia H&Mlle, niin kävin sit niiden turvin tuon raidallisen neuleenkin ostamassa. Sinivalkosta raitaa ei mun vaatehuoneessa vaan voi olla liikaa!
  Iltapäivällä Satu poikkes kylään ja kahviteltiin tässä hyvän aikaa. Ollaan nähty Satun kanssa viimeks joskus yläasteikäsinä ja oli ihan huippua käydä läpi kaikki mahdollinen, mitä vuosien varrella on sattunut! Lopulta tupa olikin täynnä porukkaa, kun paikalle pöllähtivät mun äiti ja veljet, sekä mun ja Jamin yhteinen ystävä Miikka. Ja Miikka sähköistä paremmin tietävänä pääskin asentamaan keittiön kattoon ton ehkä psykedeelisimmän ufolampun ikinä, jonka mun mummon mies toi meille tuliaisiksi Ruotsista. Jollain omituisella tavalla toi on kyllä aivan törkeen makee!

Pääasiassa koko viikon tapahtumat olikin sitten siinä. Käväsin tänään myös porukoiden luona ja oli ihan parasta nähdä koiria pitkästä aikaa. Miten ikävä mulla niitä olikaan, teki mieli ottaa molemmat mukaan mutta ehkä maalla kasvaneiden koirien on parempi myös pysyä siellä maalla. Manu ei rottakoirana tykkäis hyvää kerrostaloasunnon vieraista äänistä, puhumattakaan naapureiden tykkäämisestä.
  Meikä jatkaa nyt CSIn kattomista, tästä on jo tullut mun jokailtainen tapa, kun kerkeen arkisinkin töistä kotiin just sopivasti ennen ko. sarjan alkamista. Nyt tosin viriteltiin Jamin kanssa pahvilaatikoista ja hyllystä tv-taso makkariin, aikasemmin kun sain istua tuolla olkkarin lattialla :-D Rattosaa viikonloppua kaikille, toivottavasti kerkeen ens viikolla postailemaan useammin!

WISHLIST

8. joulukuuta 2013

Lähetin äidille kuluneella viikolla kuvan whatsappissa Marc Jacobsin Daisy -hajuvesipaketista, joka oli Sokoksella lahjahintaan 69,90. Siinä taisi olla mukana vartalovoide ja suihkugeeli, jossen väärin muista. Äiti totesi siihen vain että kirjoitapas joulupukille ja niin mä ajattelin, josko tää joka vuosi blogeissa paikkansa ottava joululahjalistaus-buumi ajaisi saman asian. Loppujen lopuksi, kyllähän ne pukin pienet apulaiset tämän jossain vaiheessa lukevat ;-)
  Mitään suurta tässä ei varsinaisesti ole, ainoastaan tämmösiä "pienempiä toiveita". Mä kun en rehellisesti usko ketään kiinnostavan mun toivomukset silitysraudasta, uusista peitoista ja tyynyistä tai sähkövatkaimesta. Myöskään kaikkea en oleta saavani, mutta kivahan se on pohdiskella ja selailla kauniiden iteemien kuvia. Lukeehan mun vauvakirjassakin, miten kolmenvanhana mun lempipuuhaa oli lelulehtien lukeminen ja joulun alla niistä lemppareiden ympyröiminen. Ollaan myös Jamin kanssa maattu koko päivä, niin on se hyvä nyt saada edes jotain aikaseksi. Hyödyllisyydestä viis!

wishlist
// Finlaysonin Kruunu -satiinipussilakanasetti. Meillä on sängyssä tällä hetkellä mummon mulle ostamat Finlaysonin Sävel -satiinilakanat ja tykkään näistä ihan hirmuisen paljon näin talviaikaan. Toki uutuudenkarheuskin vaikuttaa asiaan, mutta näin ilmavia ja ihanasti kahisevia lakanoita mulla ei ole koskaan ollut!
//
Finlaysonin merkeissä pysytään, kun kehiin astuu Greta -kylpypyyhkeet. Näitä ei Finlaysonin omasta valikoimista ruskeana löytynyt, mutta mm. Prisma myy kyseistä väriä. Mulla itselläni on saman sarjan käsipyyhkeet ja voi jummi sitä pehmeyttä. Tahdon saman fiiliksen koko kropalle!
// Pentikin Vanilja -astiaistoa haikailin jo viime vuonna. Tai no itseasissa se on pyörinyt mielessä 7-vuotiaasta lähtien, kun äitin kanssa käytiin naapurin rouvan luona kahvilla ja hänellä tuon samaisen sarjan teekupit oli pöytään katettuna aluslautasineen kaikkineen. Olin jo silloin ihan myyty!
//
Mun astiakokoelma on jo pidempään kaivannut jotain vähän fiinimpää tatsia ja Iittalan Essence -viinilasit ois just sopivat yksilöt sitä tonne kaappiin tuomaan. Eihän tässä kämpässä kukaan viiniä juo, mutta ainahan sitä voi heittäytyä ihan lapseks ja leikkiä mummon marjamehun olevan viiniä. Tai mistä sitä tietää, jos sitä ihan aitoa kamaa vielä joku päivä oppis juomaankin.
// No se
Marc Jacobsin Daisy. Parin vuoden päivät mä tätä oon milloin missäkin hajuvesihyllyjen välissä tuoksutellut, mutta koskaan en sitä oo raaskinut mukaani napata. Äiti olisi sen tuonut mulle Turkista tuliaisiksi viime kesänä, mutta Antalyan lentokentällä oli hinnat pilvissä. Jamillekin tästä jo vihjasin, tiedä häntä sitten ottiko se sen onkeensa.
//
Mä olen kynttiläfriikki ja mulla onkin yksi muuttolaatikko puolillaan erilaisia tuikkulyhtyjä ja muita kynttiläviritelmiä. Oon täällä ollut ihan tuskissani, kun en oo päässyt polttamaan kynttilöitä tasoja joille kynttilöitä laskea on ainoastaan yksi ja se on keittiönpöytä. Tosin sekin toimittaa väliaikaisesti Jamin tietokonepöydän virkaa. Näitä tuikkukippoja ostan varmasti itsekin ihan mielinmäärin, mutta olisi niitä varsin ihana saada lahjaksikin!
// Viimeisenä aavistus kodin elektroniikkaa, jos Soda Streamia nyt sellaiseksi voi kutsua. Meillä kotikotona on tuo kyseinen hiilihapotusvempele ollut jo vuosia ja voi pojat miten kätsy se onkaan! Jamin kanssa tossa just puhuttiin, kun se katteli vierestä mun kollaasinvääntöä, että kaikista pahinta on se 2-litrasten pullojen kotiin kantaminen ja tyhjistä pulloista eroon pääseminen. Soda Streamin kanssa toi meno vähän helpottuis ja tämmönen vissyjen/kivennäisvesien suurkuluttaja niinkuin meikä säästää pitkän pennin pidemmällä aikavälillä.

Mites sillä puolen, onko meillä samoja toiveita vai liikutaanko kenties aaaivan erilaisissa vesissä? Millaista roolia lahjat yleensäkin teidän joulussanne vetävät? Omalla prioriteettilistalla ne kun eivät ole enää läheskään yhtä korkealla, kuin hyvä safka ja perheen yhdessäolo. Jos nyt vaikka vertaa mun muutaman vuoden takaiseen ajattelutapaan :-D

LONG WEEKEND

instt1
1. Oli vaan yksinkertasesti niin helpottunut olo, kun pienten mutkien kautta saatiin vihdoin selvyyttä asuntoasioihin ennen muuttoa. Hymyilytti vaan koko ajan! 2. Kun rupeet siivoomaan huonetta, jossa oot asunut 7 vuotta ja joka on pysynyt suht sellaisenaan tavaroineen kaikkineen koko sen ajan, löydät vaikka minkälaisia aarteita. Mä en vaan yksinkertasesti voinut heittää näitä överisiistejä 12-vuotiaan Jennan taideteoksia menemään, vaan ne oli tuotava uuteenkin kotiin! Oon ite aina ollu fiiliksissä ku nähny jotain omien vanhempien nuorempana tekemiä juttuja, siks en nytkään malta oottaa että omat lapset löytää mun ja Jamin taidonnäytteitä:-) 3. On aika hurjaa 10 vuoden yhdenhengen sängyssä nukkumisen jälkeen saada 160cm levee jenkkisänky silkkilakanoineen kaikkineen (jep, tarha- ja esikouluikäsenä Vantaalla mulla oli 120cm levee sänky, joka ei sit mahtunu meidän Hollolan kotiin)! Vaikka tää nyt Jamin kanssa tää jaetaankin, on sitä nukkumatilaa silti ihan huimasti paljon enemmän. 4. Katoin tän jakson Frendejä perjantaina sattumalta. Omat fiilikset oli synttäreiden johdosta jotakuinkin samat, kuin Joeylla.

instt2
5. Ykkösparasasia, jota sitäkään mulla ei oo ikinä ollut: vaatehuone. Mun huone kotikotona oli niin pieni, että sinne ei edes vaatekaappia mahtunut. Tai no, vanhoissa rintamamiestaloissa käyneet varmaan tietävätkin, ettei niissä kauheasti suuria mööpeleitä liikutella. Erityisesti yläkerrassa on parempi suosia pieniä, kaposia ja eritoten matalia huonekaluja.
  Porukoiden luona vaatteidensäilytys oli muutenkin suht mielenkiintonen, kun iskän vaatekaappi oli poikien huoneessa, Tuukan eteisessä ja Jannen vaatteet hengas enimmäkseen pyykkinarulla tai -korissa. Mulla oli vaaterekki ja pari räjähtämispisteessä olevaa lipastoa, jotka molemmat jätin Jannelle, että sillä ois nyt ees jonkinlainen mahdollisuus opetella vaatteiden viikkaamista ja järjestelyä :-D 6. Jami tilas perjantaina halkasijaltaan yli puolmetrisen pitsan. Täällä mä syön tätä samaa pitsaa edelleen, on vähän kuivaa .. 7. En varmasti oo ainoa, joka tykkää tosta lumitulvasta tuolla ulkona! Tän viikonlopun ajan ollut ihan tajuttoman ihana sää, vaikkei aurinko meille ookaan näyttäytynyt. Mun mummo ja pappa asuu tossa parin kilsan päässä, sinne ja takaisin on kiva heittää pieni kävelylenkki, etenkin kun saa kävellä ihan mielettömän ihanan omakotitaloalueen läpi. 8. Eilinen meni kavereiden kanssa pikkujouluja vietellen. Oli ihana nähdä porukalla taas pitkästä aikaa ja useempaan otteeseen huomasin nauravani niin että koko naamaa särki. Leukaluita pakottavasta tunteesta huolimatta nautin siitä, kun pitkästä aikaa sai huutonauraa toinen toistaan hölmömmille inside-vitseille!

Muistakkees tsekkailla toi edellisen postauksen vlogi, jos ette sitä vielä oo kattoneet! Ois myös kiva kuulla, millasia videoita sillä puolen oikein kaipaillaan, kun videpostauksia niin kovasti kuitenkin kuukausi takaperin blogissa pyörineessä gallupissa toivottiin :-)

VLOG 12/06/13

6. joulukuuta 2013


HOME SWEET HOME ♥

5. joulukuuta 2013

IMG_73342 Täällä sitä nyt ollaan, ensimmäistä yötä omassa kämpässä:-) Tässä tuli vähän yhtäsuntoista häslinkiä ja sen takia tää varsinainen muuttaminen veny vajaalla viikolla. Oli tää kuitenkin odottamisen arvoista mikäs sen parempaa kuin romanttinen illallinen tonnikalan ja makaronin kera, paistinpannut summuut härpäkkeet kun odottaa omistajaansa vielä joko kaupan hyllyllä tai joulupukin kuormassa. Olkkarikin kumisee tyhjyyttään, vaikka mummon antamat retroverhot tuo sinnekin vähän kodikkuutta. Hiljaa kuitenkin hyvä tulee ja juuri sen takia mitään laajamittaista asuntopostausta on turha odotella vielä kuukausiin :-D

Tunnin päästä vaihtuu vuorokausi ja huomenna vietetäänkin sekä mun että blogin syntymäpäivää. Vuosi on menny hirmusen nopsasti ja blogin facebook-sivulle (ja Jamille) päivittelinkin, miten oon tän viikon ollut enempi innoissani huomisesta vapaapäivästä, kuin omasta vanhenemisesta!
  Nyt kuitenkin sukellan Jamin kainaloon puhtosten, upouusien lakanoiden väliin ja pistetään Frendit pyörimään. Ihanaa viikonloppua kaikille :-)

HÄSSÄKKÄÄ

30. marraskuuta 2013

muuttoig
1 Iik!! 2 Miten voi olla mahdollista kokea vaatekriisiä, kun omistaa tämmösen läjän vaatteita?! 3 Paras mahdollinen apu ja motivaatio pahvilaatikoiden kasaamiseen = Manu ♥ 4 En nyt sanois, että avain onneen, mutta lähellä ollaan jokatapauksessa!

Terveeks vaan kaikille, meikä hengailee tällä hetkellä jonkinsortin pahvilaatikkolinnotuksessa enkä tahdo saada mitään aikaseks kun koko ajan löytyy jotain vanhaa, jännittävää ja muistelemisen arvosta. Ei tää muuttaminen oo koskaan ollu mun juttu ja facebookissa tai instagramissa seuraavat varmaan on sen jo huomanneetkin :-D Pienenäkin olin aina vaan tiellä ja kyselin tyhmiä, eikä mikään oo muuttunu, vaikka tässä jo 9. kertaa elämässäni vaihdan osotetta.
  Ja mitkä on fiilikset? NO AIKA JÄNNITTÄVÄT!! En nimittäin vieläkään tahdo uskoa, ettei mun kotini huomisesta eteenpäin oo enää missään kirjoissa täällä pöndellä vaan tuossa kivenheiton päässä, jokseenkin enempi ihmisten ilmoilla. Siitä jännittävä paikka tää Lahden seutu, ettei keskustasta tarvii ajaa poispäin kuin vähän päälle vartti ja jo ollaan maaseudun rauhassa. Ehkä se on myös ihan hyvä, ettei tänne kotipesään tuu kuin parin hassun kilometrin välimatka. Oonhan mä nyt ihan lapsi vielä! Ja kyllähän iskä mulle kovasti on nyt sanonutkin, että tää meidän vanha, ehkä vähän nuhrunen, mutta silti ihana mökkeröinen tulee aina olemaan mun koti :-)

Tuli tossa myös naureskeltua, miten mulla on pari jätesäkillistä vaatteita ja asusteita, 5 puolmetriä kertaa puolmetriä kertaa puolmetriä -pahvilaatikollista muuta kamaa ja vielä satunnaisia muita kannettavia iteemejä kuten mattoja, lamppuja ja hyllyjä. Samallahan Jamin koko omaisuus meinaa mahtua kahteen lätkäkassiin :-D Se saa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, kuka arvaa mitä niistä lätkäkasseista löytyy? No xbox ja tietokone tietenkin, lumilauta sekä vaatteet hiinä ja hiinä. Sitten toi hönö ihmettelee miks mä oon niskan päällä sisustuksen suhteen.
  Mutta eipä hätiä mitiä, aattelin tulla tänne vähän ilmottelemaan, tää muuttohössötys kun on nyt pahimmillaan ja tämmösenä perfektionistina koen 15-kertasta stressiä jo kerran omilleen muuttaneeseen miekkoseeni verrattuna. Blogi on aina jees keino karata sitä mun ihan tyhjästä nyhjäsemää paniikinpoikasta. Hilpastaan tästä nyt mamandeerssonin kanssa viemään ensimmäinen satsi lootia ja nyssyköitä uudelle kämpälle! Jänskää viikonloppua kaikille :-)
 

Tunteiden näyttäminen kielletty

28. marraskuuta 2013

Sä et saa olla innoissasi jos asut Suomessa, olet suomalainen tai jos ympärilläsi on vähänkään tyypillisiä suomalaisia. Oon huomannut tän kyllä moneen otteeseen, etenkin kun oon itse tämmönen herkästi innostuva ja innostustaan ulkomaailmallekin hehkuttava ihminen, mutta nyt se on jotenkin tullut päin näköä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Joo, eihän me suomalaiset mitään järin positiivista kansaa yleensäkään olla, vaikka kovasti yritetään sitä juron imagoa siihen suuntaan muuttaa. Kateellisuus, katkeruus ja semmonen yleinen pessimistisyys kulkee tällä kansalla veressä, haluttiin sitä tai ei. Tai jossei koko kansalla, niin ainakin todella, todella usealla sen edustajalla.

Esimerkkinä nyt tää mun ja Jamin muutto. Oon jossain määrin innostellut (onko tämä edes sana?) sitä jo viimesen vuoden ja kun alkusyksystä saatiin tietää, että vihdoin päästään sinne omaan kullankalliiseen kotiin, on mun fiilis ollut vielä korkeampi ja tää muutto ollut nyt asia numero uno syyskuusta lähtien. Jos mut pitäisi luoda Sims-hahmoksi, voisi mun luonteenpirteeksi laittaa herkästi innostuva. Tai no, ennemminkin pitäisi laittaa. Ja jos oisi mahdollista, vois sen sinne ruksata ainakin kolme kertaa. Ja mitä pahaa siinä on?
  Monet kuitenkin tuntuu näkevän tän mun ja todella monen muunkin ihmisen innostuneisuuden aiheesta mistä hyvänsä negatiivisessa valossa. "En kestä miten sä leuhkit tolla aiheella x", "Kyllä sitä muutkin on aiheen x kokeneet", "Eikö sun elämässä muuta tapahdu kuin aihe x?". Tätä samaa koin vuosi takaperin autokoulua käydessäni. Olin ehkä eniten fiiliksissä, kun pösö ei meikäläisen ohjissa enää sammunutkaan jokaisiin liikennevaloihin ja toin sen tietysti somessa ilmi. Olin onnellinen siitä, et mä oon onnistunu. Vastakaikuna sain selvästikin omaan elämäänsä kyllästyneen anonyymin nurinaa siitä, että kyllä sitä muutkin on autolla oppineet ajamaan, ei se oo niin ihmeellistä. Siis, mitä helvettiä?
  Vastaukseksi tämä sankari saikin suorat sanat ja perustelin hänelle innostukseni ihan vaan sillä, että asun kaukana toimivien julkisten yhteyksien varresta ja talvella ei täältä ajokortiton kulje muulla kuin vanhempien kyydillä ellei halua lähteä viimeistään yhdeltä iltapäivällä ja palata kuudelta illalla. Mun tapauksessa ei ollut edes sitä vanhempien kuskaamisen vaihtoehtoa ja olin oikeesti kyllästynyt siihen, miten aina sai olla pyytämässä kyytiä milloin keltäkin. Oli oikeesti mahtavaa olla askeleen lähempänä sen oman, itsenäisen kulkemisen helpottumista. Eipä kuulunut tästäkään masistelijasta enää mitään sen jälkeen. Onko oikeasti niin, että omaa innostustaan pitäisi aina jotenkin perustella ja selitellä, jotta olisi korrektia hypähdellä riemusta kuin kenguru konsanaan?

Vastapainona voidaan kuitenkin sanoa, tiedä sitten onko se positiivinen asia, ettei Suomessa sen kummemmin saa surkutellakaan tai näyttää omaa suruaan. Aina ryvetään itsesäälissä, ihan sama onko kyse hajonneesta autosta, kumppanin kanssa tulleesta erosta tai kuolleesta koirasta. Ääneen jos näistä mainitset, olet naurettava huomionkerjääjä. Tai ei tarvitse edes sanoa ääneen. Jos se koira nyt nimittäin on kuollut ja haluat sulatella asiaa ihan yksinäsi omissa oloissasi, on sekin huono juttu: "Vitsit se Fannistiina on sitten niin teatraalinen!", "Siellä se varmaan odottelee, että joku menisi tarjoamaan olkapäätä jota vasten itkeä", "Ei kukaan sure koiraansa noin paljon, taitaa olla silkkaa esitystä jotta saisi huomiota". Ei niinkun minkäänlaista empatianpuolikastakaan tai edes murto-osaa siitä puolikkaasta. Enkä mä nyt ihan oikeesti liiottele, viikottain saan kuulla tai lukea just tämmösiä seinille maalailtuja piruja, oli aihe mikä hyvänsä. Mikään ei ole hyvä ja pitäisi kulkea naama peruslukemilla, olla kuin mitään ei oiskaan, oli siellä haudassa tai täysissä sielun ja ruumiin voimissa sitten se Murre tai oma äiti.

Jos vaan pidettäis ne suut supussa niin kauan, kun toisen asemaan asettuminen tuottaa ongelmia. Ei se oikeasti ole niin vaikeeta antaa toisen iloita tai surra just niinkuin itse tahtoo. Myönnän, etten itsekään aina ihan ymmärrä ihmisten toimintatapoja ja se pieni vihreäsilmäinen kateellisuusmörkö ottaa toisinaan vallan myös musta, mutta emmä silti mene kenellekään tuomitsevasti siitä huomauttamaan, että hei, nyt se asia, josta sä koet iloa, on mun mielestä ihan turha. Lopeta siis heti. Ehkä se vaikeneminen on tässäkin tapauksessa kultaa.  Onneks parempaan päin kuitenkin ollaan menossa, tai ainakin yritetään mennä, ja mukaviakin ihmisiä on olemassa. Ihmisiä, jotka antaa sun fiilistellä ja käsitellä asioita sun omalla tavalla.

ILL

25. marraskuuta 2013

IMG_7313 IMG_7317 IMG_7330 Terveiset täältä räkäpap.. tai no ennemminkin mehujääkääreiden ja -tikkujen keskeltä! Meikäläiseen iski viikonloppuna joku inha nielupöpö ja eilinen tulikin vietettyä Akuutti24ssa ihan mukavasti, mitä nyt olin ihan hukassa siellä odotusaulasokkelossa. Niitä auloja on niin pirun monta ja pitää seurata sen ja sen väristä viivaa sinne ja tänne ja etsiä se ja se huone. Sit mä istun melkein tunnin väärässä paikassa ja mulla rupes raksuttaan vasta kun tajusin, ettei siitä aulasta oteta jengiä sisään muualle kuin päivystävälle hammaslääkärille. Siellä mä vapaaehtoisesti kidutin itteäni kuuntelemalla sitä jo pelkästään ajatuksen tasolla vihlovaa poran ääntä toimepidehuoneen oven läpi, hrr..
  Fiilis on ihan jees ja nielurisatkin ruvennu pikkuhiljaa tekemään yhteistyötä, kun oon niitä kohta lähemmäs vuorokauden tökkiny mehujäillä ja jääpaloilla. Tällä hetkellä mun vasen keskisormi taitaa olla kipeämpi kuin itse kurkku tulehdusarvoja varten sormenpäähän tehtävä pisto jättää mulle aina ihan järjettömän kipeen mustelman matkamuistoks. Ja mitä nyt hengästyn rappusissa ja lämpöäkin on vähäsen ollut, mutta kyllä tää parin vuoden takaisen pusutaudin voittaa! Sitä neljänkympin kuumetta ei nimittäin hevillä unohda ...

websekoo   Ettei nyt menis vaan tämmöseks tautisen ja vaivasen valittamiseks tämä, niin heitän tähän loppuun teille vielä tämmösen pienen piristysruiskeen. Kauheesti blogeissa näkynyt nyt epäonnistuneita kuvia sunmuita ja multakin niitä pyydettiin. Valitettavasti itse jalustan ja itselaukasimen kanssa kuvaillessa ei semmosia meheviä tilannekuvia oikein tahdo saada aikaseks, niin mä nyt korvaan sellaset näillä mun erään toisen harrastukseni hengentuotteilla. Web-kameran kanssa pelleily on ollut lähellä sydäntä jo pitkään ja tässä taitaaki olla nyt sitten vuoden 2013 helmet! Iha mielenvikast' viikon alkua kaikille :-)

POKIEN PÄIVITYSTÄ!

23. marraskuuta 2013

Jaa'a, se taitaa olla mun blogihistorian ensimmäisen yhteistyöpostauksen aika. Eli ettei nyt vaan kellään tule väärinkäsityksiä postauksen tarkoitusperistä, niin tämä postaus on tosiaankin toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin ja Indiedaysin kanssa.

IMG_7255
Vaikka Jami jaksaa edelleen kiusata mua silmälasien käytöstä, oon jo pitemmän aikaa kaavaillut uusien sellaisten hommaamista, ihan vaan jo senkin takia, että mun kaukonäkö on huonontunut entisestään sitten vuoden takaisen näöntarkastuksen ja ensimmäisten pokien hankkimisen. Mä oon myös ollut aika onneton, mitä mun lasien suojaamiseen on tullut ja sen takia naarmuuntumattomatkin linssit on ottaneet vähän itteensä.
  Bloggers' Inspiration Dayssä mä sitten bongasinkin Instrumentariumin pisteen. Parempaa ajankohtaa ei tälle olisi voinut olla, mutta silti mä pohdin ja painin että kehtaanko mä nyt mennä tonne kysymään asiasta, onko siinä mitään järkeä, en mä uskalla jnejne. Lopulta uteliaisuus kuitenkin voitti, etenkin kun muistelin miten edellisenä iltana autolla ajaessa oli se ja sama oliko ne silmälasit nenällä vai ei ― kauempana siintävät liikennevalot näkyivät jokatapauksessa pelkkinä sumeina valopalleroina.

IMG_7203 Kehyksien kirjo oli melkoinen, mutta pysyin tyylilleni uskollisena ja valitsin kuvattavaksi vahvasankaiset, mustat Diorin kehykset, joiden sangoissa oli pikkuisen strasseja. Kokeilin monia muitakin kehyksiä, värivaihtoehtoja ja malleja kun oli tarjolla kymmeniä, mutta niistä mikään ei tahtonut istua nenälleni, ei edes Instrumentariumin edustajan mielestä. Näissä valitsemissani kehyksissä oli kuitenkin erona vanhoihin rilleihini se, että nuo näyttivät mun päässä aavistuksen verran kissamaisilta. Tällä hetkellä autossa ja Jamin yöpöydällä nököttävät rillit kun ovat enempi tasapaksut ja suorakaiteen muotoiset.
  En sitten tiedä ovatko optikot ja kaverit valehdelleet päin naamaa mutta sellaiset laatikot kuulemma vain sopivat mallina mulle, sen takia ajatus kirkuvanpunaisista tai pullonpohjanmuotoista kehyksistä hirvittää mua itseäni enkä moisia uskaltanut viime lauantaina edes kokeilla :-D Tylsä on tylsä, vaikka voissa paistaisi!

kristaluoma_instru-68
© Krista Luoma
Jos siellä toisella puolen ruutua ihmettelevällä hameväellä on minkäännäköistä tarvetta päivittää silmälasivarastoja, niin käykää ihmeessä tsekkaamassa Instrumentariumin valikoimat (click!). Siellä näkyy jonkinlainen "kaksi yhden hinnalla" -tarjouskin olevan meneillään näöntarkastuksineen kaikkineen.
  Ja en tiedä teistä, mut itelle ainakin iski ihan jäätävä tenkkapoo, kun tän kamppiksen kautta mulle suotiin mahdollisuus valita mieluisat kehykset kyseisen puljun valikoimista :-) Sitä valinnanvaraa kun on itse liikkeessä himpunverran enemmän, kuin mitä Instrun ständiltä löytyi! Millasia vaatimuksia teillä on silmälasienne suhteen? Ootteko samanlaisia tylsimyksiä kuin meikä vai ootteko niinkuin mun 7. luokan kuviksen opettaja ― kehyksiä on kaikissa sateenkaarenväreissä, muodoissa ja malleissa?

GOOD OLD TIMES VS TODAY

22. marraskuuta 2013

og1
Ois parasta varmaan lähtee liikkeelle ihan alusta, niistä ajoista kun mä lähdin hakemaan mun identiteettiäni ja päälle eksyi pikkuhiljaa vähän muutakin kuin koko H&Mn lastenvaatemallisto.
  Näissä kuvissa oon 7.-8. luokkalainen. Mitä nyt kattoo, niin näytän aivan tajuttoman nuorelta ja noh onhan se 13-14 -vuotias oikeesti nuori. Huvittaa ajatella, miten vanhana ja isona itteäni pidin tolloin. Kai se kuuluu ikään, mut tälleen puolikkaan vuosikymmenen vanhempana sitä ymmärtää, miks se äiti piti tota rakoa tuolla kulmakarvassa niin älyttömänä ulkonäköseikkana. Noihin aikoihin kauppakeskuksissa hengaaminen ja WESC oli ne kovimmat jutut, myös Paul Frankin apina-teeppareita löytyi vaatekaapista ihan kiitettävä määrä. Ekat valkoset  conssitkin löysi tiensä mun jalkaan noihin aikoihin.
  Käsite tälle tyylille oli tuolloin kai "kamppilissu" ― lokinpaskat, takuille tupeerattu tukka ja mattehuulet. Voi pojat, en nykyään millään jaksais nähdä yhtäpaljon vaivaa itteni laittamiseen ihan normipäivää varten :-D

og2
Lissu-vaiheen jälkeen alko se rajojen koettelu. Etenkin porukoiden hermot oli mennä ja tais jopa mennä muutaman kerran, mitä nyt noita aikoja muistelen. Emo ja erilaisuus oli kova juttu ja vaikka toi lakkakypärä pysyikin, niin senttejä lähti latvoista ihan kiitettävästi. Miesten printtipaidat oli kova juttu ja toi X-Men paita olikin mun lemppari noihin aikoihin.
  Elelin varmaan sitä pahinta kapinaikääni tolloin, 15-vuotiaana. Se kesä ennen riparia oli jotain ihan hullua, taisin sillon polttaa ekan kerran tupakkaa (heipsan isi ja äiti) ja pyörin vähän kyseenalasissa porukoissa. Vaikka pohjimmiltani oon aina ollut kiltti, niin noihin aikoihin olin saletisti pahimmillani. Karkailin yöllä ulos ikkunasta, heitettiin yks vähintäänkin omalaatunen extempore-reissu Riihimäelle mun sillosen parhaan kaverin kanssa ja tappelin jatkuvasti vanhempien kanssa kotiintuloajoista sunmuista.
  Koulunkäyntiin tää vaihe ei kuitenkaan koskaan vaikuttanu, mikä on jännä. 2009 syksyllä mä alotinkin isoskoulutuksen ja se rauhotti vähän, viikonloppusten hämäräreissujen sijasta pyörin seurakunnan nuortenleireillä ja -illoissa, sain uusia kavereita Hollolasta (olin aina ennen ajatellu et Hollola on nolo paikka) ja musta tuli myös tukioppilas. Toisin sanoen heitin aikamoista kuperkeikkaa yleistä pahennusta aiheuttavasta angstiteinistä kuuliaiseks seurakuntanuoreks, Jumalaan en tosin oo missään vaiheessa uskonut, isostelu oli vaan kaikin muin puolin niin vietävän hauskaa!
  Ihmettelen muuten edelleen, miten mä oon nähnyt mitään ton emopotan alta?!

og3
Peruskoulun viimenen kevät, ensimmäinen lukiovuosi ja näiden kahden välissä ollut kesä vaan jatko sitä muutosta mussa. Olin entistä enemmän messissä kaikenlaisessa toiminnassa. Keväällä tukaroinnin ja isostelun lisäks liityin meijän yläasteen vuosijulkasun toimitukseen ja olin muutenki semmonen joka paikan höylä. Jamin mielestä olin just semmonen 9. luokkalainen, mitä se ite sen ikäsenä "pahana poikana" oli vihannu :-D Oh, the irony, kun pääty just semmosen hössöttäjän kanssa yhteen.
  Pipot oli tona vuonna kova juttu, mulla oli niitä laatikollisia ja mitä nostalgisempi pipo, sen parempi. Yks mun lemppareista tais olla semmonen Lahden Hiihtoseuran pipo 80-luvulta, missä oli valkosia, neonpinkkejä ja -keltasia raitoja, jonka päässä oli naru ja sen narun päässä neonpinkki pompulatupsu. Löysin sen sillon mummolan kätköistä ja se kummittelee edelleen mun sängyn alla olevassa vetolaatikossa.
  2010 kesällä mä rupesin seurustelemaan Jamin kanssa. Olin heinäkuun alun riparilla isosena ja se kesä oli oikeesti yks parhaista, joita oon eläny. Just niin semmonen teinikesä, jonka aikana millään ei ollu merkitystä, kavereita tuli ovista ja ikkunoista: päivät hengattiin rantsussa ja yöt ajeltiin mopoilla/skoottereilla ympäri ämpäri piirikuntaa (kenelläkään ei ollu mopoautoa vaan meno oli rehtiä ja rehellistä moporottailua).
  Alkuvuodesta mä alotin myös mun ensimmäisen blogin, jolla ei sillon ollu ees nimeä, mut siitä kehkeyty lopulta Myponydoeslsd. Harmi ku poistin kaikki 2010-postaukset joskus aikoja sitten, ois ollu kiva repostata niitä tänne ja kullata muistot!

og4
Punapäät ei pääse taivaaseen .. 2011 oli ehkä semmonen positiivisesti vilkkain vuosi mun tähänastisesta elämästä, kuvia meitsistä ja erilaisista tapahtumista on enemmän kuin laki sallii. Suhde Jamin kanssa oli entistä vakaammalla pohjalla, niitä kavereita oli edelleen pienen kylän verran ja mun vielä tolloinkin mun tyyli vähän haki itteään mutta oli pysyny suhteellisen samana jo vuoden verran. Poikatytöstä kuoriutu tyttö monen vuoden jälkeen ja heivasin säkkimäiset vaatteet pipoineen kaikkineen UFFin keräysboksiin. Mä myös rakastin ja rakastan edelleen tota mun kinuskisen oranssia hiusväriä ylikaiken ja hyvä etten itke verta joka kerta, kun tajuun etten saanu sitä aikaan millään väreillä vaan auringolla ja merivedellä. Sillon vasta masentaaki, ku tajuan pilanneeni ton täydellisen kuontalon kirkkaanpunasella hiusvärillä.
  Mä olin tohon aikaan muutenkin aikamoinen tukkajumala. Ennen sieluttomaks muuttumista annoin mun hiusten vaan olla. Värjäsin ne 2010 kesän ja 2011 loppusyksyn välissä ehkä kaks kertaa, lukion tokan vuoden alussa sain kauheesti kehuja mun hiusten pituudesta ja ulosannista muutenkin. Myös tosta punasesta tykättiin tosi paljon, mut jotenki koin sen värin ylläpidon kauheen hankalaks sen kaiken välinpitämättömyyden jälkeen. Color Maskilla läträäminen ain't for me!

og5
Piiikkuhiljaa se tyttö rupes muuttuu naiseks. Abivuotta vietiin ja se oma tyyli oli edelleen vähän hakoteillä, vaikka tosta hartiahuivi-asusta ihan saletisti revinkin inspistä tän päivän asuun! Niin kivalta tuo yhdistelmä edelleen näyttää.. Hiustyyli nyt ainakin löys paikkansa, tummassa ja pitkässä on pysytty, vaikka hinku johonkin vaihteluun ois nyt kova. Enkä tiedä teistä ja oma kehuhan haisee, mutta kenties se väite, että nainen ois kauneimmillaan 17-vuotiaana, pitää paikkaansa. Valehtelisin, jos väittäisin, että oisin noiden aikojen jälkeen nähny tai saanu itestäni yhtä jeesejä potretteja. Ei se pose vaan onnistu enää, voi tosin olla harjotuksen puutettakin :-D
  18 tuli kuitenkin loppuvuodesta täyteen ja lukion loppusuora lähti käyntiin. Mä painin jatko-opiskelusuunnitelmien parissa, väänsin kättä ylioppilaskirjotusten kanssa ja panikoin muutenkin tulevaisuudesta. Kaikki oli niin avoinna mut silti niin hämärän peitossa. Tehtiin myös jo vakiintuneen kaveriporukan kanssa ihan mielettömiä mökkireissuja tona vuonna ja koettiin Jamin kanssa muutenkin kaikennäköstä ihmeellistä. Ei tietenkään voitu aavistaa, mitä kaikkea vielä ois luvassa..

og6
Tässä sitä nyt ollaan, välivuotta viettämässä ja kokemassa niitä isoimpia kännekohtia, mitä nuori nyt voi kokea. Tämmösenä ihan tavallisena nuorena naisena, joka on löytäny sen oman tyylinsä. Eihän sitä tosin tiedä, miten mä muutaman vuoden päästä tätä tänhetkistä ulkomuotoani nolostelen, mutta just nyt tää tuntuu omimmilta enkä vuosiin oo kokenu oloani yhtä itsevarmaks kuin nyt.
 
  On mun mielestä ihan uskomatonta vertailla näitä 2013 vuoden kuvia 13- tai edes 16-vuotiaan Jennan kuviin. Sanokoot kuka mitä hyvänsä, mut ne muutamatkin vuodet tekee ihmeitä. Niin ulkonäölle, kuin sisimmällekin. Enhän mä vieläkään kuvittele olevani aikuinen vaikka laki niin määräis ― edelleen huomaan tekeväni samoja hölmöyksiä kuin muutama vuosi takaperin. Tekisin myös varmasti jotain toisin, mutta mä en silti valita.
  Mä oon kaikinpuolin tyytyväinen mun tänhetkiseen elämäntilanteeseen vaikka viiden vuoden päästä tästä varmasti taivastelenkin, "miten naiivi oon silloin 18-vuotiaana ollutkaan" ja kaipaan takaisin mun tänhetkisiin housuihin. Ja mistäs sitä tietää, josko mä viiden vuoden päästä saisin jo seurata oman lapseni kasvua ja kehitystä? Nääh, vitsi vitsi.

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne