Slider

PIENI JA TEHOKAS MEIKKINURKKAUS

29. marraskuuta 2017

Meidän muutosta tulee tänään kuluneeksi kaksi kuukautta. Koko tuon kaksi kuukautta mä olen ollut ilman meikkipöytää. Ähertänyt pöytäpeilin kanssa pitkin olohuonetta, ravannut meikkilipaston ja vessan kaapin väliä aamuisin, todennut meikkaamisen maailman hankalimmaksi toimenpiteeksi ties kuinka monena aamuna peräkkäin. Kun johonkin ylellisyyteen tottuu, siitä on todella vaikeaa tottua pois. Se on vähän sama kuin tämä nykyisen asuntomme lattiamateriaaliksi valittu vinyylilankku – tähän totuttuani en enää ikinä halua laminaattia jalkojeni alle.

PB290053

Jouduin todella luopumaan meikkipöydästäni uuden asunnon myötä, tai ainakin luulin niin. Luulin, ettei uudessa kodissa olisi paikkaa mun omalle pienelle nurkkaukselleni, sillä makuuhuone on kokoluokaltaan for bed only ja tupakeittiössämme kaikelle sinne kuuluvalle on omat määritellyt paikkansa. Meikkipöytää harvoin mietitään pohjoismaalaisia kerrostaloasuntoja suunniteltaessa. Kaiken lisäksi mun pöytäni otti todella pahasti osumaa muuton aikana ja ehdin jopa suunnitella sen heittämistä roskalavalle, sillä viime vuonna maalaamani runko oli päässyt rapistumaan muutenkin. Ennen muuttoa mielen päällä kävi myös uuden suuremman pöydän hankinta. Onneksi jätin uusimishaaveet sikseen ja nakkasin vanhan pöydän muuton yhteydessä parvekkeelle odottamaan kohtaloaan..

PB290055

Keskiviikkoiltana sain kuitenkin yllättävän inspiraation. Muistelin, että pöytäni alla olevan lehtihyllyn saisi irrotettua ja että eteisen kaapista saattaisi vielä löytyä pieni purkki valkoista maalia. Voisin siistiä pöydän rungon ja yhdistää lipastoni sen kanssa. Onhan tuo Ikean Alex huomattavasti syvempi kuin Vittsjö-sarjan pöytä, mutta lipasto tuo nyt kivasti lisää laskutilaa ihan oikean käden ulottuville.
  Ryhdyin tuumasta toimeen joitain hetkiä kymppiuutisten jälkeen ja puolen yön tiimoilla mulla oli taas paikka, jossa aloittaa aamu. Olihan se täysi työ koittaa pitää emäntäänsä kiintynyt koiranpentu pois maalitörpön luota, kun se ei suostunut nukahtamaan mun ollessa aidan toisella puolen, mutta loppupeleissä pöydän entisöinti kävi näppärämmin kuin olin osannut edes odottaa ja päästiin koko perhe untenmaille.
  Tarkoituksena olisi vielä nostaa peili ja valot seinälle, missä niiden oikeasti kuuluisikin olla, mutta toistaiseksi peili nojaa seinää vasten ja valot sinnittelevät kaksipuoleisen teipin varassa. Porakonehan meiltä löytyisi kyllä, mutta tajusimme tänään, ettei koko huushollista löydy sopivia poranteriä.

PB290049

Naurettavaahan tämä on myöntää, mutta mun aamut on olleet sanalla sanoen kaoottisia ilman mun omaa pöytää. Tuo tuhannen auringon voimalla suoraan edestäpäin puskeva valo on sellainen elementti, johon tottuu yllättävän nopeasti ja jonka rinnalla vessan peilikaapin ylhäältäpäin loistava valo tuntuu olevan kelvineiltään samalla tasolla tulitikun kanssa. Puhumattakaan siitä, etten neuroottisuuksissani voi mitenkään säilyttää meikkejäni kylpyhuoneessa, sillä pelkään lämpimän ja kostean ilman aiheuttavan niiden totaalisen pilaantumisen. Luomisen into on päässyt tukahtumaan syksyn aikana, mutta toivottavasti siihen tulee nyt muutos.

Kaikki on siis yhdessä ja samassa paikassa, jolloin omat aamurutiinit sujuvat huomattavasti rivakammin. Oli positiivista huomata, että ennen puoli makuuhuonetta vaatinut kokonaisuus mahtui pienelle metrin pituiselle pätkälle eteisen nurkkaan. Pöytä istuu paikalleen kuin nakutettu!
  Vaikka mä olen alusta alkaen kokenut olevani kotona tässä uudessa asunnossa, on ne omat pynttäyshetket tuntuneet siltä kuin olisi yrittänyt räpiköidä jotenkuten jonkun ystävän keittiönpöydän ääressä vieraan ihmisen meikeillä. Nimimerkillä, entodellakaanmeikkaamuuallakuinkotona_94.

UUTTA PONTTA BLOGGAUKSEEN

25. marraskuuta 2017

Totesin jo kaksi vuotta sitten, että mun rakas, lukioajoista saakka uskollisesti mukana kulkenut Canonini on tulossa hyvää vauhtia tiensä päähän. Tilanne on käynyt sietämättömäksi siinä mielessä, että (hyvällä tuurilla) ottamastani sadasta kuvasta noin neljännes onnistuu. Enkä nyt tarkoita ilmeitä tai kuvakulmia, vaan yksinkertaisesti kuvien mekaniikkaa. Suosimallani "bloggaajalinssillä" (50mm f/1.8) on ihan oma sielunmaailmansa ja huonoon näköön yhdistettynä haluttu tarkennus on omanlaisensa mission impossible. Kameran runko on edelleen siedettävässä kunnossa, mutta vaatisi perusteellisen puhdistuksen sisuskalujaan myöten. Sekä rungon pölyisyys että lempilinssini huonokuntoisuus ilmentyvät konkreettisesti rakeisina ja sumuisina kuvina.

IMG_1093

Kaksi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi saamani Olympus PEN E-PL6 on kuitenkin jäänyt tyystin tuon järkäleen varjoon. Kyseisen sarjan kameroiden mukana yleisimmin tulevasta karvalakkiobjektiivista kun ei ole yhtään mihinkään. Se on valehtelematta aivan kamala ja todella kömpelö käyttää. Kuvittelin starttaavani upean uran Youtuben saralla kyseisen minijärkkärin myötä, mutta kissanviikset – objektiivi on äänekäs ja toistaa värejä todella kummallisella tavalla, enkä ihan yleisesti ottaen välitä pieniaukkoisista linsseistä ollenkaan. En edelleenkään aio hypätä videobloggaamisen kelkkaan, mutta torstaina hankin itselleni jotain, joka tulee varmasti auttamaan blogin puolella. En koe täysin uuden järjestelmäkameran ostamista ajankohtaiseksi juuri nyt, enkä halunnut ostaa uutta Canonin 50-millistä sen muovirunkoisuuden ja sen myötä kovassa käytössä nopeasti kuluvan raudan vuoksi. Siispä lähdin pohtimaan seuraavaa kalustohankintaani kaapin perukoille jääneen Olympukseni näkökulmasta...

IMG_1080

Olympus M.Zuiko 45mm f/1.8 on ollut ostoslistallani oman PENini kotiuttamisesta lähtien. Bloggaamisen murrosikää potiessani ja ruuhkaisimpia opiskeluvuosia viettäessäni sen hankinta on kuitenkin jäänyt ties kuinka monesti, vaikka olen koko tämän parivuotisen ajan ollut ihan vakioselaaja tiettyjen jälleenmyyjien verkkokaupoissa. Nyt kun olen töissä ja tulevaisuus näyttää taloudellisessa mielessä jokseenkin valoisalta, uskalsin vihdoin päivittää kamerakalustoani.

Mä en ole vielä päässyt kunnolla testaamaan kameraa, mutta lähdetään tänään ulkoilemaan Hertan kanssa ja kamera kera uuden linssinsä lähtee tietysti mukaan. En myöskään malta odottaa, että pääsen kuvaamaan teille päivän meikkilookeja. Se vuosia sitten turhakkeeksi kokemani kääntyvä näyttö on kyseisessä hommassa melko krusiaali ominaisuus olla olemassa. Canon joutaa tämän myötä eläkkeelle, sillä vaikka olen tällainen vanhan liiton kameroihin ensitilassa nojautuva mummeli, on mun tässä kohtaa pakko laittaa kuvien laatu oman käyttömukavuuden edelle. Olympus aiheuttaa mussa edelleen sellaisia mihinkään pystymättömän pokkarin fiboja, mutta toivottavasti tämä uusi hankinta saa mut vihdoin ajattelemaan toisin!

NÄTTI KOTI JA KOIRANPENTU - MAHDOTON KOMBO?

20. marraskuuta 2017

IMG_1034

Elämä koiranpennun kanssa voi äärimmillään olla hyvinkin askeettista. Sisäsiisteyttä opeteltaessa on ihan järkeenkäypää nakata matot varastoon, mutta samalla tulee piilotettua sähköjohdot ja nostettua herkullisina katonrajasta roikkuvat verhot helmoistaan naskalihampaiden ulottumattomiin. Mitä vähemmän tarttumapintaa, sen parempi!
  Vaikka pentu olisi äärimmäisen kiltti, tulee valtaisa uteliaisuus hyvin usein samassa paketissa eikä mistään mitään ymmärtämätön luontokappale sattuneesta syystä tiedä, mitä voi tapahtua, jos työntää kielen pistorasiaan. Toiset keksivät heti kättelyssä, miten uudessa kodissa tulee olla ja elää, toisilla tie yhteiskuntakelpoiseksi hurtaksi on vähän kivisempi.

IMG_0965

Meidän kämpästä on tehty "puppy proof" enemmänkin uteliaan ja uskaliaan pennun hengen pitimiksi, mutta olohuoneen paksun karvamaton ollessa varastossa turvassa, säästyy kieltämättä omakin mielenterveys. Hertta on suhteellisen helppo pentu ja oppii asioita todella nopesti, mutta arvon neidillä tahtoo aina toisinaan toimia vain yksi aisti kerrallaan ja monesti sen äkätessä jotain kiehtovaa, ollaan me miehen kanssa jo auttamatta liian myöhässä. Temperamenttiäkin olisi jaettavaksi vaikka kokonaiselle kylälle, eikä yhdessä välissä muuta tehtykään kuin käännelty selkiämme koiralle, kun se koetti haukkumalla saada haluamansa. Tarjolla on silloin parempi olla jotain luvallista viihdykettä verkkokaapelin tai myrkyllisen huonekasvin sijasta.

IMG_1040

Jouduin siis nostamaan meidän peikonlehden ylös lattialta sen myrkyllisyyden vuoksi. Mokoma on tällä hetkellä henkihievereissä, sillä se ei viihdy sille osoitetussa väliaikaisosoitteessa alkuunkaan, mutta ennemmin kukan henki kuin koiran. Alkuun meillä jemmattiin myös jokaikinen sähköjohto ja ekan pentuviikon jälkeen tultiin vielä siihen tulokseen, että esillä olevat pistorasiatkin on ainakin hetkeksi peitettävä. Eteisessä seinään nojaa luokattoman painava peili, josta päin pällistelevän heijastumansa Hertta huomasi jo ensimmäisenä iltana. Nämä kaikki ovat kuitenkin jo ns. "peruskauraa" Hertalle ja voidaan nukkua levollisin mielin sulkematta makuuhuoneen ovea siinä pelossa, että karvakakara onnistuisi kaatamaan eteisen peilin niskaansa yön aikana.

IMG_0995

Pentuaika on loppujen lopuksi melko lyhyt ajanjakso koiran koko elämästä. Säästää niin omia hermojaan kuin pennun vatsaakin, kun tuo naperon ensin koruttomaan kotiin ja totuttaa sen pikkuhiljaa erilaisiin, jokseenkin hyvin tavallisiin kodin tavaroihin. Hertta on ollut meillä nyt kuukauden ja mä olen jo voinut laskea verhot takaisin lattianrajaan eikä yöpöydän taakse kytkettävä puhelimen laturikaan herätä enää minkäänlaista mielenkiintoa, pistorasiatkin on niiiiin parin viikon takainen juttu jo. Parhaillaan totutellaan mattoihin yksi kerrallaan ja opitaan hyvää vauhtia, etteivät ne ole sama asia kuin pissapaperi, vaikka lattialla sepposen selällään köllöttävätkin.
  Systemaattisesta edistymisestä huolimatta päätettiin jättää tavallinen joulukuusi tänä vuonna välistä ja haettiin tv-tason nurkalle pieni huonekuusi. Se on helppo nostaa ylemmäs siinä vaiheessa, kun säkäkorkeus kasvaa ja Hertan maitohampaat alkavat tippua pysyvän purukaluston tieltä.

IMG_0976

Toisaalta on ollut positiivista huomata, miten lemmikkien tarvikkeet voivat tätä nykyä istua sisustukseen niin kovin saumattomasti. Vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla ja päätös täysin omistajan tehtävissä, sillä koiraa oman petinsä väri ei juurikaan kiinnosta. Meillä vallitsee valkoisen lisäksi niin musta ja harmaa kuin puun eri sävyt ja lehtivihreäkin. Sattumalta Kärkkäisellä silmään osunut harmaa tyyny sopii loistavasti yhteen meidän sohvan kanssa ja keittiön luona kököttävät ruoka- ja vesikuppi alustoineen näyttävät siltä kuin ne olisivat suunniteltumpikin sisustuselementti.

Turhamaistahan tämä on kuin mikä, mutta mulle siisti ja kaunis koti on tärkeä asia, enkä hirveämmin välitä siitä joustaa, olisi tekosyy mikä tahansa. Onneksi tätä ideologiaa voi toteuttaa myös ilman mattoja ja verhoja. Valehtelematta koti pääsi ihan tajuttoman hurjaan kuntoon, kun mies tuli kipeäksi ja mä tein pitkiä työpäiviä viisituntisten yöunien voimalla, mutta on mun onneni, ettei Hertta ole mopin suurin fani ja antaa mun luututa sen pissatassujen jättämiä jälkiä ihan kaikessa rauhassa. Palataan normaaliin sisustukseen yksi kielletty hedelmä kerrallaan ja vältetään niin ne hermoromahdukset kuin turhat eläinlääkärireissutkin.

TALVIKUIVAN IHON PELASTAJAT LUSHILTA

14. marraskuuta 2017

Postauksessa esiintyvät tuotteet saatu PR-lahjana

Kärsin lapsuudessani jonkintasoisesta atopiasta ja kehon yleinen kuivuus hankaloittaa elämääni joiltain osin edelleen. Sormenpääni ja kynsinauhani kuivahtavat erittäin helposti, välillä tekisi mieli repiä päänahka irti kallosta sen hirvittävän kutinan vuoksi ja erityisesti hartiaseudulle sekä käsivarsiin ilmestyy tasaisin väliajoin kuivia kutisevia läikkiä, jossen huolehdi välillä vähän ylimalkaisestakin kosteutuksesta. Myös kasvojeni ympärivuotinen, vaikkakin talvea kohden paheneva, pintakuivuus on tainnut blogissa tulla esille jo muutamaan otteeseen...

IMG_0841

Kuiva- ja herkkäihoisena tyyppinä olen vannonut tiettyjen LUSHin tuotteiden nimeen jo hetken. Onneni on, etteivät vahvat tuoksut ole koskaan käyneet pahasti nenääni, vaan voin huoletta tepastella firman liikkeeseen tuoksuttelemaan niin vanhoja suosikkeja kuin uusia tuttavuuksiakin. Tänä syksynä pääsin valitsemaan pari kiinnostavaa tuotetta uudesta Naked Christmas -kokoelmasta, jonka taustalla on ideologia pakkauksettomien tuotteiden vaihtoehdosta  noin 80% tuotteista on tarjolla myös pakkauksettomina/kiinteässä muodossa. Valitsemieni tuotteiden lisäksi pakettiin oli pistetty pari yllätystuotetta erityisesti päänahkani kuivuutta ajatellen ja mulla on nyt vähän sellanen fiilis, että näillä päästään alkutalven koittaessa pahimmasta hilseilystä ja kutinasta eroon.

IMG_0850

Bûche de Noël on savipohjainen puhdistustuote kasvoille. Joulujälkkärin mukaan nimetty putsari hellii ihoa satsumoiden, karpaloiden, kaakaovoin ja mantelin voimin. Sekaan mahtuu myös tujaus brandya sekä kosteuttavaa glyserolia. Pakko myöntää, ettei tämän tuoksu varsinaisesti ole mun mieleen, mutta onneksi mun iho tykkää tuotteesta noin muuten eikä mun tarvitse lutrata erillisten kuorintojen kanssa ihan joka viikko. Bûche De Noël on auttanut mua niiden kaikista tyypillisimpien talvi-iho-ongelmien kanssa ja mä olen päässyt eroon mm. pahimmasta pintakuivuudesta sekä kasvojen hilseilystä.

Snow Fairy edustaa osaltani pakkauksettoman tuotteen kokeilua. Mä olen aina pitänyt näitä ihan tajuttoman epäkäytännöllisinä, mutta tottahan se on, että kylppärissä leijailee aivan taivaallinen tuoksu, kun tämän jättää pyykinpesukoneen päälle kuivumaan käytön jälkeen. En välttämättä ole vielä täysin valmis täysin pakkauksettomien tuotteiden käyttöön, koska tietyntasoinen perfektionismi ylettyy myös kylpyhuoneen puolelle.
  Pinkki ja kiinteä voideklöntti kimaltelee aivan kuten nestemäinen sisaruksensakin ja jättää iholle huumaavan tuoksun lisäksi rahtusen hilettä. Kuka siitä sitten tykkää ja kuka ei, mutta itseäni se ei ole juuri haitannut. Tämä on ollut avuksi erityisesti käsivarsilleni ja hartioilleni, erityisesti olkavarret tuntuvat sametinpehmeiltä suihkun jälkeen eikä kosteusvoiteiden kanssa tarvitse lutrata ihan niin paljoa.

IMG_0847

Kiinteä shampoot on mulle aivan uusi juttu ja kieltämättä olin vähän skeptinen, kun bongasin Lushin laatikosta tämän Honey I Washed My Hair -shampoopalan. Yllättäen tästä tulikin mun ihan ehdoton lemppari, jota käytän huolella ja harkiten, sillä en koskaan tiedä, milloin pääsisin ostamaan uuden loppuneen tilalle.
  Hiukset tuntuvat palalla pesun jälkeen todella erilaisilta, mutten sano, että se olisi huono asia. Rasvoittuminen ei tapahdu samalla tavalla yhtäkkiä yhdessä yössä, kuten tavallisen shampoon kanssa mulle usein käy ja hiuksiin tulee sellaista mukavaa kuohkeutta. Erityisesti pipokauden alettua osaan arvostaa tuotetta, jolla välttää pipojen alla hikoilemisen myötä arkipäiväisiksi asioiksi muuttuvia lieveilmiöitä.

Hair Doctor -hiusnaamiota en ole vielä tohtinut käyttää, vaan säästelen sitä kuuriksi niille kaikista kamalimmille paukkupakkasille. Konsepti vaikuttaa kuitenkin todella hauskalta ja Lushin sivuilla tuotteelle annetaan paljon lunastettavaa, joista otan mielelläni selvää!

IMG_0845

Superbalm on tuote, jonka kanssa lemmen liekki ei roihahtanut ensisilmäyksellä. Mun päänahka todella on kuiva ympäri vuoden ja Superbalm toi helpotuksen siihen jäätävään kutinaan, joka takaraivossani aina silloin tällöin kutkuttaa, mutta ekalla käyttökerralla en meinannut saada hiuksiini jäänyttä voidetta millään veks. Seuraavana aamuna taiteiltiinkin sitten kuivashampoon ja hiuspuuterin kanssa, etten olisi mennyt töihin aivan jäätävänä liimalettinä.
  Tuote kuitenkin tekee sen, mitä lupaa. Käyttö vaan vaatii vähän harjoittelua. Ja luultavasti tujumman shampoon.

Miten ilmojen kylmeneminen näkyy teidän ihonhoitorutiineissanne? Onko teillä jotain luottotuotteita, joilla taistelette talvikuivuutta vastaan? LUSHin joulutuotteita voit käydä kurkkimassa lisää täältä!

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne