Slider

LUKUTOUKAN LOIKKAUS NYKYAIKAAN

23. kesäkuuta 2017

*Kaupallinen yhteistyö BookBeatin kanssa

Mä rakastan lukemista. Oli kyseessä sitten klassikkoromaanin ahminta kesämökillä tai suihkusaippuaputelin kyljen silmäily hoitoaineen vaikuttaessa, nautin siitä. Ensimmäisen täysin kuvattoman romaanin luin 9-vuotiaana ja sen jälkeen kirjat ovat olleet suuri osa elämääni. Se epävirallinen harrastukseni, jonka parissa olen viihtynyt miltei 17 vuotta, mutta jota en koskaan mainitse, kun kysytään harrastuksista.

Nuorempana luin kirjoja, koska se oli keino paeta sen hetkistä nykyisyyttä. Saatoin uppoutua jonkun fiktiivisen romaanin miljööseen ja kiintyä sen hahmoihin niin lujasti, että kirjan loputtua koin pienen romahduksen. Loin kirjojen tapahtumapaikoista ja henkilöistä omanlaisiaan mielikuvia, itkin ja nauroin tarinan edetessä. Teen tätä edelleen, mutta vanhemmiten olen ottanut lukemisen myös oppimisen kannalta. Ollessani 9. luokalla äidinkielen opettajani totesi, että kiinnostukseni kirjallisuutta kohtaan huomasi. Sen kuulemma tietää toisen kirjoittamasta tekstistä, lukeeko hän ja kuinka paljon – mieluisesta tyylilajistakin voi saada sitä kautta vähän osviittaa. Olen sittemmin ollut hyvin tietoinen omasta kirjoitustyylistäni ja joistain tyylikeinoista tunnistan ne kirjat, joista olen keinot omaksunut. Blogiaikoina erityisesti minä-muotoiset romaanit ovat olleet niitä suurimpia influencereita. Luen omaa tekstiäni tietyllä painolla ja toivon sen välittyvän myös joillekin lukijoistani.

IMG_0168

Äänikirjat eivät ole mulle mikään hirvittävän uusi juttu. Valtaosa ysärilapsista on aivan varmasti kuunnellut niitä pienenä, ”kun kuulet tämän äänen, on aika kääntää sivua”. Ääniromaanit ovat itselleni kuitenkin suhteellisen vieras konsepti ja olenkin pitänyt yhden naisen vastarintaa yllä jo ihan kiitettävän pitkään. Tähän tuli kuitenkin muutos, kun BookBeatilta* otettiin muhun keväällä yhteyttä ja tiedusteltiin, haluaisinko kokeilla heidän palveluaan, jossa voi lukemisen lisäksi myös kuunnella joitakin kirjoja. No totta munassa, ainakin lukemisen vuoksi. Siitä kuuntelusta en vielä niin tiennyt, mutta ehkä munkin olisi hyvä pompata hyllyssä pölyttyvien kirjojeni keskeltä nykyaikaan.
  Kirjojen lukeminen älylaitteilta on myös vähän sellainen asia, jolle en ole osannut antaa arvoa. En vieläkään oikein handlaa kyseistä hommaa, jos jotain pitää oikeasti sisäistää ja nykyaikaisessa koulumeiningissä inhoan yli kaiken, jos opiskelumateriaalia ei ole mahdollista saada ”perinteisessä” tiiliskiven muodossa, sillä yhdistän tietokoneet ja älylaitteet herkästi työkalujen sijasta huvitteluun.  Olen harjaantunut hommassa, mutta tällaisena itsepäisenä muinaisjäänteenä luen BookBeatin kirjoja kaikista mieluiten tabletin näytöltä, sillä se on kokonsa puolesta lähimpänä kirjaa. Homman nimi on kuitenkin suurimmilta osin se, että tabletti on mulla aivan luvattoman harvoin mukana ja tässä kolmen viikon BookBeat-jäsenyyteni aikana olen tehnyt lähempää tuttavuutta nimenomaan niiden äänikirjojen kanssa. Ajatella!

IMG_0185
Äänikirjojen kuuntelu ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista kaltaiselleni mielikuvamaalarille. Lukijan ääni voi olla hyvin erilainen kuin miten itse sen mielessäni kuvittelisin ja se voi pelkillä painotustavoillaan tai murtavalla aksentillaan tuoda tarinaan jotain sellaista, mistä en pidä. Toisaalta lukija voi myös sopia juuri kyseisen tarinan kerrontaan kuin nenä päähän ja silloin kokemus on enemmän kuin miellyttävä. Onneksi harva BookBeatista löytyvä kirja on pelkästään äänikirjana, jolloin mulla on mahdollisuus lukea se itse ja uppoutua just sellaiseen maailmaan, kuin millaisena kirja sen mulle viestii.

Ajatus siitä, että mulla on jatkuvasti mukanani kokonainen kirjasto, on todella kutkuttava. Nykyaika on muutenkin hurjaa aikaa, kun miettii, että aikaisemmin tällä viikolla matkustaessani työasioissa pohjoiseen mulla oli ihan oikeasti vähän kaikenlaista mistä valita. Musiikin sekä leffojen ja tv-sarjojen suoratoistopalvelujen lisäksi mukana kulki myös vino pino kirjoja. Kaikki tuossa pienen karkkipussin painoisessa Huaweissani.
Multa on pyydelty säännöllisen epäsäännöllisesti kirjavinkkejä, mutta kirjastossa käynti on osaltani ollut vähän kortilla. Yhteistyömahdollisuus BookBeatin kanssa osui kohdalleni siis kuin tilauksesta. Mä tulen jakamaan teille seuraavan vuoden aikana omia poimintojani BookBeatista aina silloin tällöin. Tietysti samat kirjat löytyvät joko kirjakaupasta tai kirjastosta, mutta mikäli palvelua mielii kokeilla, kustantaa se 16,90€ kuukaudessa ja kun rekisteröidyt BookBeatiin tässä osoitteessa, saat kuukauden mittaisen kokeilujakson ilmaiseksi. Tilauksen voi lopettaa koska vain, eikä siihen tarvitse sitoutua määräaikaisesti. Onko e- ja äänikirjoille sun elämässä sijaa?

Kesäkuun TOP 3

JUST A REGULAR MONDAY

19. kesäkuuta 2017

mon1

6.50 Tosissaanko mä olen nukkunut koko yön heräilemättä? Ja silti mua väsyttää? Ei musta vaan saa aamuihmistä, ei edes hännästä veivaamalla
6.56 Tänään on ilmeisesti vähän sellainen all black everything -tyyppinen päivä. Työ design-kansan keskellä on tehnyt tehtävänsä, kun aiemmin käytin vielä edes jonkun verran värejä melkein joka päivä.
6.58 Oho, onpas tässä paidassa leveä pääntie. Jonkun mielestä mulla pitäis kai olla olkaimettomat liivit, mutta nyt en vaan jaksa vaihtaa.
7.01 Hmm, ajattelin olla nyt viikon ilman meikkivoidetta, mutta voisin kokeilla tota Lumenen sävyseerumia, josta sain testerin...
7.03 .. nope, ei, inte, nein, abort the mission! Näytän ku mun nenän edessä ois räjähtänyt todella kamalanvärinen itseruskettava!! Eikä tää edes meinaa irrota mun pärstästä, voi nyt helkkari soikoon. Mitä mä meninkään tekemään...
7.09 Mennään siis pelkällä ripsivärillä ja kulmameikillä tänäänkin. Pidänpähän haasteestani kiinni!
7.13 Hups, melkein unohdin harjata kulmat järjestykseen kulmageelin jäljiltä. Mulla on tapana harjata kulmakarvat pystyyn geelin avulla, antaa niiden hetki jähmettyä ja sitten tasoittaa kulmakarvojen yläreuna puhtaalla harjalla. Nyt ne sitten meinasi unohtua tällä tavalla seksikkäästi sojoon.

mon27.18 Olispa auto. Tai maksaispa kunnanrajan yli matkustamisen mahdollistava bussikortti vähän vähemmän. Mua ei just nyt huvita niinku yhtään käppäillä tota mettäpätkää bussipysäkille. En vaan jaksa, ääh.
7.24 Radiosta tulee Vain Elämää -konsertin mainos. Mua harmittaa NIIN paljon, että se osuu just meidän hääpäivälle.
7.26 Iloitsen tästä, ettei koti-pysäkki -väliseen matkaan mee kuin seitsemisen minuuttia. Talvella jäisiä rinteitä pitkin sladitellessa meni pahimmillaan vartista kahteenkymmeneen minuuttiin.
7.35 En tiedä kummin päin olisi parempi - asua keskustassa, nukkua pitkään ja mennä töihin yhdellä bussilla vai asua täällä hornantuutissa ja möllöttää julkisissa melkein 45 minuuttia joka aamu. Jollekin päätös olis ehkä selvä, mutta mä tykkään asua hornantuutissa ja istua aamuruuhkabussissa. Kiva vähän rentoutua ennen päivän velvollisuuksia.
7.50 Toivottavasti mun seuraavaksi tarvitsema bussi on vähän myöhässä. Tää vaihto on aina ihan holtitonta kilpajuoksua, koska mun kotipysäkiltä lähtevän bussin pitäisi olla torilla samaan aikaan, kun työpaikalle vievän bussin pitäisi sieltä lähteä. En millään haluais odottaa varttia, että seuraava bussi tulee.
7.53 JES! 31 näkyy jumahtaneen valoihin ja mä ehdin aivan loistavasti torille ennen sitä!
7.56 Treffaan torilla päivän ensimmäisen työkaverin, kuten tavallista. Ehditään vielä vaihtamaan vähän viikonlopun kuulumisia ennen kuin työpaikalle vievä auto kurvaa pysäkille.
8.09 Bussikuski oli oman elämänsä Kimi Räikkönen, kun päästiin näinkin aikasin toimistolle.

mon38.11 Heti kasiksi töihin tulemisessa on etunsa, kun täällä on niin rauhallista ensimmäisen tunnin ajan ja voi hyvillä mielin lähteä iltapäivällä vähän aikaisemmin töistä. Toisaalta, harvoinpa mä sen ensimmäisen tunnin aikana saan tehtyä mitään järkevää. Pelkät sähköpostit vie jo kymmenestä kolmeenkymmentä minuuttia.
8.13 Talven väistyttyä oon tottunut nappaamaan läppärin kainaloon ja painumaan materiaalivarastoon tekemään hommia aamupäivän ajaksi. Mun omalle työpisteelle paistaa niin pahasti aurinko, että työsuojelupäällikkökin on mut häätänyt siitä aamuisin pois.
8.18 Työsähköposti, oma sähköposti, blogisähköposti... Merkkaan kahdesta jälkimmäisestä pari sellaista muistiin, joihin koitan ehtiä vastaamaan ekalla kahvitauolla.
8.30 Voisin varmaan aloittaa mun päivän tuosta yhdestä Powerpointista, kun esimies on tänään tulossa Lahteen ja haluu varmasti jonkinlaisen selkeän esityksen siitä, mitä oon suunnitelut erästä tapahtumaa varten.
9.03 Oho! Joko se on kahvitauon paikka? Mulla olikin nälkä, toivottavasti ruokalassa on vielä sämpylöitä jäljellä...
9.08 Onneks menin nyt enkä vartin päästä, onnistuin nappaamaan vikan täytetyn sämpylän.
9.11-9.18 Omiin sähköposteihin vastailua ja uutisten selaamista. En saanut väännettyä hupia irti Google Kääntäjästä nimeni kanssa, höh.
9.36 Suunnittelen tällä hetkellä ohjelmaa erääseen lastentapahtumaan ja vaikka en niin vieraista lapsista välitäkään, on tää olllut ihan huisi työtehtävä keksiä ilahdutusta ja ohjelmaa pienille!
9.46 Voi luoja mä näytän ihan perseelle. Nyt kun oon haastanut itseni olemaan viikon ilman meikkivoidetta, voisin edes yrittää käyttää meikkauksen poisjättämisessä voitetun ajan hiusten väkertämiseen.

mon410.06 Meillä on J:n kanssa tapana lähetellä toisillemme söpöjä koirakuvia ja -videoita Instagramissa. Tiedän siitä, että J on herännyt, kun puhelin piippaa ja ilmoituksiin ilmestyy rivi "... lähetti sinulle henkilön myfavcorgi julkaisun".
10.52 Ehkä mä voisin pikkuhiljaa siirtyä takaisin omalle paikalle, jos se aurinko olisi ehtinyt jo väistyä nurkan taakse. Mulla alkaa läppäristä hiipua akku ja iso näyttö ois just nyt tosi jees.
11.08 Powerpointien väsääminen on niin mukavaa hommaa. Oon saanut myös paljon kiitosta mun tuottamien office-dokkareiden ulkonäöstä ja Dubain toimipiste uhkas jo palkata mut heille. Nyt voisin kuitenkin hypätä hetkeksi Excelin puolelle vielä ennen lounasta.
11.27 Lounasaika. Vähän on kyllä sellanen olo, ettei olisi edes nälkä, mutta täällä syödään vähän samaan tapaan kuin riparilla aikoinaan. Ihan hemmetin monta kertaa päivässä.
11.28 Nakkeja ja muusia, hmm... Yleensä muussi on hyvää, mutta tän talon versiosta en niin välitä. Mennään peruspotuilla!
11.34 Koulusähköpostiin on vihdoin tullut tieto, että oon saanut arvosanan yhdestä viime syksynä käymästäni 10 pojon markkinointikurssista. Ehkä mä sittenkin valmistun jouluksi!
11.47 Vaikka mä työkavereistani kovasti pidänkin, on lounaalla niin jees rauhottua ihan yksinään ja katsoa Netflixistä jonkun sitcomin 20-minuuttinen jakso syömisen lomassa. Tänään vuorossa Full House!

mon511.56 Esimiehen esimies heittää hyvää läppää käytävällä vastaantullessaan, eikä sitä tälleen harjottelijanplanttuna ihan taas tiedä, mitä siihen vastaisi. "Heh heh, oon oikeesti ihan hauska, mutta pahnanpohjimmaisena en uskalla laukoa omia vitsejäni tähän väliin"?
12.10 Pakkasin meidän hääkutsut viikonloppuna omiin kuoriinsa ja sama teema jatkuu töissä, mutta vaan firman Suomi100-aiheisen kutsuvierastilaisuuden kutsuja pläräämällä.
12.31 Tää oli nyt kyllä virhe. Olis varmaan voinut kysyä, onko meillä mitään muuta pahista sulkea näitä kuoria kuin mun kieli. Tää liima maistuu mun suussa vielä joulunakin...
13.11 Aaaaaand done! Tiedänpähän jatkossa, miten kauan sadan kutsukortin kuoriin änkeminen vie aikaa.
13.20 Voi ei, mulla on tänään tapaaminen meidän kukkatoimittajan kanssa enkä oo yhtään ehtinyt miettiä, millaisia juttuja haluaisin blogissa esitellä. Pitäisiköhän vaan mennä samantyyppisellä idealla kuin mitä olen meidänkin häihin ajatellut...
13.29 Spookya, meidän tiedottaja varmistaa multa sähköpostitse, että valokuvaan yhdessä tapahtumassa tällä viikolla ja samalla perhetuttava kyselee, olisinko kiinnostunut kuvaamaan yhdet yo-kuvat tänä keväänä. Niin jees!
13.55 Päivän ensimmäinen hiljainen hetki.. Hmm, voisin lähteä tauolle vähän aikaisemmin tai aloittaa yhden vanhan presiksen muokkaamisen ajantasalle...
14.02 Njah, kahvipaussi. Nyt on kyllä nihkiä pulla, mutta ehkä ihan hyvä vaan, ettei maistu.

mon6


14.36 Eihän se esimies ehtinytkään Lahden päähän tänään, joten vaihdettiin vain pikaiset kuulumiset puhelimessa. Eräs tammikuussa alkanut ikuisuusprojekti olisi meidän osalta valmis, mutta sen täydellisessä loppuunsaattamisessa tarvittava ulkoinen taho on tämän viikon lomalla. Homma venyy siis ainakin viikolla. Ääh!
14.44 Nyt alkaa kone hyytymään tämän päivän osalta. Pitää kuitenkin jatkaa vielä hetki tuota excelin hakkaamista, se on ihan paras tapa kuluttaa aikaa ilman sen kummempaa aivotyötä.
15.50 Jaaha, alkaiskohan tää päivä olemaan pikkuhiljaa pulkassa. Jos mä teen vielä tän sivun loppuun, ettei huomenna tarvii jatkaa keskeltä ajatusta.
15.55 Uhh, mua kaduttaa tää kokomusta asuvalinta jo nyt, tuollahan on ihan helle, vaikka piti olla kylmä ja sataa lunta.
15.57 Okei, perun puheeni, on täällä kylmä. Facebookin muistojen mukaan oon neljä vuotta sitten tänä päivänä korkannut shortsi- ja jätskikelin, ettääääh..
16.09 Mulla on tässä vielä hetki aikaa, ennen kuin olin sopinut käyväni kukkatoimittajan luona. Pitäisiköhän piipahtaa Kicksissä, jos sinne olisi tullut niitä Anastasia Beverly Hillsin irtoluomivärejä sunmuita ihanuuksia, kuten NSB:ssä viime viikolla hehkutettiin...
16.14 No eipä tietenkään ollut. Mitä mä oikein kuvittelin?

mon716.25 Kukkatilaus seuraavaa hääblogin kukkapostausta varten tehty. Tämähän olikin kivuton homma. Mahtavaa päästä työskentelemään lapsuudesta tuttujen ihmisten kanssa, kaikki tuntuu sujuvan niin paljon helpommin ja yhteiset sävelet löytyy huomattavasti nopeammin.
16.28 Nyt meen kattomaan Sokkarilta, jos löytäisin jotain järkevää paperia kutsujen infolappusia vart... VOI EI MITEN SÖPÖJÄ ANANASPURKKEJA!!!
16.36 Mä niiiiin rakastan tätä Sokoksen sisustuskerrosta. Miten mä aina päädyn tänne...
16.40 Ei löytynyt paperia ei, mutta nytpä mulla on oma kestopeikonlehti työpöytää koristamaan.
16.43 Oikeestikko täällä tulee nyt lunta?
16.53 Ah, sentäs Suomalaisesta löytyi oikeanlaista paperia, mutta vaan A3- ja A5-kokosena. Eikä iskä tietenkään vastaa puhelimeen. No, mä otan tätä A5-kokosena ja toivon, että porukoiden tulostimella tämmösen printtaaminen onnistuu t. printtausepämasteri
17.01 Voihan liikenneruuhka. Ja poukkoilevat jalankulkijat.
17.32 Hyi, kun on kuuma ja kylmä yhtä aikaa!

mon8


17.45 Vooooi helkkari, miksi mä ikinä pistin J:n tummansiniset farkut samaan koneelliseen vessan mustavalkoraidallisen maton kanssa. Nyt on valkoset raidat vaaleensinisiä.
17.52 Ihanaa, jääkaapissa on vielä kanakeittoa!!
17.59 Vähänkö tekis mieli ottaa nokoset. Tuskastuttaa, kun kämppään paistaa koko päivän aurinko ja täällä on ihan tajuttoman unettava ilmapiiri kaikkina muina aikoina päivästä paitsi yöllä.
18.20 J tulee viereen kiukuttelemaan. Sitä kuulemma väsyttää. Niin väsyttää kyllä muakin, silmät lupsuu jo. Pakko kuitenkin edes yrittää pysyä hereillä vielä pari tuntia!
18.44 Voi tätä koomauksen määrää. Voisin olla hyödyllinen ja tehdä jotain järkevää, mut sängyssä makaaminen ja Facebookin selaaminen on niiiiiin paljon kivempaa. Sitä paitsi mä ripustin jo pyykit.
19.26 Ai nyt J tulee kinuamaan hipsutuksia.. Jos en suostu, tulee kuulemma kutitusmonsteri mun kimppuun ja elämä on maailman huonointa, eikä kukaan rakasta. Hipsutan siis ehkä ihan vähän. Senkin draamakuningas.
19.56 Meidän amk-tyttöporukan Whatsappiin tulee viestiä, että pitäiskö mennä joku päivä yhdessä syömään. Sovitaan alustavasti brunssi tulevalle lauantaille, enkä nyt millään malttais odottaa! Maistan ne seuriksen itetehtävän vohvelit jo nyt.
20.26 Päätetään lähteä vielä pikaisesti käymään kaupassa. Ollaan laiskistuttu kauppakäyntien suhteen ihan hirveesti, kun aiemmin käytiin vaan kerran viikossa. Nyt rampataan kaupassa parin päivän välein.
20.47 En nyt osaa päättää, mitä mä haluun, mut jotain tekee mieli.
20.55 Ingmariinia, Kinder Maxi -patukoita, juustomakkaraa ja mansikoita. Oli taas sen sortin kauppareissu, että olis voinut jättää välistäkin.

mon10

21.13 Ynnnggghhh, pitäis vaihtaa vielä lakanat, vaihdokit on hengannu sohvan nojalla kolmatta päivää. Koko touhu ois niin paljon kivempaa jos A) J ei omistais yksinään tuplatäkkiä B) Olis joku fiksu ja helppo paikka, missä kuivattaa pestyt lakanat. Nyt nää vanhat jää taas kuleksii kylppärin nurkkaan, kun mä en saa aikaseks pestä niitä koko touhun vaivalloisuuden takia. Oonko mä muka joskus ollut kotitalousnatsi?
21.18 Voi perse. Tää aluslakana on kutistunu pesussa ja nyt toi petari menee tolla tavalla tyhmästi kurtulle.
21.35 Lakanat vaihdettu. Nyt vaan ikkuna hetkeks auki, että täällä vähän tuulettuu ja äkkiä suihkuun ennen kuin kello lyö 10!
21.48 Hmm, voisin tehdä pari herkkuvoikkaria ja kattoa Full Housea. En nyt millään jaksais kattoa mitään, minkä kärryillä pysyminen vaatis pienintäkään aivotyötä.
22.05 Hups, jumahdin taas Youtubeen kattomaan REACT-kanavan videoita. Oon ihan koukussa.
23.12 Ehkä tässä pitäis käydä nukkumaan. Tää on niin omituista, et vaikka kuinka väsyttää, ni silti aina on pakko riekkua puolille öin ku mikäki ellun kana.
23.15 Selaan vielä vään Instagramia...

mon11

02.13 Havahdun siihen, kun kännykän päälle jäänyt näyttö häikäisee. Instagramin "Videot, joista saattaisit tykätä" -osio rullaa eteenpäin edelleen. Tarkistan herätyksen, sammutan luurin näytön ja laitan kapistuksen laturiin. Käännän kylkeä ja vedän peiton korviin.

DIY HIGHLIGHTER PALETTE

16. kesäkuuta 2017

Jos mun pitäisi jotain meikkimaneereissani hillitä, olisi se ehdottomasti highlighterin käyttö. Kaltaisen harakka kuitenkin tykkää (melkein) kaikesta kiiltävästä ja siinä missä suosin silmämeikin teossa suurimmilta osin mattasävyjä, näyttää meikäläisen amorinkaari välillä siltä kuin olisin hörppinyt maitoa tai peräti piimää tavallista huomattavasti suuremmalla innolla. Tykkään siis kimmeltää kuuhun saakka, vaikka se kuinka epäluonnolliselta jonkun mielestä näyttäisikin.

IMG_9950

On varmaan sanomattakin selvää, että tutkin niin kivijalka- kuin verkkokauppojenkin highlighter-tarjontaa alituiseen enkä jätä hyviä dupeja välistä, jos sellainen kohdalle sattuu. Ja voi pojat sitä fiilistä, kun Essencen hyllyä jälleen kerran tutkaillessani älysin uusista irrallisista luomiväripannuista löytyvän myös potentiaalisia korostussävyjä. Edellisessä Essence-aiheisessa postauksessa kerroinkin vähän näistä irtopannuista ja niistähän ei toistaiseksi ole löytynyt sen enempää mieleisiä käyttissävyjä silmiin. Kokeilin kuitenkin vielä kertaalleen onneani, vähän samanlainen käyttäytymismalli kuin jääkaapin kanssa. Sinne tulee kurkattua vähän väliä, vaikka tietää varsin hyvin, että mitään uutta kaappiin ei ole viime vilkaisun jälkeen tullut. 

IMG_9936

Pannuille ja tyhjälle paletille tulee hintaa yhteensä hieman alle 10 euroa ja tuotetta saa yhteensä noin 7 gramman verran. Diili ei todellakaan ole huono, mutta se jää täysin ostajan päätettäväksi, onko tämä kannattava ostos vai ei, mutta näistä valitsemistani sävyistä löytyy varteenotettavat dupet mm. The Balmin Mary-Lou Manizerille sekä MUGin Shimma Shimma -sävylle alle kahdella eurolla kappale. Molemmat ovat tuotteita, joita Suomesta käsin ei pääse swatchaamaan, joten tässä on samalla loistava tilaisuus kokeilla "jotain vastaavaa" ennen kuin satsaa niihin real dealeihin.
  Keräsin palettiini sävyt 05 Cotton Candy, 01 Go Goldie, 10 Apricotta ja 08 Peach-party. Tuo Go Goldie taisi tosin jostain syystä vaihtaa nimeään, mutta ymmärtääkseni sävy on silti sama. Väriskaala on suhteellisen monikäyttöinen ja ensimmäiset kolme käyvät vaalealle talvihipiälleni aivan loistavasti, mutta tänä highlightereiden villinä kulta-aikana on syntynyt onneksi sekin trendi, että highlighterin ei tarvitse sulautua omaan ihonsävyyn. Se voi olla kaikkea mustasta neonväreihin. 08 Peach Party on tästä nelikosta selkeästi tummin sävy ja suunnittelinkin sitä enempi luonnollisen kesälookin kruunuksi, kunhan tässä nyt pääsisin taas kunnolla itseruskettavien makuun.

IMG_9945

Essencen shimmeriset ja hohtavat irtoluomivärit ovat vähän sellainen "hit or miss" ja nämä neljä valikoituivat palettiini juuri sen takia, että niissä oli paras mahdollinen pigmentti tarjolla olevista hehkusävyistä. Kahden euron luomivärinapeilta ei voi odottaa liikoja eikä näiden variseminen sen vuoksi yllättänytkään, mutta koostumuksen käyttäytyminen kasvoilla on oikein hyvä ja lopputulos sellaisella sopivalla tavalla hehkuva - ei liian glitterinen eikä liian lattea.

Mulle tämä paletti on ollut ihan ehdoton lemppari vapusta saakka. Napeissa kärsii pyöritellä sivellintä vähän tavallista enemmänkin eikä ylimääräisen tuotteen irti kopauttaminen siveltimestä tunnu ihan yhtä haljulta kuin kolmenkympin high end -highlighteria pitkin permantoa pölistäessä. In action -kuvan näistä highlightereista voi käydä kurkkaamassa täältä. Melkoinen hohde halppismarkettiluomiväriltä, eikö? Pysyvyyskin on hintalaatu-suhteen huomioon ottaen aivan loistava!

Raha ei tuo onnea, mutta sen avulla voi saavuttaa unelmia

12. kesäkuuta 2017


Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä 

LähiTapiola Vellamon kanssa


Otsikon lausahdus on aika raflaava ja saattaa jopa ärsyttää jotakuta. Mun mielestä se kuitenkin pitää paikkansa, vaikkakin sen taustalla on muutamia edellytyksiä, joiden pitäisi mielestäni olla kunnossa ennen rahalla hankittavan onnen ja saavutettavien unelmien tulemista kuvioihin. Läheisten ihmisten tarjoama rakkaus, hyvä itsetunto ja terveys ovat loistava lähtökohta onnelle ja jo ne riittävät. Työ, jossa viihtyy ja harrastukset, jotka pitävät mielen virkeänä auttavat myös oman onnen rakentamisessa. Mutta entäs sitten kun nämä kaikki on reilassa? Onko mahdollista olla vieläkin onnellisempi?

Unelmia on niin monta erilaista kuin maailmassa on ihmisiäkin. Toisten unelmat kulkevat jossain määrin rinnakkain, toisten unelmat ovat aivan eri maailmoista. Joku keskittyy unelmissaan omaan itseensä, jonkun toisen unelmaan sisältyy kasapäin muitakin ihmisiä. Unelmat eivät välttämättä kerro ihmisestä juuri mitään, eivätkä ne oikeastaan edes kuulu kenellekään muulle kuin ihmiselle itselleen. Mikään ei estä ihmistä tavoittelemasta unelmiaan, mutta se on varmasti mielekkäämpää, kun ihmisen perustarpeista on huolehdittu ja hän kokee olevansa onnellinen - käsitti se onni mitä tahansa. Työ ja siitä saatava palkka tekevät materialististen unelmien saavuttamisen mahdolliseksi, rakastava kumppani helpottaa perheen perustamista ja itseensä terveellä tasolla tyytyväisen ihmisen on helpompi auttaa muita.

Mun unelmat ovat jossain määrin materialistisia, enkä paatuneena realistina niinkään häpeä myöntää sitä. Niistä on myös vuosien varrella tullut hiljalleen meidän unelmia, sillä ollaanhan me J:n kanssa rakennettu yhteistä elämää jo jonkin aikaa ja samalla sisäistetty se, että toinen tulee olemaan todella suuri osa omaa tulevaisuutta. Meillä on molemmilla omat unelmamme, joita toisen läsnäolo omassa elämässä ei millään tapaa torppaa, mutta tolkun ihmisenä haaveillaan ensisijaisesti asioista, jotka halutaan toteuttaa yhdessä. LähiTapiola Vellamo haastoi mut pohtimaan omia unelmiani ja kävinkin keväällä juttelemassa niistä LähiTapiolan Lahden Aleksanterinkadun toimipisteellä. Tapaamisissa käytiin ensin läpi vakuutusasioita, kuten aiemmin jo kerroinkin, mutta niiden ohella olin myös kiinnostunut tietämään, miten me J:n kanssa voitaisiin saavuttaa unelmamme ensimmäisestä omasta kodista ja missä ajassa sen olisi realistista odottaa toteutuvaksi. LähiTapiolan vastaus meidän pohdintoihin oli rahastosäästäminen*.

Mä en ole koskaan säästänyt sillä tavalla, miten "aikuiset säästää" eli siirtämällä rahaa ihan oikealle säästötilille tai rahastoon. Meillä molemmilla on kortittomat käyttötilit, joista on kuitenkin niin surullisen helppoa vain siirtää niitä säästöjä kortilliselle tilille. Tähän mennessä mun säästökohteet ovat muutenkin olleet huomattavasti pienempiä ja vähäpätöisempiä asioita, joihin ei ole tarvittu rahaa mitenkään ihan hirveästi. Sellaisia asioita, jotka voi vielä ostaa kuukausipalkasta tai opintolainasta. Vasta häitä suunnitellessa huomattavasti suurempien summien säästäminen on tullut meille kummallekin ajankohtaiseksi ja nyt kun häät ovat ihan nurkan takana, on meillä kotona herännyt entistä useammin keskustelu oman asunnon ostamisesta ja siihen säästämisestä.

Pankkien lainavaatimukset ovat tällä hetkellä aikamoisia, eikä esimerkiksi vanhempien oleminen takaajina enää riitä samalla tavalla kuin 10 vuotta sitten. Pitää olla omaisuutta ja sen omaisuuden eteen pitää tehdä töitä. Vielä opiskelijaelämän tomuja lahkeistaan pyyhkivällä tuoreella avioparilla omaisuuden taso ei arvatenkaan ole sieltä kaikista hulppeimmasta päästä, kun kaikki säästöt viimeisen parin vuoden ajalta on upotettu siihen tähän astisen elämän parhaaseen päivään. Avasimme mulle kuitenkin rahaston ja lupasin itselleni säästää sinne vähintään 50 euroa kuussa tämän vuoden loppuun saakka. Keltanokkaisuuttani valitsimme rahastolle varovaisen tuotto- ja riskitason, sillä tarkoituksenamme on ensin kokeilla, miten tämänkaltainen säästöväylä kohdallamme toimii sekä tutustua rahastosäästämiseen yleisellä tasolla. Pelkällä viidelläkympillä kuussa ei osteta asuntoa vielä moneen vuoteen, mutta mun opinnot ovat ihan loppusuoralla ja tulevaisuus työllistymisen suhteen näyttää valoisalta. Eihän sitä siis millään tiedä, jos vaikka onnistuttaisiinkin kerryttämään tarvittava summa ensimmäistä asuntolainaa varten jo ensi vuoden aikana ja sen myötä päästäisiin sinne omaan kotiin vielä tämän vuosikymmenen puolella!

Kuvat: 1, 2, 3

Featured posts

Copyright © And then she grew up
Design by Fearne